Vuosipäivä Fuengirolassa – paratiisi vai turistihelvetti?

Jos olisin saanut vapaasti valita, en todennäköisesti olisi lähtenyt kesäkuussa Espanjaan, enkä varsinkaan Fuengirolaan. Espanjan eteläisellä turistirannikolla on korvissani liian suomalainen kaiku. Mielikuvissani Espanjan aurinkorannikko on hotelleja ja lomaosakkeita, eläkepäiviään auringossa viettäviä ja golf-kentillä viihtyviä, iholtaan syvän ruskeita maanmiehiä- ja naisia. Ravintoloita, joiden suomenkielisillä listoilla on lihapullia, lohikeittoa ja lehtipihviä, kauppoja, joiden hyllyillä notkuvat karhu-oluet ja pandan lakritsipötköt. Päivätansseja ja tennistunteja. Ihan kuin Uuno Epsanjassa -elokuvassa.

fuengirola

Anoppiehdokas täyttää 70 vuotta kuitenkin vain kerran. Jos sankaritar haluaa juhlia pyöreitä Fuengirolassa, on ennakkoluulot heitettävä jorpakkoon ja lähdettävä matkaan. En varsinaisesti nauti aurinkolomailusta, rannalla löhöämisestä ja rantakuppiloissa notkumisesta, siksi ymppäsimme matkasuunnitelmaan viisi päivää Madridissa. Kaupungin sykkeestä ja ruokareissaajan kohokohdista myöhemmin lisää, tämän tarinan tapahtumapaikka on 600 kilometriä Madridista etelään. Kiinnittäkää turvavyöt ja varmistakaa, että selkänojat ovat yläasennossa, sillä nyt alkaa matka suomalaisen turistin mielenmaisemaan.

fuengirola beach

Seitsemän tunnin ja 17 euron bussimatka Interbus-yhtiön autossa Madridista Fuengirolaan sujui ongelmitta. 35 asteen helle ei tuntunut missään, sillä linja-auto oli ilmastoitu ja langaton internet toimi tasaisin väliajoin. Saatavilla oli ilmaisia elokuvia ja tv-sarjoja, jopa alkuperäiskielellä vaikka dubbauksen luvatussa maassa olimmekin. Bussiyhtiö tarjosi pullolliset vettä jokaiselle matkaajalle.

fuengirola

Päätepysäkillä kuumuus ja rannikon kosteus iskevät vasten kasvoja, vaikka lämpötila on laskenut alle 30 asteen. Ympäristö ei vastaa millään muotoa odotuksia. Kapeat kadut ovat hiljaisia, espanjalaiset mummot ja papat istuvat puistonpenkeillä ja appelsiinipuut notkuivat hedelmistä. Pääskyset pitävät taitolentonäytöstä Airbnb-asunnon parvekkeen ympärillä, vastapäisen asunnon patiolla köllöttelee musta koira ja Välimeri tuoksuu vahvasti suolalle.

fuengirola

Pian jääkaappi oli täynnä kylmää juomaa, tuoreita hedelmiä, jugurttia ja muita aamupalatarpeita. Lähimmän aukion ravintola Vinotinto osoittautui Michelin-oppaan suosittelemaksi ja sen ruoka erinomaiseksi, vaikkakin hiukan hintavaksi. Ympärillämme puhuttiin enimmäkseen espanjaa, suomea kuulimme lähinnä supermarketin kassajonossa. Tämäkö nyt oli se paljon puhuttu turistihelvetti?

fuengirola beach

Rantabulevardilla meininki on toinen. Hiekkaa ja merta riittää silmänkantamattomiin, samoin rantabulevardin baareja ja kahviloita, sisäänheittäjiä ja parhaita hintoja, only for you my friend. Ravunpunaisia selkiä, auringon vaalentamia hiuksia, lierihattuja, aurinkotuoleja, räikeänvärisiä pyyhkeitä, suomea, ruotsia ja englantia. Kaikki rantaloman kliseet yhdellä rantakaistaleella.

fuengirola beach

Päivisin pysyttelimme kaukana rannoilta. Kuumuus nosti ihon kananlihalle ja aurinko poltti vaatteidenkin läpi. Kasvot punottivat, vaikka niille oli sivelty suojakerrointa 50 useaan otteeseen. Istuimme varjossa, viihdyimme ilmastoiduissa vaateliikkeissä, vietimme siestaa sangriakannun ja hyvän kirjan seurassa.

fuengirola cava

Meidän aikamme koitti rantojen sulkeutuessa. Kangaskassiin pakattiin viltin virkaa toimittava saronki, kylmää ja halpaa kuohuviiniä, Mercado la Galerian huolella valmistetut artesaanipitaleivät ja viinilasit, jotka oli sujautettu puhtaisiin sukkiin. Auringonpalvojat olivat kadonneet koteihinsa ja ranta oli autio. Vain muutama pariskunta käveli rantaviivaa pitkin ja paikallinen perhe viritteli virveleitään matkan päässä meistä. Aurinko värjäsi taivaan vaaleanpunaiseksi ja aallot kuohuivat rantaan. Rantahiekalle huuhtoutui kaikessa rosoisuudessaan täydellinen simpukankuori. Nojasimme toisiimme ja ihailimme tyrskyjä. Poksautimme skumppapullon auki ja skoolasimme kahdelle yhteiselle vuodelle ja kaikille tuleville.

fuengirola

Tänään lensimme takaisin Suomeen. Vastassamme olivat pilvet ja 14 asteen lämpötila. Loma oli onnistunut ja ihana, vaikka pienet kinastelut ja nälkäkiukku välillä nostivatkin tummia pilviä siniselle taivaalle. Kuuluvat elämään lomallakin, luulisin. Jossain Italian alppien yläpuolella konetta ravisteli omituinen ilmakuoppa. Tuntui kuin olisi ajettu jonkun yli. Kone tärähti kerran ja jatkoi tasaista matkaansa. Pelikaani turbiinissa, vitsaili mies. Minä entisenä lentopelkopotilaana kuvittelin hetken pahinta ja huomasin ajattelevani, että jos kuolisin nyt, kuolisin onnellisena. Puristin vieressä olevan mieheni kättä ja hymyilin.

fuengirola

Ja ne anoppiehdokkaan pyöreät, niitä juhlittiin huonekalu- ja autokauppojen keskellä, moottoritien mutkassa, pienellä ostarilla 3 kilometrin päässä Fuengirolan keskustasta. Italialainen ravintola Da Bruno oli kokemus sinänsä. Palvelu oli äärimmäisen ystävällistä ja näyttävää. Lihat leikattiin seurueemme viereen kärrätyllä puupöydällä ja paistettiin pitkään pöytään katetuilla kuumilla kivillä, crepesien liekitys oli yhtä suurieleistä teatteria. Paikallinen karaokekuningatar liihotteli mikrofoneineen ympäri ravintolasalia ja musiikki soi pikkuisen liian kovaa. Onnellinen synttärisankari sai kakun ja julkisen onnittelulaulun. Illan päätteeksi kaikki olivat tyytyväisiä ja vatsat täysiä.

skumppaa kiitos

Fuengirola yllätti positiivisesti. Paljon jäi näkemättä ja mielenkiintoisia ravintoloita testaamatta. Vaikka en paikkaa paratiisiksi välttämättä kutsuisikaan, saattaisinpa silti matkustaa aurinkorannikolle uudelleen, tällä kertaa omasta aloitteestani. Ennakkoluulojen ravistelu kannattaa aina.

Vuosipäivän parhaat parisuhdevinkit

Hääpäivä tulossa ja sormi suussa? Vuosipäivä jo nurkan takana, etkä tiedä mitä tehdä? Jos olet mies, lue tämä. Jos olet nainen, lue tämä ja lähetä linkki sen jälkeen miehellesi (tai naisellesi). Nyt seuraa nimittäin neuvoja naiselta naiselle ja mieheltä miehelle.

Olen romanttinen sielu. Kaipaan romantiikkaa myös parisuhteelta, pieniä eleitä tärkeinä päivinä, merkkejä siitä, että toinenkin muistaa. Enkä usko olevani ainoa, vaikka en koko sukupuoleni puolesta voikaan puhua. Se miten kukin romantiikan määrittelee, on sitten toinen juttu.

alppiruusuja

Joskus olen saattanut pienessä päässäni uskotella, että jos toinen ei huomioi ensimmäisten treffien vuosipäivää mitenkään tai edes muista koko päivämäärää, en ole hänelle tärkeä, eikä parisuhde merkitse hänelle niin paljon kuin minulle. Tyhmää ja epäjohdonmukaista, tiedän. Saatan muutenkin käsikirjoittaa tulevaisuuttani kaikessa hiljaisuudessa. Suunnittelen päivieni kulkua mielessäni ja sitten petyn, kun kässäristä poiketaan, kun asiat eivät edenneetkään suunnitelmieni mukaan. Oletan liikaa ja odotan. Kiukkuan, vaikka syy on useimmiten itsessäni.

riippumatossa

Joitakin vuosia sitten keskustelin siskoni kanssa aiheesta. Heille oli syntynyt esikoinen ja ensimmäinen äitienpäivä lähestyi. Siskoni tiesi kyllä, että miehensä ei välttämättä ole toiminnan mies mitä merkkipäiviin tulee, mutta odotukset olivat silti korkealla. Olihan ensimmäinen äitienpäivä ikinä, joten pakkohan miehen nyt on tajuta ilman, että siitä tarvitsee erikseen sanoa. Juhlapäivänä siskoni sai ”vain” kortin ja pettyi. Mies oli ihmeissään, ei hän ollut osannut lukea ajatuksia. Sittemmin aiheesta on keskusteltu ääneen, nyt odotukset ja toteutus kohtaavat jo paremmin.

Toukokuussa satuin paperikauppaan samaan aikaan tuoreen isämiehen kanssa. Mies kuljeskeli korttihyllyjen välissä selvästi hermostuneena. Viimein hän avasi suunsa ja kysyi myyjältä, millainen kortin pitäisi olla, kun vaimo viettää ensimmäistä äitienpäiväänsä. Kuuluuko siinä lukea äidille vai jotain muuta? Myyjä opasti ostamaan rakkaudesta kertovan kortin. Mies huokaisi helpotuksesta.

alppiruusuja

Koska ajatuksenlukutaitoa on suotu aniharvoille, odotuksista puhuminen helpottaa. Jos odotat, että miehesi tai naisesi muistaa vuosipäivän, muistuta häntä siitä etukäteen. Jos hääpäivän juhlistaminen on sinulle tärkeää, sano se ääneen. Kun tärkeä päivä lähestyy, puhu aiheesta. Jos et tiedä, mistä puoliskosi pitää, kysy. Jos epäilet ideasi toimivuutta, etkä halua pilata yllätystä, kilauta kaverille. Varsin yksinkertaista.

alppiruusuja

Kun meidän ensimmäinen vuosipäivämme lähestyi, kerroin avoimesti, että minusta olisi ihanaa juhlistaa tärkeää etappia jotenkin. Ehdotin, että järjestäisimme vuosipäivän ohjelman vuorotellen. Hän ensimmäisenä vuonna, minä seuraavana. Tekemisen ei tarvitse olla mitään elämää suurempaa luksusta, yhdessä oleminen on tärkeintä. Mies nyökytteli ja sanoi yrittävänsä keksiä jotain.

Mitä me sitten teimme? Joimme aamiaisella lasit proseccoa, fillaroimme keskuspuistossa, haahuilimme käsi kädessä Haagan alppiruusupuistossa, istuimme olusilla ensitreffien Stadin Panimolla ja söimme Ravintola Aitossa, Töölössä. Kotisohvalla, yömyssyjen äärellä pussailimme ja puhuimme tuntikaupalla siitä, miten ihmeessä olemme nyt tässä. Rakastuneina ja onnellisina.

image

Neuvoni on siis ikiaikainen: puhukaa toisillenne. Keskustelkaa toiveista, haaveista, odotuksista ja romantiikan nälästä. Mitä juuri te kaipaatte? Haluatteko juhlia vuosipäivää, onko hääpäivän vietolla väliä?

auringonlasku

Sen jälkeen on helpompi tehdä päivästä molemmille mieleinen. Palata ensimmäisten kertojen tapahtumapaikoille, kuljeskella pitkin kylänraittia, syödä kantapaikassa, pussailla elokuvissa, ihailla auringonlaskua rantakallioilla, nauttia piknikiä talvipuutarhassa, tuijotella silmiin maailmanpyörässä, narrata ahvenia laiturilla, tilata pizzat tai keittää vain vähän paremmat aamukahvit. Your choice.

ps. Tämän tekstin kirjoittamista ehdotti mies, joka arveli, että emme ole ainoita aiheen kanssa painiskelleita. Taisi olla oikeassa.

Ensimmäiset 366 päivää

Seuraavan kertomuksen jotkut teistä ovat kuulleet jo monta kertaa. Kerron sen silti, sillä tarinoita rakkaudesta ei tässä maailmassa ole koskaan liikaa.

Tapahtui 373 päivää sitten niin, että ystäväni kutsui itsensä kylään. Muutaman viinilasillisen jälkeen istuimme sohvalla ja hän kysyi voisinko näyttää sitä Tinderiä. Mikä se oikein on ja miten se toimii? Painotettakoon tässä, että ystäväni oli ja on edelleen onnellisesti naimisissa, eikä hänellä itsellään ollut mitään tarvetta deittisovelluksen käyttöön. Mutta utelias hän oli.

tinder

Avasin sovelluksen ja demosin. Analysoimme profiileja, ihmettelimme autojen ja oluttuoppien kuvia ja pyyhkäisimme enimmäkseen vasemmalle. Sitten tuli eteen iltahämärissä otettu kuva. Onko tuo purjevene? Tukkakin on silmillä, eikä kasvoista oikein saa selkoa. Saman hepun toisessa kuvassa oli setämiehen oloinen kaveri, päässä aurinkolasit ja lippalakki, ikää 37. Silmiä ei näkynyt tässäkään. Taustalla meri tai järvi, alla ilmeisesti jokin vesikulkuneuvo.

Profiiliteksti oli kirjoitettu hyvin, olisin voinut itse kirjoittaa samanlaisen. Ystävä kiinnitti huomiota yhteisiin kiinnostuksen kohteisiin, niitä oli monta. Epäröin ääneen, koska otokset olivat sumeita ja epäselviä. Ystävä kannusti: nyt painat sitä sydäntä, ei sulla ole mitään hävittävää, ja hei, purjevene kuitenkin ja liikkeellä tositarkoituksella! Pienen painostuksen alaisena pyyhkäisin oikealle. Syntyi match.

Seuraavana päivänä sain mieheltä treffikutsun. Suoraa toimintaa, tykkäsin. En olisi jaksanut jutella viikkokausia ja rakentaa mielikuvaa ihmisestä, jota en välttämättä tule koskaan edes tapaamaan. Sovimme tärskyt parin päivän päähän torstaille. Mies keräsi lisäpisteitä ehdottamalla paikaksi ihan naapurissani olevaa olutravintolaa.

olutravintolassa

Terassilla minua vastassa oli leveä hymy, lämmin katse ja vilpitön halaus. Jo ensimmäisen tunnin jälkeen oli selvää, että tapaisimme uudestaan. Aika lensi ja kun paikka suljettiin, jäimme jatkamaan juttua jäätävään kesäyöhön, sillä kumpikaan ei malttanut lähteä vielä kotiin. Puoli kahden aikaan hytisin villasukat jalassa peiton alla ja toivotin tekstiviestillä hyvää yötä. Vastaus tuli seuraavalla sekunnilla.

Kolmen päivän päästä seurasivat toiset treffit, sitten kolmannet ja lopulta juhannus, jonka vietimme kahden. Söimme, joimme ja loikoilimme lusikassa. Vaihdoimme suuria salaisuuksia vain huomataksemme, että pelkäsimme niiden paljastamista aivan turhaan. Toissapäivänä juhlimme ensimmäistä vuosipäiväämme, ruuan ja viinin äärellä, kuinkas muutenkaan.

image

Miten pienistä puroista syntyykään rakkauden suuri virta ja miten epäolennaisiin esteisiin takerrumme sitä kohti kulkiessamme. Yksi huono kuva, väärä sana tai kirjoitusvirhe voi johdattaa harhapolulle, jolta ei ilman ystäviä löydä kotiin. Kiitos Helena, ilman sinua emme olisi tässä.