Mökkiviikon seitsemän sattumaa

Mökillä sattuu ja tapahtuu. Miehen viimeinen lomaviikko vietettiin Asikkalassa, ilta-auringossa kylpevässä pienessä torpassa. Vaikka mökkivuorokausi etenee samalla kaavalla verkkaista vauhtiaan ja täyttyy lähinnä saunan lämmityksestä, laiturilla loikoilusta ja ruuanlaitosta, mahtuu mukaan myös yllättäviä käänteitä.

violetti taivas

1. Puhdas pieni järvi

Mökin sijainti pohditutti etukäteen. Pikkuruisen järven läpimitta oli vain parisataa metriä. Mitä, jos se onkin seisova, rehevöitynyt mutalammikko, jossa ei elä mikään? Kartta ei kertonut koko totuutta, sillä järven molemmissa päissä oli pieni joenuoma, joista vesi kulkeutui Päijänteeseen saakka. Näkyvyys oli pari metriä ja pohjahiekkaan oli kaivautunut järvisimpukoita. Lämpömittaria ei ollut, mutta valistunut arvaukseni on 24 astetta. Olimme osuneet paratiisiin.

lumme supussa

2. Sienet ja marjat

Ensimmäisenä iltana grillasimme paketillisen makkaraa. Siinä hiilloksen hehkua odotellessa otin muutaman askelen pitkin vanhaa, ruohottunutta tien pohjaa. Edessäni oli rykelmä kanttarelleja. Kun käänsin katseeni sivuun, silmät osuivat tatteihin. Mökkirinne oli mustanaan kypsää mustikkaa ja 30 metrin päästä huussin kulmalta alkoi vatukko. Ruokaintoilija alkoi välittömästi haaveilla kanttarellirisotosta ja mustikkapiirakasta.

sienet
näkymä saunan ovesta

3. Rantasauna

Sitten kun hankimme oman mökin, saunan tulee olla pystytetty nykyisten rakennusmääräysten vastaisesti aivan rantaviivalle tai korkeintaan viiden metrin päähän vesirajasta (kunhan pesuvesien imeyttämisestä on huolehdittu ympäristöä ja puhdasta järvivettä kunnioittaen). Saunasta järveen ja järvestä saunaan, siinä on agendaa riittämiin vaikka koko mökkiviikolle. Omalla mökillä uskoisin oppivani väistämään myös epäinhimilliselle korkeudelle laskeutuvia kattoparruja. Nimimerkillä hiukset takussa, koska harjaaminen tekee edelleen kipeää.

rantasauna
löylyhuone
saunan jälkeen

4. Rupikonna

Hyvin tuuletetussa puuceessa voi kohdata itikoiden ja kärpästen lisäksi muitakin luontokappaleita. Sillä kerralla kun reiästä tuijottaa kookas rupikonna, ei välttämättä tee mieli istua alas tarpeilleen. Kiljuminen ei tuota toivottua tulosta, niinpä tartun karikelapioon. Konna ei tee elettäkään, vaikka viskon sahanpurua, mölisen ja hakkaan huussin seiniä halolla. Mieskin lähti juuri kylille kauppaan. On pakko uskaltaa. Noustessani istuimelta eläin istuu edelleen paikallaan ja mulkoilee minua päälleen lennähtäneen vessapaperiarkin takaa. Onnea vaan, toivottavasti kärpässaalis on kärsimyksesi arvoinen.

vaaleanpunainen taivas
kalliolla

5. #avovesihaaste

Iltana eräänä istuksimme ilkosillaan laiturilla. Muilla mökeillä ei näy liikettä, sauna lämpiää eikä helteinen kesäpäivä vaatteita kaipaa. Kurkottelen juuri laiturin laidan yli, kun metsästä pölähtää paikalle vanhempi rouvashenkilö iloisesti tervehtäen. ”Anteeksi, tiedättekö mistä täältä pääsisi uimaan? Kun jokaisessa rannassa on mökki ja uimaan pitäisi päästä?” Peittelemme häveliäästi itseämme, minkä nyt käsillä kykenemme, emmekä tiedä, olemme vain vuokralla tässä. ”Minä haluan uida mahdollisimman monessa järvessä ja neljän edellisen rannoille tein jo turhan reissun, koska siellä oli mökkejä vieri vieressä”, sanoo nainen ja kahlaa jo grillipaikkamme vierestä rantaveteen. ”Minä ihan nopeasti vaan tästä käyn, onpa lämmintä vettä!” Myöntelemme hämmentyneinä ja pakenemme löylyihin. Olin lukenut pari päivää aiemmin Hesarista Johanna Vuoksenmaan avovesiuintiprojektista, ilmeisesti tämä täti oli ottanut haasteen vastaan.

koivu taipuneena veteen

6. Ilkeilevät ampiaiset

Himputti sentään, miten kiukkuisia ne loppukesästä ovat. Syöksyilevät sinne tänne kadonneen kuningattaren jättämässä tyhjiössä. Tunkevat suuhun, nenään ja viinilasiin, jopa kuollut kala ämpärissä kiinnostaa. Häiritsevät riippumatossa, laiturilla ja terassilla. Kuokkavierailevat jokaisella aterialla, änkeytyvät ruokalautasille ja leikkaavat terävillä leuoillaan palasiksi kaiken savukaloista ja sudenkorennoista lähtien. Jopa mustikat häviävät parempiin suihin. Sitten yksi niistä kävelee neuletakin hihaan, ei osaa enää takaisin ja paniikissa pistää kainaloon. Onneksi en ole allerginen.

kalassa

7. Ahvena

Viattomalla souturetkellä virveliin tarttuu iso ahven. Saatan jälleen hieman kiljahtaa, kun vapa taipuu ja körmyniska taistelee hetken vastaan. Kun pääsemme rantaan, minun käy saalista sääliksi. Kala on irronnut koukusta itsekseen veneeseen nostettaessa ja haukkoo nyt henkeään. Koska yhdestä raitakyljestä ei ateriaksi ole, eikä tämä yksilö saanut näkyviä vaurioita, päätän nostaa kaverin vapisevin käsin takaisin järviveteen. Lihakset ovat ymmärrettävästi hapoilla ja ahvena tyytyy heiluttelemaan eviään paikallaan ollen. Vähitellen se ui hitaasti kauemmaksi ja jatkaa toivottavasti eloaan vielä pitkään. Toisella lajitoverilla kävi hiukan huonompi mäihä, se päätyi pannulle ja lötköttelee nyt lomalaisten vatsahapoissa.

ahvena ämpärissä

Bonusraita: vanhat naistenlehdet!

Tämä oli vuokramökeistämme ensimmäinen, jonka hyllyistä löytyi edellisten asukkien jättämiä menaisia ja kodinkuvalehtiä. Olipa joukossa mökkiklassikko Alibikin, Seiskasta nyt puhumattakaan. Oli lähes koomista lukea vuoden 2014 lehdestä vastarakastuneesta Toni Niemisestä, jolla tätä kirjoitettaessa on jo uusi vaimo tai Janna Hurmerinnasta, joka eleli kyseisenä kesänä sinkkuna ja kertoi rakastuvansa aina vääriin miehiin tai Maria Kuusiluomasta, joka kolmen vuoden takaisessa lehdessä kertoi lopettavansa Kirjurinluodon kesäteatterin pyörittämisen, koska se vei kesällä kaiken ajan. Kannoin oman korteni kekoon ja jätin pinon päällimmäiseksi lehden, jossa sama nainen kertoo kuluvan heinäkuun olevan kiireinen, koska Kirjurinluodon kesäteatteri.

naistenlehdet hyllyssä

ps. Saatte vielä eteenne yhden mökkiruokaspesiaalin, sitten se aihe on tältä kesältä loppuun kaluttu.

Mökkirakkaus koetuksella

Pesukone pyörii ja eteinen on puoliksi purettujen laukkujen esterata. Takana on kahden viikon mökkiturnee itäisessä Suomessa. 1133 kilometriä ja neljä majapaikkaa. Ylämäkiä, alamäkiä, pitkiä suoria ja paljon mutkia.

Niskajärven laituri iltahämärässä

sateen jälkeen

kumpupilvet

tikkataulu

Tällä kertaa mökkirakkaus joutui koetukselle, sillä pieniä vastoinkäymisiä piisasi. Kolme ensimmäistä yötä itikoiden armoilla aitassa, jonka jokaisen hirren raosta ryömi lisää piinavasti iniseviä öttiäisiä. Ensimmäisen mökkiaamun kurkkukipu, joka yltyi viiden päivän kesäflunssaksi. Kuudentoista asteen lämpötila ja kova tuuli, joka tuntui vievän katon mennessään. Ukkonen ja kaatosade, joka kasteli kaiken. Kahden tunnin lämmityksen vaativa saunankiuas. Katiskasta karannut iso ahven. Kiukkuiset kusiaiset, jotka olivat vallanneet koko saaren. Epäilyttävästi sinilevää muistuttavan hiutaleiston ajelehtiminen rantaveteen. You name it.

peilikuva

sorsat Niskajärvellä

Sulkavan laituri

auringonottolaituri

Toisessa vaakakupissa painoivat henkeäsalpaava savolainen maisema, pitkät aamiaiset laiturilla, tyyni järvenselkä iltahämärässä, joutsenten kaihoisa laulu ja kuikan haikea huuto, mökin pihalta kerätyt kypsät mustikat, kylmä roseeviini ja avotulella itse tehty mökkiruoka. Huolella lämmitetyn rantasaunan lempeät löylyt. Hiljaisuus ja seura, jota parempaa en voisi kuvitella. Arvaatteko kumpi vaakakuppi vei voiton?

myrskylaituri

sorsat Sulkavalla

ulpukka

Oikein arvattu. Paluuta ei ole, sillä nähtävästi meidät on luotu mökkielämää varten. Ensi viikoksi etsimme vapaan mökin, hinnalla millä hyvänsä.

Onni on oma saari

Kun tilaisuus pienen kalastajatorpan vuokraamiseen käveli toukokuun lopulla vastaan, emme aikailleet. Miehellä oli lomapäiviä viime vuodelta rästissä ja minulla – noh, ei muuta kuin aikaa. Seuraavan viikon sääennuste oli hyvin kesäinen ja lämmin. Oli vain valittava lähteäkö ulkomerelle, vedettömään ja sähköttömään ympäristöön vai vähän lähemmäksi rannikkoa, vesijohtoveden ja sähkön ulottuville, mökkiin, josta oli soutumatka kyläkauppaan.

venevaja

Vaikka emme periaatteessa sähköstä tai juoksevasta vedestä haaveilleetkaan, tuntui makean veden roudaaminen mantereelta hieman haastavalta, etenkin kun liikuimme kaksipyöräisellä, emmekä omistaneet kokoon taitettavia vesikanistereita. Niinpä ulkoluoto jäi odottamaan seuraavaa kertaa ja kanisterien hankintaa.

Vuokraisännän kyyditettyä meidät veneellä perille, valinta osoittautui oikeaksi. Tiedättekö sen hetken, kun ihastuu johonkin ensisilmäyksellä? Kun tuntee välittömästi olevansa kotonaan? Intuitio huutaa, että tämä ihminen, tämä paikka, tämä on minun heimoani ja minun sielunmaisemaani. Sydän heitti rinnassa volttia, sillä mökki oli kuin meille varta vasten rakennettu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kolme laituria, joilla istuskella, onkia, pestä perunoita ja tiskata. Lännessä silokalliot ja näkymä aavalle merelle, idän puolella mökki ja huumaavan tuoksuvat syreenipensaat, kivenheiton päässä joutsenpariskunnan pesä. Pohjoislaidalla rantasauna, jonka laskeva aurinko värjäsi säteillään. Keskellä saarta, korkeimmalla kohdalla, puunoksaan viritetyt keinut ja täydellinen paikka riippumatolle. Venevajassa airot ja saunarannassa soutuvene. Joka kallion kolossa ruohosipulia ja suolaheinää. Viereisessä saaressa metsäkaurisperhe.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mökissä sisällä valoisa makuuhuone ja tupa, niiden välissä keittiö. Tuvassa tuolit eriparia ja nurkassa takka. Puisella patiolla merituulten harmaannuttama pöytä ja penkit. Uutuudenpunainen huussirakennus kulman takana, merinäköalalla tietenkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joka aamu avasimme makuuhuoneen verhot, pötköttelimme sängyssä hyvän tovin ja ihailimme käsittämättöntä maisemaa. Joutsenien aamurutiineja, tiirojen syöksyjä rantaveteen, lokkien pesintää, vesilintujen poikueita. Vesi oli tyyni ja aurinko liian kirkas juuri heränneiden silmiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Alkuun kaipailimme radiota, mutta pian huomasimme sen olevan tarpeeton. Luonto piti huolen äänimaisemasta ja hyvin pitikin. Haapojen lehdet havisivat, vesi ropisi kattoon. Pihalla tepastelevat lokit ja pesäpuussaan livertävät pikkulinnut riemuitsivat kesästä. Kauempaa väylältä kantautui veneen moottorin ääni. Jossain koira haukkui.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikka paikka hipoi täydellisyyttä, mökkirytmiin tottuminen otti aikansa. Hiljensin tietoisesti kaikki somekanavat ja pyrin välttämään netin selaamista silloinkin, kun mieleen tupsahteli kinkkisiä kysymyksiä. Kuinka pitkä on lokin elämä? Ovatko vesilinnut pariuskollisia? Mitkä lokkilajit olivatkaan rauhoitettuja? Mistä tunnistaa kalasääksen?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun vielä toisenkin päivän iltana käsi hamusi kännykkää, tajusin kehittäneeni itselleni jonkinlaatuisen addiktion ja pahan tavan. Loppuviikon kännykkä pysyi visusti käyttökiellossa, siitä katsottiin vain kelloa ja tarkistettiin päivittäinen sääennuste. Riippuvuus herätti ajattelemaan ja päätin määrätä itselleni somesäännöt, jotten lipsuisi samaan tilanteeseen uudelleen. Jotta olisin enemmän läsnä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Päivät seurasivat toisiaan samanlaisina, mutta kuitenkin niin erilaisina. Aamupala, lounas, päiväkahvit, illallinen ja iltapala. Sauna lämpesi, joskus kaksikin kertaa päivässä. Makasimme lämpimillä kallioilla nenä kiinni kirjassa. Uitimme varpaita 16-asteisessa vedessä ja heitimme talviturkit. Tuijottelimme riippumatossa poutapilviä ja päivittelimme lintujen reviiritaistelua. Kuuntelimme saunan lauteilla ukkosen jylyä. Saatoimme kuljeskella puoli päivää ilman rihman kiertämää ihan vaan koska voimme.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vieraskirjan mukaan vedet vilisivät ahvenia. Yritimme narrata kaloja, mutta siinä taisi käydä toisinpäin, sillä yksikään ei tarttunut tarjoiltuun matoon tai vieheeseen. Myöhemmin meille kerrottiin, että paikallisetkaan eivät ole pariin viikkoon saaneet kalaa yhtä pientä haukea enempää. Syyksi epäilivät merivirtoja ja lintuja. Kuulemma merimetsot ovat joinain vuosina ryövänneet kalavedet tyhjiksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Saariston ilmanala on arvaamaton. Merellä on aina vilpoisempaa kuin maalla, mutta meillä kävi tuuri. Lämpö nousi reilusti yli parinkymmenen asteen heti ensimmäisenä mökkipäivänä. Viimeinen vuorokausi oli viileä, mutta sekään ei haitannut. Takkatuli räiskähteli, letut paistuivat hellalla ja syli oli lämmin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ensimmäisen yhteisen mökkiviikon jälkeen unelma elää entistäkin vahvempana. Tätä me haluamme, tällaisessa ympäristössä tahdomme kesämme viettää. Vuokraisännän kanssa sovittiin jo pitkästä viikonlopusta elokuussa, tällä kertaa ulkoluodolla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Paluu kivikaupunkiin tuntui oudolta ja vähän masentavaltakin. Viikon hiljaiselon jälkeen jopa radion kuunteleminen aiheutti levottomuutta. Ikkunasta näkyy vain toinen kerrostalo ja joka paikka tuntuu olevan täynnä turhaa tavaraa. Pari taivaalla liitelevää kaupunkilaislokkia eivät täytä tyhjiötä. Kaipaan takaisin toimettomaan mökkimoodiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaksi reipasta kesärenkiä etsii siis tositarkoituksella vakituista vuokratupaa tai lainamökkiä viikoksi tai kahdeksi. Veden ääreltä, enintään parin tunnin ajomatkan päässä Helsingistä. Lupaamme niittää pihanurmen, hakata saunapuut ja muutenkin pitää kesäkotia hyvänä. Yhteydenottoja odotellessa korvaushoidamme itseämme Mustikkamaan poluilla ja Kalasataman asfalttirannoilla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA