Satokausiruokaa: helppo ja nopea tomaatti-parsapasta

Vuonna 2003 asuin muutaman kuukauden Italian Firenzessä. Työharjoittelupaikan lähistöllä oli vaatimaton lounasravintola, jonka kantoi Mozartin nimeä. Pasta-annokset maksoivat 2,50 euroa ja pöytäseurana istui milloin huivipäisiä harmaahapsia, milloin raamikkaita raksamiehiä. Jokaisella edessään syvä lautasellinen höyryävää pastaa ja reilu lasillinen viiniä.

tomaatti-parsapasta

Kastiketta pasta-annoksissa ei ollut nimeksikään. Aito italialainen pasta ei nimittäin koskaan lillu kastikelammikossa, vaan soosia on juuri sen verran, että sitä tarttuu pastan pintaan antamaan makua. Pienillä urilla pastan pinnassa on tarkoitus.

Samaa periaatetta noudatan myös omassa keittiössäni. Jos pastakastiketta on kunnon kattilallinen, siitä syö kaksi henkeä useamman aterian. Kastikkeeseen ei tarvita välttämättä kermaa, tomaattimurskaa tai muutakaan nestettä, hyvä oliiviöljy riittää. Tai voi, jos öljyä ei jostain syystä ole.

tomaatti-parsapasta

Tomaatti-parsapasta syntyi Sallatunturissa, kun käytettävissä oli rajallinen määrä raaka-aineita: nippu tuoretta tankoparsaa, rasiallinen tomaatteja, valkosipulia, sitruuna ja muutamia mausteita. Öljyäkään ei ollut, joten käytin reilusti voita.

Tomaatti-parsapasta

250 g vihreää tankoparsaa
rasia kirsikka- tai miniluumutomaatteja
1 iso valkosipulinkynsi
kuivattua chiliä
voita (ja oliiviöljyä)
puolikkaan sitruunan mehu
suolaa ja pippuria

Katkaise parsasta puumainen osa taittamalla vartta läheltä kantaosaa, jolloin parsa napsahtaa poikki oikeasta kohtaa. Paista parsoja pannulla voissa 5–6 minuuttia ja nosta sivuun. Parsan ei ole tarkoitus kypsyä lötköksi, vaan jäädä sopivan napakaksi.

tomaatti-parsapasta

Leikkaa tomaatit puoliksi, silppua valkosipuli ja murskaa kuivatut chilit. Lisää pannulle reilusti öljyä (tai voita) ja pyöräytä siinä ensin valkosipuli ja chilit. Lisää sitten tomaatit ja hauduttele noin 10 min. Jos kuitenkin tykkäät syödä pastasi runsaassa kastikkeessa, voit kumota pannulle myös purkillisen tomaattimurskaa. Laita kastikkeen poristessa pastat kiehumaan runsaasti suolattuun veteen (paitsi jos käytät tuorepastaa, joka valmistuu muutamassa minuutissa).

Pilko parsat pienemmiksi ja heitä pannulle tomaattien joukkoon. Purista pannulle puolikkaan sitruunan mehu ja mausta suolalla ja pippurilla. Kun pasta on valmis, valuta se ja kaada pannulle tomaattien ja parsan joukkoon. Sekoita hyvin ja annostele tomaatti-parsapasta lautasille. Rouhaise päälle vielä mustapippuria ja lorauta hiukan oliiviöljyä. Lupaan, että nälkä lähtee.

tomaatti-parsapasta

Lisää parsareseptejä:
Vihreä parsarisotto
Piparjuurella maustettu parsa-kylmäsavulohipasta
Lampaanpotkaa ja grillattua parsaa

Parsakauden avajaiset – vihreä parsarisotto eli kaaos ruokabloggaajan keittiössä

Tämän piti olla aivan tavallinen reseptipostaus. Sellaiset ovat minulla harvassa, sillä jokaiseen ruokaohjeeseen liittyy yleensä jokin tarina. On ilmeisesti niin, että tässä keittiössä on aivan turha edes yrittää kokata kasuaalisti, sillä lailla puolihuolimattomasti, vasemmalla kädellä. Tavoitteena saada pöytään lounasta ja kameraan ehkä muutama nopeasti näpsäisty ruokakuva. Tarina takertuu kauhanvarteen vaikka väkisin.

parsakausi

Keskiviikkona minulla oli ilo istahtaa pitkästä aikaa Kappelin valkoisten pöytäliinojen ääreen. Kattausta ihaillessa ei jäänyt epäselväksi, mikä oli iltapäivän agendalla. Vihreää parsaa oli kaikkialla. Ja kun sanon kaikkialla, tarkoitan todella sitä, mitä sanon. Jopa kukka-asetelmiin oli piilotettu kevään vihreää kultaa.

parsakimppu

Samppanjalla aateloitua kermaista parsakeittoa kampasimpukoilla, kuhaa ja paistettua parsaa sekä vadelmaa ja lakritsia. Kuukautta aiemmin aloittanut, Långvikistä Kappelin keittiömestariksi pestattu Jussi Kuuluvainen on tehnyt hyvää työtä. Parsakausi kestää S-ryhmän ravintoloissa aina toukokuun loppuun saakka. Jokaisessa ravintolassa on paikan henkeen sopiva menu, oman parsaviikkojen suosikin voi valita Raflaamon sivuilta.

parsaa ja kuhaa

Haluan suosia raaka-aineita, joita ei ole lennätetty toiselta puolelta maailmaa, siksi yleensä odotan, että eurooppalaiset parsat etsiytyvät markettien hevihyllyyn. Tällä kertaa kattilaan päätyi kuitenkin lahjakassista löytynyt meksikolainen parsanippu.

parsaa ja kuhaa

Pari päivää myöhemmin etsiskelin erilaista parsarisoton reseptiä, sillä kaipasin omaan perusrisottooni jotain twistiä. Aikanaan Hesarissa julkaistu Truly Kira -blogia emännöivän Kiran resepti näytti kiertäneen blogeja, joten siinä täytyi olla sitä jotain. Otin mallia Suolaa ja hunajaa -blogin versiosta ja tuttuun tapaan muokkasin siitä omaan suuhuni sopivan.

parsarisotto

Kokkasin kiireessä, ja siksi huomaamatta saattoi jäädä muutama asia. Valkoviinin puuttumisen tajusin vasta, kun sipulit olivat jo pannulla. Tuoretta basilikaakin piti olla, mutta se ruoja olikin mennyt kuivumaan korpuksi. Koristeparsatkin unohdin käyttää pannun kautta Eipä siinä. Viinin korvasin omenasiiderillä, ja hyvää tuli ilman yrttejäkin. Olin tyytyväinen lopputulokseen, ehdin taltioimaan annoksen ja syömäänkin vähän, kunnes oli aika lähteä lounastreffeille.

parsarisotto

Tässä kohtaa lienee paikallaan varoituksen sana. Herkimmät ja hygieniastaan tarkemmat kotikokit saattavat järkyttyä seuraavan kahden kappaleen sisällöstä. Seuraa asia, josta ruokabloggaaja ei ole mitenkään ylpeä, mutta sellaista elämä välillä on. Myös ruokabloggaajan keittiössä.

No niin, jatketaan. Päivä eteni hiusmallihommiin ja myöhemmin kolmen tunnin kuorotreeneihin. Mies oli tällä välin ennättänyt töistä kotiin. Hän tiesi odottaa jääkaapista löytyvää parsarisottokattilaa ja onnesta ymmyrkäisenä lämmitti itselleen lautasellisen vihreää herkkua. Ja lähetti siitä minulle kuvan pienellä saatetekstillä, joka kuului hymiöillä höystettynä näin: Olet sitten kokannut ötökkäruokaa.

Pari kuukautta vanhaan arborio-riisipakettiin oli pesitynyt riisihärö poikineen. Ällöttävää, tiedän, mutta toisaalta, eivät ötökät ihmisille vaarallisia ole. Sitä paitsi, hyönteisruokahan on erittäin trendikästä. Olemme molemmat syöneet höntiäisiä  aiemminkin ja jopa pitäneet niistä. Siispä mies veteli hyönteisistä huolimatta annoksensa huiviin hyvällä ruokahalulla.

parsarisotto

Jatkossa lupaan olla kiireessäkin tarkempi, mitä pannulleni laitan. Kuviin kaverit eivät ole onneksi osuneet, mutta suurennuslasin kanssa en lähtisi otoksia siltikään zoomailemaan. Vuorokauden viimeiset tunnit vietimme käymällä läpi kuivakaapin jokaisen jauhopussin, purkin ja purnukan. Ongelma ei onneksi ollut ehtinyt levitä laajalle, mutta etikkavettä käytettiin silti runsaalla kädellä. Tulipahan kerrankin siivottua perusteellisesti.

Ja nyt itse reseptiin. Myönnetään, saatesanat eivät ole houkuttelevimmasta päästä. Mutta minkäs teet, tarina halusi tulla kerrotuksi. Tämä parsarisotto vaatii hieman vaivannäköä, joten varaa valmistukseen sellainen tunti, jolloin ei tarvitse samalla juosta paniikissa ympäri kotia pakkaamassa matkalaukkua ja eväitä, meikkaamassa, siivoamassa jääkaappia, etsimässä varastoon vietyjä ulkovaatteita tai kaivelemassa hyllystä mystisesti kadonneita nuotteja. Älä siis tee, kuten minä teen, vaan kuten minä sanon.

Vihreä parsarisotto

Parsapyree:
250 g parsaa
n. 5 dl vettä
25 g voita
1/2 dl kermaa
1 tl sitruunamehua

Risotto:
1 normisipuli tai 2 salottisipulia
2 dl risottoriisiä
oliiviöljyä ja nokare voita
1 dl valkoviiniä, vermuttia tai omenasiideriä
8 dl kasvislientä
2–2,5 dl parsapyreetä
1 (luomu)sitruunan raastettu kuori
(kourallinen tuoretta basilikaa ja/tai minttua)
vajaa 1 dl raastettua parmesania
suolaa ja mustapippuria
nokare voita

Valmista ensiksi parsapyree. Katkaise puoli kiloa parsoja taivuttamalla niitä yksi kerrallaan tyven läheltä. Ne katkeavat luontevasti siitä, missä puumainen osa alkaa. Kuori parsat, jos kuori tuntuu paksulta. Minä jätät parsat yleensä kuorimatta, mutta tämä on makuasia. Leikkaa parsat kahteen osaan. Jos haluat koristella valmiin annoksen kokonaisilla parsoilla, jätä muutama varsi pilkkomatta.

Kiehauta kattilassa vesi ja voi, nosta sitten kaikki parsat kiehuvaan veteen. Jos parsat ovat ohuita, 3 minuuttia riittää, paksumpia voi joutua keittämään minuutin tai kaksi pidempään. Älä keitä parsoja lötköiksi vaan jätä ne napakoiksi. Nosta puolet parsasta jääveteen, jotta kypsyminen pysähtyy – niitä käytetään myöhemmin koristeluun. Kun parsat ovat jäähtyneet jäävedessä, halkaise ne pitkittäin kahtia.

Ota keitinliemi talteen, sillä voit käyttää sitä kasvisliemen pohjana. Kaada kattilassa odottavien parsojen päälle 1/2 dl keitinlientä ja saman verran kermaa. Kiehauta nopeasti ja surauta sauvasekoittimella soseeksi. Jos käytit matalareunaista kattilaa, saattaa olla hyvä idea siirtää seos syvempään astiaan ennen soseuttamista. Nimimerkillä keittiön kaakelit vihreitä pilkkuja täynnä. Mausta pyree sitruunamehulla.

parsarisotto

Aloita sitten parsarisoton valmistaminen. Pese ja raasta sitruunankuori, pilko sipuli(t) pieneksi, silppua yrtit (jos niitä käytät) ja raasta parmesaani. Kaada kattilaan loput keitinliemestä ja lisää vettä sen verran, että nestettä on yhteensä n. 8 dl. Lisää joukkoon kasviliemikuutio tai sopiva määrä kasvisfondia. Pidä kasvisliemi kuumana.

Lorauta aimo annos oliiviöljyä pannulle tai halkaisijaltaan isoon kattilaan. Heitä sekaan vähän voita ja kuullota sipulisilppua hetki. Lisää sitten koko riisisatsi ja pyörittele rasvassa, kunnes riisinjyvät ovat läpinäkyviä.

Holauta sitten mukaan desi viiniä, valkoista vermuttia tai hätätapauksessa omenasiideriä, kuten minä jouduin tekemään, kun en viitsinyt avata yksin kokonaista skumppapulloa. Valkoviiniä kun ei poikkeuksellisesti tässä keittiössä ollut. Sekoita taukoamatta ja aloita kasvisliemen lisääminen, kun viini on imeytynyt/haihtunut.

Lisää lientä kauhallinen kerrallaan. Muista sekoittaa koko ajan, äläkä juokse hoitelemassa muita asioita liemen lisäämisen välissä, kuten minä täällä tein. Parsarisotto on riittävän kypsää, kun se on al dente, eli riisinjyvissä on vielä pureskeltavaa.

parsarisotto

Paista aiemmin halkaisemiisi parsoihin kuumalla pannulla väriä. Jos haluat hifistellä, hae paistoraidat parilapannulta. Älä paista liian pitkään, ettei parsoista tule lötköjä. Nosta pannulta odottamaan siksi aikaa, kun viimeistelet parsarisoton.

Lisää parsapyre risoton joukkoon. Heitä sekaan myös yrtit, raastettu sitruunankuori ja parmesaani. Heilauta sekaisin ja varmista, että parsarisotto on riittävän lämmintä. Sekoita joukkoon vielä voi ja mausta suolalla ja pippurilla. Jaa lautasille ja koristele paistetuilla parsanpuolikkailla. Rouhaise päälle vielä pippuria ja kata pöytään oliiviöljy ja extraparmesaani. Kaada lasiin kevään kunniaksi kuohuvaa. Skål!

Lahjaksi DIY kokkikoulu – parsaa, lohta ja piparjuurta

Polkiessani eilen töihin huomasin, että koivujen lehdet olivat puhjenneet nupuistaan. Tuosta vain varoittamatta. Nurmikin viheriöi, ihan kuin kesällä. On toukokuun puoliväli, ilma on sakeana sumusta ja lämpömittari näyttää juuri nyt 8 astetta plussaa. En vielä kutsuisi edes Suomen kesäksi.

Kylmänkin kesän faktaa kuitenkin on se, että kahden viikon päästä on kesäkuu. Kulman takana odottavat ylioppilasjuhlat, valmistujaiset, kesähäät ja mitä näitä nyt on. Juhlia ja juhlittavia, joille pitää keksiä lahja. Siinäpä pulma, jolle itse Antero Vipunenkin puistelisi päätään.

parsa lohi piparjuuri

Olen ennenkin liputtanut aineettomien lahjojen puolesta ja jatkan ilosanoman levittämistä edelleen. Aikana jälkeen Konmarin kukaan ei halua nurkkiinsa lisää tavaraa notkumaan. Korkeintaan kotoa muuttavaa teiniä voi lahjoa astiastolla tai aterinsetillä. Muille suosittelen vahvasti keksimään jotain aineetonta – siis syötävää, juotavaa, konserttilippuja, ravintolaelämyksiä, helliviä hemmotteluhoitoja tai vaikka hotellilahjakortteja.

Jos kauha pysyy kädessäsi ja olet joskus jopa saanut kehuja keittotaidoistasi, ehdotan seuraavaa. Lahjoita valmistuneelle nuorelle, kouluikäiselle kummilapselle, tuoreelle ylioppilaalle, onnelliselle hääparille tai kolmekymppisiä juhlivalle kaverille yhden illan kokkikoulu. Eikä mikä tahansa kokkikoulu vaan sellainen, jonka pidät itse! Kylkeen voit liittää vaikka viinilasit tai kunnon keittiöveitsen, jos tuntuu siltä, ettei aineeton lahja riitä.

Kirjoita kutsu, suunnittele menu sankari(e)n mukaan, tulosta reseptit, etsi esiliina, osta ainekset ja olet valmis vastaanottamaan innokkaat oppijat. Ei haittaa vaikka astiat olisivat eriparia tai keittiö pikkuruinen, tärkeintä on yhteinen aika ja yhdessä syöminen.

kokkikoulu lahjakortti

Niin oli myös syksyllä 2014, kun ex-aviomieheni kanssa matkasimme Maununnevalle ruokaystäväni Lotan keittiöön. Eropaperit oli jo ehditty yhteistuumin jättää, mutta yhteinen kokkikoulu kiinnosteli siitä huolimatta. Erinomaista seuraa, loistavaa ruokaa ja pari lasia laadukasta viiniä, voiko ilta ystävien kesken paremmaksi muuttua?

Olimme saaneet valita kolmesta eri menuvaihtoehdosta. Annoin siippani vapaasti valita, sillä minulla kokkauspuoli oli jotakuinkin hanskassa. Alkupalaksi kokkasimme tomaattikeittoa, pääruuaksi pastaa parsan, lohen ja piparjuuren kera, jälkiruuaksi avokadojäätelöä. Emäntä oli varannut keittiöön myös drinksutarpeet kahvilla ja appelsiinilla maustettuun rommikolaan. Jos jäätä olikin rikottavana ohuelti, tällä cocktaililla se murrettiin muutamassa sekunnissa.

Viime viikolla reseptikansiota selatessani törmäsin kyseiseltä illalta peräisin olevaan ruttuiseen reseptiin. Kylmäsavustettua lohta, parsaa ja piparjuurta. Jos olen rehellinen, en muista tuon elokuisen illan ruuista juuri mitään. Ajatukset olivat muualla, yhteinen tekeminen oli paljon tärkeämpää kuin se mitä syötiin.

parsaa lohta ja piparjuurta

Siksi päätin verestää makumuistia, kun parsaakin oli sattumalta jääkaapissa (kuten aina toukokuussa). Alkuperäisen reseptin piparjuurituorejuusto korvattiin tällä kertaa ranskankermaan sekoitetulla tuoreella piparjuuriraasteella ja keittämisen sijaan parsat paistettiin al denteksi pannulla. Alan toistaa jo itseäni, mutta suosittelen ja vahvasti. Vesi herahtaa kielelle väkisinkin.

Parsaa, lohta ja piparjuurta

150 g kylmäsavulohta
1 nippu vihreää parsaa
Pari senttiä piparjuurta raastettuna
1 prk ranskankermaa
Tagliatelle-pastaa
voita ja/tai rypsiöljyä paistamiseen
suolaa
pippuria

Raasta piparjuuri ja sekoita se ranskankermaan. Laita jääkaappiin maustumaan. Viipaloi kylmäsavulohi sopiviksi suupaloiksi. Pese parsat ja napsauta pois puinen tyviosa. Kuori nuppuun saakka, jos haluat, minä syön kuorineen. Paista parsoja pannulla muutamia minuutteja käännellen, kunnes saavat väriä. Mitä paksumpia parsat ovat, sitä kauemmin kypsyminen kestää. Jätä parsat napakoiksi, lötköiksi kypsennetyt eivät maistu niin hyvälle. Pilko muutaman sentin paloiksi.

Keitä pasta al denteksi ja sekoita sen joukkoon ranskankerma, parsat ja lohi. Mausta suolalla ja pippurilla. Kaada lasiin rieslingiä tai raikasta suomalaista hanavettä ja nauti. Yksinkertaista ja hullun hyvää!

parsa lohi ja piparjuuri

Kylmäsavulohiostoksilla kävimme Teurastamolla, vasta avatussa Tukkutorin Kalassa. Lohta oli savustettu 48 tuntia ja maku oli taivaallinen. Tukkutorin kalatiskien ääreen on palattava pian, valikoima oli ilahduttavan laaja, jäämurskan keskellä lepäsi varkautelainen sampi ja kampasimpukoita myytiin kuorineen. Laitahan korvan taa!