Kesän parhaat keittokirjat ja lämmin parsa-vuohenjuustosalaatti

Istun aamupalapöydässä edessäni kasa keittokirjoja. Tuuli on nostanut järvelle vaahtopäät, mutta aurinko lämmittää niin, että on pakko siirtyä varjoon. Siemailen teetä ja lehteilen kirjojen sivuja. Kirjaan muistilehtiöön reseptejä, joita haluan tänä kesänä kokeilla. Listalla on pituutta jo kaksi sivua, vaikka olen päässyt vasta kolmanteen kirjaan. Ensimmäiseksi kokataan kuitenkin parsa-vuohenjuustosalaatti.

aamiainen

mökkimaisema

Kaksi viikkoa sitten, kun meillä oli laina-auto käytössämme, roudasimme mökille erinäisiä tarpeellisia tavaroita. Kuten tomaatintaimia, viinilaatikoita, vessapaperia, sirkulaattorin, vakuumikoneen ja kaksi kassillista kirjoja. Toiseen oli pakattu romaanit ja toiseen kesäiset keittokirjat. Suunnitteletpa grillibileitä, juhannuskekkereitä tai muuten vain kesäjuhlia, näistä kirjoista kannattaa aloittaa!

Brunssikirja – Brunch All Day

Liemessä-Jennin ja Viimeistä murua myöten -Saaran upea opus on täynnä mitä erilaisimpia brunssi-ideoita. Ne sopivat hyvin mökkiolosuhteisiin ja antavat inspiraatiota myös muihin tilanteisiin. Saadessani opuksen käsiini ensimmäisen kerran, hämmästyin sen paksuutta – painavaa tavaraa ja vielä nätisti paketoituna! Kirjan kuvitus on arvattavasti ihana, tunnelmallinen ja viimeisen päälle viilattu, ovathan molemmat tekijät tunnettuja valokuvaustaidoistaan ja pieteetillä käsitellyistä kuvistaan. Erittäin lämmin suositus vaikkapa mökkituliaiseksi!

brunssikirja

savustetut uudet perunat

Muistikirjani sivuille listasin kokonaiset kahdeksantoista reseptiä, joista kahta ensimmäistä kokeiltiin tänä viikonloppuna. Savustetut, ruotsalaiset uudet perunat olisivat todennäköisesti onnistuneet erinomaisesti savustuspussissa, mutta me kapinalliset heitimme ne savustuspönttöön. Kerrasta viisastuneina kypsennämme perunoita seuraavalla kerralla 5–10 minuuttia keittämällä ja vasta sitten haemme halutun aromin kesäkeittiön savustusosastolta. Tällä kertaa jouduimme mikrottamaan potut syötäviksi, kun savulohi osoitti jo ylikypsymisen merkkejä. Suosittelen silti kokeilemaan, savustus tuo tuttuihin uusiin perunoihin täysin uuden ulottuvuuden!

brunssikirja

Iltapalaksi kokattu shakshouka sen sijaan onnistui erinomaisesti, vaikka pääkokki vähän valittelikin tuoreen chilin tuomaa tulisuutta. Reseptissä kehoitettiin käyttämään chilijauhetta, mutta meidän mökkikeittiössä päätettiin soveltaa. Juustokuminakin puuttui, joten se korvattiin kaapin nurkasta löytyneellä garam masalalla. Shakshouka menee sekin jatkoon ja kunhan saadaan hiottua oma versio tuosta itämaisesta herkusta, se ilmestyy vuoren varmasti myös näille sivuille. Pysykäähän siis kuulolla!

Ihan ulkona – Syö, juo, nauti!

Punavuori Gourmet -blogin Anikó Lehtisen viime syksynä ilmestynyt keittokirja puhutteli minua pelkällä ideallaan. Että on tehty kirja ulkona syömisestä! Ei ravintoloissa, vaan pihalla – piknikillä, pihalla, grillijuhlissa, festareilla, puutarhabileissä, uimarannalla ja pyöräretkellä, vain muutamia tilanteita mainitakseni. Kirjaan tutustuminen paljasti, että reseptit ovat aika yksinkertaisia, mutta mikäs sen parempaa! Kun retkelle lähdetään, vähemmän on enemmän.

ihan ulkona

ihan ulkona

Omaan makuhermoon osuivat mm. halloumi-vesimelonisalaatti ja lukuisat drinkkireseptit, joissa useissa oli käytetty lempimaustettani rosmariinia. Opus onkin käännetty hiirenkorville juuri juomaosionsa kohdalla. En malttaisi odottaa niitä mökkiviikkoja, jolloin saan vieraakseni rakkaita ystäviä. Silloin ideat aperitiiveihin otetaan tästä kirjasta. Suosittelen Ihan pihalla -kirjaa erityisesti lapsiperheisiin, jossa simppeleitä ruokaohjeita varmasti arvostetaan!

Herkkuja ihan kaikille – leivo ilman munaa, maitoa ja margariinia

Olin alkukeväästä työn puolesta mukana someprojektissa, jossa törmäsin @myberryforest-instatiliin. Tilillä on yli 80 000 seuraajaa, eikä ihme. Hillittömän herkullisten ja silmää hivelevien annoskuvien takana seisoo ylpeänä Tiina Strandberg, joka on ottanut projektikseen kehitellä kasvipohjaisia makeita syötäviä. Ihan vielä en ole ehtinyt testaamaan kirjan reseptejä, mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun keliaakikko-siskoni saapuu mökkivisiitille, tämän kirjan ohjeet tulevat käyttöön.

herkkuja ihan kaikille

Syötävän hyvät – 38 salaattia ja kulhoa

Olen tunnetusti sitä mieltä, että lounaan tulee olla lämmin. Kylmä salaatti tai trendikäs kulhoruoka ei riitä ravinnoksi varsinkaan marraskuun synkkyydessä tai tammikuun pakkasissa. Mutta kesällä asia on aivan eri. Helle vie nälän mennessään, eikä todellakaan tee mieli rasvaista lihaa tai raskasta pastalautasellista. Silloin syödään salaatteja.

syötävän hyvät

Ja salaatit, ne ovat Syötävän hyvä -blogia kirjoittavan Lotta Viitaniemen ominta alaa. Värikkäät, monipuoliset ja yllättävätkin yhdistelmät saavat suun vettymään heti kirjan ensimmäisillä sivuilla. Sivulta 19 löytyy parsa-vuohenjuustosalaatti, joka pääsi lautasillemme tänään. Helppo, raikas ja kuitenkin erittäin täyttävä, joka sopii myös alkupalasalaatiksi näin parsa-aikana. Ja näyttäväkin tämä salaatti on, myös mökkiolosuhteissa!

parsa-vuohenjuustosalaatti

Säädimme reseptin määriä kahdelle sopivaksi, tosin alkupalaksi annoksesta riittää varmasti neljälle. Parsat ja tomaatit paahdoimme kesäkeittiön grillissä ja pannulla käytettyjän pinjansiementen sijaan viimeistelimme annokset Pirkan salaattisiemensekoituksella. Kastikkeessa sokeri korvasi hunajan ja perussinappi dijonin. Varsin maistuvaa tuli silti.

Lämmin parsa-vuohenjuustosalaatti (mökkiversio)

Puolikas nippu vihreää parsaa
100 g kirsikkatomaatteja
puolikas vuohenjuustopötkö
1 dl (pakaste)herneitä
1–2 rkl salaattisiemensekoitusta
vihreää salaattia

kastike:
2 rkl oliiviöljyä
1/2 tl sokeria tai hunajaa
1/4 tl sinappia
1/2 tl sitruunamehua
suolaa ja pippuria

Asettele laakean salaattivadin pohjalle vihreää salaattia ja tee kastike sekoittamalla kaikki ainekset hyvin keskenään. Grillaa vihreää parsaa ja kirsikkatomaatteja parilalla viitisen minuuttia. Heitä sekaan herneet ja jatka vielä hetkinen paahtamista. Halutessasi voit paahtaa siemeniä kuivalla pannulla, mutta salaattisiemensekoitus kelpaa mökkiolosuhteissa sellaisenaankin. Siirrä parsat ja tomaatit salaattipedille, ripottele päälle murennettu vuohenjuusto ja siemenet. Kaada viimeiseksi joukkoon kastike. Nauti, ennen kuin parsa-vuohenjuustosalaatti jäähtyy.

parsa-vuohenjuustosalaatti

En malttaisi odottaa heinäkuuta, jolloin asettaudumme mökille kokonaiseksi kuudeksi viikoksi. Silloin nämä kirjat pääsevät todelliseen testiin – ja tuloksista, niistä tiedotetaan näillä sivuilla. Kuten tapana on.

Satokausiruokaa: helppo ja nopea tomaatti-parsapasta

Vuonna 2003 asuin muutaman kuukauden Italian Firenzessä. Työharjoittelupaikan lähistöllä oli vaatimaton lounasravintola, jonka kantoi Mozartin nimeä. Pasta-annokset maksoivat 2,50 euroa ja pöytäseurana istui milloin huivipäisiä harmaahapsia, milloin raamikkaita raksamiehiä. Jokaisella edessään syvä lautasellinen höyryävää pastaa ja reilu lasillinen viiniä.

tomaatti-parsapasta

Kastiketta pasta-annoksissa ei ollut nimeksikään. Aito italialainen pasta ei nimittäin koskaan lillu kastikelammikossa, vaan soosia on juuri sen verran, että sitä tarttuu sopivasti pastan pintaan antamaan makua. Pienillä urilla pastan pinnassa on siis suurempi tarkoitus.

Samaa periaatetta noudatan myös omassa keittiössäni. Jos pastakastiketta on kunnon kattilallinen, siitä syö kaksi henkeä useamman aterian. Kastikkeeseen ei tarvita välttämättä kermaa, tomaattimurskaa tai muutakaan nestettä, hyvä oliiviöljy riittää. Tai voi, jos öljyä ei jostain syystä ole.

tomaatti-parsapasta

Tomaatti-parsapasta syntyi Sallatunturissa, kun käytettävissä oli rajallinen määrä raaka-aineita: nippu tuoretta tankoparsaa, rasiallinen tomaatteja, valkosipulia, sitruuna ja muutamia mausteita. Öljyäkään ei ollut, joten käytin reilusti voita.

Tomaatti-parsapasta

250 g vihreää tankoparsaa
rasia kirsikka- tai miniluumutomaatteja
1 iso valkosipulinkynsi
kuivattua chiliä
voita (ja oliiviöljyä)
puolikkaan sitruunan mehu
suolaa ja pippuria

Katkaise parsasta puumainen osa taittamalla vartta läheltä kantaosaa, jolloin parsa napsahtaa poikki oikeasta kohtaa. Paista parsoja pannulla voissa 5–6 minuuttia ja nosta sivuun. Parsan ei ole tarkoitus kypsyä lötköksi, vaan jäädä sopivan napakaksi.

tomaatti-parsapasta

Leikkaa tomaatit puoliksi, silppua valkosipuli ja murskaa kuivatut chilit. Lisää pannulle reilusti öljyä (tai voita) ja pyöräytä siinä ensin valkosipuli ja chilit. Lisää sitten tomaatit ja hauduttele noin 10 min. Jos kuitenkin tykkäät syödä pastasi runsaassa kastikkeessa, voit kumota pannulle myös purkillisen tomaattimurskaa. Laita kastikkeen poristessa pastat kiehumaan runsaasti suolattuun veteen (paitsi jos käytät tuorepastaa, joka valmistuu muutamassa minuutissa).

Pilko parsat pienemmiksi ja heitä pannulle tomaattien joukkoon. Purista pannulle puolikkaan sitruunan mehu ja mausta suolalla ja pippurilla. Kun pasta on valmis, valuta se ja kaada pannulle tomaattien ja parsan joukkoon. Sekoita hyvin ja annostele tomaatti-parsapasta lautasille. Rouhaise päälle vielä mustapippuria ja lorauta hiukan oliiviöljyä. Lupaan, että nälkä lähtee.

tomaatti-parsapasta

Lisää parsareseptejä:
Vihreä parsarisotto
Piparjuurella maustettu parsa-kylmäsavulohipasta
Lampaanpotkaa ja grillattua parsaa
Parsa-vuohenjuustosalaatti

Parsakauden avajaiset – vihreä parsarisotto eli kaaos ruokabloggaajan keittiössä

Tämän piti olla aivan tavallinen reseptipostaus, jonka aiheena on yksi lempiruuistani, vihreä parsarisotto. Sellaiset ovat minulla harvassa, sillä jokaiseen ruokaohjeeseen liittyy yleensä jokin tarina. On ilmeisesti niin, että tässä keittiössä on aivan turha edes yrittää kokata kasuaalisti, sillä lailla puolihuolimattomasti, vasemmalla kädellä, kun tavoitteena saada pöytään lounasta ja kameraan ehkä muutama nopeasti näpsäisty ruokakuva. Tarina takertuu kauhanvarteen vaikka väkisin.

parsakausi

Keskiviikkona minulla oli ilo istahtaa pitkästä aikaa Kappelin valkoisten pöytäliinojen ääreen. Kattausta ihaillessa ei jäänyt epäselväksi, mikä oli iltapäivän agendalla. Vihreää parsaa oli kaikkialla. Ja kun sanon kaikkialla, tarkoitan todella sitä, mitä sanon. Jopa kukka-asetelmiin oli piilotettu kevään vihreää kultaa.

parsakimppu

Samppanjalla aateloitua kermaista parsakeittoa kampasimpukoilla, kuhaa ja paistettua parsaa sekä vadelmaa ja lakritsia. Kuukautta aiemmin aloittanut, Långvikistä Kappelin keittiömestariksi pestattu Jussi Kuuluvainen on tehnyt hyvää työtä. Parsakausi kestää S-ryhmän ravintoloissa aina toukokuun loppuun saakka. Jokaisessa ravintolassa on paikan henkeen sopiva menu, oman parsaviikkojen suosikin voi valita Raflaamon sivuilta.

parsaa ja kuhaa

Haluan suosia raaka-aineita, joita ei ole lennätetty toiselta puolelta maailmaa, siksi yleensä odotan, että eurooppalaiset parsat etsiytyvät markettien hevihyllyyn. Tällä kertaa kattilaan päätyi kuitenkin lahjakassista löytynyt meksikolainen parsanippu.

parsaa ja kuhaa

Pari päivää myöhemmin etsiskelin erilaista parsarisoton reseptiä, sillä kaipasin omaan perusrisottooni jotain twistiä. Aikanaan Hesarissa julkaistu Truly Kira -blogia emännöivän Kiran vihreä parsarisotto näytti kiertäneen blogeja, joten siinä täytyi olla sitä jotain. Otin mallia Suolaa ja hunajaa -blogin versiosta ja tuttuun tapaan muokkasin siitä omaan suuhuni sopivan.

parsarisotto

Kokkasin kiireessä, ja siksi huomaamatta saattoi jäädä muutama asia. Valkoviinin puuttumisen tajusin vasta, kun sipulit olivat jo pannulla. Tuoretta basilikaa piti olla, mutta se ruoja olikin mennyt kuivumaan korpuksi. Koristeparsatkin unohdin käyttää pannun kautta. Eipä siinä. Viinin korvasin omenasiiderillä, ja hyvää tuli ilman yrttejäkin. Olin tyytyväinen lopputulokseen, ehdin taltioimaan annoksen ja syömäänkin vähän, kunnes oli aika lähteä lounastreffeille. Vihreä parsarisotto oli kaikkien kehujen arvoinen.

parsarisotto

Tässä kohtaa lienee paikallaan varoituksen sana. Herkimmät ja hygieniastaan tarkemmat kotikokit saattavat järkyttyä seuraavan kahden kappaleen sisällöstä. Seuraa asia, josta ruokabloggaaja ei ole mitenkään ylpeä, mutta sellaista elämä välillä on. Myös ruokabloggaajan keittiössä.

No niin, jatketaan. Päivä eteni hiusmallihommiin ja myöhemmin kolmen tunnin kuorotreeneihin. Mies oli tällä välin ennättänyt töistä kotiin. Hän tiesi odottaa jääkaapista löytyvää parsarisottokattilaa ja onnesta ymmyrkäisenä lämmitti itselleen lautasellisen vihreää herkkua. Sitten hän lähetti siitä minulle kuvan pienellä saatetekstillä, joka kuului hymiöillä höystettynä näin: Olet sitten kokannut ötökkäruokaa.

Pari kuukautta vanhaan arborio-riisipakettiin oli pesitynyt riisihärö poikineen. Ällöttävää, tiedän, mutta toisaalta, eivät ötökät ihmisille vaarallisia ole. Sitä paitsi, hyönteisruokahan on erittäin trendikästä. Olemme molemmat syöneet höntiäisiä  aiemminkin ja jopa pitäneet niistä. Siispä mies veteli hyönteisistä huolimatta annoksensa huiviin hyvällä ruokahalulla.

parsarisotto

Jatkossa lupaan olla kiireessäkin tarkempi, mitä pannulleni laitan. Kuviin kaverit eivät ole onneksi osuneet, mutta suurennuslasin kanssa en lähtisi otoksia siltikään zoomailemaan. Vuorokauden viimeiset tunnit vietimme käymällä läpi kuivakaapin jokaisen jauhopussin, purkin ja purnukan. Ongelma ei onneksi ollut ehtinyt levitä laajalle, mutta etikkavettä käytettiin silti runsaalla kädellä. Tulipahan kerrankin siivottua perusteellisesti.

Ja nyt itse reseptiin. Myönnetään, saatesanat eivät ole houkuttelevimmasta päästä. Mutta minkäs teet, tarina halusi tulla kerrotuksi. Vihreä parsarisotto vaatii hieman vaivannäköä, joten varaa valmistukseen sellainen tunti, jolloin ei tarvitse samalla juosta paniikissa ympäri kotia pakkaamassa matkalaukkua ja eväitä, meikkaamassa, siivoamassa jääkaappia, etsimässä varastoon vietyjä ulkovaatteita tai kaivelemassa hyllystä mystisesti kadonneita nuotteja. Älä siis tee, kuten minä teen, vaan kuten minä sanon.

Vihreä parsarisotto

Parsapyree:
250 g parsaa
n. 5 dl vettä
25 g voita
1/2 dl kermaa
1 tl sitruunamehua

Risotto:
1 normisipuli tai 2 salottisipulia
2 dl risottoriisiä
oliiviöljyä ja nokare voita
1 dl valkoviiniä, vermuttia tai omenasiideriä
8 dl kasvislientä
2–2,5 dl parsapyreetä
1 (luomu)sitruunan raastettu kuori
(kourallinen tuoretta basilikaa ja/tai minttua)
vajaa 1 dl raastettua parmesania
suolaa ja mustapippuria
nokare voita

Valmista ensiksi parsapyree. Katkaise puoli kiloa parsoja taivuttamalla niitä yksi kerrallaan tyven läheltä. Ne katkeavat luontevasti siitä, missä puumainen osa alkaa. Kuori parsat, jos kuori tuntuu paksulta. Minä jätät parsat yleensä kuorimatta, mutta tämä on makuasia. Leikkaa parsat kahteen osaan. Jos haluat koristella valmiin annoksen kokonaisilla parsoilla, jätä muutama varsi pilkkomatta.

Kiehauta kattilassa vesi ja voi, nosta sitten kaikki parsat kiehuvaan veteen. Jos parsat ovat ohuita, 3 minuuttia riittää, paksumpia voi joutua keittämään minuutin tai kaksi pidempään. Älä keitä parsoja lötköiksi vaan jätä ne napakoiksi. Nosta puolet parsasta jääveteen, jotta kypsyminen pysähtyy – niitä käytetään myöhemmin koristeluun. Kun parsat ovat jäähtyneet jäävedessä, halkaise ne pitkittäin kahtia.

Ota keitinliemi talteen, sillä voit käyttää sitä kasvisliemen pohjana. Kaada kattilassa odottavien parsojen päälle 1/2 dl keitinlientä ja saman verran kermaa. Kiehauta nopeasti ja surauta sauvasekoittimella soseeksi. Jos käytit matalareunaista kattilaa, saattaa olla hyvä idea siirtää seos syvempään astiaan ennen soseuttamista. Nimimerkillä keittiön kaakelit vihreitä pilkkuja täynnä. Mausta pyree sitruunamehulla.

parsarisotto

Aloita sitten parsarisoton valmistaminen. Pese ja raasta sitruunankuori, pilko sipuli(t) pieneksi, silppua yrtit (jos niitä käytät) ja raasta parmesaani. Kaada kattilaan loput keitinliemestä ja lisää vettä sen verran, että nestettä on yhteensä n. 8 dl. Lisää joukkoon kasviliemikuutio tai sopiva määrä kasvisfondia. Pidä kasvisliemi kuumana.

Lorauta aimo annos oliiviöljyä pannulle tai halkaisijaltaan isoon kattilaan. Heitä sekaan vähän voita ja kuullota sipulisilppua hetki. Lisää seuraavaksi sipulien sekaan koko riisisatsi ja pyörittele rasvassa, kunnes riisinjyvät ovat läpinäkyviä.

Holauta sitten mukaan desi viiniä, valkoista vermuttia tai hätätapauksessa omenasiideriä, kuten minä jouduin tekemään, kun en viitsinyt avata yksin kokonaista skumppapulloa. Valkoviiniä kun ei poikkeuksellisesti tässä keittiössä ollut. Sekoita taukoamatta ja aloita kasvisliemen lisääminen, kun viini on imeytynyt/haihtunut.

Lisää lientä kauhallinen kerrallaan. Muista sekoittaa koko ajan, äläkä juokse hoitelemassa muita asioita liemen lisäämisen välissä, kuten minä täällä tein. Vihreä parsarisotto on riittävän kypsää, kun se on al dente, eli riisinjyvissä on vielä pureskeltavaa.

parsarisotto

Paista aiemmin halkaisemiisi parsoihin kuumalla pannulla väriä. Jos haluat hifistellä, hae paistoraidat parilapannulta. Älä paista liian pitkään, ettei parsoista tule lötköjä. Nosta pannulta odottamaan siksi aikaa, kun viimeistelet parsarisoton.

Lisää parsapyre risoton joukkoon. Heitä sekaan myös yrtit, raastettu sitruunankuori ja parmesaani. Heilauta sekaisin ja varmista, että vihreä parsarisotto on riittävän lämmintä. Sekoita joukkoon vielä voi ja mausta suolalla ja pippurilla. Jaa lautasille ja koristele paistetuilla parsanpuolikkailla. Rouhaise päälle vielä pippuria ja kata pöytään oliiviöljy ja extraparmesaani. Kaada lasiin kevään kunniaksi kuohuvaa. Skål!

Muutaman muun luottorisottoreseptin löydät täältä:
Helppo sitruunarisotto
Veriappelsiinirisotto
Keväinen hernerisotto
Purjo-fenkolirisotto
Keltainen kurpitsarisotto