Viisaan viininystävän vastuulliset valinnat

Kaupallinen yhteistyö: S-ryhmän ravintolat / Raflaamo

Kauas on tultu niistä ajoista, kun kyykättiin alimmalta hyllyltä se edullisin chileläinen. Tuijotettiin hintaa ja mahdollisesti väriä, lihalle perinteisesti punainen ja kalalle viileä valkoinen. Kuohuvaa nautiskeltiin muuten vaan ja rose kuului ainoastaan valoisiin kesäiltoihin. 2010-luvulla kaikki on toisin. Ravintoloissa istuu tiedostavia asiakkaita, ja alkoholiliikkeiden henkilökunnan osaamista testatataan joka päivä. Ilmastonmuutoksen aikakaudella etsitään vegaanista tai vähähiilistä vaihtoehtoa, suositaan luomua tai biodynaamista ja vaaditaan reilua kauppaa.

vastuulliset viinit

Niin teen minäkin, enkä pelkästään viinien kanssa. Vastuullisuudesta on punottu valintojeni punainen lanka, sitä seuraan ruokaostoksilla, vaatekaupassa, viinihyllyillä ja etenkin ravintoloissa. Haluan tietää, mitä lasiini kaadetaan ja lautaselleni päätyy. Mietin, missä oloissa viini ja ruoka on tuotettu, onko viljelyn vaikutukset ilmastoon otettu huomioon, mistä kaukaa raaka-aineet on kuljetettu ja mikä niiden hiilijalanjälki mahtaa olla. Viini ei ole koskaan vähäpäästöisin valinta, mutta kuluttamalla luomua ja kestävän kehityksen periaatteilla valmistettuja juomia, voi vaikuttaa siihen, miten maailma tulevaisuudessa makaa ja mihin suuntaan tuotanto kehittyy.

Viinien vastuullisuus on nostettu valokeilaan myös S-ryhmän ravintoloissa, sillä seuraavan vuoden ajan kolme neljästä asiakasomistajaviinistä on vastuullisesti tuotettu. Vastuullisemmat vaatimukset viineille asetettiin jo valintaprosessin alussa, eli tällä kertaa kisaan hyväksyttiin vain juomat, joiden tuotannossa vastuullisuusnäkökulma oli huomioitu. Luomusta, biodynaamisuudesta, reilusta kaupasta ja kestävän kehityksen mukaisista tuotantotavoista sai lisäpisteitä. Päätökselle on syytä nostaa hattua kerran jos toisenkin, sillä vastuullisuusteko on Suomen mittakaavassa kunnioitettavan suuri. Asiakasomistajaviinejä nimittäin myydään puoli miljoona pulloa vuodessa.

vastuulliset viinit

Näillä kriteereillä voittajiksi valikoituivat pohjois-italialaisen Cielo e Terran Ekuò-luomuviinit Veneton viinialueelta. Asiakasomistajahintaisena samppanjana jatkaa tuttuun tapaan Nicolas Feuillatte. Roseviiniä ei valikoimassa tänä vuonna nähdä siitä yksinkertaisesta syystä, että vastuullisesti tuotetut ja hyvällä hinta-laatusuhteella varustetut vaaleanpunaiset luomuviinit ovat valintaraadin mukaan kiven alla. Samppanjalla yhtälö on vieläkin vaikeampi.

Kiertotalouden ja paremman maailman puolesta, ilmastonmuutosta vastaan

Istun kuuntelemassa Ekuò-viinien maahantuojan puheenvuoroa kaupungin kattojen yllä, Sokos Hotel Vaakunan saunakabinetin terassilla. Teeman mukaisesti pöytiin on kerätty luonnonkukkia ja maljakkoina toimivat käytetyt viinipullot. Ruokatarjoilu on kasvispainotteinen ja osittain vegaaninen. Aurinko paistaa ja puitteet ovat muutenkin viimeisen päälle kunnossa.

vastuulliset viinit

vastuulliset viinit

Neljännessä polvessa toimivan perheyrityksen viinit valmistetaan luomuviljellyistä rypäleistä niin, että luonto kuormittuu mahdollisimman vähän. Kemialliset torjunta-aineet ja lannoitteet ovat pannassa, ja viinin luontaisten sulfiittien määrää on tavanomaisiin viineihin verrattuna rajoitettu. Hienoa ja eritoten vastuullista on sekin, että Ekuò-viinien taustalla on hyväntekeväisyysjärjestö, joka jakaa osan jokaisen myydyn viinipullon hinnasta mm. syrjäytymisuhassa olevien nuorien opiskelun tukemiseen ja työllistymiseen. Jälleen yksi syy lisää valita viinilistalta vastuullisempi vaihtoehto.

Maailmanpelastajaluonteeni ilahtuu, kun kuulen, että myös pakkausten hiilijalanjäljen minimointia on ajateltu. Ekuòn puna- ja valkoviinit on pullotettu kevyimpiin mahdollisiin lasipulloihin, joiden paino on maksimissaan 420 grammaa. Mitä kevyempi pullo, sitä pienempi kuljetusaikainen polttoaineen kulutus. Myös viinit maahantuova Winestate on törkännyt lusikkansa soppaan ja kuljetuttaa viinit Italiasta Suomeen meriteitse. Vaikka rahtialusten päästöt ovat samaa luokkaa kuin lentämisen, viinit saadaan kuljetettua todennäköisesti suuremmissa erissä, ja kasvihuonekaasut pulloa kohden ovat näin ollen pienemmät.

vastuulliset viinit

Kuplajuomiin mieltynyt suuni tykästyy erityisesti kuohuvaan, Garganega ja Chardonnay -rypäleistä valmistettuun Ekuó-kuohuviiniin. Se sopii moneen menoon: skoolattavaksi, aperitiiviksi tai salaattien ja kasvisruokien kaveriksi. Vähän kursaillen käyn pyytämässä pienen lisäkaadon ja ihailen korkeuksista avautuvaa kesäistä Helsinkiä.

Luomua, biodynaamista vai reilua kauppaa?

Lopuksi saamme tiiviin tietopaketin vastuullisista vaihtoehdoista. Biodynaamiset viinit ovat aina luomua, mutta ne käyvät tiukemman seulan läpi. Viinitilalle asetetaan vaatimuksia, jotka harva tuottaja täyttää. Tilan tulee olla itsenäinen tuotantoyksikkö. Sen alueella tulee pitää eläimiä ja viljellä kasveja niin, että ne ovat symbioosissa toistensa ja maaperän kanssa. Minkäänlaiset kemialliset lannoitteet, torjuntamenetelmät tai lisäaineet eivät ole sallittuja.

vastuulliset viinit

Reilun kaupan tunnuksella merkityn viinin tuotannossa on kiinnitetty huomiota etenkin viljelijän ja työntekijöiden olosuhteisiin. Kaikille osapuolille maksetaan oikeudenmukainen korvaus tehdystä työstä ja noudatetaan työolosuhteita valvovia kansainvälisiä sopimuksia ja kansallisia lakeja. Euroopassa viinitilat ovat tarkan valvonnan alla, eikä laiminlyöntejä juurikaan ole, mutta maailmalla tilanne saattaa olla toinen.

Viinin vegaanisuuteen kiinnitetään toistaiseksi erityistä huomiota vain täällä Euroopan pohjoisimmassa kolkassa. Viini itsessään on tuotteena tietysti kasviperäinen, mutta sen kirkastamisessa saatetaan käyttää liivatetta, maitoproteiinia tai munanvalkuaista. Valmistusprosessi voidaan kuitenkin hoitaa myös ilman eläinperäisiä aineita. Moni viinintuottaja näin tekeekin, mutta ei ymmärrä tai näe tärkeäksi ilmoittaa asiasta etiketissä tai erillisellä tunnuksella. Varmasti vegaanisen viinin tunnistaa myymälässä veg- tai vegan-tunnuksesta, ravintolassa vegaanisia vaihtoehtoja kannattaa tiedustella sommelierilta.

vastuulliset viinit

Jaloillaan äänestäminen on yksi tehokkaimmista keinoista vaikuttaa markkinoihin ja siihen, millaisia tuotteita meille tulevaisuudessa tarjotaan. Kysyntä kasvattaa painetta siirtyä kestävämpiin tuotantotapoihin myös viinitarhoissa ja maatiloilla. Valitse siis viisaasti ja suosi vihreämpiä viinejä!

Lue lisää vastuullisista viineistä ja kestävästä viinintuotannosta Raflaamon sivuilta.

Ps. Muistathan, että alkoholin mainitseminen kommenteissa kaupallisen yhteistyön yhteydessä on Suomen lainsäädännön mukaan kiellettyä, joten keskitytään siis keskustelemaan vastuullisista valinnoista yleisemmällä tasolla!

Helpotusta hellepäiviin: Gazpacho eli ihanan kylmä tomaattikeitto

Esitän heti aluksi epäsuositun mielipiteen. Rakastan kesää, lempeän lämpimiä aamuja ja pitkiä valoisia iltoja, mutta helteestä en perusta. Kun helleraja, joka Suomessa on +25 astetta, paukkuu, oloni muuttuu tukalaksi. Vaellan varjosta toiseen, sillä auringon polttavat säteet tuntuvat iholla epämiellyttäviltä. Minua ei kuuna päivänä saisi rannalle palvomaan aurinkoa, istun mielummin puiden katveessa lukemassa tai pelaamassa vaikka korttia.

kylmä gazpacho

Kuumalla yritän parhaani mukaan keksiä viilennyskeinoja. Käyn uimassa ohuesta kankaasta tehty mekko päällä (vilvoittaa muuten ihanasti kuivuessaan!), imeskelen jääpaloja ja pidän päässäni vilpoisaa olkihattua. Yöt nukun pelkällä lakanalla ja ennen nukkumaanmenoa pesen jalat jääkylmällä vedellä. Olen kuullut sanottavan, että kuumalla pitäisi syödä kuumaa ja kylmällä kylmää. Näin kroppa ei kuumalla tuottaisi kylmää ruokaa lämmittäessään energiaa, mikä talvella saattaisi olla erittäinkin tarpeellista.

kylmä gazpacho

Kuulostaa loogiselta, mutta ei toimi käytännössä. Kun mittari paukkuu 30 asteessa, ei todellakaan tulee mieleen juoda kupillista kuumaa tai hörppiä kielen polttavaa keittoa. Silloin haalitaan pakkasesta jäätelöä, kaadetaan laseihin huurteisia juomia, herkutellaan jääpalojen viilentämällä vedellä ja ahmitaan vatikaupalla vesimelonia.

kylmä gazpacho

Siksi gazpacho on yksi lempiruoistani kesällä. Tomaattia kulutan sen kaikissa muodoissaan, siis myös kylmänä ja keitossa. Gazpacho oli pelastus heinäkuun paahtavassa helteessä keskellä Andaluciaa, Ubedan pikkukaupungissa vuorten välissä, siellä missä järjestettiin legendaarinen elokuvamusiikkifestari. Asteita oli varjossa yli 40 ja niitä varjoja oli keskipäivällä yhtä vähän kuin keskellä Saimaata kello 12. Ravintolan terassilta löytyi pieni viileämpi kulmaus. Olimme ainoat asiakkaat, sillä kuka hullu liikkuu ulkona pahimman paahteen aikaan.

Gazpacho palveli eväänä myös Hietsun kirppiksellä, kun hiki valui ja lentomuurahaiset jäivät kiinni nihkeään ihoon. Termariin sitä on kaadettu myös puistossa loikoilua varten. Mikään ei virkistä paremmin, ja kun kaupan päälle saa vielä vitamiinit ja kivennäisaineet helteessä haihtuneiden tilalle, on kylmä tomaattikeitto täydellinen helleherkku.

kylmä gazpachoo

Reseptistä riittää kahdelle kunnon kulhollinen, ja vähintään neljälle alkupalakeitto. Käytä niitä tomaatteja mitä kaapissa tai kaupassa sattuu olemaan. Mitä kypsempiä ja makeampia, sen parempi. Maistele ja lisää öljyä, etikkaa ja mausteita mielesi mukaan. Yrttejäkin voit silputa mukaan, basilika toimii tomaatin kanssa aina. Gazpachon kanssa voi leikkiä ja olla luova. Ota mallia vaikka Vaimomatskuu-blogin nektariiniversiosta!

Gazpacho eli ihanan kylmä tomaattikeitto

500 g tomaatteja
2 valkosipulinkynttä
1 oranssi paprika
1/2 kurkku
1 pieni sipuli
1 viipale vaaleaa leipää
1 rkl sherryviinietikkaa
1,5 rkl oliiviöljyä
suolaa ja pippuria
jääpaloja

Resepti on hyvin yksinkertainen. Pilko ja heitä kaikki ainekset mausteita ja jääpaloja lukuunottamatta korkeareunaiseen kulhoon, jos käytät sauvasekoitinta, tai suoraan tehosekoittimeen jos sinulla sellainen on. Lisää suolaa ja pippuria makusi mukaan. Plumpsauta kulhoon reilusti jääpaloja ja siirrä gazpacho jääkaappiin viilentymään pariksi tunniksi. Voit lisätä jääpalat vasta tarjoiluvaiheessakin, ideana joka tapauksessa on se, että ne ohentavat keiton suuhun sopivaksi. Jääpaloilla voit siis säädellä gazpachon paksuutta.

Kaada tai lusikoi ihanan viileä gazpacho laseihin, kuppeihin tai kulhoihin ja koristele halutessasi yrteillä ja makusuolalla. Gazpacho on myös erinomainen eväs piknikille tai vaikka rantapäivää viilentämään. Silloin se kannattaa lorauttaa termospulloon tai -mukiin.

kylmä gazpacho

Nautitaan hellepäivistä ja auringosta kohtuudella. Muistetaan juoda vettä ja peittää iho ohuella vaatekerroksella pahimman paahteen ajaksi. Pelkkä aurinkorasva ei nimittäin keskipäivällä riitä, vaikka kertoimia olisi 50. Iho on ihmisen suurin elin, hoidetaan sitä sen mukaisesti!

Montenegron rannikolla – Kotorista Tivatiin, Bigovasta Budvaan

Vesi lentää vaakasuorassa. Vantit ujeltavat, kun pohjoistuuli puhaltaa myrskylukemissa. Vaahtopäät värjäävät Kotorin lahden valkoiseksi. Nostimet hakkaavat mastoon, kireämmälle niitä ei käsivoimin mitenkään saa vinssattua. Kippari, seitsenkymppinen isäni kapuaa sitlooraan ja toteaa, että tilanne on kaikesta huolimatta hyvä. Purjeveneen perä ei hakkaa betonilaituriin ja mooringit eli kiinnitysköydet pitävät. Kello on yksi yöllä. Minä makaan etukajuutassa, enkä saa unta.

myrsky nousee

45-jalkainen veneen liike on kaukana unettavasta keinunnasta. Se hakkaa tuulen nostattamissa aalloissa ylös ja alas, läiskähtää vellovan meren pintaan yhä uudelleen ja uudelleen kuin hulluksi tullut vesipeto. Rankkasade lyö lasikuituisen kannen pintaan kuin kourallinen kuuden tuuman nauloja. Veneiden laidoilla roikkuvat fendarit natisevat toisiaan vasten. Pelottaa ja korvissa soi, mutta korvatulpat eivät ole vaihtoehto.

Haluan kuulla kaiken. Pelkään, että kippari kapuaa kannelle ja liukastuu. Ärjyvä meri ei sääli ketään ja viereinen tonneja painava paattikin heiluu uhkaavan lähellä. Jos painan tulpat korviin, en kuule avunhuutoja tai askelia liukkaalla etukannella. Vilkaisen kelloa, aika kuluu tuskastuttavan hitaasti. On aamuyö, eikä myllääviä maininkeja nostattava navakka tuuli osoita vieläkään heltymisen merkkejä. Luojan kiitos, olemme lähdössä lentokentälle, kun aamu koittaa. Lopulta on pakko luovuttaa ja tunkea tulpat korviin. Nukun pätkissä pari tuntia.

Harmaan päivän valjettua kannamme pakatut putkikassit purjeveneen takaosaan. Vettä tulee edelleen ja veneen perä nousee ja laskee puoli metriä suuntaansa. Pystyasennossa on vaikeaa pysyä. Yksi miehistä seisoo lankongin päällä ja pitää sen paikoillaan. Me muut yritämme päästä maihin. Tasapainon säilyttäminen vaatii keskittymistä, vaikka matkaa on vain muutama askel. En halua pudota tummana vaahtoavaan veteen. Haluan kotiin.

Kotor Montenegro

Kotor Montenegro

Kotor Montenegro

Ei uskoisi, että edellisenä päivänä kipusimme Kotorin linnakkeelle auringon porottaessa lähes pilvettömältä taivaalta. Olimme saaneet esimakua sateesta pari tuntia aiemmin, mutta Kotorin kaupungissa taivas oli sininen. Raunioilla korkeanpaikankammoisen vatsaa nipisteli, maisemat olivat kuitenkin kaiken kiipeämisen väärti. Paluumatkalla tuoretta vuohenjuustoa ja granaattiomenamehua lupailevat käsinkirjoitetut kyltit houkuttelivat meidät kiertotielle.

Kotor Montenegro

Kotor Montenegro

Kotor Montenegro

Kotor Montenegro

Vuohilauman saattelemana saavuimme jyrkkään rinteeseen kyhättyyn kahvilaan. Kymmenet kissat kiehnäsivät jaloissamme ja pikkuruisen tilan isäntä kantoi pöytään Tivatissa tislattua, kotipolttoista rakia. Harmaahapsinen herra istahti seuraksemme ja yhteisen kielen puuttuessa käytti elekieltä ylistäessään jaloa juomaa. Päivä ei ollut vielä kovin pitkällä, mutta miekkosen kurkkuun oli tainnut kaatua jo useampi kulaus kansallisjuomaa.

Kotor Montenegro

Kotor Montenegro

Kotor Montenegro raki

Takana oli upea ja lämmin viikko Kotorin lahdella ja Montenegron rannikolla. Turkoosin meren ja jylhien vuorten kontrasti teki vaikutuksen jokaiseen seitsemästä venekunnasta. Kotorin lahtea kutsutaan Euroopan eteläisimmäksi vuonoksi. En ole nähnyt Norjan vuonoja, mutta voin kyllä hyvin kuvitella, että jotain samaa jylhässä maisemassa varmasti on, sillä näkymä mereltä katsottuna on käsittämätön. Välimatkat olivat lyhyitä ja tuuli leppeä. Onneksi ei ollut kiire mihinkään, lilluimme olematonta vauhtia eteenpäin ja välillä pulahdimme uimaan. Tai ne pulahtivat, jotka uskalsivat.

Kotor Montenegro

Kotor Montenegro

Kotor Montenegro

Vesi oli huimaavan kirkasta. Lähellä rantaa uidessa ei voinut katsoa alaspäin ilman, että vatsa muljahti ikävästi ympäri. Kaukana rannasta taas oli liian syvää. Ajatus sadasta metristä uimarin alla pakotti pitämään perän uimaportaista kiinni rystyset valkoisina. Muut hyppivät kannelta veteen, minua hirvitti. Nokkakalat kimaltelivat auringossa, isommat siniset sukeltelivat syvemmällä. Viimeisinä päivinä myös delfiinit ilahduttivat meitä läsnäolollaan. Kantapäät kipeinä rummutimme veneen kylkeä, tulkaa katsomaan, täällä me olemme!

kesävarpaat

delfiini montenegro

Välillä ohitsemme lipui risteilijä. Iloiset matkaajat heiluttivat privaattiparvekkeiltaan ja me vilkutimme takaisin. Olen joskus haaveillut itsekin lämpimillä vesillä risteilemisestä, sitten iskee todellisuus. Vaikka säädöksiä on, nämä valtamerilaivat laskevat jätevetensä suoraan Välimereen. Harva satama tarjoaa septityhjennystä ja vaikka tarjoaisikin, sitä ei käytetä. Huviveneet seuraavat isompien esimerkkiä. Myös me tyhjensimme kahdeksan ihmisen tuottamat, kolmen toiletin tavarat suoraan mereen, sillä tyhjennyspaikkoja ei ollut vierassatamissa tarjolla. Välillä toivon, että osaisin olla välittämättä, mutta en osaa. Ahdistuin joka ikinen kerta, kun kakkavana jäi kellumaan kulkureitillemme.

vinssi purjevene

onnellinen purjehtija

etupurje

Montenegro oli vastakohtien maa. Pienestä Bigovan kalastajakylästä purjehdimme ökyrikkaiden huvijahtien valtaamaan Tivatiin, jonka pelkkä satama-alue oli pienen keskisuomalaisen kaupungin kokoinen. Luksusliikkeitä, marmoria, kristallia ja korkeita korkoja. Purjeveneeksi suuri 15-metrinen paattimme näytti pahaiselta purkilta venäläisten miljonäärien megaristeilijöiden rinnalla. Sataman ulkopuolelta alkoi rantabulevardi, jota reunustivat viiden tähden designhotellit rantabaareineen. Jos luksulomasta haaveilee, Tivatissa sellaisen voisi todennäköisesti viettää halvalla. Huippuhotellin edustalla kaksi runsasta gin & tonicia upottavalle valkoiselle sohvalle tarjoiltuna kustansi kahdeksan euroa. Suomessa yhdestä joutuu pulittamaan kympin.

gintonic Tivat Montenegro sunset

gin tonic Tivat Montenegro

Tivat Montenegro sunset

sunset tivat Montenegro

satama tivat montenegro

satama tivat montenegro

satama tivat montenegro

satama tivat Montenegro

Budvasta moni varoitteli etukäteen. Lokakuun alussa pahin turistiryysis oli kuitenkin jo laantunut, teknojumputus ja laservalot jyskyttivät vain yhdessä baarissa kaukana satama-alueesta. Rantaravintoloissa alkoi olla viileää ja kanssamatkustajat hakeutuivat sisätiloihin. Vanha kaupunki oli ihanan sokkeloinen, eikä väenpaljoutta sen kujilla juurikaan havainnut. Varsin positiivinen yllätys siis.

Budva Montenegro

Budva Montenegro

Budva Montenegro

Satamissa oli syys-lokakuun vaihteessa hyvin tilaa. Tivatissa oli silti ilmoittauduttava VHF:n kautta satamaviranomaisille ennen laitureille lipumista. Paikkanumero ilmoitettiin selkeällä englanninkielellä ja laiturilla seisoi vastaanottokomitea odottamassa. Pienellä Bigovan lahdella ravintolan omistaja kurvasi kumiveneellä vastaan ja opasti lahdella kelluvalle vapaalle poijupaikalle. Kyydin ravintolaankin olisi voinut tilata, mutta me soudimme rantaan lihasvoimin, omalla kumiveneellä.

Bigova Montenegro

Bigova Montenegro

Millaista ruokaa Montenegro sitten tarjosi? Mereneläviä tottakai, oltiinhan apajien äärellä. Mustekalaa, kalmaria, seepiaa, jättimäisiä katkarapuja sekä paikallisia kaloja, kuten doradaa. Erityisen edullisia olivat simpukat, jotka yleensä oli hankittu naapurin simpukkaviljelmiltä. Lisukkeeksi oli usein lusikoitu peruna-mangoldipaistosta eli blitvaa, kylmänä tai kuumana. Ruokalaji on ilmeisen yleinen balkanin maissa ja jos googlea on uskominen, se on peräisin Kroatiasta.

mustekala blitva

Ihastuimme lisäkkeeseen niin, että kokkasimme sitä myöhemmin myös kotikeittiössä. Tukkutorin kalasta pyydystetty meriantura sai seurakseen sitruunalla maustettua blitvaa. Mangoldia ei Kalasataman marketeissa ollut tarjolla, joten korvasimme sen lehtikaalilla. Reseptistä riittää 3–4 normaalinälkäiselle.

Blitva eli peruna-lehtikaalilisäke

3 isoa kiinteää perunaa
3 rkl oliiviöljyä
5 valkosipulinkynttä
nippu lehtikaalia tai mangoldia
puolikas sitruuna
suolaa ja pippuria

Kuori perunat ja pilko ne noin kahden sentin kuutioiksi. Silppua valkosipulit ja paista niitä runsaassa oliiviöljyssä miedolla lämmöllä. Valkosipulien pehmetessä keitä perunoita 6–8 minuuttia. Valuta ne ja lisää pannulle imemään valkosipulin makua. Poista lehtikaalista tai mangoldista kova ruoti ja silppua lehdet pannulle. Paistele, kunnes olet tyytyväinen kaalin kypsyyteen. Ei haittaa, vaikka peruna siinä vaiheessa alkaisi jo mössööntyä. Purista lopuksi pannulle puolikkaan sitruunan mehu ja mausta suolalla sekä pippurilla. Tarjoa vaalean kalan tai äyriäisten lisukkeena.

Herceg Novi Montenegro

Herceg Novi Montenegro

Herceg Novi Montenegro

Lounaan valmistimme veneellä, mutta iltaisin söimme paikallisissa ravintoloissa koko venekunnan voimin. Vain kerran teimme poikkeuksen. Kävimme kalakaupassa ostoksilla ja vierailimme lähikaupan vihannestiskillä. Miten purjeveneen pentteri eli keittiö toimii ja mitä saimme syödäksemme, se selvitköön seuraavalla kerralla!