Tipattoman tammikuun kurkku-inkiväärishotti

Lunta pyryttää joka suunnasta. Ikkunan ulkopuolella lumiraja nousee ja lasin pintaan on muodostunut kuurankukkien seuraksi metsän siluetti. Pakkaslumi narskuu huopatossujen alle ja kansa puskee paksuihin takkeihin kääriytyneenä tuulta vasten. Latukonekuskit tekevät hiki hatussa töitä ja innokkaat hiihtäjät suksivat jonossa pitkin rantoja kiertäviä latu-uria. Helsingissä on leutojen vuosien jälkeen vihdoinkin oikea talvi. Puen villasukat jalkaan, kääriydyn lämpimään neuletakkiin ja kaivan kaapin perältä sauvasekoittimen. Kurkku-inkiväärishotti tekee terää ja piristää pakkaspäivänä.

kurkku-inkiväärishotti

Takana on viheliäinen vuosi, joka toi tullessaan roppakaupalla epävarmuutta. Mihinkään ei saanut mennä, eikä ketään nähdä. Neljän seinän sisällä nyhjääminen sai meidät tissuttelemaan tavallista enemmän. Yksi lasi ruoan kanssa ja toinen illalla sohvan nurkassa. Lasillisista tuli tapa, vaikka samalla tiedostinkin, että ensimmäinen riskiraja täyttyy naisella jo seitsemästä annoksesta viikossa – siis yhdestä lasillisesta päivässä. Mökillä kilisteltiin laituriskumpalla, skoolattiin keskipäivän gin & tonicilla ja hörpittiin saunakaljoja, syksyllä lasiin kaadettiin punaviiniä ja kohta alkoikin jo glögikausi. Joulu ja uusi vuosi ovatkin sitten ihan oma lukunsa.

kurkku-inkiväärishotti

kurkku-inkiväärishotti

Vuoden päättyessä olo oli tunkkainen, vireystila ankean puolella ja yöunet katkolla. Mies, joka ei yleensä suostu tinkimään saunaoluestaan missään tilanteessa, ehdotti yllättäen tipatonta tammikuuta. Minä suostuin mukisematta. Uskomme molemmat kohtuuteen kaikessa, mutta koronavuoden jälkeen tuntui siltä, että kohtuuden määritelmä oli saattanut vähän hämärtyä. Kohta on kaksi viikkoa tipatonta takana, eikä alkoholia ole ollut yhtään ikävä. Tunkkainen olotila on keventynyt, unen laatu on parantunut ja kilojakin on siinä sivussa kadonnut useampi. Liikuttukin kyllä on, lenkistä työpäivän jälkeen on tullut tarpeellinen siirtymärituaali duunihommista vapaalle.

kurkku-inkiväärishotti

Lumipyryssä taivaltamisen jälkeen, varpaat jäässä ja posket pakkasesta punehtuneina en enää lämmitä mukillista terästettyä glögiä, vaan huitaisen huiviin piristävän shotin. Sisäisen lämmikkeen ei tarvitse sisältää alkoholia, sillä inkivääri lämmittää vielä pitkään shotin kumoamisen jälkeenkin, ja sama efekti on kurkumallakin. Niinpä nyt sekoitellaankin raikas kurkku-inkiväärishotti!

kurkku-inkiväärishotti

Voit käyttää shottiin myös muita sitruksia, kuten klementiinejä tai satsumia, mutta tuplaa silloin pienempien sitrusten määrä. Greippimehu on tähän reseptiin liian tuju, mutta veriappelsiini maistuu varmasti hyvältä. Makeutta voit säädellä suuhusi sopivaksi, tällä kombolla kurkku-inkiväärishotti maistuu kirpeältä, eikä lainkaan makealta. Vegaanisen version reseptistä saa vaihtamalla hunajan esimerkiksi vaahterasiirappiin.

Kurkku-inkiväärishotti

2 appelsiinia
15 cm pala tuoretta kurkkua
4 cm tuoretta inkivääriä
1 rkl hunajaa
Kourallinen tuoretta minttua

Purista appelsiineista mehut. Kuori kurkku halutessasi ja pilko se pienemmiksi palasiksi. Raasta inkivääri ja nypi mintunlehdet varsistaan. Lykkää kaikki ainekset syvään kulhoon ja surauta sauvasekoittimella tai blenderillä sekaisin. Mitä kauemmin sekoitat, sitä sileämmän lopputuloksen saat. Kaada lasipulloon ja annostele siitä aamuisin shottilaseihin. Jos haluat lisää potkua, rouhaise shotin päälle kierros tai kaksi mustapippuria. Kurkku-inkiväärishotti säilyy puhtaassa pullossa ainakin viikon.

kurkku-inkiväärishotti

kurkku-inkiväärishotti

kurkku-inkiväärishotti

Mitä tapahtuu tipattoman tammikuun jälkeen, sitä en vielä tiedä. Valistunut arvaukseni on kuitenkin se, että jatkuvan tissuttelun korkki on kierretty tältä erää kiinni. Olut perjantain saunavuorolla, pieni lasi viiniä silloin tällöin ruuan kanssa, tärkeiden hetkien juhlistaminen sopivalla kuplivalla, lasillinen lauantai-iltana ja viinimenun maisteleminen ravintolaillallisilla riittänee juuri nyt. Se lienee vielä kohtuullista.

ps. Jos ihastuit kurkku-inkiväärishottiin, kokeile myös tätä verevän punaista veriappelsiini-kurkumaversiota!

Grillatut misomunakoisot – maukasta kasvisruokaa mökkikeittiöstä!

Kun mökkikaupat oli tehty, kesän valmistelu alkoi ruokalehtien selaamisella. Puhalsin pölyt olohuoneen pöydän alla olevaan lehtikoriin vuosien varrella kerääntyneistä aviiseista, otin esiin neonväriset lähmälaput ja ryhdyin hommiin. Silmäilin läpi jokaisen reseptin ja arvioin sen sopivuutta mökkikeittiöön. Kaikki liian monimutkainen sai jäädä, nyt tarvittiin helposti alkeellisessakin keittiössä valmistuvaa sapuskaa jotka maistuisivat mökkivieraillekin. Grillatut misomunakoisot herättivät heti oikeanlaista huomiota: näyttävää, maukasta ja kesäkeittiökelpoista kypsennettävää. Resepti lisättiin kokkauslistalle sillä sekunnilla!

grillatut misomunakoisot

Jo aiemmin keväällä olin yrittänyt tilata Hyötykasviyhdistykseltä munakoison siemeniä, mutta ne olivat päässeet loppumaan. Ensi vuonna olen aiemmin liikenteessä, sillä tuo syvänvioletti vihannes löytyy ostoskoristamme muutenkin melkein joka kerta. Mikä olisi ihanampaa kuin kokata itse kasvatetuista munakoisoista!

Grillatut misomunakoisot pääsivät testiin, kun ystävä saapui yhden yön mökkivisiitille matkallaan Keski-Suomesta kotiinpäin. Lisäsin maustekastikkeeseen kokeeksi inkivääriä ja hunajaa, ja se kannatti. Ruokalaji sai suuren suosion, ja vähältä piti, etten lusikoinut marinadia suuhuni ennen kuin se ehti munakoisopuolikkaiden peitoksi. Umamipommin lempinimen saaneet grillatut munakoisot lunastivat kerralla paikkansa meidän mökkiruokalistan vakiovieraina. On muuten erinomainen lounas etätyöläisellekin!

grillatut misomunakoisot

Miso on käyneistä soijapavuista valmistettua paksua tahnaa, jota käytetään paljon japanilaisessa keittiössä. Tahnaa saa isommista marketeista ja etnisistä kaupoista. Se säilyy jääkaappilämpötilassa hyvin avattunakin, eli pakkauksen isoa kokoa ei kannata säikähtää. Misolla saa ruokaan kuin ruokaan ihanan umamisen maun ja se sopii mm. nuudelikeittoon, pastakastikkeisiin (kokeile vaikka tätä Vaimomatskuu-blogin miso-tahinipastaa, jos et usko!) tai vaikka kalan maustamiseen. Misolla saatetaan maustaa myös jälkiruokia, kuten kinuskikastiketta ja jäätelöä. Melkoinen monitoimitahna siis, suosittelen lämpimästi kokeilemaan.

grillatut misomunakoisot

Grillatut misomunakoisot ovat vegaaninen herkku, mutta hurmaavat testatusti lihansyöjänkin. Reseptin riittävyys riippuu munakoisojen koosta. Isoista munakoisoista saattaa riittää kuudellekin, mutta neljälle nyt ainakin. Jos syöjiä on vain kaksi, puolita resepti tai valitse mahdollisimman pienet munakoisot.

Grillatut misomunakoisot

2 munakoisoa
2 rkl rypsiöljyä
2 valkosipulinkynttä
1–2 tl tuoretta inkivääriä pilkottuna
puolikkaan sitruunan mehu
3 rkl misotahnaa
1 rkl sokeria tai hunajaa
1/2 tl suolaa
1/2 dl pistaaseja kuorittuna
rucolan versoja

Halkaise munakoisot ja viillä pintaan ristikkäiset viillot, jotta marinadi imeytyy paremmin. Sivele sitten pinnat ruokalusikallisella rypsiöljyllä. Lämmitä grilli ja paahda munakoisoja leikkuupinta alaspäin 5–10 minuuttia korkealla lämmöllä niin, että pinnasta tulee kullanruskea. Sekoita sillä välin marinadi.

Silppua valkosipulinkynnet ja inkivääri ja sekoita ne misotahnan, lopun rypsiöljyn, sitruunamehun, sokerin tai hunajan ja suolan kanssa pienessä astiassa. Käännä paahtuneet munakoisot ympäri ja levitä marinadi kullanruskealle leikkuupinnalle. Jatka grillaamista vähän lempeämmällä lämmöllä noin 15 minuutin ajan tai kun munakoisonpuolikkaat ovat läpikypsiä. Rouhi odotellessa pistaasipähkinät pienemmiksi viimeistelyä varten.

grillatut misomunakoisot

Lado grillatut munakoisot lautaselle ja ripottele päälle rouhittuja pistaaseja ja rucolanversoja tai muuta mukavaa vihreää, mitä yrttipenkistä tai jääkaapista sattuu löytymään. Nautiskele!

Lempeän tulinen linssikeitto – kattilallinen soppaa koko viikoksi!

Viikottaiset työtunnit voi laskea tällä hetkellä kahden käden sormilla. Aikaa siis olisi, mutta energiaa kovin suuriin saavutuksiin ei edelleenkään ole. Sen verran olen kuitenkin saanut aikaiseksi, että selasin läpi ensimmäisien blogivuosien reseptipostaukset ja muut tekeleet. Tekstit ovat edelleen ensiluokkaisia, mutta ne kuvat – voi hyvänen aika! Kukaan ei ole seppä syntyessään, mutta jos artikkelin aiheena on lempeän tulinen linssikeitto, olettaisi, että kuvituksena olisi jotain muuta kuin lumihangessa möyriviä ihmisiä ja otoksia pimeistä pakkaspäivistä.

lempeän tulinen linssikeitto

Lempireseptit ansaitsevat parempaa, ja siksi päätinkin julkaista niistä toisen painoksen. Ensimmäisenä käsittelyyn pääsee juurikin tuo surullisen kuuluisa lempeän tulinen linssikeitto – tällä kertaa kuvien kera. Hellalla hitaasti hautunut keittokattilallinen on edelleen parasta pakkasruokaa ikinä, mutta se sopii yhtä hyvin esimerkiksi koronakevään keskelle. Ohjeesta riittää jopa kahdeksalle, joten yksin siitä syö kokonaisen viikon ajan. Ohjeen voi toki puolittaa tai pakastaa loput annosrasioihin, joissa keitto on helppo sulattaa nälkäkiukun tehdessä tuloaan. Yleensä en halua syödä samaa ruokaa päivästä toiseen, mutta tämä soppa tekee poikkeuksen. Täyttävää, terveellistä ja samalla supermaukasta!

lempeän tulinen linssikeitto

Alkuperäinen resepti on lainattu vuosia sitten Pastanjauhantaa-blogista. Sävellän soppaa sekoitellessani ja saatan sujauttaa sinne vihanneslaatikkoni uumenista paprikaa, munakoisoa tai kesäkurpitsaa. Kaalikin toimii, samoin lanttu raastettuna. Joskus pilkon sekaan myös tuoretta tomaattia. Korianterikammoisille kerrottakoon vielä, että korianterinsiemenet eivät maistu tuoreelle korianterille. Kehoitan siis kokeilemaan, vaikka tuore yrttipuska toisikin suuhusi saippuan maun.

lempeän tulinen linssikeitto

lempeän tulinen linssikeitto

Lempeän tulinen linssikeitto

3 rkl oliiviöljyä
1 iso sipuli
2–3 valkosipulinkynttä
2 tl kuminansiemeniä
2 tl korianterin siemeniä
1 tl chililastuja tai sopiva määrä tuoretta chiliä
1 prk tomaattimurskaa tai säilöttyjä kokonaisia tomaatteja
400 g punaisia linssejä
2 keskikokoista porkkanaa
2 l kasvislientä
puolikkaan sitruunan mehu
suolaa
mustapippuria

Viimeistelyyn: tuoretta korianteria, tuoretta tomaattia & maustamatonta jugurttia tai kaurafraichea

Lempeän tulinen linssikeitto valmistuu reilussa tunnissa. Kuumenna öljy 5 litran kattilassa ja kuullota silputtua sipulia, kunnes se pehmenee. Lisää hienonnettu valkosipuli sekä morttelissa kevyesti murskatut kuminan- ja korianterinsiemenet. Heitä sekaan chililastut tai tuore, silputtu chili. Chilin voi jättää poiskin, vähentää tai lisätä oman maun mukaisesti. Heiluttele aineksia pannulla hetken aikaa.

Huuhtele linssit siivilässä ja raasta porkkanat karkeaksi raasteeksi. Lisää sitten tomaattimurska, huuhdellut linssit, porkkanaraaste ja kuuma kasvisliemi (voit käyttää myös kanalientä). Kiehauta soppa, pienennä lämpoä ja anna hautua noin tunnin ajan tai kun linssit alkavat hajoilla. Hämmennä sekaan vielä puolen sitruunan mehu ja mausta suolalla ja pippurilla. Jos keitto tuntuu liian paksulta, voit laimentaa sitä vedellä. Kauho syvälle lautaselle, taita tulisuutta lusikallisella luonnonjugurttia ja lisää koristeeksi silputtua korianteria, jos siitä pidät.

lempeän tulinen linssikeitto

Lempeän tulinen linssikeitto pelastaa pakkaspäivän, sopii tuplattuna mökkiviikonlopun lounaaksi isommallekin porukalle, uppoaa ravintolapäivän ruokavieraille ja maistuu myös gluteenitonta ja vegaaniruokavaliota noudattaville. Arki-, juhla- ja lohturuoka samassa kattilallisessa!