Verraton vegelounas: kaurapalat maapähkinäkastikkeessa

Lihaton lokakuu on pitkä. Olen ollut laiska keittiössä, ja väsyneenä olen tarttunut kaupassa välillä siniseen lenkkiin, tai kaivanut pakastimesta karitsanjauhelihapaketin. Vasemmalla kädellä kokkaaminen on ollut yllättävän vaikeaa, niinpä olen syönyt lounaaksi lähimarketin valmissushia, pakastepelmeneitä tai voileipiä, jos olen muistanut pyytää miestä leikkaamaan leipäviipaleet etukäteen. Yksikätisenä sekään ei nimittäin onnistu. Lihattomasta lokakuusta on siis lipsuttu aika lailla.

kaurapalat maapähkinäkastikkeessa

Kun kokoonnuimme tällä viikolla yrittäjäkollegoiden kanssa kirjoitusleirille Lammille, kyselin kunkin osallistujan ruokatoiveita. Kasviksia kiitos, tai ainakaan ei lihaa joka aterialla, sanoi yksi. Toinen vältteli valkoisia viljoja ja kolmas kaipaili hyväksi havaittuja vegaanisia reseptejä.

Näin tilaisuuteni tulleen, ja pakkasin leirireppuuni Elina Innasen vastikään sitten ilmestyneen ja saman tien Vuoden keittokirja -kisassa kunniamaininnan napanneen Chocochilin arkiruokaa -opuksen pressikappaleen. Vaikka kirja oli seilannut ruokapöydällämme useamman viikon ajan, yhtään reseptiä en siitä ollut vielä ehtinyt kokeilemaan. Testiryhmä oli innoissaan, sillä jokainen heistä toivoi helppoja kasvisvaihtoehtoja arjen ruokarepertuaariinsa. Niitä Chocochilin arkiruokaa on pullollaan, sen kertoo jo kirjan alaotsikkokin: 30 minuutin vegaanireseptit.

kaurapalat maapähkinäkastikkeessa

kaurapalat maapähkinäkastikkeessa

Testireseptiksi valikoitui Tempeä maapähkinäkastikkeessa. Varioimme reseptiä hieman, sillä uumoilimme, ettei pikkupaikkakunnan kaupoissa välttämättä ole tempeä tarjolla. Vaihdoimme siis varmuuden vuoksi proteiinin ja sen vuoksi nimesin myös reseptin uudelleen: Kaurapalat maapähkinäkastikkeessa.

Chocochilin arkiruokaa on hyvä lisä kenen tahansa kiireistä arkea elämän keittokirjahyllyyn. Ideana on tehdä vegaaniruokaa aineksista, joita on saatavilla tavallisista ruokakaupoista. Siksi alkuperäisessä reseptissä mainitaankin, että sitä on helppo muunnella, ja että tempen voi vaihtaa tofuun ja broccolinin vaikka vihreisiin papuihin.

kaurapalat maapähkinäkastikkeessa

kaurapalat maapähkinäkastikkeessa

kaurapalat maapähkinäkastikkeessa

Misotahna tönöttää nykyään kaikkien yhtään isompien kauppojen hyllyillä, ja kun purnukan kerran ostaa, siitä riittää useampaan kokkailukertaan. Erilaisia kasvisproteiineja löytyy hyllymetreittäin hypermarketeista, mutta pienempienkin kauppojen valikoima kannattaa tsekata. Jos suolattua maapähkinävoita ei löydy, voi suolattomasta tehdä suolaista lisäämällä suolaa. Melko loogista vai mitä? Aterian kokkaa 25 minuutissa, ja reseptistä riittää neljälle.

Kaurapalat maapähkinäkastikkeessa

2 pkt Yosa kaurapaloja
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
150 g broccolineja tai vihreitä papuja
1 rkl öljyä
1 limen mehu
2 tl vaaleaa misotahnaa
3 rkl suolattua maapähkinävoita
400 ml kookosmaitoa
1 tl chilihiutaleita

Lisäksi:
Tuoretta korianteria
Lime
Riisiä

Laita riisivesi kiehumaan. Silppua sipuli ja valkosipuli. Jos käytät broccolineja, halkaise ne puoliksi. Lisää riisit kiehuvaan veteen, että ne ehtivät kypsyä ajoissa. Jos et välitä valkoisesta riisistä, vaihda tilalle kokojyvää tai kiehauta kaveriksi vaikka nuudelit.

Kuumenna pannulla öljy ja lisää sipulit, limen mehu ja misotahna. Kuutioi kaurapalat ja lisää myös ne pannulle. Kuullottele sipuleita ja paista kaurapaloja hetki. Heitä pannulle sitten pavut tai broccolinit, maapähkinävoi ja kookosmaito, ja sekoita tasaiseksi. Anna porista hiljalleen vähintään 5 min. Mausta chilihiutaleilla ja suolalla. Nauti kaurapalat maapähkinäkastikkeessa riisin, tuoreen korianterin ja muutaman limeviipaleen kera.

kaurapalat maapähkinäkastikkeessa

kaurapalat maapähkinäkastikkeessa

kaurapalat maapähkinäkastikkeessa

Kun muut ryhtyivät aterialle, minä järjestelin pienet ruokakuvaukset kirjoitusleirin kohteeksi valikoituneen Hervon huvilan 1800-luvulta peräisin olevaan keittiöön. Säätämisen yhteydessä oma annokseni ehti jäähtyä, mutta ruoka maistui haaleanakin hyvältä. Voisin siis kuvitella, että se sopii myös lapsiperheen lounaaksi ja kiireisemmänkin päivän illalliseksi. Myös yksinyrittäjä arvostaa nopeasti ja vaivattomasti syntyvää myöhäistä lounasta!

Mutkatonta mökkiruokaa: nektariinigazpacho

Makeaa ja suolaista samalla lautasella – mitä tuumaatte, onko se uhka vai mahdollisuus? Vielä muutama vuosi sitten olisin pudistanut tiukasti päätäni ja kallistunut uhkan puolelle, mutta nykyään ryntään kokeilemaan reseptiä heti, kun tuollaiseen yhdistelmään törmään. Niinpä, kun kylmän tomaattikeiton somekommenteissa muisteltiin Vaimomatskuu-blogin viileää nektariinikeittoa, etsiydyin välittömästi ruokaohjeen äärelle. Nektariinigazpacho on mitä parhainta helleruokaa, ja hellepäiviähän on heinäkuussa taatusti tulossa, vaikka ennuste nyt näyttääkin lähinnä kolealta toukokuulta.

nektariinigazpacho

nektariinigazpacho

Nektariinigazpacho on erinomaista mökkiruokaa, sillä se valmistuu nopeasti eikä vaadi kuumentamista. Ainekset heitetään kulhon pohjalle, sitten sauvasekoitin surraamaan ja lopuksi maustetaan. Tadaa – makuhermoja hivelevä keitto on valmis! Parhaimmalta soppa maistuu viilennettynä, mutta menee alas kyllä huoneenlämpöisenäkin, etenkin jos heittää sekaan muutaman jääpalan.

Juhannusaatto helli meitä helteillä, joten siitähän se ajatus sitten lähti. Lounas valmistui alta aikayksikön ja siihen saatiin upotettua niin auringon pehmentämät nektariinit kuin vesimelonin jämätkin. Viimeksi mainittu ei alkuperäiseen reseptiin sisälly, sen verran uskalsin säveltää omiani. Kurkkua piti säästää tsatsikiin, joten keksimme korvikkeeksi vesimelonin, sisältäväthän molemmat pääosin vettä. Sisko toivoi keittoon ruokaisuutta, joten paistoimme oheen pienen kulhollisen kuutioitua halloumia. Sitä saivat nälkäisimmät lusikoida mielin määrin keiton päälle.

nektariinigazpacho

nektariinigazpacho

nektariinigazpacho

Koristelussa luovuus rokkaa. Meillä esteetisten elementtien virkaa toimittivat nektariinisiivut, syötävät ruohosipulin ja orvokin kukat, silputut kevätsipulin varret sekä kämmenellä murskattu rosepippuri. Tuoretta chiliäkin olisin halunnut käyttää, mutta toinen punaisista hedelmistä oli jo hukkunut marinoidun kaalin mausteliemeen. Nättiä oli näinkin. Reseptistä riittää lounaslautasellinen neljälle, alkukeittona se sopinee jopa kahdeksalle!

nektariinigazpacho

nektariinigazpacho

Nektariinigazpacho neljälle

5 nektariinia
2 keltaista paprikaa
1 sipulin valkoinen osa
3 pientä valkosipulin kynttä
n. 5 cm siivu vesimelonin neljänneksestä
n. 15 cm pätkä kurkkua
1 tuore punainen chili
Loraus eli n. 1 rkl viinietikkaa
Reilu loraus eli puoli desiä oliiviöljyä
Sopivasti suolaa
Tujaus rosépippuria
(halloumia)

Puolita nektariinit ja poista kivet. Lohko paprikat, pilko sipulivesimeloni ja pätki kurkku pienemmäksi. Silppua chili ja valkosipuli ja heitä kaikki edellämainitut syvän kulhon pohjalle tai tehosekoittimeen. Lorauta perään viinietikkaa (käytä sherryversiota, jos on!) ja hyvää oliiviöljyä. Surauta sileäksi sauvasekoittimella tai blenderillä, mausta ja nosta jääkaappiin vähintään tunniksi viilentymään.

nektariinigazpacho

Jos nälkä ei odota, kaiva pakastimesta tai kylmälaukusta reilusti jääpaloja ja annostele keitto niiden kanssa lautasille. Kuutioi ja paista halutessasi kuivalla pannulla yksi paketti halloumia. Koristele soppalautaset ja nautiskele mausta ja silmänruoasta!

Viisaan viininystävän vastuulliset valinnat

Kaupallinen yhteistyö: S-ryhmän ravintolat / Raflaamo

Kauas on tultu niistä ajoista, kun kyykättiin alimmalta hyllyltä se edullisin chileläinen. Tuijotettiin hintaa ja mahdollisesti väriä, lihalle perinteisesti punainen ja kalalle viileä valkoinen. Kuohuvaa nautiskeltiin muuten vaan ja rose kuului ainoastaan valoisiin kesäiltoihin. 2010-luvulla kaikki on toisin. Ravintoloissa istuu tiedostavia asiakkaita, ja alkoholiliikkeiden henkilökunnan osaamista testatataan joka päivä. Ilmastonmuutoksen aikakaudella etsitään vegaanista tai vähähiilistä vaihtoehtoa, suositaan luomua tai biodynaamista ja vaaditaan reilua kauppaa.

vastuulliset viinit

Niin teen minäkin, enkä pelkästään viinien kanssa. Vastuullisuudesta on punottu valintojeni punainen lanka, sitä seuraan ruokaostoksilla, vaatekaupassa, viinihyllyillä ja etenkin ravintoloissa. Haluan tietää, mitä lasiini kaadetaan ja lautaselleni päätyy. Mietin, missä oloissa viini ja ruoka on tuotettu, onko viljelyn vaikutukset ilmastoon otettu huomioon, mistä kaukaa raaka-aineet on kuljetettu ja mikä niiden hiilijalanjälki mahtaa olla. Viini ei ole koskaan vähäpäästöisin valinta, mutta kuluttamalla luomua ja kestävän kehityksen periaatteilla valmistettuja juomia, voi vaikuttaa siihen, miten maailma tulevaisuudessa makaa ja mihin suuntaan tuotanto kehittyy.

Viinien vastuullisuus on nostettu valokeilaan myös S-ryhmän ravintoloissa, sillä seuraavan vuoden ajan kolme neljästä asiakasomistajaviinistä on vastuullisesti tuotettu. Vastuullisemmat vaatimukset viineille asetettiin jo valintaprosessin alussa, eli tällä kertaa kisaan hyväksyttiin vain juomat, joiden tuotannossa vastuullisuusnäkökulma oli huomioitu. Luomusta, biodynaamisuudesta, reilusta kaupasta ja kestävän kehityksen mukaisista tuotantotavoista sai lisäpisteitä. Päätökselle on syytä nostaa hattua kerran jos toisenkin, sillä vastuullisuusteko on Suomen mittakaavassa kunnioitettavan suuri. Asiakasomistajaviinejä nimittäin myydään puoli miljoona pulloa vuodessa.

vastuulliset viinit

Näillä kriteereillä voittajiksi valikoituivat pohjois-italialaisen Cielo e Terran Ekuò-luomuviinit Veneton viinialueelta. Asiakasomistajahintaisena samppanjana jatkaa tuttuun tapaan Nicolas Feuillatte. Roseviiniä ei valikoimassa tänä vuonna nähdä siitä yksinkertaisesta syystä, että vastuullisesti tuotetut ja hyvällä hinta-laatusuhteella varustetut vaaleanpunaiset luomuviinit ovat valintaraadin mukaan kiven alla. Samppanjalla yhtälö on vieläkin vaikeampi.

Kiertotalouden ja paremman maailman puolesta, ilmastonmuutosta vastaan

Istun kuuntelemassa Ekuò-viinien maahantuojan puheenvuoroa kaupungin kattojen yllä, Sokos Hotel Vaakunan saunakabinetin terassilla. Teeman mukaisesti pöytiin on kerätty luonnonkukkia ja maljakkoina toimivat käytetyt viinipullot. Ruokatarjoilu on kasvispainotteinen ja osittain vegaaninen. Aurinko paistaa ja puitteet ovat muutenkin viimeisen päälle kunnossa.

vastuulliset viinit

vastuulliset viinit

Neljännessä polvessa toimivan perheyrityksen viinit valmistetaan luomuviljellyistä rypäleistä niin, että luonto kuormittuu mahdollisimman vähän. Kemialliset torjunta-aineet ja lannoitteet ovat pannassa, ja viinin luontaisten sulfiittien määrää on tavanomaisiin viineihin verrattuna rajoitettu. Hienoa ja eritoten vastuullista on sekin, että Ekuò-viinien taustalla on hyväntekeväisyysjärjestö, joka jakaa osan jokaisen myydyn viinipullon hinnasta mm. syrjäytymisuhassa olevien nuorien opiskelun tukemiseen ja työllistymiseen. Jälleen yksi syy lisää valita viinilistalta vastuullisempi vaihtoehto.

Maailmanpelastajaluonteeni ilahtuu, kun kuulen, että myös pakkausten hiilijalanjäljen minimointia on ajateltu. Ekuòn puna- ja valkoviinit on pullotettu kevyimpiin mahdollisiin lasipulloihin, joiden paino on maksimissaan 420 grammaa. Mitä kevyempi pullo, sitä pienempi kuljetusaikainen polttoaineen kulutus. Myös viinit maahantuova Winestate on törkännyt lusikkansa soppaan ja kuljetuttaa viinit Italiasta Suomeen meriteitse. Vaikka rahtialusten päästöt ovat samaa luokkaa kuin lentämisen, viinit saadaan kuljetettua todennäköisesti suuremmissa erissä, ja kasvihuonekaasut pulloa kohden ovat näin ollen pienemmät.

vastuulliset viinit

Kuplajuomiin mieltynyt suuni tykästyy erityisesti kuohuvaan, Garganega ja Chardonnay -rypäleistä valmistettuun Ekuó-kuohuviiniin. Se sopii moneen menoon: skoolattavaksi, aperitiiviksi tai salaattien ja kasvisruokien kaveriksi. Vähän kursaillen käyn pyytämässä pienen lisäkaadon ja ihailen korkeuksista avautuvaa kesäistä Helsinkiä.

Luomua, biodynaamista vai reilua kauppaa?

Lopuksi saamme tiiviin tietopaketin vastuullisista vaihtoehdoista. Biodynaamiset viinit ovat aina luomua, mutta ne käyvät tiukemman seulan läpi. Viinitilalle asetetaan vaatimuksia, jotka harva tuottaja täyttää. Tilan tulee olla itsenäinen tuotantoyksikkö. Sen alueella tulee pitää eläimiä ja viljellä kasveja niin, että ne ovat symbioosissa toistensa ja maaperän kanssa. Minkäänlaiset kemialliset lannoitteet, torjuntamenetelmät tai lisäaineet eivät ole sallittuja.

vastuulliset viinit

Reilun kaupan tunnuksella merkityn viinin tuotannossa on kiinnitetty huomiota etenkin viljelijän ja työntekijöiden olosuhteisiin. Kaikille osapuolille maksetaan oikeudenmukainen korvaus tehdystä työstä ja noudatetaan työolosuhteita valvovia kansainvälisiä sopimuksia ja kansallisia lakeja. Euroopassa viinitilat ovat tarkan valvonnan alla, eikä laiminlyöntejä juurikaan ole, mutta maailmalla tilanne saattaa olla toinen.

Viinin vegaanisuuteen kiinnitetään toistaiseksi erityistä huomiota vain täällä Euroopan pohjoisimmassa kolkassa. Viini itsessään on tuotteena tietysti kasviperäinen, mutta sen kirkastamisessa saatetaan käyttää liivatetta, maitoproteiinia tai munanvalkuaista. Valmistusprosessi voidaan kuitenkin hoitaa myös ilman eläinperäisiä aineita. Moni viinintuottaja näin tekeekin, mutta ei ymmärrä tai näe tärkeäksi ilmoittaa asiasta etiketissä tai erillisellä tunnuksella. Varmasti vegaanisen viinin tunnistaa myymälässä veg- tai vegan-tunnuksesta, ravintolassa vegaanisia vaihtoehtoja kannattaa tiedustella sommelierilta.

vastuulliset viinit

Jaloillaan äänestäminen on yksi tehokkaimmista keinoista vaikuttaa markkinoihin ja siihen, millaisia tuotteita meille tulevaisuudessa tarjotaan. Kysyntä kasvattaa painetta siirtyä kestävämpiin tuotantotapoihin myös viinitarhoissa ja maatiloilla. Valitse siis viisaasti ja suosi vihreämpiä viinejä!

Lue lisää vastuullisista viineistä ja kestävästä viinintuotannosta Raflaamon sivuilta.

Ps. Muistathan, että alkoholin mainitseminen kommenteissa kaupallisen yhteistyön yhteydessä on Suomen lainsäädännön mukaan kiellettyä, joten keskitytään siis keskustelemaan vastuullisista valinnoista yleisemmällä tasolla!