Lempeän tulinen linssikeitto – kattilallinen soppaa koko viikoksi!

Viikottaiset työtunnit voi laskea tällä hetkellä kahden käden sormilla. Aikaa siis olisi, mutta energiaa kovin suuriin saavutuksiin ei edelleenkään ole. Sen verran olen kuitenkin saanut aikaiseksi, että selasin läpi ensimmäisien blogivuosien reseptipostaukset ja muut tekeleet. Tekstit ovat edelleen ensiluokkaisia, mutta ne kuvat – voi hyvänen aika! Kukaan ei ole seppä syntyessään, mutta jos artikkelin aiheena on lempeän tulinen linssikeitto, olettaisi, että kuvituksena olisi jotain muuta kuin lumihangessa möyriviä ihmisiä ja otoksia pimeistä pakkaspäivistä.

lempeän tulinen linssikeitto

Lempireseptit ansaitsevat parempaa, ja siksi päätinkin julkaista niistä toisen painoksen. Ensimmäisenä käsittelyyn pääsee juurikin tuo surullisen kuuluisa lempeän tulinen linssikeitto – tällä kertaa kuvien kera. Hellalla hitaasti hautunut keittokattilallinen on edelleen parasta pakkasruokaa ikinä, mutta se sopii yhtä hyvin esimerkiksi koronakevään keskelle. Ohjeesta riittää jopa kahdeksalle, joten yksin siitä syö kokonaisen viikon ajan. Ohjeen voi toki puolittaa tai pakastaa loput annosrasioihin, joissa keitto on helppo sulattaa nälkäkiukun tehdessä tuloaan. Yleensä en halua syödä samaa ruokaa päivästä toiseen, mutta tämä soppa tekee poikkeuksen. Täyttävää, terveellistä ja samalla supermaukasta!

lempeän tulinen linssikeitto

Alkuperäinen resepti on lainattu vuosia sitten Pastanjauhantaa-blogista. Sävellän soppaa sekoitellessani ja saatan sujauttaa sinne vihanneslaatikkoni uumenista paprikaa, munakoisoa tai kesäkurpitsaa. Kaalikin toimii, samoin lanttu raastettuna. Joskus pilkon sekaan myös tuoretta tomaattia. Korianterikammoisille kerrottakoon vielä, että korianterinsiemenet eivät maistu tuoreelle korianterille. Kehoitan siis kokeilemaan, vaikka tuore yrttipuska toisikin suuhusi saippuan maun.

lempeän tulinen linssikeitto

lempeän tulinen linssikeitto

Lempeän tulinen linssikeitto

3 rkl oliiviöljyä
1 iso sipuli
2–3 valkosipulinkynttä
2 tl kuminansiemeniä
2 tl korianterin siemeniä
1 tl chililastuja tai sopiva määrä tuoretta chiliä
1 prk tomaattimurskaa tai säilöttyjä kokonaisia tomaatteja
400 g punaisia linssejä
2 keskikokoista porkkanaa
2 l kasvislientä
puolikkaan sitruunan mehu
suolaa
mustapippuria

Viimeistelyyn: tuoretta korianteria, tuoretta tomaattia & maustamatonta jugurttia tai kaurafraichea

Lempeän tulinen linssikeitto valmistuu reilussa tunnissa. Kuumenna öljy 5 litran kattilassa ja kuullota silputtua sipulia, kunnes se pehmenee. Lisää hienonnettu valkosipuli sekä morttelissa kevyesti murskatut kuminan- ja korianterinsiemenet. Heitä sekaan chililastut tai tuore, silputtu chili. Chilin voi jättää poiskin, vähentää tai lisätä oman maun mukaisesti. Heiluttele aineksia pannulla hetken aikaa.

Huuhtele linssit siivilässä ja raasta porkkanat karkeaksi raasteeksi. Lisää sitten tomaattimurska, huuhdellut linssit, porkkanaraaste ja kuuma kasvisliemi (voit käyttää myös kanalientä). Kiehauta soppa, pienennä lämpoä ja anna hautua noin tunnin ajan tai kun linssit alkavat hajoilla. Hämmennä sekaan vielä puolen sitruunan mehu ja mausta suolalla ja pippurilla. Jos keitto tuntuu liian paksulta, voit laimentaa sitä vedellä. Kauho syvälle lautaselle, taita tulisuutta lusikallisella luonnonjugurttia ja lisää koristeeksi silputtua korianteria, jos siitä pidät.

lempeän tulinen linssikeitto

Lempeän tulinen linssikeitto pelastaa pakkaspäivän, sopii tuplattuna mökkiviikonlopun lounaaksi isommallekin porukalle, uppoaa ravintolapäivän ruokavieraille ja maistuu myös gluteenitonta ja vegaaniruokavaliota noudattaville. Arki-, juhla- ja lohturuoka samassa kattilallisessa!

Ranskalainen ratatouille – kasvisruokaa koronakevääseen!

Silmiini osui eräänä päivänä lehtiartikkeli, jossa päiviteltiin sitä, että suomalaiset eivät syö tarpeeksi kasviksia. Mainitut määrät olivat hämmentävän pieniä. Miehistä vain 14 prosenttia syö riittävästi kasviksia eli puoli kiloa päivässä. Naisten vastaava luku on 22 prosenttia. Muistan pyöritelleeni päätäni, sillä minun kuplassani ei juuri muuta syödäkään. Valtakunnan tasolla väite pitänee kuitenkin paikkansa.

ranskalainen ratatouille

Samaisessa artikkelissa kehotettiin kokeilemaan yksinkertaista haastetta, jonka avulla kasvisten syöntiä on helppo lisätä. Haasta itsesi ja syö viikossa 25 erilaista vihannesta, hedelmää tai marjaa, siinä ehdotettiin.

Välittömästi artikkelin luettuani päätin seurata kulutustani. Mitä jos vain luulen syöväni riittävästi kasviksia? Kuinkakohan monta erilaista kasvista, hedelmää tai marjaa viikkooni oikeasti mahtuu? Otin esiin lehtiön ja kynän, ja ryhdyin pitämään kirjaa kasviksista. Söin viikon ajan tavallisesti, en hamstrannut vihanneksia yhtään enempää kuin normaalistikaan tai tehnyt ruokaa entistä kasvispainotteisemmin. Silti saldo kasvoi yllättävänkin nopeasti.

ranskalainen ratatouille

Ensimmäisenä paperille pääsivät tomaatti, pakastemansikat ja tyrnimarjat. Sitten viikuna, pinaatti, minttu, klementiini, sitruuna ja kurkku. Leikkasin leivän päälle paprikaa ja rouskutin tapani mukaan välipalaksi raakaa parsakaalia. Viikonloppuna sekoittelimme salsaa sipulista, tomatilloista, avokadosta, jalopenoista ja korianterista. Tacojen väliin lisättiin valkosipulilla maustettua kidneypapumuhennosta, raastettiin retikkaa ja lusikoitiin säilykemaissia. Illalla naposteltiin viinirypäleitä.

Valko- ja punakaalit saivat omat ranskalaiset viivansa, samoin porkkana, salaatti, purjo ja munakoiso. Viimeiseksi jonon jatkoksi pääsivät puolukka, omena, karviainen ja kikherne. Yhteensä 32 kasvista, hedelmää ja marjaa ihan tavallisen arkiviikon aikana!

ranskalainen ratatouille

ranskalainen ratatouille

Kasviksissa, hedelmissä ja marjoissa on lukemattomia vitamiineja ja muita hyvinvoinnille välttämättömiä hivenaineita. Kaikki ne vaikuttavat mitä suuremmassa määrin vastustuskykyyn, joten nyt jos koskaan on erinomainen aika opetella syömään enemmän raikkaita rehuja. Ja mikä sen parempi tapa aloittaa kuin perinteinen ranskalainen ratatouille!

Ratatouille on nerokas ruoka. Siihen voi upottaa kaiken, mitä jääkaapin vihannelaatikoista sattuu löytymään eli kaupoillekaan ei tarvitse välttämättä lähteä. Jos kuitenkin tämän viikon kauppareissu on vielä tekemättä, suosittelen valitsemaan ostoskärryihin ainakin munakoison, sillä se tuo tuhtia tunnelmaa ja meheviä makuja tähän ranskalaisklassikkoon. Muuten voit soveltaa mielesi mukaan!

ranskalainen ratatouille

Yhdestä satsista riittää kasvisten koosta riippuen reilusti 4–6 nälkäiselle, voi siis olla, että haluat puolittaa aineksien määrän. Toisaalta, mikäs sen kätevämpää kuin kokata kerralla seuraavankin päivän tarpeisiin!

Ranskalainen ratatouille

Oliiviöljyä
1 munakoiso
1 kesäkurpitsa
2 paprikaa
1 keltasipuli
1 punasipuli
4 valkosipulin kynttä
2 sellerin vartta
6 tomaattia
2 chilipaprikaa
1 tlk kokonaisia tomaatteja
lehtikaalia
persiljaa tai basilikaa
1 rkl balsamiviinietikkaa
sitruunamehua ja raastettua kuorta
suolaa ja pippuria
(chilimausteseosta)

Pieni munakoiso, kesäkurpitsa ja paprikat suuhun sopiviksi paloiksi. Lorauta pannulle pari ruokalusikallista oliiviöljyä ja kääntele kasviksia keskilämmöllä viitisen minuuttia. Siirrä syrjään siksi aikaa, kun kuullotat samalla pannulla sipulit, valkosipulit ja sellerin (n. 15 min). Lisää kuullotuksen loppuvaiheessa pilkotut chilit ja kunnon kourallinen persiljaa tai basilikaa.

Lisää aiemmin paistamasi kasvikset pannulle, revi joukkoon muutama lehtikaalin lehti, ja holauta koko komeuden päälle purkillinen tölkkitomaatteja. Mausta balsamiviinietikalla, suolalla ja pippurilla. Me ripottelimme sekaan myös tuliaisena saatua picante-mausteseosta, joka antoi kivasti lisäpotkua soosille. Anna ratatouillen hautua kannen alla hiljaisella tulella vähintään puoli tuntia. Tarkista suola, viimeistele sitruunan mehulla ja hienoksi raastetulla kuorella sekä halutessasi tuoreilla yrteillä. Keittele kaveriksi riisiä, ohrahelmiä, kvinoaa tai vaikka kuskusia. Pasta ja nuudelit toimivat myös, vaikka ranskalaiset tuskin olisivat samaa mieltä.

ranskalainen ratatouille

Syö ilolla, nauti ranskalaisesta makumaailmasta ja taputa itseäsi selkään, sillä kasvishaaste on kuin huomaamatta voiton puolella!

Verraton vegelounas: kaurapalat maapähkinäkastikkeessa

Lihaton lokakuu on pitkä. Olen ollut laiska keittiössä, ja väsyneenä olen tarttunut kaupassa välillä siniseen lenkkiin, tai kaivanut pakastimesta karitsanjauhelihapaketin. Vasemmalla kädellä kokkaaminen on ollut yllättävän vaikeaa, niinpä olen syönyt lounaaksi lähimarketin valmissushia, pakastepelmeneitä tai voileipiä, jos olen muistanut pyytää miestä leikkaamaan leipäviipaleet etukäteen. Yksikätisenä sekään ei nimittäin onnistu. Lihattomasta lokakuusta on siis lipsuttu aika lailla.

kaurapalat maapähkinäkastikkeessa

Kun kokoonnuimme tällä viikolla yrittäjäkollegoiden kanssa kirjoitusleirille Lammille, kyselin kunkin osallistujan ruokatoiveita. Kasviksia kiitos, tai ainakaan ei lihaa joka aterialla, sanoi yksi. Toinen vältteli valkoisia viljoja ja kolmas kaipaili hyväksi havaittuja vegaanisia reseptejä.

Näin tilaisuuteni tulleen, ja pakkasin leirireppuuni Elina Innasen vastikään sitten ilmestyneen ja saman tien Vuoden keittokirja -kisassa kunniamaininnan napanneen Chocochilin arkiruokaa -opuksen pressikappaleen. Vaikka kirja oli seilannut ruokapöydällämme useamman viikon ajan, yhtään reseptiä en siitä ollut vielä ehtinyt kokeilemaan. Testiryhmä oli innoissaan, sillä jokainen heistä toivoi helppoja kasvisvaihtoehtoja arjen ruokarepertuaariinsa. Niitä Chocochilin arkiruokaa on pullollaan, sen kertoo jo kirjan alaotsikkokin: 30 minuutin vegaanireseptit.

kaurapalat maapähkinäkastikkeessa

kaurapalat maapähkinäkastikkeessa

Testireseptiksi valikoitui Tempeä maapähkinäkastikkeessa. Varioimme reseptiä hieman, sillä uumoilimme, ettei pikkupaikkakunnan kaupoissa välttämättä ole tempeä tarjolla. Vaihdoimme siis varmuuden vuoksi proteiinin ja sen vuoksi nimesin myös reseptin uudelleen: Kaurapalat maapähkinäkastikkeessa.

Chocochilin arkiruokaa on hyvä lisä kenen tahansa kiireistä arkea elämän keittokirjahyllyyn. Ideana on tehdä vegaaniruokaa aineksista, joita on saatavilla tavallisista ruokakaupoista. Siksi alkuperäisessä reseptissä mainitaankin, että sitä on helppo muunnella, ja että tempen voi vaihtaa tofuun ja broccolinin vaikka vihreisiin papuihin.

kaurapalat maapähkinäkastikkeessa

kaurapalat maapähkinäkastikkeessa

kaurapalat maapähkinäkastikkeessa

Misotahna tönöttää nykyään kaikkien yhtään isompien kauppojen hyllyillä, ja kun purnukan kerran ostaa, siitä riittää useampaan kokkailukertaan. Erilaisia kasvisproteiineja löytyy hyllymetreittäin hypermarketeista, mutta pienempienkin kauppojen valikoima kannattaa tsekata. Jos suolattua maapähkinävoita ei löydy, voi suolattomasta tehdä suolaista lisäämällä suolaa. Melko loogista vai mitä? Aterian kokkaa 25 minuutissa, ja reseptistä riittää neljälle.

Kaurapalat maapähkinäkastikkeessa

2 pkt Yosa kaurapaloja
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
150 g broccolineja tai vihreitä papuja
1 rkl öljyä
1 limen mehu
2 tl vaaleaa misotahnaa
3 rkl suolattua maapähkinävoita
400 ml kookosmaitoa
1 tl chilihiutaleita

Lisäksi:
Tuoretta korianteria
Lime
Riisiä

Laita riisivesi kiehumaan. Silppua sipuli ja valkosipuli. Jos käytät broccolineja, halkaise ne puoliksi. Lisää riisit kiehuvaan veteen, että ne ehtivät kypsyä ajoissa. Jos et välitä valkoisesta riisistä, vaihda tilalle kokojyvää tai kiehauta kaveriksi vaikka nuudelit.

Kuumenna pannulla öljy ja lisää sipulit, limen mehu ja misotahna. Kuutioi kaurapalat ja lisää myös ne pannulle. Kuullottele sipuleita ja paista kaurapaloja hetki. Heitä pannulle sitten pavut tai broccolinit, maapähkinävoi ja kookosmaito, ja sekoita tasaiseksi. Anna porista hiljalleen vähintään 5 min. Mausta chilihiutaleilla ja suolalla. Nauti kaurapalat maapähkinäkastikkeessa riisin, tuoreen korianterin ja muutaman limeviipaleen kera.

kaurapalat maapähkinäkastikkeessa

kaurapalat maapähkinäkastikkeessa

kaurapalat maapähkinäkastikkeessa

Kun muut ryhtyivät aterialle, minä järjestelin pienet ruokakuvaukset kirjoitusleirin kohteeksi valikoituneen Hervon huvilan 1800-luvulta peräisin olevaan keittiöön. Säätämisen yhteydessä oma annokseni ehti jäähtyä, mutta ruoka maistui haaleanakin hyvältä. Voisin siis kuvitella, että se sopii myös lapsiperheen lounaaksi ja kiireisemmänkin päivän illalliseksi. Myös yksinyrittäjä arvostaa nopeasti ja vaivattomasti syntyvää myöhäistä lounasta!