Valkosipulin kuoriminen – näin kuorit kynnet nopeasti ja näppärästi!

Sipulien kuoriminen ja pilkkominen, siinäpä keittiöpuuha, josta en välitä vähääkään. Hennot kuoret repeilevät ja tuntuvat takertuvan sipulin sisempiin kerroksiin liiman lailla. Sipulinkuorisilppua on joka paikassa, leikkuulaudan, keittiötason ja lattian lisäksi jalkapohjissa ja mattoon tarttuneena. Leikkaaminen kirvelee silmiä, ja sormet ovat vaarassa, kun veitsi lipsuu liukkaalla pinnalla. Samaan kategoriaan lukeutui pitkään myös valkosipulin kuoriminen, kunnes opin kuorimaan kynnet oikein.

valkosipulin kuoriminen

Muistatteko, kun vuosia sitten myytiin sellaisia muovisia putkiloita, jotka oli tarkoitettu valkosipulinkynsien kuorimiseen? Valkosipulinkynsi pantiin putkilon sisään ja sitten painettiin ja pyöriteltiin systeemiä pöytää vasten. Kuorien luvattiin irtoavan helposti ja nopeasti. Minä muistan. Muistan senkin, kun kokoonnuimme opiskelukavereiden kanssa kokkaamaan ja tuli valkosipulin kuorimisen aika.

Minä nohevana neuvoin, kuinka valkosipulin kuoriminen kannattaa tehdä. Ei siihen nimittäin mitään erikoisvälineitä tarvita, omat sormet riittävät ihan hyvin. Myös leveämpiteräisestä veitsestä saattaa olla apua. Muistan myös sen, että kaverini närkästyi neuvoistani ja jatkoi putkilonsa pyörittelyä, kunnes kuoret lopulta irtosivat. Sen jälkeen olen pitänyt mölyt mahassani, mutta nyt aion päästää ne ilmoille. Aloitetaan helpoimmasta ja edetään edistyksellisempiin tapoihin askel kerrallaan. Unohda siis hermoja raastava käsin riipiminen ja ota minusta mallia!

Tapa 1: valkosipulin kuoriminen vääntämällä

Valkosipulin kuoriminen on loppujen lopuksi todella helppoa: tarvitset vain omat kätesi ja hiukan puristusvoimaa. Ota kiinni kynnen molemmista päistä ja väännä yhtäaikaa vastakkaisiin suuntiin. Kuori irtoaa etenkin vähän vanhemmista ja kuivemmista kynsistä melkein aina yhtenä kappaleena, ja sinulla on puhdas, kuorittu valkosipulinkynsi.

valkosipulin kuoriminen

valkosipulin kuoriminen

valkosipulin kuoriminen

Heitä kuoret biojäteastiaan. Jos valkosipuli on tuoreemmasta päästä, eikä tämä tapa toimi, siirry seuraavaan kohtaan.

Tapa 2: valkosipulin kuoriminen murskaamalla

valkosipulin kuoriminen

Irrota valkosipulinkynsi ja aseta se leikkuulaudalle kapea sivu alaspäin. Ota leveäteräinen veitsi ja paina kynttä veitsellä, kunnes se murskaantuu vähän. Irrota kuori, jonka pitäisi lähteä yhtenä kappaleena.

valkosipulin kuoriminen

valkosipulin kuoriminen

Bonuksena saat valmiiksi murskatun valkosipulin, jonka voit viipaloida suoraan kippoon tai kattilaan. Heitä kuoret biojätteeseen.

Tapa 3: valkosipulin kuoriminen kahden kulhon taktiikalla

Kolmas tapa kuoria valkosipulit toimii etenkin silloin, jos kuorittavana on kymmeniä kynsiä tai kokonainen valkosipuli. Kahmaise kokonainen valkosipuli tai se, mitä siitä on jäljellä, kouraasi ja täräytä hela hoito leikkuulautaa tai keittiönpöytää vasten. Ota sitten kaksi kulhoa ja vedä valkosipuli ja kaikki siitä irronnut silppu pöydältä toiseen kulhoon. Aseta sitten toinen kulho tämän päälle ja ravistele niin maan perkuleesti 20–30 sekuntia. Kahden kulhon sijaan voit käyttää myös isompaa kannellista astiaa tai vaikka kahta syvää lautasta. Poimi puhtaat kynnet kuorisilpun joukosta ja kaada kuoret biojätteeseen.

valkosipulin kuoriminen

valkosipulin kuoriminen

valkosipulin kuoriminen

Testasin viimeksi mainittua, iltapäivälehtienkin hehkuttamaa tapaa ensimmäistä kertaa tätä juttua varten. Kun ravistaa kulhoja, kynnet kyllä irtoavat, mutta missään ei mainita, että ravistaminen rikkoo kynsien pinnan ja tahmaa sen vuoksi irronneet kuoret kiinni puhtaisiin kynsiin. Kokeilemalla selviää, mikä tapa sopii sinulle. Minä vannon jatkossakin kahden ensimmäisen nimiin jatkossakin!

Bonusvinkki: Nosta biojätepönttö aina pöydälle kokkauksen alkaessa ja vetäise kuoret ja muut jätteet leikkuulaudalta suoraan biojätepussiin heti ainesten käsittelyn jälkeen. Työpistekin pysyy puhtaampana!

Vielä kun joku keksisi kätevän tavan kuoria tavalliset sipulit, tulisi tehtyä sipulipiirakkaakin huomattavan paljon useammin. Kaikki vinkit vastaanotetaan, kommenttilootassa on sana vapaa!

Sappion luomutila – kyyttökavereita ja tuoretta valkosipulia

Nimismiehen kiharoille kulunut hiekkatie pöllyää niin, ettei eteensä tahdo nähdä. Edellisistä sateista on kolme viikkoa aikaa, ja helleputki on saanut pientareen niittykukatkin nuokkumaan. Matelemme traktorin perässä, ja pohdimme mitä sitä ajavan isännän päässä mahtaa liikkua. Toivoo taatusti sadetta yhtä paljon kuin luontokin.

Noin neljän kilometrin päässä Juva–Savonlinna-tieltä kääntyy vasemmalle Pikkusappiontie. Pian nenään hiipii lapsuudesta tuttu maatilan tuoksu – tässä lähellä asuu kymmeniä kyyttölehmiä ja -sonneja, itäsuomalaista alkuperäiskarjaa. Sappion luomutila on aivan nurkan takana.

sappion luomutila kyyttö

Kuorolaulu on ihmeellinen harrastus. Sitä kautta tutustuu ihmisiin, joihin todennäköisesti ei missään muualla vahingossakaan törmäisi. Kuten nyt Frans Jaatiseen ja Alexandra Lindqvistiin, jotka ottivat muutama vuosi sitten haltuun Sappion sukutilan, ja mittailevat saappaillaan nyt pellon piennarta kuin vanhat tekijät konsanaan. Maalle muuttaminen ei kuulemma ole kaduttanut hetkeäkään, päinvastoin.

Sappion luomutila on sopivasti mökkimatkamme varrella, niinpä tuotevalikoima on tullut jo varsin tutuksi. Kyytönlihan lisäksi luomutilalta voi ostaa valkosipulia. Kesällä tuoreena, myöhemmin syksyllä ja talvella kuivattuna – kokonaisena, myllystä pyöräytettävänä rouheena, lastuina tai perinteisenä valkosipulisuolana. Valkosipulimyllystä on tullut meidän keittiössä jo legenda. Valkoista kultaa rouhaistaan niin leivän päälle kuin patoihin ja kattiloihinkin.

sappion luomutila valkosipuli

Tällä kertaa olemme ostosvisiitillä niin ikään kuoroharrastuksesta elinikäisiksi ystäviksi tarttuneiden leidien kanssa. Halaamme, vaihdamme kuulumiset ja sitten ryhdymme kaupantekoon. Ostamme reilun kilon tuoretta ulkofilettä, pari kourallista juuri pellosta nostettua valkosipulia ja ison rasiallisen itsepoimintana myytäviä saskatoon-pensaan eli marjatuomipihlajan sinisinä hehkuvia marjoja. Sappion luomutila myy myös Fransin vanhempien vastalinkoamaa hunajaakin, mutta mökin hunajavarastot on harmillisesti juuri ehditty täyttää edellisenä päivänä.

sappion luomutila valkosipuli

Pihalla kasvaa myös viiniköynnöksiä ja kymmeniä korkeita tyrnipensaita. Makeanhimoisia lintuja suitsitaan kaiuttimista kantautuvilla petolintujen äänillä. Kissat loikoilevat laiskoina auringossa, lehmät mölisevät vähän kauempana metsälaitumella. Sonnit seisovat omassa aitauksessaan. Yksi niistä tulee tutustumaan kameraan. Häntä heilauttelee paarmanperkeleitä kauemmanksi ja kosteat silmät seuraavat tarkasti, mitä aitauksen toisella puolella tapahtuu. Emäntä huikkaa kauempaa, että sonnin nimi on Onni. Onni-sonni on uteliaalla tuulella, tai sitten se vain tykkää paistatella linssin tuolla puolen.

sappion luomutila kyyttö

sappion luomutila kyyttö

Tämän luomummaksi ei naudanliha muutu. Vaikka olen sekasyöjä, mietin tarkkaan, mitä suuhuni laitan. Tehotuotettuun broileriin en juurikaan enää koske, eikä possuakaan tule kaupasta kotiin kannettua. Naudanlihaa syön silloin tällöin, mutta silloinkin haluan tietää, millaiselta tilalta liha on peräisin. Ostan aina luomua, ja jos sitä ei ole tarjolla, käännyn usein kannoillani ja kävelen takaisin kasvislaarien ja vihannesröykkiöiden äärelle. On ilo ostaa suoraan tuottajalta ja tukea samalla tilallisia, sellaisia, jotka haluavat kasvattaa suomalaisten ruokapöytään kestävää syötävää ja tekevät sen eettisesti.

sappion luomutila kyyttö

Olemme unohtaneet kylmälaukun kotiin, mutta kätevä isäntä kaivaa kätköistään kylmäkallen, painaa se lihaa vasten ja käärii koko komeuden tiukasti sanomalehtipaperiin. Vilkutamme mennessämme sonninmullikoille ja köröttelemme mökin kesäkeittiöön sytyttelemään grilliin tulia.

Hiiligrillissä kovalla lämmöllä nopeasti kypsennetyt ulkofilepihvit (kaksi minuuttia per puoli) maistuvat mielettömän hyville, mehukkaampia pihvejä en muista nauttineeni vuosikymmeneen. Ja saskatoonit, ne häviävät rasiasta muutamassa minuutissa. Yhdessä muurinpohjalettujen ja vaniljajäätelön kanssa, tietenkin.

sappion luomutila valkosipuli

ps. Sappion luomutilan tuottamaa valkosipulia voi ostaa paitsi suoraan tilalta, myös verkkokaupan kautta. Lisäksi tuotteita on saatavilla ainakin Juvalta sekä valikoiduista pääkaupunkiseudun marketeista. Kyytönlihaakin on välillä tarjolla myös meille etelän asukeille. Kannattaa siis ottaa Sappion luomutila ja sen Facebook-sivu seurantaan, sitä kautta tiedotetaan silloin tällöin tapahtuvasta pop up -myynnistä. Ja jos Sappion luomutila on sinunkin (mökki)matkasi varrella, käy ihmeessä kylässä, mutta muista pirauttaa ensin, jotta tilalla tiedetään olla paikalla!

Joulun loistavimmat lahjavinkit

Tänäkin vuonna olemme käyneet saman keskustelun. Lahjamäärää on vähennettävä, eihän tässä muuten ole mitään järkeä. Silti joka joulu käy niin, että paketit eivät mahdu kuusen alle, eivätkä pienet jaksa edes aukaista kaikkia aattoiltana.

Paketteja saattaa olla määrällisesti paljon, mutta ne ovat ajatuksella annettuja. Suurin osa aineettomia, syötäviä tai juotavia. Muutama kirja ja pari toivottua pehmeää pakettia. Palapeli, joka kootaan yhdessä joulunpyhien aikana ja pieniä rahallisia avustuksia isoihin hankintoihin.

joulun loistavimmat lahjavinkit valkosipuli

Lahjojen hankkiminen on vaikeaa, etenkin, jos ei tunne vastaanottajaa erityisen hyvin. Siksipä päätin koota pienen vinkkivaraston, johon voi palata aina juhlapäivän koittaessa. Nämä lahjat käyvät paitsi pukinkonttiin myös muiksi muistamisiksi. Ruokaihminen liputtaa tietysti ruokaan liittyvien lahjojen puolesta, mutta on joukossa muutama muukin idea. Olkaapa hyvät!

Valkosipulimylly

Sappion luomutilan omistaa pariskunta, jonka molemmat osapuolet ovat aikanaan laulaneet samassa kuorossa kanssani. He kasvattavat luomutilallaan suomalaista kyyttökarjaa ja viljelevät siinä sivussa valkosipulia. Sekä kyytönliha että valkosipulit ovat parasta A-luokkaa, sen uskallan usean vuoden kokemuksella vannoa.

valkosipulirouhe sappion luomutila

Valkosipulimylly nousi perheessämme viime joulun hittituotteeksi. Mylly on täytetty kuivatulla valkosipulirouheella, joita on helppo rouhaista ruokaan tai vaikka leivän päälle. Saatavilla on myös täyttöpakkaus, jonka voi sujauttaa mihin tahansa maustemyllyyn. Tällä viikolla verkkokaupasta tilatut tuotteet ehtivät vielä mainiosti kuusen alle ja jos tuuri käy, jäljellä on vielä kokonaisia valkosipuleita, joiden aromi peittoaa kaupan valkosipulit mennen tullen. Erittäin vahva suositus!

valkosipulirouhe sappion luomutila

Pellavaiset lautasliinat

Vuosi sitten siskoni sai loistoidean. Hän marssi lähimpään kangaskauppaan ja osti puoli metriä harmaata pellavaa. Muutama minuutti ompelukoneen ääressä ja pellavaiset kangasservetit olivat valmiit. Ruokaihminen arvostaa! Jos olet näppäräsorminen, voit askarrella lautasliinoille kauniit mansetit paperinarusta tai silkkinauhasta.

kattauskoristeet

Keittokirjojen aatelia

Kirjahyllyyni on ilmestynyt tänäkin vuonna uusia upeita keittokirjoja. Kymmenien opusten joukosta nostan lahjavinkeiksi kaksi omaa suosikkiani.

kasvis keittokirja

kasvis keittokirja

Hannan soppa -blogin Hanna Hurtan Kasvis-keittokirja on ensimmäinen kokonaan kasviksiin keskittyvä kirja, josta olen koskaan innostunut. Resepteistä olen ehtinyt testaamaan vasta mustapapubrowniet ja harissa-papupyörykät, mutta kirjan sivut on taiteltu moneen kertaan hiirenkorville, joten lisää kokeiluja on luvassa. Toimivien reseptien lisäksi kirja on kaunis kuin karamelli ja sopii vaikka sisustuselementiksi vaaleaan skandinaaviseen keittiöön!

Modernia maakuntaruokaa keittokirja

Modernia maakuntamuokaa keittokirja

Toinen suosikkini vuoden 2017 tarjonnasta on Modernia maakuntaruokaa, Juuli Hakkaraisen ja Kaisu Joupin kunnianhimoinen keittokirja, jonka reseptit kattavat kaikki Suomen maakunnat. Tunnelmalliset valokuvat vievät lukijansa Lapin pakkasiin ja Pohjanmaan lakeuksille. Paitsi ruokaa, kirjassa on kuvattu myös maakuntien ihmisiä, eläimiä ja sielunmaisemia. Kokeile ainakin Lappi-lukuun sisältyvää nieriä-reseptiä. Ehdoton opus kotiseutuaan kaipaavalle!

Kaunokirjallisuutta

Loppuvuoden kirjatapauksia yöpöydälläni ovat olleet Annastiina Stormin Me täytytään valosta ja Nathan Hillin Nix. Suuria lukuromaaneja molemmat, vaikka kirjojen laajuudessa on lähes 500 sivun ero. Stormin esikoisen, HS:n kirjallisuuspalkintoehdokaskaartiinkin valitun kirjan ahmin yhdeltä istumalta. Luen paljon ja enää harvoin törmään lukukokemukseen, joka pysäyttää sille sijoilleen. Me täytytään valosta teki sen pyytämättä ja yllättäen. Lykkäsin kirjan heti sen luettuani miehen käsiin. En ollut ainoa, joka vaikuttui.

Nathan hill nix annastiina storm

Nathan Hillin Nixiä on luonnehdittu suureksi amerikkalaiseksi lukuromaaniksi. Sitä se onkin kaikissa määritelmän merkityksissä. Nix on norjalaisten kansantarujen näkki. Hahmo, johon rakastutaan, mutta joka viiltää syvemmät haavat kuin mikään tai kukaan muu. Teema kantaa viimeisille sivuille saakka ja näkki saa muotonsa isän, äidin, rakastetun ja videopelin hahmossa, vain muutaman mainitakseni. 700-sivuinen Nix on tiiliskivi, jota oli koostaan huolimatta pakko kantaa mukana niin ensilumireissulla kuin työmatkoillakin.

Bonusvinkki: Joulumyyjäiset ja suomalainen muotoilu

Jos et muuta keksi, sijoita nuorten suomalaisten muotoilijoiden tuotteisiin. Löydät niitä lukuisista myyjäisistä ympäri Suomen. Helsingissä kannattaa tsekata ainakin Teurastamon joulumarkkinat 16.–17.12., Vanhan joulutori 15.–22.12., Kuvataideakatemian opiskelijoiden joulumyyjäiset 15.-17.12.2017, Lapinlahden joulumyyjäiset 16.–17.12.2017 sekä perinteiset Tuomaan markkinat, jotka levittäytyvät 22.12. saakka Senaatintorin ylvääseen ympäristöön.

ps. Nuorkauppakamarien organisoima Joulupuu-kampanja kerää lahjoja lapsille ja nuorille, joiden perheet ovat taloudellisessa ahdingossa. Minun paketteihini on kääritty muutama lastenkirja, lastenlaululevy sekä kosmetiikkaa vähän vanhemmille tytöille. Lahjasi voi pelastaa jonkun lapsen tai nuoren joulun, harkitse siis lahjoittamista. Helsingissä voi paketit voi viedä 14.-17.12. kauppakeskus Forumin keräyspisteelle, oman paikkakuntasi lahjoituspaikat ja -ajat voit tarkistaa täältä.