Mistä tulit, missä olet, mihin olet matkalla?

Vuodenvaihteesta on viisi päivää. Ajattelin ensin, että uin vastavirtaan, enkä kaivele menneitä tai lähde lupailemaan tulevia. Joku sisäänrakennettu mekanismi kuitenkin puskee pintaan tunteita, muistoja ja tulevaisuuden toiveita, joten tässä sitä ollaan. Koetun äärellä ja tulevan edessä. Menköön nyt sitten, tämän kerran.

mökkeilyä

Ensin en saa oikein mistään kiinni, sillä kevään korvista, hillittömästä hellekesästä ja mielettömistä matkoista tuntuu olevan ikuisuus. Avaan puhelimen ja selaan kuvia. Tunnevyöry yllättää. Tuolta laiturilta kastoin varpaani veteen, tuosta ruoka-annoksesta jäi pysyvä makumuisto, tuon maiseman muistan loppuikäni. Vuosi 2018 ei sopinut sisarussarjaan, se nousi päätä pitemmäksi pikkuveljiään. Niin pitkäksi, että alun perin yhdeksi tekstiksi ajateltu kirjoitus oli jaettava kolmeen osaan. Tässä niistä ensimmäinen.

Mitä tulikaan tehtyä ja mihin matkustettua?

Tammikuisen kaamoksen kintereillä me lämmittelimme takkatulen loimutessa Kuusamon kupeessa. Rukatunturin pastellinvärisessä pikkupakkasessa oli hyvä avata kotimaan matkailukausi. Keväämmällä palasin aurinkoisille hangille sinne, mistä olen puoliksi syntyisin. Sallatunturin juurella vietin viikon huhtikuussa, kun keväthanget olivat kauneimmillaan ja valoa riitti pitkälle iltaan.

karvalakki

Maaliskuussa, pohjoisten reissujen välimaastossa ehdin Hollannin kautta Portugaliin ja muutaman Helsinki-päivän jälkeen Italiaan. Vaikka ystävien jälleennäkeminen, tasaisen maan pyöräily ja olutretkeily Utrechtissa, etätyöviikko Portossa, Sintran satumetsät ja palatsit, Lissabonin pikavisiitti ja ikimuistoinen kierros Barolon viinialueella olivat kaikki unohtumattomia elämyksiä, oli kaiken tämän kokeminen kolmen viikon sisään pienelle ihmiselle melkein liikaa.

puutarhassa

Hädin tuskin olin ehtinyt ymmärtämään mitä edellisen kuukauden aikana oli tapahtunut, kun meitä jo kiidätetiin kohti Skotlannin nummia. Lukemattomat ginitonikit ja pubiruoka, hautausmaakävelyt sekä pakanalliset tulifestivaalit Artturin istuimella tekivät vaikutuksen, mutta kotona odotti jotain, joka kutkutti mieltä vieläkin enemmän.

Mielettömästä mökkikesästä Kanariansaarille ja takaisin

Meille tarjottiin kesäksi vuokramökkiä. Yhteinen haave, josta puhuttiin jo ensitreffeillä oli lähellä toteutumistaan. Punainen tupa, rantasauna, kesäkeittiö ja kimmeltävälle järvelle avoin pihapiiri hurmasivat meidät hetkessä. Vuokrasopimus kirjoitettiin muutaman viikon kuluttua. Kesän ohjelma oli sinetöity, mökiltä poistuttaisiin vain erittäin tärkeässä tapauksessa. Vielä emme aavistaneet millaisia kuukausia meillä on edessämme, ja tuskin olisin uskonut vaikka joku olisikin tulevaisuuteen nähnyt ja siitä meille kertonut. Kesä oli täydellinen, tai sellaisena sen ainakin nyt muistan.

mökkeilyä

Erittäin tärkeisiin tilaisuuksiin luettiin kesäkuukausien aikana kuusi tapahtumaa. Huikea Taste of Helsinki kansalaistorin kainalossa, ruoka- ja saunaretki Tammerkosken rantamille, tutkimusretki lapsuuden maisemiin joulupukin asuinsijoille, akustinen musiikkitapahtuma Pyhätunturin mielettömissä maisemissa sekä elokuinen viinipiknik Loviisassa. Sulkavallakin piipahdettiin yksi yö, kun valkolakkisten savolaisten tervahöyry huudatti pilliään ja puksutti kylän laitamille laituriin.

garden by olo ryppylimettiä ja kuusta taste of Helsinki

Syksylle oli suunniteltu vain yksi ainoa matka. Gran Kanaria tarjosi parastaan, siksi kaukaisen saaren ihmeellinen luonto ja Atlantin pauhaavat tyrskyt odottavat vielä käsittelyään luonnoksina ja keskeneräisinä ajatuksina. Ocean Ladies sen sijaan ehti Karibialle saakka jo joulukuun puolessa välissä. Eikä siinä vielä kaikki. Hetken mielijohteesta hyppäsin eräänä torstaiaamuna junaan, joka vei ystävän luo Ouluun. Saman kaupungin kautta kuljettiin myös joulunviettoon Iso-Syötteelle. Tunturijoulu – perustelematta paras tapa päättää minun mittapuullani mieletön matkailuvuosi.

gran canaria matkalla

Sitten on se mutta. Aikana IPCC:n ilmastoraportin jälkeen matkojen määrä hirvittää ja hävettää. Sillä ulkomaanmatkojen lisäksi myös Rovaniemi ja Ruka valloitettiin lentäen. Siitäkin huolimatta, että olemme kompensoineet päästöjämme muilla tavoin, matkakiintiö lienee meidän osaltamme hetken aikaa ääriään myöten täynnä. Olkoon vuosi 2019 omistettu kotimaan kohteille, löytämistään odottaville aarteille ja lähimatkailulle. Maatakin pitkin pääsee perille.

Avoimien ovien ja uuden edessä – kohti vuotta 2019

Jos omistaisin kristallipallon, kaivaisin sen esiin puisesta arkusta, mustan samettikankaan syleilystä tänään, joulukuun viimeisenä päivänä. Voisin viihdyttää sillä skumpanhuuruista seuruetta ja ennustaa ensi vuotta. Ohittaisin surut ja murheet, ja onnittelisin iloista ja onnistumisista, jota tulevaisuus tarjoilee tullessaan. Taputtaisin myös itseäni selkään, kehuisin ja kannustaisin, sillä sen tarpeessa olen, uuden kynnyksellä. Sillä juuri nyt en todellakaan tiedä, mitä tuleman pitää.

Olen irtisanonut itseni vakituisesta työsuhteesta. Olen astunut tyhjän päälle, vaikka hirvittää niin, etten tiedä miten päin olla.

Olisi ollut helppoa jäädä. Jatkaa niillä sijoillaan, vakaan työnantajan palveluksessa, vuodesta toiseen ja kolmanteen. Jatkaa ja hakea intohimon aiheita illoista ja viikonlopuista, vapaa-ajalta ja harrastuksista. Vähät välittää motivaation hiipumisesta tai pääkopan puutumisesta, senkin uhalla, että päivistä katoaa työn ilo. Tehdä töitä vain rahan takii, kuten yksi aikamme suosituimmista poptähdistä asian ilmaisee.

Kuulun ikäluokkaan, joka arvostaa jatkuvuutta, työelämän turvaa ja vakituisia työsuhteita. Toisaalta en tiedä, mihin kyseisiä ominaisuuksia kahden aikuisen perheessä tarvitsen? Perheenäitinä ja vanhempana olisin harkinnut ratkaisuani varmasti pitempään, mutta nyt, minua ei oikeastaan pidättele mikään. Entäs asuntolaina, saattaa joku huomauttaa. Siitäkin pääsee tarvittaessa eroon myymällä asunnon, vaikka se nyt ei ensisijainen vaihtoehto olekaan. Vakituisen työsuhteen kohtalo on muutenkin tulevaisuuden tutkimattomien teiden takana. Maailma muuttuu ja vakituisuus uhkaa kuolla sukupuuttoon. Ennustan, että uusi työ tulee ja taklaa sen ennen pitkää kanveesiin.

Irtisanoutumisen syitä on vaikea eritellä, sillä painavia faktoja, jotka puoltaisivat paperilla päätöstä, ei yksinketaisesti ole. Työyhteisö on viihtyisä, työnantaja mediaseksikäs ja arvostettu, työ monipuolista ja työympäristö tieteen ja taiteen risteyskohdassa ainutlaatuinen. Rationaalisten ratkaisujen sijaan peliin puuttui intuitio. Ääni sisälläni huusi niin kovaa, että sen huomiotta jättäminen alkoi olla mahdotonta. Halusin muutosta. Jotain uutta, jotain erilaista, jotain, mihin kiinnittyä. Kaipasin kosketuspintaa ja sisältöjä, jotka lyövät samaan tahtiin sydämeni kanssa.

Kaikki ovet ovat tällä hetkellä avoinna, enää pitäisi tietää mistä astua sisään. Sitä minun ei tarvitse kuitenkaan päättää tänään, eikä edes huomenna. Oikea tie löytyy kyllä, jos ei alkuvuoden aikana, niin sitten myöhemmin. Siihen asti kahlaan elämää eteenpäin yrittäjän saappaissa. Ehkä sivutoimisesti, mahdollisesti kokoaikaisesti, se selvinnee aikanaan.

Valoa kohti uuden edessä

Vuoden ensimmäisenä päivänä varmaa on vain epävarma, ja se että aurinko nousee vielä huomennnakin. Sisälläni kuplii vilpitön ilo. Se olkoon merkki oikeasta ratkaisusta. Tervetuloa uusi vuosi 2019!

Uuden vuoden juhlaruokaa: täytetty nieriä ja peruna-sitruunavoi

Itsenäisyyspäivää edeltäneen ruokakriisin jälkeen halusimme nauttia juhlapäivänä jotain yksinkertaisen suomalaista. Keittokirjahyllyä käytiin läpi kaksin käsin, kunnes yksi resepteistä pysäytti sivujen selaamisen. Modernia maakuntaruokaa -keittokirjan täytetty nieriä näytti juhlavalta, mutta riittävän simppeliltä laiskojen kokkien itsenäisyyspäivän ateriaksi. Siispä kalakaupan kautta hellan ääreen.

täytetty nieriä

Odotukset eivät olleet kovin korkealla, sillä kuten pari päivää sitten oli todettu: se mikä näyttää paperilla hyvältä, ei välttämättä sitä käytännössä ole. Tällä kertaa onnistuimme kuitenkin räjäyttämään jättipotin. Täytetty nieriä pehmensi polvet ja veti meidät molemmat sanattomaksi. Puikula-sitruunavoi kutkutteli makuhermojamme juuri oikealla tavalla ja osui ensimmäisellä heitolla napakymppiin. Järisyttävän hyvää ja herkullista. Täydellinen setti myös uuden vuoden aaton juhlapöytään.

persimon jälkiruoka

Resepti on kuudelle, jaa siis määrät kolmella, jos juhlistatte vuoden vaihtumista kaksin. Jälkiruuaksi sopii esimerkiksi persimonien kanssa nautittava vuohenjuustovaahto Savusuolaa-blogin tapaan. Laseihin kannattaa varata runsaasti kuplivaa, tottakai.

Täytetty nieriä

Yksi iso tai kaksi pienempää nieriää
2 tl hienoa merisuolaa
mustapippuria myllystä
1 sitruuna
1 klementiini
nippu timjamia
nippu persiljaa
75 g voita kuutioituna
500 g (banaani)salottisipulia
1 dl vehnäolutta
2 rkl sitruunanmehua

Kuivaa nieriä ja mausta se yltä päältä suolalla ja pippurilla. Viipaloi sitruuna ja klementiini kuorineen ja täytä kalan vatsa hedelmien viipaleilla, yrteillä ja kolmasosalla voita. Sido halutessasi kala paistinarulla. Sitominen auttaa täytteitä pysymään kalan sisässä, mutta ruoka onnistuu kyllä ilman naruakin.

täytetty nieriä

Nosta nieriä syvään uunivuokaan yhdessä kuorittujen salottisipulien kanssa. Lado päälle loput voista ja kaada lopuksi vuokaan desi vehnäolutta. Paista 200 asteessa, kunnes kala on kypsää ja sipulit ovat saaneet vähän väriä. Valele kalaa ja sipuleita 10–15 minuutin kohdalla vuoan pohjalle kertyneellä nesteellä. Iso nieriä kypsyy puolessa tunnissa, pienemmälle saattaa riittää 20 minuuttia. Tee paistamisen aikana peruna-sitruunavoi.

täytetty nieriä

Peruna-sitruunavoi

1,5 kg puikuloita tai muita jauhoisia perunoita
1 l vettä + 2 tl hienoa merisuolaa
100 g voita
2 (banaani)salottisipulia
2 valkosipulinkynttä
2 dl punaista täysmaitoa
1 dl kuohukermaa
1,5 tl hienoa merisuolaa
2 tl sokeria
valkopippuria myllystä
2 dl perunoiden keitinvettä
2 kananmunankeltuainen
2 tl raastettua luomusitruunan kuorta
2 rkl sitruunanmehua

Kuori ja lohko perunat. Huuhtele lohkot kylmällä vedellä päästäksesi eroon ylimääräisestä tärkkelyksestä. Keitä potut suolatussa vedessä juuri ja juuri kypsiksi. Ota talteen pari desiä keitinvettä ja valuta lohkot.

Seuraavat vaiheet voit tehdä perunoiden kiehuessa. Sulata voi pienessä kattilassa ja kuullota (älä ruskista!) siinä viipaloidut sipulit ja valkosipulinkynnet. Lisää maito ja kerma, mausta suolalla, sokerilla ja valkopippurilla. Hauduta kannen alla alhaisella lämmöllä n. 10 minuuttia. Halutessasi voit surauttaa hautuneen maito-sipuliseoksien sileäksi sauvasekoittimella. Me oikaisimme tässä kohtaa, sillä sipulisattumat eivät meitä suuremmin häiritse.

Lisää puolet maito-sipuliseoksesta keitettyjen perunalohkojen päälle ja survo perunat survimella. Lisää loput maito-sipuliseoksesta sekä keitinvesi samalla survoen. Riko keltuaisten rakenne ja sekoita ne huolellisesti seokseen. Mausta lopuksi sitruunan kuorella ja mehulla.

täytetty nieriä

ps. muista varata pientä suolapalaa syötäväksi myös h-hetken jälkeen. Raketteja ihaillessa kylmettyneiden käsien lämmittämiseen sopii kuuma glögi ja pikkusuolaisen virkaa toimittaa uunissa paistettu brie-juusto.