Grillatut sinisimpukat ja sitruunainen tagliatelle

Olenko jo hehkuttanut tarpeeksi meidän lähikalakauppaa? Hehkutan varmuuden vuoksi vielä vähän lisää. Tukkutorin Kalan valikoima on verraton – tuoretta ahventa, lahnaa, lohta, haukea, kuhaa, ruijanpallasta ja makrillia. Itse leppäsavustettua siikaa, suomalaisia täplärapuja, perattuja muikkuja, turskanseläkettä ja halstrattuja nahkiaisia. Ruotsalaiset sinisimpukat kevensivät kukkaroa vain 4,99 euroa kilolta. Laatu oli erinomainen, kaikki nilviäiset olivat elossa.

tuoreet sinisimpukat

Kesä on mennyttä, mutta grillikausi jatkuu vielä pitkään. Siksi päätimme tällä kertaa heittää sinisimpukat hiilien hyväilevään hehkuun. Tai no, voi olla, että puhallusvoimalla hehkuva hiililieriön tulikuuma tohotus oli kaukana lempeästä lämmöstä, sillä jo ensimmäisen minuutin aikana parvekkeelle levisi kaikkea muuta kuin miellyttävä tuoksu. Haisi siltä, kuin kasa hiuksia olisi heitetty hehkuville hiilille.

puhdistetut sinisimpukat

Olimme asialla ensimmäistä kertaa, joten emme tienneet kuuluuko epämiellyttävä lemu kuvioon, toivoimme vain, ettei se tartu simpukan lihaan. Mies jäi kääntelemään simpukoita, minä heitin vastaväännetyn tagliatellen tulille.

tagliatelle

Viiden minuutin jälkeen simpukoiden kuoret olivat osittain hiiltyneet, eikä niitä voinut ajatellakaan lisättäväksi suoraan kypsän tuorepastan sekaan. Lämpö todella taisi olla näille otuksille liikaa. Vähiten kärventyneet yksilöt poimittiin kuvausrekvisiitaksi, muut noukittiin mustuneiden kuorten sisältä yksitellen lautasille.

grillatut sinisimpukat

Ruokapöydällä oli hiiltyneitä simpukanpaloja ja sormet tahraantuivat nopeasti mustiksi. Mies pyöritteli päätään, grillatut sinisimpukat eivät pääse jatkoon. Minä heitin tiskiin eriävän mielipiteeni. Olihan syöminen toki sotkuista, mutta simpukoiden maku kuitenkin varsin hyvä. Kun ruokakuvat oli otettu ja päästiin pastan kimppuun, oli miehenkin myönnettävä, että ilman santsikierrosta tästä ei selvittäisi.

sitruunainen tagliatelle

Seuraavalla kerralla tiedämme käyttää matalampaa lämpötilaa tai mahdollisesti foliovuokaa simpukoiden ja tulisina tuikkivien hiilien välissä. Myös 7 minuutin paistoajasta voi helposti nipistää minuutin tai pari. Maalaisjärkeä peliin ja täydellistä tulee.

grillatut sinisimpukat ja tagliatelle

Grillatut sinisimpukat ja sitruunainen tagliatelle

1 kg tuoreita sinisimpukoita
loraus oliiviöljyä
1 rkl voita
2 pientä salottisipulia
1–2 valkosipulinkynttä
n. 1 dl valkoviiniä
1 dl kuohukermaa
puolen sitruunan raastettu kuori
suolaa ja pippuria
(tuore)pastaa

Puhdista simpukat, revi irti parta ja heitä pois kaikki yksilöt, jotka eivät kopauttaessa sulkeudu tai joiden kuori on rikki. Jos teet pastan itse, käytä esimerkiksi Jamie Oliverilta mukailtua reseptiä, voit käyttää myös kaupan tuorepastaa tai perusspagettia. Kun pasta on valmista keitettäväksi, tee kastike. Tässä vaiheessa myös grillin pitäisi olla jo kuumana.

Kuullottele sipulisilppua öljyssä ja voissa pari minuuttia. Lisää sitten valkoviini ja kiehauta. Lisää kerma. Anna porista hiljaisella tulella ja raasta sillä aikaa sitruunankuori. Lisää raaste ja mausta suolalla ja pippurilla. Jos käytät kuivapastaa laita pastat tässä vaiheessa kiehumaan.

Grillaa sinisimpukat joko folivuoassa, vahvan folion päällä tai suoraan ritilällä. Paistoaika riippuu siitä, kuinka kuumana hiilet hehkuvat, 5–7 minuuttia pitäisi riittää. Heitä pois kaikki simpukat, jotka eivät kypsennyksen aikana ole avautuneet. Keitä lopuksi tuorepasta reilusti suolatussa vedessä ja kaada kypsä pasta kastikkeen sekaan. Sekoittele ja tarkista suola.

grillatut sinisimpukat ja tagliatelle

Nostele pastaa syville lautasille ja lado päälle grillatut sinisimpukat kuorilla tai ilman. Varaa viereen viipale vaaleaa leipää, jolla voit kaapia lautasen puhtaaksi. Kaada lasiin vielä viilennettyä valkoviiniä, sulje hetkeksi silmät, hengitä syvään ja toivota hyvää ruokahalua.

Parisuhteen laatuaikaa – kolme ruokalajia kotikeittiössä

Loma loppui ja arki alkoi. Lipsahdimme liiankin nopeasti raivostuttaviin rutiineihin. Kännykkä kädessä käydään nukkumaan ja kapula kädessä myös herätään. Ryhti kärsii, niskaa särkee ja silmiä väsyttää. Päivätyön puurtamisen jälkeen kutsuvat sohva ja läppäri – blogihommat velvoittavat ja freelance-sähköpostit on pakko käydä läpi. Kahdeksan aikaan nostamme katseemme älylaitteista ja keitämme iltateet. On jokapäiväisen MasterChef Australia -annoksen aika.

Pötkötämme puoliksi päällekkäin ja ahdistumme, kun jäätelömassa ei jähmety tai kahvihyytelö hyydy ja iloitsemme, kun romahtanut kotikokki tsemppaa sittenkin ja voittaa itsensä lisäksi koko haastekilpailun. Mainoskatkoilla käsi hapuilee kännykkää. Sitten kutsuukin jo tyyny ja vuorokausi alkaa alusta. Missä liikunta, missä yhteinen tekeminen (telkkarin töllötystä ei lasketa), missä kokkaaminen, missä ainutkertainen elämä? Tämäkö muka on sitä parisuhteen laatuaikaa?

Perjantaina teimme korjausliikkeen. Saunan jälkeen pannulla sihisivät jättikatkaravut, sitruunamehu, inkivääri, chili ja valkosipuli. Kaadoimme itsellemme lasilliset rose-viiniä ja istuimme pöydän ääreen. Siis ruokapöydän. Ei sohvaa, ei kännyköitä, ei muitakaan ärsykkeitä. Vain me kaksi ja hyvä ruoka.

parisuhteen laatuaikaa

Lauantaina jatkoimme hyväksi havaitulla linjalla. Suunnittelimme kolmen ruokalajin illallisen kahdelle hengelle. Jotta laskeutuminen uudenlaiseen päivärytmiin kävisi pehmeästi, annoimme australialaisten kotikokkien innoittaa meitä. Alkuun koskemattomuuskaksintaistelusta tuttua sashimia ja pääruuaksi Gary Mehiganin perunafondantteja ja grillattua ahventa. Jälkiruoassa oli hyödynnettävä jääkaapin vihanneslokeroon unohtuneet raparperin varret, niinpä kotikeittiön masterchefit kehittivät raparperipiirakan inkivääri-crumblella.

Kun minä lähdin lähialepaan, mies kiersi Hämeentien etnisten kauppojen kautta. Kaffirlimen lehdet ja korianteri juurineen löytyivät helposti, mutta Yuzu-hedelmän mehu esitti vaikeasti tavoiteltavaa. Kaikki kauppiaat pyörittelivät päätään ja yksi vinkkasi, että Itäkeskuksessa saattaisi mahdollisesti olla ehkä. Emme lähteneet tarkistamaan huhun paikkansapitävyyttä vaan korvasimme yuzumehun internetin ohjeiden mukaan limen, mandariinin ja sitruunan mehulla suhteessa 1:1:1.

ahven

Kalat haettiin kaupungin parhaasta kalakaupasta, Tukkutorin Kalasta. Keskustelimme kalakauppiaan kanssa pitkään tonnikalan eettisyydestä ja päädyimme lopulta Inarinjärvestä pyydettyyn siikaan, josta tulisi loistavaa sashimia. Pääruuaksi kaavaillut ahvenet olivat niin muhkeita, että yksi sai riittää täyttämään molempien vatsat.

Alkupalalautaselle aseteltiin siis oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla nopeasti maustettua ohuen ohutta inarinjärven siikaa, avokado-korianteripyreetä, kevätsipulisiivuja ja kastiketta, jonka pohjana oli siian perkuujätteistä keitetty liemi. Alkuperäisen ohjeen lehtikaalisipsien sijaan paistoimme sashimin seuraksi jääkaapissa jo pitempään majaillutta mustakaalia. Pipertäminen palkittiin, sillä ihan hetkeen en ole vastaavaa makuelämystä ravintolassakaan eteeni saanut. Sommelierin taidoissa olisi tosin ollut toivomisen varaa. Satunnaisesti valittu Gewürztraminer maistui sashimin kanssa lapsuuden sormiväreille, yyh.

sashimi siiasta

Vaikka resepti ensi hätään vaikuttaa monimutkaiselta, se ei sitä millään muotoa ole. Kastiketta tulee alla olevasta määrästä suhteettoman paljon sashimiin verrattuna, joten ohjeen voi myös puolittaa. Maistele silloin, että suhteet pysyvät oikeina.

Sashimi Inarinjärven siiasta kahdelle

Yksi tuore siika
laadukasta oliiviöljyä
suolaa ja pippuria

Kastike:
1/4 dl rypsiöljyä
Siian ruodot ja pää pilkottuina
1 tl raastettua inkivääriä
1 murskattu valkosipulinkynsi
3 kaffirlimen lehteä
nippu korianterin varsia juurineen
1/2 dl soijaa
1/4 dl kalakastiketta
1/2 dl vettä
1 rkl punaista currytahnaa purkista
1/2 dl yuzumehua (tai mandariinin, limen ja sitruunan mehua yhteensä)
(suolaa)

Avokado-korianteripyree:
1 avocado
nippu korianteria
1/2 sitruunan mehu
1/2 dl vettä
suolaa ja valkopippuria

Koristeluun:
Musta- tai lehtikaalisipsejä
kevätsipulia ohuina siivuina

Fileoi siika ja poista ruodot tai pyydä kalakauppiasta tekemään nämä työvaiheet. Muista pyytää pää ja ruodot mukaan, jotta voit keitellä niistä maukkaan kastikkeen. Nosta fileet jääkaappiin odottamaan. Paista roippeita pannulla öljyssä 8–10 minuuttia, lisää sitten inkivääri, valkosipuli, korianteri ja kaffirlimen lehdet. Pyöräyttele näitä pannulla minuutin verran ja kaada joukkoon soija, kalakastike, vesi ja currytahna. Anna kiehahtaa ja keitä minuutin ajan. Ota sitten pannu pois levyltä, laita kansi päälle ja anna makujen tasaantua 10 minuuttia. Siivilöi kastike, lisää yuzu-mehu ja tarkista suola. Anna kastikkeen jäähtyä.

kastike sashimille

Surauta avokado, korianterinlehdet, sitruunamehu ja vesi sauvasekoittimella tasaiseksi pyreeksi. Jos haluat, voit vielä paseerata pyreen siivilän läpi. Mausta suolalla ja myllystä rouhitulla valkopippurilla. Paista musta- tai lehtikaalinpalat runsaassa öljyssä rapeiksi ja pilko kevätsipuli ohuiksi viipaleiksi.

Leikkaa siikafilee 45 asteen kulmassa mahdollisimman ohuiksi paloiksi. Valuta päälle hieman hyvää oliiviöljyä ja pyöräytä pippuri- ja suolamyllystä muutama kierros. Nostele lusikalla avokado-korianteripyreetä lautasille, asettele sashimipalat nätisti pyrepilkkujen väliin ja nostele kalapalojen päälle sipulia. Koristele musta- tai lehtikaalilla. Valuta vielä lopuksi lusikalla jäähtynyttä kastiketta jokaisen kalapalan päälle. Avot, kolmen tähden michelin-annos on valmis!

ahven grillissä

Pääruuan ahvenen ja lisäkkeet voit grillata makusi mukaan, meillä kalan kaverina oli sitruunaa, timjamia ja kirsikkatomaatteja. Perunafondantit tehtiin MasterChef-Garyn oppien mukaan. Helppoa sekin, tarvitaan vain perunaa, voita, timjamia, vettä ja kanalientä.

raparperi-valkosuklaapiirakka

Raparperipiirakka pyöräytettiin yksinkertaiseen pohjaan, johon saatiin piilotettua myös kaksi kuukautta vanha, mutta edelleen täysin käyttökelpoinen kermaviili. Piirakan päälle kaipailimme jotain rouskuvaa, joten sekoittelin muscovado-sokerista, voista, raastetusta inkivääristä, neljänviljanhiutaleista ja vehnäjauhoista muruseoksen, jonka ripottelin päällimmäiseksi. Taikina nousi leivinjauheen ja soodan voimin niin hyvin, että se peitti lopulta viettelevästi alleen sekä valkosuklaan että suurimman osan raparpereista.

Raparperi-valkosuklaapiirakka

1/2 dl öljyä
purkillinen kermaviiliä
1 kananmuna
1 dl ruokosokeria
3 dl luomuvehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl soodaa
1/2 tl suolaa
100 g valkosuklaata
400 g raparperia

Inkivääricrumble:
2 rkl pehmeää voita
1/2 dl ruokosokeria
1 tl raastettua inkivääriä
1/2 dl neljänviljanhiutaleita
1/2 dl vehnäjauhoja

Lämmitä uuni 180 asteeseen. Paloittele raparperi ja valkosuklaa pieneksi. Sekoita kaikki taikinan ainekset nopeasti tasaiseksi ja kaada voideltuun irtopohjavuokaan. Heittele pinnalle raparperit ja valkosuklaapalat. Tee crumble ja ripottele se mukaviksi sattumiksi raparperien päälle. Paista uunissa noin 35 minuuttia, piirakka on kypsä kun taikina ei enää tartu tulitikkuun kypsyyttä kokeillessa. Tarjoile sellaisenaan tai annostele kylkeen vaikka vaniljajäätelöä.

raparperi-valkosuklaapiirakka

Meille yhdessä kokkaaminen on parisuhteen laatuaikaa, jota ei oikein voi korvata millään. Viihdymme keittiössä, maistelemme kastikkeita, sovellamme ja säädämme, testaamme makuhermoja, analysoimme käsiemme jälkeä ja mietimme jo pöytään istuessa suunnitelmia seuraavalle kerralle. Ei-niin-anonyymit introvertit insinöörit kokoontuvat keittiöön viimeistään ensi viikonloppuna. Pastakone on jo kaivettu kaapin perältä, mutta seurueen koko on vielä avoinna, tarkkailkaa siis viestintävälineitänne.

parisuhteen laatuaikaa

Jäitkö miettimään miten liikunnan kanssa kävi? Sunnuntaina suunnistimme metsään, seurasimme pitkospuita ja kompastelimme juurakoihin viisi ja puoli tuntia. Lupaamme pyhästi, ettei tämä jää tähän. Rutiineja on rikottava muulloinkin kuin viikonloppuna!

Tehtaankadulta Teurastamolle – ravintolavinkkejä Helsinkiin

Minulta kysytään usein ravintolavinkkejä. Pyydetään suosittelemaan hyväksi havaittua kivaa paikkaa, ei liian hienoa, mutta kuitenkin vähän parempaa. Sellaista, missä saisi nauttia laadukkaasta ruoasta ja kiinnostavista viineistä bistroympäristössä, rentoa raflaa Helsingissä, jossa hinta ja laatu kohtaavat. Yleensä näissä tilanteissa menee sormi suuhun ja pää lyö tyhjää.

Helsinkiin on viime vuosina ja kuukausina syntynyt kymmeniä uusia ravintoloita. Kuin sienet sateen jälkeen ne ilmaantuvat kuin tyhjästä, eikä perässä meinaa millään pysyä. Siksi olen nimennyt vuoden 2017 uusien ravintolakokemusten vuodeksi. Jos syön ulkona, etusijalla on paikka, jossa en ole aiemmin ruokaillut. Kun lähden lasilliselle, valitsen baarin, jonka tiskillä en ole vielä notkunut. Tämä uudenvuodenlupaus on helppo pitää.

Seuraavan kerran, kun työkaverit, kuorokollegat tai ihanat ystävät kysyvät ravintolasuositusta, ohjaan heidät tämän postauksen pariin. Alkuvuoden parhaat ensikosketukset, olkaapa hyvät!

Baskeri & Basso

Spontaanit peliliikkeet ja äkilliset mieliteot edeltävät usein ikimuistoisimpia iltoja. Kun lähtee baariin yhdelle kumisaappaissa ja ilman meikkiä, päätyykin porukkaan, joka marssii Looseen pokkana jonon ohi ja huomaa lopulta maistelevansa satojen eurojen viskejä vieraassa keittiössä aamuviideltä. Ja kun maistelee kolmatta kuohuviinilasillista PING Studion jatkoilla vatsassaan vain pari kourallista popcorneja ja päättääkin pienessä sievässä kokeilla onneaan ja pölähtää Baskerin & Basson ovelle ilman pöytävarausta.

parsa basbas

Tuollakin kertaa päähänpisto kannatti, sillä kuin tilauksesta minua ja hurmaavaa bloggaajakollegaani odotti kahden hengen pöytä mitä parhaimmalla sijainnilla. Pisteenä pöydän päällä loisti erinomainen kuvausvalo.

Astuin ensimmäisen kerran BasBasiin. Ravintolaan, joka muutamissa kuukausissa loi itselleen melkoisen maineen. Raflaan, joka uskaltaa olla kiinni lauantaisin. Annoksia on hehkutettu, etenkin risotto kamppailee kaupungin parhaan risoton tittelistä tosissaan. Kun ravintola saa ylimaallista suitsutusta isoja medioita myöten, odotukset nousevat väistämättä taivaisiin. Ennakko-odotukset olivat kivunneet ylimmälle portaalle saakka ja olin melkein varma, että ne eivät täyty.

tartar basbas

Tilasimme kolme alkuruokaa jaettavaksi. Kevään ensimmäiset parsat olivat lentäneet Hollannista saakka, mutta luoja miten täydellisiltä ne maistuivatkaan! Tartar taisteli palkintopallin ylimmästä paikasta järein asein, mutta joutui jakamaan sen mozzarella-annoksen kanssa (josta en tietenkään ottanut kuvaa). Pääruokaa ei vatsaan enää mahtunut, mutta onneksi oli väliruoka.

basbas salvia-volpasta

Valinta oli tehtävä pastan ja risoton välillä. Kumpikin on ruoka, jota tilaan ravintolassa erittäin harvoin. Olen pettynyt liian monta kertaa, sillä kotikeittiössä pyöräytetty risotto tai pastakoneella itse veivattu tagliatelle pesevät ravintolasafkan yleensä vasemmalla kädellä. Seuralaiseni suosituksesta valitsin salvia-voipastan.

ravintolavinkkejä helsinkiin

Ensimmäisen haarukallisen jälkeen olin sanaton. Niin kuin siinä suklaapatukkamainoksessa vuosia sitten, niin hyvää, ettei sanotuksi saa! Kerrankin pasta-annos, jonka tilaaminen ei harmittanut jälkikäteen. Tätä en todellakaan olisi osannut tehdä kotona paremmin. Alkoholilla saattoi olla osuutta asiaan, joten annoksen ääreen on palattava pian, puhtain makuaistein. Sama koskee alakerran viinibaaria, pikkulinnut laulavat, että ruoka sielläkin on varsin kelvollista.

Baskeri & Basso, Tehtaankatu 27-29 (käynti sisäpihalta), avoinna ti–pe klo 16–02

Jord

Ravintolan asiakaspalvelu on vaikea taiteenlaji. Jos tulet liikaa iholle, suomalainen kavahtaa. Jos olet liian etäinen, käytös tulkitaan tylyksi. On osattava luovia keskellä väylää ja väistellä vuorovaikutuksen karikoita. Hymyillä, mutta ei liian tuttavallisesti. Ottaa kontaktia, mutta pitää sopiva välimatka. Ehkä vähän flirttailla, mutta turvallisen matkan päästä. Jutustella, mutta ei liian maireasti vaan jokaisen asiakkaan tarpeen mukaan, luontevasti. Pitää fiilistä yllä, you know.

Helmikuussa palloilimme ystäväni kanssa Kampin Korttelissa. Lounasaika oli lopuillaan, emmekä osanneet päättää mihin istua. Lopulta ajauduimme Jordin ikkunapöytään. Ensin meitä palveli nuori nainen, joka kertoi opiskelevansa suomen kieltä, mutta pahoitteli, ettei ole mielestään tarpeeksi hyvä siinä. Kysyi, haittaako jos välillä vaihdetaan englanniksi. Ei haitannut, eikä tarvinnut vaihtaa.

punajuuririsotto ravintola jord

Työvuorojen vaihduttua pöytäämme palveli herrasmies, joka kehui meitä malliasiakkaiksi. Olimme hänen silmissään hymyileviä, iloisia ja erinomaisella tuulella. Sellaisia kuulemma harvoin näkee. Suomalaiset murjottavat, naamat ovat peruslukemilla ja lounas huitaistaan huiviin nopeasti ja tehokkaasti. Samoja fraaseja ovat ehkä saaneet kuulla muutkin asiakkaat, mutta meihin flirtti tehosi. Nauratti ja hymyilytti entistä enemmän.

ravintola jord pannukakku

Ruoka oli juuri sellaista kuin Askin ravintoloitsijoilta voi odottaa. Arkkivihollisestani selleristä oli surautettu samettisen pehmeä alkukeitto. Pääruoaksi tarjoiltiin punajuuririsottoa, annos oli kaunis kuin karamelli. Jälkiruokapannukakku oli kooltaan ehkä aavistuksen suuri, mutta etenkin käsin kerätyillä kuusenkerkillä maustettu mousse maistui taivaalliselta. Hyvä Jord! Tulen ehdottomasti uudelleen.

Ravintola Jord, Kampin kauppakeskus, 5. Kerros, avoinna ma-pe 11–22, la 13–22

Tukkutorin Kala

Huhtikuun toisena lauantaina ruokabloggaajayhteisö kokoontui Teurastamon Kellohalliin What’s Cooking Helsinki -tapahtumaan. Ilmastoinfon tarjoaman hävikkiaamiaisen jälkeen, lusikoiden vielä kilistessä kahvikupeissa lavan otti haltuun Wednesday Chef eli Luisa Weiss. Hänen uratarinansa kustannustoimittajasta kirjallisuusagenttiuden ja bloggauksen kautta ruokakirjailijaksi oli äärettömän inspiroiva. Puheenvuoro osui, upposi ja resonoi varpaissa asti.

whats cooking Helsinki

Minulle valkeni, että valitsemani polku on oikea ja että sen varrella kohtaamani ihmiset avain unelmien toteuttamiseen. Jossain kaukana siintää huippu, sitä kohti rämmitään. Ei haittaa, vaikka jalka välillä lipeää tai ote lipsuu, jokainen askel vie silti eteenpäin.

Koko kansalle avoimien kokkausnäytösten alkaessa sosiaalinen introvertti piiloutui kameransa taakse. Joka puolella vilisi tuttuja kasvoja, mutta kynnys lyöttäytyä seuraan oli liian korkea. Kun kaikki näyttivät tuntevan toisensa entuudestaan, taaperoikäisen blogin omistaja etsiytyi kaltaistensa ensikertalaisten pariin. Kiitos vertaistuesta Jenandnellys-blogin Nelli, oli mukava kohdata!

whats cooking Helsinki

Teurastamon portilla on kuukausien ajan remontoitu tilaa, joka kuului aiemmin Konditoria Messille. Huhut uudesta vuokralaisesta eivät olleet aiemmin kantautuneet korviini, joten yllätyin iloisesti, kun ruokabloggaajille mainostettiin pian avautuvan kalaravintolan pop up -lounasta. Kaiken lisäksi paikan ovet olivat poikkeuksellisesti avoinna tapahtumavieraille.

tukkutorin kala salaattipöytä

Lounaspaikkaa ei tarvinnut kauaa arpoa. Seinät oli kaakeloitu valkoisiksi, salin keskiosaa dominoi soutuvene, jonka päälle on katettu ylitsepursuavan runsas ja kalainen salaattipöytä. Miljöö on varsin miellyttävä. Täyteläisen sahraminen bouillabaisse tarjoiltiin pöytiin, maku oli tyrmäävän hyvä. Blogikamerat lauloivat ja some täyttyi ihailevista huokauksista. Koko lounassetti maksoi vaivaiset 8 euroa. Hinta-laatusuhde oli ehdottomasti vuoden paras. Sen uskaltaa sanoa jo nyt, huhtikuussa.

tukkutorin kala bouillabaisse

On mahtavaa, että kalaostoksia voi pian tehdä kivenheiton päässä kotoa. Hakaniemen torilla on toki oma tunnelmansa, jota ei uusi kalakauppias voi kokonaan korvata. Torikahvien lomassa saatan siis edelleen shoppailla myös Tuomaan kalakärrystä. Tukkutorin Kala odottaa vielä viimeisten lupapaperien käsittelyä ja avaa ovet heti kun se mahdollista on. Lounaan lisäksi tarjolla on illallista. Viinilasit on jo kiillotettu.

Tukkutorin kala, Työpajankatu 2, aukioloajat selviävät myöhemmin

ps. Olkoon tämä alku postaussarjalle, joka myöhemmin suosittelee myös baareja ja kahviloita. Viimeistään alkusyksystä lupaan jälleen palata uusien ravintolakokemusten pariin.