Helpotusta hellepäiviin: Gazpacho eli ihanan kylmä tomaattikeitto

Esitän heti aluksi epäsuositun mielipiteen. Rakastan kesää, lempeän lämpimiä aamuja ja pitkiä valoisia iltoja, mutta helteestä en perusta. Kun helleraja, joka Suomessa on +25 astetta, paukkuu, oloni muuttuu tukalaksi. Vaellan varjosta toiseen, sillä auringon polttavat säteet tuntuvat iholla epämiellyttäviltä. Minua ei kuuna päivänä saisi rannalle palvomaan aurinkoa, istun mielummin puiden katveessa lukemassa tai pelaamassa vaikka korttia.

kylmä gazpacho

Kuumalla yritän parhaani mukaan keksiä viilennyskeinoja. Käyn uimassa ohuesta kankaasta tehty mekko päällä (vilvoittaa muuten ihanasti kuivuessaan!), imeskelen jääpaloja ja pidän päässäni vilpoisaa olkihattua. Yöt nukun pelkällä lakanalla ja ennen nukkumaanmenoa pesen jalat jääkylmällä vedellä. Olen kuullut sanottavan, että kuumalla pitäisi syödä kuumaa ja kylmällä kylmää. Näin kroppa ei kuumalla tuottaisi kylmää ruokaa lämmittäessään energiaa, mikä talvella saattaisi olla erittäinkin tarpeellista.

kylmä gazpacho

Kuulostaa loogiselta, mutta ei toimi käytännössä. Kun mittari paukkuu 30 asteessa, ei todellakaan tulee mieleen juoda kupillista kuumaa tai hörppiä kielen polttavaa keittoa. Silloin haalitaan pakkasesta jäätelöä, kaadetaan laseihin huurteisia juomia, herkutellaan jääpalojen viilentämällä vedellä ja ahmitaan vatikaupalla vesimelonia.

kylmä gazpacho

Siksi gazpacho on yksi lempiruoistani kesällä. Tomaattia kulutan sen kaikissa muodoissaan, siis myös kylmänä ja keitossa. Gazpacho oli pelastus heinäkuun paahtavassa helteessä keskellä Andaluciaa, Ubedan pikkukaupungissa vuorten välissä, siellä missä järjestettiin legendaarinen elokuvamusiikkifestari. Asteita oli varjossa yli 40 ja niitä varjoja oli keskipäivällä yhtä vähän kuin keskellä Saimaata kello 12. Ravintolan terassilta löytyi pieni viileämpi kulmaus. Olimme ainoat asiakkaat, sillä kuka hullu liikkuu ulkona pahimman paahteen aikaan.

Gazpacho palveli eväänä myös Hietsun kirppiksellä, kun hiki valui ja lentomuurahaiset jäivät kiinni nihkeään ihoon. Termariin sitä on kaadettu myös puistossa loikoilua varten. Mikään ei virkistä paremmin, ja kun kaupan päälle saa vielä vitamiinit ja kivennäisaineet helteessä haihtuneiden tilalle, on kylmä tomaattikeitto täydellinen helleherkku.

kylmä gazpachoo

Reseptistä riittää kahdelle kunnon kulhollinen, ja vähintään neljälle alkupalakeitto. Käytä niitä tomaatteja mitä kaapissa tai kaupassa sattuu olemaan. Mitä kypsempiä ja makeampia, sen parempi. Maistele ja lisää öljyä, etikkaa ja mausteita mielesi mukaan. Yrttejäkin voit silputa mukaan, basilika toimii tomaatin kanssa aina. Gazpachon kanssa voi leikkiä ja olla luova. Ota mallia vaikka Vaimomatskuu-blogin nektariiniversiosta!

Gazpacho eli ihanan kylmä tomaattikeitto

500 g tomaatteja
2 valkosipulinkynttä
1 oranssi paprika
1/2 kurkku
1 pieni sipuli
1 viipale vaaleaa leipää
1 rkl sherryviinietikkaa
1,5 rkl oliiviöljyä
suolaa ja pippuria
jääpaloja

Resepti on hyvin yksinkertainen. Pilko ja heitä kaikki ainekset mausteita ja jääpaloja lukuunottamatta korkeareunaiseen kulhoon, jos käytät sauvasekoitinta, tai suoraan tehosekoittimeen jos sinulla sellainen on. Lisää suolaa ja pippuria makusi mukaan. Plumpsauta kulhoon reilusti jääpaloja ja siirrä gazpacho jääkaappiin viilentymään pariksi tunniksi. Voit lisätä jääpalat vasta tarjoiluvaiheessakin, ideana joka tapauksessa on se, että ne ohentavat keiton suuhun sopivaksi. Jääpaloilla voit siis säädellä gazpachon paksuutta.

Kaada tai lusikoi ihanan viileä gazpacho laseihin, kuppeihin tai kulhoihin ja koristele halutessasi yrteillä ja makusuolalla. Gazpacho on myös erinomainen eväs piknikille tai vaikka rantapäivää viilentämään. Silloin se kannattaa lorauttaa termospulloon tai -mukiin.

kylmä gazpacho

Nautitaan hellepäivistä ja auringosta kohtuudella. Muistetaan juoda vettä ja peittää iho ohuella vaatekerroksella pahimman paahteen ajaksi. Pelkkä aurinkorasva ei nimittäin keskipäivällä riitä, vaikka kertoimia olisi 50. Iho on ihmisen suurin elin, hoidetaan sitä sen mukaisesti!

Kaikki mitä olet aina halunnut tietää kasvihuonetomaateista + 16 tomaattireseptiä

Retken kasvihuonetomaattien maailmaan tarjosi Närpiön Vihannes

Onko kotimainen kasvihuonetomaatti hyvis vai pahis? Miltä keskellä talvipakkasia kasvatettu tomaatti maistuu? Onko ilmastoystävällisempää syödä eteläisestä Euroopasta tuotuja tomaatteja vai olisiko kotimainen kasvihuonetomaatti sittenkin parempi vaihtoehto? Kaikki nämä ja kymmeniä muita kysymyksiä risteili pääkopassani, kun istuin aamiaisella vaasalaisessa hotellissa ja odottelin kyytiäni Närpiöön.

kotimainen kasvihuonetomaatti

Tutustuin kasvihuoneisiin Närpiön Vihanneksen kutsumana ja pääsin haastattelemaan sekä viljelijöitä että tuotekehitysväkeä. Tämän jutun kirjoittamisesta en ole saanut rahallista tai muutakaan materiaalista korvausta. Viime aikoina olen lukenut monia tekstejä kasvihuonevihanneksia vastaan, joten haluan valaista myös kolikon toista puolta. Asiat kun eivät IPCC-ilmastoraportin jälkeisenä aikanakaan ole aina niin yksinkertaisia ja mustavalkoisia.

kotimainen kasvihuonetomaatti

Tunnin ajomatkan aikana ehdimme jutella yhtä ja toista. Saan sellaisen tietopaketin suoraan Närpiön Vihanneksen myynti- ja markkinointijohtaja Jonas Lundströmiltä, että määränpäässä hengästyttää. Edessä on kokonainen päivä kotimaisen kasvihuonetomaatin parissa. Minua kiinnostaa mm. se, miten ruoan alkutuotanto toimii, millaisia on viljelijän työpäivät, miten lajikkeita kehitetään ja miksi ruokakauppojen heviosastoilla myydään aina vain geneeristä kotimaista kasvihuonetomaattia, vaikka kasvatettavia lajeja on lukemattomia erilaisia.

kotimainen kasvihuonetomaatti

Dunne, Encore, Livento, Anjel, Bamano, helmitomaatti, luumutomaatti, kirsikkatomaatti, punainen, keltainen, oranssi.. Pääni surisee, kun kirjaan lajikkeita, tomaattityyppejä ja kysymyksiäni ylös kännykkään. Jokaiseen aion saada tällä reissulla vastauksen, onhan tilaisuus varsin harvinainen. Viljelijät ovat nihkeitä päästämään ulkopuolisia tuotantotiloihin, sillä vihannesten taimet ovat herkkiä vieraille viruksille ja kasvitaudeille. Niitä vältellään kaikin mahdollisin keinoin – ulkomailla käydessä puetaan päälle vaatteet, jotka voi heittää Helsinki–Vantaalla roskiin. Turhia riskejä ei oteta, kun elinkeino on niistä kiinni.

kotimainen kasvihuonetomaatti

Kotimainen kasvihuonetomaatti kasvaa uusiutuvalla energialla

Yllätyn päivän aikana useaan otteeseen. En todellakaan tiennyt, että kasvihuoneet lämpiävät omien lämpölaitosten turvin. Tällä hetkellä 95 prosentttia lämmöstä tuotetaan polttamalla puuhaketta tai Vaasassa sijaitsevan Helsingin myllyltä ylijääviä kauranjyvien kuoria. Kauraa kuorittaessa sivuvirtana syntyvä kuorimassa on myllylle käytännössä biojätettä, joka on muuten hankalasti hyödynnettävissä. Kuoren lämpöarvo on itse asiassa parempi kuin esimerkiksi metsähakkeen, joten sen polttaminen tuottaa vähemmän päästöjä.

 kaikki tomaatista

Mutta miten sitten valo, jota ilman mikään kasvi ei kasva? Pimeimpinä talvikuukausina ei aurinko paista eikä kuu kumota, joten luulisi ympärivuotisen valaistuksen syövän rutkasti energiaa ja kasvattavan hiilijalanjäljen hervottoman suureksi.

Kurkin korkealle nousevien taimirivistöjen väliin. Lehtien välistä pilkottaa punaista valoa, katossa valon väri on keltainen. Kun lamppuja katsoo tarkemmin, huomaa, että ne ovatkin energiaa säästäviä LEDejä. Kuulen, että optimaalisesti ohjattavat LED-valot voivat säästää kasvihuoneissa melkoisesti energiaa perinteiseen valaistukseen verrattuna. Sen lisäksi lamppujen valospektri voidaan räätälöidä kasvin kasvun ja kehityksen kannalta optimaaliseksi, ja se tietysti parantaa tuotannon laatua.

kaikki tomaatista

Ledivalaistus voi kuitenkin tarkoittaa miljoonien investointeja. Tällä hetkellä 34 % talvivalaistuksesta hoidetaan ledeillä, mutta osuutta pyritään koko ajan kasvattamaan. Kapuloita rattaisiin heittää myös ledilamppujen jälleenmyyjä, joka joutuu kauppaamaan ei-oota toimitusvaikeuksien takia.

Valaistukseen käytettävän energian laatu jää minulle epäselväksi, niinpä kysyn asiasta vielä jälkikäteen, jo kotiin palattuani. Saan vastauksen nopeasti, tänä keväänä tehdyn kyselyn mukaan 81 prosenttia 43 viljelijästä käyttää valaistukseen uusiutuvaa energiaa eli tuuli-, aurinko- tai vesivoimalla tuotettua sähköä. Yllätyn jälleen positiivisesti, aika hieno lukema!

kaikki tomaatista

Tehokkaassa kasvihuoneviljelyssä vettä, energiaa ja torjunta-aineita kuluu vähemmän

Vaikka valaistustilanteessa on vielä parantamisen varaa, kotimaisen kasvihuonetomaatin puolesta puhuu pari muutakin pointtia. Espanjalaisen tomaatin kuljetuskustannukset eivät tuoreimpien tietojen mukaan kovin paljon tomaattien päästöihin vaikuta, mutta kasteluhommat ovatkin sitten eri juttu. Tähän kun lisää vielä työntekijöiden kohtelun ja epäselvät olot sekä tuholaistorjunnassa käytetyt aineet, sakenee soppa aika lailla.

kaikki tomaatista

Marraskuussa, kun matkasimme Kanarialle, muistin taas kuinka onnellisessa asemassa me täällä pohjoisessa olemme. Pohjavedestä ei (ainakaan vielä) ole pulaa ja luonnonvedetkin ovat niin puhtaita, että niitä uskaltaa jopa juoda. Kanariansaarilla törmäsimme vesilaitoksiin, jotka pumppasivat merestä vettä ja puhdistivat sitä kastelutarkoituksiin. Pohjavesi tai makeat luonnonvedet eivät siis todellakaan riitä kaikkien appelsiinien, banaanien ja tomaattien kasvattamiseen, vesipula on todellinen.

kaikki tomaatista

Suomalaisissa kasvihuonessa tila on käytetty tehokkaasti, taimia on neliötä kohden 5–6 kertaa enemmän Eurooppaan verrattuna. Siksi vettä ja energiaa kuluu vähemmän. Suomalaiset ovat edelläkävijöitä kasvihuoneviljelyssä muutenkin. Tilaa säästävä ja poimijoiden ergonomian huomioiva alaslaskusysteemi on kehitetty Suomessa ja täältä käsin se on levinnyt muuallekin maailmaan. Suomi on siis ympärivuotisen kasvihuoneviljelyn hightech-maa!

Myös työntekijöiden olot eteläeurooppalaisilla tomaattiviljelmillä puhuttavat tasaisin väliajoin. Tällä lintukodossa voimme olla varmoja siitä, että tekijöille maksetaan kunnon korvaukset ja työskentelyolosuhteet ovat inhimilliset.

kaikki tomaatista

Närpiöläisten mukaan ulkomaisessa luomutomaatissa voi olla enemmän kemiallisia jäämiä kuin suomalaissa normitomaateissa. En oikein tiedä pitäisikö tuota uskoa vai ei, mutta en toisaalta ihmettelisi vaikka näin olisikin. Myös tuholaistorjunta hoidetaan meillä lempeämmin, öttiäiset nimittäin taklataan 98-prosenttisesti toisten öttiäisten voimin. Pölytyksenkin hoitavat pahvilaatikkopesissä kasvihuoneiden sisällä majailevat kimalaiset.

kaikki tomaatista

Entäs pakkausmateriaalit ja saatavuus?

Biojätettä eli myyntiin kelpaamatonta tomaattia kertyy Närpiössä parisataa tonnia vuodessa. Se ei ole kovin paljon, kun tuotantomäärä keikkuu yli 13 miljoonassa kappaleessa. Kolhiintuneet tai muuten laaduntarkkailussa hylätyt yksilötkin pääsevät tulevaisuudessa erilaisten jalostettujen tomaattituotteiden raaka-aineiksi, ja kun kasvi on tullut tiensä päähän, sen lehdet kompostoidaan ja kasvatusalustat kierrätetään muovia myöten.

Mitä tomaattien pakkaamiseen tulee, kannattaa muoville antaa mahdollisuus. Kartonkipakkausten valmistaminen kuluttaa hiilinieluja, ja muovi suojaa vihanneksia muutenkin paremmin. Oikein kierrätettynä sen hiilijalanjälki on pienempi kuin kartongin.

kaikki tomaatista

Kauppojen hevitiskeille tomaatit toimitetaan isoissa avolaatikoissa, josta ne kipataan myymälässä laareihin. Ihmettelemme porukalla, miksi missään ei lue, mistä tomaatit ovat tulleet ja mitä lajiketta ne ovat. Samassa laarissa saattaa olla useampaa lajiketta usealta eri viljelijältä. Tähän olisi mahtavaa saada parannus, sillä eri lajikkeet sopivat erilaisiin tarkoituksiin. Eihän jauhoisia ja kiinteitä perunoitakaan sekoiteta keskenään.

Pääsemme kokeilemaan lajikkeiden eroja myös käytännössä, kun kasvihuoneiden jälkeen istahdamme neuvotteluhuoneeseen maistelemaan vielä testiviljelyssä olevia kirsikkatomaattilajikkeita. Tykkään hapokkaimmasta ja kirpeimmästä eniten, mutta raadin keskiarvo kallistuu helpompaan ja yleiskäyttöisemään kirsikkatomaattiin. Saapa nähdä ilmaantuuko joku kuudesta maistellusta joskus kauppojen hyllyille saakka!

kaikki tomaatista

Vinkki viitosia ja 15 + 1 tomaattireseptiä

Nyt seuraa kuuma vinkki! Jos haluat valikoida tomaattilaarista hyvälaatuisia yksilöitä, punnitse ne yksittäin hedelmävaa’alla. Maukas ”tavallinen” kasvihuonetomaatti (pihvitomaatit ovat asia erikseen) painaa 95–104 grammaa. Mitä painavampi se on, sitä vähemmän makua punaposki kantaa sisällään.

Ja heti perään toinenkin hyvä neuvo: tomaatti säilyy parhaiten 12–14 asteessa. Älä siis missää nimessä piilota punaposkia jääkaapin vihanneslaatikkoon. Huoneenlämmössä tomaatti jatkaa luonnollista kypsymistään, kylmässä sen maku kärsii pahasti. Jos tomaatti on yli 3 tuntia alle 8 asteessa, sen makusolut tuhoutuvat ja vihannes vetistyy. Tämän voi testata helposti kotioloissakin. Pane yksi tomaateista jääkaappiin ja maista verrokkeja seuraavana päivänä. Huomaat taatusti eron!

Eikä kahta ilman kolmatta! Villiyrttiguru Sami Tallberg opasti meitä erilaisten makuparien maailmaan ja maistatti tomaattia mitä mielikuvituksellisempien yhdistelmien kanssa. Kokeile siis tomaattia esimerkiksi sitruunan, chilin ja basilikan kanssa. Kypsä punaposki toimii myös merilevän ja herneenversojen seuralaisena, sipulista se pitää myös erityisen paljon. Minun suosikkini kaikista yhdistelmistä oli tomaatin, karpalon, lakritsin ja rosmariinin suloinen liitto, mutta jos oikein villiä makukokemusta metsästät, testaa tomaattia vaniljan ja ravintohiivan kera!

kaikki tomaatista

Kasvihuonevisiitin aikana opin totisesti roppakaupalla uutta. Julistan täten, että aion jatkossa valita hyvällä omallatunnolla kotimaisen kasvihuonetomaatin espanjalaisten lajitoverien sijaan – myös talvella. Se, että ovat kaupan tomaatit maistuvat kesällä paremmilta on pienimuotoinen myytti, sillä samassa kasvihuoneessa ne silloinkin kypsyvät. Omassa penkissä avomaalla kasvaneet makupalat ovatkin sitten ihan toinen tarina.

(Tämän vuoden tomaatintaimet on muuten jo siirretty kesämökin aurinkoisimmalle seinustalle, peukut pystyyn, että ne tuottavat vähintään yhtä hyvän sadon kuin viimekin vuonna!)

kaikki tomaatista

Okei okei, nyt vihdoinkin niiden lupaamieni reseptien pariin. Paras pastakastike on minun mielestäni tomaattipohjainen, sen vuoksi enemmistö rakkaimmista tomaattiresepteistäni on meheviä kastikkeita. Tässäpä niitä koko liuta, kokeile vaikka kaikkia!

Helppo ja nopea tomaatti-parsapasta
Kestosuosikki: Chorizopasta
Sinkkuelämän eväitä eli tomaattikastike pastalle
Sitruunaiset lammaslihapullat tomaattikastikkeessa
Hipattoman helmikuun papu-munakoisopasta
Helppo siskonmakkarapasta ja uunissa paahdetut ruusukaalit
Bolognesekastike ja kesäkurpitsatagliatelle

Brunssille sopivat esimerkiksi eksoottinen, mutta helppoakin helpompi punainen shakshouka, paahdetut tomaatit ja ruusukaalit yrttiöljyn kera sekä tomaateilla höystetty focaccialeipä, juustojen kylkeen kannattaa keitellä ihanan umaminen tomaattihilloke.

Jos syömässä on isompi sakki, tee iso kattilallinen lempeän tulista linssikeittoa tai uunivuoallinen tomaattista makaronilaatikkoa. Tavallisen arki-illan kruunaavat täydelliset tacot ja kiireisen päivän pelastaa jääkaapin vihanneslaatikkoon kerääntyneistä kasviksista kyhätty kasvispata.

Ja jos et vielä ole kulovalkean lailla somessa levinnyttä uunifetapastaa, tässä linkki vielä Liemessä-Jennin vahingossa lanseeraamaan legendaariseen reseptiin.

Hämmennyksekseni muuten huomasin, että reseptirepertuaaristani puuttuvat kokonaan mm. tomaattisoppa, tomaattibruschetta, simppeli tomaattisalaatti ja gazpachokeitto, jotka kuitenkin kuuluvat kestosuosikkeihini. Asia on korjattava mitä pikimmiten. Tomaattikesä, täältä tullaan!

kaikki tomaatista

Maistuuko kotimainen kasvihuonetomaatti? Jäikö joku asia arveluttamaan? Unohdinko mainita jonkun tärkeän tosiseikan? Kysy, kommentoi ja ihmettele – vastaan kommenttilootassa sen minkä osaan, ja mitä en tiedä, siitä otan selvää!

Satokausiruokaa: Paahdetut tomaatit ja ruusukaalit yrttiöljyn kera

Tein eilen jotain sellaista, mitä en uskonut todellakaan vähään aikaan tekeväni. Lähetin työhakemuksen! Vielä kolme viikkoa sitten vannoin yrittäjän vapauden nimiin, ja nyt sitten jännitän kynsiä pureskellen, kutsutaanko minut haastatteluun. En oikein vielä itsekään tiedä, mitä tästä käänteestä ajatella, mutta kun vastaan tulee työpaikka tutussa organisaatiossa, ja vielä sellainen, jonka voi räätälöidä oman osaamisen mukaiseksi, on pakko toimia. Intuitio oli tällä kertaa tätä mieltä. Mitä se käytännön tasolla tarkoittaa ja miten elämäntahti muuttuu, sitä ehtii miettimään myöhemminkin. Saas nähdä miten meikäminnan käy. Lupaan kertoa, jos asiat etenevät.

Eikä siinä vielä kaikki. Kotitoimistolla vietetyn työpäivän lomassa ehdin kerrankin kokkaamaan kunnollisen lounaan. Ainekset keräsin koriini naapuriin kohonneesta kauppakeskuksesta: tomaattia, ruusukaalia, fetaa, tuoreita yrttejä, hetken mielijohteesta myös tarjouksessa ollutta mangoa ja kassalta viime tipassa vielä rasiallinen apteekin salmiakkia. Sitten kotikeittiötä kohti.

paahdetut tomaatit

Ennen kuin ryhdyin pilkkomispuuhiin, voitelin itselleni pienen leipäpalan ja join lasillisen vettä. Tällä tekniikalla ei laske verensokeri, eikä iske nälkäkiukku kesken keittiöhommien. Suosittelen siis, varsinkin jos taipumusta nälkäisenä ärhentelyyn on. Viikonloppuisin kokki saattaa kaiken tämän lisäksi kaataa lasiinsa annoksen viiniä, se tekee ruuanlaitosta vieläkin mukavampaa.

Mutta nyt kiinni varsinaiseen (kasvis)pihviin. Muutama viikonloppu sitten oli tarkoitus paistaa pannulla pientilatuottajien markkinoilta ostettua karitsaa ja sen kylkeen piti keksiä jotain maistuvaa lisuketta. Redin alimman kerroksen ruokakojujen joukosta erottui edukseen Sesonkipuoti, jonka tiskit notkuivat satokauden parhaimmistoa pikkelöidyistä kurkuista metsäsieniin ja kotimaisiin kasviksiin. Reppuun löysivät tiensä purkillinen suolakurkkuja, roveellinen erikoistarjouksessa olleita luomumansikoita ja rasiallinen luomuruusukaaleja. Täydensimme settiä vielä ruokakaupan hevitiskiltä kirsikkatomaateilla, basilikalla ja mintulla.

paahdetut tomaatit

Yrteistä surautettiin Tasty Travelissimo -blogista bongattu sitruunainen ja raikkaan vihreä makuöljy, tomaatit ja ruusukaalit paahdettiin uunissa balsamicolla ja oliiviöljyllä höystettyinä. Jestas, mikä makumaailma lautasella lopulta löytyikään! Erityisesti paahdetut tomaatit ja sitruunainen yrttiöljy vetivät sanattomaksi meidät molemmat. Siltä istumalta päätin kokata niitä hyvin pian uudestaan ja tässä sitä nyt ollaan. Lihaa tämä kombo ei kaipaa välttämättä lainkaan, proteiinia ruokaan saa lisäämällä vuokaan vaikkapa vihreitä papuja tai purkillisen kikherneitä. Myös fetajuustokimpale sopii tomaattien ja ruusukaalien kaveriksi.

paahdetut tomaatit

Paahdetut tomaatit, ruusukaalit ja yrttiöljy

Rasiallinen kirsikkatomaatteja
1/2 rasiaa ruusukaalia
loraus balsamicoa
loraus oliiviöljyä
suolaa ja pippuria
(Pala fetaa)

Yrttiöljyyn tarvitset:
Kourallinen tuoretta minttua
Kourallinen tuoretta basilikaa
1 kynsi valkosipulia
1 dl oliiviöljyä
1 sitruunan mehu
1 tl hunajaa

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Huuhtele ruusukaalit ja tomaatit. Leikkaa ruusukaalien kannat, puolita kaalinpallerot ja lado puolikkaat korkealaitaiseen uunivuokaan. Tomaateille ei tarvitse tehdä mitään, ne voi heittää sellaisenaan ruusukaalien kaveriksi. Valuta etenkin kaalien päälle pari ruokalusikallista balsamicoa ja saman verran oliiviöljyä. Mausta suolalla ja pippurilla ja paahda uunin keskitasolla 25 minuuttia. Kääntele sen jälkeen kaaleja ja lisää halutessasi pinnalle ronskeiksi paloiksi revittyä fetajuustoa. Paahda vielä uunin yläosassa 10 minuuttia, kunnes juusto saa vähän väriä.

paahdetut tomaatit

Jos et huomannut tehdä yrttiöljyä vielä valmiiksi, eipä hätää, sen ehtii sekoittaa sillä aikaa, kun tomaatit ja ruusukaalit jäähtyvät suuhun sopiviksi. Lisää kaikki ainekset syvään astiaan ja surauta öljy sauvasekoittimella tasaiseksi. Helppoa kuin heinänteko! (Joka kyllä tiettävästi ei ole ollut kovin helppoa näin nykyihmisen näkökulmasta, mutta tiedätte mitä tarkoitan.) Kaada yrttiöljyä vuokaan tomaattien ja ruusukaalien päälle tai kata öljyastia pöytään ja anna jokaisen lusikoida lautaselleen sopiva määrä taivaallista tavaraa.

Yrttiöljy säilyy jääkaapissa parikin viikkoa, mutta parhaimmillaan se on tuoreena, kun yrtit antavat sille hehkuvan vihreän värin. Myöhemmin voit tuoreuttaa öljyä lisäämällä tuoretta yrttisilppua sen sen sekaan, näin minäkin tein, kuten kuvasta saattaa näkyä.

paahdetut tomaatit

Jos ruusukaali raaka-aineena on vieras tai siitä on ikäviä muistoja kouluajoilta (been there, done that), kannattaa sille silti antaa mahdollisuus. Ruusukaali paitsi maistuu oikein kypsennettynä mahtavalta, sillä on myös mitätön hiilijalanjälki ja se sisältää runsaasti kuitua. Kaiken lisäksi minikokoinen kaalinpää on erittäin hyvä raudan, A-, C- ja K-vitamiinien lähde ja sisältää runsaasti myös folaattia. Niin pieni ja niin terveellinen – ajatella!