Lempeän tulinen chorizo-papupata

*viinit saatu, kiitos Juomavinkki!

Jos järjestää hääjuhlat jotakuinkin kuukauden varoitusajalla, ei ehdi liikaa miettimään menua tai muitakaan tarjoiluja. Varsinkin jos vieraita on vain muutamia kymmeniä ja juhlia voisi luonnehtia ennemminkin mökkiviikonlopuksi kuin perinteisiksi hääpirskeiksi. Siksi meidän viikonlopun kestäneissä kemuissamme syötiin etkoilla pizzaa, varsinaisissa juhlissa kakkua sekä äidin ja anopin leipomia karjalanpiirakoita ja jatkoilla ystäväni isän pyydystämiä rapuja. Yöpalaksi pyöräytimme pellillisen nachoja.

chorizo-papupata

Häähumun hieman hälvennyttyä, kun Kekkosen entisen metsästysmajan salissa istui enää parikymmentä aikuisvierasta, nostimme hellalle edellisenä yönä yhden aikaan valmistuneen padan. Chorizo-papupata lusikoitiin nälkäisiin suihin ennätysajassa, ja vaikka lempeä tulisuus hetken hikoiluttikin, kattilat kaavittiin viimeistä pisaraa myöten lautasille.

chorizo-papupata

chorizo-papupata

Ei ollut tarjolla paahtopaistia tai lohta, eikä oikeastaan mitään muutakaan perinteistä juhlaruokaa, mutta hyvin tuntui sapuska silti kelpaavan. Ottakaatte siis neuvosta vaari, stressaaminen ei kannata, ei varsinkaan hääjuhlia järjestettäessä. Jos vieraat tuntevat sinut ja puolisosi, he hyvin todennäköisesti tietävät, mitä odottaa ja millaista ruokaa on tarjolla. Etenkin, jos häitä on kesässä peräkanaa useammat, voi olla virkistävää poiketa linjasta ja tarjota ihan jotain muuta. Kunhan kukaan ei jää nälkäiseksi, sillä pelkällä rakkaudella vatsat eivät valitettavasti täyty.

Hanna G kokkaa -kirjasta poimittu Chorizo-papupata on palvellut meitä hyvin ja pitkään. Ensimmäisen kerran sitä kokattiin mökillä ja myöhemmin kotioloissa, viimeksi toissapäivänä. Kaveriksi kaadoimme Bruce Jack -laatikkoviiniä*, joka istui yllättävän hyvin myös tulisemman padan kylkeen.

chorizo-papupata

Reseptistä riittää ainakin kuudelle, kahdeksallekin varmasti, jos nälkä ei ole kovin kiljuva. Pavut voi jättää pois tai korvata esim. munakoisolla tai kesäkurpitsalla, jos vatsa ei palkokasveista perusta. Muista kuitenkin silloin lisätä kasvikset pataan jo kypsennyksen alkuvaiheessa.

Lempeän tulinen chorizo-papupata

2 rkl öljyä
200 g chorizo(raaka)makkaraa
1 purjosipulin valkoinen osa
1 tl chilihiutaleita
1 tl savupaprikajauhetta
Suolaa
Mustapippuria
4 valkosipulinkynttä
6 isoa perunaa
7 dl kasvis- tai kanalientä
2 tölkkiä tomaattimurskaa
1 purkki suuria valkoisia papuja
Tuoreita yrttejä, esim. lehtipersiljaa
Smetanaa, ranskankermaa tms

Silppua purjosipuli ja valkosipuli. Kuori perunat ja lohko ne rouheiksi palasiksi. Kaada ison kattilan tai padan pohjalle loraus öljyä, kuumenna keskilämmöllä ja puristele sitten raakamakkara kuorestaan kattilaan. Kypsennä hetki ja lisää sitten sipulit ja mausteet. Huom! Jos käytät valmiiksi kypsennettyä chorizoa, heitä öljyyn ensin sipulit ja mausteet, kuullota niitä hetki ja lisää vasta sitten pilkottu makkara.

Kun sipulit ovat kuullottuneet, lisää perunat, kasvis- tai kanaliemi ja tomaattimurska. Kiehauta ja laske sitten hieman lämpöä. Anna padan pöhistä hellalla, kunnes potut ovat kypsiä. Holauta sitten mukaan valkoiset pavut ja kuumenna keitosta niin, että pavutkin lämpenevät. Tässä vaiheessa soppa on valmista syötäväksi, mutta vielä paremman siitä saat, jos maltat antaa sen tekeytyä ilman kantta pienellä lämmöllä muutaman tunnin.

Lapa lautaselle, koristele yrteillä ja smetanalla tai ranskankermalla ja leikkaa kylkeen pari palaa vaaleaa leipää.

chorizo-papupata

Chorizo-papupata sopii muuten myös kuukauden ruokahaasteen teemaan, sillä marraskuun aiheena on: ”Mitä söisit syys- tai talvimyrskyn aikaan?” Tulisuuden tuoma lämpö on omiaan näihin pimeisiin iltoihin ja hämäriin päiviin. Siispä kynttilät palamaan, viiniä lasiin ja chorizo-papupata tulille!

Kokkipottilan ja Hannan sopan lanseeraaman Kuukauden ruokahaasteen ideana on kokota hyvää ruokaa ja nauttia sesongin raaka-aineista. Jos innostut haasteesta, lisää kuvaasi hashtag #kuukaudenruokahaaste, samalla tunnisteella löydät myös muiden haastepostaukset Instagramista.

*viini saatu, kiitos Juomavinkki!

Paistettua halloumia ja mietteitä mökkimaisemissa

Istun lasiverannalla ja ihailen järvimaisemaa. Kuikkapariskunta lipuu laiskasti rantavedessä, ja lokit puolustavat poikuettaan niin, että korvissa soi. Hetki sitten taivas pimeni ja kasteli kasvimaan ja istutuslaatikot, nyt pilvet rakoilevat ja aurinko valaisee häikäisevän kirkkaan sateen jälkeisen mökkimaiseman. Jos lintujen elämöintiä ei lasketa, on hiiren hiljaista. Kunnes käpytikka lentää jysähtäen päin verannan ikkunaa ja saa sydämeni hyppäämään kurkkuun. Punapää ei ollut milläänsäkkään, vaan lennähti lähimpään puuhun toipumaan takaiskusta. Hyvä niin, sillä kolmessa pesästään lautaverannalle kupsahtaneessa kovaonnisessa peiponpojassa oli jo tarpeeksi saalista viikatemiehelle.

Elämä on hidastunut, mutta tekemättömyyden tuomaa ihanan tylsää olotilaa pitää vielä hetki jaksaa odottaa. Naputtelen konetta vimmatusti, jotta voin ensi viikon jälkeen laskeutua lomalle. Palkollisena vietetyt kuuden viikon kesälomat ovat vain hatara muisto jossain takaraivon tietämillä. Toisaalta, nyt voin valita, milloin työni hoidan. Kun istun intensiivisesti näppäimistön äärellä maanantain ja tiistain, voin ottaa rennosti riippumatossa keskiviikon ja torstain. Tai siis voisin, jos olisi lämmin, tai mittarissa edes yli 15 astetta. Suomen kesä panee tällä hetkellä parastaan, jos metereologien karttoja katsoo, voisi luulla olevan huhtikuu.

paistettua halloumia

Päivärutiinit ovat mökillä yksinkertaisia. Heräät, käyt aamu-uinnilla (jos uskallat), keität teetä, syöt pitkän aamiaisen, teet hetken töitä, tuijottelet järvelle, seuraat lintujen perhe-elämää, kuuntelet, kun tikka hakkaa, syöt, kun on nälkä, nukut, kun nukuttaa, naukkailet viiniä, jos tekee mieli. Yhdentoista aikaan haukottelet, kömmit kirjan ja yöpaidan kanssa kahden peiton alle ja nukahdat kuikan haikeaan huutoon.

Vieraita tulee ja menee. Tuovat ruuat ja viinit mukanaan, nukkuvat pari yötä ja jättävät (kesä)paratiisin haikein mielin. Kummityttö piirsi eilen mökkikirjaan minut ja itsensä käsi kädessä, laukkasi keppihevosellaan pitkin metsäteitä ja pelasti veden varaan joutuneita öttiäisiä, aina kun muilta askareiltaan ehti. Pikkusiskonsa leikki koiraa ja pomppi pitkin kuvitteellista agilityrataa, opetteli yatzyn sääntöjä ja yritti huijata Unossa.

Siskonlapset olivat odottaneet mökkiolympialaisia koko alkukesän. Niinpä maistelimme ja tunnistimme sokkona hedelmiä, juoksimme kilpaa, askartelimme kilpalennokkeja, ajoimme punaisella lasten muovimopolla ja tunnistimme lintujen ääniä. Kilpailu oli tiukka, eikä siitä selvitty vammoitta. Tähdet voittivat Timantit yhdellä pisteellä, mutta tärkeintä oli hauskanpito, rantavedessä kahlaaminen ja kimaltelevat glittertatuoinnit.

Ruokaystävä saapui pähkinävoi ja hoisinkastike laukussaan. Kesärullien pyörittäminen oli yllättävän vaikeaa, mutta lopputulos niin maukas, että jäljelle jäänyt riisipaperi kieputetaan kauden vihannesten ja nuudelien ympärille taatusti tässä kesän aikana. Seurueen pienin ruokavieras ahmi shakshoukaa kuin vanha tekijä ja viihdytti tiskivuorolaista paiskomalla puukauhalla kivasti kaikuvaa metallikulhoa.

paistettua halloumia

Melkein kahden ja puolen viikon vierasputken (ja erinäisten juhlapäivien) jälkeen on hyvä olla hetki yksin. Tehdä rästitöitä, syödä, lukea, antaa ajatuksille tilaa, litkiä viiniä ja herätä omassa tahdissa. Ja pelätä ihan pikkuisen hämärtyvän illan huussireissua ja seudulla liikkuvia metsien kuninkaita. Mesikämmenen apajille ja mustikkametsään uskaltaudun vasta, kun seuraavan viikon seuralaiset saapuvat. Mies raataa kaupungissa vielä reilun viikon. Sen jälkeen läppäri sulkeutuu meiltä molemmilta, ja oikea kesä saa vihdoinkin alkaa.

Yksin mökkeilevän ruokavalio on sekin yksinkertainen. Autoa ei ole, ja lähikauppa on 10 kilometrin päässä. Toisaalta, kuiva-aineita, hyvin säilyvää jääkaappitavaraa ja tuoreita vihanneksia on hamstrattu kaappeihin niin paljon, että ostoksille tuskin tarvitse mummopyörällä polkaista. Sen sijaan voi vaikka pyöräyttää tomattien seurassa paistettua halloumia ja keittää kattilallisen pastaa. Niin ovat lounaat kahdelle seuraavallekin päivälle lämmitystä vaille valmiina. Paistettujen halloumien resepti on napattu Värikästä vegeä -keittokirjasta* (saatu kustantajalta pressikappaleena), määrästä riittää kahdelle lisukkeeksi tai yhdelle pääruuaksi. Hauduttelemalla vähän pidempään saat erinomaisen pastasoosin. Niin minä aion seuraavaksi tehdä.

Paistettua halloumia

2 rkl oliiviöljyä
1 pkt halloumia
1 kypsä pihvitomaatti tai pari pienempää
1 valkosipulinkynsi
tuoretta chiliä maun mukaan
lempiyrttejä
suolaa

Leikkaa tomaatti siivuiksi ja halloumi puolen sentin viipaleiksi. Pieni chili ja valkosipuli. Lämmitä paistinpannu ja lorauta sille pari ruokalusikallista oliiviöljyä. Lado tomaatit alimmaiseksi, lisää päälle halloumiviipaleet ja ripottele viimeiseksi vielä valkosipuli, chili ja suola. Anna paistua reilut viisi minuuttia, lisää halutessasi yrttisilppua ja tarjoile joko lisukkeena tai pastan seuralaisena.

paistettua halloumia

Yksinkertaista ja kovin kielenvievää, kuten mökkiruuan kuuluukin!

Helpotusta hellepäiviin: Gazpacho eli ihanan kylmä tomaattikeitto

Esitän heti aluksi epäsuositun mielipiteen. Rakastan kesää, lempeän lämpimiä aamuja ja pitkiä valoisia iltoja, mutta helteestä en perusta. Kun helleraja, joka Suomessa on +25 astetta, paukkuu, oloni muuttuu tukalaksi. Vaellan varjosta toiseen, sillä auringon polttavat säteet tuntuvat iholla epämiellyttäviltä. Minua ei kuuna päivänä saisi rannalle palvomaan aurinkoa, istun mielummin puiden katveessa lukemassa tai pelaamassa vaikka korttia.

kylmä gazpacho

Kuumalla yritän parhaani mukaan keksiä viilennyskeinoja. Käyn uimassa ohuesta kankaasta tehty mekko päällä (vilvoittaa muuten ihanasti kuivuessaan!), imeskelen jääpaloja ja pidän päässäni vilpoisaa olkihattua. Yöt nukun pelkällä lakanalla ja ennen nukkumaanmenoa pesen jalat jääkylmällä vedellä. Olen kuullut sanottavan, että kuumalla pitäisi syödä kuumaa ja kylmällä kylmää. Näin kroppa ei kuumalla tuottaisi kylmää ruokaa lämmittäessään energiaa, mikä talvella saattaisi olla erittäinkin tarpeellista.

kylmä gazpacho

Kuulostaa loogiselta, mutta ei toimi käytännössä. Kun mittari paukkuu 30 asteessa, ei todellakaan tulee mieleen juoda kupillista kuumaa tai hörppiä kielen polttavaa keittoa. Silloin haalitaan pakkasesta jäätelöä, kaadetaan laseihin huurteisia juomia, herkutellaan jääpalojen viilentämällä vedellä ja ahmitaan vatikaupalla vesimelonia.

kylmä gazpacho

Siksi gazpacho on yksi lempiruoistani kesällä. Tomaattia kulutan sen kaikissa muodoissaan, siis myös kylmänä ja keitossa. Gazpacho oli pelastus heinäkuun paahtavassa helteessä keskellä Andaluciaa, Ubedan pikkukaupungissa vuorten välissä, siellä missä järjestettiin legendaarinen elokuvamusiikkifestari. Asteita oli varjossa yli 40 ja niitä varjoja oli keskipäivällä yhtä vähän kuin keskellä Saimaata kello 12. Ravintolan terassilta löytyi pieni viileämpi kulmaus. Olimme ainoat asiakkaat, sillä kuka hullu liikkuu ulkona pahimman paahteen aikaan.

Gazpacho palveli eväänä myös Hietsun kirppiksellä, kun hiki valui ja lentomuurahaiset jäivät kiinni nihkeään ihoon. Termariin sitä on kaadettu myös puistossa loikoilua varten. Mikään ei virkistä paremmin, ja kun kaupan päälle saa vielä vitamiinit ja kivennäisaineet helteessä haihtuneiden tilalle, on kylmä tomaattikeitto täydellinen helleherkku.

kylmä gazpachoo

Reseptistä riittää kahdelle kunnon kulhollinen, ja vähintään neljälle alkupalakeitto. Käytä niitä tomaatteja mitä kaapissa tai kaupassa sattuu olemaan. Mitä kypsempiä ja makeampia, sen parempi. Maistele ja lisää öljyä, etikkaa ja mausteita mielesi mukaan. Yrttejäkin voit silputa mukaan, basilika toimii tomaatin kanssa aina. Gazpachon kanssa voi leikkiä ja olla luova. Ota mallia vaikka Vaimomatskuu-blogin nektariiniversiosta!

Gazpacho eli ihanan kylmä tomaattikeitto

500 g tomaatteja
2 valkosipulinkynttä
1 oranssi paprika
1/2 kurkku
1 pieni sipuli
1 viipale vaaleaa leipää
1 rkl sherryviinietikkaa
1,5 rkl oliiviöljyä
suolaa ja pippuria
jääpaloja

Resepti on hyvin yksinkertainen. Pilko ja heitä kaikki ainekset mausteita ja jääpaloja lukuunottamatta korkeareunaiseen kulhoon, jos käytät sauvasekoitinta, tai suoraan tehosekoittimeen jos sinulla sellainen on. Lisää suolaa ja pippuria makusi mukaan. Plumpsauta kulhoon reilusti jääpaloja ja siirrä gazpacho jääkaappiin viilentymään pariksi tunniksi. Voit lisätä jääpalat vasta tarjoiluvaiheessakin, ideana joka tapauksessa on se, että ne ohentavat keiton suuhun sopivaksi. Jääpaloilla voit siis säädellä gazpachon paksuutta.

Kaada tai lusikoi ihanan viileä gazpacho laseihin, kuppeihin tai kulhoihin ja koristele halutessasi yrteillä ja makusuolalla. Gazpacho on myös erinomainen eväs piknikille tai vaikka rantapäivää viilentämään. Silloin se kannattaa lorauttaa termospulloon tai -mukiin.

kylmä gazpacho

Nautitaan hellepäivistä ja auringosta kohtuudella. Muistetaan juoda vettä ja peittää iho ohuella vaatekerroksella pahimman paahteen ajaksi. Pelkkä aurinkorasva ei nimittäin keskipäivällä riitä, vaikka kertoimia olisi 50. Iho on ihmisen suurin elin, hoidetaan sitä sen mukaisesti!