Vuoden vanhempi ja viikon verran viisaampi?

Tuolta se tuli ja tuonne se meni. Keskikesän juhla, vuoden valoisin yö. Kokko syttyi ja sammui, kuohuviinipullot palautettiin tyhjinä lähikauppaan ja jääkaappi on täynnä tähteitä. Ja juhannuslapsikin on jälleen vuoden vanhempi.

hiipunut kokko

Rypyt silmien ympärillä ovat naurusta syviä, iho auringosta hehkuva. Vyötärö vielä kapea, lantio vuoden verran leveämpi. Valon vaalentamat hiukset ovat venähtäneet pituutta, joukossa muutama harmaa ja hartioilla kaksihaaraisten armeija. Varpaat on maalattu punaisiksi, ranteessa hohtaa hopeinen koru. Kaiverretut kirjaimet muistuttavat elämästä. Se on tässä ja nyt, ei sitten kun tai eläkkeellä.

skumppaa kiitos!

Kaksitoista tuntia ennen vuorokauden vaihtumista syntymäpäivän puolelle sankaritar painiskelee tuttujen kysymysten äärellä. Ei ole viisastunut vuodessa piiruakaan. Jos kutsun esittää nyt, tuleeko kukaan? Onko kaupungissa ketään, ovatko kaikki karanneet mökille? Onko mökkikutsu kadonnut bittitaivaaseen? Miksi emme kuulu yhteenkään mökkijuhannusporukkaan? Miksei meillä vieläkään ole mökkiä? Juhannuslapsen ainainen angsti hipoo ennätyslukemia.

skumppaa kiitos

Olen vuosikausia liputtanut stressittömän kaupunkijuhannuksen ja spontaanien puistopiknikkien puolesta, mutta tänä kesänä tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että mittumaari kaupungissa on nyt nähty. Helsinki ei ole enää hiljainen, se on täynnä juhannusjuhlia, toikkaroivia teinejä, jytkyttäviä bassoja ja keskustan katuja tallaavia turisteja. On pakko myöntää, että keski-ikäinen tahtoo jotain muuta. Rikkumatonta rauhaa, lintujen konsertteja, punaiseksi värjääntyviä horisontteja, kuikan huutoa, lämpiävän puusaunan tuoksua, järvivedessä heiluvia varpaita ja laiturilla nautittuja aamiaisia, jotka loppuvat siihen, mistä lounas alkaa.

villasukat suomen kesä

saimaa jamit teurastamolla

Avoin kutsu heitettiin lopulta ilmoille. Varoitusaika oli olematon, eikä kukaan tullut, mutta ei maailma siihen kaatunut. Rankkasateen päätyttyä korkkasimme kuplivan kahdestaan, sitten pakkasimme viltin, untuvatakin ja villasukat reppuun ja istahdimme Teurastamon nurmikolle toistemme kainaloon. Lavalle nousivat Matti Mikkola ja Saimaa. Kaikki oli hetken tässä.

skumppaa kiitos

Tarkastin juuri kalenterista, että ensi vuonna ikääntymistä juhlitaan juhannusaattona. Silloin aion olla mökillä tai ainakin poissa Helsingistä. En vielä tiedä kenen mökkirantaan tai omakotitalon takapihalle aion itseni änkeä. Ehkä ostamme oman pikkumökin tai alamme mökkitalkkareiksi, ehkä lainaamme ystävien tiluksia, ehkä meidät kutsutaan juhannusvieraiksi. Mene ja tiedä, kyllä hätä keinot keksii tässäkin tapauksessa. Mökkijuhannus 2018, täältä tullaan!

Teurastamon viljelysäkkien nousu ja tuho – kokemuksia kaupunkiviljelystä

Minusta tuli kalasatamalainen oikeastaan jo keväällä 2012, siis vuotta ennen kuin muutin uuteen kaupunginosaan. Satuin selailemaan sosiaalista mediaa ja huomasin kaverini kommentoineen Dodon kaupunkiviljelysivustoa. Puhuivat viljelysäkeistä, jotka sijoitettaisiin Teurastamon alueelle kevään aikana. Oli tulossa istutustalkoita, mullan lapiointia, taimien vaihtoa ja kesän lopuksi sadonkorjuubileet. Siltä istumalta ilmoittauduin jonon jatkoksi ja liityin Dodo ry:n jäseneksi!

raparperi

Asuin tuolloin Ullanlinnassa, mutta fillaroin päivittäin Arabiaan Tukkutorin ja Teurastamon kautta. Oiva sijainti siis ensimmäiselle omalle kaupunkiviljelmälle. Säkki maksoi 20 euroa ja hintaan sisältyi multa ja vesi koko kesäkaudelle. Viljelmän nurkille hankittiin myös pieni häkkivarasto, josta sai lainata lapioita, kastelukannuja ja kottikärryjä. Maalaismeininkiä ja yhteisöllisyyttä parhaimmillaan.

Viljelysäkki on kooltaan 80 x 80 x 60 cm. Syvyyttä mullalle kertyy siis reilut puoli metriä, kun jättää sopivasti kasteluvaraa. Neljään lokeroon saa kätevästi erotettua erilaiset hyötykasvit. Yhteen raparperin, toiseen punajuuret, kolmanteen porkkanat ja neljänteen mansikat. Perunoitakin on säkeissä kasvatettu, kuten myös auringonkukkia, tomaatteja, kurkkuja ja kesäkurpitsoita.

kaupunkiviljely

Ensimmäisenä vuotena istutin omaan säkkiini raparperin, basilikaa, ruohosipulia, retiisiä ja punajuuria. Chilitkin kasvatin ulkoilmassa, tosin sillä seurauksella, että syksyn tullessa, joku muu korjasi sadon ja kaivoi pensaan juuripaakkuineen parempiin suihin. Sen jälkeen olen pitänyt chilini visusti parvekepuutarhan puolella.

kesäkurpitsa kaupunkiviljely

Pari vuotta sitten säkkiviljelmä siirtyi Dodolta Tukkutorin hellään huomaan. Meidät haluttiin edelleen elävöittämään Teurastamon aluetta. Sehän sopi mainiosti. Maalasimme kylttejä, rakensimme aitoja ja kastelimme viereisenkin viljelmän kasvit, jos ne olivat jääneet muilta multasormilta kastelematta. Välillä katosi kesäkurpitsa sieltä ja tomaatteja täältä, vaikka ohikulkijoita ohjeistettiinkin Katsoa saa, ei koskea -kyltein. Sekään ei sitten loppupeleissä haitannut, kun talkoohenki oli hyvä.

kaupunkiviljely

Sitten Teurastamon valtasivat tapahtumat ja terassit. On mahtavaa, että kaupunki elää ja uusiin kolkkiin etsiytyy ihmisiä, musiikkia ja piknikpaikkoja. Toiminnan laajentaminen vaati kuitenkin uhrauksia. Vesipisteille ei päässyt yksityistilaisuuksien vuoksi ja festareiden ajan säkkiviljelmä oli artistien armoilla. Viljelmien väleistä löytyi kaljatölkkejä ja juhlaväen jälkeensä jättämiä roskia. Viljelmälle unohdettu nuhjaantunut Sideways-paita sai uuden kodin meidän vaatekaapista. Lopulta säkit häädettiin Tukkutorin toiselle puolen, Teurastamon rakennusten takapihalle.

Sijoituspaikka oli ankea, rekkojen keskellä, metalliaitojen tarkasti rajaamassa nurkkauksessa. Kovasti lupailtiin parempia paikkoja, mutta lupaukset eivät koskaan realisoituneet. Välillä viljelmät unohtuivat itseltäkin kokonaan, ne eivät enää sijainneet kulkureittien varrella. Raparperi tuotti uskollisesti satoa, mutta punajuuret eivät pitäneet uudesta ympäristöstä.

kaupunkiviljely

Tänä keväänä toiminta on hiipunut kokonaan. Meidän viljelijöiden aktiivisuudesta huolimatta mitään ei tapahtunut. Vasta toukokuun lopussa tukkutorilaiset kyselivät kuinka moni haluaa jatkaa viljelyä myös kesällä 2017. Noh, kiinnostuneita riittää, mutta kasvukausi on jo pitkällä, jaksaako enää innostua? Kaksi päivää myöhemmin viljelijöiden yhteiseen fb-ryhmään postattiin kuva, jossa kaikki säkit on dumpattu jätelavoille. Multineen, kasveineen kaikkineen. Leukani loksahti auki ja siinä asennossa se on edelleen.

jätelavat

Sinne menivät monivuotiset mansikat, raparperipuskat, ruohosipulit ja muut talven yli selvinneet keittiöpuutarhan kasvit. Päälle oli kumottu muuta roskaa. Tukkutorin väki ei reagoinut mitenkään, vaikka hekin ovat ryhmässä läsnä. Ei selitystä, ei anteeksipyyntöjä. Oli pakko rynnätä pelastusoperaatioon.

raparperin raato

Paikalle saapuessani tilanne oli toivoton. Säkit olivat lavoilla kolmessa kerroksessa, ei siis mitään mahdollisuutta löytää sitä oikeaa. Tukkutorin trukkikuskit tulivat kovistelemaan, että millä asioilla sitä täällä liikutaan ja otetaan valokuvia. Puuskahdin vihaisena ja miehet kaikkosivat yhtä nopeasti kuin olivat ilmestyneetkin. Paitsi yksi, joka ymmärsi hyvin mielensäpahoittajaa. Työmaatakkiin sonnustautunut tyyppi oli heti valmis auttamaan ja vaikka siirtämään konevoimin säkkejä pois edestä, jotta löytäisin omani.

jätelavat

Kävi kuitenkin todellinen tuuri. Oma viljelysäkkini raparperipuskineen rehotti päällimmäisten joukossa. Puoliksi painavien laatikoiden alla, mutta kuitenkin. Korjasin raparperisadon ja yritin turhaan irrottaa juurakkoa. Saman kohtalon koki ruohosipuli. Kaksi vuotta sitten Jyväskylän tienoilta tuotu vanhan perinneraparperin poikanen oli hautautunut toisen säkin kulman alle. Pienen säätämisen jälkeen sain kuin sainkin kaivettua juuripaakun mukaani. Se muuttaa asumaan parvekkeelle suureen ruukkuun.

Ura Teurastamon säkkiviljelijänä taitaa siis osaltani olla ohi. Vaikka kyseessä todennäköisesti on ollut katkos kommunikaatiossa, eikä tahallinen kiusanteko, hyvä fiilis on mennyttä. Keskityn tästä lähin parvekepuutarhaani, elävöittäköön joku muu Tukkutorin asfalttipihaa. Kiitos ja anteeksi Teurastamon kaupunkiviljelijät 2012–2017.

kaupunkiviljely

Raparperia on nyt jääkaapissani yllin ja kyllin. Tänään kotikokin ohjelmassa on ainakin piirakka ja pari pulloa rosmariinilla maustettua mehua. Viikonloppuna grillataan kalaa, jonka sisuksiin upotetaan nippu raikasta raparperia. Uusia reseptejä odotellessa voitte käydä kurkkaamassa vanhoja, herkuiksi havaittuja: rappiotädin raparperipiirakkaa, inkivääri-raparperimehua ja raparperi-savusiikasalaattia.

Tehtaankadulta Teurastamolle – ravintolavinkkejä Helsinkiin

Minulta kysytään usein ravintolavinkkejä. Pyydetään suosittelemaan hyväksi havaittua kivaa paikkaa, ei liian hienoa, mutta kuitenkin vähän parempaa. Sellaista, missä saisi nauttia laadukkaasta ruoasta ja kiinnostavista viineistä bistroympäristössä, rentoa raflaa Helsingissä, jossa hinta ja laatu kohtaavat. Yleensä näissä tilanteissa menee sormi suuhun ja pää lyö tyhjää.

Helsinkiin on viime vuosina ja kuukausina syntynyt kymmeniä uusia ravintoloita. Kuin sienet sateen jälkeen ne ilmaantuvat kuin tyhjästä, eikä perässä meinaa millään pysyä. Siksi olen nimennyt vuoden 2017 uusien ravintolakokemusten vuodeksi. Jos syön ulkona, etusijalla on paikka, jossa en ole aiemmin ruokaillut. Kun lähden lasilliselle, valitsen baarin, jonka tiskillä en ole vielä notkunut. Tämä uudenvuodenlupaus on helppo pitää.

Seuraavan kerran, kun työkaverit, kuorokollegat tai ihanat ystävät kysyvät ravintolasuositusta, ohjaan heidät tämän postauksen pariin. Alkuvuoden parhaat ensikosketukset, olkaapa hyvät!

Baskeri & Basso

Spontaanit peliliikkeet ja äkilliset mieliteot edeltävät usein ikimuistoisimpia iltoja. Kun lähtee baariin yhdelle kumisaappaissa ja ilman meikkiä, päätyykin porukkaan, joka marssii Looseen pokkana jonon ohi ja huomaa lopulta maistelevansa satojen eurojen viskejä vieraassa keittiössä aamuviideltä. Ja kun maistelee kolmatta kuohuviinilasillista PING Studion jatkoilla vatsassaan vain pari kourallista popcorneja ja päättääkin pienessä sievässä kokeilla onneaan ja pölähtää Baskerin & Basson ovelle ilman pöytävarausta.

parsa basbas

Tuollakin kertaa päähänpisto kannatti, sillä kuin tilauksesta minua ja hurmaavaa bloggaajakollegaani odotti kahden hengen pöytä mitä parhaimmalla sijainnilla. Pisteenä pöydän päällä loisti erinomainen kuvausvalo.

Astuin ensimmäisen kerran BasBasiin. Ravintolaan, joka muutamissa kuukausissa loi itselleen melkoisen maineen. Raflaan, joka uskaltaa olla kiinni lauantaisin. Annoksia on hehkutettu, etenkin risotto kamppailee kaupungin parhaan risoton tittelistä tosissaan. Kun ravintola saa ylimaallista suitsutusta isoja medioita myöten, odotukset nousevat väistämättä taivaisiin. Ennakko-odotukset olivat kivunneet ylimmälle portaalle saakka ja olin melkein varma, että ne eivät täyty.

tartar basbas

Tilasimme kolme alkuruokaa jaettavaksi. Kevään ensimmäiset parsat olivat lentäneet Hollannista saakka, mutta luoja miten täydellisiltä ne maistuivatkaan! Tartar taisteli palkintopallin ylimmästä paikasta järein asein, mutta joutui jakamaan sen mozzarella-annoksen kanssa (josta en tietenkään ottanut kuvaa). Pääruokaa ei vatsaan enää mahtunut, mutta onneksi oli väliruoka.

basbas salvia-volpasta

Valinta oli tehtävä pastan ja risoton välillä. Kumpikin on ruoka, jota tilaan ravintolassa erittäin harvoin. Olen pettynyt liian monta kertaa, sillä kotikeittiössä pyöräytetty risotto tai pastakoneella itse veivattu tagliatelle pesevät ravintolasafkan yleensä vasemmalla kädellä. Seuralaiseni suosituksesta valitsin salvia-voipastan.

ravintolavinkkejä helsinkiin

Ensimmäisen haarukallisen jälkeen olin sanaton. Niin kuin siinä suklaapatukkamainoksessa vuosia sitten, niin hyvää, ettei sanotuksi saa! Kerrankin pasta-annos, jonka tilaaminen ei harmittanut jälkikäteen. Tätä en todellakaan olisi osannut tehdä kotona paremmin. Alkoholilla saattoi olla osuutta asiaan, joten annoksen ääreen on palattava pian, puhtain makuaistein. Sama koskee alakerran viinibaaria, pikkulinnut laulavat, että ruoka sielläkin on varsin kelvollista.

Baskeri & Basso, Tehtaankatu 27-29 (käynti sisäpihalta), avoinna ti–pe klo 16–02

Jord

Ravintolan asiakaspalvelu on vaikea taiteenlaji. Jos tulet liikaa iholle, suomalainen kavahtaa. Jos olet liian etäinen, käytös tulkitaan tylyksi. On osattava luovia keskellä väylää ja väistellä vuorovaikutuksen karikoita. Hymyillä, mutta ei liian tuttavallisesti. Ottaa kontaktia, mutta pitää sopiva välimatka. Ehkä vähän flirttailla, mutta turvallisen matkan päästä. Jutustella, mutta ei liian maireasti vaan jokaisen asiakkaan tarpeen mukaan, luontevasti. Pitää fiilistä yllä, you know.

Helmikuussa palloilimme ystäväni kanssa Kampin Korttelissa. Lounasaika oli lopuillaan, emmekä osanneet päättää mihin istua. Lopulta ajauduimme Jordin ikkunapöytään. Ensin meitä palveli nuori nainen, joka kertoi opiskelevansa suomen kieltä, mutta pahoitteli, ettei ole mielestään tarpeeksi hyvä siinä. Kysyi, haittaako jos välillä vaihdetaan englanniksi. Ei haitannut, eikä tarvinnut vaihtaa.

punajuuririsotto ravintola jord

Työvuorojen vaihduttua pöytäämme palveli herrasmies, joka kehui meitä malliasiakkaiksi. Olimme hänen silmissään hymyileviä, iloisia ja erinomaisella tuulella. Sellaisia kuulemma harvoin näkee. Suomalaiset murjottavat, naamat ovat peruslukemilla ja lounas huitaistaan huiviin nopeasti ja tehokkaasti. Samoja fraaseja ovat ehkä saaneet kuulla muutkin asiakkaat, mutta meihin flirtti tehosi. Nauratti ja hymyilytti entistä enemmän.

ravintola jord pannukakku

Ruoka oli juuri sellaista kuin Askin ravintoloitsijoilta voi odottaa. Arkkivihollisestani selleristä oli surautettu samettisen pehmeä alkukeitto. Pääruoaksi tarjoiltiin punajuuririsottoa, annos oli kaunis kuin karamelli. Jälkiruokapannukakku oli kooltaan ehkä aavistuksen suuri, mutta etenkin käsin kerätyillä kuusenkerkillä maustettu mousse maistui taivaalliselta. Hyvä Jord! Tulen ehdottomasti uudelleen.

Ravintola Jord, Kampin kauppakeskus, 5. Kerros, avoinna ma-pe 11–22, la 13–22

Tukkutorin Kala

Huhtikuun toisena lauantaina ruokabloggaajayhteisö kokoontui Teurastamon Kellohalliin What’s Cooking Helsinki -tapahtumaan. Ilmastoinfon tarjoaman hävikkiaamiaisen jälkeen, lusikoiden vielä kilistessä kahvikupeissa lavan otti haltuun Wednesday Chef eli Luisa Weiss. Hänen uratarinansa kustannustoimittajasta kirjallisuusagenttiuden ja bloggauksen kautta ruokakirjailijaksi oli äärettömän inspiroiva. Puheenvuoro osui, upposi ja resonoi varpaissa asti.

whats cooking Helsinki

Minulle valkeni, että valitsemani polku on oikea ja että sen varrella kohtaamani ihmiset avain unelmien toteuttamiseen. Jossain kaukana siintää huippu, sitä kohti rämmitään. Ei haittaa, vaikka jalka välillä lipeää tai ote lipsuu, jokainen askel vie silti eteenpäin.

Koko kansalle avoimien kokkausnäytösten alkaessa sosiaalinen introvertti piiloutui kameransa taakse. Joka puolella vilisi tuttuja kasvoja, mutta kynnys lyöttäytyä seuraan oli liian korkea. Kun kaikki näyttivät tuntevan toisensa entuudestaan, taaperoikäisen blogin omistaja etsiytyi kaltaistensa ensikertalaisten pariin. Kiitos vertaistuesta Jenandnellys-blogin Nelli, oli mukava kohdata!

whats cooking Helsinki

Teurastamon portilla on kuukausien ajan remontoitu tilaa, joka kuului aiemmin Konditoria Messille. Huhut uudesta vuokralaisesta eivät olleet aiemmin kantautuneet korviini, joten yllätyin iloisesti, kun ruokabloggaajille mainostettiin pian avautuvan kalaravintolan pop up -lounasta. Kaiken lisäksi paikan ovet olivat poikkeuksellisesti avoinna tapahtumavieraille.

tukkutorin kala salaattipöytä

Lounaspaikkaa ei tarvinnut kauaa arpoa. Seinät oli kaakeloitu valkoisiksi, salin keskiosaa dominoi soutuvene, jonka päälle on katettu ylitsepursuavan runsas ja kalainen salaattipöytä. Miljöö on varsin miellyttävä. Täyteläisen sahraminen bouillabaisse tarjoiltiin pöytiin, maku oli tyrmäävän hyvä. Blogikamerat lauloivat ja some täyttyi ihailevista huokauksista. Koko lounassetti maksoi vaivaiset 8 euroa. Hinta-laatusuhde oli ehdottomasti vuoden paras. Sen uskaltaa sanoa jo nyt, huhtikuussa.

tukkutorin kala bouillabaisse

On mahtavaa, että kalaostoksia voi pian tehdä kivenheiton päässä kotoa. Hakaniemen torilla on toki oma tunnelmansa, jota ei uusi kalakauppias voi kokonaan korvata. Torikahvien lomassa saatan siis edelleen shoppailla myös Tuomaan kalakärrystä. Tukkutorin Kala odottaa vielä viimeisten lupapaperien käsittelyä ja avaa ovet heti kun se mahdollista on. Lounaan lisäksi tarjolla on illallista. Viinilasit on jo kiillotettu.

Tukkutorin kala, Työpajankatu 2, aukioloajat selviävät myöhemmin

ps. Olkoon tämä alku postaussarjalle, joka myöhemmin suosittelee myös baareja ja kahviloita. Viimeistään alkusyksystä lupaan jälleen palata uusien ravintolakokemusten pariin.