Taste of Helsinki 2018 – mielettömiä makupareja ja yllättäviä yhdistelmiä!

Kaupallinen yhteistyö: Taste of Helsinki

Suunnittelen olevani tehokas ja ehtiväni aamupäivällä syventyä sekä uuteen sometuotantoprojektiin että kodin raivaamiseen niin, että ehdin yhdeksi Taste of Helsingin tämän kesän ensimmäiseen lounaskattaukseen. Puolilta päivin huomaan sammuttelevani tulipaloja epäergonomisessa asennossa, jalat kippurassa ja pää jomottaen. Aktiivisuusrannekekin käskee liikkumaan, joten päätän sulkea läppärin, juosta suihkuun ja fillaroida Töölönlahdelle niin nopeasti kuin kintuistani pääsen.

taste of Helsinki prosecco

Yhtä tukankuivausta, ripsien ja huulien maalausta, kenkäkriisiä ja kahta työpuhelua myöhemmin saavun vihdoin pääportille ja kuittaan itseni sisään. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja lounatuuli puhaltaa lämmintä ilmaa festarialueelle. Olen etuoikeutetussa asemassa, sillä saan hengata ruokatelttojen tuntumassa kokonaiset kaksi ja puoli päivää Taste of Helsingin vieraana, ambassadorin roolissa!

Lunastan lasipisteeltä 2 euron viinilasin ja marssin Taste of Helsinki -kortti ojossa suoraan rovaniemeläisen Skyn tarjoilutiskille. Ounasvaaralla majaileva Lapland Hotelsin ravintola on Esperanton lisäksi ainoa, jonka yhteenkään annokseen en ole päässyt tutustumaan etukäteen. Tilaan saman tien kaksi lautasta: Kaskinaurista Sodankylästä, kuusenkerkkäpestoa ja sieniä sekä Sallan villiä poroa, mäntyistä punajuurilientä, ruskeavoi-puikulamysliä ja selleriä. Jälkimmäinen on Skyn nimikkoannos, eikä sitä voi ohittaa, ovathan sukujuureni puoliksi Sallan tuntureiden kupeesta.

sallan poroa sky

vin direkt taste of Helsinki

Viiniksi valikoituu Vin Direktin maahantuoma Le Secateur, muheva ja täyteläisehkö australialainen Shiraz. Kombo toimii kyllä, vaikka viini ei välttämättä ole paras mahdollinen match porolle. Villinä juoksennellut poro häviää suuhuni nopeasti, myöhäisestä luonaasta tuli paljon myöhäisempi kuin alun perin suunnittelin. Punajuuriliemi on ihanaa, enkä irvistä enää sellerinkään kohdalla. Mutta kaskinauris, se peittoaa poron mennen tullen! Kehotan maistamaan, sillä annoksessa on kaikki kohdallaan. Viimeisen silauksen antavat paahdettu tattari ja mukavan etikkaiset sienet. Ihanaa!

kaskinauris taste of Helsinki

 taste of Helsinki

Mutta lounaskattauksen paras annos odottaa vielä syöjäänsä. Vaikka välillä vähättelenkin makeanhimoani, en voi ikinä vastustaa ravintoloiden jälkiruokalistoja. Ja torstain kokemuksella jälkkäreitä ei todellakaan kannata jättää väliin myöskään Taste of Helsingissä. Kannattaa muuten kysäistä mitä mystisten annosnimien takana piilee, sillä kukapa arvaisi, että Garden by Olon kryptisesti nimeämä Ryppylimettiä ja kuusta kätkee taakseen maailman kauneimman valkosuklaaeskimon kaikilla mahdollisilla herkuilla. Täsmävinkki numero yksi: Maista ainakin Garden of Olon jälkiruokaa! (Ja jos annos ei vastaa alla olevaa otosta, aina voi kaivaa kännykän esiin ja vilauttaa keittiöön kuvaa malliksi. Näin teki siskoni eilisellä illallisella ja kappas, kokki pyöräytti annokseen ylimääräisen kierroksen kuusta ja kukkia.)

garden by olo ryppylimettiä ja kuusta taste of Helsinki

solera jälkiruokaviini taste of Helsinki

Nyt seuraa ihan rehellinen mainospuhe, vaikka virkkeistä ei minulle olekaan maksettu mitään (tai no, tilkan jumalaista jälkiruokaviiniä sain lasiini ilmaiseksi). Vaikka kulutan viinejä kohtuullisia määriä, en oikeasti tiedä niistä juuri mitään. Olen välillä yrittänyt opetella rypäleiden eroja ja eri viinimaiden ominaispiirteitä, mutta tieto on valunut tiehensä kuin vesi hanhen selätä. Sen takia on äärimmäisen ihanaa, että viiniteltassa on ainakin yksi matalan kynnyksen maahantuoja. Soleran siirtolapuutarha on somistukseltaankin ihanan rento ja kukkea, mutta parasta ovat tiskin takana olevat ihmiset, jotka eivät tee asiantuntijuudestaan numeroa. Puutarhan edessä on kyltti, jossa lukee: “Meidän sommelierit ovat lomalla – me olemme täällä!” Tällä ständillä ei todellakaan tarvitse jännittää, ja kaiken hyvän lisäksi viinejä saa maistaa ennen kortin vinguttamista.

taste of Helsinki solera punaviinit

Marssin ryppylimettieskimoni kanssa Soleran tiskille. Pieni kaato Mouton Cadettin sauternes-viiniä saa sukat pyörimään jaloissani, vaikka olen paljain jaloin. Huh, mikä yhdistelmä! Tässä siis täsmävinkki numero kaksi: siniveristen sukuhaaran Bordoux’ssa tuottama sauternes toimii erityisesti niiden jälkiruokien kanssa, joissa ei ole (tummaa) suklaata. Raparperin kylkiäisenä se on erinomainen ja valkosuklaisen ryppylimettieskimon kanssa taivaallinen.

Taste of Helsinki suljetaan pariksi tunniksi klo 15, jotta ravintolahenkilökunta saa ansaitsemansa tauon ja ehtii valmistautua viideltä alkavaan illalliskattaukseen. Minä vetäydyn pariksi tunniksi viileään musiikkitaloon tekemään töitä. 16:55 seison jo portilla muiden innokkaiden ruokavieraiden kanssa. Aurinko porottaa edelleen, ja nälkäkin jo kurnahtelee suoliston sopukoissa. Saan illallisseurakseni siskon, joka pyyhältää portille kesämekossaan tietämättä yhtään mitä tuleman pitää.

ginuine taste of Helsinki

taste of Helsinki

Illallinen on täynnä makujen ilotulitusta. Kunhan ambassadorien skoolaushetkestä ja Ginuinen tarjoamasta drinkistä on selvitty, käymme ruuan kimppuun. Ensimmäiseksi kannamme pöytään uuden kierroksen kaskinaurista, joka jatkaa voittokulkuaan tässäkin kattauksessa. Sitten on välijälkiruoan aika. Skyn listalla komeilee suklaata, herkkutattikinuskia ja Napapiirin puolukkaa sisältävä annos, eikä sitä voi mitenkään jättää maistamatta. Siis herkkutattikinuskia, se lienee yllättävin yhdistelmä koko festareille. Ja voi luoja mikä yhdistelmä se onkaan! Puolukkapuuroa muistuttavan vaahdon alle on piilotettu aimo annos sileää ja suussa sulavaa herkkutattikinuskia. Jo nyt alkaa tuntua siltä, että tämän vuoden Taste of Helsinki on tasoltaan huippukorkea. Lautanen kaavitaan viimeiseen kinuskipisaraan. Hyvin, hyvin vahva suositus!

taste of Helsinki puolukkaa ja herkkutattikinuskia

Silläkin uhalla, että tästä tekstistä tulee superpitkä, jatketaan hetki vielä. Ragun edessä on kaikista pisin jono. Tekisi mieleni viisastella, sillä saatoin taannoin eräässä instagram-postauksessani ennustaa näin tapahtuvan. Hapanjuurivohveli on saavuttanut hittistatuksen. Me jonotamme kuitenkin viiriäistä ja karitsamakkaraa, jotka molemmat saa myös gluteenittomina, kuten kaikki muutkin Ragun annokset. Keliaakikot ja vilja-allergiset on tänä vuonna otettu huomioon erityisen hyvin, sillä kaikilla ravintoloilla on vähintään yksi gluteeniton annos, useimmilla koko menu on erikoisruokavalioille sopiva.

viiriäinen ragu taste of Helsinki

karitsamakkara ragu taste of Helsinki

Viiriäinen on tuttu lintu jo Taste of Helsinki -safarilta, mutta karitsamakkaraa en ole vielä päässyt maistamaan. Pyydämme tomaattifregolan erilliseen kuppiin, jotta siskoni, jolla on keliakia, voi hyvillä mielin ahmia annoksen ja minä saan maistaa myös fregolaa. Avernasinappi on mukavan tujua ja makkarakin erittäin hyvä. Ei yhtään tunkkainen, jollaisia raakamakkarat joskus tuppaavat olla. Varhaiskaali on mielettömän rapeaa ja hapokasta. Kirjoitan annoksen kohdalle muistiinpanoihini: tosi jees.

Sitten on vuorossa illallisen kolmas kierros: lautasilta löytyy Chapterin Puikulaperunaa, naudan sydäntä ja keltuaista ja Winon tartar, joka on siskoni ensimmäinen tartar ikinä. Istahdamme Chapterin tiskin viereen katettuun pöytään. Ihastelemme jälleen kerran kauniita annoksia, silmänruokaa on tarjolla paitsi tiskien takana, myös lautasilla. Peruna-annos on mieletön. Samaa mieltä on nähtävästi Chapterin kulmilla hengaava Hans Välimäki, joka kuuluu suosittelevan ruokaa kaikille ohikulkijoille. Maistelemme ruokia ristiin ja molemmat olemme löytävinämme puikulan makumaailmasta tattaria.

chapter puikulaperunaa taste of Helsinki

chapter puikulaperunaa taste of Helsinki

Romany, yksi Chapterin perustajista, rientää halaamaan. Kehun ruokaa ja sen tattarivivahdetta. Romany on ihmeissään, ei siinä kyllä tattaria ole. Hän harppaa keittiön puolelle ja tuo meille lautaselle ripoteltuja ainesosia. Annoksessa on puikulaperunan ja perunapyreen lisäksi rouheena sekä ruskistettua voita, keltuaista että naudan sydäntä. Kaikki maistuvat erikseen vallan mainioilta ja tunnistettavilta, mutta kun kolmea rouhetta lusikoi suuhunsa samanaikaisesti, kielen päällä maistuu tattari. Käsittämätöntä taikuutta!

Wino raparperia ja suklaata taste of Helsinki

On viimeisen jälkiruokakierroksen aika. Valinta on vaikea, mutta lopulta päädymme Winon Raparperia ja suklaata -annokseen sekä jo aiemmin mainittuun Garden by Olon ryppylimettieskimoon. Oih ja voih. Taas on edessämme ruokataidetta parhaimmillaan. Winon jälkkärin mousse on rakenteeltaan hieman jauhoista, mutta maku ja ihana raparperisorbet kompensoivat pientä pintavikaa. Siskoni rakastuu eskimoon, joten pysyn suosituksessani, astelkaa Garden by Olon tiskille ja nauttikaa. Niin, ja muistakaa se jälkkäriviini, se taikoo annoksesta vieläkin paremman!

garden by olo ryppylimettiä ja kuusta taste of Helsinki

Jossain välissä ehdin maistamaan myös Vanhan Porvoon Jäätelötehtaan gelatoja. Ruskistettu voi pinjansiemenillä yhdistettynä basilikajäätelöön on mahtava makuelämys. Jäätelöpojat muuten kärräilevät tänä kesänä Porvoon lisäksi myös Espalla, joten jos jäätelö jää Taste of Helsingissä väliin, on sitä mahdollisuus maistaa myöhemminkin. Makuvalikoima vaihtelee pitkin päivää, joten kannattaa käydä tsekkailemassa kärryä tasaisin väliajoin!

taste of Helsinki vanhan porvoon jäätelötehdas

Yhdeksän jälkeen hyppään fillarin selkään ja pyöräilen pienessä sievässä kotiin. Olen viettänyt Taste of Helsingissä lähes kuusi tuntia, enkä todellakaan ole vielä saanut tarpeekseni. Jos lasketaan mukaan safarikierroksella maistetut ruokalajit, enää 14 annosta on maistamatta. Myös kaikki Esperanton annokset ovat kokematta, sillä on tarkoitus urakoida perjantaina, yhdessä siippani kanssa. Törmätäänhän Taste of Helsingissä!

Ravintola Nolla ja ihana zero waste -illallinen!

Kaupallinen yhteistyö: Ravintola Nolla & Taste of Helsinki

Arpaonneni ei ole koskaan ollut hyvä. Lotosta olen voittanut joskus parikymppiä, ässäarvasta vitosen ja pikkujoulupukin lahjasäkissä arpa on osunut munankeittimeen sekä Jean-Pierre Kuselan kasettiin. Hitas-arvonnassa kävi kyllä tuuri, mutta parisuhteessa ei, sillä ex-avomies otti ja lähti ennen kuin asunto ehti edes valmistua. Radio Helsingin kilpailusta voitin vuosia sitten kolme randomlevyä artisteilta, joista kukaan ei ollut koskaan kuullutkaan. Toisen kerran onni potkaisi saman radiokanavan brunssikisassa, mutta lahjakorttia ei koskaan toimitettu, vaikka useamman kerran kyselin sen perään.

ravintola nolla

ravintola nolla

Kerran olen voittanut arpajaisista käsin kudotut villasukat, se on tällä historialla heittämällä paras palkinto koskaan. Kunnes kävi todellinen tuuri! Ensin minut valikoitiin arvovaltaiseen Taste of Helsinki -ambassadorjoukkoon – porukkaan, joka testailee kesäkuisen ruokafestarin antimia ennakkoon, käy tutustumassa osallistuviin ravintoloihin ja toitottaa tapahtuman ilosanomaa pitkin kevättä ja alkukesää. Sitten testi-illallispaikaksi valikoitui vahingossa Ravintola Nolla. Helsingin ja todennäköisesti koko valtakunnan ensimmäinen hävikkivapaa ravintola. Siis paikka, joka tuottaa nolla grammaa jätettä. Mikä mieletön konsepti – ja ennen kaikkea, miten täydellinen match!

ravintola nolla alkuviini

Minä, joka olen viimeiset vuodet tuntenut todellista maailmantuskaa ja ilmastonmuutosahdistusta, pääsen tutustumaan ravintolaan, joka pyrkii tekemään kaikkensa ehkäistäkseen hiilijalanjälkeä ja haitallisia ympäristövaikutuksia. Ravintola Nolla hankkii raaka-aineensa mahdollisimman läheltä, mahdollisuuksien mukaan luomuna ja vain sellaisilta tuottajilta, jotka eivät pakkaa tuotteitaan muoviin. Tuottajan tulee allekirjoittaa kestävän kehityksen periaatteet. Esimerkiksi ruokaöljyt ostetaan kanistereissa, jotka täytetään uudelleen seuraavalla hankintakerralla. Jopa toileteissa on otettu muovittomuus ja hävikittömyys huomioon. Nestesaippua on tehty liuottamalla palasaippua veteen, ja sen lisäksi lavuaarin reunalla komeilee palasaippua, joka on kiinnitetty pidikkeeseensä pullonkorkilla ja magneetilla. Nerokasta!

Konsepti on viety todella pitkälle. Kaikki ravintolassa olevat kalusteet, astiat ja aterimet ovat kierrätettyjä. Se ei todellakaan tarkoita nuhjuista ulkonäköä tai sekavaa sisustusta, sillä ravintolasali on todella tyylikäs, aterimet nostalgista Sorsakoskea ja vesilasit presidentinlinnan entisistä vesipulloista leikattuja. Lautasliinat on kudottu käytettyjen muovipullojen muovikuidusta. Arvostan kaikkea tätä niin suunnattoman paljon, etten löydä sille tarpeeksi suuria sanoja.

Nolla

Kaikki keittiöön toimitetut raaka-aineet käytetään kokonaan. Kalan perkeistä erotellaan rasva, joka toimii emulsiossa öljyn tavoin. Illan aikana syntyneestä hävikkileivästä pannaan olutta (en kyllä ymmärrä miten leipää voi jäädä, se nimittäin oli hillittömän hyvää!). Viinipullonkorkit heitetään kompostiin yhdessä muun ruuanvalmistuksessa syntyvän orgaanisen jätteen kanssa. Ja se komposti, se pöhisee pienessä huoneessa aivan ravintolasalin välittömässä tuntumassa. Henkilökunta esittelee huonetta auliisti, jos heillä vain on aikaa. Kannattaa kysäistä, jos ravintolakomposti kiinnostelee!

Kaikkien raaka-aineiden alkuperä on tarkasti tiedossa. Kyyttötartar on peräisin savonlinnalaiselta luomutilalta, mangalizapossu tulee lohjalaiselta farmarilta, kuha on kalastettu Pieliseltä, osterivinokkaat kasvatettu käytetyissä kahvinporoissa Helsienin tiloissa ja sampi tulee Varkaudesta, Carelian Caviarilta. Ravintola Nolla käyttää annoksissaan vain sivutuotteena syntyviä koirasyksilöitä, joille kaviaarin tuottajalla ei ole mitään käyttöä.

ravintola nolla tartar

ravintola nolla luca

Ravintolan viinivalikoimassa on useita alkuviinejä, joiden rypäleet ovat luomua tai biodynaamisesti viljeltyjä. Se sopii hyvin nollahävikkiravintolan pirtaan, sillä alkuviinien valmistusprosessi on muutenkin yksinkertaisempi kuin ns. normiviinin ja näin ollen säästää myös energiaa ja luonnonvaroja. Alkumaljaksi tarjottu italialainen on luontaisesti kupliva ja hapan, ja valmistettu kuten kuplivat ammoisina aikoina.

Viinit ovat muutenkin mielenkiintoisia. Isäntämme ja yksi Nollan keittiömestareista, Luca Balac, on kotoisin Serbiasta ja se näkyy myös viinilistalla. Laseihin kaadetaan Kroatian lämmössä viljellyistä rypäleistä puristettua valkoviiniä. Rypälelajike kasvaa vain pikkuruisella Vís-saarella keskellä Adrianmerta. Myös serbialaista viiniä saamme maistaa. Sen perusteella seuraavan viinimatkan voisi tehdä perinteisten viinimaiden sijaan Balkanille!

ravintola nolla

ravintola nolla sampea pilpil

Sampea pilpil on ansiokas aloitus pitkälle illalliselle. Sampi on ihanan pehmeää ja villivihannekset sopivan kirpeitä. Lusikoimme baskimaalta innoituksensa saaneen ja Nollan keittiössä versioidun pilpil-kastikkeen eli sammen rasvasta ja yrteistä sekoitetun emulsion suihimme viimeistä pisaraa myöten. Nyt on rima asetettu korkeuksiin. Tiesittekö muuten, että pilpil tulee äänestä, jota kattilat pitävät, kun niitä ravistellaan hellalla?

Nolla Rapea sienivohveli

ravintola nolla taste of Helsinki

Seuraavaksi eteemme kannetaan hapanjuurivohvelin päälle ladottuja osterivinokkaita, aiemmin mainittua mangaliza-possua, oreganoa ja italialaista lardoa. Annos on lähestulkoon yksi yhteen Taste of Helsingissä tarjoiltavan version kanssa. Siinä lardo on korvattu Mouhijärven tryffelijuustolla. Toimii takuuvarmasti, se todistettiin jo taannoisella Taste of Helsinki -safarilla!

Tartar on tehty kyytöstä ja se on maustettu vain suolalla ja pippurilla. Tässä kohtaa ihastuttavan pöytäseurani Kulinaari-blogin Kimmon ja minun mielipiteet erosivat toisistaan. Minä olisin kaivannut tartariin hieman happoa, Kimmo taas rakasti pähkinäisen maa-artisokan ja neutraalin naudanlihan liittoa. Hyvää tartar joka tapauksessa oli, sitä en minäkään voi kieltää!

ravintola nolla tartar

ravintola nolla tartar

Pääruokana on tällä kertaa Pielisen Kuhaa. Kala on grillattu päineen kaikkineen. Sameat silmät tuijottavat meitä, mutta emme anna katseen häiritä vaan jaamme kalan kristillisesti tasan. Alkukesän kasvikset ja kalaliemellä maustettu voikastike kruunaavat aterian.

ravintola nolla kuha

ravintola nolla kuha

Lopulta on jälkiruuan aika. Annos tuo terveiset New Yorkista, designviikkojen ajaksi avatusta Nollan pop up -ravintolasta. Alinna on jenkkiläisen artesaanisuklaatuottajan, Mast Brothersin lahjoittamista kaakaopavun kuorista valmistettua crumblea. Sen päällä lepää mäskijäätelöä, maitohilloa, raparperia sekä artesaanisuklaata. Huhhuh. Jälkiruokaviininä tarjoiltu sake maistuu meheville luumuille. Maku on yllättävä, ja saa meidät muikistelemaan huuliamme tyytyväisinä. Aikamoinen illallinen.

ravintola nolla jälkiruokaviini

ravintola nolla raparperi

Olemme tainneet viettää ravintolassa odotettua pidemmän ajan, sillä makeiden herkkujen jälkeen meidät ystävällisesti ohjataan tiskille isomman seurueen tieltä. Emme pane ollenkaan pahaksemme, vaan istahdamme mukaville baarijakkaroille nauttimaan kupilliset kuumaa. Jälkiruokakahvi- ja tee kaadetaan superohuesta posliinista tehtyihin kuppeihin. Ne ovat jo klassikoksi muodostuneiden posliinisten maitopurkkien muotoilijan, Jatta Lavin käsialaa.

ravintola nolla samppanja

Ilta huipentuu kompostihuoneeseen. Samppanjalasit käsissämme siirrymme pienen huoneen nurkassa hurisevan, hyvinkin tehokkaalta ja puhtaalta vaikuttavan koneen ääreen. Saamme pienen opastuksen kiertotalouden saloihin samalla kun ihastelemme huoneen nurkassa tekeytyviä kombuchapulloja. Viimeiseksi Luca vilauttaa meille vihreiden muovisäiliöiden sisältöä. Kahdessa niistä on käyttövalmista multaa, kolmannessa kahden kuukauden aikana syntynyt paperijäte, joka koostuu pääasiassa kuittikopioista.

ravintola nolla komposti

Ensimmäisinä viikkoina kompostiin ilmaantui ohuita muovinrämmäleitä, joiden jäljet johtivat kuittien sylttytehtaalle. Toisin kuin valmistaja oli ilmoittanut, kuittipaperissa olikin mikroskooppisen ohut kerros muovia. Uutta toimittajaa etsitään ja sillä välin paperijätteelle pohditaan jatkojalostuskeinoja. Pakko silti nostaa hattua, että kahdessa kuukaudessa syntynyt kompostointiin soveltumaton jäte mahtuu yhteen parinkymmenen litran säiliöön. Tähän meidän jokaisen pitäisi pyrkiä!

ravintola nolla

ravintola nolla

Samppanjalasien tyhjennyttyä, vatsat ääriään myöten täynnä kiitämme keittiötä ja lähdemme tahoillemme Helsingin kesäiseen yöhön.

Ravintola Nollan ja kahdeksan muun ravintolan Taste of Helsinki -menut ovat nähtävissä tapahtuman nettisivuilla. Samasta osoitteesta ostat kätevästi liput lounas- ja illalliskattauksiin. Tai sitten voit koettaa onneasi arvonnassa!

Taste of Helsinki 2018 on ainutlaatuinen ruokafestivaali, joka  järjestetään Töölönlahdella torstaista sunnuntaihin 14.–17.6. Jos tapahtumaliput eivät vielä ole plakkarissa, kannattaa kurkata @piapas-instagramin puolelle. Siellä on meneillään arvonta, johon osallistumalla voit voittaa 2 hengen lippupaketin vapaavalintaiselle päivälle. Onnelliset voittajat arvotaan 11.6. klo 22 jälkeen. Onnea matkaan, ehkäpä törmäämme Taste of Helsingissä!

ravintola nolla

ps. Käy lukaisemassa myös illallisseurani Taste of Helsinki -tunnelmat Kulinaari-blogista!

Taste of Helsinki 2018 tulee, oletko valmis?

Yhteistyössä: Taste of Helsinki

Muistanette, kuinka haltioissani olin vuosi sitten, kun tyrkkäsin itseni takaovesta Taste of Helsinki -safarille, koko illan kestävälle ravintolakierrokselle, jossa maistellaan tulevan kesän ruokafestivaalin annoksia ja juomavalikoimaa. Myöhemmin sain kutsun myös varsinaiseen tapahtumaan, söin, join ja hengailin Kansalaistorin festarihumussa niin pitkään, että portteja alettiin jo sulkemaan. Päivän päätteeksi päädyin jatkoille, jossa päähäni iskettiin tiara ja käteeni järeä kokkiveitsi, jolla oli tarkoitus sapeloida samppanjapullo auki.

Onnistuin sapeloimaan samppanjan oikeaoppisesti ensiyrittämällä. Jotain muutakin onnistuin ilmeisesti tekemään oikein, sillä tänä vuonna minut valittiin Taste of Helsinki 2018 -ambassadoriksi eli ruokalähettilääksi yhdessä 12 muun ruokaintoilijan kanssa. Luvassa on siis lukuisia ruokahetkiä kaupungin parhaimpien keittiömestareiden ideoiden ja luomusten äärellä. Juomapuolenkin olen kuullut olevan kiitettävällä tasolla, ja luulenpa, että seurastakin saatan nauttia, olenhan omieni keskellä. Hurraa!

Taste of Helsinki 2018

Taste of Helsingin menu julkaistiin safarin ensimmäisenä päivänä. Saatuani paperin käteeni yritin silmäillä sen nopeasti läpi. Toivoton tehtävä, sillä lista on pitkä ja annoksia on paljon. Tapahtumaan osallistuu yhteensä yhdeksän ravintolaa ja jokainen niistä tarjoaa neljä erilaista annosta. Yhteensä maisteltavana on siis mielettömät 36 ruokalajia. Kaikkiruokaisena valinnan tekeminen on käytännössä mahdotonta, on siis maistettava kaikkea. Edessä on aikamoinen, mutta erittäin mieluisa urakka.

Garden by Olo

Onneksi toimittajille ja ruokavaikuttajille suunnatulla ravintolakierroksella päätökset on tehty keittiön puolella ja safariseurue saa nauttia valmiiksi valikoiduista makupareista. Ensimmäisenä istumme Garden by Olon, ravintola Olon katetulle sisäpihalle rakennetun pikkusiskon pöytään. Yllätykseksemme maisteluannokset onkin paritettu onnistuneesti Brooklyn Breweryn Bel Air Sour -hapanoluen kanssa!

Brooklyn Brewery

Brooklyn Brewery

Ensimmäisenä eteemme kannetaan Yuzumarinoitua siikaa, piparjuurta ja rapeaa riisiä. Täydellinen täsmäannos minulle, sillä lautasella on lempiaineksiani, joista jokainen kutkuttelee kieltäni juuri oikealla tavalla. Makeahkon sitruksinen yuzu, pehmeäksi raakakypsynyt siika, ihanasti potkiva piparjuuri ja tumma riisi, joka on popcornin tavoin poksautettu rapeaksi elementiksi lautaselle. En saa sanaa suustani, mutta pidän annoksesta niin järkyttävän paljon, että sen ylittäminen tuntuu mahdottomalta tehtävältä. Piirrän muistiinpanoihini kolme plussaa. Rima on asetettu korkealle.

Garden by Olo siika

Garden by Olo kukkakaali

Seuraavassa annoksessa on yritystä. Se mukailee syyskuussa 2017 Garden by Olon bloggaajadinnerillä villinnyttä kukkakaaliruokaa, joka taatusti näkyi jokaisen illalliselle osallistuneen somekanavissa kyseisen illan aikana. Friteerattu kukkakaali ja pikkelöity merilevä misolla maustetussa voi-valkoviinikastikkeessa on hyvää, ja aiheuttaa pöytäseurassa ihastuneita huokauksia, jotka hyvin ymmärrän, mutta piirrän silti paperiini ”vain” kaksi plussaa. Siika sopii minun suuhuni paremmin.

Latva

Uudistunut Latva muutti nykyiselle paikalleen Kasarmintorin laidalle vuodenvaihteessa. Ahtaasta drinkkibaarista, jossa tarjoiltiin myös hyvää ruokaa on kehkeytynyt valoisa ravintola, jossa tarjoillaan myös hyviä drinkkejä. Siirrymme Olon puutarhasta Latvaan apostolinkyydillä ja ehdimme ihailemaan annosten valmistumista.

Latva purjoa ja perunaa

Latva

Latva siika

Ensin maistamme perunamerilevävaahtoa, grillattua purjoa, karhunlaukkaa, kermaviiliä ja rapeaa viljaa. Koko komeuden pohjalle on aseteltu kolmea erilaisen perunalajiketta viipaloituina. Annos on hienovaraisine sävyineen yksi illan kauneimmista. Mauista tulee mieleen purjo-perunasosekeitto, joka hyvin valmistettuna on yksi omista soppasuosikeistani. Mielenkiintoista!

Latva siika

Latva

Benella-siikacevichessä on niin monta elementtiä, että tipahdan kärryiltä jossain puolen välin tienoilla. Vaikka parhaani teen, kärryt ovat jo menneet menojaan ja tärkeä informaatio jää saamatta. Silmät ja suu erottavat siian vierestä bataattikuutioita ja basilikanlehden. Siika ui leche de tigren eli tiikerinmaidon keskellä ja lautasella on ilmeisesti myös jonkinlaista chiliä. Ruokakriitikon uraa ei varmaan tämän jälkeen kannata havitella.

Latva siika ceviche

Laseihin kaadetaan kuohuvaa Ferrari Brutia, joka säestää oivallisesti molempia maisteluannoksia. Kynä piirtää paperille vain yhden plussan molempien annosten kohdalle. Tässä kisassa Garden by Olo seisoo toistaiseksi ykköspallilla.

Ragu

Ludviginkadulle on Latvasta lyhyt matka. Ravintola panee pöytään parastaan, sillä luvatun kahden annoksen sijaan meille tarjoillaankin kolme! Tai jos Ragun kuuluista leipäkori lasketaan, ruokalajeja on neljä. Äärimmäisen herkulliset emmentalmuffini, saaristolaisleipä, focaccia ja fenkolinsiemenflatbread katoavat neljän(!!!) erilaisen levitteen kera nopeasti parempiin suihin. Luksusta!

Ragu

Ragu leipävalikoima

Illan safarimenuun on merkitty vain viiriäinen ja metsämansikka, mutta niitä ennen nautitaankin hapanjuurivohvelia, jonka päälle on pinottu paahdettua maa-artisokkaa, vihreää omenaa ja savustettua kirjolohenmätiä. Voi hyvin olla, että Ragussa on jo aavisteltu, että vohvelissa on hittipotentiaalia, sillä niitä oli jo toukokuussa leivottu pakkaseen 2 500 kappaletta! Hitiksi se muodostuu ainakin tässä 12 hengen foodie-seurueessa: lähes poikkeuksetta jokainen yltyy ylistämään hapanjuurivohvelin nerokkuutta. Tämänkin jälkeen Ragu onnistuu nostamaan pisteitään mainitsemalla, että Taste of Helsingissä annoksen saa myös vegaanisena.

ragu maa-artisokka hapanjuurivohveli

Ragu viiriäinen

Paahdetut viiriäisenkoivet ovat saaneet kaverikseen rapeaa polentaa, pikkelöityä raparperia ja rakuuna-aiolia. Annos on kaunis kuin karamelli ja pikkuruiset koivet niin meheviä, että liha irtoaa luusta hieman hipaisemalla. Ihanaa, huokaan ääneen, ja piirrän papereiheni plussia.

Ragu metsämansikka

Ragu

Vatsaa kiristää jo, mutta onneksi jälkiruualle on aina tilaa jossain siellä aiemmin nautittujen suupalojen välissä. Metsämansikkajäätelö, mallasgranola, suolakaramelli ja suolaheinäkastike solahvat alas supernopeasti ja saavat minulta täydet kolme plusmerkkiä! Ja koska Ragussa selvästi ollaan hemmottelutuulella, saamme maistaa vielä talon omaa limoncelloa ja italialaista grappaa. Jos ei muuten, niin ihan vain flunssalääkkeeksi.

Wino

Ensimmäisen päivän ravintolakierros päättyy Raguun. Illan aikana olen saanut Taste of Helsingin kulissien takana hyörivältä Hannalta vihiä, että toiselle päivälle on ilmaantunut peruutuspaikka. Päätän olla ahkera, ja niinpä löydän itseni istumasta kalliolaisen Winon pöydästä seuraavana safaripäivänä. Hoidetaan tämä ruokalähettilään pesti nyt sitten niin perusteellisesti kuin vain voidaan.

Taste of Helsinki 2018

Wino Kallio

Wino Tartar

Winossa nautimme perinteisen tartarin, hollandaisemajoneesia ja rapeaa porkkanasipsiä. Kyytipojaksi kaadetaan alsassilaista Pinot Noiria, johon ihastun ensimmäisellä siemauksella. Tartar on erittäin hyvä, vaikkakin yllätyksetön, mutta viinin kanssa makupari on mitä mainioin. Annos on isohkon puoleinen, joten voi hyvin olla, että kesäkuussa lautasilla nähdään hieman pienempi versio.

Taste of Helsinki 2018 Wino

Wino

Wino Tartar

Nolla

Kaikenlainen maailmanparannus ja ituhippeily on lähellä ilmastonmuutoksesta ahdistunutta sydäntäni ja siksi olen erityisen innoissani, että nollahävikkiravintolaksi itsensä määrittelevä Nolla on mukana Taste of Helsingissä. Nolla edustaa kaikkea sitä, mitä itsekin haluan edistää tässä materialistisessa ja muoviin hukkuvassa maailmassa. Heidän tavoitteenaan on ravintola, josta ei tule yhtäkään grammaa jätettä. Kunnianhimoinen, mutta täysin pienellä työllä ja suunnitelmallisuudella saavutettavissa oleva tavoite.

Nolla

Nolla

Hanassa on leivänjämistä pantua olutta. Osterivinokkaat ostetaan Helsieneltä, jossa ne kasvatetaan käytetyissä kahvinpuruissa. Yhtään muoviin pakattua raaka-ainetta ei ravintolaan hankita. Mahdolliset ruuanjätteet kompostoidaan ravintolasalin vieressä sijaitsevassa kompostilaitteistossa, joka tuottaa multaa uusien raaka-aineiden kasvattamista varten. Kompostori kuljetetaan myös Taste of Helsinkiin, jossa se toivottavasti herättää ansaitsemaansa huomiota. Kaikki kalusteista lähtien on kierrätettyä, vaikka ei siltä todellakaan näytä. Lautasliinat on tehty muovipulloista ja juomalasit leikattu presidentinlinnasta käytöstä poistetuista puteleista. Huh huh, näistä kavereista tuli juuri nyt uusia idoleitani.

Nolla Rapea sienivohveli

Visiitti on muutenkin erilainen. Syömme ja juomme seisaaltamme, kuten kunnon kokkareilla kuuluukin. Leipäolutta laseissamme maistelemme rapeaa sienivohvelia höystettynä tryffelijuustolla ja sipulirelissillä. Ensimmäisellä puraisulla olen keskellä sienimetsää – maku on todella hieno ja intensiivinen. Jotkut kuiskivat annoksen olevan liian kotikutoinen, minusta se on loistava ja todennäköisesti yksi tämän päivän parhaista.

Nolla Rapea sienivohveli

Jälkiruokalautasella on jäätelöä, olutmäskiä, ankanrasvagranolaa ja puolukkagranitea. Tämä ei ole siis se annos, joka on tarjolla Taste of Helsingissä. Silloin makeanhimon voi tyydyttää raparperilläjäätelöllä, mansikkamarengilla, olutmäskillä ja karamellilla. Olutmäski on muuten peräisin juurikin tuosta leipäoluesta, jännittävää!

Nolla jälkiruoka

Ravintola Nollasta kuulette pian lisää, sillä kesäkuun ensimmäisellä viikolla istahdan kamerani kanssa pitkälle illalliselle sen ikkunapöytään. Varautukaa siis rautaisannokseen kiertotaloudesta, ruokahävikin minimoimisesta, ilmastoystävällisestä ruuasta ja kompostoinnin kiemuroista. Erinomaista ruokaakin on taatusti luvassa.

Chapter

Torikortteleihin viime vuoden puolella avattu Chapter hurmaa meidät heti ensimetreillä. Tarjottimelle on lastattu Stolin uuteen appelsiinivodkaan sekoitettuja drinkkejä. Kesäisiä ja raikkaita.

chapter

Stoli Appelsiini

Lautasella on ensin selleriä ja seljankukkaa, sitten turskaa ja vihreitä eli broccolinia ja varsikukkakaalia. Jopa tälläinen selleriin suhdettaan setvivä skeptikkokin ihastuu, joten kyseessä täytyy olla toimiva annos. Turska-annoskin on hyvä, tosin omassa mielessäni välkkyy vielä Garden by Olon siika, joka edelleen istuskelee omassa ylhäisyydessään ylimällä palkintopallilla.

Taste of Helsinki 2018 Chapter

Chapter Selleriä ja seljankukkaa

Chapter Turskaa ja vihreitä

Chapterin terassi on muuten todella viihtyisä. Jos tämän kesän kaupunkikeidas on vielä löytymättä, käykääpä kurkkaamassa Torikortteleiden sisäpihalle. Saatatte löytää itsellenne uuden olohuoneen, jossa palvelu on ykkösluokkaa!

Fabrik

Mieluinen urakka päättyy Tehtaankadulle, ravintola Fabrikiin. Kisaväsymys tahtoo jo painaa mieltä, mutta italialaisia risottopalloja eli arancinoja malttaa kyllä odottaa. Tryffelijuustolla maustetut palloset saapuvat eteemme kullankeltaisina. Flunssaisen makuaistit eivät varmasti saa irti kaikkia aromeja, mutta ympärilläni äännähdellään onnellisina. Ennustamme tästä(kin) hittiä tuleville ruokafestareille. Tuoreessa muistissa on vuosi 2016, jolloin jonotimme arancinoja Tocan myyntipisteellä. Niin tekivät monet muutkin, sillä annos oli koko festareiden suosituin.

Fabrik arancino

Kahden päivän aikana olen päässyt maistamaan 13 annosta. Se tarkoittaa sitä, että 26 on vielä maistamatta. Helsinkiläisen osaamisen jo tunnen, joten eniten odotan entisen asuinkaupunkini rovaniemeläisen Skyn lappilaisia annoksia sekä legendaarisen tukholmalaisen, Esperanton tulkintaa ruokafestarista. Puhumattakaan samppanjabaarista tai alueella kiertävästä Vanhan Porvoon jäätelötehtaan myyntikärrystä. Olisipa jo kesäkuu ja Taste of Helsinki 2018!

Kaikkiin Taste of Helsinki 2018 -tapahtumaan osallistuviin ravintoloihin voit tutustua Taste of Helsingin nettisivuilla, josta löydät myös kaikki 36 annosta hintoineen sekä linkin lippukauppaan. Taste of Helsinki 2018 järjestetään Töölönlahdella 14.–17.6., merkkaa päivät kalenteriin saman tien, jos ne eivät siellä vielä ole. Lippu on muuten erinomainen ylioppilas- tai valmistujaislahja, ja se ilahduttaa varmasti kaikenikäisiä synttärisankareita ja sankarittariakin!

Lue myös muiden Taste of Helsinki -ambassadorien kokemukset ja vinkit tapahtumaan:
Vaimomatskuu: TASTE OF HELSINKI 2018 – RAVINTOLAKIERROS
Beach House Kitchen: TASTE OF HELSINKI 2018 ABC
Lumo Lifestyle: Esikatsaus kolmeen Taste of Helsinki 2018 -ravintolaan
Kulinaari: Taste of Helsingin menut julkistettiin