42-vuotias keski-ikäisyyden kynnyksellä

Vuonna 2016 vastasyntyneiden tyttöjen tilastollinen elinajan ennuste on 84 vuotta. Minun, kuten muidenkin 42 vuotta sitten syntyneiden naisten, on 70-luvulla ennustettu elävän keskimäärin 76-vuotiaiksi. Tilastot ovat tilastoja, ne ottavat huomioon yleiset elintavat, sukupolven sairaudet ja muut mitattavissa olevat seikat. Jos tupakoit askin päivässä tai tissuttelet viikkokaupalla, vaikuttaa se eittämättä terveyteen. Perintötekijöille ei voi mitään, ja joskus kierrepallo kolahtaa kohdalle, vaikka eläisi kaikkien mittareiden mukaan maailman terveellisintä elämää.

42 vuotta elämän tarkoitus

Netti on pullollaan elinikään liittyviä testejä. Google valitsi minulle muutaman, joista ensimmäiseen päätin huvikseni vastata. Jos rehellisiä ollaan, lähestyvällä syntymäpäivällä saattoi olla osuutta asiaan. Iän, sukupuolen, painon ja pituuden jälkeen kerroin kyselylle, etten ole koskaan edes maistanut tupakkaa tai huumeita, että juon alkoholia kohtuudella, että verenpaineeni on normaali ja että vanhempani ovat yli 70 ja edelleen terveitä. Olen fyysisesti jossain määrin aktiivinen, perintötekijäni ovat tietääkseni puhtaat ja liikennekäyttäytymisenikin moitteetonta, eikä stressikään vaivaa, ainakaan joka päivä.

Tulos ilahdutti, sillä elintapojeni perusteella saatan elää jopa 95-vuotiaaksi. Huimaa ajatella, että en välttämättä olekaan vielä puolimatkassa! Olin otsikoinut tämän tekstin luonnoksen “42-vuotias – virallisesti keski-ikäinen”, mutta testin tekemisen jälkeen päätin muuttaa suunnitelmia. Minähän olekin vasta keski-iän kynnyksellä!

Viimeksi viikko sitten puhuimme ystävien kanssa siitä, kuinka emme haluaisi vanheta. Kuinka ulkokuori rapistuu, vaikka sisällä asuu se sama lapsi, joka sinne aikanaan asettui. Se haluaa edelleen leikkiä, tanssia, laulaa, pelleillä, kokeilla rajojaan, rakastaa ja tulla rakastetuksi. Harmaa, paikalleen pysähtynyt arki ei ole sitä varten. Silti se käyttäytyy ikänsä mukaisesti ja tanssii ympäröivän yhteiskunnan pillin mukaan. Käy töissä yhdeksästä viiteen, rakentaa talon, maksaa velkaa ja veroja, hankkii farmarin ja kaksi lasta. Puurtaa läpi elämän vain harmitellakseen kiikkustuolissa, miksi unelmat jäivät unelmiksi.

Olen aina taistellut tuulimyllyjä vastaan. Alkuun vain pääni sisällä, nykyään näkyvämmin. Ei minua enää kiinnosta mitä muut ajattelevat. Yhteiskunnan normeille nauran ja Sipilän synnytystalkoilla heitän sotkapariskuntaa, joka kuhertee ruovikossa. Mitä sitten, jos jonkun mielestä pukeudun ikääni sopimattomasti, mitä sitten jos tukkani on sekaisin ja punainen kynsilakka halkeilee rumasti. Mitä sitten, vaikka joku rypistää kulmiaan vapaaehtoiselle lapsettomuudelleni ja toinen haukkuu, kuinka edesvastuutonta on olla tuottamatta uusia veronmaksajia, sillä kenen oikein luulen eläkkeeni tulevaisuudessa maksavan. Tiedoksi vaan tällekin solvauksia viljelleelle herralle, että älä hikeenny, sinä et ainakaan niitä maksa (eikä todennäköisesti kukaan muukaan). Eläkejärjestelmä romuttuu taatusti ennen kuin minun ikäluokkani edes lähentelee eläkeikää. Aion elättää itseni ja kustantaa unelmani myös silloin.

42 vuotta elämän tarkoitus

Kynttilät eivät enää mitenkään mahdu kakun päälle, ja tiimalasin hiekanjyväset valuvat väistämättä hiljalleen alaspäin. Rajallisten päivien sijaan ajattelen mielummin, että lähestyvä keski-ikä on kuin keskipäivä. Aurinko paistaa suoraan etelästä ja edessä on liuta ennustamattomia seikkailuja. Ja rakkautta, käsittämättömän paljon rakkautta. Sillä se on elämän tarkoitus, jos minulta kysytään.

Ihanaa juhannusta ihmiset! Pysykää pinnalla ja ruuhkassa rauhallisina. Ja jos jossain välissä ehditte, skoolatkaa elämälle!

40-vuotiaan ämpärilista

Täytän tänään 40. Sen kunniaksi järjestin viime lauantaina olohuonepiknikin ystävilleni. Sain kortteja, joihin oli piirretty pyöreä luku kissankokoisin kirjaimin. Joka kerta kirjekuoren avatessani numerot muljauttivat vatsan ympäri. Tähänkö on tultu, nytkö olen keski-ikäinen? Mitä olen saavuttanut vai olenko mitään?

synttärikortit

Ensipaniikin hellittäessä Googletin ja sain selville, että eliniän ennusteeni on 88,5 vuotta. Elämästä onkin jäljellä vielä 54,81 prosenttia! Jotenkin lohdullista. Olin siinä uskossa, että ollaan jo puolivälissä.

suklaakakku

Sitten muistin eräässä väitöstilaisuudessa kuulemani lauseen. Vastaväittäjä mainitsi, että nykykäsityksen mukaan 40-vuotias on vielä nuori aikuinen. Haa, minulla on vielä vuosi oikeaan aikuisuuteen! Eliniän ennusteen perusteella keski-ikäkin voidaan määritellä kohdallani alkavaksi vasta 44-vuotiaana, eikö voidakin?

skumppapullot

Puolitoista vuotta sitten hahmottelin itselleni bucket listiä. Siis sellaista ranskalaisten viivojen joukkoa asioista, joita haluaisin tehdä. Tarkoitus oli listata neljäkymmentä asiaa, jotka aion toteuttaa ennen kuin täytän neljäkymmentä. En koskaan saanut listaa valmiiksi, sillä en osannut karsia pienien unelmieni joukosta niitä tärkeimpiä. Sitten koko projekti unohtui.

40 things to do before 40

Aamulla löysin paperin ranskalaisine viivoineen lipaston ylimmästä laatikosta. Kaikkia toiveitani en tohdi julkisesti esitellä, mutta tässä pieni otanta. Yhdeksän niistä on toteutunut kuin itsestään. Ihmeellistä, miten elämä vie.

Minä haluan:
– tehdä itse sushia
– nähdä Norjan vuonot
– rakastua
– toteuttaa Suomi-roadtripin
– poistattaa hankaavan luomen
– etsiä uuden kuoron
– maksaa velat
– hankkia uudet silmälasit
– syödä karhua
– osallistua crossfitin on ramp -kurssille
– ostaa Mary Janet
– opetella kalankäsittelyn
– matkustaa Kanarialle
– pitää virkavapaata
– uida yrjönkadun uimahallissa
– festaroida ilosaarirokissa
– katsoa leffoja Sodiksessa
– syödä Savoyssa
– liittyä Marttoihin
– harrastaa seksiä ulkona
– laskea telemarkia
– ommella mekon
– aloittaa blogin tai vlogin (!!!)
– kirjoittaa kirjeen
– maalata taulun
– sitoa kirjan
– tyhjentää kaapit turhasta romusta
– luistella ja hiihtää meren jäällä
– tanssia
– kasvattaa pitkät hiukset
– maalata graffitin
– olla lumisotaa
– rakentaa lumilinnan
– nähdä Jäämeren
– vaeltaa Karhunkierroksen
– tehdä telttaretken
– uskaltaa melontaretkelle
– opetella kellumaan
– ostaa punaiset saappaat
– muuttaa vanhaan kerrostaloasuntoon
– hypätä tandemhypyn
– lentää kuumailmapallolla
– harjoitella kitaransoittoa

Kaikki tämä on helposti toteutettavissa. Ei ehkä juuri tänään tai huomenna, mutta niiden 48,5 vuoden aikana, jotka minulle vielä tilastojen mukaan elettävänä on. Listan hännille lisään vielä yhden asian, kesämökin.

kukkakimppu

Ehkä neljäkymmentä on vain ikä siinä missä kolmekymmentäkin. Ja mitä sitten, vaikka minulla ei olekaan kolmea lasta, kuten nuorempana haaveilin. Ei nousujohteista uraa, eikä kattohuoneistoa Ullanlinnassa. Rahatilannekin on mikä on. Mies minulla on ja ihana koti. Ympärillä ystäviä, perhe ja roppakaupalla rakkautta. Se riittää.

Myöhästyneet onnittelut!

Lyhyenä hetkenä on nyt yhden vuoden ja yhden päivän ikäinen. Juuri ja juuri kävelemään oppinut, vielä hieman haparoiva, mutta päättäväisesti eteenpäin asteleva. Innostuu helposti, jokeltelee suureen ääneen ja nauttii vuorovaikutuksesta kaikenikäisten kanssa. Luonteeltaan tämä taapero on utelias ja vähän uppiniskainen. Ulkoisessa olemuksessa on vielä pienen lapsen pyöreyttä, tukkakin harottaa joka suuntaan ja hymy on leveä. Ruokahalu on aikuisen naisen luokkaa.

WP_20150628_15_17_04_Pro

Vuosi on sisältänyt 72 artikkelia, yli 600 kuvaa, 100 700 uniikkia kävijää ja 242 200 sivulatausta. Olen siis postannut 1,38 kertaa viikossa. Vähemmän ja epäsäännöllisemmin kuin suunnittelin. Olen kuitenkin tyytyväinen, etten ole jättänyt leikkiä kesken, vaikka kirjoittamiselle onkin välillä pitänyt varastaa aikaa yön tunneilta. Uniikkeja lukijoita on ennätyskuukausina ollut jopa 20 000, kun luku keskimäärin on n. 8500 kuukaudessa. Hurjia lukuja kaikki tyynni – ainakin näin aloittelijan näkökulmasta. Kiitos kuuluu sinulle, lukijani.

Ennen aloittamista listasin yhteen tiedostoon kaikki postausideani. Noin sadasta silloin kirjatusta ideasta on toteutettu ehkä viidesosa. Olen saanut huomata, että ajankohtaisemmat juttuaiheet syrjäyttävät alkuperäiset suunnitelmat, ja hyvä niin. Alkuperäiset ideat, muistot ja tarinat eivät vanhene, vaan odottavat vuoroaan.

WP_20141108_16_38_02_Pro

Viime perjantain PING Helsinki pani miettimään. Kenelle kirjoitan ja miksi? Mitä lukijat haluavat ja tarjoanko heille sitä? Ymmärrän, että jos (ja kun) on aikeissa siirtyä vähitellen harrastelijabloggaajasta ammattilaiseksi, pitäisi sisältöjä miettiä ensisijaisesti kohderyhmää miellyttäen. Aion silti jatkossakin kirjoittaa itsepäisesti siitä, mikä minua kiinnostaa. Haluan tarinoiden kumpuavan omasta elämästäni, omiin kokemuksiini ja valintoihini pohjaten, enkä tahdo ahtaa sisältöä väkisin johonkin ruokablogien hyväksi havaittuun muottiin. Jos blogi rönsyilee, annan sen rönsyillä, sillä sellaista on elämä.

Punainen lanka on kuitenkin tiiviisti kudottuna blogikankaaseen. Ruoka kulkee mukana ihan jokaisessa postauksessa, kuvissa, sivulauseissa ja rivien välissä. Reseptit, joita jaan, eivät ole blogin itsetarkoitus, tärkeintä ovat niiden ympärillä olevat tarinat, joihin sinä lukijana voit samaistua – tai olla samaistumatta. Konkarikriitikko Anna Paljakkakin toteaa uusimmassa Imagessa, että ikimuistoisimmissa ruokakokemuksissa tärkeintä ei ole ruoka vaan aterioinnin sosiaalinen konteksti ja se mitä yhteisen pöydän äärellä tapahtuu.

WP_20160505_16_13_55_Pro

Olen pyrkinyt elämään elämääni välittämättä ulkoisista paineista ja vaatimuksista, yhteiskunnan normeista ja muiden mielipiteistä. Aina se ei ole helppoa, ryhmäpaineen alla tai byrokratian sääntöviidakossa. Tai silloin kun nettipalstoilla huudellaan rumista rilleistä tai kun someraivo osuu omalle kohdalle.

Kuljen silti omaa polkuani, matkaseuranani sellaiset tyypit, jotka tuntevat samoin. Samaa filosofiaa noudattaa myös Lyhyenä hetkenä. Kirjoitan omalla tyylilläni, aiheista jotka kiinnostavat minua – ja toivottavasti myös sinua. Jos et tykkää, jätä lukematta. Jos tykkäät, olet lämpimästi tervetullut blogikotiini vaikka joka päivä. Kommentoi, purnaa, ihastele, kritisoi, argumentoi ja keskustele. Lupaan vastata, olla suora ja rehellinen.

WP_20160503_17_05_43_Pro

Yhteistyöpostauksia en ole vielä tehnyt. Tarkoituksella en ole vältellyt sisältömarkkinointia, mutta toisaalta en myöskään ole ollut itse aktiivinen. En vastusta kaupallisia yhteistöitä, mutta suoraan sanottuna näen välillä punaista, kun kaikki ruokablogit kirjoittavat samaan aikaan samoista maustesekoituksista tai kun samat rahkapurkit nostetaan ihan jokaiseen somekanavaan, enkä tahtoisi oman blogini seuraajien kokevan samaa. Haluan, että blogiani luetaan omien sisältöjeni vuoksi, ei tuotevertailujen tai uutuusesittelyjen takia. Jollain leipä on kuitenkin pöytään ansaittava.

Kuten mainittua, olen allekirjoittanut sisällöntuottajan eettisen koodiston, jonka johdattamana jatkan blogielämääni. Jos ja kun yhteistyökuvioista tulee jossain vaiheessa osa sisällöntuotantoani, lupaan pyhästi kirjoittaa vain niistä aiheista ja tuotteista, joista innostun aidosti ja joiden arvot vastaavat omiani. Luomusta, lähiruoasta, ruokayrittäjyydestä, laadukkaista raaka-aineista, tarkoituksenmukaisesta muotoilusta keittiössä, yhteisöllisyydestä, yhdessä syömisestä, kaupunkiviljelystä, ruokareissuista Suomessa ja ulkomailla, Helsingin ruokakulttuurista ja vaikutuksen tehneistä ravintoloista, kahviloista ja kuppiloista. Ruoasta, viinistä ja rakkaudesta. Ja siitä mitä kahden insinöörin keittiössä tapahtuu.

WP_20160518_18_07_25_Pro

Siispä hyvää syntymäpäivää rakas yksivuotias, ja monia vuosia! Synttäreittesi kunniaksi nautin kipollisen raakapuuroa, puhalletaan ne kynttilät sitten ensi vuonna.

Loppukevennykseksi vielä valikoima mieleenpainuvimpia hakusanoja, joilla blogini on löydetty: miksi sämpylät jää litteiksi, 6 metrisellä purjeveneellä, ihana ihminen kemia puuttuu, ystävyyden siemen, makkara sininen lenkki kuvia. Jään jännityksellä odottamaan seuraavaa vuosikatsausta!