Suomen kesä – vaihteleva ja vähäluminen

Istuimme eilen ystäväni kanssa Mustikkamaan sillan kupeessa ja pohdimme maailman tilaa. Puheeksi tuli meneillään oleva kolea kesä – mikäpä muukaan, kun suomalaisia ollaan. Lööpit ovat julistaneet hurjia sademääriä ja kylmintä heinäkuuta miesmuistiin. Kuitenkin ilmatieteenlaitos raportoi vastikään, että hellepäiviä on ollut enemmän kuin viime kesänä. Lyhyt on ihmisen muisti.

laituri

Olen sääennusteiden suurkuluttaja. Seuraan silmä kovana sadetutkaa, vertailen Ilmatieteenlaitoksen ja Forecan ennusteiden eroja ja päivitän tabletille ladattua appia puolen tunnin välein. On ennusteiden alituisesta kyttäämisestä hyötyäkin. Moottoripyörällä liikkuessa on järkevämpää odottaa sadetutkassa näkyvän voimakkaan kuuron päättymistä kuin kastua kaatosateessa läpimäräksi. Ajoreitinkin voi valita säärintamien liikkeiden mukaan.

punaviiniä ja mökkiruokaa

Tänä kesänä sääkarttojen laatiminen olisi ilmeisesti vaatinut meteorologian opintojen sijaan kristallipallloa ja selvänäkijän taitoja. Ilosaaressa piti sataa perjantaista sunnuntaihin ja Saimaan aalloillakin oli määrä ukkostaa neljän päivän ajan. Sateiden sijaan paistoi aurinko. Joka ikinen päivä ja kuumasti. Muutama pisara tuli, mutta nekin öisin tai niin lyhyinä kuuroina, ettei sadekamppeita edes ehtinyt kaivaa esiin.

Jos minulta kysytään, kesä on mielentila. Kesäloma ei ole ilmoista kiinni ja rentoutua voi vaikka sataisi rakeita viisi päivää putkeen. Kirjaan voi tarttua pilvipoudalla, metsässä kuljeskella kostealla kelillä ja mölkkyä pelata 10 asteessa, kunhan päällä on untuvaa ja jalassa villasukat. Sisäisestä villapaidastakin saattaa olla apua.

mölkkyturnaus

Etenkin mökillä mieleni saavuttaa tilan, jossa vallitsevalla säätilalla ei ole mitään merkitystä. Jos tummat pilvet pimentävät taivaan, sytytetään kynttilät, poltetaan muutama pesällinen puita takassa ja nukutaan päiväunet pisaroiden ropistessa kattoon. Jos paistaa aurinko, loikoillaan kirjapinon kanssa lepotuolissa tai laiturilla ja lillutellaan varpaita linnunmaidossa. Pääasia on, että ollaan mökillä, kaukana kivikaupungista ja ahdistavista aikatauluista. Sitä paitsi mikä olisikaan parempi grillauskeli kuin 16-asteinen pilvipoutainen päivä. Ei liian kuuma, eikä liian kylmä, siis juuri sopiva sää hengailla hehkuvien hiilien äärellä.

lukulomalla

Saunakin lämpiää, oli keli mikä tahansa. Mitä kylmempi ulkona, sitä lämpimämmältä järvivesi tuntuu. Parhaassa tapauksessa käy niinkuin meille kesän ensimmäisellä mökkiviikolla. Vettä tuli taivaan täydeltä, mutta vilvoitellessa viileässä vedessä pilvet lipuivat auringon edestä ja tumman taivaankannen väritti tuplasateenkaari.

aurinko paistaa ja vettä sattaa

Oli pakko kirmata pihan poikki hakemaan sisältä kamera ja sen suojaksi sadetakki. Onneksi kukaan ei ollut näkemässä, kun alaston bloggaaja kyykisteli keltaisen vahakankaan alla omituisissa asennoissa ja koetti saada ikuistettua mielettömän sääilmiön. Ilman koleuden huomasi vasta saunan lauteille palattua. Veri kohisi suonissa, kuin avannossa olisi käynyt.

aurinko paistaa ja vettä sattaa

Mustikkamaan lämpimillä rantakallioilla oivalsimme pian olevamme samalla sääkartalla. Kummallekaan ei ole väliä sataako vai paistaa, jokaiseen keliin löytyy kyllä lomatekemistä. Hyvän sään perään haikaileminen ja koleasta kesästä mielensä pahoittaminen vie vain turhaa aikaa ja energiaa, jonka voisi käyttää murehtimisen sijaan vaikka roadtripin suunnitteluun tai sateisen päivän museokierrokseen.

tuplasateenkaari

Tällä hetkellä istun Etelä-Pohjanmaalla, suojärven rannassa. Mökissä on lämmin, ulkonakin 19 astetta, mutta järveltä puhaltaa kylmähkö tuuli. Puen päälleni villapaidan ja vedän jalkaan lainasaappaat. Mustikat ovat alkaneet kypsyä, poimin perintökahvikuppiin maistiaiset ja istun terassin rappusille aurinkoon. Suomen kesää on jäljellä vielä ainakin puolitoista kuukautta. Lomalainen aikoo nauttia jokaisesta päivästä, satoi tai paistoi.

Suomen kesä – lyhyt ja vähäluminen

Kolme päivää hellettä, mitä jos Suomen kesä olikin tässä? Siksi moottoripyörä, ystäviä, jäätelöä, terassi, skumppaa, fillari, treffit, viiden ruokalajin illallinen, lättyaamiainen ja melontaretki Mustasaareen. Ekoja kertoja ja jännittäviä kokemuksia. Koko kesä tiivistettynä yhteen viikonloppuun.

Ruokaakin tehtiin, pääosassa oli tällä kertaa viileä vesimeloni. Uskoisitko, että sitäkin voi grillata? En minäkään, joten pakkohan sitä oli kokeilla. Resepti on Glorian Ruoka & Viini -lehdestä jo parin vuoden takaa.

melonit pannulla

Grillattu vesimeloni (4 herkkusuulle)

1 keskikokoinen punasipuli
ruokaöljyä (oliivi- tai rypsi-)
4 rkl vaaleaa (tai tummaa) balsamicokastiketta
800–1000 g kuorellista, siemenetöntä vesimelonia
100 g kovaa ricottajuustoa

Viipaloi punasipuli ohuiksi renkaiksi ja kuullota nopeasti öljyssä. Kumoa pieneen kulhoon, lorauta päälle balsamicoa ja anna maustua ainakin vartti. Leikkaa vesimeloni noin sentin siivuiksi ja raasta ricotta. Kuumenna grillin parila ja voitele se öljyllä. Minä en omista grilliä, joten kaivoin kaapista parilapannun. Paista meloni kuumalla pannulla nopeasti molemmilta puolilta. Kasaa lautaselle ensin melonipalat, sitten marinoitu sipuli ja päällimmäiseksi ricottaraaste. Tämä ei ensin maistunut oikein miltään. Kunnes maistui, eikä syömistä olisi millään tahtonut lopettaa!

Grillattua vesimelonia

Tårta på tårta: surauta seuraksi melonimargarita! Heitä blenderiin litra vesimelonin paloja, kahden limen mehu, 2 rkl ruokosokeria, 3/4 dl tequilaa ja 4 dl jääpaloja. Viinakset voi jättää pois tai määrää vähentää, hyvää tulee ilmankin. Jos käytät sauvasekoitinta, varo ettei homma leviä pitkin seiniä, kuten minulla melkein kävi. Kaada isoihin laseihin, joiden pohjalla on jäitä. Juo pillillä. Ahh.

melonidrinksut

In your face matalapaine! Kieltäydyn luovuttamasta ja puen tänäänkin päälleni kesämekon. Sillä minulle kesä on mielentila.