Helpotusta hellepäiviin: Gazpacho eli ihanan kylmä tomaattikeitto

Esitän heti aluksi epäsuositun mielipiteen. Rakastan kesää, lempeän lämpimiä aamuja ja pitkiä valoisia iltoja, mutta helteestä en perusta. Kun helleraja, joka Suomessa on +25 astetta, paukkuu, oloni muuttuu tukalaksi. Vaellan varjosta toiseen, sillä auringon polttavat säteet tuntuvat iholla epämiellyttäviltä. Minua ei kuuna päivänä saisi rannalle palvomaan aurinkoa, istun mielummin puiden katveessa lukemassa tai pelaamassa vaikka korttia.

kylmä gazpacho

Kuumalla yritän parhaani mukaan keksiä viilennyskeinoja. Käyn uimassa ohuesta kankaasta tehty mekko päällä (vilvoittaa muuten ihanasti kuivuessaan!), imeskelen jääpaloja ja pidän päässäni vilpoisaa olkihattua. Yöt nukun pelkällä lakanalla ja ennen nukkumaanmenoa pesen jalat jääkylmällä vedellä. Olen kuullut sanottavan, että kuumalla pitäisi syödä kuumaa ja kylmällä kylmää. Näin kroppa ei kuumalla tuottaisi kylmää ruokaa lämmittäessään energiaa, mikä talvella saattaisi olla erittäinkin tarpeellista.

kylmä gazpacho

Kuulostaa loogiselta, mutta ei toimi käytännössä. Kun mittari paukkuu 30 asteessa, ei todellakaan tulee mieleen juoda kupillista kuumaa tai hörppiä kielen polttavaa keittoa. Silloin haalitaan pakkasesta jäätelöä, kaadetaan laseihin huurteisia juomia, herkutellaan jääpalojen viilentämällä vedellä ja ahmitaan vatikaupalla vesimelonia.

kylmä gazpacho

Siksi gazpacho on yksi lempiruoistani kesällä. Tomaattia kulutan sen kaikissa muodoissaan, siis myös kylmänä ja keitossa. Gazpacho oli pelastus heinäkuun paahtavassa helteessä keskellä Andaluciaa, Ubedan pikkukaupungissa vuorten välissä, siellä missä järjestettiin legendaarinen elokuvamusiikkifestari. Asteita oli varjossa yli 40 ja niitä varjoja oli keskipäivällä yhtä vähän kuin keskellä Saimaata kello 12. Ravintolan terassilta löytyi pieni viileämpi kulmaus. Olimme ainoat asiakkaat, sillä kuka hullu liikkuu ulkona pahimman paahteen aikaan.

Gazpacho palveli eväänä myös Hietsun kirppiksellä, kun hiki valui ja lentomuurahaiset jäivät kiinni nihkeään ihoon. Termariin sitä on kaadettu myös puistossa loikoilua varten. Mikään ei virkistä paremmin, ja kun kaupan päälle saa vielä vitamiinit ja kivennäisaineet helteessä haihtuneiden tilalle, on kylmä tomaattikeitto täydellinen helleherkku.

kylmä gazpachoo

Reseptistä riittää kahdelle kunnon kulhollinen, ja vähintään neljälle alkupalakeitto. Käytä niitä tomaatteja mitä kaapissa tai kaupassa sattuu olemaan. Mitä kypsempiä ja makeampia, sen parempi. Maistele ja lisää öljyä, etikkaa ja mausteita mielesi mukaan. Yrttejäkin voit silputa mukaan, basilika toimii tomaatin kanssa aina. Gazpachon kanssa voi leikkiä ja olla luova. Ota mallia vaikka Vaimomatskuu-blogin nektariiniversiosta!

Gazpacho eli ihanan kylmä tomaattikeitto

500 g tomaatteja
2 valkosipulinkynttä
1 oranssi paprika
1/2 kurkku
1 pieni sipuli
1 viipale vaaleaa leipää
1 rkl sherryviinietikkaa
1,5 rkl oliiviöljyä
suolaa ja pippuria
jääpaloja

Resepti on hyvin yksinkertainen. Pilko ja heitä kaikki ainekset mausteita ja jääpaloja lukuunottamatta korkeareunaiseen kulhoon, jos käytät sauvasekoitinta, tai suoraan tehosekoittimeen jos sinulla sellainen on. Lisää suolaa ja pippuria makusi mukaan. Plumpsauta kulhoon reilusti jääpaloja ja siirrä gazpacho jääkaappiin viilentymään pariksi tunniksi. Voit lisätä jääpalat vasta tarjoiluvaiheessakin, ideana joka tapauksessa on se, että ne ohentavat keiton suuhun sopivaksi. Jääpaloilla voit siis säädellä gazpachon paksuutta.

Kaada tai lusikoi ihanan viileä gazpacho laseihin, kuppeihin tai kulhoihin ja koristele halutessasi yrteillä ja makusuolalla. Gazpacho on myös erinomainen eväs piknikille tai vaikka rantapäivää viilentämään. Silloin se kannattaa lorauttaa termospulloon tai -mukiin.

kylmä gazpacho

Nautitaan hellepäivistä ja auringosta kohtuudella. Muistetaan juoda vettä ja peittää iho ohuella vaatekerroksella pahimman paahteen ajaksi. Pelkkä aurinkorasva ei nimittäin keskipäivällä riitä, vaikka kertoimia olisi 50. Iho on ihmisen suurin elin, hoidetaan sitä sen mukaisesti!

Suomen kesä – vaihteleva ja vähäluminen

Istuimme eilen ystäväni kanssa Mustikkamaan sillan kupeessa ja pohdimme maailman tilaa. Puheeksi tuli meneillään oleva kolea kesä – mikäpä muukaan, kun suomalaisia ollaan. Lööpit ovat julistaneet hurjia sademääriä ja kylmintä heinäkuuta miesmuistiin. Kuitenkin ilmatieteenlaitos raportoi vastikään, että hellepäiviä on ollut enemmän kuin viime kesänä. Lyhyt on ihmisen muisti.

laituri

Olen sääennusteiden suurkuluttaja. Seuraan silmä kovana sadetutkaa, vertailen Ilmatieteenlaitoksen ja Forecan ennusteiden eroja ja päivitän tabletille ladattua appia puolen tunnin välein. On ennusteiden alituisesta kyttäämisestä hyötyäkin. Moottoripyörällä liikkuessa on järkevämpää odottaa sadetutkassa näkyvän voimakkaan kuuron päättymistä kuin kastua kaatosateessa läpimäräksi. Ajoreitinkin voi valita säärintamien liikkeiden mukaan.

punaviiniä ja mökkiruokaa

Tänä kesänä sääkarttojen laatiminen olisi ilmeisesti vaatinut meteorologian opintojen sijaan kristallipallloa ja selvänäkijän taitoja. Ilosaaressa piti sataa perjantaista sunnuntaihin ja Saimaan aalloillakin oli määrä ukkostaa neljän päivän ajan. Sateiden sijaan paistoi aurinko. Joka ikinen päivä ja kuumasti. Muutama pisara tuli, mutta nekin öisin tai niin lyhyinä kuuroina, ettei sadekamppeita edes ehtinyt kaivaa esiin.

Jos minulta kysytään, kesä on mielentila. Kesäloma ei ole ilmoista kiinni ja rentoutua voi vaikka sataisi rakeita viisi päivää putkeen. Kirjaan voi tarttua pilvipoudalla, metsässä kuljeskella kostealla kelillä ja mölkkyä pelata 10 asteessa, kunhan päällä on untuvaa ja jalassa villasukat. Sisäisestä villapaidastakin saattaa olla apua.

mölkkyturnaus

Etenkin mökillä mieleni saavuttaa tilan, jossa vallitsevalla säätilalla ei ole mitään merkitystä. Jos tummat pilvet pimentävät taivaan, sytytetään kynttilät, poltetaan muutama pesällinen puita takassa ja nukutaan päiväunet pisaroiden ropistessa kattoon. Jos paistaa aurinko, loikoillaan kirjapinon kanssa lepotuolissa tai laiturilla ja lillutellaan varpaita linnunmaidossa. Pääasia on, että ollaan mökillä, kaukana kivikaupungista ja ahdistavista aikatauluista. Sitä paitsi mikä olisikaan parempi grillauskeli kuin 16-asteinen pilvipoutainen päivä. Ei liian kuuma, eikä liian kylmä, siis juuri sopiva sää hengailla hehkuvien hiilien äärellä.

lukulomalla

Saunakin lämpiää, oli keli mikä tahansa. Mitä kylmempi ulkona, sitä lämpimämmältä järvivesi tuntuu. Parhaassa tapauksessa käy niinkuin meille kesän ensimmäisellä mökkiviikolla. Vettä tuli taivaan täydeltä, mutta vilvoitellessa viileässä vedessä pilvet lipuivat auringon edestä ja tumman taivaankannen väritti tuplasateenkaari.

aurinko paistaa ja vettä sattaa

Oli pakko kirmata pihan poikki hakemaan sisältä kamera ja sen suojaksi sadetakki. Onneksi kukaan ei ollut näkemässä, kun alaston bloggaaja kyykisteli keltaisen vahakankaan alla omituisissa asennoissa ja koetti saada ikuistettua mielettömän sääilmiön. Ilman koleuden huomasi vasta saunan lauteille palattua. Veri kohisi suonissa, kuin avannossa olisi käynyt.

aurinko paistaa ja vettä sattaa

Mustikkamaan lämpimillä rantakallioilla oivalsimme pian olevamme samalla sääkartalla. Kummallekaan ei ole väliä sataako vai paistaa, jokaiseen keliin löytyy kyllä lomatekemistä. Hyvän sään perään haikaileminen ja koleasta kesästä mielensä pahoittaminen vie vain turhaa aikaa ja energiaa, jonka voisi käyttää murehtimisen sijaan vaikka roadtripin suunnitteluun tai sateisen päivän museokierrokseen.

tuplasateenkaari

Tällä hetkellä istun Etelä-Pohjanmaalla, suojärven rannassa. Mökissä on lämmin, ulkonakin 19 astetta, mutta järveltä puhaltaa kylmähkö tuuli. Puen päälleni villapaidan ja vedän jalkaan lainasaappaat. Mustikat ovat alkaneet kypsyä, poimin perintökahvikuppiin maistiaiset ja istun terassin rappusille aurinkoon. Suomen kesää on jäljellä vielä ainakin puolitoista kuukautta. Lomalainen aikoo nauttia jokaisesta päivästä, satoi tai paistoi.

Suomen kesä – lyhyt ja vähäluminen

Kolme päivää hellettä, mitä jos Suomen kesä olikin tässä? Siksi moottoripyörä, ystäviä, jäätelöä, terassi, skumppaa, fillari, treffit, viiden ruokalajin illallinen, lättyaamiainen ja melontaretki Mustasaareen. Ekoja kertoja ja jännittäviä kokemuksia. Koko kesä tiivistettynä yhteen viikonloppuun.

Ruokaakin tehtiin, pääosassa oli tällä kertaa viileä vesimeloni. Uskoisitko, että sitäkin voi grillata? En minäkään, joten pakkohan sitä oli kokeilla. Resepti on Glorian Ruoka & Viini -lehdestä jo parin vuoden takaa.

melonit pannulla

Grillattu vesimeloni (4 herkkusuulle)

1 keskikokoinen punasipuli
ruokaöljyä (oliivi- tai rypsi-)
4 rkl vaaleaa (tai tummaa) balsamicokastiketta
800–1000 g kuorellista, siemenetöntä vesimelonia
100 g kovaa ricottajuustoa

Viipaloi punasipuli ohuiksi renkaiksi ja kuullota nopeasti öljyssä. Kumoa pieneen kulhoon, lorauta päälle balsamicoa ja anna maustua ainakin vartti. Leikkaa vesimeloni noin sentin siivuiksi ja raasta ricotta. Kuumenna grillin parila ja voitele se öljyllä. Minä en omista grilliä, joten kaivoin kaapista parilapannun. Paista meloni kuumalla pannulla nopeasti molemmilta puolilta. Kasaa lautaselle ensin melonipalat, sitten marinoitu sipuli ja päällimmäiseksi ricottaraaste. Tämä ei ensin maistunut oikein miltään. Kunnes maistui, eikä syömistä olisi millään tahtonut lopettaa!

Grillattua vesimelonia

Tårta på tårta: surauta seuraksi melonimargarita! Heitä blenderiin litra vesimelonin paloja, kahden limen mehu, 2 rkl ruokosokeria, 3/4 dl tequilaa ja 4 dl jääpaloja. Viinakset voi jättää pois tai määrää vähentää, hyvää tulee ilmankin. Jos käytät sauvasekoitinta, varo ettei homma leviä pitkin seiniä, kuten minulla melkein kävi. Kaada isoihin laseihin, joiden pohjalla on jäitä. Juo pillillä. Ahh.

melonidrinksut

In your face matalapaine! Kieltäydyn luovuttamasta ja puen tänäänkin päälleni kesämekon. Sillä minulle kesä on mielentila.