Gluteenittomat suklaakeksit – rapeita päältä, pehmeitä sisältä

Haluaisitko leipoa suolaista vai makeaa, kysyin siskoni 8-vuotiaalta tyttäreltä. Makeaa, hän vastaa ja lisää viestiin muffinssi-emojin. Lyhyen kirjeenvaihdon jälkeen pääsemme yhteisymmärrykseen. Tämä täti lupaa opettaa, miten syntyvät gluteenittomat suklaakeksit. Pidämme kunnon turvavälin ja tapaamme videon välityksellä. Hän Tapiolassa ja minä täällä Kalasatamassa – kaukana toisistamme, mutta kuitenkin yhdessä.

gluteenittomat suklaakeksit

Lähetän etukäteen listan tarpeellisista tavaroista. Ennen aloittamista kannattaa ottaa esiin kaksi kulhoa, muutama iso lusikka, sähkövatkain, mittasarja, nuolija ja keittiövaaka. Siskolleni lähetän viestillä kauppalistan: suklaata, maissijauhoja, sokeria, voita, vaniljasokeria, leivinjauhetta ja kananmunia. Myös pelti ja pari arkkia leivinpaperia on hyvä olla valmiina.

Lauantaina kello kaksi soitan tokaluokkalaiselle videopuhelun. Molempia taitaa vähän jännittää. Gluteenittomat suklaakeksit ovat oikeastaan sivuseikka, sillä tärkeämpää on viettää aikaa yhdessä. Ensin väännetään uuni 180 asteeseen, sitten aloitamme suklaan punnitsemisella ja sen vesihauteessa sulattamisella. Ei nää sula ollenkaan! Eiku nyt ne alkaa sulamaan. Pitääkö vielä sekoittaa? Äiti, tuu auttamaan! Yritän huudella ruudun toiselta puolelta, että minultakin voi pyytää apua, mutta äiti on tietysti aina äiti ja keittiön pöydän toisella puolella tarkkailemassa tilannetta.

gluteenittomat suklaakeksit

gluteenittomat suklaakeksit

Suklaat saadaan sulatettua, seuraava vaihe on onneksi helpompi. Sekoita kuivat aineet eli maissijauhot, sokerit ja leivinjauhe. Sitten seuraa kinkkinen tehtävä: riko munat yksitellen kulhoon. Äääk, en mä osaa, mitä jos sitä kuorta menee mukaan? Sanon, ettei se haittaa yhtään, kuorenpalat voi noukkia kulhosta pois ennen taikinan sekoittamista. Tyttö yllättää itsensäkin, kolauttaa kuoren kulhon laitaan ja holauttaa kananmunan kuivien aineiden sekaan kuin vanha tekijä. Jee, mä osasin!

Sitten vatkataan. Äiti astelee keittiöön apukokiksi, kun pienet kädet eivät enää jaksa pidellä vatkainta. Resepti kehottaa jatkamaan, kunnes taikina on kevyttä ja ilmavaa. Vertailemme kulhojemme sisältöä kännyköiden välityksellä ja päätämme edetä seuraavaan vaiheeseen. Taikinasta tulee löysempää, kuin oletin, mutta toteamme yhdessä, ettei se haittaa. Myöhemmin, kun kertaan alkuperäistä Australian MasterChefistä tuttua reseptiä tätä postausta varten, huomaan, että taikinan olisi pitänyt antaa jämäköityä 15–20 minuuttia suklaan lisäämisen jälkeen. Mitäpä tuosta, gluteenittomat suklaakeksit maistuivat mahtavilta näinkin!

gluteenittomat suklaakeksit

Lusikoimme puolet taikinasta pellille pieniksi lätäköiksi ja koristelemme ne rouhituilla suklaapaloilla. Sujautamme pellin uuniin ja jäämme jännittämään lopputulosta. Odotellessa nuolemme kulhon, juttelemme koulusta, kavereista ja tietysti barbeista. On kuulemma kiva mennä taas kouluun, siellä voi paremmin keskittyä. Ehdimme vielä vilkaista tuoreimmat vesiväritaideteokset ennen uunin ajastimen piippaamista. Keksit ovat kohonneet kivasti, eivätkä näytä enää suklaalätäköiltä.

gluteenittomat suklaakeksit

Vielä on jäljellä kriittisin osuus. Miltä itse leivotut gluteenittomat suklaakeksit maistuvat? Pinta on rapea ja sisus ihanan pehmeä, kuvailee pääkokki. Mmmmmm, maistuu tosi hyvältä! Äiti, saanko ottaa toisen?

Gluteenittomat suklaakeksit

Voit käyttää mitä suklaata haluat, mutta suositus on käyttää suklaata, jonka kaakaopitoisuus on korkea, 60–70 prosenttia. Toisaalta maitosuklaakin todistettavasti toimii ja joskus olen pilkkonut mukaan myös valkosuklaata. Kuvien gluteenittomat suklaakeksit on leivottu maitosuklaalla, tummalla kekseistä tulee ymmärrettävästi tummempia. Maissijauhojen sijaan voit käyttää esim. Gluteenitonta jauhoseosta tai vehnäjauhoja, jos gluteeni ei ole ongelma.

175 g (tummaa) suklaata
25 g voita
105 g sokeria
40 g maissijauhoja
1/2 tl leivinjauhoja
1/2 tl vaniljasokeria
2 kananmunaa
50 g (tummaa) suklaata keksien koristeeksi

Väännä ensimmäisenä uuni 180 asteeseen. Palastele suklaa ja sulata se sekoitellen voin kanssa vesihauteessa. Nosta kulho vesikattilan päältä pois ja anna jäähtyä sen aikaa, kun sekoitat varsinaisen taikinan. Lisää toiseen kulhoon sokerit, maissijauhot ja leivinjauhe. Pyöräytä skeaisin ja lisää kananmunat. Vaahdota kevyeksi ja ilmavaksi.

Kaada sulatettu suklaa vaahdotetun taikinan sekaan ja pyöräyttele hela hoito nuolijalla sekaisin. Jos ei ole kiire, anna taikinan tässä vaiheessa jähmeentyä 15–20 minuuttia. Voit myös lusikoida taikinan leivinpaperoidulle pellille saman tien. Ripottele päälle rouheasti pienittyä suklaata. Kannattaa kokeilla myös valkosuklaata, ne karamellisoituvat paahtuessaan kinuskinmakuisiksi. Paista 10–11 minuuttia, ota uuni pois päältä, mutta älä ota keksejä uunista, vaan anna niiden kypsyä uunissa vielä 3–4 minuuttia. Lopputuloksena pitäisi olla 15–20 kpl sisältä pehmeitä, mutta päältä rapeita suklaakeksejä.

gluteenittomat suklaakeksit

Alun perin ideana oli piristää päivästä toiseen toistuvia koululaisen koronakevään rutiineja, mutta meillä oli niin kivaa, että sovimme jo, ettei tämä tähän jää. Seuraavalla kerralla leivotaan jotain suolaista!

ps. Jos gluteenittomat suklaakeksit vievät kielesi, kokeile myös näitä suklaahippukeksejä: Huippuunsa hiotut, superhyvät suklaahippukeksit

Huippuunsa hiotut, superhyvät suklaahippukeksit (G)

Kerrottakoon heti ensimmäisessä lauseessa alkuun, että otsikossa huippuhyväksi hehkuttamani resepti ei ole minun vaan Viimeistä murua myöten -blogin Saaran. Minusta ei saa leipurimestaria tekemälläkään, mutta välillä on kiinnostavaa vetreyttää jauhopeukaloita taikinakulhossa. Kun törmäsin somessa samoihin leivonnaisiin noin kolmannenkymmenennen kerran, alkoi kiinnostaa, ovatko superlatiivein suitsutetut suklaahippukeksit todella maailman parhaita, kuten väitettiin.

suklaahippukeksit

suklaahippukeksit

Tavoistani poiketen en eksy tässä kohtaa tarinoiden sivupoluille, vaan täräytän reseptin kehiin saman tien. On nimittäin pakko myöntää, että kyllä, suklaahippukeksit olivat juuri sellaisia, kuin niiden luvattiin olevan. Rapeita päältä, sitkeän pehmeitä sisältä. Siis täydellisiä.

Resepti on gluteeniton ja vegaaniseksikin se taipuu, jos käyttää margariinia ja vegaanista suklaata. Suklaa kannattaa jättää rouheiksi palasiksi eikä pilkkoa niin pieneksi, että se sulaa taikinan sekaan, kuten minulle kuvienkin perusteella kävi. Mitä enemmän sattumia, sen parempi!

suklaahippukeksit

suklaahippukeksit

Valitsin suklaan ”mitä kaapista löytyy”-taktiikalla. Valkosuklaalevyn jämän lisäksi murensin taikinaan vadelmalla maustettua maitosuklaata. Sinä voit tehdä samoin tai hankkia suklaalevyn varta vasten. Leivontahommissa grammat ovat aina täsmällisempiä kuin desit, joten ennemmin tai myöhemmin kannattaa hankkia pieni keittiövaaka. Suklaahippukeksit syntyvät toki ilmankin, mutta täydellisiä niistä tulee vasta vaa’an kanssa.

Gluteenittomat suklaahippukeksit (20–25 kpl)

135 g voita tai margariinia
3/4 dl fariinisokeria tai muscovadoa
3/4 dl sokeria
3 rkl siirappia (kaikki käy)
1,5 tl vaniljasokeria
3/4 tl ruokasoodaa
ripaus suolaa
75 g eli n. 1,5 dl kaurajauhoja
150 g eli n. 2,5 dl gluteenitonta jauhoseosta
150 g suklaata oman maun mukaan

Väännä uuni 180 asteeseen. Kuutioi huoneenlämpöinen voi tai margariini ja sekoita se sokerien ja siirapin kanssa tasaiseksi massaksi. Sekoita ruokasooda ja suola jauhoihin, ja lisää ne taikinaan muutamassa osassa. Pieni suklaa rouheiksi palasiksi ja sotke taikinan joukkoon.

Jos taikina tässä vaiheessa sulaa käsiin, viilennä sitä vartti jääkaapissa. Sen jälkeen taikinaa on helpompi työstää, ja se käyttäytyy myös uunissa toivotulla tavalla. Työnnä kädet taikinaan ja muotoile leivinpaperoidulle pellille 9–12 taikinapalloa. Taputtele taikinakasat vähän matalammiksi ja katso, että keksien väliin jää kunnolla tilaa levitä.

Paista uunin keskitasolla, kunnes suklaahippukeksit saavat hieman väriä ja pinta näyttää kypsältä. Tähän menee uunista riippuen 8–15 minuuttia. Anna keksien jäähtyä, ennen kuin käyt niiden kimppuun. Saara suosittele liikuttelemaan leivinpaperia ennen jäähtymistä, jotta keksin pintaan muodostuu suklaahippukekseille tyypillisä ryppyjä ja railoja.

suklaahippukeksit

suklaahippukeksit

Jos olet aloitteleva keksileipuri, suosittelen kurkkaamaan alkuperäisen reseptin vinkit Viimeistä murua myöten -blogista. Ohjeen oheen on lisätty vinkkien lisäksi ongelmanratkaisuosio, jossa kerrotaan, missä vika luuraa, jos keksit eivät leviä tai ne leviävät liikaakin ja jäävät tosi rasvaisiksi. Myös erilaisista jauhoista on juttua.

Suklaahippukeksit ovat parhaimmillaan leivontapäivänä ja pari päivää sen jälkeen, mutta säilyvät kyllä pitempäänkin, jos vaan maltat olla niitä syömättä. Meillä keksit syötiin kotitoimiston iltapäiväkahveilla, yksi tai korkeintaan kaksi päivässä, joten reseptistä riitti reiluksi viikoksi pientä makeaa.

suklaahippukeksit

Seuraavaksi kaivan reseptiarkistoistani käsittelyyn MasterChef Australiasta nappaamani suklaakeksiohjeen, jota ajattelin säätää Saaran oppeja noudattaen. Kaikkea tämä erikoinen kevät saakin aikaan – ehkä suolaisen ystävästä kuoriutuukin koronan aikana leipomiseen hurahtanut sokerihiiri?

Puuroa, glögiä ja puolukkapusuja – pirteän puolukkaiset suklaasuukot

Tykkään juhlien järjestämisestä. Jos vuorokaudessa olisi muutama ylimääräinen tunti, meillä vietettäisiin illalliskutsuja harva se päivä. Suunnittelen syötäviä ja juotavia, laadin vieraslistoja, mietin musiikkivalintoja ja lopulta lyön päivän lukkoon. Mutta kutsujen lähettämistä, sitä siirrän aina vähän tuonnemaksi. Jännittää, kiinnostaako ketään ja tuleeko kukaan. Onko kalenterissa tilaa, tai vetääkö joku toinen tilaisuus pidemmän korren?

Siinä vaiheessa, kun kutsuun on vastattu myöntävästi, alan pelätä, että juhlissa on tylsää. Että vaivaantunut hiljaisuus laskeutuu sohvatyynyjen seuraksi ja latistaa tunnelman. Että vieraat vain odottavat hetkeä, jolloin kehtaavat lähteä. Että ruoka on pahaa ja juoma loppuu kesken. Että olen huono emäntä. Että ihmiset ilmaantuvat paikalle vain velvollisuudesta.

puolukkaiset suklaasuukot

Samoja tunteita kävin läpi myös tällä viikolla. Olimme kutsuneet kavereita kylään itsenäisyyspäivänä. Ovet olivat avoinna aina kello kahdestatoista iltayhdeksään. Jokainen sai tulla ja mennä, miten lystäsi. Pyörähtää pikaisesti tai pysähtyä pöydän ääreen koko pitkäksi päiväksi. Riisipuuro hautui hellalla jo tuntia ennen hoohetkeä, mutta emäntä ryntäsi suihkuun vasta varttia yli puolen päivän. Kun ovikello lopulta ensimmäisen kerran soi, glögikattila höyrysi kilpaa puuron kanssa, puolukkaiset suklaasuukot oli ladottu hopeatarjottimille ja emäntäkin ehtinyt sujahtaa juhlamekkoonsa. Itsenäisyyspäivän vastaanotto sai alkaa.

Kahta tuntia myöhemmin siskojen lapset juoksivat ympyrää eteisen ja keittiön välillä, isän tuoma kuusi oli koristeltu, ensimmäinen kattilallinen kaavittu viimeistä riisinjyvää myöten puhtaaksi, muutama mukillinen glögiä maisteltu ja emäntä tyytyväinen. Kukkia aseteltiin maljakoihin, sytettiin lisää kynttilöitä ja välillä vilkaistiin mikä on ampumahiihdon tilanne. Ystävien lapset kehuivat, kuinka puuro on parempaa kuin päiväkodissa. Skumppapullojen korkit poksuivat ja kaiuttimista kaikasi Finlandia. Toisilleen tuntemattomat esittäytyivät ja solahtivat sulavasti osaksi yhteistä ystäväpiiriä.

puolukkaiset suklaasuukot

Tätä kirjoittaessa en voi kuin ihmetellä mieleni liikkeitä. Nuo kaikki rakkaat ihmiset halusivat juhlistaa 101-vuotiasta Suomea juuri meidän kanssamme. Tuskin yksikään heistä aavisti, millaisia mietteitä olin ehtinyt päässäni pyöritellä. Jos en ehtinyt heille kaikille tätä kasvokkain kertoa, teen sen tiettäväksi tässä ja nyt: olette tärkeitä joka ikinen. Minun elämäni valopilkkuja ja syvälle sydämeeni juurtuneita, halusitte tai ette.

Taas tässä kävi näin. Kevyistä lauseista ja juhlavasta tunnelmasta kasvoi ja kirposi pateettisia pohdintoja, mutta kerrankos sitä. Antaa sanojen tulla, sillä sisällänikään en voi niitä pitää. Siirrytään nyt kuitenkin aiheeseen, jonka oli tarkoitus olla postauksen päätähti. Siispä ylpeänä esitän: puolukkaiset suklaasuukot –jotka katosivat hopeatarjottimilta niin nopeasti, etten itse ehtinyt niitä edes maistaa, saatikka ottaa edustuskelpoisia kuvia. Mutta hyviä ne kuulemma olivat ja riittävän makeita.

puolukkaiset suklaasuukot

Reseptiä varten tarvitset lämpömittarin, sillä sokerisiirappi vaatii 120 asteen lämpötilan. Ei yhtään enempää, eikä yhtään vähempää. Pieni mittari on edullinen, ja jatkossa voit hyödyntää sitä esimerkiksi lakritsitoffeen valmistamisessa tai vaikka friteerausöljyn lämmittämisessä. Ei siis turhake ollenkaan!

Niin ja glukoosisiirappia löytyy isompien kauppojen valikoimista, minä hankin purnukkani Redin K-Supermarketista. Reseptistä riittää 15–30 pusuun riippuen keksien koosta ja vaahtohuippujen korkeudesta.

Puolukkaiset suklaasuukot

1/2 dl glukoosisiirappia
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 rkl puolukkamehutiivistettä
2 valkuaista
ripaus suolaa
300 g tummahkoa suklaata
3 rkl rypsiöljyä
n. 20 kpl ohuita pieniä keksejä

Mittaa siirappi, sokerit ja mehutiiviste pieneen kattilaan ja lämmitä seos 120 asteeseen. Pyydä apukokkia vatkaamaan sillä aikaa kaksi valkuaista kovaksi vaahdoksi. Jos toista käsiparia ei ole lähettyvillä, vähennä lieden lämpöä ja vatkaa valkuaiset itse. Pääasia, että sokeriseos pysyy notkeana. Kaada kuuma seos ohuena nauhana valkuaisten joukkoon vatkaten samalla niin vimmatusti. (Joku keemikko saisi muuten selittää tämänkin, miksi vatkattu valkuainen ei kypsy kuuman sokerisiirapin valuessa joukkoon?)

Jatka vatkaamista vielä hetki, jotta vaahto vähän jäähtyy. Ropsauta sitten sekaan aavistus suolaa. Lusikoi valmis vaahto pursotinpussiin. Lado tässä vaiheessa keksit tarjottimelle tai parille ja tsekkaa, että pakastimessa on niille tilaa.

Ennen kuin leikkaat pursotinpussin kulman auki, pyöräytä täytettyä pussia ilmassa muutaman kerran, jotta kaikki vaahto pakkautuu pussin perälle. Leikkaa sitten pussin kulma auki, niin että reiästä tulee n. puoli senttiä halkaisijaltaan. Jos käytät kankaista pursotinpussia, valitse tyllaksi sellainen, missä ei ole mitään kuviota. Pursota sopivaksi katsomasi määrä vaahtoa kekseille, ja laita ne pakkaseen siksi aikaa kun sulatat suklaan.

puolukkaiset suklaasuukot

Sulata suklaa vesihauteessa. Ota siis kattila, johon laitat vettä ja aseta sen päälle metallikulho, johon suklaa pilkotaan. Kuumenna vesi kiehuvaksi ja sörki suklaapaloja välillä, jotta ne sulavat tasaisesti. Lisää sulaneen suklaan sekaan 3 rkl rypsiöljyä. Ota sitten ritilä (uunin ritilä käy hyvin) ja laakeahko lautanen. Aseta lautanen tai vati ritilän alle ja nostele sellainen määrä vaahtohuippuisia keksejä ritilälle, että ne mahtuvat kaikki alla olevan astian kohdalle. Sitten alkaa jännittävin vaihe, jossa puolukkaiset suklaasuukot saavat lopullisen muotonsa!

Valuta sulanutta suklaata ohuena norona vaahtohuippujen päälle niin, että suklaa peittää vaahdon kokonaan. Ylijäämä suklaa valuu astiaan ja vaahtohuiput peittyvät ihanasti kiiltävään suklaaseen. Mahtava MasterChef-moment! Nosta pusut takaisin tarjottimelle ja nosta viileään jähmettymään. Nuolaise suklaiset sormet ja nosta puolukkaiset suklaasuukot pöytään parahiksi, kun vieraat saapuvat. Muista kattaa servetit, muuten vieraatkin joutuvat nuolemaan näppejään. Muuta makeaa et kahvipöytään tarvitsekaan, yksi suukko vastaa taatusti noin neljää sokeripalaa. Vähintään.

puolukkaiset suklaasuukot

Ensi kerralla, kun suunnittelen juhlien järjestämistä, yritän muistaa kaivaa esille tämän tekstin. Ehkä en olekaan niin ulkopuolinen, kuin välillä kuvittelen.