Grillatut sinisimpukat ja sitruunainen tagliatelle

Olenko jo hehkuttanut tarpeeksi meidän lähikalakauppaa? Hehkutan varmuuden vuoksi vielä vähän lisää. Tukkutorin Kalan valikoima on verraton – tuoretta ahventa, lahnaa, lohta, haukea, kuhaa, ruijanpallasta ja makrillia. Itse leppäsavustettua siikaa, suomalaisia täplärapuja, perattuja muikkuja, turskanseläkettä ja halstrattuja nahkiaisia. Ruotsalaiset sinisimpukat kevensivät kukkaroa vain 4,99 euroa kilolta. Laatu oli erinomainen, kaikki nilviäiset olivat elossa.

tuoreet sinisimpukat

Kesä on mennyttä, mutta grillikausi jatkuu vielä pitkään. Siksi päätimme tällä kertaa heittää sinisimpukat hiilien hyväilevään hehkuun. Tai no, voi olla, että puhallusvoimalla hehkuva hiililieriön tulikuuma tohotus oli kaukana lempeästä lämmöstä, sillä jo ensimmäisen minuutin aikana parvekkeelle levisi kaikkea muuta kuin miellyttävä tuoksu. Haisi siltä, kuin kasa hiuksia olisi heitetty hehkuville hiilille.

puhdistetut sinisimpukat

Olimme asialla ensimmäistä kertaa, joten emme tienneet kuuluuko epämiellyttävä lemu kuvioon, toivoimme vain, ettei se tartu simpukan lihaan. Mies jäi kääntelemään simpukoita, minä heitin vastaväännetyn tagliatellen tulille.

tagliatelle

Viiden minuutin jälkeen simpukoiden kuoret olivat osittain hiiltyneet, eikä niitä voinut ajatellakaan lisättäväksi suoraan kypsän tuorepastan sekaan. Lämpö todella taisi olla näille otuksille liikaa. Vähiten kärventyneet yksilöt poimittiin kuvausrekvisiitaksi, muut noukittiin mustuneiden kuorten sisältä yksitellen lautasille.

grillatut sinisimpukat

Ruokapöydällä oli hiiltyneitä simpukanpaloja ja sormet tahraantuivat nopeasti mustiksi. Mies pyöritteli päätään, grillatut sinisimpukat eivät pääse jatkoon. Minä heitin tiskiin eriävän mielipiteeni. Olihan syöminen toki sotkuista, mutta simpukoiden maku kuitenkin varsin hyvä. Kun ruokakuvat oli otettu ja päästiin pastan kimppuun, oli miehenkin myönnettävä, että ilman santsikierrosta tästä ei selvittäisi.

sitruunainen tagliatelle

Seuraavalla kerralla tiedämme käyttää matalampaa lämpötilaa tai mahdollisesti foliovuokaa simpukoiden ja tulisina tuikkivien hiilien välissä. Myös 7 minuutin paistoajasta voi helposti nipistää minuutin tai pari. Maalaisjärkeä peliin ja täydellistä tulee.

grillatut sinisimpukat ja tagliatelle

Grillatut sinisimpukat ja sitruunainen tagliatelle

1 kg tuoreita sinisimpukoita
loraus oliiviöljyä
1 rkl voita
2 pientä salottisipulia
1–2 valkosipulinkynttä
n. 1 dl valkoviiniä
1 dl kuohukermaa
puolen sitruunan raastettu kuori
suolaa ja pippuria
(tuore)pastaa

Puhdista simpukat, revi irti parta ja heitä pois kaikki yksilöt, jotka eivät kopauttaessa sulkeudu tai joiden kuori on rikki. Jos teet pastan itse, käytä esimerkiksi Jamie Oliverilta mukailtua reseptiä, voit käyttää myös kaupan tuorepastaa tai perusspagettia. Kun pasta on valmista keitettäväksi, tee kastike. Tässä vaiheessa myös grillin pitäisi olla jo kuumana.

Kuullottele sipulisilppua öljyssä ja voissa pari minuuttia. Lisää sitten valkoviini ja kiehauta. Lisää kerma. Anna porista hiljaisella tulella ja raasta sillä aikaa sitruunankuori. Lisää raaste ja mausta suolalla ja pippurilla. Jos käytät kuivapastaa laita pastat tässä vaiheessa kiehumaan.

Grillaa sinisimpukat joko folivuoassa, vahvan folion päällä tai suoraan ritilällä. Paistoaika riippuu siitä, kuinka kuumana hiilet hehkuvat, 5–7 minuuttia pitäisi riittää. Heitä pois kaikki simpukat, jotka eivät kypsennyksen aikana ole avautuneet. Keitä lopuksi tuorepasta reilusti suolatussa vedessä ja kaada kypsä pasta kastikkeen sekaan. Sekoittele ja tarkista suola.

grillatut sinisimpukat ja tagliatelle

Nostele pastaa syville lautasille ja lado päälle grillatut sinisimpukat kuorilla tai ilman. Varaa viereen viipale vaaleaa leipää, jolla voit kaapia lautasen puhtaaksi. Kaada lasiin vielä viilennettyä valkoviiniä, sulje hetkeksi silmät, hengitä syvään ja toivota hyvää ruokahalua.

Kestosuosikki: Helppo sitruunarisotto

Aina 90-luvun loppuun asti elin siinä käsityksessä, että risotto koostuu riisistä ja sen sekaan sotketusta lihasta, kalasta tai kasviksista. Keitetään normiriisi, palastellaan kaupan paistopisteeltä foliopussissa ostettu kullanruskea broileri ja sekoitetaan. Kanarisotto on valmis. Ruoka oli helppoa, nopeaa ja halpaa. Siksi sitä varmaan valmistettiinkin ensimmäisen poikaystäväni kotona usein ja kattilakaupalla. Vieläkin tunnen nenässäni tuoksun ja suussani kuivahkot kananpalat.

Myöhemmin sain maistaa italialaista risottoa. En muistan miten ja missä, todennäköisesti kuitenkin ravintolassa, sillä reiluna parikymppisenä en juurikaan kokkaillut erikoisempia ruokia itse, eikä niitä kavereidenkaan keittiöissä kokattu. Ja erikoistahan se siihen aikaan oli, italialinen ruoka. Ei mitään makaroonia vaan putkipastaa. Eikä pelkkää spagettia vaan penneä, tagliatellea tai farfallea.

metsäsienirisotto

Opin, että oikea risotto ei suinkaan ole tönkköä ja kuivaa, vaan kosteanpehmeää, täyteläistä ja vähän valuvaa. Sellaista kuin löysähkö riisipuuro. Tutkittuani asiaa, huomasin, että kunnolliseen risottoon käytetään vain tiettyjä pyöreäjyväisiä riisilajikkeita – carnarolia, arboriota tai vialonea. Viiniäkin tarvittiin, eikä sipuliksikaan kelvannut mikä tahansa, vain salottisipuli antaa juuri oikean aromin risottoon.

Sittemmin minusta on tullut mestari risottojen valmistamisessa. Osaan tehdä oikeaoppisen risoton vaikka silmät suljettuina. Salaisuus on kiireettömyydessä, risotto vaatii hitaan hetken. Tärkeintä on sekoittaa usein, jotta riisin tärkkelys liukenee ja muodostaa kermaisen rakenteen.  Nestettäkin lisätään vain vähän kerrallaan. Oikotie ei johda onneen risottojen maailmassa.

Risoton perusresepti on helppo ja soveltuu kaikkien risottojen pohjaksi. Tarvitset vain risottoriisiä, salottisipulia, kana- tai kasvislientä sekä valkoviiniä, suolaa ja pippuria. Jos jääkaapistasi löytyy näiden lisäksi voita ja parmesan-juustoa, koossa ovat mitä parhaimman aterian ainekset.

sitruunarisotto

Italialaista risottoa voi muunnella loputtomiin. Minun TOP 3 -listallani ovat metsäsienirisotto, sitruunarisotto ja vuohenjuusto-viinirypälerisotto. Sitruunaversio sopii erityisen hyvin kalan tai merenelävien kylkeen,  keväällä sekaan voi pätkiä myös vihreää parsaa. Tämänkin reseptin alkuperäinen koti on Pastanjauhantaa-keittiössä, kumarruksia siis siihen suuntaan!

Helppo sitruunarisotto

2 salottisipulia
60 g voita
1 rkl oliiviöljyä
3 dl risottoriisiä
1 dl valkoviiniä tai vermuttia
1 l kasvis- tai kanalientä
1 sitruuna
1 oksa rosmariinia (tai vajaa 1 rkl kuivattua)
1/2 dl kermaa
1 keltuainen
1 dl raastettua parmesaania
suolaa
pippuria

Sulata puolet voista isossa kattilassa tai korkeareunaisessa paistinpannussa ja lisää oliiviöljy. Silppua sipuli ja kuullota sitä voin ja oliiviöljyn seoksessa isossa kattilassa. Kuumenna toisessa kattilassa kasvis- tai kanaliemi ja pidä se poreilevana. Kaada riisi kuullottuneen sipulisilpun joukkoon ja kääntele sitä, kunnes riisinjyvät ovat kauttaaltaan rasvassa. Holauta kattilaan desin verran valkoviiniä tai vermuttia, sekoita ja anna sen imeytyä riisiin. Risottokattilaa kannattaa pitää keskilämmöllä, jotta neste ei haihdu liian nopeasti. Lisää sitten risottoon kauhallinen kiehuvaa lientä, sekoittele ja odota, että liemi imeytyy riisinjyviin lähes kokonaan, ennen kuin lisäät seuraavan kauhallisen. Jatka tätä, kunnes riisin purutuntuma on oikea eli italialaisittain al dente. Tarkista suola ja lisää pippuri. Tämä on risoton perusresepti, jota voit varioida miten tahdot.

Sienirisotossa tuoreet sienet, timjami ja rosmariini kannattaa lisätä ja paistaa sipulien kanssa samaan aikaan (pakastetut tai kuivatut sienet voit sekoittaa risottoon myöhemminkin), vuohenjuustorisotossa juusto ja viinirypäleen puolikkaat lisätään vasta risoton kypsennyksen loppuvaiheessa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt kuitenkin tehdään sitruunarisottoa, joka maustetaan vasta kun riisi on jo syötävän kypsää. Raasta sitruunan kuori ja sekoita se yhdessä rosmariinin kanssa risoton joukkoon. Purista sitten sitruunan mehu ja sekoita se pienessä astiassa kerman, munankeltuaisen, parmesaanin ja pippurin kanssa. Sotke risoton joukkoon ja sulata sinne myös loput voista. Sekoita hyvin ja tsekkaa lopuksi vielä suola. Valmiin risoton tulee olla löysää, mutta kuitenkin niin kiinteää, että sitä voi syödä haarukalla.

Harjoitus tekee risottomestarin. Kymmenennen risoton jälkeen et enää halua tilata risottoa ravintolassa. Se ei kuitenkaan ole yhtä hyvää kuin itse tehty.

Kadonnut raastinrauta ja muita tarinoita mökkiläisen keittiöstä

Vuokramökin kesäkeittiön varustus on aina etukäteen mysteeri, eikä kaikkea viitsi roudata kotoa ihan vaan varmuuden vuoksi. Veitset ovat usein tylsiä, paistinpannut kuluneita, patalaput ovat kadonneet, viinilaseja ei ole, eikä kunnon pallovispilää varustukseen kuulu, sähköisistä vempeleistä puhumattakaan.

avotuli grillissä
kanavartaat lautasella

Niinpä järvestä noussut ahven fileerataan Marttiinin massiivisella puukolla. Majoneesia vatkataan sormet rakoilla, juusto ”raastetaan” pilkkomalla, porkkanat kuoritaan juustohöylällä ja kasvisliemikuutioiden puuttuessa kanttarellirisottoon tarvittu liemi keitellään itse niistä kasviksista, mitä kaapissa sattuu olemaan. Onneksi veitsenteroitin kulkee helposti mukana repun sivutaskussa.

sienet pannulla
risotto lautasella

Yksi asia löytyy aina ja se on mikro. Toinen, hiukan tarpeellisempi, on pullonavaaja. Niitä on ripusteltuna saunan ulkoseinään, pukuhuoneeseen, mökin terassille, grillikatokseen ja keittiön naulaan. Poikkeus vahvisti tämänkin säännön Sulkavalla, kun rantasaunan varustus oli puutteellinen. Minä kätevänä emäntänä yritin näyttää siskolleni, kuinka kruunukorkki lähtee kun sitä vähän kämmenpohjalla kopauttaa vaikkapa penkinkulmaa vasten. No ei lähtenyt kymmenennenkään yrityksen jälkeen, piti huutaa miehet grillikatokselta apuun. Muistoksi jäi mojova mustelma kämmenessä ja miehen hymähdellen antama lupaus opettaa, miten pullo oikeaoppisesti avataan.

siideri saunan rappusilla

Viimeisimmästä mökkikeittiöstä ei löytynyt raastinrautaa. Sen sijaan kaapissa komeili kokonainen kahviastiasto kuudelle, kolme foliorullaa, saman verran suolasirottimia ja aterimia vaikka naapureille jakaa. Parvekepuutarhan rehottavat basilikapuskat oli kuitenkin ennen reissua latvottu ja pakattu mukaan. Miettimättä sen pidemmälle ruokalistalle oli lisätty lounaspesto.

sitruunankuori silputtuna

Tutkittuani mökkikeittiön kaapit kolmannen kerran seisoin hämmentyneenä keskellä tupaa ilman raastirautaa ja sauvasekoitinta. Pohdin itsekseni kuka muka on päättänyt, että peston pitäisi olla sauvasekoittimella sileäksi surautettua? Miksi pesto ei voisi yhtä hyvin olla rakenteeltaan karkeampaa? Sitten ryhdyin tuumasta toimeen.

Sitruunalla höystetty pesto (2–3 mökkiläiselle)

Ruukullinen basilikaa (minä käytin kreikkalaista, genovalaista ja thai-basilikaa)
puolikkaan sitruunan kuori ja mehu
n. 1 dl pinjansiemeniä
2 valkosipulinkynttä
n. 1 dl oliiviöljyä
n. 1 dl parmesaania raastettuna
suolaa ja pippuria

Silppua basilika, valkosipuli ja pinjansiemenet, karkeusasteen valitset itse. Pese sitruuna ja raasta sen kuori tai jos raastinta ei ole, höylää perunankuorimaveitsellä tai vaikka juustohöylällä kuoresta isoja suikaleita ja silppua ne veitsellä ”raasteeksi”. Vältä sitruunan valkoista osaa, se tekee pestosta kitkerän. Purista puolikkaan sitruunan mehu. Raasta parmesaani samalla tekniikalla tai käytä valmista raastetta.

pestoainekset kulhossa

Laita nämä kaikki samaan kulhoon ja kaada päälle noin desi hyvää oliiviöljyä. Sekoita, mausta suolalla ja pippurilla ja anna makujen tasaantua ainakin puolisen tuntia. Keitä sopiva määrä pastaa ja kaada kastike valutetun pastan päälle. Kastikkeen ei tarvitse kypsyä, se lämpenee riittävästi kuuman pastan joukossa. Onnittele itseäsi, sait aikaan aterian välineinäsi vain leikkuulauta, veitsi, juustohöylä ja kattila.

pesto lautasella