Sappion luomutila – kyyttökavereita ja tuoretta valkosipulia

Nimismiehen kiharoille kulunut hiekkatie pöllyää niin, ettei eteensä tahdo nähdä. Edellisistä sateista on kolme viikkoa aikaa, ja helleputki on saanut pientareen niittykukatkin nuokkumaan. Matelemme traktorin perässä, ja pohdimme mitä sitä ajavan isännän päässä mahtaa liikkua. Toivoo taatusti sadetta yhtä paljon kuin luontokin.

Noin neljän kilometrin päässä Juva–Savonlinna-tieltä kääntyy vasemmalle Pikkusappiontie. Pian nenään hiipii lapsuudesta tuttu maatilan tuoksu – tässä lähellä asuu kymmeniä kyyttölehmiä ja -sonneja, itäsuomalaista alkuperäiskarjaa. Sappion luomutila on aivan nurkan takana.

sappion luomutila kyyttö

Kuorolaulu on ihmeellinen harrastus. Sitä kautta tutustuu ihmisiin, joihin todennäköisesti ei missään muualla vahingossakaan törmäisi. Kuten nyt Frans Jaatiseen ja Alexandra Lindqvistiin, jotka ottivat muutama vuosi sitten haltuun Sappion sukutilan, ja mittailevat saappaillaan nyt pellon piennarta kuin vanhat tekijät konsanaan. Maalle muuttaminen ei kuulemma ole kaduttanut hetkeäkään, päinvastoin.

Sappion luomutila on sopivasti mökkimatkamme varrella, niinpä tuotevalikoima on tullut jo varsin tutuksi. Kyytönlihan lisäksi luomutilalta voi ostaa valkosipulia. Kesällä tuoreena, myöhemmin syksyllä ja talvella kuivattuna – kokonaisena, myllystä pyöräytettävänä rouheena, lastuina tai perinteisenä valkosipulisuolana. Valkosipulimyllystä on tullut meidän keittiössä jo legenda. Valkoista kultaa rouhaistaan niin leivän päälle kuin patoihin ja kattiloihinkin.

sappion luomutila valkosipuli

Tällä kertaa olemme ostosvisiitillä niin ikään kuoroharrastuksesta elinikäisiksi ystäviksi tarttuneiden leidien kanssa. Halaamme, vaihdamme kuulumiset ja sitten ryhdymme kaupantekoon. Ostamme reilun kilon tuoretta ulkofilettä, pari kourallista juuri pellosta nostettua valkosipulia ja ison rasiallisen itsepoimintana myytäviä saskatoon-pensaan eli marjatuomipihlajan sinisinä hehkuvia marjoja. Sappion luomutila myy myös Fransin vanhempien vastalinkoamaa hunajaakin, mutta mökin hunajavarastot on harmillisesti juuri ehditty täyttää edellisenä päivänä.

sappion luomutila valkosipuli

Pihalla kasvaa myös viiniköynnöksiä ja kymmeniä korkeita tyrnipensaita. Makeanhimoisia lintuja suitsitaan kaiuttimista kantautuvilla petolintujen äänillä. Kissat loikoilevat laiskoina auringossa, lehmät mölisevät vähän kauempana metsälaitumella. Sonnit seisovat omassa aitauksessaan. Yksi niistä tulee tutustumaan kameraan. Häntä heilauttelee paarmanperkeleitä kauemmanksi ja kosteat silmät seuraavat tarkasti, mitä aitauksen toisella puolella tapahtuu. Emäntä huikkaa kauempaa, että sonnin nimi on Onni. Onni-sonni on uteliaalla tuulella, tai sitten se vain tykkää paistatella linssin tuolla puolen.

sappion luomutila kyyttö

sappion luomutila kyyttö

Tämän luomummaksi ei naudanliha muutu. Vaikka olen sekasyöjä, mietin tarkkaan, mitä suuhuni laitan. Tehotuotettuun broileriin en juurikaan enää koske, eikä possuakaan tule kaupasta kotiin kannettua. Naudanlihaa syön silloin tällöin, mutta silloinkin haluan tietää, millaiselta tilalta liha on peräisin. Ostan aina luomua, ja jos sitä ei ole tarjolla, käännyn usein kannoillani ja kävelen takaisin kasvislaarien ja vihannesröykkiöiden äärelle. On ilo ostaa suoraan tuottajalta ja tukea samalla tilallisia, sellaisia, jotka haluavat kasvattaa suomalaisten ruokapöytään kestävää syötävää ja tekevät sen eettisesti.

sappion luomutila kyyttö

Olemme unohtaneet kylmälaukun kotiin, mutta kätevä isäntä kaivaa kätköistään kylmäkallen, painaa se lihaa vasten ja käärii koko komeuden tiukasti sanomalehtipaperiin. Vilkutamme mennessämme sonninmullikoille ja köröttelemme mökin kesäkeittiöön sytyttelemään grilliin tulia.

Hiiligrillissä kovalla lämmöllä nopeasti kypsennetyt ulkofilepihvit (kaksi minuuttia per puoli) maistuvat mielettömän hyville, mehukkaampia pihvejä en muista nauttineeni vuosikymmeneen. Ja saskatoonit, ne häviävät rasiasta muutamassa minuutissa. Yhdessä muurinpohjalettujen ja vaniljajäätelön kanssa, tietenkin.

sappion luomutila valkosipuli

ps. Sappion luomutilan tuottamaa valkosipulia voi ostaa paitsi suoraan tilalta, myös verkkokaupan kautta. Lisäksi tuotteita on saatavilla ainakin Juvalta sekä valikoiduista pääkaupunkiseudun marketeista. Kyytönlihaakin on välillä tarjolla myös meille etelän asukeille. Kannattaa siis ottaa Sappion luomutila ja sen Facebook-sivu seurantaan, sitä kautta tiedotetaan silloin tällöin tapahtuvasta pop up -myynnistä. Ja jos Sappion luomutila on sinunkin (mökki)matkasi varrella, käy ihmeessä kylässä, mutta muista pirauttaa ensin, jotta tilalla tiedetään olla paikalla!

Yksin karhujen keskellä – selviytymisopas kesämökille

Täällä sitä ollaan. Järven rannalla, paahteisena päivänä, aurinkotuolissa, jonka vierellä varjossa lämpömittarin lukemat ovat nousseet lähes kolmeenkymmeneen asteeseen. Lappiin on annettu hellevaroitus, mutta kuuma on kuulkaa myös näillä Etelä-Savon leveysasteilla. On kaikilla mittapuilla täydellinen kesäpäivä tuhansien järvien jumalaisen kauniissa maassa, mutta vatsanpohjassa kasvaa siitä huolimatta inhottava musta möykky. Olen mökillä yksin.

selvitytymisopas kesämökille

En ole tottunut olemaan itsekseni. En varsinkaan keskellä vuokramökin vierasta ympäristöä, tilanteessa, jossa lähin kauppa on kymmenen kilometrin päässä ja kulkuvälineenä vain omat jalat tai vanha, nitisevä polkupyörä. Joku saattaisi huudahtaa tässä vaiheessa, että haloo, maaseudulla asuu kymmeniätuhansia suomalaisia, joiden kauppareissu kestää tunnin tai kaksi, ja silti pärjäilevät hyvin. Totta sekin, mutta siitä huolimatta totean, että tällainen vannoutunut kaupunkilainen on uudessa tilanteessa hiukan hukassa ja hätää kärsimässä.

Normaalisti nautin yksinolosta. Saa tehdä mitä haluaa, syödä yksin kaikki herkut, keskittyä asioihin, joista nauttii ja uppoutua omiin ajatuksiin ilman muiden ihmisten mielipiteitä tai muita häiriötekijöitä. Ketään muuta ei tarvitse hetkeen ottaa huomioon. Nautin, mutta vain silloin kun olen kotona tai muussa turvalliselta tuntuvassa ympäristössä. Kun lähiympäristössä liikkuu todistetusti karhuja, linnut elämöivät järvellä, metsikön mättäät suhisevat ja mökki natisee ja naksuu epämääräisesti, olen varpaillani ja välillä jännityksestä jäykkänä.

radio suomi

Viikonloppuna kummityttöni vanhempineen teki yllätysvisiitin. He toivat minulle radion, ja pääsin takaisin sivistyksen pariin. Lehtiä tänne ei nimittäin tule, enkä jostain syystä ole tottunut lukemaan uutisia kännykällä tai muutenkaan selailemaan päivän tapahtumia netissä. Olen ollut uutispimennossa, ja nyt pitkästä aikaa kartalla. Ehkä tämä tästä.

Reilun viikon kokemuksella kirjattakoon ylös muutama keino, jolla aikaa voi kuluttaa ja mielen harhauttaa pienen paniikin pyrkiessä pintaan. Selviytymisopas kesämökille korpien keskelle, karhujen kotikulmille, olkaa niin hyvät!

Puhu rohkeasti itseksesi. Juttele rantakaislikkossa ruokaileville joutsenille, kommentoi räkättirastaiden rosvoluonnetta (syövät kaikki mustikat pihasta, prkl), anna ampiaisten, paarmojen ja kärpästen kuulla kunniansa, kommentoi rannassa uivien pikkukalojen käyttäytymistä ja hätistele hyttysiä kirosanoin. Sisiliskokin kuuntelee, jos puhut oikein hiljaa, ja niin tekevät hiiretkin, jotka rapistelevat terassilaudoituksen alla. Voit myös sanoittaa omaa tekemistäsi ja kysyä retorisia kysymyksiä, kuten mitähän minä tänään söisin tai uskaltaisinkohan mennä uimaan?

Jos lähistöllä asuu (mökki)naapureita, käy sanomassa heille moi, ja jos yhtään tuntuu siltä, vaihda puhelinnumeroita. Jos jotain sattuu, on hyvä olla edes joku, joka asuu lähellä ja jolle soittaa.

kirjasto lomalukemista

Uppoudu muihin maailmoihin. Hanki kirjastokortti paikalliseen kyläkirjastoon ja kanna mökille kasa kirjoja. Lue kesämökille kerääntyneitä vanhoja naistenlehtiä tai täytä ristikoita, jos lehdet on jo luettu. Myös blogien lukemiseen on kerrankin aikaa, vink vink! Virittele ulos lukunurkkaus tyynyistä ja täkeistä, heittäydy riippumattoon tai laiturille ja uita varpaita vedessä.

Tee tavallisista askareista kiinnostavia. Vaikka sisällä olisi kaikki keittiöherkut, kasaa likaiset astiat pesuvateihin ja tiskaa ne ulkona. Anna kippojen kuivua auringossa ja kanna ne sitten suoraan kaappeihin. Lämmitä saunaa antaumuksella, saunajuoma kädessäsi, elävää tulta fiilistellen. Tee halkojen hakkaamisesta tai souturetkestä treenihetki. Kastele kukat ja keittiöpuutarha aamulla, päivällä ja illalla. Rapsuta porraskaiteet vanhasta maalista, öljyä terassi tai tee pientä pintaremonttia sisällä.

mustikkapasta

Ota mökille mukaan muutama keittokirja tai selaile ruokablogeja. Kokkaa jotain, mitä et ole ikinä ennen kokeillut. Kerää marjoja ja sieniä. Ota lasi viiniä, sekoita drinkki tai testaa uutta siiderimerkkiä. Osta vain lempiaineksiasi ja herkuttele häpeilemättöästi. Nauti siitä, että saat syödä kaiken yksin.

Jos et tarkoituksella ole vetäytynyt hiljaisuuden retriittiin, ole yhteyksissä ulkomaailmaan. Soita kaverille, viestittele ystävien kanssa, kirjoita vaikka kirje sukulaiselle, jota et ole pitkään aikaan tavannut. Jos ulkomaailma ei kiinnosta, kirjoita päiväkirjaa tai raapusta ajatuksesi muulla tavalla paperille. Jos pelottaa tai jännittää, anna tunteiden tulla ulos tavalla tai toisella.

japanilaiset ristikot

Pyöräile lähimpään kylään tai kaupunkiin. Etsi paikallinen kirpputori, maalaistori, kahvila ja turisti-info. Osta mansikoita ja kokoa mukaasi nippu esitteitä ja lue ne tarkkaan läpi. Saatat löytää elämyksiä, joita et osannut etsiäkään. Kuten maksuton villiyrttiruokakurssi tai Tuusniemen kesäteatterin Tankki täyteen -näytös, jonne järjestetään ilmainen kuljetus Rantasalmen keskustasta.

Tee asioita, joihin kotona ei koskaan ole aikaa tai viitseliäisyyttä (ainakaan minulla). Lakkaa kynnet, höylää sääret, nypi kulmakarvat, leikkaa otsatukka, käytä kasvonaamioita, tee jalkahoito ja testaa ne kaikki näytepakkaukset, joita olet vuoden aikana meikkipussiin haalinut.

lomalukemista

Yritä välillä olla tekemättä mitään. Makaa laiturilla, riippumatossa tai sohvalla. Tuijottele pilviä, tuulessa taipuvia puita, kimalaisten tanssia, sudenkorentojen lentoratoja ja auringon kimallusta veden pinnalla. Kuuntele kuikan huutoa, heinäsirkan siritystä, pikkulintujen konserttia tai radiota, jos et luonnon äänistä piittaa. Käännä kanava Yle Radio Suomen kohdalle, sulje silmät ja seuraa vaikka joka arkipäivä klo 17.30 lähetettävää radioteatterin kuunnelmaa Gösta Sundqvistin urasta ja elämästä.

Kun ilta hämärtyy, sytytä kynttilä tai sähkövalot. Kuuntele rauhallista musiikkia ja lue kirjaa, josta jää hyvä mieli. Jos olet herkkä äänille, käytä korvatulppia. Lukitse ovet yöksi ja jos se oloa helpottaa, nuku vaikka nalle kainalossa. Jos uni ei tule, voi aina nousta ihailemaan auringonnousua, aamuneljältä maisema on kauneimmillaan.

iltarusko

Jos minä, jännittämisen piirimestari, pystyn tähän, pystyt sinäkin.

Mökkiterveisin, Pia.

Ps. Heinäkuisten helteiden kunniaksi vielä yksi muistutus: juo vettä. Hanavettä, kaivovettä, vissyvettä, mitä tahansa vettä, kunhan juot sitä riittävästi. Helteellä ihon pinnasta haihtuu vettä hanakasti ja hien myötä elimistöstä poistuu sille elintärkeitä suoloja. Muista siksi myös syödä, vaikkei vatsa kuumuudessa kurnisikaan. Jääkaappikylmä alkoholi viilentää, mutta poistaa samalla nestettä. Kulauta kurkkuun vähintään yhtä monta annosta alkoholitonta juomaa kuin olet nauttinut viiniä, olutta, siideriä tai ginitonikkeja. Nestehukka stalkkaa meitä väsymättä joka ikinen helteinen hetki. Ole siis fiksu ja juo vettä.

Kilometritolppia, lämpiäviä saunoja ja leskenlehtiä – mietteitä moottoripyörän takapenkiltä

Lauantai oli tärkeä päivä. Pääsimme viimeinkin vilkaisemaan meille tarjottua savolaista mökkiä, josta saattaisi tulla kesäkoti seuraaviksi neljäksi kuukaudeksi. Hyppäsimme moottoripyörän satulaan, vaikka lämpömittari näytti 10 astetta. Tunne voitti jälleen kerran järjen.

mökkimaisema

Moottoripyörän takapenkillä ei voi lukea, ei somettaa eikä jutella kenenkään kanssa. On siis aikaa ajatella. Joskus järjestelen ideoitani kokonaisiksi teksteiksi asti, mutta yleensä keskittymiskyky herpaantuu ja mieli takertuu ohi vilahtaviin maisemiin, hylättyihin kyläkauppoihin, sillan alla kuohuviin jokiin ja muihin matkan varrella ohitettaviin vesistöihin. Katseen suunta on rajallinen, sillä kuikuilu ohi kuskinpenkin saa pään heilumaan holtittomasti ja metelin kypärän sisällä kasvamaan suhteettoman suureksi. Pientareiden tarkkailukin on puuduttavaa, siksi tuiki tavallisetkin asiat alkavat kahden tunnin rupeaman jälkeen herättää mielenkiintoisia kysymyksiä.

mökkimaisema

Miten nopeusrajoitusten sijoittaminen maanteille määräytyy? Mitkä ovat kriteerit kahdeksankympin alueelle ja mitkä satasen? Miksi jonkun kylän ympärillä madellaan neljääkymppiä, vaikka seuraava on yhtä lailla taajama ja nopeusrajoitus silti 60? Istuuko jossain virastossa ihminen, joka piirtää karttaan rastilla valtakunnallisen tieverkoston liikennemerkkien sijainnin? Onko jokin tapa, jolla alkavan tai päättyvän rajoituksen voisi ennakoida? Kysyy motoristin heila, joka säikähtää melkein aina, kun nopeusrajoitus vaihtuu pienemmästä isompaan. Moottoripyörässä on potkua ja se kiihtyy hetkessä kuudestakympistä sataseen.

Onko samassa virastossa joku, joka päättää milloin keltainen ohituskieltoviiva alkaa ja milloin se päättyy? Milloin näkyvyys on riittävä ja milloin ei? Kuinka monta metriä ennen risteystä ohituskielto alkaa? Miten viivat piirretään tiehen? Onko viivan piirtävä pensseli ohjelmoitu valmiiksi, vai ohjaako koneen kuljettaja sitä. Pitäisikö kaikki tämä tietää, kun omistaa ajokortin?

Entä miten tienvarsilla edelleen näkyvät kilometritolpat toimivat? On lukuja ja nuolia, mutta ei tietoa siitä, mihin pisteeseen nuoli osoittaa. Mitä tolpan päähän merkitty luku tarkoittaa? Onko eri kokoisilla tolpilla eri tehtävä? Mihin tolpat joutuvat, jos ne jäävät uuden tielinjauksen alle? Tätä nyt ainakaan ei opeteta autokoulussa.

mökkimaisema

Kun piennar on täynnä keltaisia kukkia, pulpahtaa niistäkin mieleen erinäisiä kysymyksiä. Mistä leskenlehden nimi tulee? Miten niin leski ja miksi lehti? Puhutaanko tässä nyt ollenkaan kukasta, vai vain vihreistä lehdistä? Nimiasia jäi vaivaamaan niin, että google pantiin laulamaan heti perille päästyä. Kirjastot.fi:n ”Kysy kirjastonhoitajalta!”-palstalta löytyi kaksikin erilaista vastausta, joista molemmat ovat jotenkin kaukaa haettuja, mutta en silti uskalla lähteä kirjastonhoitajaa kyseenalaistamaan:

”Leskenlehden lehti on vanhemmiten yläpinnaltaan kalju ja viileän tuntuinen, toisin kuin alapinta, joka nukkaisena tuntuu lämpimämmältä. Tähän liittyy symboliikka lesken vuoteen kylmästä puolesta, jossa puoliso ennen makasi. Kenties uskottavamman selityksen mukaan nimitys johtuu siitä, että leskenlehti kukkii ennen kuin sen lehdet kasvavat. Sen isot 10-30 sentin levyiset lehdet kasvavat vasta kukkien lakastuttua. Niillä ei siis ole seuraa toisistaan.”

Tuoksut tunkeutuvat moottoripyörän takaistuimella nenään paljon vahvemmin kuin autossa matkatessa. Siksi matkan varrella, viitostien levennystyömaan kohdalla pohdin myös sitä, mikä tekee tuoreen, vasta kaadetun puun tuoksusta niin kertakaikkisen ihanan? Muutama kilometri myöhemmin, lämpiävän saunan lempeän tuoksun leijaillessa ilmassa, mietin, kuinkakohan monta saunaa Suomi päällään kantaa? Tilastokeskus antaa arvioksi 2 miljoonaa, Sauna-seura taas 3,2 miltsiä. Paljon niitä joka tapauksessa on, ja sen huomaa myös tien päällä. Maailmassa todella on monta ihmeellistä asiaa, ja se hämmästyttää, kummastuttaa isoakin kulkijaa.

mökkimaisema

Takapuoli puutuu ja selkää särkee. Janottaa, mutta kypärä päässä ei voi juoda. Kypärähupun sauma painaa ikävästi ja ilmavirta suhisee korvissa, joista tulpat ovat pullahtaneet ulos. Korvatulpat on korvattu korvamadoilla: pääni sisäinen tiskijukka soittaa Abbaa ja Lapinlahden Lintuja vuorotellen. Sekin taitaa olla mökkimoodissa. Kolmen tunnin ajomatka on pitkä, mutta päätämme sinnitellä sen jatkossakin, sillä perillä odottaa paratiisi. Kesämökin vuokrasopimus on enää allekirjoituksia vailla, ja niin meistä tulee kesäsavolaisia!