Kesäloma kotimaassa? Minne mennä ja mitä tehdä?

Aurinko porottaa ja asfaltti polttaa jalkojen alla. Jonnekin pitäisi päästä, pois kaupungista, viileämpiin ja vehreämpiin maisemiin. Ulkomaille ei vielä uskalla, eikä kaikkialle vielä kannatakaan matkustaa. Mutta onko kesäloma kotimaassa mistään kotoisin?

Minä väitän, että on. Taatusti ja todellakin. On jopa vaikeaa valita, mihin suuntaan raiteet vievät tai minne päin auton nokka käännetään, niin paljon on kiinnostavia vaihtoehtoja. Houkutteleeko Järvi-Suomi vai sykkiikö sydämesi ennemmin Kainuun korville tai Lapin yöttömälle yölle? Vai olisiko kaupunkiloma sittenkin parempi vaihtoehto?

kesäloma kotimaassa

Olemme olleet ahkeria matkaamaan Euroopassa, mutta viime vuosina, mökkeilyn valloittaessa sydänalaa katse on kääntynyt kotimaahan ja sen satoihin kiinnostaviin kohteisiin. Miksi lähteä kauemmas kalastelemaan, kun lähijärvissä uiskentelee uskomattomia vonkaleita?! Siksi päätin koota yhteen kaikki kotimaanmatkailusta kirjoittamani tarinat. Jos ei tästä löydy kohdetta halki Suomen kiitävälle roadtripille, ei sitten mistään!

Sukella Savoon!

Kesäloma kotimaassa alkaa idästä. Ensimmäisenä sukelletaan nimittäin Savonmualle, minun juurilleni. Äiti on kotoisin Kuopiosta ja itsekin olen asunut Leppävirralla jonkun kuukauden. Vauvana tosin, mutta sekin lasketaan. Muukin Savo on tullut tutuksi Savolaisen osakunnan tervahöyryristeilyillä ja mökkeilykesinä, jotka melkein poikkeuksetta ovat suuntautuneet Savoon: Juvalle, Rantasalmelle, Kangasniemelle ja viimeisimpänä tänne Pieksämäelle.

postilaatikolla

aitan ovella

Tänä kesänä tutustun toivottavasti enemmänkin Pieksämäkeen ja Varkauteen, mutta sitä ennen suosittelen muutamia muita kohteita. Jos olet ohikulkumatkalla, pysähdy yhdeksi tai miksei kahdeksikin yöksi aittamajoitukseen Häyrilän maatilalle. Idyllinen pihapiiri, omalta pellolta noukitut aamiaismansikat ja rantasauna puhdasvetisen Tuusjärven rannalla hurmaavat varmasti!

teahouse of wehmais

roadtrip ronttopuisto

roadtrip valamon luostari

Hyvin levänneenä voitkin sitten ajella ristiin rastiin lähiseutuja. Kiivetä Varkauden vesitorniin, kiertää kirpputoreja, ihmetellä ITE-taidetta ja käyskennellä Valamon luostarin pihamaalla. Kun nälkä yllättää, voit istahtaa juvalaisen teehuoneen puutarhaan nauttimaan paikallisia herkkuja ja siemailemaan kylmää tai kuumaa juomaa. Sen jälkeen kannattaa piipahtaa Rapion myllyllä hamstraamassa jauhoja ja Sappion luomutilalla moikkaamassa kyyttölehmiä laitumellaan.

sappion luomutila kyyttö

Peti ja puuro – aittamajoituksessa Häyrilän maatilalla
Roadtrip Etelä-Savossa – Kirpparilöytöjä, sorateitä ja ITE-taidetta
Sappion luomutila

Kiinnostaako Varsinais-Suomi?

Savolaisen vastakohta on turkulainen, vitsailtiin usein osakunnalla, etenkin sen jälkeen kun varsinaissuomalainen osakunta muutti samoihin tiloihin savolaisten kanssa. Jos Savo ei siis innosta, kiinnostut ehkä Turun seudusta!

torpan ovi

Käännä auton nokka kohti Kustavia ja kävele kaunista kylänraittia. Kurvaa sitten Kustavin Savipajalle munkkikahveille ja osta matkamuistoksi muki tai muuta aina tarpeellista keramiikkaa. Jatka retkeä vielä Heponiemeen ihailemaan tyrskyävää merta entisen luotsiaseman kallioilta.

turun seurahuone

kuori turku

kuori turku

kaskis

Yöksi voit palata kaupunkiin hotellin valkoisiin lakanoihin. Syö hyvin, käy drinkeillä kattoterassilla, haahuile jokirannassa tai istahda piknikille tuomiokirkon tuntumaan. Turku on ihana kesäkaupunki ja sen ravintolamaailma uskomattoman laadukas. Jos vielä aktiivista menojalkaa vipattaa, ota alle 10bikes-vuokraamon sähköpyörä tai osallistu heidän järjestämälleen saaristokierrokselle. Kävin viime syksynä testaamassa yhden reitin, 42 kilometria hujahti sähöpyörän selässä ihan huomaamatta. Siitä lisää vähän myöhemmin!

Kesävieras Kustavissa
Turku, sinä salarakkaani!
Tervemenoa Turkuun! – mainioita makuelämyksiä ja kielenvievää kasvisruokaa

Ihanaa Tampere, ihanaa!

Turkulaiset perinteisesti dissaavat Tamperetta ja toisin päin. Minä tykkään molemmista, joten suosittelen tsekkaamaan myös Tampereen tarjonnan! Minun kokemukseni ovat kaksi vuotta vanhoja, mutta ainakin Kajo on paikallisten ravintolaoppaitten mukaan edelleen käymisen arvoinen. Nautinpa minäkin siellä lasillisen kuplivaa kustannussopimukseni kunniaksi viime joulukuussa.

Rauhaniemen kansankylpylä

kajo tampere

Periscope Tampere

Tampereen kauppahalli

4 vuodenaikaa Tampere

Ruokaihminen keskittyy ruokakokemuksiin, kuten ihanaan kauppahalliin ja sen puoteihin, mutta Tampereelta löytyy toki paljon muutakin. Pispala, Särkänniemi, Rauhaniemen kansankylpylä, Rajaportin sauna, lukuisat taidemuseot, muumimuseosta nyt puhumattakaan. Jokaiseen makuun jotakin!

Ihanaa Tampere, ihanaa! – Kattoterasseja, skumppaa ja kansankylpylän kalliorantoja

Ookkonää Oulusta?

Minä en ole, mutta lapsuudessa, jolloin asuimme vielä Rovaniemellä, Oulu ja Hailuoto olivat aina kesälomamatkamme varrella. Hailuoto (ja etenkin siellä järjestettävä Bättre Folk -festari) kiinnostaa edelleen, mutta vielä en ole sinne ehtinyt aikuisiällä takaisin. Sen sijaan kävin kylässä kaupunkiin muuttaneen kaverini luona ja tutustuin samalla Oulun ravintolaelämään.

puistola lounas oulu

oulu ostroferia

oulu ostroferia

Jos ja kun käytte kesälomallanne Oulussa, on teidän istahdettava Ostroferian pöytään. Ravintola on oululainen taivas maan päällä. Lähellä tuotettua, alusta asti valmistettua järkyttävän hyvää ruokaa. Lisää hehkutusta ja muutaman hotellivinkin voit lukea alle linkkaamastani tarinasta. Muista käydä moikkaamassa myös merelle tähyilevää toripolliisia!

Hei Oulu, olet ihana paikka ja kaupunki!

Koe Kainuu!

Oulusta puksutellaankin raiteita pitkin sopivasti Kajaaniin, kulttuurikaupunkiin, jossa ennakkoluuloistani huolimatta olikin todella paljon nähtävää! Samalla vaivalla kannattaa pyörähtää muuallakin Kainuussa, kokea Oulunjärvellä paistatteva Ärjänsaaren paratiisi, Paltamon erämaahan rakennettu Jättiläisenmaa sekä Suomussalmen Soiva metsä.

arctic giant paltamo

suomussalmen soiva metsä

hepoköngäs

Julma-Ölkky

ärjänsaari

ärjänsaari

ärjänsaari

Luontomatkaaja tutustuu tietysti Hossan kansallispuiston Julmaan Ölkkyyn ja käy ihailemassa yhtä Suomen suurimmista putouksista, Hepoköngästä, jonka äärelle muuten pääsee esteettömästikin. Kohti etelää ajettaessa onkin hyvä köllötellä yö tai kaksi Haapala BnB:n moderneissa lautamökeissä, nauttia tuopillinen majatalon omaa olutta ja nautiskella oivallinen paikallisista tuotteista koottu aamiainen. Reippailijat hyödyntävät myös Vuokatin tarjoamat ulkoilureitit ja muut aktiviteetit.

vuokatti

haapala bnb

haapala bnb

Ja jos satut ajamaan kohti etelää itärajaa myötäillen, Pohjois-Karjalan kautta, tee koukkaus Juuan Porttilouhen kohdalla. Pyhälle paikalle on muutaman kilometrin kävelymatka, joka todellakin kannattaa tehdä!

Juuan porttilouhi

Kajaani – kulttuurikaupunki, jossa ei muka ole mitään nähtävää?
Mielettömien maisemien Arctic Giant – vieraana Jättiläisenmaassa
Oulujärven ihmeellinen Ärjänsaari
Häikäisevä Hepoköngäs ja pessimistien Puolanka
Hossan kansallispuiston Julma-Ölkky on nimensä veroinen
Suomussalmen maaginen Soiva metsä
Haapala BnB – majatalomajoitusta ja mainiota lähiruokaa Sotkamossa

Rovaniemi – uimaan porojen kanssa?

No nyt on raflaava otsikko, saatat ajatella. Joka vuosi Rovaniemen matkailuorganisaation somekanavilla saa kuitenkin ihmetellä poroja, jotka hakeutuvat viileään veteen aukealle paikalle pakoon paarmoja ja muita kiusanhenkiä. Sinne ne marssivat ihan pokkana, ihmisten sekaan, rantaleikkeihin. Mene katsomaan, jos et usko.

Cafe Hostel Koti mökkiterassi

Cafe Hostel Koti

Joessa uiminen on sellaisenaankin erilainen kokemus, joten vaikka poroja ei näkisikään samalla viltillä, on odotettavissa ikimuistoisia hetkiä. Kun nälkä yllättää, on keskustassa ravintoloita, mitä valita. Itse ihastuin Hostel Café Kodin mutkattomaan ruokaan ja varsinkin sen sisäpihan kattoterassiin! Yöpyminenkiin oli ihanaa (ja edullista), suosittelen lämpimästi.

ounasvaara

sky ounasvaara

Sky Kitchen & View Ounasvaaran huipulla on valitettavasti kiinni kesällä 2020, mutta onneksi huipun näköalat ovat saatavilla vuodenajasta riippumatta. Huipulle kannattaa siis kiivetä (tai ottaa taksi) muutenkin. Jos satut vaaran juurelle sopivaan aikaan, saatat saada kyydin huipulle tuolihissillä. Maisemat ovat huikeat, vaikka vaara ei korkeusennätyksiä tavoittelekaan.

Hostel Café Koti – räsymattoja, rottinkia ja ruokaelämyksiä
Sky Kitchen & View – huippuruokaa ja huimaavia näköaloja Ounasvaaralla – on kiinni tällä hetkellä, mutta huipun näköalat ovat aina saatavilla!

Salla – in the middle of nowhere

Kotimaan kohteiden esittelyä ei voi toteuttaa ilman sieluani soittelevaa Sallatunturia. Jos kaipaat omaa rauhaa, mielettömiä maisemia, hyvin hoidettuja vaellusreittejä ja lähellä olevaa luontoa, lähde Sallaan. Palvelut ovat hyvät kesäaikaankin ja patikointireitistö tulentekopaikkoineen ja kotineen laaja. Moni on käynyt Sallassa talvella, mutta mitäpä jos tänä vuonna lähtisitkin sinne loppukesästä, kun hyttyset ovat hävinneet ja ilma on helteen jälkeen raikasta hengittää. Syvä suositus, vaikka vedänkin nyt vähän kotiinpäin, olenhan juuriltani puoliksi sallalainen.

ruskaretki sallatunturiin

ruskaretki sallatunturiin

Hetehaltijan lumous

Hetehaltijan lumous

Hetehaltijan lumous

Metsäterapiaa ja patikkapolkuja: ruskaretki Sallatunturiin
Hetehaltijan lumous – valloittava vaellusreitti Sallatunturin ympäri

Ååååh, Ahvenanmaa!

Jätin tahallani hehkuvimman helmen viimeiseksi. Tämä on palkinto sinulle, joka jaksoit selailla kotimaankohteita tänne saakka. Vietin keväällä 2019 kolme päivää Ahvenanmaalla, eikä maailmani ollut sen jälkeen enää samanlainen. Kohtasin ihania ihmisiä, söin jumalaisia aterioita ja ajelin vuokra-autolla pittoreskejä pikkuteitä ja yövyin ehkä tämän valtakunnan kauneimmassa majatalossa.

kvarnbo gästhem

kvarnbo gästhem

kvarnbo gästhem

Åland grönskar

Åland grönskar

Åland grönskar

Ahvenanmaa on niin lähellä ja niin toisesta maailmasta. Jos matkakuume ei ota laantuakseen, saattaisi Ahvenanmaa hyvinkin olla oikea lääke kyseiseen vaivaan. Ainakin minusta tuntui, kuin ulkomailla olisi!

Legendaarinen Smakbyn – ravintolasuositus Ahvenanmaalle
Åland grönskar – saariseikkailu keväisellä Ahvenanmaalla

Kvarnbo Gästhem – ainutlaatuinen aamiaismajoitus Ahvenanmaalla

Bonusraitoina Kymenlaakso ja Keski-Suomi

Jos mikään edellä esitellyistä kohteista ei kolahtanut, kurkkaa vielä alle linkkaamani tarinat Kotkan-Haminan seudulta ja Jyväskylästä. Ehkä rakastutkin tänä kesänä Kotkaan tai jätät sydämesi Jyväskylään, Hotelli Yöpuun huomaan?

korsupiknik

hotelli yöpuu

Kosken kuohuista korsupiknikille – Kotkan-Haminan seutu kutsuu seikkailuun!
Parasta Jyväskylässä: Hotelli Yöpuu ja Ravintola Pöllöwaari

Kesäloma kotimaassa voi olla ihan yhtä ihana kuin kaupunkiloma Euroopassa tai rantaloma Välimerellisissä maisemissa. Kun avaat silmät ja katsot ympärillesi, näet metsän puilta ja huomaat ainutlaatuisen luonnon tarjoamat mahdollisuudet. Se on paljon luvattu, mutta ei todellakaan mahdotonta. Nenä kohti kotimaisia elämyksiä ja menoksi!

ps. Vinkit Helsinkiin ja pääkaupunkiseudulle odottavat vielä kirjoittajaansa. Malttakaa siis hetkinen!

Roadtrip Etelä-Savossa – Kirpparilöytöjä, sorateitä ja ITE-taidetta

Yllättävä viesti rikkoo hiljaisen ja kolean mökkiviikon. “Jos olet mökillä yksin susien syötävänä, innostutko päiväretkestä roadtrip-hengessä vaikka Valamoon tai jonnekin?”, kysyy Savonlinnassa asuva ystäväni. Hetken mietin tekemättömiä töitäni, siirrän ajatuksen yhtä nopeasti syrjään ja kirjoitan isoilla kirjaimilla vastauksen. JOO! Mennäänkö heti huomenna?

Herään malttamattomana aamukahdeksalta , ja avaan pimennysverhot. Ilma on täydellinen autoretkelle: viisitoista astetta ja puolipilvistä, ehkä muutama sadekuuro taivaanrannassa. Haron hiuksiani peilin edessä, ne ovat vähän likaiset, mutta tuskinpa ketään rasvoittuva tukkani täällä maalla kiinnostaa.

roadtrip varkaus

Suunnitelma on sopivan löyhä. Kiertäisimme Varkauden kautta Heinävedelle ja sieltä pikkuteitä pitkin Kerimäen kautta takaisin Savonlinnaan. Pysähdyksiä, kulttuuria ja luontokohteita, ajamista hissukseen hannunvaakunalta hannunvaakunalle. Torikahviloita, kirppislöytöjä ja sen sellaista. Kuulostaa jokseenkin houkuttelevammalta kuin päivä läppärin ääressä.

Minut on luvattu tulla hakemaan kymmeneltä, joten ehdin hyvin hoitaa alta pois muutaman työtehtävän. Sitten pakkaan reppuun kameran, juomapullon, lomakon ja aurinkolasit. Vielä kännykkä taskuun ja farkkutakki niskaan, ja olen valmis ajelulle.

Varkaus – maisemia ja kolmen kirppiksen kierros

Emme ole nähneet juhannuksen jälkeen ja minulla on suuria uutisia kerrottavana. Matka Varkauteen hujahtaa hetkessä niitä päivitellessä. En tiedä kaupungista oikein mitään, mutta google kertoo, että sieltä löytyy ainakin kolme kirpputoria, mahtavaa! Kaupungin historiaan ja sen tunnuslukuihin perehdymme joku toinen kerta, tänään on tarkoitus kuljeksia ja katsella, mitä nenän edestä löytyy.

Seurasin muutama viikko sitten Liemessä-Jennin turneeta Savossa ja mieleeni jäi eriskummallinen näkötorni keskellä asuinaluetta. Sinne kipusimme ensimmäiseksi. Näkötorni on oikeastaan vain korkea asuintalo, jonka ylimmissä kerroksissa on pieni kahvila ja talon ympäri kiertävä aurinkoterassi. Kahvilan erikoisuus on ilmeisesti Varkaudessa kasvatetulla, savustetulla sammella täytetty vohveli. Nyt listalla on kuitenkin vain lohta, joten päädymme tilaamaan makeat vohvelit, toisen mansikkahillolla ja toisen vadelmalla.

roadtrip varkaus

roadtrip varkaus

Syömme sisätiloissa, sillä sopivasti kohdalle osunut sadepilvi roiskii vettä terassin rottinkikalusteille. Maisemat ovat siitä huolimatta vertaansa vailla. Vohvelit paistetaan tilauksen mukaan, mikron kilahdusta ei tässä kahvilassa kuulla. Niiden päälle on levitetty on kaupan hilloa ja pursotettu purkkikermavaahtoa, mutta myös tuoreita marjojaja talon marjapyreetä. Ilahduttavaa ja hyvää, oikein hyvää!

Näkötornista olemme bonganneet jo torin ja selvittäneet kirppisten osoitteet. Laskeudumme alas tornista ja käppäilemme lähimmälle, torin vieressä olevalle itsepalvelukirppikselle. Etsinnässä on isompi posliinivati, vohvelirauta (edelleen!) ja palapeli. Pidän silmät auki myös kristallisten skumppalasien varalta, sillä kotikeittiön lasikaappi kaipaisi täydennystä. Muutama Arabian tarjoiluvati olisikin tarjolla, mutta hinta on niiden kuntoon nähden liian kallis. Niinpä siirrymme seuraavaan kohteeseen.

roadtrip varkaus

roadtrip varkaus

Kuljemme pitkin Kauppakatua ja ihmettelemme auringossa haalistuneita ikkunateippauksia ja ikivanhoja leffajulisteita. Oranssi Kirppiksellä olisi ihana ruusuvati, mutta sille lätkäisty 32 euron hintalappu on mökkiastiasta liikaa. Osto- ja myyntiliike Varkauden Säästöcenter näyttää olevan remontissa, mutta astumme silti sisään. Remontin keskellä on kuin onkin portaat, josta laskeudutaan tavaroiden valtakuntaan. Osa pöydistä toimii itsepalveluperiaatteella, mutta kamppeiden laatu on selvästi edellisiä kirppareita parempi.

Tarjoiluvadeista on ylitarjontaa, mutta vohvelirautaa ei täältäkään löydy. On varmaan nöyrryttävä ja ostettava sellainen uutena, kun kerran käytetyn metsästäminen on kestänyt jo vuoden verran. Ihastun Arabian vatisarjaan, mutta käyttöä olisi vain sille suurimmalle. Astiat on kuitenkin hinnoiteltu köntässä, eikä vain yhtä vatia ole mahdollisuus ostaa. En halua hyllyilleni ylimääräisiä kippoja, joten tyydyn 5 euroa maksavaan valkoiseen Saksassa valmisttettuun soikeaan tarjoiluvatiin. Se kelpaa hyvin mökkikeittiöön.

Heinävesi – Varistaipaleen kanava, Ronttopuisto ja luostarielämää

Ostokset on tältä erää tehty, joten roadtrip saa jatkua. Seuraava etappi on Heinävesi. Päätämme piipahtaa sekä Valamossa että Lintulassa, vaikka kumpikaan meistä ei erityisemmin ole hengenmiehiä tai -naisia. Ensin kuitenkin pysähdymme Varistaipaleen kanavalla.

roadtrip varistaipale

roadtrip varistaipale

Luettuani viime syksynä Anni Kytömäen loistavan Kivitasku-romaanin, katselen kanavien kivisiä seinämiä ja puusta rakennettuja portteja aivan toisella silmällä kuin ennen. Kanavien kaivaminen ja rakentaminen ennen nykyaikaista infraa ja kalustoa on ollut työn ja tuskan takana. Esimerkiksi Saimaan kanavan rakennustyömaalla on aikoinen kuollut noin tuhat työmiestä huonojen työolojen ja tartuntatautien vuoksi.

Seuraamme kun pieni moottorivene laskeutuu porras kerrallaan laskevan vedenpinnan mukana. Astelemme pitkin kiviportaita sulkujen viertä ja ihailemme kanavan kuohuja. Korkeanpaikankammoisena on pakko sulkea välillä silmät, sillä kanava on pudotuskorkeudeltaan Suomen suurin, neljän sulun yhteenlaskettu pudotuskorkeus on 14,5 metriä. Kierrämme myös Varistaipaleen museorakennukset, sisäänpääsy on ilmainen. Kanavan vieressä palvelee myös pieni kioski, mutta me jätämme jätskitötteröt tällä kertaa nauttimatta.

roadtrip varistaipale

roadtrip varistaipale

Lintulan luostariin suunnatessamme silmiimme osuu Ronttopuiston mainos. Mikähän se tuo mahtaa olla, pohdin ääneen ja annan googlen hoitaa tehtävänsä. Facebook-sivut on päivitetty edellisellä viikolla, ruisleipää siellä ainakin leivotaan ja ilmeisesti tarjolla on myös päivän keittolounas. Johan tässä jo hiukookin, joten päätämme pysähtyä ihmettelemään Ronttopuistoa ja Cafe Saurusta.

roadtrip ronttopuisto

roadtrip ronttopuisto

roadtrip ronttopuisto

Selviää, että keittolounas on lopetettu, sillä keittiössä ei ole enää ketään soppaa keittämässä. Otamme myyjätytön suosituksesta sämpylän ja pullan, ehkäpä niillä saisi nälkää vähän siirrettyä. Pihapiirissä on lukuisia kettingistä taivuteltuja ITE-taideteoksia. Mainioin niistä on suurikokoinen vaaleanpunainen hevonen, Begasos (kyllä, kirjoitettuna beellä), joka lähtee lentoon nappia painamalla. Se heiluu edestakaisin vaaleanpunaisia siipiään leyhytellen. Käkätämme yhteen ääneen ja toteamme, että on tämä Suomi vaan mieletön maa.

Sitten jatkamme luostariin. Pidämme peukkuja, että Lintulassa olisi tarjolla suolaisia piirakoita tai jotakin, jolla matkaajien nälkä saataisiin taltutettua. Joudumme jälleen kerran pettymään. Vanhan kartanon pihapiiri on tosi kaunis ja siellä istuisi mielellään vaikka lounaalla, mutta ehkä Lintula puhuttelee enemmän henkistä ravintoa kaipaavia turisteja.

Matkamuistomyymälässä on pieni kirpputori, jossa olisi 10 eurolla tyrkyllä kuuden kauniin kahvikuppiparin setti. Haluaisin kovasti ostaa kokoelman kotiini, mutta tiedän, etteivät ne mahdu mihinkään, eikä niitä oikeasti tulisi käytettyä kuin kuvauksissa. Niitä varten en kuutta kahvikuppia oikeasti tarvitse. Vastustan kiusausta ja kävelen ystäväni perässä takaisin autolle.

roadtrip valamon luostari

Valamossa on kaunista, mutta ihmisiä on paljon ja ruoka kuulemma kovin keskinkertaista. Kuljeksimme hetken katsellen pyhiä rakennuksia ja puhumme siitä mitä kirkko, johon molemmat kuulumme, meille merkitsee. Toteamme olevamme hyvin pitkälle tapakristittyjä, emmekä oikein usko saavamme luostarista irti sitä, mitä monet varmasti täältä tulevat hakemaan. Ortodoksisuus linkittyy omassa mielessäni vahvasti vieraaseen kulttuuriin. Voi olla, etten tiedä siitä tarpeeksi, eikä tällainen pikainen visiitti taida olla omiaan syventämään ymmärrystäni aiheesta. Nälkäkin alkaa olla tässä kohtaa aikamoinen, joten etsiydymme takaisin parkkipaikalle. Roadtrip jatkukoon.

Rääkkylä – burgerilla Paksuniemen satamaravintolassa

Käännymme kohti Savonrantaa, mutta muutaman kilometrin jälkeen kuskin paikalla istuva ystäväni ehdottaakin, pitäisikö koukata Pohjois-Karjalan kautta. Tutkimme karttaa ja päätämme ajaa Savonrannan sijaan Liperin ja Kiteen kautta Kerimäelle. Juttua riittää, joten mitäs tässä ajellessa. Tässä välissä tosin yritän vimmaisesti löytää meille ruokapaikkaa, sillä nälkä alkaa käydä jo sietämättömäksi seuralaiseksi.

roadtrip arvinvirta

Liperi tarjoaa vain pizzaa, joten jatkamme eteenpäin. Olemme haukanneet vähän liian suuren palan yhden päivän ajoreissulle, sillä vaikka matkan varrella näkyy vaikka mitä kiinnostavaa, nyt ei ole aikaa pysähtyä tutkimaan kohteita tarkemmin. Vihdoin tärppää, Rääkkylässä sijaitsee Paksuniemen satamaravintola, joka tarjoilee muutakin kuin italialaista perinneruokaa. Luen ruokalistaa autossa ääneen ja vesi herahtaa kielelleni. Ajamme kohteeseen kulkematta yhdenkään kiertotien kautta.

Satama on rauhallinen. Samassa pihapiirissä on vanhaan myllyyn kunnostettu pieni majatalo ja vierasvenesataman palveluita. Meidän lisäksemme ravintolan terassilla istuu yksi pariskunta. Tilaamme tiskiltä kasvisburgerin ja lehtipihvin, ja valitsemme ruokajuomaksi Hesarin siiderivertailun voittajan Pohjois-Karjalan perukoilta sekä pullollisen vichyä.

roadtrip rääkkylä

roadtrip rääkkylä

Mustapapupihvihampurilainen maistuu hyvällä tavalla nuoruuden grilliruualle. Se johtuu ehkä sämpylän väliin ujutetuista suolakurkuista ja paneroiduista sipulirenkaista, vaikka mustapapuja ja kastikkeena olevaa guacamolea tuskin vielä 90-luvulla hampparien täytteenä oli. Seuralaiseni pettyy nostalgiasyistä tilaamaansa lehtipihviin. Se maistuu kuulemma jauhelihalta, mutta häviää lohkoperunoineen lautaselta silti alta aikayksikön. Taisi olla nälkä.

Niin käy, että vilkaistuamme kelloa tajuamme, ettemme ehdi enää pysähtyä Kerimäellä, jos mielimme ehtiä vielä markettiin ja alkoholiliikkeeseen. Tarkoitus on istua iltaa, kokata ja saunoa mökkimaisemissa, joten roadtrip kaasuttaa Kiteen ja Puhoksen kautta Kerimäen ohi, suoraan Savonlinnan Prismaan. Ahneella on kakkamainen loppu. Mökille päästyämme emme jaksa enää lämmittää saunaa, vaan keitämme nopeasti uudet potut ja heitämme matkan varrelta ostetut kanttarellit pannulle. Juomme pari lasia viiniä ja olemme valmiin nukkumaan.

Ensi kerralla ahmimme tietä pienemmän palan kerrallaan.

Mökkikausi on avattu – hurraa!

Lämpö alkoi nousta jo helmikuussa. Aurinko kohosi korkeammalle ja mieli karkasi mökkimaisemiin. Vatsanpohjassa kutitteli jo kesä, lempeät löylyt ja kirkasvetisen järven levollinen liplatus. Maaliskuussa lähetin viestin vuokraemännälle, josko lääkettä mökkikuumeeseen löytyisi jo pääsiäisenä. Vastaus oli väriltään vihreä, ja siltä seisomalta ilmoitimme siskoille ja vanhemmille, että vietämme pääsiäisen kahdestaan, mökillä. Ennenkuulumatonta!

mökkikausi

Niin todella tapahtui, vaikka keli olikin varsin vilpoisa ja mökki talven jäljiltä kostean kolea. Mies pörähti paikalle moottoripyörällä, minä hyppäsin bussiin ja hyödynsin ajan töitä tehden. Mökkitien kunto tiedustelimme etukäteen naapureilta. Metsän siimeksessä kiemurteleva tie oli paikoin jäässä ja viimeiset 100 metriä vielä lumen peitossa.

mökkikesä

Onneksi kylmä ei meitä pelota. Paksumpaa villapaitaa päälle, pitkät kalsarit jalkaan, sauna lämpiämään ja tulet takkaan. Mökillä mellastaneiden hiirten pökäleitä metsästäessä ja jääkaappia jynssätessä ehti tulla hiki. Ennen saunaa hikipisaroita vuodatettiin vielä klapihommissa, myös syksyllä maahan pudonneet lehdet saivat haravilta kyytiä. Kurjet ja joutsenet toitottivat kevään tervetulleeksi, sammakkojakin nähtiin ja pörriäisiä, jotka hädissään etsivät varpujen seasta syötävää. Onneksi toimme kukkia mukanamme, terassipöydällä keltaisena loistavat narsissit kiinnostivat kimalaisiakin.

Järvi oli edelleen jäässä, vain rantavesi virtasi vapaana. Rikoimme jäätä sen verran, että saunasta pystyi pulahtamaan. Minä kastoin vain varpaani, mies urheasti kyykkäsi veteen kaulaa myöten. Odotan suosiolla sitä, kun järvi on jäistä vapaa ja vesi vähintään 20-asteista.

Kolmannen pesällisen jälkeen makuuhuoneen lämpö oli noussut 13 asteesta kahdeksaantoista. Merinovillaa ylle ja pikaisesti peiton alle, viileässä nukun muutenkin paremmin. Tuuli suhisi puissa ja kolisutteli ikkunanpieliä. Sunnuntaina aamupalapöydässä hytistessämme, päätimme pitää mökkeilystä pienen tauon ja odottaa ilmojen lämpiämistä.

peilityyni

Kuukautta myöhemmin suhasimme Savoon siskolta lainatulla autolla. Takakonttiin pakattiin esikasvatettuja tomaatin- ja chilintaimia, grillihiiliä, huussinkariketta, mökkivaatteita, pyyhkeitä ja lakanoita, sekä juomaa ja ruokaa. Matti Huutonen lupasi 21 astetta ja aurinkoa – mikä mainio mökkisää! Sen oli huomannut muutama muukin, sillä normaalin kolmen tunnin sijaan köröttelimme vitostien ruuhkassa melkein viiden tunnin ajan.

peilityyni

Lauantaiaamuna järven rasvatyynen pinnan rikkoi vain vesimittarien viipotus, ja ilma seisoi välillä vähän liiankin painostavana. Oli ihmeteltävä ääneen, miten oikein selvisimme viime kesän 35 asteen helteistä, kun nyt jo tuntuu näin tukalalta!

Hyppäsimme hellettä pakoon ilmastoituun autoon. Minä istuin kuskin paikalle ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen, mies otti tilanteesta kaiken irti ja sihautti auki kaljatölkin heti auton lipuessa mökkipihasta kohti kyläkauppaa. Kauppareissun aikana vilkku unohtui kolmesti, mutta ajopeli ei sammunut kertaakaan. Silti pohdin kauhuissani, kuinka selviän seuraavasta viikonlopusta, jolloin kurvailen keskenäni pitkin Ahvenanmaan pikkuteitä.

savulahna

Kylän kalakauppiaalta tarttui koukkuun savustuslaatikkoon sujautettava lahna sekä kourallinen pikkumuikkuja muurikalla paistettavaksi pikalounaaksi ja kirpputorilta matkaan lähti kuvauslautanen, muutama iskemätön tupperware-kippo sekä pari pellavaista keittiöpyyhettä. Tokmannin takapihalta keräsimme koriimme vielä avomaankurkun ja kesäkurpitsan taimia. Viime kesästä viisastuneina kesäkurpitsoja ostettiin kaksi, sillä yksinäinen taimi tekee huonoja hedelmiä. Se tarvitsee rinnallensa kumppanin, arveli anoppiehdokaskin.

kesäkurpitsapenkki

Ohjelmaa riitti. Urakoinnin tuloksena istutuslaatikoissa on nyt tuoreet mullat, yrttiruukut, taimet ja salaatinsiemenet ovat löytäneet paikkansa, puita on kaadettu ja klapeja tehty lisää, lupiinipuskat leikattu alas ja aurinkotuolitkin korjattu. Ampiaispesien rakennuspuuhat eivät vielä ole alkaneet tai sitten nuo ketaleet ovat vihdoin ymmärtäneet väistyä tontilta takavasemmalle.

Laituri jäi vielä laskematta veteen, sillä sen suhteen pitää kehitellä strateginen sotasuunnitelma. Sivutuuli oli nimittäin viime kesän aikana vääntänyt kiinnityskoukut vinksalleen, ja talvi runnonut rantaan rakennetun terassin pois perustuksiltaan. Se pysyy vielä hyvin paikallaan, mutta ennen pitkää se on tuettava tavalla tai toisella. Onneksi uimaan pääsee myös ilman laituria.

kesäkurpitsapenkki

Pelkkää työleiriä ei ensimmäinen kesäviikonppu tietenkään ollut. Kirjapino hupeni, samoin skumppapullon pinta. Riippumattoa ei vielä viritelty, mutta aurinkotuoleissa lötköteltiin senkin edestä. Stressaantunutta sielua hoidettiin saunan lauteilla pastellinpunaista taivaanrantaa tuijotellen. Mies pulahti 19-asteiseksi lämmenneeseen järviveteen, minä kahlailin ja päätin uskaltaa uimaan vasta, kun maaginen 20 asteen raja rikkoutuu.

klapipino

Joutsenten iltalento heijastui peilityynestä pinnasta, ja käki kukkui vielä iltakymmeneltäkin. Satapäiset hanhiparvet kaakattivat kuin viimeistä päivää ja pikkulintujen parinmuodostus oli sävelmistä päätelleen kiihkeimmillään. Räkättirastas oli ehtinyt jo munia, ja hautoi jälkikasvuaan puupinon päälle pystytetyssä pesässä. Ehkäpä se ensi kertaan mennessä on saatellut pesueensa maailmalle.

viljelylaatikko

Aion asettua mökille pysyvästi heti juhannuksen jälkeen. Mies seuraa perässä heinäkuussa, sitten kun työkuviot antavat myöten. Siihen asti aion selvitä yksin karhujen keskellä, kuikkien haikeita huutoja kuunnellen. Jos hyvin käy, saan houkuteltua seuralaisiksi palokärjen, lepakoiden, sudenkorentojen ja sisiliskojen lisäksi myös kourallisen ystäviä. Tästä se alkaa, kaikkien aikojen mökkikesä!