Yhden illan kokkikoulu ja keltainen kurpitsarisotto

Minulla on ystävä, joka toistuvasti on kehottanut minua kehittämään konseptin, jossa opetan keittotaidottomia pariskuntia kokkaamaan. Idea sinänsä on hyvä ja potentiaalisia asiakkaitakin on varmasti tämä einesruokien luvattu maa pullollaan. Kohderyhmäanalyysi ja kyselytutkimus ovat vielä tekemättä, mutta pessimisti minussa epäilee, olisiko kukaan kuitenkaan valmis maksamaan siitä, että meikäläinen, itseoppinut kotikokki, pölähtää paikalle ja valtaa vieraan keittiön veitsillään ja vermeillään. Palkkion lisäksi kun hintaan pitäisi sisällyttää matkakorvaukset, raaka-aineet ja ruoalle valitut viinit.

kurpitsarisotto

Sen verran ehdotus kuitenkin kutkuttelee, että sitä piti päästä kokeilemaan käytännössä. Kun edellä mainittu ystäväni muutti muutama kuukausi sitten takaisin kotikonnuilleen Ouluun, päätin tarttua tuumasta toimeen. Hän ja hänen miehensä halusivat oppia kokkaamaan ja minä lupasin opettaa. Tulisipa samalla nähtyä kaupunki, jossa edellisen kerran olen vieraillut alakoulussa vanhempieni kärrätessä asuntovaunuaan ympäri Suomenmaata. Hatarat muistikuvat vaativat verestämistä. Jo syyskuussa ostetut tiketit taskussani astuin torstaiaamuna junaan, joka kiisi kiskoja pitkin alle kuudessa tunnissa Helsingistä Pohjanmaan lakeuksien halki Toripolliisin kotikaupunkiin.

kurpitsarisotto

Toiveena oli oppia tekemään risottoa. Se on kiitollinen ruoka, sillä perusresepti on aina sama. Täytteen voi jokainen valita makumieltymyksiensä mukaan, sillä se lisätään joka tapauksessa vasta valmistuksen loppuvaiheessa. Sienet, parsa, punajuuri, äyriäiset, vuohenjuusto, viinirypäleet, tryffeli.. vain taivas on rajana.

kurpitsarisotto

Etukäteen varmistin, että uudesta kodista löytyy riittävä määrä pannuja ja kattiloita sekä muita tarpeellisia keittiövermeitä, kuten sauvasekoitin, ja että kurpitsa, sitruuna ja kala ovat mieluisia makuja. Sitten marssimme ruokakauppaan ostamaan illan aineksia. Halusin näyttää, mistä löytyy oikeanlainen risottoriisi, mihin kalatiskillä kannattaa kiinnittää huomiota, millainen on myskikurpitsa, mikä on salottisipuli ja mitä kermaa kannattaa ruuanlaitossa käyttää. Ostoskoriin päätyi arborioriisin, salottisipulien, kurpitsan ja kerman lisäksi kasvisliemikuutioita, voita, kuivattua rosmariinia, kaksi siikafilettä, sitruunaa, kananmunia ja grana padano -juustoa. Alkosta valitsimme yhdessä sopivat viinit: kurpitsarisotolle (ja kokeille) proseccoa ja kalan kylkeen gewürtztramineria.

kurpitsarisotto

Alkuruoaksi suunniteltu kurpitsarisotto valmistui yhteistuumin. Myskikurpitsaa ei paikallisen Herkun valikoimissa ollut, niinpä valitsimme koriin kauniin oranssin ja halloween-aikaan erinomaisesti sopivan hokkaido-kurpitsan. Ystäväni pyöritteli päätään, kun kerroin, etten ole koskaan kyseistä kurpitsaa koskaan keittiööni kantanut, mutta kurpitsa kuin kurpitsa, sillä mennään, mitä saatavilla on. Sain välitöntä palautetta myös positiivisuudestani, sillä en suostunut hämmentymään siitäkään, että kaipaamiani kulhoja, mausteita tai muita välttämättömiä välineitä ei komeroiden kätköistä löytynyt. Sovelsin lennossa, erinomaisin tuloksin.

kurpitsarisotto

Pääruuaksi kokattiin siikaa ja sitruunarisottoa, sen ystäväni valmistivat itse minun neuvoillani. Yhteisen aterian päätteeksi kävimme vielä risoton valmistuksen kolmannen kerran läpi. Toistolla tehoa, sillä onhan kertaus kokkiopintojenkin äiti. Toivottomuuden hetkinä takaporttina toimikoon tämä postaus. Vaihtelua kaivatessa voi klikkailla auki vaikkapa hernerisotto-ohjeen tai purjo-fenkolirisoton reseptin.

Keltainen kurpitsarisotto

Yksi pieni myski- tai hokkaidokurpitsa
3 pientä salottisipulia
oliiviöljyä
4 rkl voita
2 dl risottoriisiä (arborio tai carnaroli)
1-2 dl valkoviiniä tai kuohuvaa
0,75 l vettä
1,5 kasvisliemikuutiota
chilijauhetta tai muita mielimausteitasi
sitruunamehua
parmesaania tai grana padano -juustoa
suolaa ja pippuria

Halkaise kurpitsa, poista siemenet ja pilko kurpitsa parin sentin siivuiksi. Vuole kuori pois juuresveitsellä tai terävällä kuorimaveitsellä. Lado kurpitsat uunivuokaan ja paahda niitä 200 asteessa puolisen tuntia tai kunnes kurpitsapalat pehmenevät. Silppua sillä aikaa salottisipulit ja kuumenna kasvisliemi kiehuvaksi pienessä kattilassa. Lorauta pannun tai laakean kasarin pohjalle oliiviöljyä ja lisää 2 rkl voita. Kuullota sipulia pannulla muutama minuutti. Lisää sitten riisi ja pyörittele sitä rasvassa hyvä tovi niin, että riisinjyvät ovat kauttaaltaan kuultavia. Avaa viinipullo ja mittaa riisien sekaan 1–2 dl viiniä. Kaada pieni lasillinen myös itsellesi, sillä seuraavaan 20 minuuttiin et voi poistua hellan äärestä.

Ota vispilä (tai puulasta) ja pyörittele riisiä pannulla. Kun viini on imeytynyt riiseihin (ja vähän kokkiinkin), lisää pannulle/kasariin 1 dl poreilevaa kasvislientä. Jatka sinnikkäästi pyörittelyä ja lisää nestettä aina, kun edellinen satsi on lähes kokonaan imeytynyt. Maistele välillä, mikä on riisin kypsyysaste. Risotto on valmista, kun purutuntumaa on vielä jäljellä, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että riisi raksuisi suussa. Muista tarkkailla myös uunissa paahtuvaa kurpitsaa. Siinä vaiheessa, kun riisin kypsyys alkaa lähennellä sopivan al denteä, ota pannu hetkeksi pois kuumalta levyltä ja soseuta kurpitsat sauvasekoittimella. Voit hyödyntää myös apukokkia, jolloin voit itse jatkaa risoton sekoittamista lämpimällä hellalla.

Mausta kurpitsasose makusi mukaan. Voit käyttää chilin sijaan esim. juustokuminaa tai korianterinsiemeniä tai sitten mennä simppelisti suolalla ja pippurilla. Sekoita sose risoton joukkoon. Purista sekaan vielä muutama teelusikallinen sitruunamehua. Loppusilauksena raasta kurpitsarisottoon n. 1 dl valitsemaasi kovaa ja kypsytettyä juustoa, ja lisää sitten loput voista. Maista suola ja säädä makua tarvittaessa. Tatta-da-daa! Kauniin keltainen kurpitsarisotto on valmis!

kurpitsarisotto

Kun seuraavan kerran matkustan Ouluun, pidän pistokokeet. Sen jälkeen laajennetaan repertuaaria, pannaan padat porisemaan ja pannut pöhisemään. Ja nautitaan muutama lasillinen valkoviiniä.

Purjo-fenkolirisotto – kokkausta Montenegron maisemissa

Parin päivän jälkeen Montenegron ravintoloiden ruokalistat alkavat toistaa itseään. Rannikolla ruoka tulee merestä ja sitä syödään, mitä pyydyksistä nousee. Mustekalaa, kalmaria, seepiaa, katkarapuja, simpukoita ja kalaa. Paahdettuna, paistettuna, keitettynä, haudutettuna, friteerattuna ja halstrattuna. Pastassa, risotossa, sopassa, padassa, liemessä tai ihan sellaisenaan. Lisäkkeenä usein blitvaa eli muhennettua perunaa ja mangoldia tai ranskalaisia pottuja. Liharuokaakin löytyy, eikä kasvissyöjäkään nälkään kuole, mutta varaa valita on huomattavasti vähemmän.

meren eläviä

Minä popsin onnesta soikeana mustekalaa ja simpukoita. Dippasin rapulaisia valkosipuliöljyyn, rouskutin rapeaan taikinaan piilotettuja aarteita, sotkin sormeni soosissa seassa kypsyneisiin sinisimpukoihin ja jos minulla olisi ollut pokkaa, olisin nuollut lautasen. Sen sijaan tyydyin kaapimaan kastikkeen viimeisetkin tipat leipäpalalla.

Montenegro

musta risotto

Viidentenä iltana veneemme kellui toista kertaa Bigovan lahdella. Kylän ainoa ravintola oli testattu jo pari päivää aiemmin. Tarkoituksena oli ollut rantautua toisaalle, mutta venäläinen kilpavene-eskaaderi oli ehtinyt ensin. Emme lähteneet koettamaan onneamme, sillä pienen rantaravintolan kapasiteetti tuskin olisi riittänyt ruokkimaan yli sataa henkeä yhtä aikaa.

lounassalaatti

lounas veneessä

Onneksi tilanne oli tiedossa jo edellisessä satamassa, Budvassa. Päätimme kokeilla miten 45-jalkaisen veneen pentteri taipuu yhdeksän hengen illallisen kokkaamiseen. Alkuviikolla keittiössä oli keitelty lounaspastaa, pilkottu salaattiaineksia ja kaadettu satamaryyppyjä, mutta astetta haastavamman aterian valmistaminen oli toinen juttu.

pastalounas

pastalounas

satamaryyppy

Paikallinen supermarket oli hyvin varustettu. Juustotiskillä oli pituutta kymmenen metriä ja vihannekset kilpailivat keskenään halvimmasta kilohinnasta. Mennessämme kauppaan, meillä ei ollut yhtäkään ideaa. Bongattuamme hevi-osaston purjovuoren miehen silmät alkoivat loistaa. Tekisimme toisinnon Jyrki Sukulan taannoin tarjoamasta purjorisotosta! Mukaan napattiin myös fenkolia antamaan pientä lisätwistiä muuten niin simppeliin sapuskaan. Proteiiniksi päätettiin ostaa kalaa, miehistössä kun purjehti pari lihansyönnistä luopunutta gastia. Kalakauppakin sijaitsi sopivasti supermarketin kupeessa, kätevää.

lounassalaatti

lounas

Ihmiselle, joka jännittää kaikkea uutta, oli kalakauppiaankin kohtaaminen vahvasti mukavuusalueen ulkopuolella. Varsinkin, kun tiski oli täynnä eväkkäitä, joiden laadusta tai varsinkaan mausta, meillä ei ollut mitään käsitystä. Vaikka yhteistä kieltä olikin vain muutama sana, kauppias ymmärsi nopeasti tarpeemme ja pääsimme yhteisymmärrykseen kalojen lajista ja määrästä. Purjori-fenkolirisotto saisi rinnalleen uunissa paistetut kokonaset doradot.

Asiakkaita oli jonoksi asti, mutta kauppias pyysi meitä odottelemaan vartin. Sen jälkeen hän lykkäsi mukaamme valmiiksi peratut eväkkäät. Hyvä niin, sillä kalankäsittely ei ole kummankaan leipälaji. Eikä veneestä taatusti olisi löytynyt fileerausveistä, kun lähtösatamassa jouduimme kyselemään lautastenkin perään. Tarvitsetteko te todella yhdeksän lautasta, kysyttiin vuokraamosta, teettekö tosiaan veneessä ruokaa?

kippari

köysi

pentteri

Purjeveneessä kokkaaminen on oma taiteenlajinsa. Kun vene kulkee kallellaan, hella vapautetaan lukituksestaan. Se kelluu vaakasuorassa ja kokin tehtävänä on pitää pannuista ja kattiloista kiinni, kun halssi kryssiessä vaihtuu. Kaikki ruoka-aineet on sijoitettava lukittaviin kaappeihin ja korkealaitaisille hyllyille tai ripustettava roikkumaan kattoon kiinnitetyistä heloista. Pöytäpinnoille jätetyt kipot ja kupit ovat nopeasti sirpaleina lattialla, kun äkillinen tuulenpuuska tarttuu purjeisiin.

dorado

parsarisoton ainekset

Illallisen aikaan oltiin onneksi jo tukevasti kiinni poijussa. Veden pinta väreili, mutta tuuli oli tyyntynyt illaksi täysin. Kaasuliekki lepatti kattilan alla, purjo-fenkolirisotto kypsyi ja kokeille oli kaadettu viiniä lasiin.

Lopputulos yllätti nälkäiset purjehtijat kokkeja myöten. Saatan ehkä pikkuisen vetää kotiinpäin, mutta sanon silti, että annos oli paras, mitä Montenegrossa oli siihen mennessä syöty. Adrianmerellä, kirkkaalla tähtitaivaalla, kynttilävalaistuksella ja paikallisella viinillä oli taatusti osuutta asiaan, mutta kehoitan silti kokeilemaan. Risoton kaveriksi käy mikä tahansa suomalainenkin kala, eksoottisia mereneläviä ei tarvitse tätä reseptiä varten saalistaa. Resepti riittää lisukkeeksi tai alkuruuaksi 10 herkkusuulle ja pääruuaksi noin 6 nälkäiselle.

purjo-fenkolirisotto ja paistettu dorado

Purjo-fenkolirisotto

125 g voita
1,5 dl oliiviöljyä
1 iso punasipuli

1 iso fenkoli
3 purjon valkoiset osat
10 dl riisiä
3 dl valkoviiniä
2,5 litraa kasvislientä
raastettua parmesaania
1 sitruunan mehu ja raastettu kuori
suolaa ja pippuria

Silppua punasipuli, purjo ja fenkoli. Sulata isossa kattilassa puolet voista ja lisää oliiviöljy. Kuullota silputtuja aineksia muutama minuutti ja lisää sitten riisit. Pyörittele paistolastalla niin, että kaikki riisit saavat rasvasta osansa. Kaada sitten joukkoon valkoviini ja anna sen imeytyä lähes kokonaan riiseihin, ennen kuin aloitat kasvisliemen lisäämisen.

purjo-fenkolirisotto

Pidä liemi koko ajan kiehuvan kuumana toisessa kattilassa, risottokattila voi olla keskilämmöllä, kunhan liemi jatkaa poreilua lisättäessä. Lisää lientä korkeintaan pari desiä kerrallaan, anna imeytyä riiseihin ja vasta sitten kauho päälle seuraava satsi. Hämmennä risottoa jatkuvasti, jotta sen rakenteesta tulee oikeanlainen. Lisää lientä, kunnes riisi on al dente eli juuri ja juuri kypsää. Riisi ei saa kypsyä mössöksi, siinä tulee olla hieman purutuntumaa. Kypsymiseen menee 20–30 minuuttia, tällaisessa isommassa määrässä saattaa kestää vähän kauemmin.

paistetut doradot

Tarkista suola ja rouhi sekaan pippuria myllystä. Lisää lopuksi loput voista ja raastettu parmesaani. Tarjoa sellaisenaan alku- tai väliruokana tai pääruuan lisukkeena. Tarjoa kaverina kalaa tai äyriäisiä, kaada lasiin kylmää valkoviiniä ja kuvittele itsesi Montenegron jylhiin maisemiin tähtitaivaan alle.

köysi

Lisää tunnelmia lokakuisesta Montenegrosta: Montenegron rannikolla – Kotorista Tivatiin, Bigovasta Budvaan

Kevään merkit – räntää, loskaa ja hernerisottoa

Miten minusta tuntuu, että säiden herra ei ole kanssani lainkaan samalla aaltopituudella. Kun fiilistelen blogissa ilmatieteenlaitoksen ennustamia pakkaspäiviä, punaisia poskia ja lämmittävää linssikeittoa, lumet sulavat loskaksi ja posket punehtuvat lähinnä väärien ulkovaatevalintojen vuoksi. Maaliskuun viimeisinä päivinä talitintit tuuttaavat tityytä ja katuja harjataan puhtaaksi pölystä. Suunnittelen postaavani kevään kunniaksi ihanan vihreän hernerisoton reseptin. Kuinkas sitten käykään – lunta tupruttaa taivaan täydeltä. Oh well.

On jännä juttu, miten lapsuuden inhokit muuttuvat aikuisena suosikeiksi. Valkosipuli oli kamalaa, etenkin valkosipuliperunat olivat inhokkilistan kärjessä. Samoin kaikki liha, jossa oli luuta, rasvaa tai mitä tahansa muuta epämääräistä. Pinaattikammo piti pintansa parikymppiseksi asti, varsiselleristä en pidä vieläkään. Tuoreita herneitä rakastin, mutta pakasteesta sulatettuina ne olivat pahoja. Syytän herne-maissi-paprikaa, jota tarjottiin koululounailla ja kotikeittiössä turhan usein. Mutta minkäs teit, muita vihanneksia pakastealtaasta sai kultaisella 80-luvulla turhaan etsiskellä.

Kolmekymppisenä löysin pakasteherneet uudelleen. Tein tuttavuutta niihin ruokapiirin illallispöydässä ja lappasin lautaselleni hernepestoa. Raikasta ja suuhun sopivaa, taisin santsata kaksi kertaa. Sen jälkeen pakasteherneillä on ollut vakiopaikka pakastimessani. Alin vetolaatikko, oikea etukulma.

lampaankyljys minttuöljy

Tammikuisena sunnuntaina laitoimme lampaankyljyksiä Jamie Oliverin oppien mukaan. Lisukkeiksi loihdittiin paahdettua munakoisoa ja tomaattia, koko komeuden päälle valutettiin hehkuvan vihreää minttuöljyä. Lihaa oli niin paljon, että soitin naapurikaupungiosassa asuvan siskoni syömäpuuhiin. Kaikkea ei kovasta yrityksestä huolimatta saatu tuhottua, varsinkin minttuöljyn määrä oli reilusti ylimitoitettu. Sille piti siis keksiä käyttöä.

Ideoita etsiessäni opasti google minut Fanni & Kaneli -blogiin minttu-hernerisoton äärelle. Täydellistä, vihreää ja keväistä. Risotto valmistuu perusohjeella, herneet, voi, parmesaani ja tilkka sitruunamehua lisätään vasta, kun riisit ovat syötävän kypsiä. Sekoita minttuöljy risottoon viimeisenä tai tarjoile erillisessä astiassa, jolloin jokainen voi annostella öljyä makunsa mukaan. Minä tarjosin risoton alkupalana, avokadotahnan ja lohipastramin seuralaisena. Kuvanottohetkellä minttuöljy oli unohtunut jääkaappiin, se muistettiin ottaa pöytään vasta santsikierroksella.

hernerisotto minttuöljy

Fannin & Kanelin minttuöljyohje on aavistuksen verran simppelimpi, etikan ystävänä tykästyin kuitenkin Alastoman kokin onnenpäivät -keittokirjaan painettuun reseptiin. Öljy on riittoisaa, joten puoletkin alla olevasta määrästä riittää maustamaan risoton. Pääsiäislampaalle kannattaa sekoittaa koko satsi, varsinkin jos pöydän ympärille kokoontuu isompi porukka.

Jamie Oliverin minttuöljy

Runsas kourallinen tuoretta, vahvaa (marokon) minttua
ripaus suolaa ja sokeria
2 rkl punaviinietikkaa
6 rkl laadukasta oliiviöljyä

Murskaa mintut morttelissa tai käytä sauvasekoitinta. Lisää suola ja sokeri ja sekoita tasaiseksi. Lorauta joukkoon viinietikka ja oliiviöljy. Maistele ja lisää tarvittaessa suolaa ja/tai sokeria sekä etikkaa.

Jääköön takatalvi omaan arvoonsa. Annostelen lautaselle kauhallisen kevättä myräkästä huolimatta tai ehkä juuri siksi. Onhan huomenna jo huhtikuu!