Mökkiläinen matkailee Etelä-Savossa – yövy ja herkuttele Sahanlahti Resortissa ja retkeile Anttolan Neitvuorella

Kaupallinen yhteistyö: Laiturilla & D.O. Saimaa

Mökillä möllöttely ja laiturilla lekotteleminen on parasta mitä tiedän. Mutta uskokaa tai älkää, siihenkin saattaa välillä kyllästyä. Kun viettää muina mökkihöperöinä viikkoja putkeen punaisen tuvan pihapiirissä, alkaa vähitellen kaivata vaihtuvia maisemia ja muutakin aktiviteettia kuin riippumatossa rötköttämistä, mullassa möyrimistä ja kastelukannujen kantamista ympäri puutarhaa. Silloin otamme kartan esiin, etsimme kiinnostavia kohteita ja tutkimme, mitä Etelä-Savolla on tarjota vastuullisen matkailun puolesta liputtavalle lomalaiselle. Sillä miksipä eteläisen Savoon mieltynyt mökkiläinen muualle matkustaisi, kun ihmeellisen ihania ja elämyksellisiä paikkoja löytyy ihan nurkan takaa.

Sahanlahti Resort

Kesäkuun alkupuolella pääsin Laiturilla-hankkeen matkassa tutustumaan eteläsavolaisiin helmiin ja nyt paljastan muutaman niistä teillekin. Siispä tervetuloa Saimaalle ja Etelä-Savoon!

Sahanlahti Resort on keidas keskellä Etelä-Savoa

Jo ennen oman mökin hankkimista olin listannut kymmeniä kohteita, missä haluaisin piipahtaa kesäpaikasta käsin. Ranskalaisten viivojen kärkikahinoissa keikkui kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa sahamiljöössä sijaitseva Sahanlahti Resort, josta olin kuullut kavereiden kautta sellaisia ylisanoja, että mietin, voiko niin täydellistä paikkaa olla olemassakaan. Suomalaiseen tapaan olin epäileväinen, enkä uskonut yhtäkään adjektiivia ennen kuin näen kiitellyn kohteen omin silmin. Olisi kannattanut uskoa, sillä totta ne olivat, övereimmätkin ylisanat!

Sahanlahti Resort

Sahanlahti Resort on rakennettu vuonna 1756 kosken partaalle perustetun sahalaitoksen syntysijoille. Majoituimme vasta remontoituun, sympaattiseen Jallun tupaan, joka on yksi alueen alkuperäisistä, paikalla toimineen sahan alkuperäisistä rakennuksista. Heti hirsitupaan astuessani olin myyty: värikkäät räsymatot, perinteinen kiikkustuoli alkuperäiset hirsiseinät ja leivinuuni, jonka pankolle olisi mahtunut vaikka nukkumaan. Ikkunoista näkyi laineiden liplatus ja talon vierustalle levittyvä pieni kukkaniitty.

Sahanlahti resort

Sahanlahti Resort

Sahanlahti Resort

Pihatyöt olivat vielä hiukan kesken ja naulakot sekä peili puuttuivat, mutta näiden pienten yksityiskohtien emme antaneet häiritä tuvassa vallitsevaa rikkumatonta rauhaa. Vesipistekin oli rakennuksen kylkeen vasta rakenteilla, joten pesuhommat hoidettiin kantovedellä. Pesupaikan virkaa toimitti rappusille kannettu sinkkiämpäri, keittiöstä kähvelletty kauha, pullollinen käsisaippuaa ja ämpärin yläpuolelle ripustettu käsipyyhe. Mökkiläinen hyrisi tyytyväisenä, sillä kaikki tuntui kovin kotoisalta.

Sahanlahti Resortin ravintoloissa maistuu D.O. Saimaa -alkuperämerkitty lähiruoka

Ajatuksena oli ensimmäisenä iltana istua veden äärelle rakennetun Rantamakasiinin pitkien pöytien ääreen, haukata herkkuburgerit ja saunoa sen jälkeen pidemmän kaavan kautta. Koko maata kurittavan ravintola-alan työvoimapulan vuoksi purilaispaikka oli kuitenkin kiinni ja löysimme itsemme Sahanlahti Resortin päärakennuksessa sijaitsevan ravintola Koskivahdin viihtyisältä terassilta molempina iltoina.

Se ei suoranaisesti haitannut, sillä tarjolla oli upeiden maisemien lisäksi lähellä tuotettua ruokaa, itse leivottua leipää ja varsin hyvä viinivalikoima. Suurin osa kaikkien Sahanlahden ravintoloiden lautaselle asetelluista annoksista on koottu D.O. Saimaa -alkuperämerkillä merkityistä tuotteista. Vastuullinen mökkimatkailija on asiasta erityisen mielissään, sillä merkki takaa, että tuotteet ja raaka-aineet on tuotettu Saimaan alueella vastuullisesti ympäristön, kestävän kehityksen ja yhteiskuntavastuun näkökulmasta.

Sahanlahti Resort

Sahanlahti Resort

Sahanlahti Resort

Erityisesti mieleen painuivat ja makunystyröitä hellivät Saimaan alueen parhaista paloista koottu, jaettavaksi alkupalaksi kahdelle sopiva Saimaa Gastronomy makujen kimara sekä Saimaa menun pääruokana tarjoiltu, kielen mennessään vienyt kalastaja Laineen kuhaa mie de pain, muikun mätiä, beurre blanc -kastiketta, Asikaisen luomuperunaa ja kesäkasviksia. Jos ravintolassa olisi ollut vähän vähemmän muita ruokavieraita, olisin taatusti nuollut lautasen.

Kesäkuun toisella viikolla sesonki oli vasta käynnistymässä, joten viinilistat uupuivat vielä, tarjoilija toista päivää töissä ja menukin oli tarjolla ihan ensimmäisiä kertoja. Oli kuitenkin hauskaa päästä tutustumaan kauden valikoimaan ensimmäisten joukossa! Ruokailukokemusta säestivät syreenipensaan tuoksu ja ilmassa taitolentotemppujaan esittelevien haarapääskyjen huudot. Välillä meitä kävi tervehtimässä pörheähäntäinen Mikko-kissa, joka muina katteina kuljeskeli pihapiirissä ja terassilla rapsutuksia ja silityksiä metsästäen.

Sahanlahti Resort

Sahanlahti Resort

Sahanlahti Resort

Sahanlahti Resort

Sahanlahti Resort

Aamiaisella meinasin pökertyä maailman ihanimman uuniohrapuuron, karjalanpiirakoiden ja jälkiruokapöytään leivottujen pikkuleipien äärelle. Jos jotakin voisin toivoa lisää, toivoisin parempia merkintöjä aamuiseen seisovaan pöytään. Tarjolla oli henkilökunnan mukaan lukuisia D.O. Saimaa -merkittyjä tuotteita, mutta harmittavasti niitä ei ollut erikseen merkitty aamiaisherkkujen yhteyteen. Myöskään ruokavaliomerkinnät eivät olleet esillä, ja vegaaniset vaihtoehdot oli pyydettävä erikseen tiskin takaa. Nämä pienet puutteet kun viilataan kuntoon, uskaltaudun väittämään, että tässä on Etelä-Savon paras aamiainen!

Niskalammen perinteinen sauna on unohtumaton elämys

Saunatupa täyttyy ihastuneista huokauksista. Olemme saapuneet pyyhkeet kainalossa Niskalammen puulämmitteiseen saunaan ja häkellymme heti kynnyksellä sen taivaallisesta tunnelmasta. Pukuhuoneen pöydälle on tuotu kimppu niittykukkia ja saunajuomat on upotettu jäiseen kylpyyn. Puukiukaan löylyt ovat kosteat ja ikkunasta avautuva maisema vertaansa vailla. Pesuhuoneessa porisee vanhan ajan vesipata, penkillä on valmiina kylmää vettä sekä paljut peseytymistä varten. Järven puoleiselta jäähdyttelyterassilta johtavat portaat suoraan peilityyneen veteen. Aurinko on laskemassa ja taivas pukeutuu parhaillaan pastelleihin. Voisiko tämän täydellisempää edes olla?

Niskalammen sauna

Niskalammen sauna

Niskalammen sauna

Niskalammen sauna

niskalammen sauna

Niskalammen sauna

Saunavuoron pituus on 1 tunti 20 minuuttia. Vuorojen välissä henkilökunta käy tarkistamassa, että kiukaan alla palaa tuli, pesuvettä on riittävästi ja sauna siisti seuraavia kylpijöitä varten. Omaa vuoroa ei välttämättä tarvitse, sillä Niskalammen saunassa on sesonkiaikana myös yleisiä vuoroja. Saunomaan pääsee myös kahteen sähkösaunaan, aitoon savusaunaan sekä talvella rantaan rakennettavaan jääsaunaan!

Sahanlahti Resort

Sahanlahti Resort

Sahanlahti Resort

Sahanlahti Resort

Sahanlahti Resort

Sahanlahteen palaan taatusti toisenkin kerran, sillä haluan kokea ainakin heinäkuussa tiluksilla pyörivän kesäteatterin, siemailla drinkin rantahiekalle perustetussa pienessä ginibaarissa, herkutella burgereilla ja saunoa autenttisessa savusaunassa. Erilaisia majapaikkojakin olisi mielenkiintoista testata, ehkä ensi kerralla nukun yöni vanhassa hämärässä aitassa, pittoreskissä punahirsisessä hotellissa tai yhdessä omalla paljulla varustetuista luksusaitoista, jotka valmistuvat niemennokkaan viimeistään kaudelle 2023. Oikeastaan pienimuotoinen roadtrip on jo suunnitteilla, enää pitäisi päättää milloin tien päälle lähdetään!

Anttolan Neitvuori on oiva päiväretkikohde reippaalle retkeilijälle

Noin 60 kilometrin päässä Sahanlahdelta sijaitsee Anttolan Neitvuori, yksi Etelä-Savon korkeimmista kohdista. 184 metriin kohoava huippu on mukavan reipas päiväretkikohde mökkiläisten lisäksi myös Mikkelissä lomaileville, sillä Saimaa Geopark -kohteeseen on keskustasta matkaa vajaat 40 kilometriä. UNESCOn maailmanlaajuiseen Geopark-verkostoon lukeutuvalta Neitvuorelta avautuu avara näkymä Luonterin saaristoon, hyvällä säällä jopa kymmenien kilometrien päähän. Maisemat ovat huomattavasti huikeammat kuin Etelä-Savon korkeimmaksi kohdaksi tilastokeskuksessa kirjatulla Kangasniemen Paukkulanmäellä, joten kiipeäminen vuoren laelle todellakin kannattaa.

Ajomatkan aikana taivastelemme mustanpuhuvia pilvimuodostelmia. Ennuste lupaa vain vähäisiä sateita ja sadetutkakin on sitä mieltä, että kaatosadetta emme niskaan saa. Olen lähtenyt liikkeelle optimistisesti tennareissa. Sidon vyötäisille villapaidan, sujautan kännykkän taskuun ja lähden matkaan reppuselkäisen Veeran opastamana. Polku on kostea, mutta ei märkä, joten kenkävalinta kelpaa, vaikkei täydellinen olekaan.

Neitvuori

Neitvuori

Neitvuori

Ensimmäisenä vastaan tulevat uteliaat lampaat, jotka juoksevat haassaan matkalaisten mukana ja hamuavat käsistämme voikukkia. Määkijät hoitavat Hiidenmaan tilalla perinnemaisemaa ja luonnon monimuotoisuutta ylläpitävää niittykasvillisuutta. Googlettaessani retken jälkeen lisätietoja huomaan, että tilalle voi hakea lammaspaimeneksi joka vuosi, ja seuraava valtakunnallinen lammaspaimenten haku aukeaa jo tammikuussa 2023!

Neitvuori

Neitvuori

Neitvuori

Sanomme heipat lampaille ja alamme kiivetä. Lähtiessäni innokkaana patikkapolulle en jostain syystä tullut ajatelleeksi, että Neitvuori on nimensä mukaisesti vuori ja päästäkseen ihailemaan maisemia on ensin kiivettävä hyvä tovi. Hengästytti jo valmiiksi, mutta huipulla näkymät olivat kaiken vaivan arvoiset. Kävimme ihailemassa maisemia kaikilla kolmella nähtävyydeksi merkityllä paikalla ja viimeisellä niistä kaivoimme eväät esiin. Vettä tihuutti taivaalta edelleen, mutta onneksi päässä oli lippis ja takissa huppu. Suojasimme kamerat sateelta ja kävimme ravintola Koskivahdin tekemien eväsleipien kimppuun. Miten ruoka voikin maistua niin hyvältä ulkoilmassa? Kolmannen kaakaokuksallisen jälkeen oli aika pakata kimpsut kassiin ja lähteä jatkamaan matkaa.

Neitvuori

Neitvuori

Jatkoimme polkua pitkin tutkimatta sen kummemmin karttaa. Neitvuoren kiertävä Hiijje silimukka on reilut 4 km pitkä, mutta reitin voi puolittaa käyttämällä karttaan merkittyä oikopolkua. Sitä oli meidänkin tarkoitus taivaltaa, sillä seuraavaan kohteeseen oli jo pienoinen kiire. Aikamme käveltyämme kartan lupaama 400 metrin matka alkoi tuntua vähän liian pitkältä. Tulistelupaikan olisi pitänyt tulla jo vastaan, mutta oransseilla ympyröillä puihin merkitty polku jatkui aina vaan. Lopulta saavuimme risteykseen, josta erkanee polku 13 kilometrin Hiidenkierrokselle. Karttaa vilkaistuamme tajusimme, että olimme sittenkin kiertäneet koko neljän kilometrin lenkin. Seuraavalla kerralla lupaan katsoa karttaa ennen kuin jatketaan matkaa taukopaikalta eteenpäin.

Parkkipaikalla tutkailimme vielä hetken Saimaa Geoparkin infotauluja, vaihdoimme pikaisesti kuivaa vaatetta ylle ja hurautimme maistelemaan Raijan Aitan D.O. Saimaa -merkittyä mansikkamehua. Siitä ja muista Saimaan alueen paikallisista tuottajista lupaan kertoa ensi kerralla.

Sahanlahti Resortiin on helppo matkustaa myös ilman autoa

Tällä kertaa meillä oli tiukan aikataulun vuoksi käytössämme oma kulkupeli, mutta ilokseni voin kertoa, että Sahanlahti Resort on saavutettavissa ilman autoakin. Julkisilla liikkuessa kannattaa saapua kiskoja pitkin Mikkeliin ja hypätä sieltä Puumalaan suuntaavaan bussiin. Kesäaikaan viidesti päivässä arkisin kulkeva linja-auto pysähtyy käytännössä Sahanlahti Resortin portilla, ja matka-aikaakin kertyy vain tunnin verran.

Sahanlahti resort

Kaltaiseni pyöräretkien rakastajat ilahtuvat varmasti siitäkin, että Sahanlahti Resort on legendaarisen 60 kilometriä pitkän Puumalan saaristoreitin varrella. Omaa pyörää ei tarvitse bussin kyytiin välttämättä lastata, sillä resort toimii myös Saimaa Bikes -vuokraamon yhtenä vuokrauspisteenä. Mikä olisikaan parempaa kuin lähteä pyöräretkelle hyvin levänneenä ja syöneenä ja palata fillarointipäivän päätteeksi valmiiseen pöytään, saunan lämpöön ja puhtaisiin lakanoihin. Taidanpa tietää, mitä minä teen kesälomalla!

Ps. Pysykäähän kuulolla, sillä lisää matkavinkkejä Etelä-Savoon on tulossa jo muutaman viikon kuluttua!

Retkellä kotikaupungissa

Olen huomannut yhä useammin haaveilevani retkeilystä. Mielikuvissani vaellan tasaisen rauhallisesti häikäisevissä maisemissa Lapin kairoilla ja luonnonpuistojen kansallismaisemassa. Ruska on parhaimmillaan ja alkusyksyn aurinko lämmittää. Askel on kevyt ja päivämatkat sopivia. Teltan ovesta aukeaa näkymä metsälammelle tai purolle, ruoka valmistetaan avotulella ja se maistuu paremmalta kuin koskaan.

Seuraan kateellisena Pipo silmillä -blogin reissuamista ja retkeilyä. Hulppeita maisemakuvia Lapista ja Lofooteilta, tiettömien taivalten varsilta. Ahmin matkakertomuksia ja sieluni silmin näen itseni samassa touhussa, rinkka selässä ja mutaiset vaelluskengät hikisissä jaloissani.

kolilla

Totuus on kuitenkin toisenlainen. Pisin päivän aikana vaellusolosuhteissa taittamani matka on noin 20 kilometria: Ukko-Kolilta Ryläyksen näkötornille ja takaisin. Selässä vain pieni reppu ja jalassa järeät ja painavat kengät. Askel alkoi painaa paluumatkalla, ja joitain jyrkempiä mäkiä kavuttiin nelivedolla. Hirvikärpäset napsahtelivat tasaiseen tahtiin takille ja hiki valui. Viimeinen kilometri oli tahtojen taistelua. Se tunne, kun jalat eivät enää ota käskyjä vastaan, on jokseenkin käsittämätön. Kaikkensa antaneena voittajana valuin hotellin saunaosaston porealtaaseen ja mietin, oliko tässä mitään järkeä.

lauttasaaren kärjessä
mustikkamaalla

Kotisohvalla on helppo haaveilla. Kaukolämmitetyt patterit pitävät lämpötilan miellyttävänä, hanasta tulee puhdasta kylmää vettä ja vesiklosetti kuumine suihkuineen on kymmenen askelen päässä. Uuni paistaa ja hella keittää, kaapeissa on rajaton määrä mahdollisuuksia kokkaamiseen. Sylissä läppärin välityksellä koko maailma. Viltin alla maatessa voi miettiä, olisiko minusta oikeasti edes pitkän viikonlopun mittaiseen vaellukseen?

sisä-hattu
eväät sisä-hatussa

Oikeilla varusteilla ja järkevillä päivämatkoilla, ehkä. Ensin pitää kuitenkin harjoitella lähimaastossa ja päivittää retkikamppeet. Etsiä teltta varastosta, tsekata makuupussien ja -alustojen kunto ja hankkia kevyemmät kengät. Rinkkaakaan en omista, mutta sellaisen voi onneksi myös lainata. Vielä tänä syksynä lähden Nuuksioon tai Sipoonkorpeen sään ja hirvikärpästen armoille, kokeilen kokkaamista nuotiolla, testaan kerrospukeutumista merinovillaisiin vaatteisiin ja kuuntelen telttakankaan läpi öisen metsän ääniä.

kaunnissaaressa
laiturilla

Telttaöitä odotellessa teen päiväretkiä lähelle. Kuljeskelen Viikin Arboriossa, kierrän fillarilla Vanhankaupunginlahden, tallaan pitkospuita Lammassaaren kautta Kuusisaareen, ihastelen Kivinokan luonnonsuojelualuetta, poljen Lauttasaaren kärkeen ja kahlaan Sisä-Hattuun, istun Mustikkamaan kallioilla, virittelen riippumaton rantakoivuihin ja kaadan termospullosta kupillisen kaakaota.

vanhankaupunginlahti
siltasaaren auringonlasku

Lähiretken eväitä ei tarvitse punnita ja optimoida, vaan reppuun voi pakata vähän parempaakin apetta. Paloiteltua ananasta tai melonia ja torilta poimittuja puolukoita. Rapisevaan voipaperiin käärittyjä täytettyjä voileipiä tai vaikka kanasalaattia. Suklaakeksejä ja pienen pullon kylmää kuohuviiniä.

tomaattisalaatti
ilta kivinokalla

Eväsleipä kädessä ja kaakaomuki toisessa katson Helsinkiä, enkä lakkaa ihmettelemästä miten monimuotoinen, elävä ja kaunis se onkaan.

kruunuvuorenrannassa