Vanhan Porvoon Glassikko ja maailman suloisin brunssi

Kuin kotiin tulisi. Se on ensimmäinen ajatukseni, kun astun sisään Vanhan Porvoon Glassikkoon. Tunnen kuinka vanha talo hymyilee minulle. Punaiseksi maalatussa pönttöuunissa rätisee elävä tuli, uunin viereen on pinottu koivuhalkoja. Matalat huoneet ja pastellinsävyiset, vuosisatoja nähneet seinät sulkevat brunssivieraan lämpimään syleilyynsä ja jättävät syksyisen viiman ja vihmovan tihkusateen ovien ulkopuolelle.

vanhan porvoon glassikko sisäänkäynti

vanhan porvoon glassikko menu

Vanhan Porvoon Kirkkotorin laidalla seisova keltainen puutalo on yli 250 vuotta vanha. Viimeisimpänä sen puulattioita on kuluttanut Heidi ja Samuli Wirgentiuksen perhe. Menneenä kesänä he tekivät radikaalin ratkaisun ja muuttivat pois unelmiensa tieltä.
Pariskunnan suurin haave on vihdoin käynyt toteen, sillä Vanhan Porvoon Glassikko avattiin alkusyksystä.

Olen tutustunut Samuliin ja Heidiin pari kuukautta aiemmin yhteisen projektin parissa. Olemme puhuneet paljon unelmista, jäätelöstä, kahviloista, hyvästä ruuasta ja vanhasta Porvoosta. Jutusteluhetkien jälkeen olen pyöritellyt mielessäni visiota valmiista ravintolasta ja koettanut kuvitella miltä tilassa näyttää, tuoksuu ja tuntuu. Kun unelmat muuttuivat marraskuussa todeksi, sain mieluisan kutsun tulla maistelemaan porvoolaisen brunssitaivaan herkkuja. Arvaatte varmaan, ettei minua tarvinnut kahdesti käskeä.

vanhan porvoon glassikko

Edellisen kerran olin käynyt Kirkkotorin kupeessa silloin, kun huoneet olivat muuton jälkeen täysin tyhjillään. Kun nyt katson ympärilleni, liikutun. Kuvitelmani ovat konkretisoituneet: tässä se nyt on, vanhan Porvoon suloisin ravintola. Samuli ja Heidi ovat todella tehneet unelmistaan totta. Istahdan meille, minulle ja Hannan soppa -blogin Hannalle, varattuun ikkunapöytään ja katselen ihastuneena ympärilleni.

vanhan porvoon glassikko skål brunssi

vanhan porvoon glassikko kattaus

Tunnelma on ainutlaatuinen. Tekee mieli riisua kengät ja tassutella sukkasillaan lattialle levitetyillä paksuilla matoilla. Nurkassa on klassinen riikinkukko-korituoli, jota instagram vuorenvarmasti rakastaa. Salin perällä on marjapuuronvärinen sohva, pyöreät pöydät ovat marmoria. Pehmeä musiikki säestää tunnelmallista tilaa. En saa silmiäni irti tarkoin mietityistä yksityiskohdista, voiko tällainen paikka olla tottakaan?

vanhan porvoon glassikko pönttöuuni

samuli wirgentius

Kotoisassa keittiössä ei ole ovea ja vieraat ovat tervetulleita kurkkaamaan, mitä Michelin-tähdellä palkittu keittiömestari valtakunnassaan puuhaa. Köökissä kuunnellaan vieraiden toiveita tarkkaan ja loihditaan annoksia yllätysvieraille, vaikka sulkemisaika alkaisi olla jo käsillä.

Asiakaspalvelu on viiden tähden arvoista. Vieraista ollaan kiinnostuneita, heitä kuunnellaan ja heistä huolehditaan, kuin hyvistä ystävistä tai perheenjäsenistä ikään. Isäntäparin kasvoilta loistaa aito ilo, intohimo ja rakkaus ruokaan. Näin sydämelliseen palveluun törmää todella harvoin.

vanhan porvoon glassikko hannan soppa

vanhan porvoon glassikko hillot

vanhan porvoon glassikko brunssi munakokkeli

Myös pöytiintarjoiltu brunssi on nykypäivänä harvinaisuus. Ei buffet-tiskejä, jonotusta tai jälkiruokapöydän jämiä, vaan kauniisti katettu ja kynttilöin valaistu pöytä. Marmoria, rottinkia ja kankaisia lautasliinoja. Lautasten virta on loppumaton ja kaikkea tuodaan lisää, jos pyytää. Brunssimenun sisältö vaihtelee, mutta tietyt elementit pysyvät. Ensin itse keitettyjä hilloja, granolaa, jugurttia, tuoremehua, leipävalikoima, kahvia ja teetä. Sitten lämmin muna-annos, kolme erilaista salaattia ja juustolautanen. Viimeiseksi kaksi jälkkäriä, joista toinen on aina Vanhan Porvoon jäätelötehtaan tuotantoa, tietenkin.

Ensimmäisenä emäntä kantaa pöytään leipävalikoiman: hapanjuurileipää, ihanan tahmaista saaristolaislimppua ja jumalaisen rapeita croissantteja, kaikki omassa keittiössä leivottuja. Kuppiin kaadetaan théhuoneen vihreää teetä ja lasiin samana aamuna puristettua appelsiinimehua. Juhlistamme yhteistä brunssia myös lasillisella kuohuviiniä.

vanhan porvoon glassikko brunssi salaatit

Seuraavaa ruokalaji kiikutetaan eteemme, vasta kun on varmistettu, että olemme valmiita siirtymään eteenpäin. Tätä on brunssi parhaillaan, kiireetöntä yhdessäoloa ja hirmuisen herkullista ruokaa. Ruohosipulilla ryyditetty munakokkeli on taivaallista ja salaatit sisältävät tällä kertaa tomaatti-mozzarellaa, skagenia ja perunaa sekä kaalia ja chorizoa. Yhtä juhlaa jokainen suupala.

Suolaisen menun kruunaavat runsaat stilton-siivut sekä kuutioitu mausteleipä. Leipäkuutioiden päälle valutettu karamellikastike vie ajatukset salakavalasti kohti jälkiruokaa. Eton mess vaahtokarkkeineen sulaa suuhun. Vadelma- ja banaani-popcorn-jätskit lusikoidaan vauhdilla vatsaan, jotta aivot eivät ehdi ilmoittaa sen olevan jo ääriään myöten täynnä.

vanhan porvoon glassikko brunssi jälkiruoka

Porvoolaiset ovat jo noteeranneet katukuvaan ilmestyneen tulokkaan. Heidi kertoo, että päivän toinen brunssikattaus on myyty loppuun, samoin sunnuntain isänpäiväbrunssi. Vierailumme aikana useampi kaupunkilainen piipahtaa sisään ihastelemaan interiööriä, jonka valo loistaa kutsuvasti kirkolle avautuvista ikkunoista.

vanhan porvoon glassikko herkkukauppa

vanhan porvoon glassikko herkkukauppa

Vanhan Porvoon Glassikko ei kuitenkaan ole vain porvoolaisia varten. Suosittelen syvästi liikahtamaan viikonloppuretkelle esimerkiksi pääkaupunkiseudulta. Bussilippu maksaa alle kympin suuntaansa ja kahdellakin eurolla pääsee, jos vain suunnittelee ajankohdan hyvissä ajoin etukäteen.

Brunssia tarjoillaan lauantaisin ja sunnuntaisin kahdessa kattauksessa: klo 10 ja klo 13. Taivaallinen herkkuhetki kustantaa 28,50 euroa ja on taatusti joka euron väärti. Kahvilan yhteydessä on pieni herkkukauppa, jossa myydään sen seitsemää sorttia makeaa ja suolaista. Pikkulinnut livertelivät korvaani myös, että perjantaisin Glassikossa tarjoillaan pizzaa ja lähiaikoina järjestetään ensimmäinen tähti-illallinen. Nimi saattaa viitata erääseenkin keittiömestariin ja hänelle myönnettyyn tunnustukseen. Sanokaa minun sanoneen.

vanhan porvoon glassikko ovikyltti

Ps. Kamerani hyytyi ennen kuin ehdin istua pöytään, olin unohtanut ladata akut – mikä amatöörimoka! Onneksi ihastuttava seuralaiseni oli ammattilainen, hänen otoksiaan voitte käydä ihailemassa täällä. Napsin muutamia kuvia kännykällä ja toivon, että taianomainen tunnelma välittyy niidenkin kautta.

Göteborgin paras jäätelö ja muita kaupunkiloman löytöjä

Vaikka Ruotsi on toisella puolella lahtea ja siellä asuu myös sukua, suhde naapurimaahan on jäänyt harmittavan etäiseksi. Tukholma on tuttu ja kuusi vuotta sitten piipahdin myös Visbyssä, mutta muuten vierailut ovat rajoittuneet laskettelukeskus Åreen sekä Linköpingiin ja Uppsalaan suuntautuneisiin kuoron ja orkesterin keikkareissuihin. Oli siis jo aikakin jatkaa tutustumista kansankodin ihmeisiin.

hostellissa

En tiennyt Göteborgista etukäteen juuri mitään, vain muutama tiedonmurunen oli kantautunut korviini. Kaupungissa järjestetään syksyisin pohjoismaiden suurimmat kirjamessut. Jostain olin kuullut, että tukholmalaiset suhtautuvat göteborgilaisiin kuin helsinkiläiset tamperelaisiin. Andalusian auringossa -blogin perusteella tällä Ruotsin toiseksi suurimmalla kaupungilla on paikka myös ruokamatkaajan sydämessä. Meri on lähellä ja siksi tuoreita mereneläviä tarjoavien ravintoloiden määrä huimaa päätä.

Alkuperäinen suunnitelma oli lennähtää kaupunkiin maanantaina, riehua Coldplayn keikalla, nukkua yksi yö halvassa hostellissa ja palata heti seuraavana aamuna kotiin. Finnairin hinnoittelu kannusti kuitenkin pidempään paikallaoloon. Niinpä vietin lopulta Göteborgissa kolme kokonaista päivää seuranani pikkusisko sekä Pipo silmillä -blogin Milja.

sitruunalimonadi en deli göteborg

Kaupunkilomalla ehdottomasti parasta on päämäärätön kuljeskelu ja satunnaisille sivukujille eksyminen. Tällä taktiikalla törmäsimme En Delin edulliselle vegelounaalle Hagan pittoreskille kävelykadulle, keskelle maksutonta da Matteon kahvi-tastingia ja minigolf-radalle, joka osoittautuikin keskelle puistoa pystytetyksi baariksi ja bistroksi. Puttailun lomassa oli mahdollisuus nautiskella pienpanimoiden tuotteita ja vatsan kurniessa katuruoka pelasti nälkäkiukulta. Nerokas konsepti, joka toimisi mainiosti vaikka Kaivarissa, Mustikkamaalla tai Tervasaaressa, vink, vink!

kahvinmaistelu da matteo

da Matteo Göteborg

tasting da matteo Göteborg

Ruokabloggaaja oli tälläkin kerralla laiskuuttaan varannut pöydän vain yhdestä ravintolasta. Perinteistä Husmanskostia tarjoavan Smakan wallenberg suli suuhun, mutta muuten paikka ei oikein vakuuttanut kriittisiä siskoksia.

Wallenberg smaka göteborg

jälkiruoka smaka göteborg

Onneksi sattumanvarainen vaeltelu palkittiin seuraavan päivän lounaalla, kun satuimme Tacos & Tequila -raflaan. Syömäni kampasimpukka-ceviche maistui täydelliseltä helteisenä kesäpäivänä auringon paahtaessa sisäpihan terassille. Seuralaisen valitsema härkätaco oli sekin tasapainoisen herkullinen.

kampasimpukka ceviche taco tequila

taco tequila

Erityispeukun myönnämme ravintolan drinksuille. Viereisessä pöydässä siemailtiin mango-margaritoja bataattiranskalaisten kyytipoikana. Harmittaa vieläkin, etten kehdannut kysyä lupaa kuvata keltaisena hehkuvia laseja ja superrapeasti rouskuvia ranuja. Ehdottoman suositeltava paikka sekä nopeaan verensokerin tasapainotukseen että pidempiin illanistujaisiin. Tacos & Tequila toimii first come, first serve -periaattella eli pöytävarauksia ei oteta vastaan. Viiden aikaan tilaa oli hyvin, mutta voin kuvitella, että lämpiminä kesäiltoina kuppilaan on tungosta.

taco tequila göteborg

taco & tequila göteborg

Eikä tässä vielä kaikki! Kaupungin ehdoton helmi tuli sekin vastaan pyytämättä ja yllättäen. Hagan idyllisen vegelounaan ja sitruunalimonadin siemailemisen jälkeen himoitsimme jälkiruokaa. Nyrpistelin nenääni kävelykadun jäätelötarjonnalle, koska kaipasin jotain muuta kuin perusmövenpickiä. Olimme jo lähes luovuttaneet, kun kirjaimellisesti kompastuimme kadulla seisovaan pienen artesaanijäätelöpuodin puiseen kylttiin.

råda gelato Göteborg

råda gelato Göteborg

Råda Gelaton jäätelöt tehdään käsin paikan päällä luomumaidosta, -sokerista ja aidoista raaka-aineista, ilman lisäaineita ja keinotekoisia aromeja. Paikallista ja tuoretta, kuten yrityksen iskulauseessakin luvataan. Tiesin välittömästi mitä haluan, sillä liitutaululle listattujen jäätelömakujen joukossa komeili brynt smör eli ruskitettu voi. Ensimmäisen lusikallisen jälkeen olin taivaassa. Väitän, että pahvikipossani oli Göteborgin paras jäätelö, sillä muihin gelaterioihin ei enää ollut mitään tarvetta etsiytyä.

råda gelato göteborgin paras jäätelö

råda gelato göteborgin paras jäätelö

Jäätelö oli niin kertakaikkisen hyvää, että palasimme paikkaan seuraavanakin päivänä. Olimme viimeiset asiakkaat ja ehdimme sisään juuri kun ovia oltiin sulkemassa poikkeuksellisesti keskellä päivää. Jäätelömestari kertoi, että uusi tuotantolaitteisto odottaa takahuoneessa asennustaan ja siksi edessä oli parin päivän huoltotauko. Laarit kumisivat tämän vuoksi harmillisesti tyhjyyttään, vain kolmea makua oli jäljellä. Ostimme kaiken, mitä irti saimme.

råda gelato Göteborg

råda gelato Göteborg

Illan päätteeksi istahdimme airbnb-asuntomme naapurikortteliin, jossa varsin sopivasti sijaitsi paikallinen Brewdog. Pienellä parklet-terassilla oli samat säännöt kuin Suomessakin. Tuoppia ei saanut kantaa itse jalkakäytävän yli, vaan juomanlaskija juoksutti oluen perässämme pöytään. Kommentoidessamme byrokratiaa parrakkaalle baarimikolle, hän tokaisi, että sentään teillä lahden toisella puolen on alkoholiliike, jolla on toimintaa kuvaava nimi. Systembolaget on järjettömin nimi, jonka tiedän, tiskin takaa tuhahdettiin. Hihittelimme yllättävälle avautumiselle tovin jos toisenkin.

brewdog göteborg

brewdog göteborg

Voisin palata Göteborgiin pelkästään Råda Gelaton artesaanijäätelön vuoksi. Toinen vahva syy ovat kalaravintolat, jotka jäivät tällä kertaa väliin minimaalisen matkabudjetin ja seuralaisten ruokavalion vuoksi. Pieni kutina sydänalassa kertoo, että ensimmäinen kerta ei todellakaan jää viimeiseksi.

Elämyksellinen Ravintola NOA + Taste of Helsinki -lippuarvonta!

Yhteistyössä: Taste of Helsinki

Istun taksissa matkalla Piritaan. Vasemmalla kimmeltää Suomenlahti, oikealle jää Tallinnan laululava, jossa olen käynyt kerran neljä vuotta sitten, kun setämiesikään ehtinyt Robbie Williams houkutteli konserttivieraita naapurimaista asti. Tuo visiitti on jäänyt ainoaksi Tallinnan keskustan ulkopuolelle. Jo on siis aikakin tutustua kaupunkiin laajemminkin. Tai ainakin matkustaa yhdeksän kilometrin päähän kovin odotuksin, sillä edessä on illallinen ravintola NOAssa, yhdessä etelänaapurin maineikkaimmista keittiöistä.

Ravintola NOA

Piritassa sijaitsee myös kaupungin suurin huvivenesatama. Jos olisin joskus jaksanut lähteä vanhempieni mukaan ylittämään vettä välissämme purjehtien, olisin saattanut törmätä ravintola NOAan aiemminkin. Nyt se oli minulle tuttu lähinnä ravintolaraamattu White Guiden sivuilta ja tämän kesän Taste of Helsingin ravintolalistauksesta.

ravintola NOA Tallinnan siluetti

Astuessani taksista ulos mykistyn. Olen valmis äänestämään NOAn Tallinnan parhaaksi ravintolaksi pelkkien maisemien perusteella. Ravintolarakennus on vain 10 metrin päässä rantaviivasta. Aurinko on laskenut matalalle ja välkkyy veden pinnassa. Vastarannalla piirtyy Tallinnan siluetti ja suolaiset aallot pärskivät rantakivikkoon. Jos näkymät hurmaavat jo iltakahdeksalta, millainen onkaan maisema auringonlaskun aikaan?

ravintola NOA KILOHAILI CHIPS

Kun Taste of Helsinki -annokset saapuvat pöytään, tekisi mieleni rynnätä keittiöön kertomaan, että nyt eivät taida tietää mihin ovat tulossa. Ensimmäinen, ravintolan nimikkoannokseksi nimetty lautanen, Kilohaili & Chips on todennäköisesti kohtalaisen helposti toteutettavissa myös kenttäolosuhteissa. Kilohailit voi savustaa etukäteen, myös karhunlaukkamajoneesi valmistuu ennakkoon. Todennäköisesti vain vihreään pölyyn verhotut, samettiset ranskalaiset heitetään öljyyn paikan päällä. Sitten seuraa se mutta.

Ravintola NOA sillitartar

Miten ihmeessä eteemme seuraavaksi kannettu Sillitartar taipuu alkeellisempiin olosuhteisiin? Annoksessa on hurja määrä elementtejä ja yksityiskohtia. Marinoidut, litteät sipulit on täytetty sillitartarilla, sipulin varsia mallaavat villiyrtit, omena, smetana ja ruisleipä on aseteltu lautaselle millintarkasti ja päälle lusikoidaan vielä liemi.

ravintola noa juustokakku

Jälkiruoka sentään on elementeiltään yksinkertainen, vaikka juustokakun esillepanossa näkyykin keittiön mestarillinen kädenjälki. Haastavin osa ulkoilmatarjoilua ajatellen lienee basilikajäätelö, mutta Suomen niin sanotussa kesässä sekään ei taida kovin suuri haaste olla. Taste of Helsinki -osallistumisesta vastaava keittiömestari ei harmiksemme ole paikalla, joten emme pääse kuumottamaan häntä kysymyksillä. Siksi onkin jännittävää nähdä, miltä annokset lopulta Taste of Helsingin tiskillä näyttävät. Tärkeintä on silti maku ja siitä NOAssa ei taatusti tingitä.

ravintola NOA

Vaikka kulinaristi olenkin, viinit ovat akilleen kantapääni. En luota ainakaan vielä omaan osaamiseeni tarpeeksi, joten asiaan perehtyneemmät saavat hoitaa homman kotiin. Heitän haasteen sommelierille ja annan ammattilaisen täyttää lasini. Strategia toimii tälläkin kertaa. Täydet pisteet NOAn rohkeille valinnoille, erityisesti sisilialainen oranssi viini yhdistettynä sillitartariin sai sukat pyörimään jaloissani. Illan viineistä kannattaa lukea lisää illallisella vastapäätä istuneen Andalusian auringossa -blogin Arielan arviosta.

ravintola NOA leipä

Palvelu on ensiluokkaista. Salihenkilökunnan ote on rento ja asennekin huippuunsa viritetty. Hymyt ovat aitoja, läsnäolo välitöntä. En tiedä vaaditaanko työhaastatteluissa ajatuksenlukutaitoa, mutta useamman kerran käy niin, ettemme ehdi avata suutamme, kun ovi jo avautuu, viltti ilmestyy harteille ja viiniä kaadetaan lasiin. Keittiössä vallitsee kuri ja järjestys, koneisto toimii kuin rasvattu ja kokkaaminen tapahtuu asiakkaiden nähden ja kuullen. Illallinen on kaikin tavoin elämys.

ravintola NOA Petit Fours

ravintola NOA maisema

NOAssa on kaksi ravintolasalia: NOA Restoran, jossa listalta voi vapaasti valita halutun menukokonaisuuden ja NOA Peakoka Pool, jossa valinta jätetään keittiömestarin vastuulle. Jälkimmäisessä on vain 45 asiakaspaikkaa ja kaksi menuvaihtoehtoa – kahdeksan tai kymmenen ruokalajia. Vasta jälkikäteen, ihaillessani vaaleanpunaista taivasta Viru-hotellin 18. kerroksessa, tajuan istuneeni koko illan jälkimmäisessä.

NOA Peakoka Pool on rankattu Viron parhaimmaksi ja Nordic White Guiden Baltian-listan kakkoseksi. Huhhuh. Keittiömestarin pöytään on päästävä uudelleen, varsinkin, kun peräti 10 ruokalajin menu kustantaa kohtuulliset 79 euroa. Täydellinen paikka vaikka vuosipäiväillalliselle.

ravintola NOA terassi

ravintola NOA auringonlasku

Matkakalenteriin Tallinna ei lähiviikkoina mahdu, mutta onneksi voin tehdä paluun yltäkylläisten makujen äärelle ensi torstaina (ja perjantaina ja lauantaina ja sunnuntaina), kun NOAn keittiö karauttaa Kansalaistorille. Kannattaisikohan jo asettua jonoon?

Jos sinäkin mielit makumatkalle pääkaupunkiseudun parhaimpien ravintoloiden piknikvilteille, kerro minulle mikä ikimuistoisin ravintolaelämyksesi? Missä ja milloin sait niin hyvää palvelua, että hyräilit tyytyväisenä vielä seuraavanakin päivänä? Kertomalla kokemuksistasi kommenttilootaan voit voittaa kaksi lippua Taste of Helsingin vapaavalintaiseen kattaukseen. Liput arvotaan tiistaina 13.6. klo 22 kaikkien kommentoijien kesken ja toimitetaan onnelliselle voittajalle sähköpostitse.

näkymä hotellihuoneesta

ps. Taste of Helsinkiin osallistuvien ravintoloiden ruokalistat löydät kokonaisuudessaan täältä.