Taste of Helsinki 2018 – mielettömiä makupareja ja yllättäviä yhdistelmiä!

Kaupallinen yhteistyö: Taste of Helsinki

Suunnittelen olevani tehokas ja ehtiväni aamupäivällä syventyä sekä uuteen sometuotantoprojektiin että kodin raivaamiseen niin, että ehdin yhdeksi Taste of Helsingin tämän kesän ensimmäiseen lounaskattaukseen. Puolilta päivin huomaan sammuttelevani tulipaloja epäergonomisessa asennossa, jalat kippurassa ja pää jomottaen. Aktiivisuusrannekekin käskee liikkumaan, joten päätän sulkea läppärin, juosta suihkuun ja fillaroida Töölönlahdelle niin nopeasti kuin kintuistani pääsen.

taste of Helsinki prosecco

Yhtä tukankuivausta, ripsien ja huulien maalausta, kenkäkriisiä ja kahta työpuhelua myöhemmin saavun vihdoin pääportille ja kuittaan itseni sisään. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja lounatuuli puhaltaa lämmintä ilmaa festarialueelle. Olen etuoikeutetussa asemassa, sillä saan hengata ruokatelttojen tuntumassa kokonaiset kaksi ja puoli päivää Taste of Helsingin vieraana, ambassadorin roolissa!

Lunastan lasipisteeltä 2 euron viinilasin ja marssin Taste of Helsinki -kortti ojossa suoraan rovaniemeläisen Skyn tarjoilutiskille. Ounasvaaralla majaileva Lapland Hotelsin ravintola on Esperanton lisäksi ainoa, jonka yhteenkään annokseen en ole päässyt tutustumaan etukäteen. Tilaan saman tien kaksi lautasta: Kaskinaurista Sodankylästä, kuusenkerkkäpestoa ja sieniä sekä Sallan villiä poroa, mäntyistä punajuurilientä, ruskeavoi-puikulamysliä ja selleriä. Jälkimmäinen on Skyn nimikkoannos, eikä sitä voi ohittaa, ovathan sukujuureni puoliksi Sallan tuntureiden kupeesta.

sallan poroa sky

vin direkt taste of Helsinki

Viiniksi valikoituu Vin Direktin maahantuoma Le Secateur, muheva ja täyteläisehkö australialainen Shiraz. Kombo toimii kyllä, vaikka viini ei välttämättä ole paras mahdollinen match porolle. Villinä juoksennellut poro häviää suuhuni nopeasti, myöhäisestä luonaasta tuli paljon myöhäisempi kuin alun perin suunnittelin. Punajuuriliemi on ihanaa, enkä irvistä enää sellerinkään kohdalla. Mutta kaskinauris, se peittoaa poron mennen tullen! Kehotan maistamaan, sillä annoksessa on kaikki kohdallaan. Viimeisen silauksen antavat paahdettu tattari ja mukavan etikkaiset sienet. Ihanaa!

kaskinauris taste of Helsinki

 taste of Helsinki

Mutta lounaskattauksen paras annos odottaa vielä syöjäänsä. Vaikka välillä vähättelenkin makeanhimoani, en voi ikinä vastustaa ravintoloiden jälkiruokalistoja. Ja torstain kokemuksella jälkkäreitä ei todellakaan kannata jättää väliin myöskään Taste of Helsingissä. Kannattaa muuten kysäistä mitä mystisten annosnimien takana piilee, sillä kukapa arvaisi, että Garden by Olon kryptisesti nimeämä Ryppylimettiä ja kuusta kätkee taakseen maailman kauneimman valkosuklaaeskimon kaikilla mahdollisilla herkuilla. Täsmävinkki numero yksi: Maista ainakin Garden of Olon jälkiruokaa! (Ja jos annos ei vastaa alla olevaa otosta, aina voi kaivaa kännykän esiin ja vilauttaa keittiöön kuvaa malliksi. Näin teki siskoni eilisellä illallisella ja kappas, kokki pyöräytti annokseen ylimääräisen kierroksen kuusta ja kukkia.)

garden by olo ryppylimettiä ja kuusta taste of Helsinki

solera jälkiruokaviini taste of Helsinki

Nyt seuraa ihan rehellinen mainospuhe, vaikka virkkeistä ei minulle olekaan maksettu mitään (tai no, tilkan jumalaista jälkiruokaviiniä sain lasiini ilmaiseksi). Vaikka kulutan viinejä kohtuullisia määriä, en oikeasti tiedä niistä juuri mitään. Olen välillä yrittänyt opetella rypäleiden eroja ja eri viinimaiden ominaispiirteitä, mutta tieto on valunut tiehensä kuin vesi hanhen selätä. Sen takia on äärimmäisen ihanaa, että viiniteltassa on ainakin yksi matalan kynnyksen maahantuoja. Soleran siirtolapuutarha on somistukseltaankin ihanan rento ja kukkea, mutta parasta ovat tiskin takana olevat ihmiset, jotka eivät tee asiantuntijuudestaan numeroa. Puutarhan edessä on kyltti, jossa lukee: “Meidän sommelierit ovat lomalla – me olemme täällä!” Tällä ständillä ei todellakaan tarvitse jännittää, ja kaiken hyvän lisäksi viinejä saa maistaa ennen kortin vinguttamista.

taste of Helsinki solera punaviinit

Marssin ryppylimettieskimoni kanssa Soleran tiskille. Pieni kaato Mouton Cadettin sauternes-viiniä saa sukat pyörimään jaloissani, vaikka olen paljain jaloin. Huh, mikä yhdistelmä! Tässä siis täsmävinkki numero kaksi: siniveristen sukuhaaran Bordoux’ssa tuottama sauternes toimii erityisesti niiden jälkiruokien kanssa, joissa ei ole (tummaa) suklaata. Raparperin kylkiäisenä se on erinomainen ja valkosuklaisen ryppylimettieskimon kanssa taivaallinen.

Taste of Helsinki suljetaan pariksi tunniksi klo 15, jotta ravintolahenkilökunta saa ansaitsemansa tauon ja ehtii valmistautua viideltä alkavaan illalliskattaukseen. Minä vetäydyn pariksi tunniksi viileään musiikkitaloon tekemään töitä. 16:55 seison jo portilla muiden innokkaiden ruokavieraiden kanssa. Aurinko porottaa edelleen, ja nälkäkin jo kurnahtelee suoliston sopukoissa. Saan illallisseurakseni siskon, joka pyyhältää portille kesämekossaan tietämättä yhtään mitä tuleman pitää.

ginuine taste of Helsinki

taste of Helsinki

Illallinen on täynnä makujen ilotulitusta. Kunhan ambassadorien skoolaushetkestä ja Ginuinen tarjoamasta drinkistä on selvitty, käymme ruuan kimppuun. Ensimmäiseksi kannamme pöytään uuden kierroksen kaskinaurista, joka jatkaa voittokulkuaan tässäkin kattauksessa. Sitten on välijälkiruoan aika. Skyn listalla komeilee suklaata, herkkutattikinuskia ja Napapiirin puolukkaa sisältävä annos, eikä sitä voi mitenkään jättää maistamatta. Siis herkkutattikinuskia, se lienee yllättävin yhdistelmä koko festareille. Ja voi luoja mikä yhdistelmä se onkaan! Puolukkapuuroa muistuttavan vaahdon alle on piilotettu aimo annos sileää ja suussa sulavaa herkkutattikinuskia. Jo nyt alkaa tuntua siltä, että tämän vuoden Taste of Helsinki on tasoltaan huippukorkea. Lautanen kaavitaan viimeiseen kinuskipisaraan. Hyvin, hyvin vahva suositus!

taste of Helsinki puolukkaa ja herkkutattikinuskia

Silläkin uhalla, että tästä tekstistä tulee superpitkä, jatketaan hetki vielä. Ragun edessä on kaikista pisin jono. Tekisi mieleni viisastella, sillä saatoin taannoin eräässä instagram-postauksessani ennustaa näin tapahtuvan. Hapanjuurivohveli on saavuttanut hittistatuksen. Me jonotamme kuitenkin viiriäistä ja karitsamakkaraa, jotka molemmat saa myös gluteenittomina, kuten kaikki muutkin Ragun annokset. Keliaakikot ja vilja-allergiset on tänä vuonna otettu huomioon erityisen hyvin, sillä kaikilla ravintoloilla on vähintään yksi gluteeniton annos, useimmilla koko menu on erikoisruokavalioille sopiva.

viiriäinen ragu taste of Helsinki

karitsamakkara ragu taste of Helsinki

Viiriäinen on tuttu lintu jo Taste of Helsinki -safarilta, mutta karitsamakkaraa en ole vielä päässyt maistamaan. Pyydämme tomaattifregolan erilliseen kuppiin, jotta siskoni, jolla on keliakia, voi hyvillä mielin ahmia annoksen ja minä saan maistaa myös fregolaa. Avernasinappi on mukavan tujua ja makkarakin erittäin hyvä. Ei yhtään tunkkainen, jollaisia raakamakkarat joskus tuppaavat olla. Varhaiskaali on mielettömän rapeaa ja hapokasta. Kirjoitan annoksen kohdalle muistiinpanoihini: tosi jees.

Sitten on vuorossa illallisen kolmas kierros: lautasilta löytyy Chapterin Puikulaperunaa, naudan sydäntä ja keltuaista ja Winon tartar, joka on siskoni ensimmäinen tartar ikinä. Istahdamme Chapterin tiskin viereen katettuun pöytään. Ihastelemme jälleen kerran kauniita annoksia, silmänruokaa on tarjolla paitsi tiskien takana, myös lautasilla. Peruna-annos on mieletön. Samaa mieltä on nähtävästi Chapterin kulmilla hengaava Hans Välimäki, joka kuuluu suosittelevan ruokaa kaikille ohikulkijoille. Maistelemme ruokia ristiin ja molemmat olemme löytävinämme puikulan makumaailmasta tattaria.

chapter puikulaperunaa taste of Helsinki

chapter puikulaperunaa taste of Helsinki

Romany, yksi Chapterin perustajista, rientää halaamaan. Kehun ruokaa ja sen tattarivivahdetta. Romany on ihmeissään, ei siinä kyllä tattaria ole. Hän harppaa keittiön puolelle ja tuo meille lautaselle ripoteltuja ainesosia. Annoksessa on puikulaperunan ja perunapyreen lisäksi rouheena sekä ruskistettua voita, keltuaista että naudan sydäntä. Kaikki maistuvat erikseen vallan mainioilta ja tunnistettavilta, mutta kun kolmea rouhetta lusikoi suuhunsa samanaikaisesti, kielen päällä maistuu tattari. Käsittämätöntä taikuutta!

Wino raparperia ja suklaata taste of Helsinki

On viimeisen jälkiruokakierroksen aika. Valinta on vaikea, mutta lopulta päädymme Winon Raparperia ja suklaata -annokseen sekä jo aiemmin mainittuun Garden by Olon ryppylimettieskimoon. Oih ja voih. Taas on edessämme ruokataidetta parhaimmillaan. Winon jälkkärin mousse on rakenteeltaan hieman jauhoista, mutta maku ja ihana raparperisorbet kompensoivat pientä pintavikaa. Siskoni rakastuu eskimoon, joten pysyn suosituksessani, astelkaa Garden by Olon tiskille ja nauttikaa. Niin, ja muistakaa se jälkkäriviini, se taikoo annoksesta vieläkin paremman!

garden by olo ryppylimettiä ja kuusta taste of Helsinki

Jossain välissä ehdin maistamaan myös Vanhan Porvoon Jäätelötehtaan gelatoja. Ruskistettu voi pinjansiemenillä yhdistettynä basilikajäätelöön on mahtava makuelämys. Jäätelöpojat muuten kärräilevät tänä kesänä Porvoon lisäksi myös Espalla, joten jos jäätelö jää Taste of Helsingissä väliin, on sitä mahdollisuus maistaa myöhemminkin. Makuvalikoima vaihtelee pitkin päivää, joten kannattaa käydä tsekkailemassa kärryä tasaisin väliajoin!

taste of Helsinki vanhan porvoon jäätelötehdas

Yhdeksän jälkeen hyppään fillarin selkään ja pyöräilen pienessä sievässä kotiin. Olen viettänyt Taste of Helsingissä lähes kuusi tuntia, enkä todellakaan ole vielä saanut tarpeekseni. Jos lasketaan mukaan safarikierroksella maistetut ruokalajit, enää 14 annosta on maistamatta. Myös kaikki Esperanton annokset ovat kokematta, sillä on tarkoitus urakoida perjantaina, yhdessä siippani kanssa. Törmätäänhän Taste of Helsingissä!

Ravintola Nolla ja ihana zero waste -illallinen!

Kaupallinen yhteistyö: Ravintola Nolla & Taste of Helsinki

Arpaonneni ei ole koskaan ollut hyvä. Lotosta olen voittanut joskus parikymppiä, ässäarvasta vitosen ja pikkujoulupukin lahjasäkissä arpa on osunut munankeittimeen sekä Jean-Pierre Kuselan kasettiin. Hitas-arvonnassa kävi kyllä tuuri, mutta parisuhteessa ei, sillä ex-avomies otti ja lähti ennen kuin asunto ehti edes valmistua. Radio Helsingin kilpailusta voitin vuosia sitten kolme randomlevyä artisteilta, joista kukaan ei ollut koskaan kuullutkaan. Toisen kerran onni potkaisi saman radiokanavan brunssikisassa, mutta lahjakorttia ei koskaan toimitettu, vaikka useamman kerran kyselin sen perään.

ravintola nolla

ravintola nolla

Kerran olen voittanut arpajaisista käsin kudotut villasukat, se on tällä historialla heittämällä paras palkinto koskaan. Kunnes kävi todellinen tuuri! Ensin minut valikoitiin arvovaltaiseen Taste of Helsinki -ambassadorjoukkoon – porukkaan, joka testailee kesäkuisen ruokafestarin antimia ennakkoon, käy tutustumassa osallistuviin ravintoloihin ja toitottaa tapahtuman ilosanomaa pitkin kevättä ja alkukesää. Sitten testi-illallispaikaksi valikoitui vahingossa Ravintola Nolla. Helsingin ja todennäköisesti koko valtakunnan ensimmäinen hävikkivapaa ravintola. Siis paikka, joka tuottaa nolla grammaa jätettä. Mikä mieletön konsepti – ja ennen kaikkea, miten täydellinen match!

ravintola nolla alkuviini

Minä, joka olen viimeiset vuodet tuntenut todellista maailmantuskaa ja ilmastonmuutosahdistusta, pääsen tutustumaan ravintolaan, joka pyrkii tekemään kaikkensa ehkäistäkseen hiilijalanjälkeä ja haitallisia ympäristövaikutuksia. Ravintola Nolla hankkii raaka-aineensa mahdollisimman läheltä, mahdollisuuksien mukaan luomuna ja vain sellaisilta tuottajilta, jotka eivät pakkaa tuotteitaan muoviin. Tuottajan tulee allekirjoittaa kestävän kehityksen periaatteet. Esimerkiksi ruokaöljyt ostetaan kanistereissa, jotka täytetään uudelleen seuraavalla hankintakerralla. Jopa toileteissa on otettu muovittomuus ja hävikittömyys huomioon. Nestesaippua on tehty liuottamalla palasaippua veteen, ja sen lisäksi lavuaarin reunalla komeilee palasaippua, joka on kiinnitetty pidikkeeseensä pullonkorkilla ja magneetilla. Nerokasta!

Konsepti on viety todella pitkälle. Kaikki ravintolassa olevat kalusteet, astiat ja aterimet ovat kierrätettyjä. Se ei todellakaan tarkoita nuhjuista ulkonäköä tai sekavaa sisustusta, sillä ravintolasali on todella tyylikäs, aterimet nostalgista Sorsakoskea ja vesilasit presidentinlinnan entisistä vesipulloista leikattuja. Lautasliinat on kudottu käytettyjen muovipullojen muovikuidusta. Arvostan kaikkea tätä niin suunnattoman paljon, etten löydä sille tarpeeksi suuria sanoja.

Nolla

Kaikki keittiöön toimitetut raaka-aineet käytetään kokonaan. Kalan perkeistä erotellaan rasva, joka toimii emulsiossa öljyn tavoin. Illan aikana syntyneestä hävikkileivästä pannaan olutta (en kyllä ymmärrä miten leipää voi jäädä, se nimittäin oli hillittömän hyvää!). Viinipullonkorkit heitetään kompostiin yhdessä muun ruuanvalmistuksessa syntyvän orgaanisen jätteen kanssa. Ja se komposti, se pöhisee pienessä huoneessa aivan ravintolasalin välittömässä tuntumassa. Henkilökunta esittelee huonetta auliisti, jos heillä vain on aikaa. Kannattaa kysäistä, jos ravintolakomposti kiinnostelee!

Kaikkien raaka-aineiden alkuperä on tarkasti tiedossa. Kyyttötartar on peräisin savonlinnalaiselta luomutilalta, mangalizapossu tulee lohjalaiselta farmarilta, kuha on kalastettu Pieliseltä, osterivinokkaat kasvatettu käytetyissä kahvinporoissa Helsienin tiloissa ja sampi tulee Varkaudesta, Carelian Caviarilta. Ravintola Nolla käyttää annoksissaan vain sivutuotteena syntyviä koirasyksilöitä, joille kaviaarin tuottajalla ei ole mitään käyttöä.

ravintola nolla tartar

ravintola nolla luca

Ravintolan viinivalikoimassa on useita alkuviinejä, joiden rypäleet ovat luomua tai biodynaamisesti viljeltyjä. Se sopii hyvin nollahävikkiravintolan pirtaan, sillä alkuviinien valmistusprosessi on muutenkin yksinkertaisempi kuin ns. normiviinin ja näin ollen säästää myös energiaa ja luonnonvaroja. Alkumaljaksi tarjottu italialainen on luontaisesti kupliva ja hapan, ja valmistettu kuten kuplivat ammoisina aikoina.

Viinit ovat muutenkin mielenkiintoisia. Isäntämme ja yksi Nollan keittiömestareista, Luca Balac, on kotoisin Serbiasta ja se näkyy myös viinilistalla. Laseihin kaadetaan Kroatian lämmössä viljellyistä rypäleistä puristettua valkoviiniä. Rypälelajike kasvaa vain pikkuruisella Vís-saarella keskellä Adrianmerta. Myös serbialaista viiniä saamme maistaa. Sen perusteella seuraavan viinimatkan voisi tehdä perinteisten viinimaiden sijaan Balkanille!

ravintola nolla

ravintola nolla sampea pilpil

Sampea pilpil on ansiokas aloitus pitkälle illalliselle. Sampi on ihanan pehmeää ja villivihannekset sopivan kirpeitä. Lusikoimme baskimaalta innoituksensa saaneen ja Nollan keittiössä versioidun pilpil-kastikkeen eli sammen rasvasta ja yrteistä sekoitetun emulsion suihimme viimeistä pisaraa myöten. Nyt on rima asetettu korkeuksiin. Tiesittekö muuten, että pilpil tulee äänestä, jota kattilat pitävät, kun niitä ravistellaan hellalla?

Nolla Rapea sienivohveli

ravintola nolla taste of Helsinki

Seuraavaksi eteemme kannetaan hapanjuurivohvelin päälle ladottuja osterivinokkaita, aiemmin mainittua mangaliza-possua, oreganoa ja italialaista lardoa. Annos on lähestulkoon yksi yhteen Taste of Helsingissä tarjoiltavan version kanssa. Siinä lardo on korvattu Mouhijärven tryffelijuustolla. Toimii takuuvarmasti, se todistettiin jo taannoisella Taste of Helsinki -safarilla!

Tartar on tehty kyytöstä ja se on maustettu vain suolalla ja pippurilla. Tässä kohtaa ihastuttavan pöytäseurani Kulinaari-blogin Kimmon ja minun mielipiteet erosivat toisistaan. Minä olisin kaivannut tartariin hieman happoa, Kimmo taas rakasti pähkinäisen maa-artisokan ja neutraalin naudanlihan liittoa. Hyvää tartar joka tapauksessa oli, sitä en minäkään voi kieltää!

ravintola nolla tartar

ravintola nolla tartar

Pääruokana on tällä kertaa Pielisen Kuhaa. Kala on grillattu päineen kaikkineen. Sameat silmät tuijottavat meitä, mutta emme anna katseen häiritä vaan jaamme kalan kristillisesti tasan. Alkukesän kasvikset ja kalaliemellä maustettu voikastike kruunaavat aterian.

ravintola nolla kuha

ravintola nolla kuha

Lopulta on jälkiruuan aika. Annos tuo terveiset New Yorkista, designviikkojen ajaksi avatusta Nollan pop up -ravintolasta. Alinna on jenkkiläisen artesaanisuklaatuottajan, Mast Brothersin lahjoittamista kaakaopavun kuorista valmistettua crumblea. Sen päällä lepää mäskijäätelöä, maitohilloa, raparperia sekä artesaanisuklaata. Huhhuh. Jälkiruokaviininä tarjoiltu sake maistuu meheville luumuille. Maku on yllättävä, ja saa meidät muikistelemaan huuliamme tyytyväisinä. Aikamoinen illallinen.

ravintola nolla jälkiruokaviini

ravintola nolla raparperi

Olemme tainneet viettää ravintolassa odotettua pidemmän ajan, sillä makeiden herkkujen jälkeen meidät ystävällisesti ohjataan tiskille isomman seurueen tieltä. Emme pane ollenkaan pahaksemme, vaan istahdamme mukaville baarijakkaroille nauttimaan kupilliset kuumaa. Jälkiruokakahvi- ja tee kaadetaan superohuesta posliinista tehtyihin kuppeihin. Ne ovat jo klassikoksi muodostuneiden posliinisten maitopurkkien muotoilijan, Jatta Lavin käsialaa.

ravintola nolla samppanja

Ilta huipentuu kompostihuoneeseen. Samppanjalasit käsissämme siirrymme pienen huoneen nurkassa hurisevan, hyvinkin tehokkaalta ja puhtaalta vaikuttavan koneen ääreen. Saamme pienen opastuksen kiertotalouden saloihin samalla kun ihastelemme huoneen nurkassa tekeytyviä kombuchapulloja. Viimeiseksi Luca vilauttaa meille vihreiden muovisäiliöiden sisältöä. Kahdessa niistä on käyttövalmista multaa, kolmannessa kahden kuukauden aikana syntynyt paperijäte, joka koostuu pääasiassa kuittikopioista.

ravintola nolla komposti

Ensimmäisinä viikkoina kompostiin ilmaantui ohuita muovinrämmäleitä, joiden jäljet johtivat kuittien sylttytehtaalle. Toisin kuin valmistaja oli ilmoittanut, kuittipaperissa olikin mikroskooppisen ohut kerros muovia. Uutta toimittajaa etsitään ja sillä välin paperijätteelle pohditaan jatkojalostuskeinoja. Pakko silti nostaa hattua, että kahdessa kuukaudessa syntynyt kompostointiin soveltumaton jäte mahtuu yhteen parinkymmenen litran säiliöön. Tähän meidän jokaisen pitäisi pyrkiä!

ravintola nolla

ravintola nolla

Samppanjalasien tyhjennyttyä, vatsat ääriään myöten täynnä kiitämme keittiötä ja lähdemme tahoillemme Helsingin kesäiseen yöhön.

Ravintola Nollan ja kahdeksan muun ravintolan Taste of Helsinki -menut ovat nähtävissä tapahtuman nettisivuilla. Samasta osoitteesta ostat kätevästi liput lounas- ja illalliskattauksiin. Tai sitten voit koettaa onneasi arvonnassa!

Taste of Helsinki 2018 on ainutlaatuinen ruokafestivaali, joka  järjestetään Töölönlahdella torstaista sunnuntaihin 14.–17.6. Jos tapahtumaliput eivät vielä ole plakkarissa, kannattaa kurkata @piapas-instagramin puolelle. Siellä on meneillään arvonta, johon osallistumalla voit voittaa 2 hengen lippupaketin vapaavalintaiselle päivälle. Onnelliset voittajat arvotaan 11.6. klo 22 jälkeen. Onnea matkaan, ehkäpä törmäämme Taste of Helsingissä!

ravintola nolla

ps. Käy lukaisemassa myös illallisseurani Taste of Helsinki -tunnelmat Kulinaari-blogista!

Ihanaa Tampere, ihanaa! – Kattoterasseja, skumppaa ja kansankylpylän kalliorantoja

Yhteistyössä: Hungry for Tampere & Visit Tampere

Kun astun ulos junasta, lehahtaa vastaan lempeä lämpöaalto, jonka perusteella voisi päätellä olevansa Suomen kolmanneksi suurimman kaupungin sijaan jossain Indonesian tietämillä, vaikka siistimpää täällä näyttää olevan kuin Balilla. Vilkaisu asemalaiturille vahvistaa ristiriitaisia ajatuksia herättävän havainnon, pakko se on uskoa, Mansessa ollaan.

Olen jättänyt tarkoituksella päähäni hesalaiset hipsterilasit. Niiden läpi aion katsella Tamperetta reilun vuorokauden ajan yhdessä riemastuttavaa Mua lemmitkö vielä, Kustaa? -blogia kirjoittavan Tiian kanssa, Hungry for Tampereen ja Visit Tampereen vieraina.

Tämä ei ole ensimmäinen kertani Tampereella, ehei. Tampereen Sävel, Plevnan elokuvateatterit, Särkänniemi, Näsijärvi, Ratinan stadion ja muutama erinäinen baari on nähty, mutta siinäpä ne sitten ovatkin. On aika tutustua kaupunkiin turistin silmin. Tuijotella monttu auki nähtävyyksiä ja pysähtyä keskelle auki revittyä Hämeenkatua, osoittaa sormella ja kysyä: No mikä tuo nys sitten on? Vaikka intonaatio on varmasti kaukana natiivista, tulen toivottavasti ymmärretyksi.

Joku tamperelaisissa viehättää, on aina viehättänyt. Liekö syynä mutkattomuus ja suoraan puhumisen taito, sillä Mansessa ei turhia kierrellä, siellä kysytään, jos kysyttävää on. Kaikki tuntemani tamperelaiset (ne kaikki viisi) ovat aitoja, samaistuttavia ja rehellisen rempseitä – ja hauskojakin kaiken hyvän lisäksi.

Tampereen kauppahalli ja 4 vuodenaikaa

Perässävedettävien pyörät pomppivat pitkin mukulakiviä. Suuntana on kauppahalli. Osoitan sivistymättömyyteni jo ennen Tammerkosken siltaa luulemalla entistä Rossoa, nykyistä Puistoa, kauppahalliksi. Tämä opintomatka taitaa tulla tarpeeseen. Lompsottelemme muina turisteina kohti kortteleiden sisäpihalle piiloutunutta oikeaa kauppahallia. Luvassa on lounas 4 vuodenaikaa -ravintolassa – nälkähän tässä jo olikin. Paikkavalinta on erinomainen, mutta mitäpä muuta voisikaan odottaa kaupungin (ja kauppahallin) kuin omat taskunsa tuntevalta paikallisoppaalta, Emmi Nuorgamilta, joka hehkuttaa häpeilemättä paikallista ravintolakulttuuria.

4 vuodenaikaa Tampere

4 vuodenaikaa Tampere

4 vuodenaikaa Tampere

4 vuodenaikaa Tampere

Eikä muuten todellakaan hehkuta suotta. Lohella täytetty kampela tomaattisalsalla kuulostaa liitutaululle kirjoitettuna ajatuksena vähän erikoiselta, mutta lautasella, suussa ja vatsassa se näyttää, maistuu ja tuntuu ihanalta. Sitä on siikakin ja pihvi bearnaise-kastikkeella. Ja laseihin kaadettu cremant se vasta ihanaa onkin! Viereemme istahtaa kanta-asiakas, joka kehuu lounaslistaa ja sen hinta-laatusuhdetta erittäin hyväksi – rouva kertoo syövänsä 4 vuodenajassa viikoittain. En kyllä ihmettele yhtään. Jos minä asuisin näillä kulmilla, tämä hyvin todennäköisesti olisi minunkin kantapaikkani.

Tampereen kauppahalli

juustosoppi Tampere

juustoa puistossa

Kauppahalli on muutenkin mahdollisesti suloisin koskaan kokemani. Teemme nopean kierroksen pastellinsinisten seinien sisällä ja pysähdymme pidemmäksi toviksi Juustosopin eteen. Tampereen vanhinta yksityistä juustoliikettä emännöivä Eija pakkaa meille mukaan astetta paremmat puistoeväät. Kassiin löytävät tiensä pari pulloa rapeaa omenasiideriä, reilut palat vuohenmaitogoudaa ja manchegoa sekä muutama pikkuruinen haarukka. Lähtöä tehdessämme hän sujauttaa mukaan vielä pienen purkin portviinihilloa. Kohta istumme eväinemme Koskenrannassa. Heilutan paljaita varpaitani harvalla, mutta ah, niin keväänvihreällä nurmikolla ja kuuntelen Tammerkosken pauhua. Minulle kerrotaan korvia kuumottavia tarinoita teinivuosilta. Aurinko porottaa niin, että iho menee kananlihalle.

Koskenrannasta Ratinaan

En ihan vielä hahmota Tamperetta kaupunkina. Pyörittelen itsekseni päätäni, kun lähdemme kävelemään kohti uutuuttaan hohtavaa kauppakeskus Ratinaa. Siis niin kauas, kävellen ja tässä hitonmoisessa helteessä! Ratinan stadion sijoittuu hatarissa muistikuvissani kaupungin toiselle laidalle, mutta mitä vielä, siinähän se seisoo Koskikeskuksen kupeessa. Lojumme hetken Sandron aurinkotuoleissa. Terassilla olisi mahdollisuus loikoilla myös riippumatoissa tai jopa pelata pingistä. Vesikin on lähellä ja puut viheriöivät joka puolella. Entisestä kuolleesta kulmasta on tullut viihtyisä kesäkeidas. Kylläpäs kehitys kehittyy varsin viihtyisään suuntaan!

Sandro Tampere

Sandro Tampere

Periscope Tampere

Periscope Tampere

Periscope Tampere

Eniten kiinnostelee kuitenkin periskoopin lailla kaupunkiin tähyävä kattokerroksen ravintola. Hissi hujauttaa meidät nopeasti hulppeiden näkymien äärelle. Sisätiloissa on neljän aikaan väljää, mutta Periscopen terassi on täynnä auringosta villiintyneitä tamperelaisia. Viereiseen pöytään kannetaan burgereita, meidän käteemme isketään ihanan viileät ananasdrinkit. Jos Tampere olisi mies, olisin jo mennyttä naista.

Champagne bar Santén kautta Ravintola Kajoon

Viime vuosina Tampereesta on kasvanut mieletön ravintolakaupunki, mutta kyllä Mansessa on osattu ennenkin. Jo kymmenen vuotta sitten olen syönyt ravinteli Berthassa pitkän ja loistavan lounaan, testannut Gastropub Tuulensuun rouheaa ruokalistaa ja olutvalikoimaa sekä edustanut hurmaavassa Hella & Huoneessa kirjantekijätiimin illallisella. Tuoreessa 50 parhaan ravintolan listauksessa Tampere kunnostautuu viidellä listasijoituksella, joten ammattilaisetkin arvostavat kaupungin ravintolatarjonnan korkealle.

Dream Hotel Tampere

Sante Tampere

Kaiken tämän hehkutuksen jälkeen pyörin hotellihuoneessani ympyrää ja vilkuilen kelloa malttamattomana kuin viisivuotias jouluaattona. Meillä on pöytävaraus huhtikuussa ovensa Rautatienkadulle avanneeseen Ravintola Kajoon. Joko mennään? Parin peiliselfien ja ilta-auringossa poseerauksen jälkeen löydämme itsemme aperitiiveiltä Champagne bar Santén terassilta. Vaaleanpunainen kuplii lasissa ja elämä on ihanaa.

Kajo Tampere

Kajo Tampere

Kajosta sanon vain sen verran, että viimeistään haarukan upotessa friteerattuihin kesäkurpitsa-fetapalleroihin ja pikkelöityihin mansikoihin Tampere vetää polvet veteliksi. Ravintola Kajon tarjoama seitsemän ruokalajin illallinen ansaitsee oman postauksensa, joten palataan elämyksellisen illan pariin vähän myöhemmin. Nyt on kiire Moro Sky Barin kautta nukkumaan.

Löylyt Suomen saunapääkaupungissa: Tullin Sauna ja Rauhaniemen kansankylpylä

Tampereella pyörähtäessäni olen yleensä painanut pääni tyynyyn kavereiden kaltevalla sohvalla, omppuhotellin lakanoissa tai koulujen luokkahuoneitten lattioilla. Tampereen filkkareilla olen majoittunut aina hotelli Ilvekseen, koska niin tekivät muutkin leffafestareille akkreditoituneet. Kerran olen tainnut viettää parisuhdeviikonloppua Tammerissakin, mutta siitä on ikuisuus aikaa. Tällä reissulla peti on pedattu Dream Hostellin hotellipuolelle.

Tullin sauna Tampere

Tullin sauna Tampere

Yksi Dream Hostellin plussapuolista on sen keskeinen sijainti, mutta ehdottomasti parasta majoituspaikassa on sen yhteydessä toimiva Tullin Sauna. Konsepti on ainutlaatuinen: hirsisaunat on rakennettu sisälle, keskelle entistä toimistotaloa. On lauantai, suomalaiskansallinen saunapäivä, joten aamiaisen jälkeen marssimme pyyhkeet kainalossa mökkisaunalta tuoksuville lauteille. Kiuas kuiskii lempeää lämpöä ja aamusaunan lauteilla käydään keskusteluja kotimaan musiikkiskenestä. Sanoinko jo, että ihanaa?

Rauhaniemen kansankylpylä

Rauhaniemen kansankylpylä

Rauhaniemen kansankylpylä

Eikä siinä suinkaan kaikki. Tukat märkinä hyppäämme taksin kyytiin ja hurautamme Näsijärven rantaan. Vastikään Suomen viralliseksi saunakaupungiksi valittu kaupunki tarjoilee meille vielä yhden elämyksen, Rauhaniemen kansankylpylän. Häveliäänä saunojana uskallan ottaa kuvia vain Minetin jäätelötötteröstä, ruostuneista metallirenkaista, vanhoista uimaportaista ja omista varpaistani, vaikka oikeasti haluaisin ikuistaa mummojen ja pappojen kylpylämmuotia. Uimahattuja, -pukuja ja -tossuja, jotka sulassa sovussa värittävät kallioista rantaa ja seinän viertä kiertäviä puupenkkejä. Tämän idyllisemmäksi kaupunkimaisemaa on vaikea kuvitella. Ihanaa, Tampere, ihanaa!

Minetti jäätelö Tampere

Rauhaniemen kansankylpylä

Hesalaishipsteri kiittää Hungry for Tamperetta & Visit Tamperetta, ei ny meirän takia olis tarvinnu.

Ps. Lue myös mitä Tiia, entinen tamperelainen, tykkäsi!