Hei Oulu, olet ihana paikka ja kaupunki!

Juuri nyt istun lentokoneessa matkalla kohti Kanariaa. Keihäsmatkalainen on myöhässä vaatimattomat 30 vuotta, mutta ennen reissuun ei ole ollut näin painavaa syytä. Yli 70-vuotias äitini starttaa viikon kuluttua Atlantic Rally for Cruisers -kilpailussa kipparina ja purjehtii muina naisina yli Atlantin. Siitä lisää vähän myöhemmin, sillä ensin nojatuolimatkaillaan Ouluun, tuohon läntisen Suomen tervakaupunkiin.

Juna saapuu rautatieaseman keskimmäiselle raiteelle. Matka Helsingistä Ouluun on yllättävän lyhyt, hyvin valitulla junavuorolla vain reilut 6 tuntia. Taivas Oulussa on yhtä harmaa kuin Helsingissäkin, vettä vihmoo vaakasuorassa ja mittari näyttää seitsemää lämpöastetta. Taivallan perässävedettävän laukkuni kanssa kohti Original Sokos Hotel Arinaa, joka on ystävällisesti lupautunut tarjoamaan minulle ensimmäisen yön talon piikkiin*. Minulla on tunti aikaa, sillä neljältä olen sopinut treffit saman korttelin alakertaan avatussa Herkussa.

Oulu original Sokos hotel arina

Olen saanut avaimen yhteen hotellin harvoista teemahuoneista. Luoto-huoneen ovessa lukee “Käärin sinut pumpuliin.” Purskahdan melkein itkuun, sillä koko tulomatkan olen kärsinyt kamalasta kolmoishermosärystä, jonka aikana jokainen hiuksenhipaisu ja kasvojen liike aiheuttaa viiltävän kipureaktion. Ajatus pumpulista tuntuu liian hyvältä ollakseen totta.

Oulu original Sokos hotel arina

Astun sisään huoneeseen ja olen lentää selälleni. En siksi, että kompastuisin mattoon, vaan siksi, että huone on niin kaunis. Saaristoteema on toteutettu kivasti – luonnonvaloa, rantakiviä, siniharmaata puuta, luonnonvalkoisia tekstiilejä, neutraaleja värejä, pieni lampaantalja – ja huoneen sävyihin sopiva oululaisen Balmuirin villaviltti, tottakai. Prinsessasänky ei ole pröystäilevä, vaan yksinkertaisuudessaan sopivan soma. Kaiken huippuna pöydälle on jätetty käsin neulotut villasukat ja kaksi Lapin Marian smuutipulloa. Laitan miehelleni viestin: tiedän, missä majoitumme, kun kesällä matkustamme kaupunkiin!

Oulu original Sokos hotel arina

Unohdan ajankulun ja melkein myöhästyn kokkaustreffeiltäni. Kun risotot on syöty parempiin suihin, livahdamme Vanhalle Paloasemalle, jossa soittaa tuona iltana Tuomo Prättälä yhtyeineen. On mahtavaa kuunnella keikkaa paikassa, joka ei ole tungettu täyteen ihmisiä, jossa voi istua takkatulen loimussa ja nauttia jazzmusiikista. Olen melko varma, että artistit ovat samaa mieltä. Yhtään ei haittaa sekään, että S-omistajaviinit ovat tarjouksessa 15 euroa pullo.

tuomo prättälä

Biisejä kuunnellaan yllättävällä hartaudella, ja kun erehdymme yhden kappaleen aikana porisemaan keskenämme, saamme heti huomautuksen edessämme istuvilta musiikinharrastajilta. Nolosta hetkestä huolimatta Oulu näyttää vakuuttavan ensikertalaisen paitsi hotellitarjonnallaan myös ravintola- ja kulttuurikattauksellaan.

Puistolan lounaalta kotiseutukierrokselle

Aamiaisella viereisessä pöydässä istuu tottakai Tuomo Prättälä seuranaan koko Club for Fiven jengi. Tuukka Haapaniemen supermatalaa bassoa ei voi olla tunnistamatta. Aamiaisen jälkeen nolojen tilanteiden nainen joutuu taas mukavuusalueensa ulkopuolelle, kun hän sattuu Tuomon kanssa samaan aikaan hisseille. Päätän, etten kehtaa mennä samaan hissiin, teen älyttömän peruutusliikkeen ja kipuan kolme kerrosta portaita omaan huoneeseen. En vieläkään tiedä miksi, ja tuskin tietää Tuomokaan. Sen verran oli ihmetystä ilmeessä, kun pakenin päätä pahkaa hissiaulasta portaikkoon.

Oulu original Sokos hotel arina

Olen ajatellut ihmetellä pohjoisen kaupungin menoa ja meininkiä kuljeskelle päämäärättömästi pitkin katuja ja kujia, mutta sen sijaan juutun hotellihuoneeseen tekemään töitä. Kun hommat on hoidettu, vaihdan hotellia. Tuomiokirkon kupeesta katsottuna kaupunki näyttää hyvin erilaiselta. Hautajaissaattue on juuri lähtemässä matkaan, ja kirkon kellon lyövät kumisevan apeita lyöntejään, kun mustiin pukeutuneet vieraat purkautuvat kirkon komeista ovista kadulle.

puistola lounas oulu

puistola lounas oulu

Moni saattueesta suuntaa askeleensa Puistolaan, ja niin teen minäkin. Kuinka ollakaan, lounaalla päivän annoksena on pirteän pinkki punajuuririsotto. Syön hyvällä ruokahalulla, vaikka edellisen päivän viinilasilliset vähän vihlovat ohimoita. Kolmoshermosärky sen sijaan tuntuu enää pienenä kihelmöintinä silmäkulmissa, nenänpielessä ja huulissa, kuin puudutuksen haihtuminen hammaslääkärin käsittelyn jälkeen. Jälkiruoka tarjoillaan kahvilan puolella. Mangomousse on ihanan makeaa, mutta pientä miinusta merkkaan muistikirjaani kertakäyttöisistä tarjoiluastioista.

puistola lounas oulu

puistola lounas oulu

Alhaalla roikkuvat pilvet ja kostea ilma eivät houkuttele kaupunkikävelylle iltapäivälläkään, joten kaivaudun takaisin Lapland Hotels Oulun** pehmeiden tyynyjen keskelle ja jatkan hommia. Olo on kuin ruotsinlaivalla. Huone on toki suurempi, mutta parvekkeelta avautuu näkymä katetulle sisäpihalle ja alakerrassa haaruikoita kilistelevään hotellin ravintolaan, jossa itsekin seuraavana aamuna nautin yhden parhaista hotelliaamiaisista ikinä. Vaikka toisaalta, nukkumaanhan tänne on tultu ja tekemään töitä. Mitäpä niillä maisemilla.

Myöhemmin iltapäivällä minut istutetaan bemarin takapenkille, sillä on kotiseutukierroksen aika. Ystäväni esittelee maat ja mannut, koulut ja nuorisotalot, pittoreskin Kalasataman ja tottakai tontin, jolle rakentuu seuraavan puolen vuoden aikana unelmien omakotitalo. Myöhäiset iltapäiväkaffet juodaan hänen kotikotonaan heti tupatarkastuksen jälkeen.

Ostroferia – Oulun ravintolakartan kirkkaimpana loistava tähti

Illan varsinainen agenda ja ehdottomasti tärkein ohjelmanumero on pitkän kaavan illallinen Ostroferiassa. Pöytä on varattu jo kuukautta ennen, sillä ravintolatilaan mahtuu kerrallaan vain reilut parikymmentä henkeä. Olen kuolannut ravintolan annoksia siitä lähtien kun se syksyllä 2017 avasi ovensa. Kiitos vaan Kokkipottilan Hannele, olet pitänyt meidän etelän ihmisetkin kartalla oululaisten tekemisistä.

ostroferia

Iltaa Ostroferiassa on vaikea kuvailla, se pitää kokea itse. Aion silti yrittää, sillä paikka on todella käymisen arvoinen. Pienessä ravintolasalissa on käsittämättömän kiireetön, ainutlaatuinen tunnelma. Nuoripari Kurkela on luonut jotain täysin omintakeista, jokaa osuu ja uppoaa minun ruokaorientoituneeseen sydämeeni. Ravintolan menu saattaa vaihtua päivittäin, eikä sitä ole nähtävillä netissä, eikä usein edes somekanavissa. On siis tultava paikan päälle. Liitutaululle on raapustettu seitsemän erilaista annosta, kaikki alkupalakokoa. Listalta voi valita muutaman tai testata vaikka kaikki.

oulu ostroferia

oulu ostroferia

Eilinen ilta painaa edelleen, mutta Jennyn suosituksesta tilaamme neuvoa-antavat Gin Tonicit Arctic Blue Ginistä ja Fentimansin Conossoir-tonicista sekoitettuna. Sillähän se lähtee, millä se on tullutkin. Silmäiltyämme liitutaulua tovin päätämme syödä listan läpi juustoja lukuunottamatta. Viinimenun puolitamme, ja toivomme, että päätös riittää säästämään meidät seuraavan päivän väsymykseltä.

oulu ostroferia

oulu ostroferia

Ensiksi eteemme kannetaan purjokeittoa ja kananmaksamoussea. Vaihdamme heti ensimmäisen lusikallisen jälkeen merkittäviä katseita. Jos kaikki ruuat ovat tätä tasoa, tästä tulee todella hyvä ilta! Toiseksi pöytään tuodaan kurpitsaa. Eikä mitä tahansa kurpitsaa, vaan öljykurpitsaa, jota kuulemma viljellään pelkästään meille kaikille tuttujen kurpitsansiemenien takia. Onpa hienoa, että nyt hedelmälihakin on otettu arvoiseensa käyttöön!

oulu ostroferia

oulu ostroferia

Kolmas herkku on fermentoitu. Porkkanaa, juuriselleriä, kotimaista tryffeliä ja suppilovahverolientä. Uulalaa, mikä makujen kombo! Lusikoin liemen suuhuni pikapikaa, sillä seuraavaksi tiedossa on Ostroferian keittiössä valmistetulla pekonilla, savucheddarilla, tulisella sinapilla ja mummonkurkuilla täytetty briossi. Olen odottanut tätä annosta siitä asti, kun näin sitä kannettavan viereiseen pöytään. Maku on tyrmäävän hyvä. Voi hyvän tähden, tästä ei kyllä paremmaksi enää voi panna.

oulu ostroferia

oulu ostroferia

Paitsi että voi. Viimeinen suolainen ruoka korjaa potin. Oulujärvestä pyydettyä madetta ja paahdettua palsternakkaa. Sopan kruunaa mateenmaksamousse, jota saa itse annostella keittoon haluamansa määrän. Luojan kiitos, että sovimme jo etukäteen skippaavamme juustot, sillä tämän kaiken makuiloittelun jälkeen aistit huutavat jo hallelujaa. Jälkkäri on onneksi kaikkea muuta kuin supermakea, sillä se koostuu omenasta, jugurttisorbetista ja hunajasta. Laseihin kaadetaan yllättäen sakea. (Muuten en tällä kertaa kirjoita viineistä, mutta sen verran sanon, että homma on jiirissä myös sillä saralla paremmin kuin hyvin. Kiitos.)

oulu ostroferia

Kaiken edellä kuvatun keskellä Jussi Kurkelalla, Ostroferian keittiömestarilla, on aikaa istahtaa pöytään ja kertoa syksyisistä sieniretkistä, paikallisista raaka-aineista, ja syistä, miksi he ovat asettuneet juuri Ouluun. Uskomaton pariskunta, ei muuta voi sanoa. Toivotan Ostroferialle pitkää ikää ja oululaisille rohkeutta astua kynnyksen sisäpuolelle, vaikka etukäteen ei voikaan tietää, mitä mielettömiä makuelämyksiä ilta sisällään pitää.

oulu jumpru negroni

Kun astumme ravintolasta ulos, on alkanut jälleen kerran vihmoa vettä. Oulu ei todellakaan näytä aurinkoisia puoliaan, mutta ei se mitään. Olen jo päättänyt tulla tänne joka tapauksessa uudelleen. Sitten kun päivät pitenevät ja toripoliisista erottaa muutakin kuin ääriviivat. Otamme vielä yhdet yömyssyt legendaarisessa Jumprussa, hairahdumme mäkkärin pippuriranskalaisiin ja sitten painamme päät tyynyyn.

oulu ostroferia

Olipahan reissu! Kiitos Helena, kiitos Ostroferia ja kiitos Oulu. Seuraavaan kertaan!

*Hotelliyön tarjosi Original Sokos Hotel Arina
**Huone saatu alennettuun mediahintaan

Taste of Helsinki 2018 – mielettömiä makupareja ja yllättäviä yhdistelmiä!

Kaupallinen yhteistyö: Taste of Helsinki

Suunnittelen olevani tehokas ja ehtiväni aamupäivällä syventyä sekä uuteen sometuotantoprojektiin että kodin raivaamiseen niin, että ehdin yhdeksi Taste of Helsingin tämän kesän ensimmäiseen lounaskattaukseen. Puolilta päivin huomaan sammuttelevani tulipaloja epäergonomisessa asennossa, jalat kippurassa ja pää jomottaen. Aktiivisuusrannekekin käskee liikkumaan, joten päätän sulkea läppärin, juosta suihkuun ja fillaroida Töölönlahdelle niin nopeasti kuin kintuistani pääsen.

taste of Helsinki prosecco

Yhtä tukankuivausta, ripsien ja huulien maalausta, kenkäkriisiä ja kahta työpuhelua myöhemmin saavun vihdoin pääportille ja kuittaan itseni sisään. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja lounatuuli puhaltaa lämmintä ilmaa festarialueelle. Olen etuoikeutetussa asemassa, sillä saan hengata ruokatelttojen tuntumassa kokonaiset kaksi ja puoli päivää Taste of Helsingin vieraana, ambassadorin roolissa!

Lunastan lasipisteeltä 2 euron viinilasin ja marssin Taste of Helsinki -kortti ojossa suoraan rovaniemeläisen Skyn tarjoilutiskille. Ounasvaaralla majaileva Lapland Hotelsin ravintola on Esperanton lisäksi ainoa, jonka yhteenkään annokseen en ole päässyt tutustumaan etukäteen. Tilaan saman tien kaksi lautasta: Kaskinaurista Sodankylästä, kuusenkerkkäpestoa ja sieniä sekä Sallan villiä poroa, mäntyistä punajuurilientä, ruskeavoi-puikulamysliä ja selleriä. Jälkimmäinen on Skyn nimikkoannos, eikä sitä voi ohittaa, ovathan sukujuureni puoliksi Sallan tuntureiden kupeesta.

sallan poroa sky

vin direkt taste of Helsinki

Viiniksi valikoituu Vin Direktin maahantuoma Le Secateur, muheva ja täyteläisehkö australialainen Shiraz. Kombo toimii kyllä, vaikka viini ei välttämättä ole paras mahdollinen match porolle. Villinä juoksennellut poro häviää suuhuni nopeasti, myöhäisestä luonaasta tuli paljon myöhäisempi kuin alun perin suunnittelin. Punajuuriliemi on ihanaa, enkä irvistä enää sellerinkään kohdalla. Mutta kaskinauris, se peittoaa poron mennen tullen! Kehotan maistamaan, sillä annoksessa on kaikki kohdallaan. Viimeisen silauksen antavat paahdettu tattari ja mukavan etikkaiset sienet. Ihanaa!

kaskinauris taste of Helsinki

 taste of Helsinki

Mutta lounaskattauksen paras annos odottaa vielä syöjäänsä. Vaikka välillä vähättelenkin makeanhimoani, en voi ikinä vastustaa ravintoloiden jälkiruokalistoja. Ja torstain kokemuksella jälkkäreitä ei todellakaan kannata jättää väliin myöskään Taste of Helsingissä. Kannattaa muuten kysäistä mitä mystisten annosnimien takana piilee, sillä kukapa arvaisi, että Garden by Olon kryptisesti nimeämä Ryppylimettiä ja kuusta kätkee taakseen maailman kauneimman valkosuklaaeskimon kaikilla mahdollisilla herkuilla. Täsmävinkki numero yksi: Maista ainakin Garden of Olon jälkiruokaa! (Ja jos annos ei vastaa alla olevaa otosta, aina voi kaivaa kännykän esiin ja vilauttaa keittiöön kuvaa malliksi. Näin teki siskoni eilisellä illallisella ja kappas, kokki pyöräytti annokseen ylimääräisen kierroksen kuusta ja kukkia.)

garden by olo ryppylimettiä ja kuusta taste of Helsinki

solera jälkiruokaviini taste of Helsinki

Nyt seuraa ihan rehellinen mainospuhe, vaikka virkkeistä ei minulle olekaan maksettu mitään (tai no, tilkan jumalaista jälkiruokaviiniä sain lasiini ilmaiseksi). Vaikka kulutan viinejä kohtuullisia määriä, en oikeasti tiedä niistä juuri mitään. Olen välillä yrittänyt opetella rypäleiden eroja ja eri viinimaiden ominaispiirteitä, mutta tieto on valunut tiehensä kuin vesi hanhen selätä. Sen takia on äärimmäisen ihanaa, että viiniteltassa on ainakin yksi matalan kynnyksen maahantuoja. Soleran siirtolapuutarha on somistukseltaankin ihanan rento ja kukkea, mutta parasta ovat tiskin takana olevat ihmiset, jotka eivät tee asiantuntijuudestaan numeroa. Puutarhan edessä on kyltti, jossa lukee: “Meidän sommelierit ovat lomalla – me olemme täällä!” Tällä ständillä ei todellakaan tarvitse jännittää, ja kaiken hyvän lisäksi viinejä saa maistaa ennen kortin vinguttamista.

taste of Helsinki solera punaviinit

Marssin ryppylimettieskimoni kanssa Soleran tiskille. Pieni kaato Mouton Cadettin sauternes-viiniä saa sukat pyörimään jaloissani, vaikka olen paljain jaloin. Huh, mikä yhdistelmä! Tässä siis täsmävinkki numero kaksi: siniveristen sukuhaaran Bordoux’ssa tuottama sauternes toimii erityisesti niiden jälkiruokien kanssa, joissa ei ole (tummaa) suklaata. Raparperin kylkiäisenä se on erinomainen ja valkosuklaisen ryppylimettieskimon kanssa taivaallinen.

Taste of Helsinki suljetaan pariksi tunniksi klo 15, jotta ravintolahenkilökunta saa ansaitsemansa tauon ja ehtii valmistautua viideltä alkavaan illalliskattaukseen. Minä vetäydyn pariksi tunniksi viileään musiikkitaloon tekemään töitä. 16:55 seison jo portilla muiden innokkaiden ruokavieraiden kanssa. Aurinko porottaa edelleen, ja nälkäkin jo kurnahtelee suoliston sopukoissa. Saan illallisseurakseni siskon, joka pyyhältää portille kesämekossaan tietämättä yhtään mitä tuleman pitää.

ginuine taste of Helsinki

taste of Helsinki

Illallinen on täynnä makujen ilotulitusta. Kunhan ambassadorien skoolaushetkestä ja Ginuinen tarjoamasta drinkistä on selvitty, käymme ruuan kimppuun. Ensimmäiseksi kannamme pöytään uuden kierroksen kaskinaurista, joka jatkaa voittokulkuaan tässäkin kattauksessa. Sitten on välijälkiruoan aika. Skyn listalla komeilee suklaata, herkkutattikinuskia ja Napapiirin puolukkaa sisältävä annos, eikä sitä voi mitenkään jättää maistamatta. Siis herkkutattikinuskia, se lienee yllättävin yhdistelmä koko festareille. Ja voi luoja mikä yhdistelmä se onkaan! Puolukkapuuroa muistuttavan vaahdon alle on piilotettu aimo annos sileää ja suussa sulavaa herkkutattikinuskia. Jo nyt alkaa tuntua siltä, että tämän vuoden Taste of Helsinki on tasoltaan huippukorkea. Lautanen kaavitaan viimeiseen kinuskipisaraan. Hyvin, hyvin vahva suositus!

taste of Helsinki puolukkaa ja herkkutattikinuskia

Silläkin uhalla, että tästä tekstistä tulee superpitkä, jatketaan hetki vielä. Ragun edessä on kaikista pisin jono. Tekisi mieleni viisastella, sillä saatoin taannoin eräässä instagram-postauksessani ennustaa näin tapahtuvan. Hapanjuurivohveli on saavuttanut hittistatuksen. Me jonotamme kuitenkin viiriäistä ja karitsamakkaraa, jotka molemmat saa myös gluteenittomina, kuten kaikki muutkin Ragun annokset. Keliaakikot ja vilja-allergiset on tänä vuonna otettu huomioon erityisen hyvin, sillä kaikilla ravintoloilla on vähintään yksi gluteeniton annos, useimmilla koko menu on erikoisruokavalioille sopiva.

viiriäinen ragu taste of Helsinki

karitsamakkara ragu taste of Helsinki

Viiriäinen on tuttu lintu jo Taste of Helsinki -safarilta, mutta karitsamakkaraa en ole vielä päässyt maistamaan. Pyydämme tomaattifregolan erilliseen kuppiin, jotta siskoni, jolla on keliakia, voi hyvillä mielin ahmia annoksen ja minä saan maistaa myös fregolaa. Avernasinappi on mukavan tujua ja makkarakin erittäin hyvä. Ei yhtään tunkkainen, jollaisia raakamakkarat joskus tuppaavat olla. Varhaiskaali on mielettömän rapeaa ja hapokasta. Kirjoitan annoksen kohdalle muistiinpanoihini: tosi jees.

Sitten on vuorossa illallisen kolmas kierros: lautasilta löytyy Chapterin Puikulaperunaa, naudan sydäntä ja keltuaista ja Winon tartar, joka on siskoni ensimmäinen tartar ikinä. Istahdamme Chapterin tiskin viereen katettuun pöytään. Ihastelemme jälleen kerran kauniita annoksia, silmänruokaa on tarjolla paitsi tiskien takana, myös lautasilla. Peruna-annos on mieletön. Samaa mieltä on nähtävästi Chapterin kulmilla hengaava Hans Välimäki, joka kuuluu suosittelevan ruokaa kaikille ohikulkijoille. Maistelemme ruokia ristiin ja molemmat olemme löytävinämme puikulan makumaailmasta tattaria.

chapter puikulaperunaa taste of Helsinki

chapter puikulaperunaa taste of Helsinki

Romany, yksi Chapterin perustajista, rientää halaamaan. Kehun ruokaa ja sen tattarivivahdetta. Romany on ihmeissään, ei siinä kyllä tattaria ole. Hän harppaa keittiön puolelle ja tuo meille lautaselle ripoteltuja ainesosia. Annoksessa on puikulaperunan ja perunapyreen lisäksi rouheena sekä ruskistettua voita, keltuaista että naudan sydäntä. Kaikki maistuvat erikseen vallan mainioilta ja tunnistettavilta, mutta kun kolmea rouhetta lusikoi suuhunsa samanaikaisesti, kielen päällä maistuu tattari. Käsittämätöntä taikuutta!

Wino raparperia ja suklaata taste of Helsinki

On viimeisen jälkiruokakierroksen aika. Valinta on vaikea, mutta lopulta päädymme Winon Raparperia ja suklaata -annokseen sekä jo aiemmin mainittuun Garden by Olon ryppylimettieskimoon. Oih ja voih. Taas on edessämme ruokataidetta parhaimmillaan. Winon jälkkärin mousse on rakenteeltaan hieman jauhoista, mutta maku ja ihana raparperisorbet kompensoivat pientä pintavikaa. Siskoni rakastuu eskimoon, joten pysyn suosituksessani, astelkaa Garden by Olon tiskille ja nauttikaa. Niin, ja muistakaa se jälkkäriviini, se taikoo annoksesta vieläkin paremman!

garden by olo ryppylimettiä ja kuusta taste of Helsinki

Jossain välissä ehdin maistamaan myös Vanhan Porvoon Jäätelötehtaan gelatoja. Ruskistettu voi pinjansiemenillä yhdistettynä basilikajäätelöön on mahtava makuelämys. Jäätelöpojat muuten kärräilevät tänä kesänä Porvoon lisäksi myös Espalla, joten jos jäätelö jää Taste of Helsingissä väliin, on sitä mahdollisuus maistaa myöhemminkin. Makuvalikoima vaihtelee pitkin päivää, joten kannattaa käydä tsekkailemassa kärryä tasaisin väliajoin!

taste of Helsinki vanhan porvoon jäätelötehdas

Yhdeksän jälkeen hyppään fillarin selkään ja pyöräilen pienessä sievässä kotiin. Olen viettänyt Taste of Helsingissä lähes kuusi tuntia, enkä todellakaan ole vielä saanut tarpeekseni. Jos lasketaan mukaan safarikierroksella maistetut ruokalajit, enää 14 annosta on maistamatta. Myös kaikki Esperanton annokset ovat kokematta, sillä on tarkoitus urakoida perjantaina, yhdessä siippani kanssa. Törmätäänhän Taste of Helsingissä!

Ravintola Nolla ja ihana zero waste -illallinen!

Kaupallinen yhteistyö: Ravintola Nolla & Taste of Helsinki

Arpaonneni ei ole koskaan ollut hyvä. Lotosta olen voittanut joskus parikymppiä, ässäarvasta vitosen ja pikkujoulupukin lahjasäkissä arpa on osunut munankeittimeen sekä Jean-Pierre Kuselan kasettiin. Hitas-arvonnassa kävi kyllä tuuri, mutta parisuhteessa ei, sillä ex-avomies otti ja lähti ennen kuin asunto ehti edes valmistua. Radio Helsingin kilpailusta voitin vuosia sitten kolme randomlevyä artisteilta, joista kukaan ei ollut koskaan kuullutkaan. Toisen kerran onni potkaisi saman radiokanavan brunssikisassa, mutta lahjakorttia ei koskaan toimitettu, vaikka useamman kerran kyselin sen perään.

ravintola nolla

ravintola nolla

Kerran olen voittanut arpajaisista käsin kudotut villasukat, se on tällä historialla heittämällä paras palkinto koskaan. Kunnes kävi todellinen tuuri! Ensin minut valikoitiin arvovaltaiseen Taste of Helsinki -ambassadorjoukkoon – porukkaan, joka testailee kesäkuisen ruokafestarin antimia ennakkoon, käy tutustumassa osallistuviin ravintoloihin ja toitottaa tapahtuman ilosanomaa pitkin kevättä ja alkukesää. Sitten testi-illallispaikaksi valikoitui vahingossa Ravintola Nolla. Helsingin ja todennäköisesti koko valtakunnan ensimmäinen hävikkivapaa ravintola. Siis paikka, joka tuottaa nolla grammaa jätettä. Mikä mieletön konsepti – ja ennen kaikkea, miten täydellinen match!

ravintola nolla alkuviini

Minä, joka olen viimeiset vuodet tuntenut todellista maailmantuskaa ja ilmastonmuutosahdistusta, pääsen tutustumaan ravintolaan, joka pyrkii tekemään kaikkensa ehkäistäkseen hiilijalanjälkeä ja haitallisia ympäristövaikutuksia. Ravintola Nolla hankkii raaka-aineensa mahdollisimman läheltä, mahdollisuuksien mukaan luomuna ja vain sellaisilta tuottajilta, jotka eivät pakkaa tuotteitaan muoviin. Tuottajan tulee allekirjoittaa kestävän kehityksen periaatteet. Esimerkiksi ruokaöljyt ostetaan kanistereissa, jotka täytetään uudelleen seuraavalla hankintakerralla. Jopa toileteissa on otettu muovittomuus ja hävikittömyys huomioon. Nestesaippua on tehty liuottamalla palasaippua veteen, ja sen lisäksi lavuaarin reunalla komeilee palasaippua, joka on kiinnitetty pidikkeeseensä pullonkorkilla ja magneetilla. Nerokasta!

Konsepti on viety todella pitkälle. Kaikki ravintolassa olevat kalusteet, astiat ja aterimet ovat kierrätettyjä. Se ei todellakaan tarkoita nuhjuista ulkonäköä tai sekavaa sisustusta, sillä ravintolasali on todella tyylikäs, aterimet nostalgista Sorsakoskea ja vesilasit presidentinlinnan entisistä vesipulloista leikattuja. Lautasliinat on kudottu käytettyjen muovipullojen muovikuidusta. Arvostan kaikkea tätä niin suunnattoman paljon, etten löydä sille tarpeeksi suuria sanoja.

Nolla

Kaikki keittiöön toimitetut raaka-aineet käytetään kokonaan. Kalan perkeistä erotellaan rasva, joka toimii emulsiossa öljyn tavoin. Illan aikana syntyneestä hävikkileivästä pannaan olutta (en kyllä ymmärrä miten leipää voi jäädä, se nimittäin oli hillittömän hyvää!). Viinipullonkorkit heitetään kompostiin yhdessä muun ruuanvalmistuksessa syntyvän orgaanisen jätteen kanssa. Ja se komposti, se pöhisee pienessä huoneessa aivan ravintolasalin välittömässä tuntumassa. Henkilökunta esittelee huonetta auliisti, jos heillä vain on aikaa. Kannattaa kysäistä, jos ravintolakomposti kiinnostelee!

Kaikkien raaka-aineiden alkuperä on tarkasti tiedossa. Kyyttötartar on peräisin savonlinnalaiselta luomutilalta, mangalizapossu tulee lohjalaiselta farmarilta, kuha on kalastettu Pieliseltä, osterivinokkaat kasvatettu käytetyissä kahvinporoissa Helsienin tiloissa ja sampi tulee Varkaudesta, Carelian Caviarilta. Ravintola Nolla käyttää annoksissaan vain sivutuotteena syntyviä koirasyksilöitä, joille kaviaarin tuottajalla ei ole mitään käyttöä.

ravintola nolla tartar

ravintola nolla luca

Ravintolan viinivalikoimassa on useita alkuviinejä, joiden rypäleet ovat luomua tai biodynaamisesti viljeltyjä. Se sopii hyvin nollahävikkiravintolan pirtaan, sillä alkuviinien valmistusprosessi on muutenkin yksinkertaisempi kuin ns. normiviinin ja näin ollen säästää myös energiaa ja luonnonvaroja. Alkumaljaksi tarjottu italialainen on luontaisesti kupliva ja hapan, ja valmistettu kuten kuplivat ammoisina aikoina.

Viinit ovat muutenkin mielenkiintoisia. Isäntämme ja yksi Nollan keittiömestareista, Luca Balac, on kotoisin Serbiasta ja se näkyy myös viinilistalla. Laseihin kaadetaan Kroatian lämmössä viljellyistä rypäleistä puristettua valkoviiniä. Rypälelajike kasvaa vain pikkuruisella Vís-saarella keskellä Adrianmerta. Myös serbialaista viiniä saamme maistaa. Sen perusteella seuraavan viinimatkan voisi tehdä perinteisten viinimaiden sijaan Balkanille!

ravintola nolla

ravintola nolla sampea pilpil

Sampea pilpil on ansiokas aloitus pitkälle illalliselle. Sampi on ihanan pehmeää ja villivihannekset sopivan kirpeitä. Lusikoimme baskimaalta innoituksensa saaneen ja Nollan keittiössä versioidun pilpil-kastikkeen eli sammen rasvasta ja yrteistä sekoitetun emulsion suihimme viimeistä pisaraa myöten. Nyt on rima asetettu korkeuksiin. Tiesittekö muuten, että pilpil tulee äänestä, jota kattilat pitävät, kun niitä ravistellaan hellalla?

Nolla Rapea sienivohveli

ravintola nolla taste of Helsinki

Seuraavaksi eteemme kannetaan hapanjuurivohvelin päälle ladottuja osterivinokkaita, aiemmin mainittua mangaliza-possua, oreganoa ja italialaista lardoa. Annos on lähestulkoon yksi yhteen Taste of Helsingissä tarjoiltavan version kanssa. Siinä lardo on korvattu Mouhijärven tryffelijuustolla. Toimii takuuvarmasti, se todistettiin jo taannoisella Taste of Helsinki -safarilla!

Tartar on tehty kyytöstä ja se on maustettu vain suolalla ja pippurilla. Tässä kohtaa ihastuttavan pöytäseurani Kulinaari-blogin Kimmon ja minun mielipiteet erosivat toisistaan. Minä olisin kaivannut tartariin hieman happoa, Kimmo taas rakasti pähkinäisen maa-artisokan ja neutraalin naudanlihan liittoa. Hyvää tartar joka tapauksessa oli, sitä en minäkään voi kieltää!

ravintola nolla tartar

ravintola nolla tartar

Pääruokana on tällä kertaa Pielisen Kuhaa. Kala on grillattu päineen kaikkineen. Sameat silmät tuijottavat meitä, mutta emme anna katseen häiritä vaan jaamme kalan kristillisesti tasan. Alkukesän kasvikset ja kalaliemellä maustettu voikastike kruunaavat aterian.

ravintola nolla kuha

ravintola nolla kuha

Lopulta on jälkiruuan aika. Annos tuo terveiset New Yorkista, designviikkojen ajaksi avatusta Nollan pop up -ravintolasta. Alinna on jenkkiläisen artesaanisuklaatuottajan, Mast Brothersin lahjoittamista kaakaopavun kuorista valmistettua crumblea. Sen päällä lepää mäskijäätelöä, maitohilloa, raparperia sekä artesaanisuklaata. Huhhuh. Jälkiruokaviininä tarjoiltu sake maistuu meheville luumuille. Maku on yllättävä, ja saa meidät muikistelemaan huuliamme tyytyväisinä. Aikamoinen illallinen.

ravintola nolla jälkiruokaviini

ravintola nolla raparperi

Olemme tainneet viettää ravintolassa odotettua pidemmän ajan, sillä makeiden herkkujen jälkeen meidät ystävällisesti ohjataan tiskille isomman seurueen tieltä. Emme pane ollenkaan pahaksemme, vaan istahdamme mukaville baarijakkaroille nauttimaan kupilliset kuumaa. Jälkiruokakahvi- ja tee kaadetaan superohuesta posliinista tehtyihin kuppeihin. Ne ovat jo klassikoksi muodostuneiden posliinisten maitopurkkien muotoilijan, Jatta Lavin käsialaa.

ravintola nolla samppanja

Ilta huipentuu kompostihuoneeseen. Samppanjalasit käsissämme siirrymme pienen huoneen nurkassa hurisevan, hyvinkin tehokkaalta ja puhtaalta vaikuttavan koneen ääreen. Saamme pienen opastuksen kiertotalouden saloihin samalla kun ihastelemme huoneen nurkassa tekeytyviä kombuchapulloja. Viimeiseksi Luca vilauttaa meille vihreiden muovisäiliöiden sisältöä. Kahdessa niistä on käyttövalmista multaa, kolmannessa kahden kuukauden aikana syntynyt paperijäte, joka koostuu pääasiassa kuittikopioista.

ravintola nolla komposti

Ensimmäisinä viikkoina kompostiin ilmaantui ohuita muovinrämmäleitä, joiden jäljet johtivat kuittien sylttytehtaalle. Toisin kuin valmistaja oli ilmoittanut, kuittipaperissa olikin mikroskooppisen ohut kerros muovia. Uutta toimittajaa etsitään ja sillä välin paperijätteelle pohditaan jatkojalostuskeinoja. Pakko silti nostaa hattua, että kahdessa kuukaudessa syntynyt kompostointiin soveltumaton jäte mahtuu yhteen parinkymmenen litran säiliöön. Tähän meidän jokaisen pitäisi pyrkiä!

ravintola nolla

ravintola nolla

Samppanjalasien tyhjennyttyä, vatsat ääriään myöten täynnä kiitämme keittiötä ja lähdemme tahoillemme Helsingin kesäiseen yöhön.

Ravintola Nollan ja kahdeksan muun ravintolan Taste of Helsinki -menut ovat nähtävissä tapahtuman nettisivuilla. Samasta osoitteesta ostat kätevästi liput lounas- ja illalliskattauksiin. Tai sitten voit koettaa onneasi arvonnassa!

Taste of Helsinki 2018 on ainutlaatuinen ruokafestivaali, joka  järjestetään Töölönlahdella torstaista sunnuntaihin 14.–17.6. Jos tapahtumaliput eivät vielä ole plakkarissa, kannattaa kurkata @piapas-instagramin puolelle. Siellä on meneillään arvonta, johon osallistumalla voit voittaa 2 hengen lippupaketin vapaavalintaiselle päivälle. Onnelliset voittajat arvotaan 11.6. klo 22 jälkeen. Onnea matkaan, ehkäpä törmäämme Taste of Helsingissä!

ravintola nolla

ps. Käy lukaisemassa myös illallisseurani Taste of Helsinki -tunnelmat Kulinaari-blogista!