Maailman paras rapea (gluteeniton) raparperipaistos

Aika on pysähtynyt. Mökkimaisema tuntuu sijaitsevan toisessa ulottuvuudessa, sillä minuutit matelevat ja valoisat päivät ovat yhtä pitkiä kuin lapsuuden kesinä. On tärkeällä tavalla tylsää. Mielen hiljaisen vaelluksen katkaisee vain kärpäsen surina ja tiiran satunnainen sukellus rantaveteen. Haaveilu on ihanaa.

Välillä aivot kaipaavat kuitenkin tavoitteellisempaa toimintaa. Kirjapinoon ei ole koskettu vielä, sillä orientoituminen on kesken. On selailtava jokaisen kesämökin varustukseen kuuluvia vanhoja naistenlehtiä. Kesänumeroiden sivuille on painettu joka vuosi samat aiheet. Kesähuviloita, rantasaunoja, pöyhkeileviä puutarhoja, kotimaan kohteita, kuumia kirjavinkkejä, mielettömiä mökkikeittiöitä, helppoa grilliruokaa ja uusia uimapukumalleja. Lomaromansseja ja seksihelteitä, jolloin kaikki on mahdollista.

gluteeniton raparperipaistos

Tämän kesän vuokraparatiisin lehtikasoissa on muutakin. Omistajien viiniharrastus näkyy paitsi huussin hyllyiksi kiinnitetyissä, puisissa viinilaatikoissa, maljakoiden virkaa toimittavissa magnumpulloissa, laadukkaassa lasivalikoimassa ja kunnon karahveissa myös mökille kerääntyneiden viinilehtien määrässä. Viineistä ymmärrän vain vähän, mutta aviisien aukeamille valituista resepteistä sitäkin enemmän.

Niinpä perjantai-iltana, joutsenperheen lipuessa kaislikon laitamilla, tartun Viini-lehteen vuodelta 2011. Teemana on mikäpä muukaan kuin kesä ja reseptit sen mukaisia. Loimulohen, lampaankyljysten ja paistettujen muikkujen joukosta silmiin sattuu raparperipaistos, jossa on käytetty kookosta. Kahden suosikkiaineksen liitto laittaa vipinää laiskan lomalaisen kinttuihin. Kiipeäminen keittiöjakkaralle paljastaa keittiön kaappien kätköistä kaiken tarpeellisen. Naksautan uunin päälle ja ryhdyn pilkkomaan punavartista raparperia.

gluteeniton raparperipaistos

Olen juuri saanut kuulla mukavia uutisia: kahdeksan kuukautta vanha kummityttöni aikoo matkata moikkaamaan lomille lompsahtanutta kummitätiään seuraavana päivänä. Herkkua ei siis tarvitse tuhota yksin. Toinen vanhemmista on yliherkkä gluteenille, joten joudun hiukan soveltamaan. Lopulta reseptin kuudesta alkuperäisestä raaka-aineesta käytän vain kolmea. Korvaan vehnäjauhot mantelijauholla ja kaurahiutaleilla, fariinisokerin sijaan sotken kuorrutteeseen ruokosokeria ja vaahterasiirapilla. Kerman päätän jättää kokonaan pois, sillä en viitsi avata purkkia puolen desin takia.

Uunista leijuva tuoksu ennustaa seitsemän suloisen ainesosan tähtiin kirjoitettua liittoa. Ja kun viimein upotan haarukkani paistoksen rapeaan pintaan, tarvitsen kaiken tahdonvoimani, etten söisi paistosta siltä seisomalta säästämättä siitä muruakaan kesävieraille. Herran tähden, miten hyvää. Tässä on tähänastisen elämäni paras raparperipaistos – ja vieläpä gluteenittomana!

gluteeniton raparperipaistos

Maailman paras rapea (gluteeniton) raparperipaistos

8 vartta raparperia
75 g huoneenlämpöistä voita (+ 2 rkl voiteluun)
1 dl ruokosokeria
loraus (vaahtera)siirappia
1,5 dl kookoshiutaleita
1/2 dl mantelijauhoja
1/2 dl kaurahiutaleita

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Voitele iso piirakkavuoka ja pilko raparperit sentin tai parin palasiksi. Levitä raparperinpalat voideltuun vuokaan. Sekoita huoneenlämpöiseen voihin ruokosokeri, vaahterasiirappi (tavallinenkin siirappi käy!), kookoshiutaleet, mantelijauho ja kauraryynit.

gluteeniton raparperipaistos

Murustele kuorrute raparperipalojen päälle. Ei haittaa, vaikka palat jäävät näkyviin, se on tarkoituskin. Paista 225 asteessa 15–20 min, kunnes pinta alkaa kunnolla ruskistua. Tadaa! Sinulla on käsissäsi maailman paras raparperipaistos!

gluteeniton raparperipaistos

Alkuperäisessä reseptissä tarjosivat raparperipaistoksen kylkeen hienostelevaa ties mistä mascarponesta sekoitettua lisuketta, mutta minä lapioin kaveriksi rehellistä kahden euron vaniljajäätelöä perinteisestä pahvipakkauksesta. Reseptin erinomaisuuden nimiin vannoivat myös kummitytön vanhemmat. Seuraavalla kerralla sitä tarjotaan jo pikkuisellekin. Ruokalistalle se lisätään myös tulevana viikonloppuna, kun kymmenvuotias esiteini saapuu lunastamaan syntymäpäivälahjansa – kokkausta kummitädin kanssa!

Lisää ihania raparperireseptejä:
Perunamaahaaveita ja raparperimehua
Hirsiseinä vihreä ja punainen (Rappiotädin raparperipiirakka)
Tie miehen sydämeen käy piknik-eväiden kautta (Raparperi-Savusiikasalaatti)
Maailman makeimmat raparperileivokset

Maailman makeimmat raparperileivokset

Viime kesänä kävi köpelösti. Kaupunki tuli ja siivosi Teurastamolla majaa pitäneet viljelysäkit roskalavalle, ilmoittamatta ja yllättäen. Onnistuin pelastamaan säkkivuoren uumenista vuosia sitten Jyväskylästä saadun perinneraparperin poikasen, jonka istutin ämpäriin parvekepuutarhani paraatipaikalle. Raparperin juurakko ei ollut muutosta moksiskaan. Se kukoisti ja tyrkkäsi vartta kuin vanha tekijä. Kesä 2017 oli pelastettu.

raparperi

Talvi tuli ja sitten viimein kevätkin. Eräänä kauniina iltana mies innostui siivoamaan parveketta. Vanhat mullat roskiin, kuolleet kasvit biojätteisiin ja uutta tilalle. Minä istuin sohvalla ja näpytin tietokonetta, sillä luvattu blogijuttu oli taas myöhässä. En kiinnittänyt juurikaan huomiota parvekkeella kolisteluun, ehkä mumisin jotain epämääräistä vastaukseksi, kun jotain kysyttiin. Sen jälkeen raparperipuska katosi.

makeimmat raparperileivokset

Mies väittää kivenkovaan, ettei ole koskenutkaan ämpäriin, enkä minäkään myönnä mitään. Miksi ihmeessä olisin heittänyt menemään vaivalla parvekkeelle istutetun punavartisen aarteen? Vaikka en kyllä mene vannomaan, muistissani on viime viikoilta aukkoja, joten mistä sitä tietää. Ajatuksissaan voi toimittaa tyhmiäkin tekoja.

Tilanne on joka tapauksessa se, että raparperiämpäriä ei enää ole. Uutta juurakkoa odotellessa on turvauduttava lähikaupan vihanneshyllyn antimiin, sillä muuta mahdollisuutta ei ole. Kesä ei tule ilman raparperipiirakkaa. Niinpä marssin tänä aamuna Alepaan ja ensimmäistä kertaa koskaan kerään koriini nipun vihreitä ja punaisia varsia. Nippu maksaa noin kaksi euroa.

makeimmat raparperileivokset

makeimmat raparperileivokset

Raparperipiirakan sijaan teki mieli leivoksia, sillä olihan eilen tärkeä merkkipäivä (ja huomenna kuninkaalliset häät!). Kolme vuotta sitten aloitin kirjoittamaan ruuasta. Samana kesänä rakastuin, ja kuinka ollakaan, ruokablogissa ryhdyttiin hempeilemään. Pian repertuaari laajeni reissuihin ja tässä sitä nyt ollaan. Määrittelemättömässä genressä ja tilassa, sydän edelleen ruoka-, reissu- ja parisuhderakkautta täynnä. Vähemmästäkin on syytä juhlaan. Tässä tulevat maailman makeimmat raparperileivokset!

Raparperileivokset (12 kpl)

Pohja:
125 g jääkaappikylmää voita
2 rkl sokeria
2,5 dl vehnäjauhoja

Täyte:
2 dl sokeria
3 rkl vehnäjauhoja
ripaus muskottipippuria
1 dl kermaa
2 munaa
3 vartta raparperia

Kuorrute:
100 g maustamatonta tuorejuustoa
3 rkl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 limen raastettu kuori
1,5 dl vispikermaa

Jos omistat silikonisen muffinssivuoan, pääset helpommalla, mutta jos sinulla on vain tavallinen muffinssipelti (kuten minulla) voitele kupit ja aseta niiden pohjalle vielä pohjan kokoinen leivinpaperin pala, että saat valmiit leivokset helpommin irti pellistä. Tee sitten pohjataikina. Sekoita sokeri ja jauhot keskenään ja nypi joukkoon kuutioitu voi. Puristele tasaiseksi taikinaksi, jaa 12 osaan ja painele levyksi kuppien pohjalle leivinpaperikiekkojen päälle. Esipaista 180-asteisessa uunissa 8 minuuttia.

makeimmat raparperileivokset

Tee sillä aikaa täyte. Sekoita sokeri, jauhot ja muskottipippuri, lisää sitten kerma ja munat. Pilko raparperi pieniksi kuutioiksi ja ripottele kuutiot muffinssipellin kuppeihin esipaistetun taikinan päälle. Valuta päälle täyteseos. Ei haittaa, vaikka raparperit eivät peity seoksen alle. Paista 190-asteisessa uunissa 35 minuuttia ja jäähdytä. Jos raparperileivokset ovat tarttuneet laidoistaan vuokaan, irrota ne varovasti lastaa tai veistä apuna käyttäen.

Sekoita kuorrute maustamattomasta tuorejuustosta, sokereista ja limenkuoriraasteesta. Vatkaa kerma ja nostele se varovasti kuorrutteen joukkoon. Levitä kuorrute jäähtyneiden leivosten päälle ja koristele raparperileivokset mielesi mukaan raparperisuikaleilla, nonparelleilla, marjoilla tai vaikka raastetulla limenkuorella.

makeimmat raparperileivokset

makeimmat raparperileivokset

Raparperin ostaminen kaupasta tuntuu hölmöltä. Kauppareissusta puuttuvat kaikki ne olennaiset elementit, jotka kuuluvat kesään. Saappaiden sujauttamainen jalkaan, yökasteisen pihan poikki käveleminen, sopivien varsien valitseminen ja irrottaminen juurakosta varovasti, niin, ettei koko nippu lähde kerralla mukaan. Varsien katkaiseminen lehden alapuolelta, tuoreen varren tuoksu, sen puraiseminen tuoreeltaan ja se kirpeä happamuus, joka leviää ikeniin. Mökkikesä ilman raparperia kuulostaa köyhältä. Niinpä pyysin äitiäni jakamaan rehottavasta raparperipenkistään yhden juurakon. Jospa se suostuisi asettumaan punaisen mökin seinustalle ja tuottamaan runsaan sadon jo ensimmäisenä vuonna. Toivoa on.

Parvekepuutarha vuosimallia 2017 – raparperimehua ja rosmariinia

Kesä 2017 ei ota alkaakseen. Merkittäköön muistiin, että kesäkuun toisena päivänä mittari näyttää seitsemää lämpöastetta. Parvekelasit oli pidettävä visusti kiinni viime yönä, jotta hallanarat yrtit eivät ottaisi osumaa, sillä elohopea laski kahteen plusasteeseen. Siperiaanko meidät on vaivihkaa siirretty?

minttu

Aurinkoisina päivinä voi onneksi simuloida kesää. Jos jättää ikkunat aukaisematta, lämpö kipuaa helposti yli kahdenkymmenen. Silloin ruokakin katetaan parvekkeelle. Kauan sitten kulahtanut, kiikkerä pöytä ja parhaat suvensa nähneet, kokoontaitettavat tuolit muuttuvat terassiravintolan halutuimmaksi istumapaikaksi.

genovalainen

Ympärillä rehottavat yrtit. Thai- ja limebasilika, sekä genovalainen pitäisi latvoa ensi tilassa. Rosmariini ostettiin luomuna kaupan hyllyltä, samoin timjami, sillä taimista eloon jäi vain muutama, nekin appelsiiniversiota. Lähikaupan tillipuska notkuu mukana muina yrtteinä. Clarion Hotelin aulasta meille muuttaneet minttu ja salvia voivat hyvin ja paksusti. Kiitos Ping Helsingin yrttigoodiebagin, kesän(?) 2017 mojitot ja mocktailit on pelastettu!

timjami

Chilien määrä on tänä vuonna maltillinen. Parvekkeelle asettui neljä viime vuoden hedelmistä idätettyä taimea. Kaikki muut jaoin siskoille ja ystäville. Ehkä kirva-armeija jättää meidät tänä vuonna rauhaan. Jospa taintuisivat alkukesän yöpakkasiin, mokomat.

salaatinversot

Salaatitkin on kylvetty isän nikkaroimaan minikokoiseen viljelylaariin. Vihreää näkyy jo muutaman päivän jälkeen, ovat siis kiitollisia kasvattaa. Persilja, entinen arkkiviholliseni, on sekin saanut oman kulmauksensa laarista. Korianteri puuttuu vielä, löytyisiköhän sellainen Hakaniemen torin taimimyyjiltä?

kukkatorilla

kukkatorilla

Sitten ovat kesäkukat. Pinkki pelargonia on parvekeklassikko. Seuralaiseksi etsin joka vuosi jotain uutta, tällä kertaa katse osui tarhatähtisilmään. Yksinkertaiseen valkeaterälehtiseen kaunottareen, joka hätkähdyttää vastavärien, violetin ja keltaisen kontrastilla. Kukkamyyjän mukaan se viihtyy suorassa auringonvalossa, mutta muutaman viikon kokemuksen perusteella tarvitsee kastelua parin päivän välein. Saapa nähdä miten kaunokaisen käy kahden hajamielisen parvekepuutarhurin käsissä.

tarhatähtisilmä

pelargonia

Kaupunkiviljelykatastrofin jälkeen parvekkeelle muutti yrttien seuraksi myös pienen pieni vesankalainen raparperijuurakko. Se sijoitettiin vanhaan sinkkiämpäriin, joka aiemmin toimitti samppanjacoolerin virkaa. Etolasta löytyi korvaava yksilö tuohon tärkeään tehtävään. Sellainen, joka ei vuoda, ainakaan vielä.

mehu ja piirakka

Samassa ämpärissä viilenee myös raparperimehu. Ensimmäiseen mehuerään heitin mukaan muutaman rosmariinin oksan, muuten mentiin tutuksi tulleilla aineksilla. Vahvaa ja iloisen punaista. Maistuu drinkkien pohjana tai ihan sellaisenaan vedellä laimennettuna. Kevään ensimmäinen raparperipiiras sen sijaan ei mennyt jatkoon. Sokerin kanssa ei nähtävästi aina kannata pihtailla. Seurauksena saattaa olla mauton, vaikkakin mehevä piirakka, jota ei tee mieli ottaa lisää. Seuraavalla kerralla sooloilen vähemmän ja seuraan ohjetta enemmän. Mehuun olin kuitenkin tyytyväinen ja sen resepti tulee tässä.

Rosmariinilla maustettu raparperimehu

n. 500 g raparperia
n. litra vettä
sopivasti (tummaa) sokeria
4 cm tuoretta inkivääriä
(1/2 vaniljatanko)
3 oksaa rosmariinia
1/2 sitruunan mehu (ja kuori)

Paloittele raparperin varret kuorimatta kattilaan. Viipaloi inkivääri ja sujauta sekaan puolikas vaniljatanko, jos tykkäät vaniljaisesta mausta. Heitä mukaan muutama oksa tuoretta rosmariinia sekä sitruunan puristettu mehu. Sitruunan kuorenkin voi raastaa mukaan, jos siltä tuntuu. Anna kuplia, kunnes raparperipalat hajoavat, siivilöi mehu ja lisää sokeri. Perinteisesti resepteissä käsketään lisäämään sokeria puolet mehun painosta, mutta minun makuuni riitti reilu desi. Desinfioi lasipullot kiehuvalla vedellä, kaada mehu pulloihin ja jäähdytä.

mehu ja piirakka

Lado jäähtyneet pullot jääkaappiin odottamaan biitsikelejä. Nauti sellaisenaan, laimenna kivennäisvedellä tai käytä mocktailin pohjana. Jos biitsikelejä ei ala näkyä, tuo biitsi parvekkeelle. Odota aurinkoista päivää, sulje parvekelasit ja hae rannasta hiekkaa. Kaada pari kiloa pesuvatiin ja iske varpaat rantahiekkaan.