Happy Hamlet – pieni pala taivasta keskellä Ranskan maaseutua

Sinä päivänä, jona irtisanoin itseni vakituisesta palkkatyöstä, ostin itselleni joululahjan. Hintalappu sai minut hikoilemaan, mutta halusin palkita itseni rohkeasta ratkaisusta, jota olin haudutellut jo kauan, ja jonka viimeinkin uskalsin toteuttaa. Suuret saappaat heiluivat jaloissa, en kuitenkaan antanut sen häiritä, vaan räpiköin syvään päähän ja päätin pysyä pinnalla vaikka väkisin.

happy hamlet

happy hamlet

Reilut kahdeksan kuukautta myöhemmin istuin taksissa matkalla lentokentälle. Matka kohti Etelä-Ranskaa oli alkanut. Olin aikeissa osallistua ruokavalokuvaukseen keskittyvään workshopiin tai oikeammin retriittiin, joka kestäisi kuusi päivää. Paikkana olisi Happy Hamlet, majatalo keskellä periranskalaista maaseutua. Sen verran tiesin, mutta muusta minulla ei ollut aavistustakaan. En osannut odottaa, että astelisin pian paratiisiin ja rakastuisin päätä pahkaa.

happy hamlet

happy hamlet

happy hamlet

Ihastuisin sen ihmisiin, jotka omin käsin ovat kunnostaneet vanhasta vuohitilasta elinvoimaisen ja ainutlaatuisen kauniin majatalon. Hullaantuisin vihreän sävyin sisustettuun huoneeseen, jonka pitsiverhojen välistä aamun valo siivilöityy seinälle käsittämättömän kauniina. Lumoutuisin lämmöstä, joka laskeutuu iholle lempeänä vielä silloinkin, kun aurinko on painunut horisontin taa, ja altaasta, joka virkistävään luonnonveteen pulahdan, kun päivä on polttavimmillaan.

happy hamlet

happy hamlet

happy hamlet

happy hamlet

Rakastaisin sen ruokaa – aamiaista, joka aamu erilaista, kananmunia, jotka on valmistettu vieraiden toiveiden mukaan, lounasta, joka nautitaan viilentävien laakeripuiden varjossa ja illallista, joka hellii makuhermoja joka ikinen ilta. Kiintyisin pihalla puuhasteleviin ja tuttavuutta tekeviin karvakavereihin, kissaan ja kahteen koiraan – minä, joka en todellakaan ole koiraihminen.

happy hamlet

happy hamlet

happy hamlet

happy hamlet

happy hamlet

happy hamlet

Pakahtuisin onnesta maatessani tumman tähtitaivaan alla laskemassa lentäviä tähtiä linnunradan loistaessa kirkkaampana kuin koskaan. Ihmettelisin silmät selälläni bambumetsää, villiparsan piikkejä, meheviä tomaatteja, takapihan päärynäpuita ja saksanpähkinäpensaita, viinirypäleköynnöksiä ja tuoreita viikunoita, jotka ovat jatkuvasti käden ulottuvilla. Menisin sekaisin vanhan talon rappioromantiikasta, hiljaa havisevasta historiasta, kiviseinistä ja pihapiiristä, jonka jokainen yksityiskohta pyytää päästä kuvattavaksi. Rakastuisin niin, että tahtoisin jäädä, tai ainakin palata pian takaisin.

happy hamlet

happy hamlet

happy hamlet

Jos olisin osannut aavistaa kaiken tämän, en tiedä olisinko uskaltanut ilmoittaa itseäni retriittiin. Sillä niinhän siinä kävi, että pieni pala sydäntäni asettui Happy Hamletin huoneisiin, eikä suostutunut palaamaan kotiin, vaikka kuinka anelin. Siksi matkustan marraskuussa takaisin. Pakenen pimeyttä ja saavun suostuttelemaan sydäntäni. Valloitan vihreään huoneen, annan ajatuksieni vaeltaa ja sanojen seurata toisiaan paperilla. Happy Hamlet ja Creatives-in-Residence, täältä tullaan!

happy hamlet

happy hamlet

happy hamlet

happy hamlet

happy hamlet

Ps. Lue myös kämppikseni Hannan tunnelmat valokuvausretriitistä: Postikortteja Happy Hamletista . Hannalle kiitos myös kuvasta, jossa istun huoneemme ikkunassa viinilasi kädessä.

Treffit Pariisissa

Matkalle lähteminen on kuin treffeille menisi. On tutustuttu muutaman viikon ajan ja suunniteltu tapaamista jo useaan otteeseen. On ehditty tutkailla toisen luonnetta ja ominaisia piirteitä. Onko se taiteellinen, luova ja trendikäs vai perinteinen ja konservatiivinen? Onko se suosittu tai kuuluisa vai ennemminkin hiomaton timantti, joka odottaa löytämistään?

ruusut

On katseltu kuvia ja mietitty, näyttääköhän se oikeasti noin kauniilta tai komealta vai onko tämä otos kuvattu vain erityisen hyvästä kuvakulmasta? Mitä jos se haluaa vain bilettää tai se on hiljainen ja ujo hissukka? Mitenköhän sen kielitaito? Pärjäänkö englannilla vai meneekö elekielen puolelle?

kauppahallissa

Mistä se tykkää? Juoko se olutta vai nauttiiko ennemmin viinistä tai shampanjasta? Juustoista se nyt varmaan ainakin tykkää ja sushista! Harrastaakohan se elokuvia tai lenkkeilyä? Sekin mietityttää, onko se mahdollisesti yksityisautoilun kannattaja vai suosiiko julkista liikennettä. Entä miten se suhtautuu lapsiin?

pariisin kattojen yllä

Kun menet treffeille, älä odota liikoja. Koeta olla muodostamatta mielikuvaa sen perusteella, mitä olet lukenut, millaisia kuvia olet nähnyt tai mitä sinulle on kerrottu. Sinun ja deittiseurasi välinen suhde on ainutlaatuinen. Tylsän synonyymeja voivat olla turvallinen, rauhallinen ja vakaa. Äänekästä voi joku toinen kutsua eloisaksi, innostuneeksi ja aktiiviseksi. Riippuu täysin siitä mistä kulmasta katsoo ja kenen silmin. Kun et odota oikeastaan mitään, saatat yllättyä positiivisesti.

puistopiknik

Sinkkuaikana noudatin tätä sääntöä erinomaisin tuloksin. En tähän hätään muista yksiäkään treffejä, joista olisin lähtenyt maani myyneenä pois. Kunpa oppisin soveltamaan ajattelutapaa myös reissaamiseen. Etten käsikirjoittaisi lomapäiviä etukäteen ja pettyisi, kun kaikki ei menekään niinkuin strömsössä.

Matkalla minun mieleni noudattaa samaa kaavaa. Ensimmäisen päivä menee pettymyksen piikkiin, koska tuskin koskaan totuus vastaa mielikuvitukseni tuottamaa tarinaa. Sen jälkeen alkaa varovainen nousukiito, kun uskaltaudun ottamaan vastaan sen, mitä kaupunki tai kylä tarjoaa. Viimeisinä päivinä tanssitaankin jo ruusuilla seitsemännessä taivaassa.

aamiainen

Viikonloppu Pariisissa -sanapari pursuaa romantiikkaa, huippuviinejä, ranskalaisia aterioita ja kuljeskelua käsi kädessä puistojen käytävillä ruusujen kukkiessa ympärillä. Pussailua puistonpenkeillä, huikaisevia maisemia, idyllisiä kujia ja lämpimiä iltoja. Kattohuoneiston, josta aukeaa näkymä kaupungin ylle ja jonka vieressä on maailman täydellisin aamiaiskahvila.

Todellisuus saattaa kuitenkin olla nälkäkiukkua, eilisiä croissantteja, väsynyttä laahustamista nuhjuisilla metroasemilla, ryöstöhintaista olutta, turistiryysistä ja hotellihuone, jonka ikkuna avautuu pimeään sisäpihan kuiluun. Romanttiselle illalliselle varatun mekon vetoketju katkeaa, molempiin pikkuvarpaisiin hankautuu kipeä hiertymä ja harmaa taivas tihuuttaa vettä. Itku ei ole kaukana.

sisäpihan kuilu

Sitten tulee se ilta, joka peittoaa kaikki pettymykset. Sattumalta löydetty ehta ja aito ranskalainen bistro, jonka jokainen haarukallinen sulaa suuhun ja palvelu on ystävällistä ja mutkatonta. Tuntuu kuin olisit kotona. Käsi puristaa kättä, hymy on leveä ja kaikki on hetken tässä.

kukkameri