Espanjalaisia tapaksia kotimaisesta kalasta – Silakat boquerones

Heti ensimmäisillä treffeillä oli hämmentävää huomata, että meillä oli samanlainen maku. Ei, nyt en puhu vaatetuksesta tai muustakaan ulkonäköön liittyvästä, vaan siitä, mitä lusikoimme suihimme, kaadamme laseihimme ja valitsemme lautasillemme. Jos meiltä kysyttäisiin yhdessä tai erikseen, mistä erityisesti pidämme, vastaukset todennäköisesti olisivat samoja tai ainakin liippaisivat hyvin läheltä.

Lempinaposteltavat? Kaikki pikkelöidyt asiat. Lempihedelmä? Sitrushedelmät. Lempikasvis? Fenkoli ja kyssäkaali. Lempimauste? Suola, pippuri, chili ja tuore inkivääri. Lempiproteiini? Kotimainen kala. Lempijuoma? Happamet oluet, skumppa ja gin & tonic. Ja niin edelleen. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Poikkeukset vahvistavat säännön: hän rakastaa suolakurkkuja, minä syön niitä vain blinien kanssa. Minä rakastan sieniä, hän ei voi sietää niiden hajua. Selleriäkin olen jo tottunut syömään, sillä herra on piilotellut sellerihakkelusta pikkuhiljaa muun muassa amupalarahkani sekaan.

silakat boquerones

Miehen mukana yhteiseen kotiin saapui myös kymmenien etikkapullojen kokoelma. Minullekin se on mieluinen raaka-aine, mutta valikoimani kattoi yhteenmuuttoa ennen väkiviinaetikan lisäksi vain valkoviini- ja balsamicoversiot. Nykyään etikkaa kuluu keittiössä enemmän kuin öljyjä. Tätä kirjoittaessani nenään leijailee voin ja etikan omalaatuinen tuoksu, sillä hellalla valmistuu kevään ensimmäinen hollandaisekastike espanjalaisten parsojen kaveriksi. Jääkaapissa on jatkuvasti jos jonkinmoista pikkeliä tai etikkapohjaista marinadia, tällä hetkellä etikassa maustuu ainakin punasipulia, silakoita, kanttarelleja, inkivääriä ja punakaalia. Normirepertuaariin kuuluvat myös öljyssä ja etikkaisessa vinegretissä marinoitu kyssäkaali, mummonkurkut ja pikkelöity piparjuuri.

silakat boquerones

Etikkarakkaus määrittelee monesti myös sen, mitä tilaamme ravintolassa alkupalaksi. Jos jotain annoksen yhteydessä mainitaan pikkelöinti, vinegretti tai raakakypsytys, sitä tilataan. Näin eteemme pääty pari vuotta sitten espanjalainen tapasklassikko, boquerones en vinaigre, viinietikassa ja mausteöljyssä marinoidut tuoreet anjovikset. Ne olivat elämys suomalaisiin purkkianjoviksiin tottuneelle ja siksi niitä onkin ikävöity urakalla Espanjaan suuuntautuneiden reissujen jälkimainingeissa.

silakat boquerones

Olen kauan sitten haudannut haaveen siitä, että noita espanjalaisia ihanuuksia voisi kokeilla kotioloissa, onhan tuoreen anjoviksen saatavuus pohjoisilla leveysasteilla sula mahdollisuus. Pari päivää sitten sain kuitenkin herätyksen. Selailin työasioissa Pro Kala ry:n ja silmiini osui ohje, joka oli nimetty lupaavasti Silakat boquerones. Siltä seisomalta heitin takin niskaani ja marssin Tukkutorin kalan tiskille. Kahta päivää myöhemmin katoimme Espanjan lautasillemme. Meni täydestä. Kuka tässä enää anjoviksia kaipaa, kun meillä on omien vesien superterveellinen, älyttömän edullinen ja ilmastoystävällinen silakka!

(Suomalaiset muuten syövät silakkaa nykyään VAIN muutaman sata grammaa vuodessa, miksi ihmeessä??)

silakat boquerones

Resepti ei ole yksi yhteen alkuperäisen kanssa, sillä siinä käytetään viinietikan sijasta sitruunamehua. Minä taas halusin pysytellä perinteisellä espanjalaisella linjalla ja käyttää viinietikkaa. Kuiva-ainekaappiin oli joltain miehen kauppareissulta ilmaantunut samppanjaviinietikkaa, joten sillä mentiin. Originaaliohjeessa kehotettiin koristelemaan annos viipaloiduilla vihreillä oliiveilla. Niitä ei tällä kertaa kaapista löytynyt, mutta hyvin toimi ilmankin.

silakat boquerones

Jos havittelet näitä viettelevän valkosipulisia ja suussa sulavan pehmeitä tapaksia lautasellesi, ota huomioon, että silakat boquerones vaatii muutaman päivän muhiakseen herkulliseksi. Viinietikkana voi käyttää mitä tahansa paitsi sitä perinteistä Rajamäen tiukkaa tavaraa, ja tapakset onnistuvat hyvin myös punaisella versiolla. Silakat boquerones soveltuvat suuhun sellaisenaan, mutta maistuvat erinomaiselta myös vaalean leivän päällä tai osana isompaa tapas-tarjoilusettiä. Palanpainikkeena toimi parhaiten valkoviini, olut tai kuten meillä, blanc-de-blancs-kuohuviini. Reseptistä riittää ainoaksi alkupalaksi neljälle, jos muutakin on tarjolla tai pöydässä istuu vain kaksi ruokailijaa, ohje kannattanee puolittaa.

silakat boquerones

Silakat boquerones

250 g silakkafileitä
vähintään 1,5 dl viinietikkaa
saman verran oliiviöljyä
1–2 valkosipulin kynttä
iso kourallinen sileälehtistä persiljaa
suolaa ja pippuria
(sitruuna- tai limemehua)

Huuhtele silakkafileet hanan alla ja irrota sitten nahat. Olen tähän asti elänyt siinä luulossa, että nahka lähtee sormin vetämällä vasta kun silakat on raakakypsytetty, mutta ei, nahka lähtee näköjään irti varsin näppärästi vetämällä raa’astakin silakkafileestä. Etsi käsiisi laakea astia, jossa on tiivis kansi. Asettele sitten fisut astiaan limittäin ja lomittain, ja pyöräytä jokaisen kerroksen väliin vähän suolaa myllystä. Kaada sen jälkeen astiaan niin paljon etikkaa, että silakkafileet juuri ja juuri peittyvät. Sulje kansi ja siirrä jääkaappiin tekeytymään yön yli tai vähintään 12 tunnin ajaksi, jos ryhdyit kokkauspuuhiin aamupuhteiksi.

Seuraavana päivänä (tai aikaisintaan 12 tunnin päästä) valuta etikka pois astiasta. Silppua valkosipulin kynnet ja reilu kourallinen lehtipersiljaa. Nosta kalat kannen päälle ja lado ne uudestaan kerroksittain astiaan. Lisää kerrosten väliin suolaa, pippuria, valkosipulia ja persiljaa. Kaada lopuksi astiaan niin paljon oliiviöljyä, että silakkafileet peittyvät. Sulje kansi ja siirrä taas jääkaappiin tekeytymään. Anna muhia ainakin seuraavaan päivään, lisäpäivistä ei ole haittaa, päinvastoin. Purista halutessasi lautaselle silakoiden seuraksi sitruuna- tai limemehua ja nauti jokaisesta suupalasta.

silakat boquerones

Makumatka Espanjaan alkakoon!

Pikkelöity punasipuli – loistolisuke lähes kaiken kylkeen

Uusi vuosi ja hodaribuffet. Kasvisnakkeja ja bratvurstia, sinappia, kaalisalaattia ja pikkelöityä punasipulia. Pitkä kuuma kesä, uunituoreet briossisämpylät ja lähitilalta ostetusta jauhelihasta taputellut luomunaudanpihvit, jotka sihisevät kuumassa grillissä. Leivän väliin mehevä pihvi, paksu siivu cheddar-juustoa, tuoreita rehuja, wasabimajoneesia ja – arvasitte oikein – pikkelöityä punasipulia.

pikkelöity punasipuli

Pikkelöity punasipuli on kuin pippuri, se viihtyy kaikkien kanssa. Esimerkkien lista on loppumaton: Lämpimät voileivät, rapeaksi paahdettu kukkakaali, höyryävä ramenkulho, tiistai-illan tacot, tortillafiesta, klassinen voileipäkakku, suuri vadillinen salaattia, ihanan rasvainen vuohenjuusto, kalainen joulupöytä, pikkusuolaiset cocktail-palat tai tammikuinen blini-ilta – you name it! Purkillinen pikkelöityä punasipulia pöytään ja mikä tahansa maistuu pirteämmältä. Toimii jopa ruisleivällä yhdessä maustetun majoneesin kera. Siksi tätä ihanan etikkaista purkkiruokaa on meillä jääkaapissa aina vähintään pari purnukallista.

pikkelöity punasipuli

Tällä kertaa pikkelöintiin oli toinenkin syy. Eksyn kerta toisensa jälkeen kauas mukavuusalueeltani, vaikka paljon helpompaa olisi vain olla ja möllöttää. Vaikka valokuvaan satoja ruutuja viikossa, olen jotenkin jämähtänyt paikoilleen etenkin ruokaa kuvatessani. Tuskastellessani taitojeni puutetta törmäsin instagramissa The Little Plantation -blogia kirjoittavan Kimberlyn Winter Food Photography Challenge -haasteeseen ja päätin hetken mielijohteesta osallistua, vaikka tiedänkin, että en välttämättä ehdi jokaista haastekuvaa toteuttamaan.

pikkelöity punasipuli

pikkelöity punasipuli

Teemoja on yhdeksän. Ensimmäisten kolmen kuvan aiheina ovat tietyt raaka-aineet, seuraava trio liittyy väreihin ja viimeinen kolmikko numeroihin. Kuvat tulee postata instagramiin sovittuina päivinä tunnisteella #eatcaptureshare. Tiistaina kuvien inspiraationa olivat erilaiset sipulit. Tavoistani poiketen suunnittelin kuvattavaa asetelmaa jo viikkoa ennen kalmanviivaa. Pari purkillista pikkelöityä punasipulia pantiin heti tulille, ja tällä viikolla talven väreissä hehkuvasta punasipulista tuli haastekuvausteni tähti.

pikkelöity punasipuli

Huomioithan, että vaikka pikkelöity punasipuli on syötävää heti valmistuksen jälkeen, parhaimmillaan suussasulava superlisuke on vasta muutaman päivän kuluttua purkituksesta, eli pikaruokaa tämä kaikkien kaveri ei ole.

Pikkelöity punasipuli

2 hyvän kokoista punasipulia
1/2 dl vadelmaviinietikkaa
1/2 dl punaviinietikkaa
laakerinlehti
5 mustapippuria
ripaus sormisuolaa

Halkaise punasipulit ja siivuta ne niin ohuiksi kuin pystyt. Kiehauta kattilassa etikat, pippurit, suola ja laakerinlehti. Haarukoi sipuli puhtaaseen lasipurkkiin ja kaada hiukan jäähtynyt neste perään. Sulje kansi ja anna tekeytyä huoneenlämmössä vuorokausi. Siirrä purnukka sen jälkeen jääkaappiin ja jätä rauhaan muutamaksi päiväksi. Käytä miten parhaaksi näet tai syö sellaisenaan.

pikkelöity punasipuli

Haaste on hyväksi. Paitsi että aktivoidun etsimään omaa kuvaustyyliäni ja kuvaamaan enemmän ruutuja, olen siinä sivussa pakotettu myös kokkaamaan enemmän. Siitä hyödytte tekin. Enemmän reseptejä ja kauniimpia kuvia, sekä blogissa että instagramissa. Matka valokuvauksen ja kuvankäsittelyn syvempiin saloihin on alkanut!

Tee-se-itse: gari eli pikkelöity sushi-inkivääri

On pitkään odotetun sushi-illan aika. Kaikki on valmiina: kalakaupassa käyty, kalat siivutettu, avokado, retikka, kurkku ja surimi suikaloitu, riisi keitetty ja jäähdytetty oikeaoppisesti leikkaavin liikkein ja viuhkalla leyhytellen. Makirullat on kääritty ja nigirien riisipallot pyöritetty. Laseihinkin on kaadettu maistiaiset sakea. Istumme jo pöytään, kunnes joku huomaa: gari eli pikkelöity inkivääri puuttuu!

gari sushi inkivääri

Hämeentien etnisistä kaupoista samana päivänä ostettu gari-purkki on unohtunut kangaskassin pohjalle. Sitruunahapon tiukka aromi lehahtaa nenään heti, kun metallinen kansi naksahtaa auki. Tuoksu on teollinen ja kaukana miellyttävästä. Maistamme pikkelöityä inkivääriä vuorotellen, eikä kukaan meistä voi syödä viipalettakaan vääntämättä naamaansa väärinpäin. Tätä ei todellakaan voi syödä.

sushi-ainekset

makirulla sushi

makirulla sushi

Mies kiskoo jo takkia päällensä ja sanoo menevänsä tarkistamaan lähikaupan valikoiman. Minä ehdotan, että maistaisimme ensin iltapäivällä sattumalta purkittamaani itse tehtyä garia. Se on ehtinyt tekeytyä vasta kuusi tuntia ja olisi oikeasti valmista vasta parin päivän kuluttua, mutta kokeillaan silti! Maistamisen jälkeen mies riisuu takkinsa. Vaikka itse pikkelöity inkivääri ei ollut maustunut kuin pari tuntia, on se silti sata kertaa parempaa kuin purkkitavara.

makirulla sushi

makirulla sushi

nigiri

nigiri sushi

Reseptin olin poiminut talteen Kokit ja potit -blogista. Koska kerta oli ensimmäinen, päätin puolittaa annoksen siltä varalta, että lopputulos ei miellyttäisikään makuhermojani. Vaiheita on kolme, mutta varsinainen resepti on hyvin yksinkertainen. Jos sinäkin rakastat sushia, suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Itse tehty on aina itse tehty.

nigirin muotoileminen

nigiri sushi

makirulla sushi

Vielä yksi vinkki ennen varsinaista reseptiä! Kun valitsimme kalaa sushi-iltaa varten, Tukkutorin kalan asiantunteva kauppias ehdotti lohen ja sertifioidun tonnikalan lisäksi tuoretta silakkaa. Epäröidessämme hän poisti yhdestä silakkafileestä nahan ja ojensi sen tiskin yli. Yllättävän hyvää! Siltä seisomalta parisataa grammaa silakkafilettä paketoitiin ostoskoriimme. Siispä seuraavan kerran, kun seisotte kalatiskillä, tehkää tietoinen valinta ja vaihtakaa jättikatkaravun pyrstöt kotimaiseen silakkaan.

gari sushi inkivääri

Gari eli pikkelöity sushi-inkivääri

100 g tuoretta (luomu)inkivääriä
1/2 rkl sokeria
1/2 rkl suolaa
1/2 litraa vettä

Pikkelöintiliemi:
1/4 dl sokeria
2,5 rkl riisiviinietikkaa

Kuori inkivääri lusikalla raaputtaen ja siivuta se mandoliinilla, juustohöylällä tai terävällä veitsellä mahdollisimman ohueksi. Sekoita siivut kulhossa sokerin ja suolan kanssa. Anna tekeytyä vähintään puoli tuntia, jotta ylimääräinen neste irtoaa inkivääristä. Minä lähdin tässä välissä vesijuoksemaan ja jatkoin kokkaamista kolmen tunnin kuluttua.

gari sushi inkivääri

Tee sitten pikkelöintiliemi. Sekoita keskenää 1/4 desiä sokeria ja 2,5 ruokalusikallista riisiviinietikkaa. Sokerin tulee liueta etikkaan kokonaan, liemen lämmittäminen nopeuttaa liukenemista.

Kiehauta puoli litraa vettä ja kumoa suolassa ja sokerissa tekeytyneet inkiväärit liemineen kiehuvaan veteen. Anna kiehahtaa ja kaada sitten inkiväärit siivilään. Siirrä inkiväärisiivut puhtaaseen lasipurkkiin ja holauta pikkelöintiliemi hela hoidon päälle. Laita purkki kylmään ja anna maustua 2–3 päivää. Garin voi toki käyttää aiemminkin, jos ei kirpeyttä pelkää.

gari sushi inkivääri

gari sushi inkivääri

Säilyvyyttä Kokkipottilan Hannele lupaa useamman kuukauden, mutta voi kyllä olla, että tämä herkku ei niin kauan kaapissa vanhene!