Tunnelmia tumman veden ääreltä

Tummavetisen järven lämpötila nousee nopeasti. Maanantaina mökkilaiturin mittari näyttää 12 astetta, kaksi päivää myöhemmin lukema kipuaa yhdeksääntoista. Vesi on kirkasta, mutta niin tummaa, että puolessa metrissä varpaat katoavat kivien koloihin. Peilityynellä ei erota kumpi on taivas ja kumpi heijastus – täysin teräviä molemmat. Kolmantena päivänä pudotan talviturkin harteiltani, sen mukana pinnan alle katoavat koko kevään kehoani kiristäneet ahdistus ja stressi.

Jokaiselle kellonajalle löytyy aurinkopaikka. Aamukahvien aikaan aurinko kurkkii kuusien takaa, keskipäivällä se lämmittää jo lasiverantaa ja iltapäivällä paahtaa pihakeinun pehmusteet lempeän lämpöisiksi. Viimeiset säteet osuvat laiturille. Vasta kymmenen jälkeen suuri keltainen laskee metsän taakse ja katoaa. Pilvet hohtavat vaaleanpunaisina vielä vähän ennen keskiyötä.

mökkimaisema

Verkkomerkit kelluvat vastarannalla kirkuvan oransseina ja pyydyksen merkiksi asetettua muovikanisteria olemme luulleet linnuksi useita kertoja. Tummaan veteen on istutettu kuhaa, huhutaan. Kalat pysyttelevät piilossa, katiskaan eksyy viikon aikana vain yksinäinen täplärapu. Vajan katosta roikkuvat merrat ja lusikkalaatikon rapuveitset saattavat tulla syksyllä tarpeeseen.

Lähiluodolla lokit puolustavat vieri viereen perustettuja pesiään. Kirkuna kiirii korviin heti aamusta ja jää soimaan illan hämärryttyä. Käymme kurkkaamassa vierestä veneellä, pesiä on parin neliön luodolla ainakin kaksikymmentä. Melkoinen rivitalo, eikä naapurisovusta tietoakaan. Onneksi me asumme hyvän matkan päässä näistä pesiään mustasukkaisesti puolustavista siivekkäistä.

Telkkäpariskunta on löytänyt kodin jostain kauempaa, samaan ratkaisuun ovat päätyneet myös laulujoutsenet. Iltaisin ne tekevät iloksemme ylilentoja ja laulavat haikeaa huutoaan lentäessään takaisin kotipesälleen. Meitä viihdyttävät pihapönttöihin pesineet sinitiaiset ja katolla pomppivat peipposet sekä muutama muu pikkulintu, joita emme sirkutuksen perusteella vielä ole tunnistaneet. Sisiliskoja suhisee pienessä pihassamme kymmeniä. Kyykäärmekin näyttäytyy, mutta pakenee pikaisesti tontilta naapurien suuntaan. Liikaa elämän ääniä ja liian vähän omaa rauhaa, taisi sahalaitapaitaan pukeutunut ajatella, ja hyvä niin.

mökkimaisema

Merkitsen kaadettavat puut ja kerään alimmilta oksilta pihlajansilmut talteen. Karvasmantelilta maistuvat vitamiinipommit pääsevät kahdeksi viikoksi sokeriseen koskenkorvakylpyyn. Juhannuksena skoolaamme kotitekoisella amarettoliköörillä.

Aiomme kunnostaa puisen pihakeinun, joka on piilotettu pressujen alle ja asetettu halkopinon taustatueksi. Puiden väleihin virittelemme riippumatot. Keinun molemmille puolelle perustamme kasvimaan. Kohopenkkejä ja lavakauluksia, porkkanaa, palsternakkaa, papuja ja punajuuria. Kesäkurpitsaa ja avomaakurkkua, ehkä joku marjapensaskin, jos oikein innostutaan. Keittiöpuutarhan paikka on saunan seinän vieressä. Minä piirrän mallin ja mies nikkaroi.

Kaksi kuutiota multaa ja parisataa metriä puutavaraa saapuu sovittuun aikaan. Kuorma-auto kaartaa liian pehmeälle tontille ja kaivaa renkaillaan syvät kuopat ylämäkeen. Lapioiminen on turhaa, on pakko kutsua apuun naapurin isäntä ja traktori. Ojennamme isännälle kaiken lompakosta löytyneen käteisen kiitokseksi vaivannäöstä ja lupaamme myöhemmin tulla ostamaan koivuklapeja. Puuta kun kuulemma on metsässä niin paljon, että kohta ei enää sekaan mahdu.

Mies pyyhkii hien otsaltaan, juo puoli litraa vettä ja vetäytyy takaisin tietokoneen ääreen. Anteeksi keskeytys, täällä ratkottiin kuormurikriisiä, hän sanoo ja jatkaa töitään. Minä otan läppärin ja istun terassille vanhojen mäntyjen heittämiin varjoihin. Tänään tuulee enemmän kuin eilen. Vedän villapaidan pääni yli ja alan kirjoittaa.

mökkimaisema

Tuulen tyynnyttyä istumme laiturille ja korkkaamme kuohuviinin. Edellisen päivän erimielisyydet on selvitetty ja mykkäkoulu unohdettu. On vain lämpiävän saunan tuoksu, veden liike ja liplatus rantakivillä, kesäillan aurinko ja me kaksi – kuin olisimme olleet tässä aina.

Miten meistä tuli mökkiläisiä?

Rantasauna, oikea ilmansuunta ja alle kolmen tunnin ajomatka. Sähkö helpottaisi elämää ja juokseva vesi kokkaushommia, mutta niistä ja kaikesta muusta olisimme valmiit joustamaan.

Katsoimme televisiosta sarjaa, jossa tehtiin asuntokaupat sokkona. Ostoprosessi alkoi kriteerien määrittelyllä, paperille piti kirjoittaa kolme asiaa, jotka tulevassa kodissa tulee ehdottomasti olla. Joillekin tärkein oli iso piha, aurinkoinen parveke tai isot ikkunat. Toiset painottivat neliöitä, tilavaa keittiötä tai tiettyä sijaintia. Muista asunnon ominaisuuksista päättäisi tuotantotiimi.

Me emme haaveilleet uudesta asunnosta, mutta mökkikuume oli kasvanut niin suuriin mittasuhteisiin, että myyntipalstoja selailtiin jokaikinen päivä. Syynäsimme Hesarin ilmoitukset, tutkimme virtuaalisten torien valikoimaa ja laitoimme sanan kaveripiirissämme kiertämään. Kaksi vuotta kesäkotinamme ollut punainen tupa oli siirtymässä omistajien käyttöön. Emme osanneet enää kuvitella elämäämme ilman mökkikesiä, pelkkä ajatuskin masensi.

saunamuistoja

Unelmointi ikiomasta mökistä oli alkanut jo ensitreffeillä. Vaikka ensisijaisesti etsimmekin omaa kesäparatiisia, katselimme sillä silmällä myös vuosivuokramökkejä. Tiesimme varsin hyvin, ettei meillä olisi varaa hankkia yhtä tilavaa ja tasokasta mökkiä tai niin isoa tonttia kuin mistä olimme kaksi kesää saaneet nauttia. Siksi vuokraaminenkin kiinnosti. Sokkokauppojen inspiroimana kolmen yhteisen kriteerin valitseminen oli hetken pohtimisen jälkeen yllättävänkin helppoa.

Haaveilimme saunasta, joka on rakennettu veden äärelle, lauteista, jotka ovat vain muutaman askeleen päässä laiturista. Varsinaisen mökinkin ikkunoista tulisi olla järvinäköala, jotta voimme kehnommallakin kelillä tarkkailla vesilintujen melskaamista ja lepuuttaa silmiämme avarissa maisemissa. Pisteitä ropisee myös kirkasvetisyydestä, siksi meren tai joen rantaan rakennettu kesäpaikka oli poissa laskuista. Saaristossa Itämeren vesi on vielä kirkasta, mutta rannikolla usein sameaa ja sinilevän riivaamaa.

Mökkiranta saisi mieluusti avautua etelään, länteen tai niiden väliin. Varjoisten tonttien vilpoisat nurkat eivät ole meitä varten. On ihanaa syödä myöhäistä aamupalaa auringon välkkyessä koivujen latvustojen takaa, vetäytyä riippumattoon iltapäiväauringon lämmittäessä laiskottelijaa ja kattaa illallinen laiturille ilta-aurinkoon. Puhumattakaan auringonlaskuista!

Viimeiseksi kriteeriksi valikoitui välimatka. Ideaalitapauksessa istuisin moottoripyörän pakkarilla alle kaksi tuntia suuntaansa. Samalla tiesimme, että rajallisella budjetillamme se saattaisi olla sula mahdottomuus. Liikennöity bussipysäkki kävelymatkan päässä mökiltä helpottaisi hirmuisesti, mutta siitäkään ei loppujen lopuksi kynnyskysymykseksi ollut. Sukujuurien vuoksi mieluisin mökkipaikkakunta olisi Etelä-Savo tai Etelä-Karjala, mutta toki Päijät-Häme ja Kymeenlaaksokin kiinnostivat yhtä lailla. Selasimme varmuuden vuoksi vaihtoehtoja myös Uusimaalta, muualta Hämeestä sekä maamme lounaiskolkalta, mutta missään suunnassa ei tuntunut tärppäävän.

kirjallisuuden puolesta

Miten meidän kävi? Mistä mökki löytyi ja täyttyivätkö kriteerit? Vuoden 2019 lähestyessä loppuaan haaviin ei ollut jäänyt vielä yhtään potentiaalista ehdokasta. Kesällä seurasimme pitkään erään Juvalla olevan mökin hintakehitystä, mutta se joko hävisi myynnistä tai myytiin summalla, joka ylitti meidän kipurajamme. Katsomaan emme tuota paikkaa koskaan ehtineet.

Tammikuussa puhuimme, että voisimme laittaa ilmoituksen paikallislehtiin heti helmikuussa. Tsekkasimme ilmoitushinnat ja sorvasimme jo rajattuun merkkimäärään ahdettuja sanamuotojakin, mutta ilmoitus jäi tekemättä, kun kuoromatka Kanarialle lähestyi. Ilmoitusten selaaminen kuitenkin jatkui ja pari päivää ennen matkallelähtöä löysimme jotain kiinnostavaa.

Noin 30-neliöinen mökki Pieksämäellä, kohtuukokoisen järven rannalla. Erillinen rantasauna, pieni aitta, verstas ja halkoliiteri. Rinnetontti länteen, rantaviivaa 50 metriä, viereinen tontti tyhjänä eikä toisellekaan puolelle ollut näköyhteyttä. Sähkötkin oli, mutta kaivoa ei. Myyjänä oli mökin rakentajan tytär, joka auliisti antoi lisätietoja ja jonka kanssa yhteinen sävel löytyi välittömästi. Hinta oli siinä rajoilla, mutta uskoimme pystyvämme tinkimään siitä hiukan.

yksin mökillä

Heti reissun jälkeen sovimme näytön, lainasimme ystäviltä auton ja hurautimme katsastamaan tiluksia. Helmikuinen mökkimaisema ei ole parhaimmillaan, mutta sielumme silmin kuvittelimme kesäisen tunnelman, laulavat linnut ja liplattavan järven. Näytti ja tuntui hyvältä, päämökkikin osoittautui siistimmäksi kuin mitä kuvat antoivat ymmärtää. Kaksi asiaa kuitenkin huoletti: puuttuva kaivo ja välimatka.

Kotimatkalla mies sanoi, että matka on hänen mielestään siedettävän rajoissa, onhan se vain puoli tuntia pitempi kuin matka kahden kesän vuokramökin pihaan. Lähin bussipysäkki oli 9 km päässä tietä pitkin. Metsäpolkuja oikaisemalla pääsee viiden kilometrin päähän. Isompi kaupunki on 20 km päässä, 10 kilometrin sisään on kaksikin lähikauppaa ja muita palveluita.

Myyjä kertoi tuovansa vedet mukanaan tullessaan mökille. Se tuntui ajatuksena hankalalta, varsinkin kun liikumme pääasiassa moottoripyörällä ja fillarilla. Jonkin matkan päässä on kuulemma lähde, mutta sen varaan ei voinut jättää vesihuolto, sillä sen puhtaudesta ja toimivuudesta ei ollut takeita. Tiskaus, pottujen keittäminen ja peseytyminen onnistuu toki järvivedellä, mutta juomavesi täytyisi kantaa lähikaupalta.

Pohdimme asiaa pari yötä, ynnäsimme euroja ja juttelimme tutun kiinteistövälittäjän kanssa. Järki sanoi, että on hullun hommaa ottaa lainaa ja ostaa mökki tällaisena aikana. Sydän kuitenkin jyräsi järjen, pelkkä ajatuskin omasta piilopirtistä antoi mielettömän määrän mielenrauhaa. Plussia ja miinuksia listatessamme päädyimme siihen, että välimatka ja vesihuolto eivät ole ylitsepääsemättömiä ongelmia, ja lainan määräkin on kohtuullinen. Niinpä päätimme lähettää tarjouksen. Hinnasta päästiin yhteisymmärrykseen muutaman sähköpostiviestin jälkeen. Myyjä ryhtyi laatimaan kauppakirjaluonnosta ja me setvimme pankkien lainatarjouksia Itävallan alppimaisemista käsin.

jäähyväiset mökkiparatiisille

Sitten iski korona. Myyjät asuivat Savossa ja me Helsingissä, eikä tapaaminen kaupanvahvistajankaan kanssa ollut mahdollista. Siksi kaupat tehtiin täysin sähköisesti. Maanmittauslaitoksen sähköinen kiinteistönvaihdannan palvelu on ollut käytässä jo muutaman vuoden ajan, mutta sekä meidän että myyjän pankki olivat ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Myöskään kiinteistönvälittäjällä ei ollut kokemusta saatika myyjällä tai meillä. Aikamoisen säätämöinnin jälkeen kaupat saatin viimein taputeltua huhtikuun puolen välin tienoilla. Näytöstä oli kulunut kaksi kuukautta.

Poikkeuskevät ja hallituksen suositukset pitivät meitä piinassa vielä pari viikkoa, ennen kuin uskalsimme lähteä katsomaan, mitä tulikaan ostettua ja onko kaikki kunnossa. Ostimme ruuat Helsingistä ja ajoimme pysähtymättä perille saakka. Ensimmäiset löylyt omassa rantasaunassa tuntuivat uskomattomilta. Mies pulahti järveenkin välittämättä ohi purjehtivista jäälautoista ja hyytävän kylmästä tuulesta. Illalla korkattiin kuohuva ja testattiin kuinka keittiö toimii. Hiljaisuus soi korvissa ja uni tuli nopeasti. Varaava takka lämmitti mökin vähän liiankin lämpöiseksi ja herättyämme huomasimme potkineemme peitot lattialle. Kylmä meillä ei mökillä ainakaan tule!

Ensimmäisenä viikonloppuna tuntuu vielä siltä, että notkumme toisten nurkissa. Ostimme mökin irtaimistoineen, joten kalusteet ovat entisten omistajen valitsemia, verhot värimaailmaltaan vieraita ja sisustusratkaisut sekalaisia. Tästä se kuitenkin lähtee. Ensimmäiseksi kunnostetaan kasvimaa, laajennetaan terassia, karsitaan rannan puista alimpia oksia ja rakennetaan lämmin huone tomaateille. Sitten sisustetaan lasiveranta, hommataan keittiöön lisää säilytystilaa ja pannaan pirtinpöytä penkkeineen vaihtoon. Parisänky siirretään aittaan ja aitan sivustavedettävä saunatupaan. Näköradion paikka vaihdetaan ja lukunurkkaukseen hankitaan mukavat tuolit. Kellastuneet mäntypaneeliseinätkin olisi mukava maalata. Kirpparikierrokselta löytyvät toivottavasti tarvittavat astiat niin syömiseen kuin kuvaamiseenkin.

Tekemistä riittää, mutta se ei haittaa. Istumatyöläinen odottaa jo innokkaana lapioon tarttumista, verstaalla nikkarointia, pensselillä sutimista, pizzauunin muuraamista ja kasvimaalla möyrimistä. Ihan pikkuisen saatan haaveilla myös urakan jälkeen lämmitetystä saunasta, järveen pulahtamisesta ja lasiverannalla nautitusta jääkaappikylmästä roseesta. Tervetuloa kaikkien aikojen mökkikesä!

onnellinen

ps. Kuvat ovat kahden kesän vuokramökiltä, sillä raekuurojen ropistessa ikkunaan ei kaksipyöräisellä mökkimatkan taittaminen ole tullut kuuloonkaan. Kuvat ikiomasta kesäparatiisista ovat laskettavissa kahden käden sormin. Malttakaa siis vielä hetki!

Mahan täydeltä mökkiruokaa

Mökkirima asetettiin kesäkuussa korkealle. Viikko Porvoon saaristossa hipoi täydellisyyttä kaikella tapaa. Saari, jonka rannoilta löytyi aina tuuleton sopukka, mökin yksinkertainen estetiikka, loistava sijainti lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana, ilta-auringossa kylpevä rantasauna ja silokalliot, joilta avautui näkymä aavalle merelle. Alkukesän säät hellivät ja lempikin leiskui. Odotukset olivat ehkä liiankin korkealla ja heinäkuisen lomaviikon mökinvalintaprosessi sen tähden pitkä kuin nälkävuosi.

skumppaa laiturilla

Lomareissun yhteyteen oli tarkoitus ympätä pari muutakin mökkivisiittiä Savon sydämessä sekä vierailu miehen vanhempien luona Pohjois-Karjalassa. Siksi valinta kohdistui lopulta monen turhan mutkan kautta pieksämäkeläiseen saarimökkiin.

kulhollinen marjoja

Saapumispäivänä satoi vettä ja lämpötila keikkui 13 asteen nurkilla. Ajoasut olivat säilyneet jotakuinkin kuivina, mutta tunnelma oli nihkeä. Nälkäkiukkukin ilmoitteli jo itsestään. Ei auttanut kuitenkaan itku markkinoilla eikä venerannassa, moottoripyörälaukut oli purettava suojaan sateelta ja suunnattava ruokakauppaan ennen soutamista saareen.

Ostoslistaa ei kumpikaan ollut ehtinyt tekemään, joten haahuilimme ajokamoissamme marketin käytävillä ja laskeskelimme laukkujen tilavuuksia. Onneksi keskusta oli vain 18 kilometrin ajomatkan päässä, joten ihan kaikkea ei tarvinnut yhdellä kertaa osata tai muistaa hankkia. Nälkäkiukku taltutettiin Hesburgerissa, mitävaankunhansensaanopeasti-taktiikalla. Kun vihdoin laskimme airot veteen ja käänsimme kokan kohti seuraavan viikon kesäkotia, syke alkoi vähitellen tasaantua.

aamiainen laiturilla
aamiaisrahka

Vaikka seuraavana aamuna kurkkukipu taklasi epäonnisen mökkiläisen punkan pohjalle, ei ruokahalu onneksi kadonnut mihinkään. Kun laiturille katetusta aamiaisesta oli nautiskeltu hartaasti muutama tunti, alkoi lounaan suunnittelu. Ja kun myöhäinen lounas oli syöty, puhe kääntyi illalliseen.

nigellan gremolata
kootut grilliherkut

Niinpä me syötiin, keiteltiin kaffet, syötiin ihan pikkuisen, suunniteltiin seuraavaa syömistä ja sitten taas vähän syötiin. Jossain välissä saunottiin ja uitiin. Tuttu sapluuna.

suklaapala jälkiruuaksi

Siskonmies kysyi viikkoa myöhemmin, mitä me oikein teimme mökillä, jossa ei käytännössä ollut mitään tekemistä eikä aktiviteetteja. En ymmärtänyt kysymystä.

mustikassa

Mökillä vähemmän on enemmän, pienestä tulee suurta ja mautkin voimistuvat. Liekö syynä jatkuva ulkoilmassa oleilu vai mielen rauhoittuminen ja aistien herkistyminen. Kahvin kanssa riittää yksi keksi ja jälkiruuaksi kelpaa pala suklaata. Välipalaksi voilla voideltu ruisleipäviipale ja kuppi teetä. Muuhun makeanhimoon voi ahmia mökin seinustalla kasvavia mustikoita tai itse poimittuja marjoja soutumatkan päässä olevalta mansikkatilalta.

kannu pöydällä

Kotoa lähtiessä olin napannut viime tingassa mukaan muutaman reseptin, kuten ystäväni Suvin tietoisuuteeni tuoman Nigella Lawsonin hullun herkullisen mozzarella-gremolatan, mutta suurin osa sävellettiin omasta päästä. Nyhjättiin tarvittaessa lähes tyhjästä, kuten sinä sateisena päivänä, jolloin grillaamisesta ei oikein tullut mitään ja olo oli vielä kovin flunssainen.

kesäpasta kattilassa

Riivin herneet paloistaan, paloittelin tuoreet tomaatit ja pilkoin sipulit, kaadoin kattilan pohjalle oliiviöljyä ja siihen kuullottumaan silputun valkosipulin kynnen ja chilin. Heitin kasvikset sekaan ja holautin perään puolikkaan tomaattimurskapurkillinen ja viereiselle levylle kiehumaan pastat. Sekoitin pastan ja kastikkeen kattilassa ja ladoin vielä annoksien päälle muutaman palan edellisen päivän alkupalasta jäänyttä mozzarellaa. Kesämökkipasta oli syntynyt.

kesäpasta lautasella

Jääkaapissa oli oman maan raparperia, joka tällä kertaa lykättiin savustuspussiin yhdessä norjalaisen lohen kanssa. Mies poltti ulkogrilliin pienen punaisena hehkuvan koivuhalkohiilloksen, joka tasoitettiin savustuspussia varten.

raparperilla vuorattu lohi
savustuspussi grillissä

Lohen kaveriksi keitimme uusia perunoita, vaikka en kyllä tiedä, voiko niitä uusiksi enää tässä vaiheessa vuotta kutsua. Ainoa oikea lisuke keitetyille kesäperunoille on voi-sipuli-kastike, jonka toteutat kaikessa yksinkertaisuudessaan näin:

Voi-sipuli-kastike uusille perunoille

50–100 g voita syöjä ja perunamäärän mukaan (kahdelle riittää 50 g)
yksi pieni kesäsipuli varsineen
4–6 rkl perunoiden keitinvettä

Ihan ensiksi, muista laittaa viini kylmään. Sulata sitten voi pienessä kasarissa. Voit käyttää myös metallista desin mittaa tai vastaavaa, jonka laitat perunankeitinkattilaan yhdessä perunoiden kanssa. Kun voi on palttiarallaa sulanut, lisää pilkotut sipulit. Viitisen minuuttia ennen perunoiden valmistumista lusikoi (hyvin suolattua) keitinvettä voisulan ja sipuleiden joukkoon. Keitinvedestä ja voista kehkeytyy muutamassa minuutissa lähes kermainen kastike, ihanaa! Itse lisäsin voisulan joukkoon vettä suoraan hanasta, kunnes kerran eräässä jyväskyläläisessä ruokapöydässä minulle opetettiin tämä keitinvesikikka. Siispä kiitos Sirpa! Valele valmista kastiketta perunoiden päälle ja jos kehtaat, muussaa haarukalla muhjuksi. Niin minäkin teen.

kesäperunoiden voikastike

Älä suotta santsaa ja syö itseäsi ähkyyn vaan säästä loput savulohet ja käytä ne seuraavana päivänä salaattiin yhdessä keitetyn kananmunan ja avokadon kanssa. Tai syö leivän päällä vuohentuorejuuston, avokadotahnan tai fetajuuston kanssa. Jos oikein riehakkaaksi rupeat, grillaa myös ylijääneet perunat ja syö ne tsatsikin ja lohen kera vaikka kevyeksi iltapalaksi.

savulohisalaatti
savukalajämät lautasella

Oi mökkiruoka! Pyhä yksinkertaisuus ja selkeät makuparit! Ylihuomenna kohtaamme jälleen, en millään malttaisi odottaa!

laiturikattaus

ps. Laiturikattaukset eivät olleet pelkkää fiilistelyä varten. Laituri oli nimittäin ainoa paikka, jonka saarella sikiävät hyttyset jättivät rauhaan.