Kirpputorikierros Pieksämäellä ja Varkaudessa – mökkeilijä aarrejahdissa

Mitä enemmän vuosia kertyy mittariin, sitä enemmän arvostan vanhaa, käytettyä tavaraa. Nostalgia nostaa päätään. Haluan liinavaatekaapin, sillä mummolassa oli sellainen. Tahdon elämää nähneen senkin, jonka laatikot ja kaapit kertovat tarinoita menneestä ajasta. Etsin kauniiksi kulunutta emännänkaappia, jonka ulosvedettävällä leivinlaudalla on pyöräytelty pullia ja vaivattu lukuisia leipätaikinoita, ja jonka hyllyille saisin asetella kaikki kirpputoreilta keräämäni astiat, kipot ja kukkakuvioin koristellut kahvikupit. Lukunurkkaukseen pitäisi löytyä sympaattiset nojatuolit, joissa olisi hyvä istua ja lukea.

Jo kauan ennen kuin kauppakirjat oli allekirjoitettu haaveilin kirpputorikierroksesta Etelä-Savon pikkupaikkakunnilla. Mökki ostettiin irtaimistoineen, ja vaikka tiesimme, että suurin osa kalusteista menisi vaihtoon, olimme tyytyväisiä ratkaisuun. Voisimme aloittaa mökkeilyn saman tien ja etsiskellä meidän näköisiä mööpeleitä kaikessa rauhassa. Mökkikeittiön varustus sen sijaan oli puutteellinen. Myyjä vei suuren osan astioista mukanaan, joten kaapit kaipasivat kipeästi täydennystä. Päätimme ostaa kaiken mahdollisen käytettynä Pieksämäen ja Varkauden kirpputoreilta. Kokemukset olivat hyviä, joten päätin koota kirpparivinkit teillekin tiedoksi. Kirpputorikierros Pieksämäellä ja Varkaudessa alkakoon!

Kirpputori Feria – hyvä hinta-laatusuhde ja monipuolinen valikoima

Ensimmäisenä katsastimme samoilla nurkilla mökkeilevän kaverin suositteleman kirpputori Ferian tarjonnan. Feria sijaitsee kätevästi Pieksämäen rautatieaseman, torin ja Prisman läheisyydessä ja sen viereisessä korttelissa on toinenkin kirppis, ViaDia. Feria on itsepalvelukirpputori, mutta myynnissä on paljon myös kirpputorin omaa tavaraa. Heti ensimmäisessä hyllyvälissä totesin miehelle, että tässä muuten menee nyt hetki jos toinenkin. Että jos et jaksa odotella, mene vaikka kahville jonnekin. Tavaraa oli paljon ja hinta-laatusuhde oli hyvä. Vaatteita oli eniten, kalusteita ja polkupyöriäkin löytyi, mutta minä olin kiinnostunut tällä kertaa vain astioista. Myytävänä oli paljon Arabiaa ja muita desing-tuotteita, mutta myös itäeurooppalaisia astiastoja, jotka sopivat erinomaisesti kesäkeittiön käyttöastioiksi.

kirpputorikierros pieksämäellä

kirpputorikierros pieksämäellä

Keräsin kippoja ja kuppoja ensin koriin, mutta jouduin lopulta vaihtamaan korin ostoskärryihin. Tuntia myöhemmin kasassa oli 17 lautasta, 21 lasia, yksi lasikannu, 10 kahvikuppia, 6 aterimet, 2 patenttikannellista lasipurnukkaa, 2 tarjoiluvatia, paistolasta, sokerikko, kermakko ja yksi kakkulapio. Erityisen iloinen olin korkeista juomalasista ja samaan sarjaan kuuluvasta lasikannusta sekä kristallia muistuttavista, ihanan Happy Hamletin mieleen tuovista viinilaseista, joille löysin myöhemmin täydennystä samasta paikasta. Kyselin seuraajiltani lasien mahdollista alkuperästä ja selvisi että korkeat, kaiverretut lasit olivat Venäjältä 60–70-lukujen tienoilta. Viinipikarien tarina oli vieläkin kiinnostavampi. Niitä nimittäin on usean lähteen mukaan jaettu 1970-luvulla Kesoililla osana tankkauskampanjaa. Mitä enemmän tankkaat, sitä useamman viinilasin saat! Alkuperämaa jäljitettiin Ranskaan saakka, joten eipä ihme, että samantyyppisiä laseja on lukematon määrä myös Happy Hamletin astiakaapissa.

kirpputorikierros pieksämäellä

Kassalla ostosten loppusummaksi ynnättiin 52 euroa. Ei lainkaan hullummin! Pakkausmateriaaleja oli tarjolla ja kassalta vinkattiin myös tyhjistä banaanilaatikoista, jossa sanomalehtiin käärityt astiat sai kannettua autoon asti. Tänne tullaan taatusti uudestaakin. Niin tekevät kassaneidin mukaan monet muutkin, Feriaan tullaan ostoksille Varkaudesta asti. Kirpputorin yhteydessä on kalastustarvikemyymälä sekä pieni kahvio.

Kirpputori Feria
Tallikatu 3-5, Pieksämäki
Avoinna ma-pe 10–18, la 10–15, su 11–15

Wanhan Myllyn ViaDia-tori – edullisia mökkikeittiön aarteita

Diakoniatyötä edistävän järjestön ylläpitämä ViaDia on aivan Ferian naapurissa. Tilat ovat pienemmät, mutta valikoima oikein hyvä. Mökkikeittiöstä uupuivat vielä syvät lautaset ja osa aterimista. Myös kaikenlaisia paistinlastoja, kauhoja ja muita käytännöllisiä kapineita tarvittiin lisää. Pöydältä, jossa kaikki astiat olivat euron kappaleelta, pinosin syliini neljä soppalautasta. Toinen samanmoinen setti löytyi viereiseltä hyllyltä. Aterinlaatikkojen parissa vierähti hyvä tovi ja keittiö karttui Hackmannin ja Sorsakosken lusikoista, haarukoista ja voiveitsistä. Pikkulusikkakokoelmakin sai täydennystä ja huonosti leikkaava juustohöylä korvattiin paremmalla. Viereisistä laareista nappasin pari puuvartista paistinlastaa sekä punaisen lävikön, joka ei tyyliltään ollut sitä mitä etsin, mutta sai toistaiseksi kelvata.

kirpputorikierros pieksämäellä

Kassalta kyselin vielä kattiloiden perään, mutta niitä ei tällä kertaa ollut tarjolla. Palvelu oli ystävällistä ja astiat pakattiin kassalla ensin sanomalehtiin ja sitten muovipussiin. Maksuvälineenä suosittiin käteistä ja kuittiin kirjattiin summaksi 22 euroa. Varsin edullista tämäkin. Kirpputorikierros Pieksämäellä päättyy toistaiseksi tähän, seuraavaksi siirrytään Varkauden puolelle.

ViaDia-tori
Tallikatu 1
Avoinna ma-pe 10–17, la 10–14

Varkauden Kierrätyskeskus Ekotori

Kasvihuoneen valokatetta emme äkkiseltään Pieksämäen rautakaupoista löytäneet, joten sen perässä ajeltiin Varkauden Hankkijalle. Samalla reissulla oli tarkoitus tsekata myös Varkauden kirppistarjonta. Keskustaan suunnatessamme katselin ympärilleni ja tokaisin, että kylläpä näyttää jotenkin tutulta. No eipä ihme, sillä samoilla kulmilla pyörimme viimekin kesänä. Varkauden urheiluseurojen pyörittämä Kimppa Kirppis, jossa silloin piipahdimme ja jota nytkin minulle oli suositeltu, oli tietysti juuri sinä päivänä kiinni. Siispä suunta otettiin suoraan kierrätyskeskukselle.

Vaikka itsepalvelukirpputoreilta yleensä tekee parhaimmat löydöt, tykkään enemmän kierrätyskeskuksista, joissa tavara on järjestelty lajinsa mukaan. Astiat yhdessä huoneessa, huonekalut toisessa ja vaatteet kolmannessa. Silloin ei ole pakko kiertää kaikkia myyntipaikkoja, vaan voi keskittyä niihin osastoihin, mitkä sillä hetkellä kiinnostavat eniten. Näin oli myös Varkauden kierrätyskeskuksessa.

kirpputorikierros pieksämäellä

Mukaan lähti pari viinilasia, usemapi juomalasi sekä muutama silmää miellyttävä muki, joita ei edellisiltä kirpputoreilta löytynyt ainuttakaan. Mies löysi pitkään etsimänsä Iittalan oluttuopin ja minä patinoituneita lusikoita ruokakuvien rekvisiitaksi. Ulos selvittiin reilulla 8 eurolla. Myös tähän osoitteeseen kurvataan varmasti uudemman kerran.

Kierrätyskeskus Ekotori
Käsityökatu 42–44, Varkaus
avoinna ma-pe klo 9–18

Kimppa Kirppis
Petroskoinkatu 18, Varkaus
Avoinna ma-pe 10–17, la 10–14

Bonusvinkki: Jätekukko

Kaikkia seudun kirpputoreja en vielä ole ehtinyt koluamaan, mutta onneksi kesän aikana ehtii vielä useammankin kerran löytöretkelle. Ämpärilistalla ovat ainakin Hankasalmen Asemakirppis sekä Häkärinteiden kirpputori. Ja samalla kun viedään mökiltä rompetta kierrätykseen käydään läpi myös Jätekukon päivittäin vaihtuva Tuo ja Vie -kierrätyskontin valikoima. Edellisellä kerralla kontista olisi voinut kerätä koko keittiön varustuksen – ja vieläpä täysin ilmaiseksi! Minä poimin mukaani sillä kertaa vain kaksi tarjoilulautasta, Arabiaa tietenkin.

Puhdistamontie 1, Pieksämäki
Avoinna ma ja ke klo 10–18, pe klo 10–17

Vaikka kirpputorikierros Pieksämäellä ja Varkaudessa tuotti hyviä tuloksia, heitän vielä ilmoille etsintäkuulutuksen. Jos joku teistä tietää Pieksämäen tai Varkauden tienoilla kirpputorin, jonne pitäisi ehdottomasti lähteä etsimään aarteita, olisin kiitollinen vinkistä! Plussaa huonekaluosastosta, sillä emännänkaappi, senkki, liinavaatekaappi ja pari vanhaa nojatuolia ovat vieläkin löytämättä.

Tunnelmia tumman veden ääreltä

Tummavetisen järven lämpötila nousee nopeasti. Maanantaina mökkilaiturin mittari näyttää 12 astetta, kaksi päivää myöhemmin lukema kipuaa yhdeksääntoista. Vesi on kirkasta, mutta niin tummaa, että puolessa metrissä varpaat katoavat kivien koloihin. Peilityynellä ei erota kumpi on taivas ja kumpi heijastus – täysin teräviä molemmat. Kolmantena päivänä pudotan talviturkin harteiltani, sen mukana pinnan alle katoavat koko kevään kehoani kiristäneet ahdistus ja stressi.

Jokaiselle kellonajalle löytyy aurinkopaikka. Aamukahvien aikaan aurinko kurkkii kuusien takaa, keskipäivällä se lämmittää jo lasiverantaa ja iltapäivällä paahtaa pihakeinun pehmusteet lempeän lämpöisiksi. Viimeiset säteet osuvat laiturille. Vasta kymmenen jälkeen suuri keltainen laskee metsän taakse ja katoaa. Pilvet hohtavat vaaleanpunaisina vielä vähän ennen keskiyötä.

mökkimaisema

Verkkomerkit kelluvat vastarannalla kirkuvan oransseina ja pyydyksen merkiksi asetettua muovikanisteria olemme luulleet linnuksi useita kertoja. Tummaan veteen on istutettu kuhaa, huhutaan. Kalat pysyttelevät piilossa, katiskaan eksyy viikon aikana vain yksinäinen täplärapu. Vajan katosta roikkuvat merrat ja lusikkalaatikon rapuveitset saattavat tulla syksyllä tarpeeseen.

Lähiluodolla lokit puolustavat vieri viereen perustettuja pesiään. Kirkuna kiirii korviin heti aamusta ja jää soimaan illan hämärryttyä. Käymme kurkkaamassa vierestä veneellä, pesiä on parin neliön luodolla ainakin kaksikymmentä. Melkoinen rivitalo, eikä naapurisovusta tietoakaan. Onneksi me asumme hyvän matkan päässä näistä pesiään mustasukkaisesti puolustavista siivekkäistä.

Telkkäpariskunta on löytänyt kodin jostain kauempaa, samaan ratkaisuun ovat päätyneet myös laulujoutsenet. Iltaisin ne tekevät iloksemme ylilentoja ja laulavat haikeaa huutoaan lentäessään takaisin kotipesälleen. Meitä viihdyttävät pihapönttöihin pesineet sinitiaiset ja katolla pomppivat peipposet sekä muutama muu pikkulintu, joita emme sirkutuksen perusteella vielä ole tunnistaneet. Sisiliskoja suhisee pienessä pihassamme kymmeniä. Kyykäärmekin näyttäytyy, mutta pakenee pikaisesti tontilta naapurien suuntaan. Liikaa elämän ääniä ja liian vähän omaa rauhaa, taisi sahalaitapaitaan pukeutunut ajatella, ja hyvä niin.

mökkimaisema

Merkitsen kaadettavat puut ja kerään alimmilta oksilta pihlajansilmut talteen. Karvasmantelilta maistuvat vitamiinipommit pääsevät kahdeksi viikoksi sokeriseen koskenkorvakylpyyn. Juhannuksena skoolaamme kotitekoisella amarettoliköörillä.

Aiomme kunnostaa puisen pihakeinun, joka on piilotettu pressujen alle ja asetettu halkopinon taustatueksi. Puiden väleihin virittelemme riippumatot. Keinun molemmille puolelle perustamme kasvimaan. Kohopenkkejä ja lavakauluksia, porkkanaa, palsternakkaa, papuja ja punajuuria. Kesäkurpitsaa ja avomaakurkkua, ehkä joku marjapensaskin, jos oikein innostutaan. Keittiöpuutarhan paikka on saunan seinän vieressä. Minä piirrän mallin ja mies nikkaroi.

Kaksi kuutiota multaa ja parisataa metriä puutavaraa saapuu sovittuun aikaan. Kuorma-auto kaartaa liian pehmeälle tontille ja kaivaa renkaillaan syvät kuopat ylämäkeen. Lapioiminen on turhaa, on pakko kutsua apuun naapurin isäntä ja traktori. Ojennamme isännälle kaiken lompakosta löytyneen käteisen kiitokseksi vaivannäöstä ja lupaamme myöhemmin tulla ostamaan koivuklapeja. Puuta kun kuulemma on metsässä niin paljon, että kohta ei enää sekaan mahdu.

Mies pyyhkii hien otsaltaan, juo puoli litraa vettä ja vetäytyy takaisin tietokoneen ääreen. Anteeksi keskeytys, täällä ratkottiin kuormurikriisiä, hän sanoo ja jatkaa töitään. Minä otan läppärin ja istun terassille vanhojen mäntyjen heittämiin varjoihin. Tänään tuulee enemmän kuin eilen. Vedän villapaidan pääni yli ja alan kirjoittaa.

mökkimaisema

Tuulen tyynnyttyä istumme laiturille ja korkkaamme kuohuviinin. Edellisen päivän erimielisyydet on selvitetty ja mykkäkoulu unohdettu. On vain lämpiävän saunan tuoksu, veden liike ja liplatus rantakivillä, kesäillan aurinko ja me kaksi – kuin olisimme olleet tässä aina.

Miten meistä tuli mökkiläisiä?

Rantasauna, oikea ilmansuunta ja alle kolmen tunnin ajomatka. Sähkö helpottaisi elämää ja juokseva vesi kokkaushommia, mutta niistä ja kaikesta muusta olisimme valmiit joustamaan.

Katsoimme televisiosta sarjaa, jossa tehtiin asuntokaupat sokkona. Ostoprosessi alkoi kriteerien määrittelyllä, paperille piti kirjoittaa kolme asiaa, jotka tulevassa kodissa tulee ehdottomasti olla. Joillekin tärkein oli iso piha, aurinkoinen parveke tai isot ikkunat. Toiset painottivat neliöitä, tilavaa keittiötä tai tiettyä sijaintia. Muista asunnon ominaisuuksista päättäisi tuotantotiimi.

Me emme haaveilleet uudesta asunnosta, mutta mökkikuume oli kasvanut niin suuriin mittasuhteisiin, että myyntipalstoja selailtiin jokaikinen päivä. Syynäsimme Hesarin ilmoitukset, tutkimme virtuaalisten torien valikoimaa ja laitoimme sanan kaveripiirissämme kiertämään. Kaksi vuotta kesäkotinamme ollut punainen tupa oli siirtymässä omistajien käyttöön. Emme osanneet enää kuvitella elämäämme ilman mökkikesiä, pelkkä ajatuskin masensi.

saunamuistoja

Unelmointi ikiomasta mökistä oli alkanut jo ensitreffeillä. Vaikka ensisijaisesti etsimmekin omaa kesäparatiisia, katselimme sillä silmällä myös vuosivuokramökkejä. Tiesimme varsin hyvin, ettei meillä olisi varaa hankkia yhtä tilavaa ja tasokasta mökkiä tai niin isoa tonttia kuin mistä olimme kaksi kesää saaneet nauttia. Siksi vuokraaminenkin kiinnosti. Sokkokauppojen inspiroimana kolmen yhteisen kriteerin valitseminen oli hetken pohtimisen jälkeen yllättävänkin helppoa.

Haaveilimme saunasta, joka on rakennettu veden äärelle, lauteista, jotka ovat vain muutaman askeleen päässä laiturista. Varsinaisen mökinkin ikkunoista tulisi olla järvinäköala, jotta voimme kehnommallakin kelillä tarkkailla vesilintujen melskaamista ja lepuuttaa silmiämme avarissa maisemissa. Pisteitä ropisee myös kirkasvetisyydestä, siksi meren tai joen rantaan rakennettu kesäpaikka oli poissa laskuista. Saaristossa Itämeren vesi on vielä kirkasta, mutta rannikolla usein sameaa ja sinilevän riivaamaa.

Mökkiranta saisi mieluusti avautua etelään, länteen tai niiden väliin. Varjoisten tonttien vilpoisat nurkat eivät ole meitä varten. On ihanaa syödä myöhäistä aamupalaa auringon välkkyessä koivujen latvustojen takaa, vetäytyä riippumattoon iltapäiväauringon lämmittäessä laiskottelijaa ja kattaa illallinen laiturille ilta-aurinkoon. Puhumattakaan auringonlaskuista!

Viimeiseksi kriteeriksi valikoitui välimatka. Ideaalitapauksessa istuisin moottoripyörän pakkarilla alle kaksi tuntia suuntaansa. Samalla tiesimme, että rajallisella budjetillamme se saattaisi olla sula mahdottomuus. Liikennöity bussipysäkki kävelymatkan päässä mökiltä helpottaisi hirmuisesti, mutta siitäkään ei loppujen lopuksi kynnyskysymykseksi ollut. Sukujuurien vuoksi mieluisin mökkipaikkakunta olisi Etelä-Savo tai Etelä-Karjala, mutta toki Päijät-Häme ja Kymeenlaaksokin kiinnostivat yhtä lailla. Selasimme varmuuden vuoksi vaihtoehtoja myös Uusimaalta, muualta Hämeestä sekä maamme lounaiskolkalta, mutta missään suunnassa ei tuntunut tärppäävän.

kirjallisuuden puolesta

Miten meidän kävi? Mistä mökki löytyi ja täyttyivätkö kriteerit? Vuoden 2019 lähestyessä loppuaan haaviin ei ollut jäänyt vielä yhtään potentiaalista ehdokasta. Kesällä seurasimme pitkään erään Juvalla olevan mökin hintakehitystä, mutta se joko hävisi myynnistä tai myytiin summalla, joka ylitti meidän kipurajamme. Katsomaan emme tuota paikkaa koskaan ehtineet.

Tammikuussa puhuimme, että voisimme laittaa ilmoituksen paikallislehtiin heti helmikuussa. Tsekkasimme ilmoitushinnat ja sorvasimme jo rajattuun merkkimäärään ahdettuja sanamuotojakin, mutta ilmoitus jäi tekemättä, kun kuoromatka Kanarialle lähestyi. Ilmoitusten selaaminen kuitenkin jatkui ja pari päivää ennen matkallelähtöä löysimme jotain kiinnostavaa.

Noin 30-neliöinen mökki Pieksämäellä, kohtuukokoisen järven rannalla. Erillinen rantasauna, pieni aitta, verstas ja halkoliiteri. Rinnetontti länteen, rantaviivaa 50 metriä, viereinen tontti tyhjänä eikä toisellekaan puolelle ole näköyhteyttä. Sähkötkin on, mutta kaivoa ei. Myyjänä oli mökin rakentajan tytär, joka auliisti antoi lisätietoja ja jonka kanssa yhteinen sävel löytyi välittömästi. Hinta oli siinä rajoilla, mutta uskoimme pystyvämme tinkimään siitä hiukan.

yksin mökillä

Heti reissun jälkeen sovimme näytön, lainasimme ystäviltä auton ja hurautimme katsastamaan tiluksia. Helmikuinen mökkimaisema ei ole parhaimmillaan, mutta sielumme silmin kuvittelimme kesäisen tunnelman, laulavat linnut ja liplattavan järven. Näytti ja tuntui hyvältä, päämökkikin osoittautui siistimmäksi kuin mitä kuvat antoivat ymmärtää. Kaksi asiaa kuitenkin huoletti: puuttuva kaivo ja välimatka.

Kotimatkalla mies sanoi, että matka on hänen mielestään siedettävän rajoissa, onhan se vain puoli tuntia pitempi kuin matka kahden kesän vuokramökin pihaan. Lähin bussipysäkki oli 9 km päässä tietä pitkin. Metsäpolkuja oikaisemalla pääsee viiden kilometrin päähän. Isompi kaupunki on 20 km päässä, 10 kilometrin sisään on kaksikin lähikauppaa ja muita palveluita.

Myyjä kertoi tuovansa vedet mukanaan tullessaan mökille. Se tuntui ajatuksena hankalalta, varsinkin kun liikumme pääasiassa moottoripyörällä ja fillarilla. Jonkin matkan päässä on kuulemma lähde, mutta sen varaan ei voinut jättää vesihuoltoa, sillä sen puhtaudesta ja toimivuudesta ei ollut takeita. Tiskaus, pottujen keittäminen ja peseytyminen onnistuu toki järvivedellä, mutta juomavesi täytyisi kantaa lähikaupalta.

Pohdimme asiaa pari yötä, ynnäsimme euroja ja juttelimme tutun kiinteistövälittäjän kanssa. Järki sanoi, että on hullun hommaa ottaa lainaa ja ostaa mökki tällaisena aikana. Sydän kuitenkin jyräsi järjen, pelkkä ajatuskin omasta piilopirtistä antoi mielettömän määrän mielenrauhaa. Plussia ja miinuksia listatessamme päädyimme siihen, että välimatka ja vesihuolto eivät ole ylitsepääsemättömiä ongelmia, ja lainan määräkin on kohtuullinen. Niinpä päätimme lähettää tarjouksen. Hinnasta päästiin yhteisymmärrykseen muutaman sähköpostiviestin jälkeen. Myyjä ryhtyi laatimaan kauppakirjaluonnosta ja me setvimme pankkien lainatarjouksia Itävallan alppimaisemista käsin.

jäähyväiset mökkiparatiisille

Sitten iski korona. Myyjät asuivat Savossa ja me Helsingissä, eikä tapaaminen kaupanvahvistajankaan kanssa ollut mahdollista. Siksi kaupat tehtiin täysin sähköisesti. Maanmittauslaitoksen sähköinen kiinteistönvaihdannan palvelu on ollut käytässä jo muutaman vuoden ajan, mutta sekä meidän että myyjän pankki olivat ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Myöskään kiinteistönvälittäjällä ei ollut kokemusta saatika myyjällä tai meillä. Aikamoisen säätämöinnin jälkeen kaupat saatin viimein taputeltua huhtikuun puolen välin tienoilla. Näytöstä oli kulunut kaksi kuukautta.

Poikkeuskevät ja hallituksen suositukset pitivät meitä piinassa vielä pari viikkoa, ennen kuin uskalsimme lähteä katsomaan, mitä tulikaan ostettua ja onko kaikki kunnossa. Ostimme ruuat Helsingistä ja ajoimme pysähtymättä perille saakka. Ensimmäiset löylyt omassa rantasaunassa tuntuivat uskomattomilta. Mies pulahti järveenkin välittämättä ohi purjehtivista jäälautoista ja hyytävän kylmästä tuulesta. Illalla korkattiin kuohuva ja testattiin kuinka keittiö toimii. Hiljaisuus soi korvissa ja uni tuli nopeasti. Varaava takka lämmitti mökin vähän liiankin lämpöiseksi ja herättyämme huomasimme potkineemme peitot lattialle. Kylmä meillä ei mökillä ainakaan tule!

Ensimmäisenä viikonloppuna tuntuu vielä siltä, että notkumme toisten nurkissa. Ostimme mökin irtaimistoineen, joten kalusteet ovat entisten omistajen valitsemia, verhot värimaailmaltaan vieraita ja sisustusratkaisut sekalaisia. Tästä se kuitenkin lähtee. Ensimmäiseksi kunnostetaan kasvimaa, laajennetaan terassia, karsitaan rannan puista alimpia oksia ja rakennetaan lämmin huone tomaateille. Sitten sisustetaan lasiveranta, hommataan keittiöön lisää säilytystilaa ja pannaan pirtinpöytä penkkeineen vaihtoon. Parisänky siirretään aittaan ja aitan sivustavedettävä saunatupaan. Näköradion paikka vaihdetaan ja lukunurkkaukseen hankitaan mukavat tuolit. Kellastuneet mäntypaneeliseinätkin olisi mukava maalata. Kirpparikierrokselta löytyvät toivottavasti tarvittavat astiat niin syömiseen kuin kuvaamiseenkin.

Tekemistä riittää, mutta se ei haittaa. Istumatyöläinen odottaa jo innokkaana lapioon tarttumista, verstaalla nikkarointia, pensselillä sutimista, pizzauunin muuraamista ja kasvimaalla möyrimistä. Ihan pikkuisen saatan haaveilla myös urakan jälkeen lämmitetystä saunasta, järveen pulahtamisesta ja lasiverannalla nautitusta jääkaappikylmästä roseesta. Tervetuloa kaikkien aikojen mökkikesä!

onnellinen

ps. Kuvat ovat kahden kesän vuokramökiltä, sillä raekuurojen ropistessa ikkunaan ei kaksipyöräisellä mökkimatkan taittaminen ole tullut kuuloonkaan. Kuvat ikiomasta kesäparatiisista ovat laskettavissa kahden käden sormin. Malttakaa siis vielä hetki!