Kestosuosikki: punajuuripesto

Rovaniemen maalaiskunta, Jaatilan ala-aste, yhdistetty 1.–2. luokka. Matala keltainen koulurakennus, kolme luokkahuonetta ja liikuntasali. Pihalla hiekkakenttä ja sellainen tolppakaruselli, jonka kyydissä roikutaan käsivoimin. Kengät ja ulkovaatteet riisutaan eteiseen.

Opin lukemaan jo viisivuotiaana, niinpä aakkosten tavaamisen sijaan istun puisessa pulpetissani ja ratkon Luko-pelejä. Oikeat vastaukset muodostavat mosaiikkikuvion, kun laatat käännetään ylösalaisin.

ekaluokkalainen

Vessaan päästäkseen täytyy viitata ja pyytää lupa. Pukea ulkovaatteet päälle ja vetää kengät jalkaan. Juosta ulkokautta rakennuksen päätyyn ja yrittää ehtiä ajoissa ovesta sisään. Ainakin kerran kävi niin, etten ehtinyt.

Luokan nurkassa on pitkä pöytä, penkit sen molemmin puolin. Lounasaikaan käymme pesemässä kädet ja asetumme pöydän ympärille. Meitä on kahdeksan plus opettaja. Kolme tokaluokkalaista ja viisi ekaluokkalaista. Keittäjä tuo koulun keittiössä valmistetun ruuan suoraan luokkaan. Kolmannella luokalla siirrytään syömään ylempien luokkien kanssa.

kolmasluokkalainen

Pöydästä ei nousta ennen kuin lautanen oli tyhjä. Kerran yksi luokkakavereista istui kylmän keittolautasen edessä koko iltapäivän. Onneksi minä olin jo silloin kaikkiruokainen.

Ruokien lisukkeena oli usein yhdessä koko koulun kanssa vastarannalta kerättyjä puolukoita ja tintin taikaa. Jälkimmäiseen ihastuin ikihyviksi. Omenaa ja punajuuria, sekoitettuna majoneesiin. Kaupassa kinusin tintin taikaa äidiltä, eikä hän ymmärtänyt mistä oli kyse.

punajuuret parvekkeella

Kaupan punajuurisalaatti ei maistunut samalta, siitä puuttui rapean omenan makeus. Lähimmäksi pääsi aikanaan Forssan versio, mutta myös sen resepti on muuttunut sittemmin.

Tuo makumuisto on kantanut tähän päivään saakka. Punajuuri on edelleen yksi lempiraaka-aineistani. Lindströmin pihvit, borssikeitto, paahdetut punajuuret, punajuuri-vuohenjuustokeitto, punajuuririsotto ja punajuuri-suklaakakku. Ehdoton suosikkini on kuitenkin punajuuripesto.

punajuuripesto lautasella

Resepti on käytännössä sama kuin tavallisen vihreän peston, mutta basilika korvataan keitetyillä punajuurilla. Paljon valkosipulia ja reilusti oliiviöljyä. Pikaruuaksi tämä muuntuu, jos käytät etikkapunajuuria, mutta suosittelen kuitenkin käyttämään tuoreita punajuuria. Ero on kuin yöllä ja päivällä.

Punajuuripesto

4 pienehköä raakaa punajuurta
1–2 valkosipulinkynttä
kourallinen pinjansiemeniä
n. 1 dl raastettua parmesaania
n. 1 dl hyvää oliiviöljyä
sitruunamehua
suolaa
mustapippuria

Keitä punajuuret kuorineen kypsiksi. Kaada keitinvesi pois ja valuta juurikkaiden päälle kylmää vettä. Kuori kuumat mukulat veden alla painamalla sormilla niin, että kuori irtoaa. Kypsästä punajuuresta sen pitäisi irrota helposti.

Lohko kulhoon punajuuret ja valkosipulinkynnet, lisää raastettu parmesaani ja pinjansiemenet ja surauta sauvasekoittimella tahnaksi. Lisää oliiviöljyä vähitellen. Sekaan voit puristaa myös pienen sitruunanpuolikkaan mehun. Mausta suolalla ja pippurilla. Keitä kaveriksi pastaa ja värjää se iloisen punaiseksi pestolla. Raasta päälle vielä parmesaania ja syö. Varo valkoisia vaatteita ja pöytäliinaa.

punajuuripesto haarukassa

En vieläkään tiedä, miksi lapsuuden punajuurisalaatilla oli tuo taianomainen nimi. Oliko se keittäjän itse keksimä vai oliko nimitys laajemminkin käytössä? Onko se omaa kuvitelmaani vai muistaako joku muu saman?

Kadonnut raastinrauta ja muita tarinoita mökkiläisen keittiöstä

Vuokramökin kesäkeittiön varustus on aina etukäteen mysteeri, eikä kaikkea viitsi roudata kotoa ihan vaan varmuuden vuoksi. Veitset ovat usein tylsiä, paistinpannut kuluneita, patalaput ovat kadonneet, viinilaseja ei ole, eikä kunnon pallovispilää varustukseen kuulu, sähköisistä vempeleistä puhumattakaan.

avotuli grillissä
kanavartaat lautasella

Niinpä järvestä noussut ahven fileerataan Marttiinin massiivisella puukolla. Majoneesia vatkataan sormet rakoilla, juusto ”raastetaan” pilkkomalla, porkkanat kuoritaan juustohöylällä ja kasvisliemikuutioiden puuttuessa kanttarellirisottoon tarvittu liemi keitellään itse niistä kasviksista, mitä kaapissa sattuu olemaan. Onneksi veitsenteroitin kulkee helposti mukana repun sivutaskussa.

sienet pannulla
risotto lautasella

Yksi asia löytyy aina ja se on mikro. Toinen, hiukan tarpeellisempi, on pullonavaaja. Niitä on ripusteltuna saunan ulkoseinään, pukuhuoneeseen, mökin terassille, grillikatokseen ja keittiön naulaan. Poikkeus vahvisti tämänkin säännön Sulkavalla, kun rantasaunan varustus oli puutteellinen. Minä kätevänä emäntänä yritin näyttää siskolleni, kuinka kruunukorkki lähtee kun sitä vähän kämmenpohjalla kopauttaa vaikkapa penkinkulmaa vasten. No ei lähtenyt kymmenennenkään yrityksen jälkeen, piti huutaa miehet grillikatokselta apuun. Muistoksi jäi mojova mustelma kämmenessä ja miehen hymähdellen antama lupaus opettaa, miten pullo oikeaoppisesti avataan.

siideri saunan rappusilla

Viimeisimmästä mökkikeittiöstä ei löytynyt raastinrautaa. Sen sijaan kaapissa komeili kokonainen kahviastiasto kuudelle, kolme foliorullaa, saman verran suolasirottimia ja aterimia vaikka naapureille jakaa. Parvekepuutarhan rehottavat basilikapuskat oli kuitenkin ennen reissua latvottu ja pakattu mukaan. Miettimättä sen pidemmälle ruokalistalle oli lisätty lounaspesto.

sitruunankuori silputtuna

Tutkittuani mökkikeittiön kaapit kolmannen kerran seisoin hämmentyneenä keskellä tupaa ilman raastirautaa ja sauvasekoitinta. Pohdin itsekseni kuka muka on päättänyt, että peston pitäisi olla sauvasekoittimella sileäksi surautettua? Miksi pesto ei voisi yhtä hyvin olla rakenteeltaan karkeampaa? Sitten ryhdyin tuumasta toimeen.

Sitruunalla höystetty pesto (2–3 mökkiläiselle)

Ruukullinen basilikaa (minä käytin kreikkalaista, genovalaista ja thai-basilikaa)
puolikkaan sitruunan kuori ja mehu
n. 1 dl pinjansiemeniä
2 valkosipulinkynttä
n. 1 dl oliiviöljyä
n. 1 dl parmesaania raastettuna
suolaa ja pippuria

Silppua basilika, valkosipuli ja pinjansiemenet, karkeusasteen valitset itse. Pese sitruuna ja raasta sen kuori tai jos raastinta ei ole, höylää perunankuorimaveitsellä tai vaikka juustohöylällä kuoresta isoja suikaleita ja silppua ne veitsellä ”raasteeksi”. Vältä sitruunan valkoista osaa, se tekee pestosta kitkerän. Purista puolikkaan sitruunan mehu. Raasta parmesaani samalla tekniikalla tai käytä valmista raastetta.

pestoainekset kulhossa

Laita nämä kaikki samaan kulhoon ja kaada päälle noin desi hyvää oliiviöljyä. Sekoita, mausta suolalla ja pippurilla ja anna makujen tasaantua ainakin puolisen tuntia. Keitä sopiva määrä pastaa ja kaada kastike valutetun pastan päälle. Kastikkeen ei tarvitse kypsyä, se lämpenee riittävästi kuuman pastan joukossa. Onnittele itseäsi, sait aikaan aterian välineinäsi vain leikkuulauta, veitsi, juustohöylä ja kattila.

pesto lautasella