Sadepäivän suloiset suklaavohvelit

Olen metsästänyt käytettyä vohvelirautaa reilun vuoden. Keväällä 2018 ravasin yhtenään kierrätyskeskuksessa katselemassa kodinkonehyllyjä – tuloksetta. Uutta en halunnut ostaa, sillä tavaraa on muutenkin tämä maailma pullollaan.

suloiset suklaavohvelit

Viime kesänä kävin viikoittain mökkipaikkakunnan kirpputorilla kyselemässä – turhaan. Kyselin sieltä ja täältä, ja jätin ilmoituksia Facebookin kirppisryhmiin, mutta näytti siltä, että kukaan ei halua luopua rapsakoita vohveleita paistavasta raudastaan.

Niinpä muutama viikko sitten luovutin, marssin kirkonkylän sekatavarakauppaan ja ostin 17 euron vohveliraudan. Siitä lähtien pannu on käynyt kuumana. Vähällä oli ettei pinnakin palanut, rauta on nimittäin hidas ja muutenkin aika onneton.

suloiset suklaavohvelit

suloiset suklaavohvelit

Viimeistään, kun näin anopin isomman ja kaikin puolin paremman koneen, iski katumus. Olisi pitänyt uskoa ikiaikaista ohjenuoraa, ja ostaa se 60 euron vempele, jota lähikaupungissa katsastelin, mutta hylkäsin liian kalliina. Halvalla kun harvoin saa hyvää.

Kyllä tälläkin paistelee, mutta aikaa se vaatii. Ensimmäisistä pinaattivohveleista ei tullut rapsakoita, mutta seuraava suolainen satsi onnistui jo paremmin. Täytteeksi silputtiin savustettuja ahvenia, sitruunalla, mintulla ja kurkulla maustettua jugurttia ja ruohosipulia. Päällimmäiseksi ripoteltiin vielä Hanna G kokkaa -keittokirjan ohjeella pyöräytetystä anjovispastasta ylijäänyttä rapeaa leivänmurua.

suloiset suklaavohvelit

suloiset suklaavohvelit

Sitten vuoroon tulivat suloiset suklaavohvelit. Mallia taikinaan otettiin Brunssikirjasta, mutta mökkiolosuhteet ja jääkaapin sisältö pakottivat kuitenkin improvisoimaan. Niinpä maitorahka muuttui pakastimessa kärsineeksi rasvattomaksi jugurtiksi, siideri kivennäisvedeksi ja vehnäjauhoista osa korvattiin rukiilla. Jos suklaata olisi ollut, olisin ehdottomasti sulattanut sitäkin taikinaan.

Sade alkoi ropista niskaan juuri, kun lopettelin annosten kuvaamista. Hetkeä myöhemmin tirkisti aurinko tummien pilvien takaa vain peittyäkseen muutaman minuutin kuluttua ukkospilvien taakse. Vettä tuli iltapäivän aikana yli 7 milliä ja hyvä niin, luonto oli kaivannut virkistystä jo pitkään. Kaivovesikin oli ollut päiväkaudet ehtymään päin ja pumppu yskinyt välillä tyhjää.

suloiset suklaavohvelit

Tästä satsista riittää neljän hengen seurueelle muutama herkku kullekin. Jos siis syöt kaksin, eikä sokerinhimo ole kovin suuri, pärjäät puolikkaallakin taikinalla. Vaihtele jauhojen laatua ja nestettä mielesi mukaan. Minä tykkään käyttää letuissa ja vohveleissa happamia maitotuotteita, ne tuovat taikinaan särmää.

Seurakseen suloiset suklaavohvelit saivat mökkimetsän runsaan vattusadon ansiosta vaapukkahilloa ja parasta ennen -päivämääränsä jo menettänyttä mascarponea kermalla notkistettuna ja vaniljasokerilla maustettuna.

Suloiset suklaavohvelit

2 dl vehnäjauhoja
1/2 dl ruisjauhoja
1 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
1/2 dl ruskeaa ruokosokeria
1/2 dl vahvaa, sokeroimatonta kaakaojauhetta
2 isoa kananmunaa
2,5 dl rasvatonta jugurttia
1,5 dl kivennäisvettä
50 g voita sulatettuna

Sekoita kuivat aineet kulhossa ja lisää sen jälkeen ensin munat ja sitten nesteet. Pyöräytä tasaiseksi ja annan tekeytyä parikymmentä minuuttia. Jos taikina tuntuu ennen paistamista kovin paksulta, lisää siihen vähän lisää nestettä. Se saa olla huomattavasti jämäkämpää kuin lettutaikina, joten liian ohkaiseksikaan sitä ei kannata laimentaa.

suloiset suklaavohvelit

Paista kärsivällisyydellä rapeiksi vohveleiksi. Vatkaa seuraksi vähän kermaa ja mascarponea ja mausta vaniljasokerilla. Survo lempimarjojasi sokerin kanssa tai lusikoi purkista valmista hilloa vohvelien päälle. Syö suloiset suklaavohvelit pienempinä palasina tai kääri koko hoito rullalle ja haukkaa hartaudella. Nam!

Paistettua halloumia ja mietteitä mökkimaisemissa

Istun lasiverannalla ja ihailen järvimaisemaa. Kuikkapariskunta lipuu laiskasti rantavedessä, ja lokit puolustavat poikuettaan niin, että korvissa soi. Hetki sitten taivas pimeni ja kasteli kasvimaan ja istutuslaatikot, nyt pilvet rakoilevat ja aurinko valaisee häikäisevän kirkkaan sateen jälkeisen mökkimaiseman. Jos lintujen elämöintiä ei lasketa, on hiiren hiljaista. Kunnes käpytikka lentää jysähtäen päin verannan ikkunaa ja saa sydämeni hyppäämään kurkkuun. Punapää ei ollut milläänsäkkään, vaan lennähti lähimpään puuhun toipumaan takaiskusta. Hyvä niin, sillä kolmessa pesästään lautaverannalle kupsahtaneessa kovaonnisessa peiponpojassa oli jo tarpeeksi saalista viikatemiehelle.

Elämä on hidastunut, mutta tekemättömyyden tuomaa ihanan tylsää olotilaa pitää vielä hetki jaksaa odottaa. Naputtelen konetta vimmatusti, jotta voin ensi viikon jälkeen laskeutua lomalle. Palkollisena vietetyt kuuden viikon kesälomat ovat vain hatara muisto jossain takaraivon tietämillä. Toisaalta, nyt voin valita, milloin työni hoidan. Kun istun intensiivisesti näppäimistön äärellä maanantain ja tiistain, voin ottaa rennosti riippumatossa keskiviikon ja torstain. Tai siis voisin, jos olisi lämmin, tai mittarissa edes yli 15 astetta. Suomen kesä panee tällä hetkellä parastaan, jos metereologien karttoja katsoo, voisi luulla olevan huhtikuu.

paistettua halloumia

Päivärutiinit ovat mökillä yksinkertaisia. Heräät, käyt aamu-uinnilla (jos uskallat), keität teetä, syöt pitkän aamiaisen, teet hetken töitä, tuijottelet järvelle, seuraat lintujen perhe-elämää, kuuntelet, kun tikka hakkaa, syöt, kun on nälkä, nukut, kun nukuttaa, naukkailet viiniä, jos tekee mieli. Yhdentoista aikaan haukottelet, kömmit kirjan ja yöpaidan kanssa kahden peiton alle ja nukahdat kuikan haikeaan huutoon.

Vieraita tulee ja menee. Tuovat ruuat ja viinit mukanaan, nukkuvat pari yötä ja jättävät (kesä)paratiisin haikein mielin. Kummityttö piirsi eilen mökkikirjaan minut ja itsensä käsi kädessä, laukkasi keppihevosellaan pitkin metsäteitä ja pelasti veden varaan joutuneita öttiäisiä, aina kun muilta askareiltaan ehti. Pikkusiskonsa leikki koiraa ja pomppi pitkin kuvitteellista agilityrataa, opetteli yatzyn sääntöjä ja yritti huijata Unossa.

Siskonlapset olivat odottaneet mökkiolympialaisia koko alkukesän. Niinpä maistelimme ja tunnistimme sokkona hedelmiä, juoksimme kilpaa, askartelimme kilpalennokkeja, ajoimme punaisella lasten muovimopolla ja tunnistimme lintujen ääniä. Kilpailu oli tiukka, eikä siitä selvitty vammoitta. Tähdet voittivat Timantit yhdellä pisteellä, mutta tärkeintä oli hauskanpito, rantavedessä kahlaaminen ja kimaltelevat glittertatuoinnit.

Ruokaystävä saapui pähkinävoi ja hoisinkastike laukussaan. Kesärullien pyörittäminen oli yllättävän vaikeaa, mutta lopputulos niin maukas, että jäljelle jäänyt riisipaperi kieputetaan kauden vihannesten ja nuudelien ympärille taatusti tässä kesän aikana. Seurueen pienin ruokavieras ahmi shakshoukaa kuin vanha tekijä ja viihdytti tiskivuorolaista paiskomalla puukauhalla kivasti kaikuvaa metallikulhoa.

paistettua halloumia

Melkein kahden ja puolen viikon vierasputken (ja erinäisten juhlapäivien) jälkeen on hyvä olla hetki yksin. Tehdä rästitöitä, syödä, lukea, antaa ajatuksille tilaa, litkiä viiniä ja herätä omassa tahdissa. Ja pelätä ihan pikkuisen hämärtyvän illan huussireissua ja seudulla liikkuvia metsien kuninkaita. Mesikämmenen apajille ja mustikkametsään uskaltaudun vasta, kun seuraavan viikon seuralaiset saapuvat. Mies raataa kaupungissa vielä reilun viikon. Sen jälkeen läppäri sulkeutuu meiltä molemmilta, ja oikea kesä saa vihdoinkin alkaa.

Yksin mökkeilevän ruokavalio on sekin yksinkertainen. Autoa ei ole, ja lähikauppa on 10 kilometrin päässä. Toisaalta, kuiva-aineita, hyvin säilyvää jääkaappitavaraa ja tuoreita vihanneksia on hamstrattu kaappeihin niin paljon, että ostoksille tuskin tarvitse mummopyörällä polkaista. Sen sijaan voi vaikka pyöräyttää tomattien seurassa paistettua halloumia ja keittää kattilallisen pastaa. Niin ovat lounaat kahdelle seuraavallekin päivälle lämmitystä vaille valmiina. Paistettujen halloumien resepti on napattu Värikästä vegeä -keittokirjasta* (saatu kustantajalta pressikappaleena), määrästä riittää kahdelle lisukkeeksi tai yhdelle pääruuaksi. Hauduttelemalla vähän pidempään saat erinomaisen pastasoosin. Niin minä aion seuraavaksi tehdä.

Paistettua halloumia

2 rkl oliiviöljyä
1 pkt halloumia
1 kypsä pihvitomaatti tai pari pienempää
1 valkosipulinkynsi
tuoretta chiliä maun mukaan
lempiyrttejä
suolaa

Leikkaa tomaatti siivuiksi ja halloumi puolen sentin viipaleiksi. Pieni chili ja valkosipuli. Lämmitä paistinpannu ja lorauta sille pari ruokalusikallista oliiviöljyä. Lado tomaatit alimmaiseksi, lisää päälle halloumiviipaleet ja ripottele viimeiseksi vielä valkosipuli, chili ja suola. Anna paistua reilut viisi minuuttia, lisää halutessasi yrttisilppua ja tarjoile joko lisukkeena tai pastan seuralaisena.

paistettua halloumia

Yksinkertaista ja kovin kielenvievää, kuten mökkiruuan kuuluukin!

Mutkatonta mökkiruokaa: nektariinigazpacho

Makeaa ja suolaista samalla lautasella – mitä tuumaatte, onko se uhka vai mahdollisuus? Vielä muutama vuosi sitten olisin pudistanut tiukasti päätäni ja kallistunut uhkan puolelle, mutta nykyään ryntään kokeilemaan reseptiä heti, kun tuollaiseen yhdistelmään törmään. Niinpä, kun kylmän tomaattikeiton somekommenteissa muisteltiin Vaimomatskuu-blogin viileää nektariinikeittoa, etsiydyin välittömästi ruokaohjeen äärelle. Nektariinigazpacho on mitä parhainta helleruokaa, ja hellepäiviähän on heinäkuussa taatusti tulossa, vaikka ennuste nyt näyttääkin lähinnä kolealta toukokuulta.

nektariinigazpacho

nektariinigazpacho

Nektariinigazpacho on erinomaista mökkiruokaa, sillä se valmistuu nopeasti eikä vaadi kuumentamista. Ainekset heitetään kulhon pohjalle, sitten sauvasekoitin surraamaan ja lopuksi maustetaan. Tadaa – makuhermoja hivelevä keitto on valmis! Parhaimmalta soppa maistuu viilennettynä, mutta menee alas kyllä huoneenlämpöisenäkin, etenkin jos heittää sekaan muutaman jääpalan.

Juhannusaatto helli meitä helteillä, joten siitähän se ajatus sitten lähti. Lounas valmistui alta aikayksikön ja siihen saatiin upotettua niin auringon pehmentämät nektariinit kuin vesimelonin jämätkin. Viimeksi mainittu ei alkuperäiseen reseptiin sisälly, sen verran uskalsin säveltää omiani. Kurkkua piti säästää tsatsikiin, joten keksimme korvikkeeksi vesimelonin, sisältäväthän molemmat pääosin vettä. Sisko toivoi keittoon ruokaisuutta, joten paistoimme oheen pienen kulhollisen kuutioitua halloumia. Sitä saivat nälkäisimmät lusikoida mielin määrin keiton päälle.

nektariinigazpacho

nektariinigazpacho

nektariinigazpacho

Koristelussa luovuus rokkaa. Meillä esteetisten elementtien virkaa toimittivat nektariinisiivut, syötävät ruohosipulin ja orvokin kukat, silputut kevätsipulin varret sekä kämmenellä murskattu rosepippuri. Tuoretta chiliäkin olisin halunnut käyttää, mutta toinen punaisista hedelmistä oli jo hukkunut marinoidun kaalin mausteliemeen. Nättiä oli näinkin. Reseptistä riittää lounaslautasellinen neljälle, alkukeittona se sopinee jopa kahdeksalle!

nektariinigazpacho

nektariinigazpacho

Nektariinigazpacho neljälle

5 nektariinia
2 keltaista paprikaa
1 sipulin valkoinen osa
3 pientä valkosipulin kynttä
n. 5 cm siivu vesimelonin neljänneksestä
n. 15 cm pätkä kurkkua
1 tuore punainen chili
Loraus eli n. 1 rkl viinietikkaa
Reilu loraus eli puoli desiä oliiviöljyä
Sopivasti suolaa
Tujaus rosépippuria
(halloumia)

Puolita nektariinit ja poista kivet. Lohko paprikat, pilko sipulivesimeloni ja pätki kurkku pienemmäksi. Silppua chili ja valkosipuli ja heitä kaikki edellämainitut syvän kulhon pohjalle tai tehosekoittimeen. Lorauta perään viinietikkaa (käytä sherryversiota, jos on!) ja hyvää oliiviöljyä. Surauta sileäksi sauvasekoittimella tai blenderillä, mausta ja nosta jääkaappiin vähintään tunniksi viilentymään.

nektariinigazpacho

Jos nälkä ei odota, kaiva pakastimesta tai kylmälaukusta reilusti jääpaloja ja annostele keitto niiden kanssa lautasille. Kuutioi ja paista halutessasi kuivalla pannulla yksi paketti halloumia. Koristele soppalautaset ja nautiskele mausta ja silmänruoasta!