Maailman paras rapea (gluteeniton) raparperipaistos

Aika on pysähtynyt. Mökkimaisema tuntuu sijaitsevan toisessa ulottuvuudessa, sillä minuutit matelevat ja valoisat päivät ovat yhtä pitkiä kuin lapsuuden kesinä. On tärkeällä tavalla tylsää. Mielen hiljaisen vaelluksen katkaisee vain kärpäsen surina ja tiiran satunnainen sukellus rantaveteen. Haaveilu on ihanaa.

Välillä aivot kaipaavat kuitenkin tavoitteellisempaa toimintaa. Kirjapinoon ei ole koskettu vielä, sillä orientoituminen on kesken. On selailtava jokaisen kesämökin varustukseen kuuluvia vanhoja naistenlehtiä. Kesänumeroiden sivuille on painettu joka vuosi samat aiheet. Kesähuviloita, rantasaunoja, pöyhkeileviä puutarhoja, kotimaan kohteita, kuumia kirjavinkkejä, mielettömiä mökkikeittiöitä, helppoa grilliruokaa ja uusia uimapukumalleja. Lomaromansseja ja seksihelteitä, jolloin kaikki on mahdollista.

gluteeniton raparperipaistos

Tämän kesän vuokraparatiisin lehtikasoissa on muutakin. Omistajien viiniharrastus näkyy paitsi huussin hyllyiksi kiinnitetyissä, puisissa viinilaatikoissa, maljakoiden virkaa toimittavissa magnumpulloissa, laadukkaassa lasivalikoimassa ja kunnon karahveissa myös mökille kerääntyneiden viinilehtien määrässä. Viineistä ymmärrän vain vähän, mutta aviisien aukeamille valituista resepteistä sitäkin enemmän.

Niinpä perjantai-iltana, joutsenperheen lipuessa kaislikon laitamilla, tartun Viini-lehteen vuodelta 2011. Teemana on mikäpä muukaan kuin kesä ja reseptit sen mukaisia. Loimulohen, lampaankyljysten ja paistettujen muikkujen joukosta silmiin sattuu raparperipaistos, jossa on käytetty kookosta. Kahden suosikkiaineksen liitto laittaa vipinää laiskan lomalaisen kinttuihin. Kiipeäminen keittiöjakkaralle paljastaa keittiön kaappien kätköistä kaiken tarpeellisen. Naksautan uunin päälle ja ryhdyn pilkkomaan punavartista raparperia.

gluteeniton raparperipaistos

Olen juuri saanut kuulla mukavia uutisia: kahdeksan kuukautta vanha kummityttöni aikoo matkata moikkaamaan lomille lompsahtanutta kummitätiään seuraavana päivänä. Herkkua ei siis tarvitse tuhota yksin. Toinen vanhemmista on yliherkkä gluteenille, joten joudun hiukan soveltamaan. Lopulta reseptin kuudesta alkuperäisestä raaka-aineesta käytän vain kolmea. Korvaan vehnäjauhot mantelijauholla ja kaurahiutaleilla, fariinisokerin sijaan sotken kuorrutteeseen ruokosokeria ja vaahterasiirapilla. Kerman päätän jättää kokonaan pois, sillä en viitsi avata purkkia puolen desin takia.

Uunista leijuva tuoksu ennustaa seitsemän suloisen ainesosan tähtiin kirjoitettua liittoa. Ja kun viimein upotan haarukkani paistoksen rapeaan pintaan, tarvitsen kaiken tahdonvoimani, etten söisi paistosta siltä seisomalta säästämättä siitä muruakaan kesävieraille. Herran tähden, miten hyvää. Tässä on tähänastisen elämäni paras raparperipaistos – ja vieläpä gluteenittomana!

gluteeniton raparperipaistos

Maailman paras rapea (gluteeniton) raparperipaistos

8 vartta raparperia
75 g huoneenlämpöistä voita (+ 2 rkl voiteluun)
1 dl ruokosokeria
loraus (vaahtera)siirappia
1,5 dl kookoshiutaleita
1/2 dl mantelijauhoja
1/2 dl kaurahiutaleita

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Voitele iso piirakkavuoka ja pilko raparperit sentin tai parin palasiksi. Levitä raparperinpalat voideltuun vuokaan. Sekoita huoneenlämpöiseen voihin ruokosokeri, vaahterasiirappi (tavallinenkin siirappi käy!), kookoshiutaleet, mantelijauho ja kauraryynit.

gluteeniton raparperipaistos

Murustele kuorrute raparperipalojen päälle. Ei haittaa, vaikka palat jäävät näkyviin, se on tarkoituskin. Paista 225 asteessa 15–20 min, kunnes pinta alkaa kunnolla ruskistua. Tadaa! Sinulla on käsissäsi maailman paras raparperipaistos!

gluteeniton raparperipaistos

Alkuperäisessä reseptissä tarjosivat raparperipaistoksen kylkeen hienostelevaa ties mistä mascarponesta sekoitettua lisuketta, mutta minä lapioin kaveriksi rehellistä kahden euron vaniljajäätelöä perinteisestä pahvipakkauksesta. Reseptin erinomaisuuden nimiin vannoivat myös kummitytön vanhemmat. Seuraavalla kerralla sitä tarjotaan jo pikkuisellekin. Ruokalistalle se lisätään myös tulevana viikonloppuna, kun kymmenvuotias esiteini saapuu lunastamaan syntymäpäivälahjansa – kokkausta kummitädin kanssa!

Lisää ihania raparperireseptejä:
Perunamaahaaveita ja raparperimehua
Hirsiseinä vihreä ja punainen (Rappiotädin raparperipiirakka)
Tie miehen sydämeen käy piknik-eväiden kautta (Raparperi-Savusiikasalaatti)
Maailman makeimmat raparperileivokset

Sadepäivän simppeli avokado-kylmäsavulohipasta

On kesäloman ensimmäinen päivä. Seuraavan kerran palaan päivätöiden ja sivistyksen pariin vasta elokuun puolen välin jälkeen. Seitsemän ja puoli viikkoa tekemättä mitään, se on elämää se. Pitkiä päiväunia, hitaita aamuja, laiskoja lomapäiviä, järvivedessä ryppyisiksi uitettuja varpaita, jäätelöä, mansikoita, loppumaton lukupino kirjoja, ja kuumia hiekkarantoja. Siltähän se kuulostaa, lähes kahden kuukauden loma.

mökkiaamiainen

Totuus on kuitenkin toisenlainen, sillä kustannustoimittajan päivätyö on vain yksi osa työviikkoani. Osa-aikainen toiminimiyrittäjä ei pitkiä lomia pitele. Sometuottaja tuottaa sisältöä myös keskellä kuuminta (ja kylmintä) kesää, bloggaaja saattaa vähentää kirjoitustahtiaan, mutta kirjoittaa ja kuvaa silti säännöllisesti, ja kolumnisti suunnittelee kuumeisesti alkusyksyn aiheita. Onneksi tämän kaiken voi tehdä mökiltä käsin. Istua läppärin kanssa laiturilla, antaa luovuuden laukata riippumatossa loikoillessa, pötköttää peiton alla pistorasioiden lähettyvillä tai hoitaa hommat vaikka kyläkahvilan terassilla.

mökkiaamiainen

Kaiken lisäksi työt voi halutessaan siirtää sadepäiville. Tai tällaisille tuulisille, jolloin pohjoinen puhuri viilentää ilman 10-asteiseksi. Kääriytyä vilttiin, istahtaa verannalle ja seurata samalla luonnon mahtavaa näytelmää. Tummanpuhuvien pilvien purjehtiessa järven yllä ja pohjoistuulen kahisuttaessa koivujen latvuksia on hyvä kirjoittaa. Jos keskittyminen herpaantuu, voi nousta hetkeksi ylös, venytellä ja kurkistaa jääkaappiin. Kevätsipulista, kylmäsavulohen jämästä, turkkilaisen jugurtin purkinpohjasta ja pehmenneestä avokadosta syntyy hetkessä simppeli sadepäivän lounaspasta. Avokado-kylmäsavulohipasta on valmis kymmenessä minuutissa tai jos käytät tuorepastaa, vieläkin nopeammin!

Sadepäivän avokado-kylmäsavulohipasta

1 kevätsipuli varsineen
öljyä ja/tai voita
1–2 dl turkkilaista jugurttia tai kermaa
1–2 avokadoa
150 g kylmäsavulohta
Puolikkaan sitruunan mehu
Suolaa ja pippuria
Tuoreita yrttejä, jos on
Pastaa

Jos sinäkin olet mökkiolosuhteissa tai keittiössä on perinteinen hella ja käytät kuivapastaa, pane pastavedet ensimmäisenä kiehumaan, sillä kastikkeen keittelyssä ei nokka kauaa tuhise. Keitä pasta al denteksi, sillä se kypsyy vielä myöhemmin pannulle kaadettaessa.

avokado-kylmäsavulohipasta

Silppua sipuli ja kääntele sitä hetki pannulla rasvassa. Lisää jugurtti, kerma tai vaikka smetana ja pyöräytä se sipulien sekaan. Pilko avokado ja lohi. Kaada pannulle kypsä pasta ja sekoita. Lisää joukkoon avokadon ja kylmäsavulohen palat ja sekoittele hetki. Mausta suolalla ja pippurilla, silppua päällimäiseksi basilikaa tai esimerkiksi kevätsipulin varsia. Leiki hetki Etelä-Eurooppalaista ja ota lounaan kanssa lasi viiniä. Jatka sen jälkeen töitä.

avokado-kylmäsavulohipasta

En lupaa keskityskyvyn paranevan, mutta ainakin vatsa on täynnä ja työhyvinvointi kunnossa. Toimii.

Mittumaari mökkikeittiössä – juhannusmenu vuosimallia 2018

Muistan viime vuonna vannoneeni suureen ääneen, että seuraavaa juhannusta vietetään jossain muualla kuin kaupungissa. Mökkikuume taisi tehdä tuloaan jo silloin, ja tuntui siltä, että kaupunkijuhannus Kuudennen linjan tansseineen, Kivinokan kokkoineen ja holtittomasti päihtyneine juhlavieraineen oli nähty. Edellisestä järven rannalla vietetystä mökkijuhannuksesta oli jo kulunut vuosikymmen. Halusin takaisin yöttömän yön, peilityynen järvenpinnan, yöuinnin hiljaisuuden, lintujen laulun ja pikkutunneilla lämmitetyn savusaunan.

Asian eteen en tietenkään tehnyt elettäkään, sillä ajattelin, että kyllä elämä järjestää. Ja järjestihän se, vaikka viime tippaan jättikin organisoinnin. Koko kesän vuokramökki Rantasalmella on juhannuksen ajan vuokraemännän omassa käytössä, mutta mepä matkaammekin vanhan ystävän kutsumina Saimaan aalloille Anttolaan. Saareen, josta löytyy paitsi perinteinen sähkötön mökki, savusauna, palju, sekä erinomainen kesäkeittiö. Vesikin juoksee järvestä tiskialtaaseen.

peilityyni järvi

Selaillessani vuokramökillä vanhoja aikakauslehtiä, löysin avotakkojen ja omatalojen seasta yhdeksän vuotta vanhan Viini-lehden. Ruoan ja viinin yhdistämiseen erikoistunut numero piti sisällään grilliherkkuja sekä ohjeet omatoimiseen suklaan ja viinin tastingiin. Nappasin aviisin mukaani ja päätin kokeilla ainakin muutamaa sen resepteistä, ehkäpä järjestää myös yllä mainitun maistelun. Etenkin, jos juhannus joudutaan viettämään sisätiloissa.

sitruunainen graavisiika

Juhannusmenua hiotaan siis vielä, mutta todennäköisesti se koostuu seuraavan kaltaisista kesäklassikoista – yksinkertaisista ja helpoista, mutta ah, niin maistuvista. Poimi listasta omat suosikkisi ja taio yhdessä perheen, ystävien tai suvun kanssa juhannuksen juhlapöytä. Jos juhlit yksin tai kahdestaan, suosittelen kokeilemaan ainakin sitruunaista graavisiikaa ja uusia perunoita. Vaikka resepti on tuttu jouluisesta kalapöydästä, se sopii erinomaisesti myös keskikesän kohokohtaan.

Juhannusmenu 2018

Mansikkagazpacho ja basilikakreemi

Sitruunainen graavisiika

Halstratut tai paistetut muikut, ahvenet tai pikkusiiat

Kevätsipuli-tsatsiki

Uudet perunat ja voi-sipulikastike

Savulohi ja kurkku-retiisisalaatti

Mintulla marinoitua ananasta

Jos et omista halsteria, kalat valmistuvat hyvin myös muurikassa, pannulla, pellillä tai uunivuoassa. Kaikki muutkin ruuat ovat toteutettavissa kaikenmoisissa keittiöissä, sisällä tai ulkona. Sauvasekoitintakaan ei välttämättä tarvita, jos pienet mansikka- ja basilikasattumat eivät syöjiä haittaa. Joten ilmoista viis, vaikka juhannuksena räiskisi taivaan täydeltä kissankokoisia rakeita, ainakin ruoka on hyvää.

juhannusmenu mansikkagazpacho

Mansikkagazpachon ohjeen löysin samaisesta Viini-lehdestä. Mansikan ja basilikan liitto on loppuiäksi luotu, mutta suolaisena alkuruokana tämä yhdistelmä oli ainakin minulle uusi, mutta mielenkiintoinen tuttavuus. Minä kokeilin reseptiä pakastetuilla mansikoilla, jolloin keittoajaksi riitti 10 minuuttia. Juhannuksena tätä kuitenkin kokeillaan tuoreista suomalaisista mansikoista, kuten alkuperäisessäkin ohjeessa on tehty. Resepti on neljälle.

Mansikkagazpacho ja basilikakreemi

1/2 litraa mansikoita
1/2 sitruunan mehu
2 tl balsamicosiirappia
5 rkl sokeria
1/2 tl suolaa
ripaus jauhettua kardemummaa
2 dl vettä

Kreemi:
1 nippu tuoretta basilikaa
1 dl ranskankermaa
mustapippuria myllystä

Perkaa ja puolita mansikat. Pane kaikki gazpachon ainekset kattilaan ja keittele miedolla lämmöllä n. 25 min tai kunnes mansikat ovat täysin pehmeitä ja niistä on irronnut nestettä. Jäähdytä ja surauta sauvasekoittimella tasaiseksi. Anna gazpachon viilentyä kunnolla jääkaapissa. Minä aion kokeilla tätä myös valmiiksi kylmänä keittona, siis tuoreista mansikoista soseutettuna. Tekotapahan on samanlainen kuin smoothieissa, nyt kyseessä on vain suolainen soppa, joka ei aineksiensa puolesta vaadi kypsentämistä.

Tee ennen tarjoilua kreemi. Irrota basilikan lehdet ja sekoita ne ranskankermaan sauvasekoittimella. Voit myös silputa lehdet käsin ja sekoittaa ne ranskankermaan yksinkertaisesti sellaisenaan. Kaada mansikkagazpacho pieniin laseihin tai kippoihin ja valuta lusikalla keskelle kreemisilmä. Rouhi päälle vielä mustapippuria ja lusikoi menemään.

kevätsipuli-tsatsiki

Tsatsiki on meidän perheen ikuinen kestosuosikki. Sitä on tarjolla piknikillä, pääsiäisenä ja uutena vuotena – oikeastaan aina, kun haluamme herkutella. Suosion syy juontaa juurensa 90-luvulla Kreikan merellä vietetyille jokavuotisille lomaviikoille. Jokainen pikkukylä teki jugurttisoosin omintakeisella tavallaan. Niinpä mekin uskalsimme soveltaa alkuperäistä reseptiä ja sotkimme mukaan sesongissa olevaa kevätsipulia ja pienen palan raastettua inkivääriä, joka oli jäänyt yli edellisen päivän ruuasta.

Kevätsipuli-tsatsiki

2 dl paksua turkkilaista jugurttia
pieni pala tuoretta inkivääriä
2 valkosipulinkynttä
reilu 10 cm pätkä kurkkua
kevätsipulin varsi
ruohosipulia
oliiviöljyä
suolaa ja pippuria

Raasta ja valuta kurkku. Silppua valkosipuli, ruohosipuli ja kevätsipulin vihreä varsi. Raasta inkivääri. Sekoita jugurttiin valutettu kurkku ja sipulit, mausta suolalla ja pippurilla. Kaada päälle ennen tarjoilua hyvää oliiviöljyä. Syö kalan ja perunoiden lisukkeena tai vaikka sellaisenaan leivän päällä. Maistuu erityisesti tumman saaristolaisleivän tai ruisleivän kaverina.

juhannusmenu kevätsipuli tsatsiki

Näillä mennään, jos muuta ei keksitä. Vielä on neljä päivää aikaa selailla reseptiarkistoja, muotoilla juhannusmenua ja pitää peukkuja sille, että perinteinen juhannussää väistyy ja antaa tilaa auringolle. Jos kuitenkin suomen vähäluminen kesä pitää pintansa, täytyy pukeutua villapaitaan, kumisaappaisiin ja oikeaan asenteeseen. Sillä suomalainenhan juhlii, vaikka väkisin.