Mielettömien maisemien Arctic Giant – vieraana Jättiläisenmaassa

Yhteistyössä: Arctic Giant – Jättiläisenmaa

”Jos tulet Paltamoon, sinun on ehdottomasti yövyttävä Arctic Giantin linnunpesässä”. Seison Kainuun matkamessuosastolla, ja olen todennäköisesti huvittava näky, sillä tuijotan matkailuorganisaation edustajaa pöllämystyneenä. Aivojeni muodostama mielikuva on niin vahva, että sulkiessani silmät muutamaksi sekunniksi singahdan suoraan jonnekin korkealle. Turvalliseen ja lämpimään pesään, josta kavala maailma on kaukana. Ympärillä vain hiljainen metsä ja kauaksi horisonttiin kasvava korpimaisema. Ennen kuin ehdin ajatella asiaa sen pitemmälle, vastaan: ”Totta, mutta miten Paltamoon pääsee?” Minulla ei ole mitään käsitystä, missä Paltamo sijaitsee, mutta olen päättänyt matkustaa sinne silti.

Käykin ilmi, että Paltamoon pääsee Helsingistä junalla seitsemässä tunnissa. Ei mikään mahdoton matka, sopivasti työpäivän mittainen. Siispä kone kainaloon, huopatossut jalkaan, untuvatakki niskaan ja kohti rautatieasemaa. Jättiläisenmaa, täältä tullaan!

arctic giant paltamo

arctic giant paltamo

arctic giant paltamo

Jättiläisenmaan isäntä, Vesa Homanen on vastassa asemalla. Hän kysyy tarvitseeko käydä kyläkaupan kautta, mutta minä olen varautunut omilla eväillä. Auton nokka käännetään siis saman tien jättien kortteeria kohti. Matkaa Paltamon rautatieasemalta on reilut 20 kilometriä.

Ehdimme vaihtaa kuulumisia ja ihailla auton valokeilassa vilahtavia tykkylumisia puita. Vesa kertoo tarinoita Arctic Giantin alkutaipaleelta. Siitä, miten hän vuonna 2007 päätyi vaimonsa Anjan kanssa puolukkaan melkein kymmenen vuotta aiemmin hylätyn Kivesvaaran laskettelukeskuksen rinteille ja havahtui unohtumattomiin maisemiin.

Satumaiset maisemat lumosivat pariskunnan, eikä aikaakaan kun he lunastivat entisen hiihtokeskuksen huipun itselleen. Vanhat rakennukset saivat uuden elämän, remontoinnissa vain mielikuvitus oli rajana. Sopivia osia säilytettiin ja hyviä rakenteita hyödynnettiin. Hissin yläasemasta muokkautui näköalasauna ja päärakennuksesta luksuslinnunpönttöjen kotipesä. Arctic Giant eli Jättiläisenmaa vietti avajaisiaan vuonna 2012.

arctic giant paltamo

arctic giant paltamo

Paljon on rakennettu myös uutta. Tarina kertoo, että Vesa, jolla ei ollut aiempaa kokemusta timpurinhommista, selviytyi valtavasta urakasta entisaikojen jättiläisten henkien avustuksella. Henget pitelivät nauloja ja minä vasaraa, isäntä naurahtaa ja iskee silmää.

Ihan tuulesta temmattuja vanhat tarut eivät ole, sillä jo 100 vuotta sitten Eino Leino istui Kivesvaaran laella ja kirjoitti jättiläisistä, jotka asuvat vaaran suurissa saleissa. Ja onpa alueella asunut kirkonkirjojenkin mukaan kolme kainuulaista jättiä, 2,5-metrisiksi kasvaneita. Heistä yhden kunniaksi on sävelletty oopperakin, joka esitetään Paltamon metsissä kesällä 2019.

Jättiläiset ovat edelleen vahvasti läsnä, ja rakentaminenkin jatkuu. Uudet aivan rinteen partaalle pystytetyt pöntöt ovat loppusilausta vaille valmiit. Vastavalmistuneita mökkejä ei ole vielä ehditty lisätä edes Arctic Giantin nettisivuille. Ne on nimetty suurten lintujen mukaan. Minun pari viikkoa sitten avatun asumukseni nimi on Tuulihaukka. Pelkkä nimi nostaa käsivarteni ihon kananlihalle.

arctic giant paltamo

arctic giant paltamo

arctic giant paltamo

Vesa esittelee pienen, mutta kotoisan mökin varustusta. Tuore puu tuoksuu ihanalta. Tuossa on pieni keittiöseinämä, tuossa kylpyhuone ja sauna. Takaseinä on käytännössä yhtä suurta ikkunaa, ja moottoroidut sängyt on sijoitettu niin, että niissä loikoillessa voi ihailla maisemaa, joka jatkuu kymmenien kilometrien taakse. Siis jos ei ole pimeää. Nyt on, enkä vielä osaa kuvitella, millainen satumaa minua aamulla odottaa.

Mökin ovenpielessä nojailee pari sauvakävelysauvoja ja yhdet lumikengät. Naulassa roikkuu otsalamppuja, joita isäntä kehottaa käyttämään jo samana iltana. Laita kuule sauna lämpiämään, käy kävelyllä ja kuuntele, kun jättiläiset kuiskuttelevat pakkasen sokerihuurruttamissa puissa, hän ehdottaa.

Minä teen työtä käskettyä. Revin itselleni palasen kainuulaista rieskaa, höylään päälle juustoa ja levitän reilusti voita. Sitten puen päälleni paksuimmat vaatteet, mitä laukustani löydän. Pakkasta vaaran laella ei ole läheskään niin paljon kuin tasamaalla, mutta kylmä ulkona silti on. Taivas on mennyt pilveen, ja lumi leijailee timantteina otsalampun valossa.

Alueella olevasta 70 majoituspaikasta on sesongin ulkopuolella olevana torstaina käytössä vain muutama. Rauhassa saa olla, yksin omien ajatusten armoilla. Jättiläisten tarinat alkavat elää mielessäni omaa elämäänsä ja sydän havahtuu hakkaamaan tiheämmin. Toppahousut kahisevat ja huopatossut painautuvat puuterilumeen. Lenkki jää lyhyeksi, sillä vaikka Vesa on vakuutellut henkien olevan arkoja ja ystävällismielisiä, mielikuvitukseni kasvattaa pimeyteen kummajaisia, jotka vaanivat tykkylumeen kääriytyneiden kuusten takana. Kiristän askelteni tahtia ja palaan turvalliseen linnunpesään, saunon ja nukahdan nopeasti kaiken kokemani jälkeen.

arctic giant paltamo

arctic giant paltamo

Kello soi jo ennen kahdeksaa. Kiire ei ole mihinkään, paitsi ihailemaan auringonnousua. Avaan silmäni ja ehdin päästää suustani pari voimasanaa. Ilman silmälaseja maisema näyttää hunnuttuneen harmaaseen hernerokkasumuun. Se niistä huimaavista näkymistä, huokaan. Sitten ujutan lasit päähäni ja olen pudota hämmästyksestä sängyltä. Näkymä on järisyttävä.

Mitään tällaista en ole elinaikanani nähnyt. Kainuulainen korpimaisema on maalattu valkoisen ja sinisen eri sävyillä, ja se näyttää jatkuvan loputtomiin. Aurinko on vielä horisontin takana, mutta värjää jo taivaanrantaa punaisellaan. Hengästyttää ja harmittaa hurjasti, etten voi jakaa kokemusta kenenkään kanssa. Kaappaan kameran syliini ja otan kymmeniä kuvia, vaikka tiedän, ettei yksikään otoksista anna oikeutta sille hengästyttävälle kauneudelle, jota olen päässyt todistamaan.

arctic giant paltamo

arctic giant paltamo

arctic giant paltamo

Juon nopeasti lasin mehua ja hyppään toppavaatteisiini. Aamiainen saa nyt unohtua, tärkeämpää on päästä kokemaan maisema kaikilla aisteilla. Pakkanen on kiristynyt, aamun sininen hetki on jo alkanut kurottaa kohti päivänvaloa. Otan juoksuaskelia, ryntäilen hangessa päättömästi kohti nousevaa aurinkoa. Kipuan lumilämpäreen päälle ja viritän kamerani valmiiksi.

Hädin tuskin ehdin painaa laukaisinta kahta kertaa, kun isäntä huutelee panneensa kahvin porisemaan. Mutta sitä ennen hän johdattaa minut päärakennuksen keskellä kohoavaan torniin. Annan kameran laulaa.

arctic giant paltamo

arctic giant paltamo

Sydän tahtoo jälleen kerran pakahtua. Miten paljon kotimaassa onkaan nähtävää, uskomattomia paikkoja, jotka salpaavat hengen! Miten ihmeellinen luonto, joka saa leuan loksahtamaan sijoiltaan ja miten käsittämättömiä kokemuksia, jotka jättävät syvän jäljen. Mikä meitä vaivaa, miksi me emme näe metsää puilta, vaan hyppäämme koneeseen planeetan hyvinvointia uhmaten, ja kiidämme Kaukoitään?

Ravistelen itseni irti ahdistavista ilmastonmuutosajatuksista ja laskeudun tornista maan tasalle. Vesa kertoo, että jälkikasvu on hänen onnekseen ilmoittanut innokkuudestaan jatkaa vanhempien työtä. Yksi heistä on rakentanut päärakennuksen läheisyyteen snowtube-radan. Kikatan ja kiljun, ja lasken mäen kolme kertaa. Punaisin poskin ja hymy huulilla astun sisään saliin, jossa kuuma teekupponen höyryää ja emännän leipoma lämmin nokkospulla tuoksuu.

Vilkaisen kelloa. Juna puksuttaa jo Oulusta kohti Paltamoa ja lähdön hetki on väistämättä edessä. Lumikenkäilemään en ehtinyt, mutta onneksi maisemia sai ihailla sisätiloistakin. Vajaa vuorokausi jättiläisten kotikonnuilla riitti vakuuttamaan minut, tahdon tänne takaisin, ehkä jo kuluvana keväänä. Nyt kuitenkin pakkaan haikeana laukkuni ja heitän sen isännän auton takakonttiin. Arctic Giant ja sen jättiläiset jäävät odottamaan uusia vieraita.

arctic giant paltamo

Kun katsoo maailmaa jättiläisen silmin, näkee kauas ja tuntee isosti. Kiitos unohtumattomasta kokemuksesta, Arctic Giant. Olen lumoutunut.

Yksin karhujen keskellä – selviytymisopas kesämökille

Täällä sitä ollaan. Järven rannalla, paahteisena päivänä, aurinkotuolissa, jonka vierellä varjossa lämpömittarin lukemat ovat nousseet lähes kolmeenkymmeneen asteeseen. Lappiin on annettu hellevaroitus, mutta kuuma on kuulkaa myös näillä Etelä-Savon leveysasteilla. On kaikilla mittapuilla täydellinen kesäpäivä tuhansien järvien jumalaisen kauniissa maassa, mutta vatsanpohjassa kasvaa siitä huolimatta inhottava musta möykky. Olen mökillä yksin.

selvitytymisopas kesämökille

En ole tottunut olemaan itsekseni. En varsinkaan keskellä vuokramökin vierasta ympäristöä, tilanteessa, jossa lähin kauppa on kymmenen kilometrin päässä ja kulkuvälineenä vain omat jalat tai vanha, nitisevä polkupyörä. Joku saattaisi huudahtaa tässä vaiheessa, että haloo, maaseudulla asuu kymmeniätuhansia suomalaisia, joiden kauppareissu kestää tunnin tai kaksi, ja silti pärjäilevät hyvin. Totta sekin, mutta siitä huolimatta totean, että tällainen vannoutunut kaupunkilainen on uudessa tilanteessa hiukan hukassa ja hätää kärsimässä.

Normaalisti nautin yksinolosta. Saa tehdä mitä haluaa, syödä yksin kaikki herkut, keskittyä asioihin, joista nauttii ja uppoutua omiin ajatuksiin ilman muiden ihmisten mielipiteitä tai muita häiriötekijöitä. Ketään muuta ei tarvitse hetkeen ottaa huomioon. Nautin, mutta vain silloin kun olen kotona tai muussa turvalliselta tuntuvassa ympäristössä. Kun lähiympäristössä liikkuu todistetusti karhuja, linnut elämöivät järvellä, metsikön mättäät suhisevat ja mökki natisee ja naksuu epämääräisesti, olen varpaillani ja välillä jännityksestä jäykkänä.

radio suomi

Viikonloppuna kummityttöni vanhempineen teki yllätysvisiitin. He toivat minulle radion, ja pääsin takaisin sivistyksen pariin. Lehtiä tänne ei nimittäin tule, enkä jostain syystä ole tottunut lukemaan uutisia kännykällä tai muutenkaan selailemaan päivän tapahtumia netissä. Olen ollut uutispimennossa, ja nyt pitkästä aikaa kartalla. Ehkä tämä tästä.

Reilun viikon kokemuksella kirjattakoon ylös muutama keino, jolla aikaa voi kuluttaa ja mielen harhauttaa pienen paniikin pyrkiessä pintaan. Selviytymisopas kesämökille korpien keskelle, karhujen kotikulmille, olkaa niin hyvät!

Puhu rohkeasti itseksesi. Juttele rantakaislikkossa ruokaileville joutsenille, kommentoi räkättirastaiden rosvoluonnetta (syövät kaikki mustikat pihasta, prkl), anna ampiaisten, paarmojen ja kärpästen kuulla kunniansa, kommentoi rannassa uivien pikkukalojen käyttäytymistä ja hätistele hyttysiä kirosanoin. Sisiliskokin kuuntelee, jos puhut oikein hiljaa, ja niin tekevät hiiretkin, jotka rapistelevat terassilaudoituksen alla. Voit myös sanoittaa omaa tekemistäsi ja kysyä retorisia kysymyksiä, kuten mitähän minä tänään söisin tai uskaltaisinkohan mennä uimaan?

Jos lähistöllä asuu (mökki)naapureita, käy sanomassa heille moi, ja jos yhtään tuntuu siltä, vaihda puhelinnumeroita. Jos jotain sattuu, on hyvä olla edes joku, joka asuu lähellä ja jolle soittaa.

kirjasto lomalukemista

Uppoudu muihin maailmoihin. Hanki kirjastokortti paikalliseen kyläkirjastoon ja kanna mökille kasa kirjoja. Lue kesämökille kerääntyneitä vanhoja naistenlehtiä tai täytä ristikoita, jos lehdet on jo luettu. Myös blogien lukemiseen on kerrankin aikaa, vink vink! Virittele ulos lukunurkkaus tyynyistä ja täkeistä, heittäydy riippumattoon tai laiturille ja uita varpaita vedessä.

Tee tavallisista askareista kiinnostavia. Vaikka sisällä olisi kaikki keittiöherkut, kasaa likaiset astiat pesuvateihin ja tiskaa ne ulkona. Anna kippojen kuivua auringossa ja kanna ne sitten suoraan kaappeihin. Lämmitä saunaa antaumuksella, saunajuoma kädessäsi, elävää tulta fiilistellen. Tee halkojen hakkaamisesta tai souturetkestä treenihetki. Kastele kukat ja keittiöpuutarha aamulla, päivällä ja illalla. Rapsuta porraskaiteet vanhasta maalista, öljyä terassi tai tee pientä pintaremonttia sisällä.

mustikkapasta

Ota mökille mukaan muutama keittokirja tai selaile ruokablogeja. Kokkaa jotain, mitä et ole ikinä ennen kokeillut. Kerää marjoja ja sieniä. Ota lasi viiniä, sekoita drinkki tai testaa uutta siiderimerkkiä. Osta vain lempiaineksiasi ja herkuttele häpeilemättöästi. Nauti siitä, että saat syödä kaiken yksin.

Jos et tarkoituksella ole vetäytynyt hiljaisuuden retriittiin, ole yhteyksissä ulkomaailmaan. Soita kaverille, viestittele ystävien kanssa, kirjoita vaikka kirje sukulaiselle, jota et ole pitkään aikaan tavannut. Jos ulkomaailma ei kiinnosta, kirjoita päiväkirjaa tai raapusta ajatuksesi muulla tavalla paperille. Jos pelottaa tai jännittää, anna tunteiden tulla ulos tavalla tai toisella.

japanilaiset ristikot

Pyöräile lähimpään kylään tai kaupunkiin. Etsi paikallinen kirpputori, maalaistori, kahvila ja turisti-info. Osta mansikoita ja kokoa mukaasi nippu esitteitä ja lue ne tarkkaan läpi. Saatat löytää elämyksiä, joita et osannut etsiäkään. Kuten maksuton villiyrttiruokakurssi tai Tuusniemen kesäteatterin Tankki täyteen -näytös, jonne järjestetään ilmainen kuljetus Rantasalmen keskustasta.

Tee asioita, joihin kotona ei koskaan ole aikaa tai viitseliäisyyttä (ainakaan minulla). Lakkaa kynnet, höylää sääret, nypi kulmakarvat, leikkaa otsatukka, käytä kasvonaamioita, tee jalkahoito ja testaa ne kaikki näytepakkaukset, joita olet vuoden aikana meikkipussiin haalinut.

lomalukemista

Yritä välillä olla tekemättä mitään. Makaa laiturilla, riippumatossa tai sohvalla. Tuijottele pilviä, tuulessa taipuvia puita, kimalaisten tanssia, sudenkorentojen lentoratoja ja auringon kimallusta veden pinnalla. Kuuntele kuikan huutoa, heinäsirkan siritystä, pikkulintujen konserttia tai radiota, jos et luonnon äänistä piittaa. Käännä kanava Yle Radio Suomen kohdalle, sulje silmät ja seuraa vaikka joka arkipäivä klo 17.30 lähetettävää radioteatterin kuunnelmaa Gösta Sundqvistin urasta ja elämästä.

Kun ilta hämärtyy, sytytä kynttilä tai sähkövalot. Kuuntele rauhallista musiikkia ja lue kirjaa, josta jää hyvä mieli. Jos olet herkkä äänille, käytä korvatulppia. Lukitse ovet yöksi ja jos se oloa helpottaa, nuku vaikka nalle kainalossa. Jos uni ei tule, voi aina nousta ihailemaan auringonnousua, aamuneljältä maisema on kauneimmillaan.

iltarusko

Jos minä, jännittämisen piirimestari, pystyn tähän, pystyt sinäkin.

Mökkiterveisin, Pia.

Ps. Heinäkuisten helteiden kunniaksi vielä yksi muistutus: juo vettä. Hanavettä, kaivovettä, vissyvettä, mitä tahansa vettä, kunhan juot sitä riittävästi. Helteellä ihon pinnasta haihtuu vettä hanakasti ja hien myötä elimistöstä poistuu sille elintärkeitä suoloja. Muista siksi myös syödä, vaikkei vatsa kuumuudessa kurnisikaan. Jääkaappikylmä alkoholi viilentää, mutta poistaa samalla nestettä. Kulauta kurkkuun vähintään yhtä monta annosta alkoholitonta juomaa kuin olet nauttinut viiniä, olutta, siideriä tai ginitonikkeja. Nestehukka stalkkaa meitä väsymättä joka ikinen helteinen hetki. Ole siis fiksu ja juo vettä.

Seesamilohileivät – eli (pitkä) tarina lähtemisen vaikeudesta

Edessä on kauan odotettu ja kesän ainoa kokonainen mökkiviikko. Tarkoitus oli saapua vuokralukaaliin hyvissä ajoin, heti aamupäivästä, ja maksimoida mökkiaika. Aikomus oli myös selata hyvissä ajoin reseptiarkistoja ja ruokablogeja, jotta kauppareissu hoituisi ripeästi ja sutjakkaasti. Sitten sattuma puuttui peliin.

Ennen mökkiviikkoa oli ohjelmassa arkiviikko Helsingissä. Mies palasi hetkeksi sorvin ääreen, minun kalenterissani luki: blogiviikko. Tiedossa oli artikkeleiden luonnostelua, yhteistyöprojektien edistämistä, sähköpostien perkaamista, mediakortin päivitystä, vanhojen tekstien hakukoneoptimointia, tulevan suunnittelua ja sen semmoista, peruskauraa.

järven pinta

Sunnuntaina päätin kuitenkin olla palaamatta Helsinkiin. Jäin siskon perheen kanssa mökille muutamaksi ekstrapäiväksi, kun mies jo päristeli moottoripyörällään takaisin pääkaupunkiin. Ehtisin kyllä hoitaa tärkeimmät blogihommat loppuviikollakin, järkeilin. Sitä paitsi, kun antaa aivojen levätä, luovuuskin kukoistaa herkemmin. Tai niin minä kuvittelin.

Tiistaina köröttelin bussilla kuusi tuntia kotiin ja päätin samalla vaivalla kantaa keskustasta mukanani viisi kiloa mansikkaa. Tosi hyvä idea. Ilma oli painostava ja hikikarpalot valuivat pitkin selkää, kun kävelin metrolta kohti kotia mansikkalaatikkoa kantaen. Selässä painava reppu, olalla kangaskassi ja jalassa numeroa liian pienet farkut. Paksu ajonahkarotsi hiost, kompastelin tämän tästä omiin väsyneisiin jalkoihini ja pelkäsin punaisten marjojen vyöryvän maahan seuraavalla sekunnilla. Kynnyksen yli astuttuani en saanut takkia pois päältäni, se oli liimaantunut käsivarsieni hikiseen ihoon.

Ennen blogihommia edessä oli mansikkasouvin lisäksi asunnon siivoaminen siihen kuntoon, että siitä kehtaa ottaa muutaman edustuskuvan. Tavoitteena oli vihdoinkin vuokrata koti oman loman ajaksi sitä tarvitseville. Tuumasta toimeen, jota kestikin sitten pitkälle seuraavaan iltapäivään. Klikkasin hiirellä julkaisunappulaa keskiviikkona viideltä. Sitten pääsin käsiksi viikon varsinaiseen agendaan.

Torstai livahti käsistä liukkaammin kuin koskaan. Räknäsin syksyn tuloja ja menoja, rustasin uutta esitelytekstiä, listasin elokuun kirjoitusaiheita ja uppouduin ajatuksiini niin, että unohdin syödä lounasta. Nopean viime vuoden kanttarelleista väännetyn pastan jälkeen kiirehdin afterworkeille Sörnäisten rantatien kupeeseen reinkarnaation kokeneelle mbarin terassille, jota Merikerhoksikin kutsutaan.

tyyni järven pinta

Tuli perjantai. Olin sopinut yökyläileväni ystäväni luona Nurmijärvellä. Pakkasin mökkikamppeet valmiiksi ja ravasin ympäri huushollia yrittäen eläytyä tulevien vuokralaisten tuntemuksiin heidän tutkaillessaan kotiamme kriittisin silmin. Tämä kaappi täytyy vielä järjestellä ja tuo tyhjentää, lipaston sisältö on pakattava ikeakasseihin, läppärit ja muu arvotavara on piilotettava lukittavaan vaatehuoneeseen, joulukoristeet(!) roudattava varastoon ja vessan lattiakin kuurattava. Roskakaappiin kirjoitettava lajitteluohjeet ja jääkaappia raivattava, jotta sinne mahtuu myös vieraiden ruuat. Lista oli loputon ja reseptien googlauksesta karsittiin ensimmäisenä. Kuten arvata saattaa puoliakaan en ehtinyt suorittamaan, ennen kuin oli ahtauduttava taas ajotakkiin ja suoriuduttava puolijuoksua kohti Kampin bussilaitureita. Mies lupasi hoitaa loput.

Illalla ystäväni luona naputtelin vielä muistilistan miehelle, joka alkoi kuulostaa puhelimessa epätoivoiselta. Näin jälkiviisaana voisin todeta, että lista (ja ensimmäisen vuokrausjakson ajankohta) oli jokseenkin kohtuuton. Siinä vaiheessa, kun kilistelin kaverini kanssa vaaleanpunaisella kuohuvalla, mies hinkkasi kylppärin lattialaattojen pinttyneitä saumoja. Eri reilua, eikö? Asetelma johti lauantai-aamuna kipakkaan sananvaihtoon, josta olen kaikkea muuta kuin ylpeä.

Yhden aikaan mies kaartaa nurmijärveläisen kerrostaloalueen parkkipaikalle ja matka kohteeseen voi viimeinkin alkaa. Molemmat ovat ärsyyntyneitä toisiinsa ja kinastelu jatkuu vielä taukopaikallakin. Kauppareissu typistyy pienen kylän K-marketiin, ostoskärryyn kerätään pikaisesti muutaman päivän ruokatarpeet. Isommalle kirkolle on ajettava myöhemmin, nyt ei pysty. Taivas täyttyy tummista pilvistä ja kastelee meidät sekä venerantaan piilottamamme matkatavarat. Soudamme saareen sateen maalatessa tyynen järven pintaan pieniä renkaita. Mieli rauhoittuu jokaisella airon vedolla veden kohistessa veneen kokassa.

Keskellä järveä soi puhelin. Vuokralaiset ovat eksyksissä, eivätkä ole löytäneet kioskia, jossa avaimet odottavat heitä. Englantini takeltelee ja tanskalainen aksentti värittää keskustelua linjan toisessa päässä. Koko järvi taatusti kuulee keskustelun. Selviää, että he eivät ole saaneet aiempia viestejäni. Onneksi vanhempi pariskunta ottaa asian rauhallisesti ja lähtee uudelle etsintäkierrokselle. Ristin kaikki sormeni ja varpaani ja toivon parasta.

näkymä laiturilta

Rantauduttuamme saareen nostamme pakaasit laiturille ja riisumme ajokamppeet siihen paikkaan. Kello on melkein kuusi. Istumme märillä portailla avojaloin ja nojaamme toisiimme voipuneina. Huh, mikä päivä.

Kuten satuhäissäkin sanotaan: viimein kaikki oli hyvin. Vaikka seesamilohileipien ainekset ovat edelleen kaupassa, toinen tyynyliina ja pyyhe unohtuivat matkatavaroista ja puolet mökille varatuista kuiva-aineksista jäi kotiin, mökkifiilikseen voi aina luottaa. Grillikatoksessa kypsyy loimulohi, saunan piipusta tupruttaa savu ja roseviini lasissa on ihanan kylmää. Mökin kirjahyllystä löytyi Alistair MacLeanin Pako yli Jaavan meren vuodelta 1958 sekä vitsikirja varttuneille. Meidän Helsingin-kotiin asettuneilta vuokralaisilta tulee viesti: ”olemme majoittuneet, kaikki on hyvin ja meillä on viiniä lasissa.” Olen niin helpottunut, että melkein itken. Sunnuntain aamupalapöydässä olen jo laskeutunut mökkirauhaan.

mökkiaamiainen

Tällaista meillä, mitenkäs teidän mökkikesä sujuu? Kirjattakoon alle vielä se otsikossa luvattu resepti, jonka alkuperäinen versio on painettu Hesariin helmikuussa 2015. Seesamilohileivät pääsevät pöytään huomenna, heti isolla kirkolla käynnin jälkeen.

Seesamilohileivät neljälle

300 g lohifileetä
1/2 tl suolaa
2 rkl seesaminsiemeniä
sopivasti (seesaminsiemen)öljyä
1 kypsä avokado
4 siivua maalaisleipää
1 limen tai puolikkaan sitruunan mehu
100 g fetajuustoa
reilusti hienonnettua korianteria
muutama kevätsipulin varsi
mustapippuria myllystä

Irrota kalasta nahka ja ripottele sille suolaa. Leikkaa noin sentin siivuiksi, pyörittele seesaminsiemenissä ja paista pannulla öljyssä pari minuuttia per puoli. Voit myös käyttää valmiiksi paistettua (tai loimutettua) lohta ja maustaa sen seesaminsiemenöljyllä ja -siemenillä jälkeenpäin. Paahda leivät. Kaavi avokadon liha lusikalla ja muhenna se leiville. Purista päälle sitrusmehu ja rouhaise muutama kierros mustapippuria. Lisää kypsät lohiviipaleet ja murustele pinnalle feta. Silppua lopuksi kevätsipulin varret sekä korianteri ja viimeistele leivät. Haukkaa reilu pala ja siemaise kyytipojaksi lasillinen hyvää valkoviiniä.