Jäähyväiset kesäparatiisille

Siinä se nyt oli. Viesti, jonka olin aavistanut tulevan, vaikka kuinka koetin olla ajattelematta asiaa. Mökin vuokrasopimus päättyisi vuoden 2019 loppuun. Edessä olivat jäähyväiset kesäparatiisille.

Olisin halunnut viivytellä ja jättää kysymättä, ennen kuin on pakko. Mies kuitenkin halusi tietää. Ymmärrän sen kyllä, sillä kampetta oli kertynyt mökin kaappeihin sellaiset määrät, että niiden roudaamiseen tarvittiin enemmän kuin neljä kättä ja moottoripyörä. Oli katsottava kalenteriin, suunniteltava aikataulu ja lainattava auto.

jäähyväiset mökkiparatiisille

Pala nousi kurkkuun ja purskahdin itkuun. Tunteiden voimakkuus yllätti itsenikin ja vasta siinä hetkessä tajusin, kuinka tärkeä punaisesta tuvasta ja mielen rauhoittavasta mökkimaisemasta oli meille molemmille tullut. Ajatus siitä, että en ehkä enää koskaan pääsisi istumaan tällä lasiverannalla, uittamaan varpaitani tältä laiturilta, saunomaan näillä lauteilla ja uimaan kirkasvetisessä järvessä, oli lohduton.

Ikävä tulee paitsi mökkimaisemaa myös rauhaa ja levollisuutta, kurkien kailotusta, joutsenten laulua, kuikan kaihoisaa huutoa ja isokoskeloiden sukellusnäytöksiä. Ei enää uskomattomia auringonlaskuja, romanttisia souturetkiä, rasvatyyntä järvenpintaa, pihapiirin mustikkamättäitä, hiekkapohjassa vaeltavia simpukoita eikä rannassa nukkuvia haukia. Ei riippumatossa loikoilua, takkatuleen tuijottelua, saunan lämmittämistä ja kesäkeittiön tuoksuja. Ainakaan tässä eteläsavolaisessa osoitteessa.

jäähyväiset mökkiparatiisille

jäähyväiset mökkiparatiisille

Nyyhkytykselle ei meinannut millään tulla loppua. Kipusin kainaloon ja yritin hengittää syvään. Illalla saunan lauteilla mies käytti kovia kirosanoja, minä seisoin kylpytakissani laiturilla, seurasin kurkiauran lentoa ja annoin viileän tuulen riepotella tukkaa ja helmojani. Olo oli haikea.

Siksi mökkikesää jatkettiin tänä vuonna lokakuulle asti. Viimeisenä viikonloppuna jätimme jäähyväiset kesäparatiisille. Pakkasimme ja puunasimme, tyhjensimme kaappeja ja täytimme auton takakonttia. Kyytiin kannettiin kaiken muun mökkikamppeen lisäksi pulsaattoripesukone, iso laatikollinen kirpputorilta kerättyjä astioita, kolme kangaskassillista lukemattomia kirjoja, repullinen reseptejä, laukullinen lakanoita ja mieletön määrä mökkivaatteita. Kenkiäkin oli kertynyt nurkkiin vino pino.

jäähyväiset mökkiparatiisille

Monivuotiset yrtit kaivettiin ylös ja Jyväskylästä saatu perinneraparperi siirrettiin ämpäriin. Laituri nostettiin talviteloille ja tuhkatkin tyhjennettiin pesästä. Viimeisenä pimeänä yönä onnistuin kadottamaan toisen korvakoruni huussipolulle. Jääköön se muistoksi mökkimaisemaan, merkiksi minusta ja meidän täydellisistä mökkikesistämme.

Ovea lukitessa ei tuntunut oikeastaan miltään. Haikeus oli haudattu toiveikkuuden alle.

jäähyväiset mökkiparatiisille

Saattaa olla, että pääsemme vielä piipahtamaan tutuksi tulleissa maisemissa, mutta koko kesää meillä ei ole mahdollisuus siellä enää viettää. Omistaja haluaa ensi vuonna viettää enemmän aikaa omilla tiluksillaan. Ymmärrän hyvin, sillä jos minulla olisi täydellinen pakopaikka, olisin siellä aina. Siksi hakuvahdit on nyt asetettu, ja sormet selailevat myyntipalstoja harva se päivä.

jäähyväiset mökkiparatiisille

Rantasauna, etelään tai lounaaseen katsova lasiveranta, kirkas vesi ja alle kolmen tunnin ajomatka Helsingistä. Sähköjä emme välttämättä tarvitse, mutta oma kaivo olisi hyvä olla. Aitta vieraille tai ainakin mahdollisuus rakentaa sellainen. Bussipysäkki korkeintaan kymmenen kilometrin päässä. Siinä kai ne tärkeimmät. Ehkäpä ensi kesänä meillä onkin ikioma kesäparatiisi?

Vuoden vanhempi ja viikon verran viisaampi?

Tuolta se tuli ja tuonne se meni. Keskikesän juhla, vuoden valoisin yö. Kokko syttyi ja sammui, kuohuviinipullot palautettiin tyhjinä lähikauppaan ja jääkaappi on täynnä tähteitä. Ja juhannuslapsikin on jälleen vuoden vanhempi.

hiipunut kokko

Rypyt silmien ympärillä ovat naurusta syviä, iho auringosta hehkuva. Vyötärö vielä kapea, lantio vuoden verran leveämpi. Valon vaalentamat hiukset ovat venähtäneet pituutta, joukossa muutama harmaa ja hartioilla kaksihaaraisten armeija. Varpaat on maalattu punaisiksi, ranteessa hohtaa hopeinen koru. Kaiverretut kirjaimet muistuttavat elämästä. Se on tässä ja nyt, ei sitten kun tai eläkkeellä.

skumppaa kiitos!

Kaksitoista tuntia ennen vuorokauden vaihtumista syntymäpäivän puolelle sankaritar painiskelee tuttujen kysymysten äärellä. Ei ole viisastunut vuodessa piiruakaan. Jos kutsun esittää nyt, tuleeko kukaan? Onko kaupungissa ketään, ovatko kaikki karanneet mökille? Onko mökkikutsu kadonnut bittitaivaaseen? Miksi emme kuulu yhteenkään mökkijuhannusporukkaan? Miksei meillä vieläkään ole mökkiä? Juhannuslapsen ainainen angsti hipoo ennätyslukemia.

skumppaa kiitos

Olen vuosikausia liputtanut stressittömän kaupunkijuhannuksen ja spontaanien puistopiknikkien puolesta, mutta tänä kesänä tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että mittumaari kaupungissa on nyt nähty. Helsinki ei ole enää hiljainen, se on täynnä juhannusjuhlia, toikkaroivia teinejä, jytkyttäviä bassoja ja keskustan katuja tallaavia turisteja. On pakko myöntää, että keski-ikäinen tahtoo jotain muuta. Rikkumatonta rauhaa, lintujen konsertteja, punaiseksi värjääntyviä horisontteja, kuikan huutoa, lämpiävän puusaunan tuoksua, järvivedessä heiluvia varpaita ja laiturilla nautittuja aamiaisia, jotka loppuvat siihen, mistä lounas alkaa.

villasukat suomen kesä

saimaa jamit teurastamolla

Avoin kutsu heitettiin lopulta ilmoille. Varoitusaika oli olematon, eikä kukaan tullut, mutta ei maailma siihen kaatunut. Rankkasateen päätyttyä korkkasimme kuplivan kahdestaan, sitten pakkasimme viltin, untuvatakin ja villasukat reppuun ja istahdimme Teurastamon nurmikolle toistemme kainaloon. Lavalle nousivat Matti Mikkola ja Saimaa. Kaikki oli hetken tässä.

skumppaa kiitos

Tarkastin juuri kalenterista, että ensi vuonna ikääntymistä juhlitaan juhannusaattona. Silloin aion olla mökillä tai ainakin poissa Helsingistä. En vielä tiedä kenen mökkirantaan tai omakotitalon takapihalle aion itseni änkeä. Ehkä ostamme oman pikkumökin tai alamme mökkitalkkareiksi, ehkä lainaamme ystävien tiluksia, ehkä meidät kutsutaan juhannusvieraiksi. Mene ja tiedä, kyllä hätä keinot keksii tässäkin tapauksessa. Mökkijuhannus 2018, täältä tullaan!