Kasvihuone vanhoista ikkunoista – aloittelijan vinkit rakentamiseen

Ensimmäiseksi rakennetaan kasvihuone, sanoin siipalleni, kun mietimme mistä päästä mökkiprojektia lähdetään purkamaan. Onkohan sellaisen rakentaminen hankalaa, mietti mies, ja ehdotti, josko sittenkin ostettaisiin valmis ratkaisu. Selailimme valikoimaa, mutta kaikki silmää miellyttävät vaihtoehdot maksoivat joko useita tuhansia tai niiden toimitusaika oli useita kuukausia. Joku muukin oli koronakevään aikana intoutunut upottamaan sormet multaan. En ihmettele, sillä puutarhassa puuhastelu on parasta lääkettä stressiin ja ahdistukseen.

kasvihuone vanhoista ikkunoista

Olin aivan varma, että kykenisimme nikkaroimaan viherhuoneen itsekin. Eihän siihen tarvita kuin muutama lauta, valokatetta ja mahdollisesti ikkunalasia. Mies nihkeili. Etsin internetistä ohjeet seinään tukeutuvan parin neliön kasvihuoneen rakentamiseen ja näytin niitä hänelle. Ehkä tuo saattaisi onnistua, mies vastasi, mutta ei edelleenkään ollut kovin vakuuttunut. Eniten arvelutti lasin käyttäminen, sillä en halunnut muovista kopperoa, joka ei kestäisi lumen painoa. Mieleen juolahti ajatus: entäpä jos rakennetaankin kasvihuone vanhoista ikkunoista?

Jatkoin kuitenkin sitkeästi valmiiden kasvihuoneiden guugelointia ja yritin etsiä ideoita itse väsätyistä versioista. Meni viikko ja toinenkin, siemenestä kasvatetut taimet tuotiin mökille ja ripoteltiin lasiverannan ikkunalaudoille. Tomaatit hujahtivat hetkessä honkkeleiksi ja chilitkin kaipasivat jo isompiin ruukkuihin. Alkoi olla kiire, sillä taivasalle kasveja ei voinut vielä kylmien öiden vuoksi siirtää. Lopulta vaihdoin strategiaa ja ryhdyin selvittämään, mistä voisi ostaa vanhoja ikkunoita. Mieluiten samankokoisia niin, että niistä saisi kasattua kasvihuoneen rungon.

kasvihuone vanhoista ikkunoista

kasvihuone vanhoista ikkunoista

Liityin useisiin Pieksämäen kirpputoriryhmiin, kyttäsin tori.fi:n tarjontaa ja kyselin kavereilta, osaisiko joku vinkata, mistä muualta etsiä. Lopulta jätin oman ostoilmoituksen FB-kirppikselle. Muutaman tunnin kuluttua nappasi. Herrashenkilö otti yhteyttä ja kysyi kuinka montako ikkunaa tarvitsen. Hänellä saattaisi olla peräti parikymmentä vanhaa, kapeaa ruutua vintille varastoituna. Tartuin tarjoukseen ja sanoin ottavani kaikki, jos ne ovat ehjiä ja samankokoisia. Sovimme treffit seuraavalle päivälle. Kasvihuone vanhoista ikkunoista saattaisi hyvinkin toteutua!

Omakotitalon pihalla haukkui koira. Vanha isäntä ajoi nurmikkoa ja nuorempi otti meidät vastaan. Ikkunat oli kannettu ulkoilmaan, niitä olikin vähemmän kuin mitä myyjä oli muistanut. Kaikki 12 olivat likaisia, mutta ehjiä, viisi euroa kappale. Pienessä tihkusateessa kannoimme ikkunat autoon, suoritimme sopuhinnan kännykällä ja hurautimme takaisin mökille.

kasvihuone vanhoista ikkunoista

kasvihuone vanhoista ikkunoista

Sitten alkoikin se haastavin osuus: toteuttaminen. Ensin piti valita paikka. Olimme kaavailleet kasvihuonetta metsän puolelle aurinkoiseen paikkaan, lähelle vanhaa puutarhakompostia. Metsäpläntti osoittautui kuitenkin turhan kaltevaksi ja kuntan alla oli isoja kiviä, joita ei noin vain siirreltäisi. Rannan tuntumassa oli tasaisempaa, etenkin kun vanha kanto osoittautui niin lahoksi, että sen sai helposti kaivettua perustusten tieltä pois. Aurinkoakin riittäisi, kun rannan ryteikkö raivattaisiin pois.

Kasvihuone vanhoista ikkunoista – aloittelijan vinkit rakentamiseen

Puutavaraa, multaa ja betonilaattoja olimme tilanneet tontille jo aiemmin, joten enää tarvitsi ryhtyä tuumasta toimeen. Istuimme alas ja hahmottelimme paperille kasvihuoneen muotoa. Pohjasta tulisi neliö ja katon etureuna asettuisi huomattavasti takareunaa korkeammalle, jotta talven lumikuorma liukuisi nätisti maahan, eikä jäisi seisomaan katolle. Laatat lyötiin vaateriin vatupassilla ja niiden päälle vasaroitiin puukehikko. Perustukset ovat melko kevyet, mutta maa niiden alla tiivistä. Aika näyttää miten ne kestävät talven yli. Seinät ja kattohirret nousivat lopulta nopeasti ja kasvihuone näytti jo tässä vaiheessa paljon upeammalta kuin olin uskaltanut edes ajatella.

kasvihuone vanhoista ikkunoista

kasvihuone vanhoista ikkunoista

Vielä tarvittiin valokatetta kattoa varten, mutta taimet uskalsi jo nostaa ikkunoiden suojaamaan karsinaan totuttautumaan ulkoilmaan. Valokate sahattiin mittoihinsa Varkauden Hankkijassa seuraavalla viikolla ja kiinnitettiin paikalleen miehen kiikkuessa kiikkerän emännänjatkeen ylimäällä portaalla. Ikkunoiden pesun jälkeen muovitin kasvihuoneen sisälle rakennetut laarit, lapioin pohjalle risuja, osittain maatuneita lehtiä sekä edellisen vuoden kompostia ja tyhjensin päälle reilut kymmenen pussia multaa. Ja eikun istuttamaan!

kasvihuone vanhoista ikkunoista

Uuteen kotiin muutti 13 tomaatintainta, kymmenkunta chiliä, pari paprikaa ja muutama tomatillo. Viimeksimainitut ovat kasvaneet hurjasti ja kukkivat valtoimenaan koko kesän, mutta yhtäkään hedelmänaihiota ei ole tähän päivään mennessä näkynyt. Tomaatit ja chilit tuottavat iloisesti satoa, joten pörriäisten toiminnassa tuskin on vikaa. Täytynee tutustua paremmin tomatillojen sielunelämään seuraavaa kesää ajatellen.

Tähän tilaan kasvihuone sitten jäikin viikkokausiksi. Ikkunoiden yläpuolelle jääneet aukot täytettiin  lopulta muotoon sahatuilla vanerilevyillä ja pehmeällä muovilla. Takaseinän ja katon väliin jäi voin viiden sentin rakonen, jota ei tilkitty. Täysin tuulenpitävää rakennelmasta ei siis tullut, mutta hyvin näyttävät kasvit siellä silti viihtyvän. Hoitajat ja kastelijat sen sijaan ovat pamauttaneen päänsä karmeihin useampaan otteeseen, sillä jopa tällaiselle alle 160-senttiselle oviaukko on matala. Jos huone pysyy kasassa talven yli, saatamme tuunata sitä hieman, mutta toistaiseksi olemme tyytyväisiä. Lopputulos on ennakkoodotuksiin verrattuna hillittömän hieno!

kasvihuone vanhoista ikkunoista

kasvihuone vanhoista ikkunoista

kasvihuone vanhoista ikkunoista

kasvihuoneen rakentaminen

Kasvihuone vanhoista ikkunoista – mitä sellainen maksaa?

Mitä lysti sitten kustansi? Ikkunat maksoivat 60 euroa, betonilaatat muutaman euron kappale, valokatteet muistaakseni 30 euroa levyltä, kahden euron metritavaraa kului n. 35 metriä ja ruuveja jonkun verran. Vanerit löytyivät puuvajasta ja ikkunamuovi pihakeinun pehmusteiden ympäriltä. Lattialle rakennetut laarit vuorasin tyhjillä multapusseilla. Kastelujärjestelmä oli hankittu jo pari kesää sitten.

kasvihuone vanhoista ikkunoista

kasvihuone vanhoista ikkunoista

Kaiken kaikkiaan tykötarpeet maksoivat reilut 200 euroa, eli itse tekemällä säästimme pitkän pennin ja useamman satalappusen. Hikisiä työtunteja kului kymmenisen ja hermoja raastettiin aika ajoin, mutta yllättömän vaivattomasti kasvihuone vanhoista ikkunoista kuitenkin syntyi. Mitähän sitä seuraavaksi rakentaisi?

Oma kesämökki – tiukka työleiri vai kepeä kesäparatiisi?

Ensimmäisestä yöstä omalla mökillä on kulunut kaksi ja puoli kuukautta. Nurkat alkavat viimeinkin tuntua omilta. Kesäkuussa kuskasimme kaupan yhteydessä siirtynyttä irtaimistoa kierrätykseen. Lähteä saivat metalliromun, avattujen maalitörppöjen ja toimimattojen pihavalojen lisäksi muun muassa saunatuvassa töröttänyt kuntopyörä, rispaantuneet koiran pelastusliivit, viisi muovimattoa, muutama rikkinäinen uimapatja, viisi muuta käyttökelvotonta uimalelua ja kaksi laatikollista lasten hajonneita leikkikaloja. Vain yksi dinosaurus, sininen leikkilaiva ja ehjät kellukkeet säästettiin tulevien kesien lapsivieraita varten. Ympäri mökkiä ja pihaa asetellut muovikukat säästettiin toistaiseksi, vaikka arvostammekin enemmän eläviä.

kesämökki työleiri

Etätyöt sujuvat pirtinpöydän ääressä paremmin kuin kaupungissa, vaikka verkkoyhteys onkin luokattoman huono. Neljän jälkeen, kun keskittyminen alkaa jo herpaantua, läppärit lukitaan lipaston ylimpään laatikkoon ja käydään toisen työmaan kimppuun. Tekeminen ei lopu, ja hyvä niin. Vaikka mitään akuuttia ei olisikaan kesken, aina voi ryhtyä risusavottaan. Kasvimaa kaipaa kastelijaa pari kertaa päivässä, ja sauna kantamalla kulkevaa pesuvettä. Pieni tiskiallas täyttyy tiskeistä nopeasti ja verannan kokolattiamatolle takertuu jokainen kengän kuljettama havunneulanen. Ikkunat on pesemättä, katiska on kokematta ja räystäätkin on muistettava puhdistaa näillä keleillä monta kertaa viikossa. Huussi kaipaa tyhjentämistä ja komposti kääntämistä. Puita tehdään aina, kun ehditään.

Kesämökki vai työleiri?

Voi jestas, mikä työleiri, saattaisi joku taivastella. Meille kesämökki, jossa saa puuhastella, remontoida ja nikkaroida on haaveiden täyttymys. Läppärien tuijottamisen ja ajatustyön vastapainoksi tarvitsemme fyysistä tekemistä. Sellaista, missä oikeat työt unohtuvat, missä hiki virtaa, missä lihakset saavat tekemistä ja mieli saa levätä.

Mökkiläisiä on moneen junaan. On niitä, joille kesämökki on viimeisen päälle varusteltu toinen koti tiskikoneineen ja designhuonekaluineen, ja niitä, jotka eivät kaipaa mitään mukavuuksia – ja kaikkea siltä väliltä. Me olemme välimallin kavereita. Kiitämme sähköstä, mutta käytämme kantovettä. Sisustamme vähitellen, mieluiten käytetyllä tavaralla, ja nautimme siitä, että järvi ja luonto ovat lähellä. Ja siitä, että on tekemistä. Ei meistä olisi vain riippumatossa köllimään tai uimapatjalla aurinkoa palvomaan. Kesämökki ei silti ole työleiri, vaan pieni paratiisi.

kesämökki työleiri

Niinpä olemme touhunneet hiki noroina selkää pitkin valuen ja nauttineet jokaisesta pisarasta. Nukkuma-aitan mäntypaneeliseinät ovat saaneet valkoisen värin, samoin saunatupa. Rantaa raivattiin pienemmistä puista ja pöheiköistä, kunnes moottorisahasta katkesi kaasuvaijeri. Iso pino räsymattoja on pesty. Risusavotta on vielä kesken ja oksasaksien kanssa on tarkoitus riehua tontilla enemmänkin. Mies nakutteli valmiiksi viljelylaatikot, minä kärräsin niihin mullat ja istutin siemenet. Kasvihuoneen taakse istutettiin kaksi karviaista ja yksi herukkapensas. Anoppi sanoi kaivavansa omalta pihalta muutaman lisää, mutta se kannattaa tehdä vasta syksyllä. Postilaatikko on viety paikalleen ja hesari käännetty kesäosoitteeseen.

Käytettyä ja kierrätettyä tupaan ja keittiöön

Kirpparikierrokselta löytyi mökkikeittiöön kaikki tarvittava. Kotoa tuotiin vain sitruspuristin, vedenkeitin, keittiöpyyhkeitä, pannunalusia, pari kattilaa, pannua ja valurautapata. Vielä tarvittaisiin enemmän laskutilaa ja toinen jääkaappi sekä induktiolevy, sillä kapean lieden uuni ja levyt eivät jaksa yhtäaikaa pöhistä. Saareke ratkaisee molemmat ongelmat ja onkin jo rakentamista vaille valmis. Nätti, hanallinen vesisäiliö olisi kiva löytää, vaikka kyllähän nuo plastexin sinivalkoiset vesikanisteritkin menettelevät. Kattoon ripustettavien “sipulikorien” etsiminen on osoittaunut hankalaksi tehtäväksi. Onneksi sisko löysi netistä karavaanarikaupan, jossa kyseisiä metallikoreja on valikoimissa.

kesämökki työleiri

Nukkuma-aitta kaipaa vielä vanhaa liinavaatekaappia ja tupa emännänkaappia tai tilavaa senkkiä. Niin ja pitkää pöytää, joka rakennetaan 1800-luvun torpasta puretuista lattialankuista. Pinnatuolit sen ympärille on jo ehditty haalia kirppisryhmistä. Nykyinen pirtinpöytä penkkeineen siirtyy nimittäin lasiverannalle, jahka se ehditään ensin maalata ja järjestellä. Kesäkeittiö sen sijaan on vaiheessa. Mies haaveilee itse muuratusta pizzauunista ja minä kunnon hiiligrillistä ja käytännöllisestä tiskauspaikasta. Toistaiseksi yritämme kuitenkin pärjätä irtaimiston mukana tulleella kaasugrillillä ja luonnonkivistä muuratulla nuotiopaikalla, joka sortuu jokaisella käyttökerralla hieman enemmän kasaan.

Kasvimaa ja vanhoista ikkunoista rakennettu kasvihuone

Kasvimaa sai siipeensä juhannusta seuranneella helleviikolla. Retiisit alkoivat kasvattaa pitkää vartta, samoin retikka. Niin näyttää tehneen myös suuri osa punajuurista. Varsinaiset juurikkaat taitavat siis jäädä haaveeksi, jos porkkanat ja palsternakat eivät yllätä. Kesäkurpitsat kukkivat, mutta muuten siemenestä idätetyt taimet ovat jääneet kovin pieniksi. Taimena ostetut kurkut sen sijaan rehottavat ja työntävät kukkaa kuin viimeistä päivää. Borlotti- ja härkäpavut näyttävät menestyvän myös. Viime vuonna tähän aikaan Rantasalmella papuraukat päätyivät joidenkin ahneiden ötököiden ateriaksi. Koko kasvi meni, tuosta noin vain muutamassa päivässä, humps.

kesämökki työleiri

Kasvihuoneessa on kaikki hyvin. Tomaatit alkavat olla miehen mitassa ja ensimmäset raakileet punastelevat jo pikkuisen. Chilit ja paprikat kukkivat, samoin tomatillo. Satoa saadaan kuitenkin hetki vielä odotella. Huoneesta tuli paljon hienompi kuin etukäteen osasin kuvitella. Onni on mies, jolla pysyy vasara kädessä ja akkuporakone toisessa. Kirvestä ja appiukon hankkimaa sirkkeliäkin se osaa käyttää!

Kuten sanoin, tekemistä ja hankintoja riittää. Tämän kesän ranskalaiset viivat jatkuvat seuraavalle sivulle asti. Rantaa raivataan lisää heti, kun moottorisahan varaosa saapuu, keittiön ikkunaan pitäisi naputella hyttysverkko, verannan matto irrottaa ja sen alla oleva lattia maalata. Osa vieraspeitoista ja tyynyistäkin on vielä ostoslistalla, pihakeinun kauhtuneet ja vääränkokoiset pehmusteet menevät vaihtoon.

Myös ensi kesän työleiri ja sen tehtävät alkavat jo muotoutua. Päämökin kellastuneet mäntyseinät maalataan vaaleammiksi ja laituri uusitaan. Myös terassia on tarkoitus laajentaa ja jonkinlainen vedensuodatuslaitteisto hankkia. Mutta ehtiihän sitä, ei tässä jäniksen selässä olla. Neljän vuokramökkikesän jälkeen vaikea käsittää, että voimme sisustaa ja puunata pihaa ja mökkiä tästä hamaan tulevaisuuteen. Nipistän itseäni joka päivä. Oi meitä onnellisia!

kesämökki työleiri

ps. Koska olen ihminen, jota keskeneräisyys kaikesta huolimatta jossain määrin ärsyttää, aion esitellä kaikkea edellä esitelmöimääni vasta, kun olen tyytyväinen lopputulokseen. Ennen-kuvat on otettu, jälkeen-kuvat otetaan sitten, kun on valmista. Tai edes sinnepäin. Siksi saatte ihailla tämän postauksen yhteydessä lähinnä auringonlaskuja ja järvenselkää. Työleiri kesäparatiisissa jatkukoon!

Halloumi-hasselbacka – mitä parhainta mökkiruokaa!

Jo ennen kauppakirjojen allekirjoittamista käänsin muistikirjastani esiin uuden aukeaman ja aloitin mökkireseptien listaamisen. Koko kesää tuskin uusilla perunoilla, savustetulla kalalla, makkaralla ja mansikoilla pärjättäisiin. Aina, kun törmäsin vinkeältä vaikuttavaan reseptiin, kirjasin sen ylös. Selailin hyllyyni kerääntyneitä kymmeniä keittokirjoja, pläräsin läpi vanhat ruokalehtien vuosikerrat ja tallentelin instagramin ihmeellisestä maailmasta herkullisen oloisia ohjeita. Kun vastaan tuli Kokkipottilan ihana halloumi-hasselbacka, se raivasi tiensä välittömästi kokkauslistan kärkeen.

halloumi-hasselbacka

Kesäkuisena lauantaina meitä laiskotti niin, että päätimme hypätä autoon, kurvata paikalliseen ja istua valmiiseen pöytään. Mies mietti matkalla, että olisikohan pitänyt varata pöytä. Minä naurahdin, että ei kai nyt tällaisessa pikkukylässä mitään pöytävarauksia tarvita. Olin väärässä. Emme mahtuneet syömään, eikä pöytävaraus onnistunut seuraavallekaan päivälle. Ilmeisesti seuraavatkin viikonloput oli jo buukattu. Piti keksiä nopeasti varasuunnitelma, sillä nälkä nakersi jo mökkiläistä. Lähikauppa oli jo kiinni ja mökin jääkaappikin puoliksi tyhjillään. Jostain aivojeni sopukoista mieleeni tulvahti halloumi-hasselbacka, jonka valmistamine vaikutti nopealta ja helpolta, joten kyliltä palattuamme kävelimme suoraan jääkaapille ja ryhdyimme toimeen.

Alkuperäisessä reseptissä halloumi-hasselbacka kypsennetään uunissa. Helleaalto oli lämmittänyt tuvan 27-asteiseksi, joten uunin lämmittäminen ei innostanut. Niinpä laitoimme grillin tulille. Kirpparilta löytynyt Sorsakosken soikea metallivuoka oli omiaan halloumi-hasselbackan kypsentämiseen. Sekoitimme siis tomaattisoosin, viipaloimme halloumin ja tyrkkäsimme koko höskän kaasugrillin alemmalle tasolle puoleksi tunniksi. Kaveriksi lämmitimme edelliseltä päivältä jääneet kanavartaan jämät.

halloumi-hasselbacka

Nuolimme lautaset, niin hyvää halloumi-hasselbacka oli. Sopivasti potkua, kivasti happoa ja mukavasti grilliaromia. Halloumi ei ehkä paahtunut niin kullanruskeaksi kuin se uunissa olisi tehnyt, mutta ihanaa se oli vähän kalpeampanakin. Kehuimme kilpaa syömäämme ruokaa ja olimme yhtä mieltä siitä, että mökkikeittiössä syötiin todennäköisesti parempi ateria kuin mitä valmiissa pöydässä olisi tarjoiltu. Onni onnettomuudessa siis!

halloumi-hasselbacka

Muutamassa kohtaa sovelsimme: punaviinietikan sijaan lisäsimme omenasiiderietikkaa ja balsamicosiirappia, ja tuoreen valkosipulin lisäksi pinnalle rouhaistiin kuivattua. Ruoka valmistuu yhdessä astiassa, ja reseptistä riittää sellaisenaan syötäväksi kahdelle, lisukkeena halloumi-hasselbackalla herkuttelee neljä. Ja kuten Kokkipottilan Hannelekin ohjeistaa, sama tomaattisoosi sopii niin pastakastikkeeksi tai levitettäväksi pizzapohjan päälle. Tee siis suosiolla suurempi annos!

Halloumi-hasselbacka – täydellinen mökkiruoka

200 g halloumia
1 prk tomaattimurskaa
Vettä tomaattipurkin huuhteluun
1/2 tl suolaa
2 valkosipulinkynttä
1 rkl balsamico- tai punaviinietikkaa 
1 tl sokeria tai hunajaa
Sopivasti tuoretta chiliä tai chilirouhetta
2 rkl oliiviöljyä
(tuoreita yrttejä)

Sekoita tomaattisoosin ainekset eli tomaattimurska, vesi, silputtu valkosipuli, etikka, sokeri tai hunaja, öljy ja mausteet pienessä uunivuoassa. Halkaise sitten halloumipötkylä pitkittäin puoliksi. Leikkaa puolikkaat viipaleiksi niin, että ne jäävät alalaidastaan toisiinsa kiinni. Upota halloumit kastikkeeseen niin, että sentti pari jää näkyviin. Valuta sitten vielä vähän oliiviöljyä juuston ja kastikkeen päälle ja rouhi halutessasi vielä vähän chiliä tai mustapippuria.

Paista 200-asteisessa uunissa tai kuumassa grillissä grillin kansi suljettuna n. 30 minuuttia. Jos käytät uunia, halloumi-hasselbacka on valmis, kun halloumi on saanut reilusti väriä. Jos ikkunalaudalla tai keittiöpuutarhassa on tuoreita yrttejä, riivi muutama lehti koristeeksi. Syö leivän tai vaikkapa riisin kera. Ja nuole lautanen, jos kehtaat!

halloumi-hasselbacka

Halloumi-hasselbacka nousi saman tien mökkiruokien kärkikolmikkoon. Postauksen kuvat onkin otettu seuraavalla viikolla, kun kokkasimme herkkua lounaalle täysjyväkuskusin ja nyhtökaurapyöryköiden kaveriksi. Nam!