Mietteitä mökkitien varrelta

Jätän puhelimen tuvan pöydälle, otan olkihattuni ja painan mökin oven kiinni. Olen istunut pirtinpöydän ääressä ja tuijottanut ruutua keskeytyksettä melkein kuusi tuntia, joten tauko on paikallaan. Jyrkän mökkipolun yläpäässä hengästyttää jo. Soratien pinta tuntuu terävältä ohutpohjaisten kesäkenkien läpi. Hyttysten ininä on tauonnut, tässä kohtaa ne yleensä saavat tihentämään askelten tahtia. Paarmoja sen sijaan on, mutta niiden kiinnostus lopahtaa nopeasti. Vaalea olkihattu piilottaa lämpöä säteilevän tumman tukan ja usuttaa öttiäiset etsimään parempaa saalista.

mökkitien varrelta

mökkitien varrelta

Lehti tulee mökkiosoitteen postilaatikkoon iltapäivän aikana. Paitsi tiistaisin ja perjantaisin, jolloin se jaetaan jo aamupostin mukana. Laatikolle on matkaa n. 700 metriä. Viikonloppuna aviisi noudetaan kolmen kilometrin päästä – tai noudettaisiin, jos naapuri ei ehtisi joka ikinen kerta ensin. Se joka käy heittolaatikolla ensimmäisenä, tuo sieltä myös muiden lehdet ja tipauttaa ne kunkin postilaatikkoon. Emme pysty kilpailemaan aikaisten lintujen kanssa, sillä käännämme yleensä kylkeä vielä aamuyhdeksänkin jälkeen.

mökkitien varrelta

mökkitien varrelta

Arkena vuorottelemme. Mies kävelee matkan usein vasta duunien jälkeen, minä keskellä kirkasta päivää, lounasajan tietämillä. Jos laiskottaa, hyppään punaisen pyörän selkään. Nyt paikalliselta pyöräkorjaajalta ostetun fillarin sisäkumi on rikki, eikä uutta ole ehditty vaihtaa, vaikka sellainen lähikaupasta löytyikin. Siksi kävelen ja järjestelen samalla ajatuksiani järkevämpiin jonoihin.

Mökkitien varressa kukkivat leinikit ja ohdakkeet sekä violetit virnat. Joitain harakankellojakin näkyy ja rentun ruusuja. Jostain syystä lupiinit eivät ole levinneet näille pientareille, vaikka niitä isomman hiekkatien haarasta löytyykin. Bongaan ainakin viisi erilaista perhosta. Niitä en tunne, pitäisi varmaan perehtyä paremmin.

mökkitien varrelta

mökkitien varrelta

Kyykistyn poimimaan muutaman punaisena hehkuvan metsämansikan. Autiotalon pitkäksi kasvaneesta heinikosta pyrähtää lentoon rastas. Koivikko kaikuu lintujen liverryksestä, lähellä säksättää räkättirastas, kauempaa kuuluu laulurastaan taitava tulkinta. Pellolta lennähtää ruskeahko pikkulintu, jota en tunnista. Se räpyttelee aika ajoin paikallaan kuin paraskin kolibri ja katoaa sitten talon harjan taakse. Utelias kivitasku lyöttäytyy matkaani ja seuraa minua lennähtäen puusta puuhun aina postilaatikoille asti.

mökkitien varrelta

mökkitien varrelta

Soratie rasahtelee askelten alla. Välillä tömistelen tahallani, sillä en halua kohdata käärmettä. Tahdon tehdä myös karhuille tiettäväksi, että täältä tullaan, kannattaa pysyä kuusien suojissa. Pieksämäellä on tehty tänäkin kesänä useita havaintoja mesikämmenistä, jotka liikkuvat lähellä asutusta pentuineen. Näiltä kulmilta ei ole ollut raportoitavaa, mutta se ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö metsien kuningas hallitsisi tätäkin osaa valtakunnastaan. Kahden kesän kokemuksella ympäristö on samaan aikaan tuttu ja vieras. Yksin käveleminen mökkitiellä jännittää vähän edelleen.

mökkitien varrelta

mökkitien varrelta

mökkitien varrelta

Maisema on kuin vanhasta suomalaisesta elokuvasta. Koivut riiputtavat oksiaan tien yllä, vieressä havisevat haavat ja sähkölinjoilla istuu pääskysiä. Taivas on häikäisevän sininen, pellot, pientareet ja metsät hehkuvat kaikissa vihreän sävyissä. Kuljen yli satavuotiaan maalaistalon ohi ja kuvittelen, millaista elämä on tuohon aikaan ollut. Saavun postilaatikoille, poimin käteeni päivän lehden ja käännyn takaisin. Mökille palattuani kävelen suoraan laiturille, pujahdan pois vaatteistani ja pulahdan uimaan. Mikä onni ja autuus!

Miten eroon itikoista? Mökkiläisen vinkit hyttysten huijaamiseen

Hyttyskeskustelu on käynyt tänä kesänä kuumana. Itikoita on paljon, kiitos runsaslumisen talven ja ilmastonmuutoksen mukanaan tuomien helteiden. Kaikki sääsket kuoriutuivat kerralla ja se näkyy mökkipihoilla ja metsäpoluilla. Pihapiireissä, marjastusretkillä, vaellusreiteillä ja jopa sisätiloissa hyttysiä on torjuttu useiden kesien ajan myrkyllisiä pralletriinia ja d-alletriinia erittävien laitteiden avulla. Niin myös meillä. Ostaessani laitteen en todellakaan lukenut tuoteselostetta tai varoituksia, vaan seurasin lampaana perässä. Hankkimani vekotin ei onneksi jostain syystä toiminut luvatulla tavalla, joten sen käyttö jäi pariin kokeilukertaan.

Pallon kokoinen elämä nosti vihdoinkin kissan ja Thermacellit pöydälle ja kertoi, kuinka tehokkaat torjuntatykit tuhoavat inhottavien inisijöiden lisäksi pölyttävät pörriäiset. Markkinoinnissa lähes kaikki keinot tuntuvat olevan sallittuja, myös ne, joissa sijoitetaan myrkyllinen tuote ympäristöön, jonne se ei missään määrin kuulu. Thermacell-tyyppisten laitteiden vaikuttavat aineet ovat erittäin myrkyllisiä vesieliöille ja ne lamauttavat kaikkien laitteen vaikutusalueella liikkuvien hyönteisten keskushermoston. Myrkkyjä ei saisi käyttää kukkivien kasvien läheisyydessä, myös kaikki ruoka pitäisi peittää ennen laitteiden käyttöä. Ristiriita on aikamoinen, sillä kenen pihalla ei nyt jonkinlaisia kukkia kasvaisi ja grilliruoalla herkuteltaisi. Enempää en ryhdy referoimaan Ami Värtön ansiokasta artikkelia, joten jos olet välttynyt isojenkin medioiden kirjoittelulta, klikkaa keskustelun alkulähteille tästä.

Mutta miten kesästä sitten pitäisi nauttia, jos thermacellejä ja moskiittomagneetteja ei saisi käyttää? Miten päästä eroon itikoista? Minäpä kerron. Kohta kuuden kesän mökkeilykokemuksella voin jo mielestäni kutsua itseäni itikka-asiantuntijaksi. Ota siis vinkit talteen ja vietä kesä sulassa sovussa ötököitten kanssa.

1. Unohda Thermacell ja Mosquito Magnet – pelasta sen sijaan pörriäiset

Kaikilla ötököillä, myös hyttysillä on tehtävänsä tässä maailmassa. Ilman hyttysiä pihapiirissä tuskin lentelisi kovin montaa hyönteisistä ravintonsa saavaa pikkulintua. Hyttyset ovat osa monien muidenkin eläinten ravintoketjua. Niitä pistelevät poskeensa niin lepakot, hämähäkit kuin sudenkorennotkin. Hyttysentoukat kuuluvat monen vesieliön ruokalistalle. Onpa hyttysillä osansa myös kasvien pölytyshommissakin, vaikka sitä ei ehkä tule ajatelleeksi.

Thermacellin myrkyt vaikuttavat hyönteisten keskushermostoon ja lopulta tappavat ne kaikessa hiljaisuudessa. Paketissa luvataan, että oikein käytettynä laite torjuu, ei tapa, mutta todellisuus lienee toisenlainen. Kaiken kukkuraksi myös ne pelastetut pörriäiset saattavat altistua aineille, menettävät suuntavaistonsa, eivätkä enää löydä pesälleen.

Pölyttävien hyönteisten määrä on vähentynyt huolestuttavalla tavalla viimeisten vuosikymmenien ajan. Jos pölyttäjät katoavat, katoaa myös ruoka itsekkäiden ihmisten pöydistä. Harva kasvi tuottaa hedelmää ilman pölytystä. Turha on ylläpitää niittyjä tai nikkaroida hyönteishotelleja, jos samaan aikaan pihalla pörisee myrkkyä erittävä tappolaite ja moskiittomagneetti, joka imuroi hyttyset sisäänsä ja katkaisee luonnon normaalin kiertokulun.

2. Käytä hyttyskarkotetta harkiten – hyttyssavutkin sisältävät myrkkyjä

Joskus eteen tulee tilanteita, joissa ilman hyttyskarkoitetta on mahdoton olla. Pahimpana hyttysaikana etenkin itikan pistoille allergiset ovat hätää kärsimässä. Puutarhan kuopsuttaminen, remppahommien hoitaminen, hillasuolla hikoileminen  ja luonnossa patikointi voi olla piinaa verenhimoisten hyttysten inistessä korvan juuressa. Käytä silloin myrkkyjen sijaan iholle levitettävää voidetta. Lue käyttöohjeet tarkkaan ja toimi niiden mukaan.

Hyttyssavuissa on sama varoitusmerkki kuin Thermacellissä. Ne ovat vaarallisia mehiläisille ja muille pölyttäjille, eikä niitä saisi käyttää kukkivien kasvien lähistöllä. Käyttö vesistöjen äärellä on myös kyseenalaista, sillä myös hyttyssavut ovat erittäin haitallisia vesieliöille. Käsi ylös, kuka on nauttinut saunajuomia tai grillannut lämpimässä kesäillassa hyttyssavujen höyrytessä terassin joka kulmalla. Minä ainakin, mutta nyt tiedän paremmin.

eroon itikoista

Jos mökillä tai makuuhuoneessa on unohtunut ikkuna auki ja ilma on sakeanaan itikoita, pistorasiaan tökättävän torjuntalaitteen käyttö tuntuu houkuttavalta. Myös niiden kanssa kannattaa kuitenkin olla tarkkana. Verkkovirralla toimivien hyttyskarkottimien käyttöohjeissa lukee nimittäin, ettei niitä suositella käytettäväksi alle 3–vuotiaiden lasten ja raskaanaolevien läsnäollessa. Lisäksi akvaariot, terraariot ja muut vastaavat tulisi peittää käytön ajaksi. Ja sitten tulee se omituisin kielto: laitetta ei saa käyttää suljetuissa tiloissa. Samaan aikaan paketin markkinointiteksti kertoo, kuinka torjuntalaite takaa rauhalliset yöunet ja yhdellä myrkkytyynyllä pärjää aamuun asti. Laite ei varmasti ole hyväksi hyttysille, mutta mietityttämään jää, onko ilmaan erittyvän aineen hengittäminen ihmisellekään haitatonta.

Jos siis laitetta on pakko käyttää, hävitä hyttyset huoneesta mieluummin ennen nukkumaan menoa. Jätä laite itsekseen pöhisemään vaikka 30 minuutiksi ja irrota se pistorasiasta, kun palaat huoneeseen. Käytä aina harkintaa hyttysmyrkkyjä käyttäessä, joskus se perinteinen läpsiminenkin riittää hävittämään ne muutamat inisijät yöunta häiritsemästä.

3. Pukeudu pitkähihaisiin ja vaaleisiin vaatteisiin – ja muista hattu!

Helteillä tekee mieli vähentää vaatetta, vaikka haitallisilta uv-säteilyltä suojautuminen olisi kaikista helpointa pitkissä hihoissa ja lahkeissa. Kun puet päälle vaaleat vaatteet, jotka on valmistettu kevyestä luonnonmateriaalista, kuten pellavasta, on ulkona mukava olla, eivätkä hyttysetkään niin häiritse. Tummat vaatteet keräävät lämpöä, joka houkuttelee paikalle etenkin paarmoja. Tummahiuksisen kannattaa peittää tukkansa vaalealla huivilla tai painaa päähän olkihattu, joka suojaa myös auringolta. Huhujen mukaan paarmat eivät osaisi lentää lierin alle, joten ei leveälierisestä päähineestä ainakaan haittaa ole!

eroon itikoista

4. Asenna oviin ja ikkunoihin hyttysverkot ja tilki pienimmätkin raot

Kesäkuumalla läpiveto on kultaakin kalliimpi, varsinkin jos ei satu omistamaan ilmalämpöpumppua pöhisemässä. Aamuisin, iltaisin ja öisin, kun ilma on jo vähän viileämpi, on ihanaa avata useampi ikkuna ja antaa raikkaamman ilman virrata sisään huoneisiin. Maalla ja mökillä se edellyttää hyttysverkkojen asentamista, sillä avaamalla ikkunat toivottaa muuten tervetulleeksi myös hyttysarmeijan.

Jotta mökin ovia ei tarvitsisi jatkuvasti paiskoa kiinni, kannattaa niihinkin kiinnittää jonkinlaiset verkot. Pahimpana sääskisesonkina on hyvä tarkistaa, että takan ja muiden tulipesien kaikki luukut ovat kiinni ja pienimmätkin raot tilkitty, sillä hyttynen haistaa ihmisestä huokuvan hiilidioksidin myös hormin kautta ja ujuttautuu sisään yllättävän pienistä rakosista.

5. Käytä korvatulppia ja hanki sänkyyn tai riippumattoon hyttysverkko

Jos edellä mainituista keinoista huolimatta nukkumasoppiin änkee öisin inisijöitä, on vielä pari kikkakolmosta korvan takana. Jos ininä herättää, käytä korvatulppia. Jos haluat välttyä myös pistoilta, virittele sängyn yläpuolelle kunnon hyttysverkko. Kattoon ripustettavia, prinsessasänky-henkisiä hyttysverkkoja saa esimerkiksi retkeilykaupoista. Samalla saat mökille eksoottista bungalow-tunnelmaa. Luonnossa yöpyjä ripustaa verkon oksaan ja nukkuu yönsä rauhassa kaikenlaisilta öttiäisiltä.

Myös riippumattoihin myydään hyttysverkkoja. Voit siis haistattaa huilut hyttysille, paarmoille ja ampiaisille ja loikoilla mukavasti lukemassa tai ottaa vaikka päiväunet verenimijöiden jäädessä nuolemaan imukärsiään verkon ulkopuolelle.

eroon itikoista

6. Leiriydy laiturille ja vietä aikaa vesillä

Keskelle järveä harva hyttynen haluaa lennellä. Pakkaa eväät koriin, ota riittävästi juotavaa mukaan, pukeudu auringolta suojaaviin vermeisiin ja souda järvelle nauttimaan kesäpäivästä. Sama periaate pätee melomiseen, suppailuun tai vaikka uimapatjalla irti rannassa lillumiseen. Hyttysiä on huomattavasti vähemmän myös laiturilla, joten ota lempikirjasi kainaloon ja leiriydy pahimpaan hyttysaikaan laiturille. Jos laituri on isompi, voit kantaa sinne myös pöydän ja tuolit ja nauttia illallisesta ilman läiskintää, ininää ja turhia myrkkyjä.

eroon itikoista

7. Älä tiskaa ulkona

Tämä saattaa kuulostaa kummalliselta neuvolta, mutta  kun tarkemmin ajattelee, siinä on järkeä. Kun juoksevaa vettä ei ole, tiskit tiskataan usein saunomisesta ylijääneellä kuumalla vedellä. Ilma on iltapuolella jo viileämpää, mutta tiskivesi höyryää ja houkuttelee hullun lailla hyttysiä. Jos sääskisesonki on kuumimmillaan ja tiskivesi huomattavasti ympäröivää ilmaa lämpimämpää, tiskaa sisällä. Luota minuun, tiedän mistä puhun.

8. Tyhjennä seisovat vedet ja suojaa sadevesisaavit

Hyttyset munivat lätäköihin, ojiin ja lammikoihin. Ämpärin pohjalla, kottikärryissä tai soutuveneessä seisova vesi on erittäin otollinen paikka laskea munat ja lisääntyä. Tätäkin olemme päässeet todistamaan, kun kastelujärjestelmään kuuluvan suuren vesisaavin pinta kuhisi hyttysentoukkia. Peitä siis sadevesisaavit kannella tai tiheällä verkolla ja tyhjennä kaikki tarpeettomat pihassa seisovat vedet sateen jälkeen pois hyttysten huudeilta.

eroon itikoista

9. Rakenna pönttöjä linnuille ja lepakoille

Jokainen luontokappale on ekosysteemin ja ravintoketjun kannalta tärkeä, olimmepa me ihmiset niistä mitä mieltä tahansa. Yksi pikkulintupesue saattaa syödä vuoden aikana jopa kymmenen kiloa hyönteisiä, siis myös hyttysiä. Linnuista pihapiirissä on muutenkin iloa, joten kiinnitä mökkipihan puihin pönttö poikineen ja seuraa pikkulintujen perhe-elämää. Saat vastalahjaksi vähemmän hyttysiä ja hyvän mielen. Kurkkaa erilaisten linnunpönttöjen nikkarointiohjeet Birdlifen sivuilta.

eroon itikoista

Myös lepakot syövät hurjat määrät hyönteisiä. Kun rakennat lepakoille pönttöjä lähimaastoon vältät niiden pesiytymisen mökin rakenteisiin. Lepakkopöntön kokoaminen on helppoa, yksityiskohtaiset ohjeet löydät esimerkiksi Luonnontieteellisen museon nettisivuilta.

10. Siirry suosiolla sisätiloihin

Hankalana hyttyskesänä, kuten nyt, hyttysiä on paljon. Ja kun sanon paljon, tarkoitan järkyttävän paljon. Kymmenien itikoiden parvi hyökkää päälle heti ulko-ovella, ja huussikäynnin aikana onnistun läiskimään hengiltä 30 verenimijää. Tuntuu  siltä, itikoista ei pääse eroon missään, sillä tiiviiseen mökkitupaankin niitä näyttää välillä tulvivan – en tiedä mistä. Silloin on viisainta siirtyä sisätiloihin tai matkustaa hetkeksi kaupunkiin. Hyttyset elävät kahdesta viikosta kuukauteen, joten loputtomiin itikkainfernoa ei kestä.

eroon itikoista

Itse asiassa meidän ei tarvitse  päästä eroon itikoista, vaan oppia olemaan niiden kanssa. Ihmiskunta on elänyt hyttysten kanssa rinta rinnana koko olemassaolonsa ajan. Suomessa asuvat lajit eivät sentään levitä malariaa tai muita vakavia tauteja, ainakaan vielä. Jos edelliset sukupolvet ovat selvinneet, mekin selviämme kyllä. Ilman myrkkyjä, pörriäisten ehdoilla. Vai mitä?

Miten mökkiunelmista tuli totta?

Miten tässä näin kävi? Miten löysimme tänne, tämän tummavetisen järven rantamille, tähän punaiseen tupaan ja tuohon pihakeinuun ison pihlajapuun alle? Miten mökkiunelmista tuli totta? Tarina alkaa todennäköisesti kaukaa lapsuudesta, ensimmäistä vuosista, joiden muistikuvat alkavat jo haihtua tärkeämpien tieltä. Sukulaisten ja tuttavien mökeistä siellä, täällä ja tuotlla. Huviloista ja siirtolapuutarhoista, joissa olen päässyt piipahtamaan pikaisesti. Sillä omaa mökkiä meillä ei koskaan ole ollut.

mökkiunelmista totta

Mökkiä korvasi mummola. Serkukset, jotka juoksentelivat puolipukeissa puutarhaletkun virtaavan veden alla ja kymmenhenkinen lapsikatras, joka kokoontui rintamamiestalon portaille tai ahtautui kiikkerään puutarhakeinuun yhteispotrettia varten. Kesät, jolloin juotiin marjamehua laseista, joissa oli punaisia sydämiä. Helteiset hetket, jolloin jännitettiin hetkiä korkealle navetan päähän rakennetussa huussissa, jossa oli kaksi reikää vierekkäin. Pihasauna, jonka kivilattia tuntui karkealta pienten jalkojen alla, ja jonka vesipata oli niin suuri, että siinä olisi melkein voinut uida.

Kaupungissa asuneella Kuopion mummilla oli siirtolapuutarhamökki, jonka pieniin neliöihin mahduimme mainiosti. Alueen kuivakäymälät olivat lapsen mittakaavasta kaukana, joten pissasimme ämpäriin, jonka sisältö sitten kaadettiin ruusupensaiden ravinnoksi. Syreenien varjoissa hörpimme T-kaupan kaakaota, sitä, joka ei sekoittunut kunnolla maitoon, vaan jäi ihaniksi suklaakokkareiksi maidon pinnalle.

mökkiunelmista totta

Myöhemmin mökki muutti renkaiden päälle. Asuntovaunu parkkeerattiin Jukujukumaahan, Hailuodon hiekalle tai Punkaharjun leirintäalueelle. En muista, miten mahduimme kuudestaan nukkumaan vaunun varsin rajallisiin yöpymistiloihin, mutta niin vain matkasimme muina karavaanareina läpi Suomen useampana kesänä. Sitten muutimme pohjoisesta etelään. Meren läheisyys kannusti hankkimaan veneen, joten loput lapsuudesta vietettiin kelluvalla mökillä. Ensin pienellä moottoripaatilla ja myöhemmin pikkuisen isommalla purjeveneellä. Maisemat vaihtuivat, meri tuoksui, savukampela oli tuoretta, eikä sinilevästä ollut huolta.

Kun muutin omilleni, pääsin mökkeilemään harvemmin. Joskus juhannusta vietettiin kaverinkaverin tiluksilla järven rannalla, mutta useimmiten keskikesää ja monia muitakin kinkereitä juhlittiin kuivan maan mökillä Fagervikin vanhalla ruukkialueella, ensimmäisen poikaystävän kotikonnuilla. Kaikkien vanhemmat asuivat silloin maalla, joten mökkiä ei tarvittu, riitti, että talo oli tyhjänä. Kun liityin liki kolmikymppisenä Savolaisen Osakunnan kuoroon, oli edessä lukematon määrä vapaamuotoisia kesäleirejä, mökkireissuja, tervahöyryristeilyjä ja uusiavuosia iloisessa Itä-Suomessa. Verenperintönä saatu rakkaus Kallaveteen ja Saimaan rannoille ryhtyi roihuamaan.

mökkiunelmista totta

Kuusi vuotta sitten tapasin nykyisen mieheni. Ihmettelen edelleen sitä, kuinka jo ensimmäisillä treffeillä astuimme unelmissamme yhteisen mökin ovesta sisään. Kuinka kaipasimmekin samaa sielunmaisemaa: puhdasta järveä, kumpuilevaa mökkitietä, punaista tupaa, ajan patinoimaa soutuvenettä ja lempeiden löylyjen rantasaunaa. Kun unelmat oli piirretty yhteiselle kartalle, mikään ei voinut enää estää meitä.

Mökkiunelmia toteuttamassa

Ensimmäisenä yhteisenä kesänä emme vielä uskaltautuneet tositoimiin, mutta seuraavana vuonna vietimme neljällä eri vuokramökillä yhteensä kuukauden kesästämme. Kuulostelimme, kokeilimme ja tunnustelimme. Millaisissa oloissa viihdymme? Haaveilemmeko luksuksesta vai alkeellisemmista olosuhteista, haittaako kantovesi, entä jos sähköä ei ole? Olemmeko oikeasti mökkiläisiä vai luulemmeko vain olevamme?

mökkiunelmista totta

Kolmantena kesänä vuokramökkivirityksiä jatkettiin. Vietimme kesää Kukkialla, ajelimme mökille Asikkalaan ja kokeilimme mökkeilyä Juvan tietämillä. Vertailimme varustelutasoja, mietimme sijaintia ja testasimme erilaisia pohjaratkaisuja. Tässä on sitä jotain, tuota emme oikeastaan halua edes harkita. Tavoite alkoi kirkastua. Neljäs mökkikesä saapui syliimme sattumalta. Kun italiassa asuva perhe tarvitsi talonmiestä omalle mökilleen Etelä-Savossa, olimme siltä seisomalta valmiina. Ajoimme katsomaan kesäpaikkaa pääsiäisenä ja jäimme saman tien yöksi. Hoidimme hurmaavaa punaista tupaa kuin omaamme, putsasimme ja puunasimme, nikkaroimme viljelylaatikot, kasvatimme perunoita, öljysimme terassin, maalasimme saunan verannan ja viihdyimme vielä toisenkin vuoden.

mökkiunelmista totta

Sitten omistaja tahtoi mökin takaisin omaan käyttöönsä. Kun luopumisen tuska oli hieman hälvennyt, alkoi armoton metsästys, sillä kesä ilman mökkiä ei tuntunut kesältä lainkaan. Nälkä oli kasvanut syödessä ja kriteerit kiristyneet ehkä hieman liikaakin. Katselimme monia, mutta mikään ei innostanut tarpeeksi. Sijainti oli väärä, rannan ilmansuunta huono, kulkuyhteydet vaikeat, keittiö pieni, tontti olemattoman kokoinen, ranta liian ryteikköä, sauna huonossa kunnossa. Oikotiet, etuovet ja muut mökkipörssit selattiin läpi monta kertaa päivässä. Sitten tärppäsi. Juuri ennen kuin pandemia pani maailman polvilleen ja nosti mökkien hinnat pilviin, löysimme etsimämme. Torppa oli pieni, vedetön ja osittain sähkötönkin, mutta mikä tärkeintä, punaisella tuvalla oli tarina – ja se sijaitsi Savossa, puhtaan järven rantaviivalla. Kaupat tehtiin kahden kuukauden kuluttua, ja loppu onkin mökkipäiväkirjaan rakkaudella raapustettua historiaa!

mökkiunelmista totta

On hämmentävää huomata, kuinka käytännössä kaikista muutaman vuoden takaisista mökkiunelmista on tullut totta. Leikittelimme aikanaan ajatuksella, että jos osallistuisimme kuvitteelliseen mökkikaupat sokkona -ohjelmaan, mitkä olisivat kolme kriteeriä, joiden tulisi vähintään toteutua. Kauan ei tarvinnut miettiä: puilla lämpiävä sauna puhtaan järven rannalla, riittävä etäisyys naapureihin sekä korkeintaan kolmen tunnin ajomatka. Viimeisestä jouduimme pikkuisen tinkimään, mutta muuten saimme sen, mitä toivoimme ja vielä vähän enemmän. Tässä sitä ollaan ja eletään, unelmien keskellä, Etelä-Savon sydämessä. Aamulla, peilityyneen järveen pulahtaessani en voi käsittää onneani – mikä mökkiparatiisi meillä onkaan!