Kädet multaan ja mökkipuutarhaan!

Mökkipuutarhurin kevätkausi on käynnistynyt hitaasti. Pääsiäisenä mökkipuutarha uinui vielä pitkäksi venähtänyttä talviuntaan. Järvessä oli puolen metrin paksuinen jääkansi, lumen alta pilkotti pari kasvulavan kulmaa, multatehtaaksikin kutsuttu jälkikompostori oli vielä kohmeessa ja kukkasipulipenkistä pilkotti vain yksi vaivainen tulppaanin alku. Raparperi sentään puski sitkeästi maasta ja marjapensaatkin näyttivät elonmerkkejä. Kasvihuoneeseen talveksi nostettu ruohosipuli oli sekin riehaantunut kevätauringon säteistä. Ilmassa oli uuden puutarhakauden merkkejä!

mökkipuutarhaan

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on huomattavasti parempi. Leppä kukkii, järvi velloo vapaana, sinitiaiset ja kirjosiepot ovat ryhtyneet pesäpuuhiin. Kukkuupa iltasella käkikin! Mökkipuutarha ei vielä viheriöi, mutta kukkapenkistä kurottelee kolmisenkymmentä tulppaanin ja narsissin lehtiruusuketta, pienet liljat ja krookukset keräävät ympärilleen perhosia ja aikaisia pörriäisiä ja raparperipuskassakin näkyy hieman vihreää. Lunta on enää vain kaikista varjoisimmassa metsän siimeksessä, mutta roudan sulamista saamme hetken edelleen odotella.

Mökkipuutarhuri puhkuu pitkän talven ja viimeisten kuukausien sairastelun jälkeen intoa. Terassin ja viime kesänä rakennetun kesäkeittiöaihion pesemisen jälkeen tartutaan kottikärryyn ja lapioon ja siivotaan vanhoista ikkunoista kasattu kasvihuone. Päätimme kuoria pintamullasta pari senttiä pois, jotta pääsisimme eroon edellisen suven vitsauksista, yökkösen vihreistä toukista, jotka pistelivät napaansa tomaatin lehtiä ja raakileita hyvällä ruokahalulla. Ne kuulemma saattavat koteloitua multaan ja heräillä munimaan siivekkäinä tuoreiden taimien lehdille.

mökkipuutarhaan

mökkipuutarhaan

mökkipuutarha raparperi

mökkipuutarha ruohosipuli

mökkipuutarhaan herukka

mökkipuutarhaan kasvihuone

Puolisoa pyysin nikkaroimaan yhden viljelylaatikon lisää. Siihen aion istuttaa muutamaa eri lajiketta avomaankurkkua, pari munakoisoa sekä kokeilla purjojen kasvatusta. Sillä aikaa minä vietin aikaa kynä kädessäni ja piirtelin paperille tulevan kesän puutarhasuunnitelmaa: mitä istutetaan mihinkin ja minne tehdään suorakylvöt. Pian mökkipuutarha saa uudet asukkaat, sillä siemenpusseja on mukana melkoinen pino. On porkkanaa, erilaisia pinaatteja, kaurajuurta, salaattia ja tietysti kukkasia puutarhassa pörrääviä pikkuystäviä ilahduttamaan.

Retiisiä en vielä kertaakaan ole mökkipuutarhassa onnistunut kasvattamaan, joten niiden paikkaa vaihdetaan ja kokeillaan eri lajiketta. Uutena puutarhaan pyyhältävät japanilainen tatsoi-salaatti sekä hauskan näköinen mansikkapinaatti. Aion testata myös ikkunalaudalla esikasvatettua kyssäkaalia ja tietysti uusia tomaatti- ja chililajikkeita. Keittiöpuutarha rakennetaan ruukkuihin kesäkeittiön ympärille – basilikaa, persiljaa timjamia, rosmariinia ja salviaa nyt ainakin.

skumppaa laiturilla

Aurinkoisimpana päivänä marssin vanhan laiturin laudoista kyhätylle jälkikompostorille ja isken lapioni mainiolta näyttävään multaan. Terä kolahtaa kuin kiveen, sillä komposti on edelleen jäässä. Syksyllä mökkipolulta haravoidut lehdet ovat eristäneet alla olevan aineksen yllättävän hyvin. Ravinnepitoisen mullan lisääminen laatikoihin ja kasvihuoneeseen tehdään siis seuraavalla kerralla, kahden viikon kuluttua. Silloin asetummekin mökille pysyvämmin, koko kesäksi. Mutta sitä ennen korkataan skumppa ja kilistellään tulevan kesän mökkipuutarhalle!

Satunnaisista suhteista elämänmittaiseen liittoon – näin meistä tuli mökkiläisiä!

Kaupallinen yhteistyö: Laiturilla

Mistä haaveilet? Kysymys oli ehtinyt leijua ilmassa vain muutamia sekunteja, ennen kuin edessäni istuva, tuoppia tiukasti kädessään puristava mies vastasi. Omasta mökistä, sellaisesta perisuomalaisesta paikasta järven rannalla, laiturista ja puilla lämpiävästä saunasta, josta voisi pulahtaa suoraan rantaveteen. Niin minäkin, nyökyttelin ja hymyilin niin, että poskiin sattui. Neljän päivän kuluttua päätimme alkaa seurustella.

Ensimmäiset treffit tekivät lähtemättömän vaikutuksen

Heti seuraavana kesänä ryhdyimme tuumasta toimeen. Sitoutuminen yhteen ainoaan mökkiin tuntui vielä vieraalta ajatukselta, joten etsimme yksilöä, jonka kanssa voisimme viettää pitkän viikonlopun tai korkeintaan viikon. Vähän tunnustella ja katsella sillä silmällä, miten tulisimme toimeen. Olisiko meistä ylipäätään mökkiläisiksi vai osoittautuisiko totuus toisenlaiseksi. Halusimme pysytellä lähellä kotikaupunkia, joten vuokrasimme mökin Porvoon saaristosta, pienen soutumatkan päästä mantereelta ja lähimmästä kyläkaupasta.

tiskipaljut

mökki

nokkoslettu lautasella

skumppaa kiitos!

mökki

Toukokuinen viikko on ennätyslämmin. Teemme eväsretkiä saaren länsipuolen silokallioille, sytytämme vuorotellen tulet saunan pesään, pötköttelemme riippumatossa saaren korkeimmalla kohdalla, katamme illallisen laiturille, kahlaamme läpi korkean kirjapinon ja vietämme sadepäivät takkatulen äärellä villasukat jalassa ja viinilasi kädessä. Ensitreffit punaisen tuvan kanssa hipoivat täydellisyyttä ja jättivät jälkeensä melkoisen mökki-ikävän.

Satunnaisia mökkisuhteita ja ahkeraa deittailua vuokramökkimarkkinoilla

Kannustavan kokemuksen jälkeen päätimme alkaa harrastaa satunnaisia suhteita. Viikko siellä, toinen täällä ja pitkä viikonloppu kolmannen järven rannalla. Kokeilimme erilaisia ratkaisuja ja etsimme sitä, mikä meille sopii parhaiten. Rantasauna oli ehdoton, siitä emme mistään hinnasta luopuisi. Mutta monta asiaa oli vielä päättämättä. Olisiko saarimökki se paras vaihtoehto? Entä tarvitaanko sähköjä ja juoksevaa vettä vai riittäisikö puulämmitys ja kantovesi? Millainen keittiö meille kelpaisi, mikä olisi optimaalinen neliömäärä? Missä ja millaisen vesistön äärellä mahdollinen oma mökki sijaitsisi?

laituri ja järvi

laiturikattaus

mökki

saunan jälkeen

Päristelimme moottoripyörällä pitkin Suomea. Asetuimme pariksi päiväksi Asikkalaan, mökkeilimme viikon Juvalla, toisen Kangasniemellä ja kolmannen Pieksämäellä. Hämeessäkin piipahdimme. Lisäksi kiersimme ahkerasti kavereiden mökkivieraina Soinissa, Kustavissa, Sulkavalla, Anttolassa ja Punkaharjulla nyt ainakin. Veri veti meitä kohti itää, olimmehan molemmat sieltä vanhempiemme kautta kotoisin. Ehkäpä juuri siksi totesimme viihtyvämme parhaiten eteläisessä Savossa.

järvessä

mökki

sienet pannulla

Sopivan ajomatkan pituus alkoi hahmottua: kolme tuntia Helsingistä oli aika lailla maksimi – siihenkin yhtälöön Etelä-Savo istuisi sopuisasti. Hiekkatien osuus mökkimatkasta saisi olla mieluiten alle 10 kilometriä (koska kulkupelinä on moottoripyörä) ja lähimmälle julkisten liikennevälineiden pysäkille oli oltava kävely- tai ainakin järkevä pyöräilymatka. Myös ympäristön suhteen toiveet tarkentuivat. Puhdasvetinen järvi ja riittävän suuri rauhallinen tontti, jonne ei olisi toisilta mökeiltä näköyhteyttä. Piha saisi olla nurmikenttien sijaan kunttaa, jossa kasvaa mustikkaa ja puolukkaa.

Kahden kesän kokeilu vuosivuokramökillä sinetöi suhteen

Keväällä 2018 aloimme olla jo kyllästyneitä satunnaisissa suhteissa suhaamiseen. Kaipasimme varmempaa ja vakituisempaa kumppania, paikkaa, jonka tiedämme ja tunnemme, jonka varustelutasoa ei tarvitse aina erikseen arvailla ja jossa voi viettää pidempiä aikoja kerrallaan. Emme ehtineet tutkailla sanomalehtien myyntipalstoja tai internetin mökkimarkkinoita, kun jo osuimme oikeaan paikkaan juuri oikeaan aikaan.

Ollessani eräällä illallisella, kuulin sivulauseessa maininnan mökistä, jonne olisi hyvä löytää vakituisempi asukas. Joku, joka voisi pitää mökistä huolta sillä välin, kun omistajat itse asuvat ulkomailla. Siinä kohtaa taisin nostaa käteni ilmaan ja huudahtaa jotain kovaan ääneen, sillä puhujan huomio kohhdistui välittömästi minuun. Asiat etenivät omalla painollaan ja pian matkan jälkeen, pääsimme piipahtamaan Etelä-Savossa mökillä, joka tuntui heti oikealta.

ootd mökkiasu

mökkirannassa

varpaat räsymatolla

mökkeilyä

Solmimme saman tien vuokrasopimuksen loppuvuoden ajaksi ja jatkoimme diiliä vielä seuraavankin vuoden ajan. Mökki oli ihana. Vaikka ajomatkaa oli yli kolme tuntia, vietimme järven rannalla kaiken liikenevän ajan. Puuhastelimme pihalla, nautimme lempeistä löylyistä ja puhtaasta järvestä, perustimme laatikkoviljelmän, sienestimme ja marjastimme, teimme kaikkea sitä, mitä mökillä kuuluukin tehdä. Viimeistään silloin tiesimme, ettei paluuta ole. Olimme rakastuneet mökkielämään.

Kun vuosivuokramökin omistaja vuoden 2019 syksyllä ilmoitti, että haluaa mökin takaisin omaan käyttöönsä, minä puhkesin kyyneliin. Ero oli vaikea, sillä punaisesta tuvasta ja järvimaisemasta oli tullut todella tärkeä. Samana iltana selailimme myytävien mökkien tarjontaa, mutta mikään ei tuntunut oikein miltään. Pakkasimme kahden vuoden aikana kertyneitä kamppeitamme hiljaisuuden vallitessa ja jätimme mökille syksyllä haikeat hyvästit.

Elämänmittainen liitto: Etelä-Savossa on mökkiläisen hyvä olla

Kaamos kuritti ja arki vei mukanaan. Silloin tällöin muistimme kurkistaa Oikotielle, mutta mitään mainittavaa ei siellä juuri silloin liikkunut. Vielä tammikuussakaan emme tienneet, missä seuraavan kesän aiomme viettää. Vaikka omaan mökkiin sijoittaminen oli mielessä, tutkailimme edelleen myös vuokramökkitarjontaa. Tulos oli aina sama: joko mökki oli liian kallis, oma ranta puuttui tai se oli kaukana tai väärällä suunnalla.

Helmikuussa laajensin hakuani pienempiin verkkopalveluihin. Muutaman päivän kuluttua löysin myynnissä olevan punaisen tuvan, joka vaikutti lupaavalta. Se muistutti erehdyttävästi vuokralla ollutta kesäparatiisia, vaikka mökki olikin pienempi ja sijainti eri suunnalla. Vain välimatka mietitytti. Kävimme kirjeenvaihtoa omistajan kanssa. Kyselin kaivosta (sitä ei ollut), sähköistä (oli, mutta ei kaikissa rakennuksissa), hiekkatien kunnosta (pääsee moottoripyörällä, heilläkin on sellainen) ja mökin historiasta (se oli mökin omistajan isän rakentama). Sovimme näyttöpäivän ja ajoimme katsomaan ehdokasta.

mökkiblogi

kesämökki työleiri

kasvihuoneen rakentaminen

loma loppuu

Mökkipihaan vei jyrkkä ja liukas polku. Lunta oli muutama sentti ja järvi tietysti jäässä. Ei tämä paikka tähän vuodenaikaan pääse oikeuksiinsa, tokaisi omistaja. Kurkistelimme tuvan alle, availimme ovia, vilkaisimme saunaa ja ihailimme huussin vaalean violetiksi maalattuja sisäseiniä. Sisällä oli ihanan lämmin, kahvipöydässä kerrattiin mökin tarinaa ja katsottiin ampumahiihtoa. Ensitreffit olivat varsin onnistuneet, joten lupasimme palata asiaan viimeistään seuraavana päivänä. Paluumatkalla puoliso sanoi olevansa valmis tekemään kaupat vaikka heti. Perhoset vatsanpohjassa lehahtivat lentoon ja tunteet nousivat pintaan, itketti onnesta. Tässäkö tämä nyt oli, olimmeko viimeinkin, viisi vuotta ensimmäisten mökkitreffien jälkeen löytäneet oman pienen paratiisimme?

Päätimme olla välittämättä reilut kolme tuntia kestävästä mökkimatkasta, ja kun kaikki muu oli kunnossa, kantovesikään ei enää tuntunut kynnyskysymykseltä. Tontti oli riittävän suuri ja pienessä pihassa oli tilaa kasvihuoneelle ja muutamalle viljelylaatikolle. Hiekkatie oli riittävän hyvässä hapessa ja lähin taajamakin kyläkauppoineen pyöräilymatkan päässä. Näytti vahvasti siltä, että koossa oli ainekset elämänmittaiseen liittoon. Seuraavana päivänä lähetimme tarjouksen kämmenet jännityksestä hioten.

eroon itikoista

mansikka-halloumisalaatti

mökki

monipaikkainen mökkeilijä laiturilla

Kauan kaivattu sopimus solmittiin huhtikuussa 2020. Kaupoista oli ehditty lyödä kättä päälle juuri ennen maailmanlaajuisen pandemian julistamista, joten meistä tuli tahtomattamme osa ensimmäisen koronavuoden mökkibuumia. Tuhansien muiden lailla pakenimme punaiseen tupaan turvaan pahalta maailmalta ja viruksenpirulaiselta. Seuranamme olivat vain pikkulinnut ja oravat, aitan välikatossa asustanut lepakkopesue sekä muutaman kerran pihaan eksynyt lumikko. Maailma kuohui, mutta Etelä-Savossa mökkiläisen oli hyvä olla. Kahdessa kesässä mökistä on tullut maailman rakkain paikka, jossa toivottavasti saamme viettää vielä kymmeniä keväitä, kesiä ja raikkaita syksyisiä päiviä. Olkoon mökki turvanamme niin myötä- kuin vastamäissä, elämämme loppuun saakka!

*****

Laiturilla on hanke, joka auttaa kaikkia nykyisiä ja tulevia mökkiläisiä ja vapaa-ajan asukkaita nauttimaan elämästä Etelä-Savossa ympäri vuoden, kannustaa kestävään mökkeilyyn, kokoaa tietoa vapaa-ajan asumisen palveluista ja antaa inspiraatiota lupsakan letkeään mökkielämään. Tavoitteena on, että meidän kaltaisemme mökkeilijät viihtyisivät maakunnassa entistäkin paremmin.

Lue myös: Monipaikkainen mökkiläinen tässä terve!

Vuosi 2021 – mitä tulikaan tehtyä? + Arvonta!

Istun junan työskentelyhytissä läppäri sylissäni ja tuijotan vasemmassa yläkulmassa vilkkuvaa kursoria. Ohitamme Parkanon ja kiidämme kiskoilla kahtasataa kohti Oulua. Olin ajatellut viettää matkan ensimmäiset tunnit kirjoittamalla, ja aihekin oli selkeänä mielessä. Kirjoittaisin menneestä vuodesta, siitä mitä kaikkea tulikaan vuonna 2021 tehty. Ajatus kuitenkin katkesi ensimmäiseen lauseeseen. Ajattelin olevani auttamattomasti myöhässä. Miten ketään enää kiinnostaisi, mitä viime vuonna tapahtui. Vuosi 2021 oli ja meni, miksi sitä pitäisi enää muistella. Tikulla silmään ja sitä rataa.

lähiloma Kotka Loviisa

Hävetti, sillä tuntui siltä, että KAIKKI muut ovat menneet eteenpäin ja minä edelleen mietiskelen menneitä. Nyt pitäisi jo tarttua hanakasti tavoitteisiin, visioida villisti tulevaa tai suunnitella sotasuunnitelmia ja strategioita. Ollaanhan sentään jo melkein helmikuussa! Sitten tajusin, että itse asiassa en piittaa pätkääkään siitä, mitä muut ajattelevat, mitä tekevät ja missä menevät. Aion panna vuoden 2021 pakettiin tässä ja nyt. Sillä ennen kuin voi suunnitella tulevaa, on tiedettävä, minkä päälle rakentaa. Ja ne rakennuspalikat, ne tulevat tässä.

Psst! Jotta jaksaisit kahlata tekstin läpi, lisäsin loppuun pienen yllätysarvonnan. Osallistu itse tai vinkkaa kaverille!

Miltä vuosi 2021 tuntui?

Kukapa olisi uskonut, että maaliskuussa 2020 koko maailman polvilleen pakottanut pirulainen piinaisi meitä aina vaan. Kaikkeen näköjään tottuu. Myös neljän seinän sisälle sulkeutumiseen, kontaktien välttämiseen, pienissä ympyröissä liikkumiseen ja saman pirtinpöydän ääressä päivästä toiseen istumiseen. Toinen koronavuosi väsytti, turhautti ja ahdisti, tietenkin, mutta samaan aikaan päivät vierivät eteenpäin omalla painollaan.

Uudenvuoden iltana, kun istuimme kahdestaan sohvalla, kysyin mieheltä, mikä päättyvässä vuodessa oli parasta. Hän mietti pitkään, mutta vastasi sitten, että nostaa kaiken muun yläpuolelle parisuhteen. Että kahdestaan vietetystä koronavuodesta huolimatta olemme edelleen tässä, toistemme kainaloissa. Olin täysin samaa mieltä. Opimme näistä kahdesta vuodesta ainakin sen, että selviämme mistä tahansa, eikä meitä erota edes maailmanlaajuinen pandemia. Vaikka muita elämäni valintoja voisinkin miettiä uudestaan, puolisoa en vaihtaisi mistään hinnasta.

vastuulliset joululahjat

Vuoden aikana luin tai kuuntelin 83 kirjaa, neuloin kaksi villapaitaa ja tikutin kuusi pipoa. Keskittyessäni kertomuksiin ja silmukoiden luomiseen huomasin tarvitsevani hitaampaa elämää, pysähtymistä, olemisen opettelua, tarinoihin uppoutumista ja käsillä tekemistä vieläkin enemmän.

Missä tulikaan matkustettua?

Kaiken kurimuksen keskellä kotimaanmatkailu nousi arvoon arvaamattomaan. Kahden viikon etätyöpyrähdys Sallatunturiin, päiväretki Outokummun vanhaan kaivokseen, Keski-Suomen kulttuurikierros Joutsan ja Mäntän kautta Jyväskylään, ruskareissu Pyhätunturiin ja kiipeilyseikkailu Pyhäkuruun, viikonloppuvaellus Kiilopäälle, piipahdus Loviisaan ja Kotkaan sekä ensilumille Pyhätunturiin ruokkivat seikkalijan nälkää riittämiin.

lähiloma Kotka Loviisa

Kiilopäällä

Orinoron rotko

Pyhäkuru

Uusia kansallispuistobongauksia kerääntyi peräti kolme: UKK-puisto pohjoisessa, Leivonmäki Joutsassa ja Valkmusa Kotkassa. Lisäksi samoilimme Sompion luonnonpuistossa ja ihastelimme Orinoron hulppeita rotkomaisemia Leppävirralla. Myös kotikaupunkia ja sen lähiseutuja katsoimme uusin silmin. En todellakaan aiemmin tiennyt, mikä välimerellinen tunnelma Vuosaaren huipulla vallitsee tai miten lämpimät Porvoon Varlaxuddenin silokalliot olivatkaan. Kun mökillä ja sen liepeillä vietetyt kuukaudet lasketaan, oli vuosi todellista kotimaanmatkailun kulta-aikaa! Nähtävää ja koettavaa on todellakin tarjolla ihan nurkan takana – kestävästi ja vastuullisesti!

Pyhäkuru

kotimaanmatkailu mänttä

kotimaanmatkailu vaihelan tila

kotimaanmatkailu vaihelan tila

Lokakuun lopulla, kun tilastot hetkellisesti saivat uskomaan parempaan tulevaisuuteen, matkasimme Ranskaan. Määränpäänä oli Happy Hamletin kirjoitusresidenssi, jonka ajankohtaa oli ehditty siirtää koronan takia jo kolmasti. Lentäminen hävetti ja maailmantuska repi sieluparkaani riekaleiksi. Ympärilläni oli käsittämättömän kaunis ranskalainen maaseutu, mutta minä kärvistelin omatuntoni syvissä syövereissä, enkä antanut itselleni lupaa nauttia. Mieli rauhoittui vasta, kun lupasin itselleni matkustaa jatkossa vain maata pitkin. Maailman ihanimmasta majatalosta puksuttelimme junalla Marseillen merenrantakaupunkiin. Rouhea tunnelma otti meidät omakseen ja elleivät puolison työkuviot olisi kutsuneet kotiin, olisimme ehdottomasti viihtyneet pitempäänkin.

lentämisen loppu

Marseille

Kunhan maailmantilanne rauhoittuu, aion hypätä raiteille ja kolkutella katsomaan, millaiset ovat eurooppalaiset junayhteydet. Vielä en ole reittejä tutkaillut, mutta sen tiedän, että Tukholmasta pääsee nykyään yöjunalla Berliiniin, josta ei olekaan enää kuin kahdeksan tunnin junamatka Pariisiin!

Mökkiremppaa ja pihalla puuhastelua

Mökkiviikkoja kertyi lähes 20, hurraa! Rakensimme (tai no, mies rakensi) uuden ja isomman laiturin, nikkaroimme yhteistuumin katoksen kesäkeittiölle, maalasimme lasiverannan seinät, pystytimme vanhan laiturin laudoista jälkikompostorin ja kiinnitimme puihin uusia linnunpönttöjä. Veden kantaminenkin helpottui, kun kunnostimme yhteistuumin mökkiläisten yhteisen kaivon. Nyt vettä ei tarvitse enää hakea 10 kilometrin päästä lähikaupalta, vaan hakumatka hoituu soutuveneellä läheiseen lahdenpoukamaan.

monipaikkainen mökkeilijä laiturilla

Syksyllä minusta tehtiin eteläsavolaisten vapaa-ajan asukkaiden viihtyvyyttä ja mökkeilyolosuhteita kehittävän Laiturilla-hankkeen brändilähettiläs. Ensimmäiseksi tartuin ajankohtaiseen aiheeseen ja kirjoitin siitä, millaista on olla monipaikkainen mökkiläinen ja tehdä etätöitä mökiltä käsin. Tänä vuonna juttuja piisaa aina heinäkuulle saakka, joten muistahan välillä käydä kurkkailemassa, mitä meidän mökille kuuluu.

mökkihöperö aamu usva

monipaikkainen mökkeilijä laiturilla
Myöhemmin syksyllä riuska syysmyrsky repäisi kaksi kuusipuuta juuriltaan. Onneksi molemmat kasvoivat tontin takaosassa kaukana rakennuksista. Eipähän tarvitse ensi kesänä miettiä, millä saunaa lämmitetään. Venytimme mökkikautta aina syyskuun loppuun saakka. Talviteloille mökki pääsi lokakuun puolen välin tietämillä. Takaisin oli tarkoitus palata jouluksi tai uudeksivuodeksi, mutta vallitsevan tilanteen takia päätimme pysyä pyhät visusti omassa pienessä piirissämme, emmekä lähteneet oireettominakaan levittämään pöpöjä maakuntaan.

Laiska töitään luettelee

Niinhän sitä sanotaan, että vain laiskat luettelevat töitään. Niin on joskus kommentoitu minullekin. Tuloksien tuominen julki, niistä kirjoittaminen ja puhuminen on kuitenkin minulle ja monelle muulle yrittäjälle tärkeää, sillä jos emme itse aikaansaannoksiamme esittele, ei sitä tee kukaan muukaan. Siitä on laiskuus ja leväperäisyys kaykana. Mitä siis tulikaan tehtyä työrintamalla?

kolme vuotta yrittäjänä

Sorvi surrasi ja näppis lauloi kiihkeämmin kuin koskaan aiemmin. Työkalenteri natisi etenkin keväällä liitoksistaan. Kirjoitin vuoden aikana asiakkailleni yli 100 artikkelia mm. vastuullisuudesta, ruoasta, viinistä, mökkeilystä, retkeilystä ja tietojärjestelmistä (jep, luit oikein!). Sparrailin asiakkaiden sometekemistä, työstin tekstejä verkkosivuille, editoin keittokirjaa, painotuotteisiin ja uutiskirjeisiin, kuvasin lukemattomia viinilasillisia, kirjapinoja ja ruoka-annoksia. Yhteistyö kaupunkilaisten yhteisen vaatekaapin Vaatepuun kanssa jatkui, kun kirjani Ruokaystävät pääsi aitiopaikalle myyntivitriiniin vielä joulusesongin jälkeenkin.

ruokaystävät

Kiivas työtahti veti takin tyhjäksi niin, että siitä kärsi paitsi oma jaksaminen myös blogiparka. Kun tavallisena vuotena olen intopiukeana naputellut kolmekin postausta viikon aikana, oli viime vuoden saldo keskimäärin 3 postausta kuukaudessa. Työjonon kasvaessa omat kanavat jäävät harmillisesti häntäpäähän.

Joulukuussa korkkasimme kuplivan sen kunniaksi, että yksivuotiaan osakeyhtiöni laskutus ylitti yllättäen sadantonnin haamurajan. Olen edelleen hämmentynyt, mutta myös ylpeä siitä, että olen onnistunut kasvattamaan osapäiväisenä kokeiluna alkaneesta virityksestä ihan oikean yrityksen, joka tuo leivän pöytään ja vähän särvintäkin siihen päälle. Tulevana vuonna tulosta ei taota lähellekään samaan tahtiin, sillä aikomus on ottaa rennommin ja nauttia yrittäjyyden tuomista eduista: vapaudesta ja vapaa-ajasta.

Arvontaa pukkaa!

Yksi mukavimmista ja samalla työteliäimmistä projekteista oli vuoden 2022 Satokausikalenterin toimittaminen. Seinäkalenterissa, jota muuten saa nyt myös ruotsinkielisenä versiona, on kunkin kuukauden satokausikasvislistausten lisäksi kymmeniä sivuja kiinnostavaa tietoa hedelmistä, marjoista, vihanneksista, juureksista, sienistä sekä sesonkeja noudattavista merenelävistä. Kalenterit on jo melkein loppuunmyyty, joten jos seinältäsi vielä uupuu almanakka, ostohousut kannattaa vetää jalkaan saman tien ja suunnata ostoksille Satokausikalenterin verkkokauppaan!

satokausikalenteri

Jos kuitenkin päätät luottaa onneesi, jätä kommenttilootaan viesti ja kerro, millaisia juttuja haluaisit vuonna 2022 blogistani lukea. Kaikkien vastanneiden kesken arvon peräti 3 kpl Satokausikalenteria. Tästä arvonnasta kannattaa siis kertoa kaverillekin!

Osallistua voi aina 1.2. klo 23:59 asti. Arvonta suoritetaan seuraavana päivänä ja voittajiin ollaan yhteydessä sähköpostilla (muista siis jättää kommenttiin toimiva sähköpostiosoite!) sekä tämän sivun kommenteissa.