Yksin mökillä, osa II – levottomia öitä, kutsumattomia vieraita ja pieniä pelkotiloja

Mies lähtee moottoripyörällään takaisin kaupunkiin. Minä lasken yksinäisiä öitä, omillaan olisi pärjättävä neljä kokonaista vuorokautta. Ajatuskin saa vatsan kipristelemään. Yritän keksiä mahdollisimman paljon tekemistä, jotta en jäisi kahden päätäni kiertävien kauhuskenaarioden kanssa. Kaikki on hyvin niin kauan, kun on valoisaa.

Edeltävänä yönä olemme molemmat havahtuneet aamukolmen jälkeen siihen, että patiolta kuuluu ihan selviä askelia. Vain kaksi, mutta kuitenkin. Ei kenkien alla rahisevaa hiekkaa, vain kaksi kevyttä askelta puisilla ralleilla. Sen jälkeen hiljaisuus. Kumpikaan ei halua nousta katsomaan, näkyykö pihalla ketään. Nukahdamme onneksi uudestaan, mutta aamulla pyydän miestä kävelemään välikössä ensin kengillä ja sitten paljain jaloin. Kuuntelen hänen liikkumistaan peiton alla, ja olen varma, että yövieras liikkui paljain tassuin tai sukkasillaan. Päädymme järkeilemään, että ehkä välikön läpi juoksi jänis, joka ennen nukkumaanmenoa kävi kuikuilemassa meitä metsän laidassa.

yksin mökillä

Ja nyt olen yksin mökillä, seuralaisena vain ylivilkas mielikuvitus. Illat venyvät pitkiksi, kun en uskalla mennä nukkumaan. Pinnistelen lasiverannalla viimeisessä valonkajossa, ja vedän jalkaani toiset villasukat. Välttelen alkoholia, sillä lasillinenkin tarkoittaa levotonta yötä. Aitassa on niin ohuet seinät, että haavan havinakin kuuluu sisään. Mökin perimmäisessä nurkassa on niin hiljaista, että pieninkin lautamökin rasahdus tuo epämiellyttävän tunteen. En tiedä, kumpi on pienempi paha.

Tikka tömähtää suoraan verannan ikkunaan ja saa minut haukkomaan henkeäni. Hämärissä huussipolulla säikähdän jokaista sammalikon rasahdusta. Sydän jättää väliin pari lyöntiä, kun lähipuussa kahahtaa ja lintu lehahtaa lentoon. Miksi linnut ovat hiljaa? Uhkaako lokkipesuetta jokin, kun ne kirkuvat kuin mielipuolet? Mielikuvitus muotoilee metsässä häämöttävästä risukasasta eläimen ääriviivat.

yksin mökillä

yksin mökillä

Pelko on irrationaalinen seuralainen. Vaikka alueella todistetusti on ainakin joskus liikkunut karhuja, tiedän, että metsien kuningas väistää ihmistä. Järki sanoo, että on todennäköisempää kompastua polulla juurakkoon ja murtaa käsi, kuin kohdata samalla polulla kontio. Silti pidän meteliä, kun poljen pyörällä pientä metsätietä kohti kyläkauppaa, patistan siskoani ottamaan karhukellon mukaan pitkälle lenkille, enkä uskalla yksin marjametsään.

Olen kuullut, että tällä mökillä vietti kaikki kesänsä myös nuorena leskeksi jäänyt sukulaistäti, aina 90-vuotiaaksi saakka. Kun olen yksin mökillä, pelko valtaa mielen ja mielikuvitus alkaa laukkaamaan, ajattelen tuota vanhaa rouvaa, sanoi vuokraemäntäni. Jos hän pärjäsi, pärjään minäkin. Minäkin tiedän pärjääväni, mutta helpompaa tietysti olisi, jos pystyisin selättämään pelkoni kokonaan.

Ystävä ilmoittaa, ettei pääsekään kyläilemään. Huokaan, sillä vaikka syy suunnitelmien muutokselle on ylitsepääsemätön, minulle se tarkoittaa kahta yksinäistä yötä lisää. Onneksi äänikirjat pitävät minulle seuraa. Kun kyllästyn kuuntelemaan kaunokirjallisuutta, avaan radion. Yle Radio Suomen äänimaisema rauhoittaa ja tasaa sykettä.

yksin mökillä

yksin mökillä

Kolmantena päivänä, juuri kun tuntuu siltä, että ehkä tämä tästä, saan kutsumattoman vieraan. Tumma jyrsijä vilistää halki verannan lattian. Ulko-ovi on kiinni, joten minulla ei ole aavistustakaan, mistä otus on tulossa tai minne menossa. Soitan miehelle ja kysyn mitä hän tekisi. Pengon kaappeja ja laatikoita, koetan etsiä hiirenloukkuja. Tömistelen ja yritän saada elikkoa esille. Mistään ei kuulu rapinaa, eikä kaappien alle tähystely taskulampullakaan tuota tulosta. Tyyppi voi olla ihan missä vaan.

Lopulta luovutan ja järkeilen, että todennäköisesti olemme eläneet tähänkin asti rauhallisesti rinta rinnan. Eläin on varmasti etsinyt tiensä talon rakenteisiin ja pysyttelee siellä, kunnes meno mökissä rauhoittuu. Iltapuuhien yhteydessä tiskaan ja siivoan keittiön tarkemmin, en halua ehdoin tahdoin houkutella hiirtä hyppimään pöydille. Makuuhuoneessa varmistan, että sängystä ei roiku mitään, mitä pitkin pystyisi kiipeämään saman peiton alle. Nukun makeasti aamuun asti, eikä otuksesta näy aiemman havainnon jälkeen viiksikarvaakaan.

yksin mökillä

Alan päällä sinuiksi järjenjuoksuni ja mökkimaiseman äänien kanssa. Yhtäkkiä huomaan, että onkin jo tiistai ja siskoni saapuu viiden tunnin kuluttua. Huomenna saapuu moottoripyörällään myös mies. Loppukesän vietän hänen turvallisessa kainalossaan, enkä pelkää enää mitään.

Mökkikausi on avattu – hurraa!

Lämpö alkoi nousta jo helmikuussa. Aurinko kohosi korkeammalle ja mieli karkasi mökkimaisemiin. Vatsanpohjassa kutitteli jo kesä, lempeät löylyt ja kirkasvetisen järven levollinen liplatus. Maaliskuussa lähetin viestin vuokraemännälle, josko lääkettä mökkikuumeeseen löytyisi jo pääsiäisenä. Vastaus oli väriltään vihreä, ja siltä seisomalta ilmoitimme siskoille ja vanhemmille, että vietämme pääsiäisen kahdestaan, mökillä. Ennenkuulumatonta!

mökkikausi

Niin todella tapahtui, vaikka keli olikin varsin vilpoisa ja mökki talven jäljiltä kostean kolea. Mies pörähti paikalle moottoripyörällä, minä hyppäsin bussiin ja hyödynsin ajan töitä tehden. Mökkitien kunto tiedustelimme etukäteen naapureilta. Metsän siimeksessä kiemurteleva tie oli paikoin jäässä ja viimeiset 100 metriä vielä lumen peitossa.

mökkikesä

Onneksi kylmä ei meitä pelota. Paksumpaa villapaitaa päälle, pitkät kalsarit jalkaan, sauna lämpiämään ja tulet takkaan. Mökillä mellastaneiden hiirten pökäleitä metsästäessä ja jääkaappia jynssätessä ehti tulla hiki. Ennen saunaa hikipisaroita vuodatettiin vielä klapihommissa, myös syksyllä maahan pudonneet lehdet saivat haravilta kyytiä. Kurjet ja joutsenet toitottivat kevään tervetulleeksi, sammakkojakin nähtiin ja pörriäisiä, jotka hädissään etsivät varpujen seasta syötävää. Onneksi toimme kukkia mukanamme, terassipöydällä keltaisena loistavat narsissit kiinnostivat kimalaisiakin.

Järvi oli edelleen jäässä, vain rantavesi virtasi vapaana. Rikoimme jäätä sen verran, että saunasta pystyi pulahtamaan. Minä kastoin vain varpaani, mies urheasti kyykkäsi veteen kaulaa myöten. Odotan suosiolla sitä, kun järvi on jäistä vapaa ja vesi vähintään 20-asteista.

Kolmannen pesällisen jälkeen makuuhuoneen lämpö oli noussut 13 asteesta kahdeksaantoista. Merinovillaa ylle ja pikaisesti peiton alle, viileässä nukun muutenkin paremmin. Tuuli suhisi puissa ja kolisutteli ikkunanpieliä. Sunnuntaina aamupalapöydässä hytistessämme, päätimme pitää mökkeilystä pienen tauon ja odottaa ilmojen lämpiämistä.

peilityyni

Kuukautta myöhemmin suhasimme Savoon siskolta lainatulla autolla. Takakonttiin pakattiin esikasvatettuja tomaatin- ja chilintaimia, grillihiiliä, huussinkariketta, mökkivaatteita, pyyhkeitä ja lakanoita, sekä juomaa ja ruokaa. Matti Huutonen lupasi 21 astetta ja aurinkoa – mikä mainio mökkisää! Sen oli huomannut muutama muukin, sillä normaalin kolmen tunnin sijaan köröttelimme vitostien ruuhkassa melkein viiden tunnin ajan.

peilityyni

Lauantaiaamuna järven rasvatyynen pinnan rikkoi vain vesimittarien viipotus, ja ilma seisoi välillä vähän liiankin painostavana. Oli ihmeteltävä ääneen, miten oikein selvisimme viime kesän 35 asteen helteistä, kun nyt jo tuntuu näin tukalalta!

Hyppäsimme hellettä pakoon ilmastoituun autoon. Minä istuin kuskin paikalle ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen, mies otti tilanteesta kaiken irti ja sihautti auki kaljatölkin heti auton lipuessa mökkipihasta kohti kyläkauppaa. Kauppareissun aikana vilkku unohtui kolmesti, mutta ajopeli ei sammunut kertaakaan. Silti pohdin kauhuissani, kuinka selviän seuraavasta viikonlopusta, jolloin kurvailen keskenäni pitkin Ahvenanmaan pikkuteitä.

savulahna

Kylän kalakauppiaalta tarttui koukkuun savustuslaatikkoon sujautettava lahna sekä kourallinen pikkumuikkuja muurikalla paistettavaksi pikalounaaksi ja kirpputorilta matkaan lähti kuvauslautanen, muutama iskemätön tupperware-kippo sekä pari pellavaista keittiöpyyhettä. Tokmannin takapihalta keräsimme koriimme vielä avomaankurkun ja kesäkurpitsan taimia. Viime kesästä viisastuneina kesäkurpitsoja ostettiin kaksi, sillä yksinäinen taimi tekee huonoja hedelmiä. Se tarvitsee rinnallensa kumppanin, arveli anoppiehdokaskin.

kesäkurpitsapenkki

Ohjelmaa riitti. Urakoinnin tuloksena istutuslaatikoissa on nyt tuoreet mullat, yrttiruukut, taimet ja salaatinsiemenet ovat löytäneet paikkansa, puita on kaadettu ja klapeja tehty lisää, lupiinipuskat leikattu alas ja aurinkotuolitkin korjattu. Ampiaispesien rakennuspuuhat eivät vielä ole alkaneet tai sitten nuo ketaleet ovat vihdoin ymmärtäneet väistyä tontilta takavasemmalle.

Laituri jäi vielä laskematta veteen, sillä sen suhteen pitää kehitellä strateginen sotasuunnitelma. Sivutuuli oli nimittäin viime kesän aikana vääntänyt kiinnityskoukut vinksalleen, ja talvi runnonut rantaan rakennetun terassin pois perustuksiltaan. Se pysyy vielä hyvin paikallaan, mutta ennen pitkää se on tuettava tavalla tai toisella. Onneksi uimaan pääsee myös ilman laituria.

kesäkurpitsapenkki

Pelkkää työleiriä ei ensimmäinen kesäviikonppu tietenkään ollut. Kirjapino hupeni, samoin skumppapullon pinta. Riippumattoa ei vielä viritelty, mutta aurinkotuoleissa lötköteltiin senkin edestä. Stressaantunutta sielua hoidettiin saunan lauteilla pastellinpunaista taivaanrantaa tuijotellen. Mies pulahti 19-asteiseksi lämmenneeseen järviveteen, minä kahlailin ja päätin uskaltaa uimaan vasta, kun maaginen 20 asteen raja rikkoutuu.

klapipino

Joutsenten iltalento heijastui peilityynestä pinnasta, ja käki kukkui vielä iltakymmeneltäkin. Satapäiset hanhiparvet kaakattivat kuin viimeistä päivää ja pikkulintujen parinmuodostus oli sävelmistä päätelleen kiihkeimmillään. Räkättirastas oli ehtinyt jo munia, ja hautoi jälkikasvuaan puupinon päälle pystytetyssä pesässä. Ehkäpä se ensi kertaan mennessä on saatellut pesueensa maailmalle.

viljelylaatikko

Aion asettua mökille pysyvästi heti juhannuksen jälkeen. Mies seuraa perässä heinäkuussa, sitten kun työkuviot antavat myöten. Siihen asti aion selvitä yksin karhujen keskellä, kuikkien haikeita huutoja kuunnellen. Jos hyvin käy, saan houkuteltua seuralaisiksi palokärjen, lepakoiden, sudenkorentojen ja sisiliskojen lisäksi myös kourallisen ystäviä. Tästä se alkaa, kaikkien aikojen mökkikesä!

Mökkipäiväkirjan ensimmäiset merkinnät

Seikkaillessani maaliskuussa Italian Piemontessa satuin sivukorvalla kuulemaan etelä-savolaisesta mökistä, johon etsitään vuokralaisia koko kesäksi. Olin epäkohtelias ja keskeytin puhujan lauseen siihen paikkaan, sillä olimme etsineet tällaista tilaisuutta jo kaksi kesää. Nyt tilaisuus käveli sattumalta vastaan viinilasi kädessään, ja minä tartuin siihen tiukasti kuin purukumi kengänpohjaan. Yksi keskustelu johti toiseen ja pian olimme sopineet viikonlopun, jolloin voimme nukkua mökillä testiyön, lämmittää saunan ja tunnustella, olisiko tämä meille se oikea.

lupiiniurakka mökkipäiväkirja

Tulevaisuuden haaveissa siintelee ikioma mökki-idylli, mutta sitä ennen on kokeiltava, olemmeko todella mökki-ihmisiä, vai kuvittelemmeko vain olevamme sellaisia. Mies on innokas nikkaroija ja minäkin tykkään puuhastella pihalla. Kerrostalossa pihan virkaa on hoitanut parveke, mutta puuverstasta tai nikkarointimahdollisuuksia ei kaupunkilaisen kodissa juurikaan ole. Maalle emme halua muuttaa, joten mökki olisi omiaan tyydyttämään harrastelijatimpurin tarpeet ja tarjoamaan kaivatun kontrastin kivikaupungin kaduille.

mökkimaisema

Rantasalmen kupeeseen rakennettu punainen tupa valloitti sydämemme heti ensitapaamisella. Aaltojen liplatus rantasaunan laiturilla, ilta-aurinko, lämpiävän saunan tuoksu, kunnon kesäkeittiö, lintujen liverrys, kuikan huuto ja joutsenen laulu vahvistivat sydänalassa vellovaa pakahtumisen tunnetta. Tässä se on, meidän kesäparatiisi. Ensimmäisen yön aikana ehdimme suunnitella tomaattipenkkien sijaintia, keittiöpuutarhan kokoa, pieniä parannustöitä, pihajuhlia, grillibileitä, mökkiolympialaisia ja lettukestejä. Kerrankin meillä on paikka, johon kutsua ystäviä muutamaksi päiväksi tai pitkäksi viikonlopuksi. Aamun valjettua näpyttelin viestin vuokraemännälle: milloin voimme allekirjoittaa vuokrasopimuksen?

saunavasta

Kesästä tulee poikkeuksellinen. Jätämme ulkomaanmatkat väliin ja keskitymme olennaiseen: laiturilla loikoiluun, saunomiseen, kesäkeittiössä kokkaamiseen, riippumatossa laiskotteluun, uimiseen, lukemiseen, sangrian lipittelyyn ja uuteen ympäristöön tutustumiseen. Ja kuten arvata saattaa, kirjoittamiseen. Sillä en minä teitä aio unohtaa! Tarkoitus on tarinoida paikallisista pientuottajista, luomutiloista, mansikkamaista, kirpputoreista, kesäruokaresepteistä, sadepäivän vinkeistä, lomalukemisesta, pyöräretkistä ja mökkiläisen puhdetöistä. Mökkipäiväkirjan ensimmäiset merkinnät kirjataan jälkikäteen, mutta jatkossa ne merkitään muistiin saman tien. Kunhan kotinörttini ehtii käpistelemään koodia, löytyvät kaikki mökkipäiväkirjan merkinnät myöhemmin yläpalkista oman kategoriansa alta. Tämä on niistä ensimmäinen.

Rakas mökkipäiväkirja!

On kolmas viikonloppu mökillä. Tuntuu vieläkin epätodelliselta, että olen päässyt sanomaan useita kertoja ääneen lauseen, jonka sisällöstä olen ollut vuosikausia kavereilleni kateellinen: me mennään viikonlopuksi mökille. Ja mikä parasta, heinä-elokuussa vietämme mökillä viikkokausia putkeen, joista pari viikkoa aion pärjätä yksin. Jännittää jo nyt. Iskeekö mökkihöperyys, kaipaanko kaupunkiin vai tuleeko minusta metsäläinen, joka ei pese tukkaansa viikkokausiin ja kulkee päivästä toiseen samassa mökkimekossa?

saunaranta

Vielä ei ole tekeminen loppunut kesken. Lähes kaikki pihan vallanneet lupiinit on kaivettu juurineen ylös. Jäljelle jääneet on niitetty ja kukkavarret kitketty kuivumaan sorapintaiselle parkkipaikalle. Sitten, kun metsäpalovaroitus lakkaa, poltamme pirulaiset pihan perällä. Eivätpähän leviä enää ja tukahduta alleen luonnonvaraisia niittykukkia. Urakka oli melkoinen – hiki virtasi ja lihaksia kivistää vieläkin. Onneksi paarmanperkeleet saapuivat vasta toisena urakkapäivänä ja silloinkin niitä pörräsi pään ympärillä vain kaksi.

lupiiniurakka

Mies nikkaroi vanhoista paneelilaudoista viljelylaatikoita, jotka käsiteltiin puuöljyllä ja jätettiin viikoksi ulkoilmaan kuivumaan. Multa tilataan naapuritilalta ja sitä riittää myös mansikkapenkkiin sekä nurmikolle, josta lupiinit revittiin tuonpuoleisille kasvimaille. Yrtit, tomaatit ja kyliltä ostetut kesäkurpitsa ja kurkku siirrettiin kotoa tuotuihin isompiin ruukkuihin odottamaan multalastia. Tokmannista hankittiin paitsi mökkivaatteita myös perinteinen vihreä kastelukannu ja muutama pelargonia.

keittiöpuutarha

Mökkiä kiertää kyllästetystä puusta rakennettu terassi, joka kaipaa pesua ja öljyämistä. Työhön tarvitaan pilvinen ja mieluummin vähän viileämpi päivä, pesuhommiin ryhdytään siis kesemmällä. Terassilaudoituksen ruuvit sen sijaan kaipasivat kiristämistä ja puisten aurinkotuolien rakenne vahvistamista, myös pari kieroon kuivunutta terassilautaa vaihdettiin uusiin. Minun riehuessani lupiinien parissa mies nakutteli huussiin vievävälle pikkupolulle pitkospuut ja kaatoi siinä sivussa tontilta muutaman koivun loppukesän saunapuiksi.

Eikä tässä todellakaan vielä kaikki. Rikkinäinen vesilämpömittari korvattiin uudella, viinipulloilla täytettyyn maakellariin asennettiin kunnon lukko ja kesäkeittiön muurikkapannut, ritilät ja muut tykötarpeet putsattiin niihin talven aikana pinttyneestä liasta. Yön hämärinä tunteina hävitimme myös neljä rakennusvaiheessa olevaa ampiaispesää, sillä aittojen tai liioin saunan kattorakenteissa ei ole sijaa pistiäisille. Saapa nähdä ovatko kuningattaret ehtineet aloittaa entisöinnin seuraavaan mökkivisiittiin mennessä.

savulohi

Seuraavalla kerralla ohjelmassa on katiskan metsästys. Rantasalmen Nesteellä pahoittelivat, että paikallinen yrittäjä ei ole vielä ehtinyt toimittaa tekemiään pyydyksiä myyntiin, mutta tulossa ne ovat. Myös lehtikomposti täytyy perustaa, eiköhän kyliltä löydy kehikko siihenkin tarpeeseen. Huussin seinään kiinnitettävä käsienpesuastia onkin sitten vähän vaikeampi löytää. Täytynee pitää silmät auki pääkaupunkiseudulla liikkuessa vai olisiko jollain vinkata, mistä sellaista kannattaisi etsiä?

Mökkielämä saattaa kuulostaa jonkun korviin työleiriltä, mutta meille se on kaukana siitä. Tietotyöläinen nauttii fyysisestä työstä ja siitä, että kännykkä unohtuu tuntikausiksi mökin kammariin. Mikään ei vilku, pärise tai häiritse. Aika hidastuu, aurinko paistaa ja luonto on lähellä. Kädet tekevät ja mieli nauttii ansaitusta levosta. Voi olla, että loppukesästä olen eri mieltä, mutta nyt tuntuu, että meidät on luotu mökkielämään. Eläköön mökkikesä 2018!

mökkimaisema

ps. Pitäisiköhän ostaa oikea mökkipäiväkirja? Sellainen vieraskirjan ja muistikirjan rakkauslapsi, johon voisi raapustaa päivittäin myös uimaveden lämpötilan, sademäärän ja tuulen suunnan, ja jota voisi selailla marraskuun synkkinä iltoina kesän lämpöä muistellen. Kyllä kai sellainen täytyy jokaisella mökillä olla?