Kesän raikkain ja helpoin jälkiruoka: Minttua ja ananasta

Madridissa matkaillessamme törmäsimme sattumalta vegaaniravintolaa Vegaan, joka oli juuri avaamassa oviaan lounasasikkaille. Ulkopuolella jonotti useampia seurueita, jotka olivat selvästi tulleet varta vasten kyseiseen kuppilaan. Nälkä kurni meidänkin suolissamme ja päätimme katsoa oliko lounaskansa oikeassa.

ravintola vega

Vega oli varsin sympaattinen pikku ravintola. Mosaiikkilaattoja, kuluneita eriparituoleja, katossa lankarullista koottu hassu lamppu, seinillä kuivattuja kasveja ja ikkunanpielissä yrttipuskat. Asiakaspaikkojen määrä oli maksimoitu, ja pöydät olivat niin lähellä toisiaan, että piti väistää, jos joku tahtoi istua viereiseen pöytään tai poistua siitä. Palvelu oli kuitenkin niin aurinkoista, että ahtauskaan ei haitannut.

ravintola vega

Lounaan hinta oli seitsemän euroa ja rapiat. Settiin kuului yksi lasi viiniä, olutta tai jotain alkoholitonta, pieni alkupala, lämmin ruoka ja jälkkäri, pöytiin tarjoiltuna tietenkin. Alkupalaksi eteemme kannettiin ihanaa punajuurihummusta, pääruokavaihtoehtoja oli useampi: tofua, sieninuudelihässäkkää ja jotain kolmatta, jota en enää muista.

Vega punajuurihummus

Syön harvoin tofua, mutta mieleni teki lisukkeeksi merkattua kaalisalaattia. Aina välillä on hyvä kokeilla, josko mielipide jostain ruoka-aineksesta on muuttunut, mutta yleensä olisi kai parempi valita sellainen ruokalaji, josta tietää pitävänsä. En pidä tofusta, enkä pitänyt siitä tässäkään annoksessa. Miehen nuudelimössö ei sekään ollut mikään gastronominen taidonnäyte, kitalakeenkin jäi kuulemma itsepäinen rasvakerros. Ehkä Vega olikin paikallisten sipsikaljavegaanien kokoontumispaikka.

Vega tofu coleslaw

Vega nuudelit

Jälkiruuaksi oli valittavissa vegaaninen porkkanakakku tai minttua ja ananasta. Päädyimme jälkimmäiseen, rasvaisen pääruuan jälkeen teki mieli jotakin raikasta. Tällä kertaa saimme juuri sitä mitä tilasimme, tuoretta ja makeaa ananasta maustettuna mintulla ja sitruksella. Lusikoin lasisen säilykepurkin sisällön viimeistä mehutippaa myöten ja olisin varmaan nuollut sen sisäpinnan, jos minulla olisi pidempi kieli.

vega ananasjälkkäri

Tuosta hetkestä lähtien olen halunnut toteuttaa tuon maailman yksinkertaisimman jälkiruuan omassa keittiössäni. Juhannukseksi ostimme ananaksen varta vasten, mutta unohdimme asian saman tien kun kauppakassit oli purettu. Kun hedelmä viikon päästä muistui mieleen, oli jo myöhäistä. Ensimmäisestä leikkauspinnasta löyhkäsi käyneen hedelmän ylimakea haju ja koko pilaantunut herkku lensi biojätebussiin.

minttua ja ananasta

Eilen koetimme onneamme uudelleen. Tällä kertaa ananas pilkottiin heti kauppareissun jälkeen, maustettiin ja jätettiin jääkaappiin tekeytymään. Vaikka ollaan tuhansien kilometrien päässä ananaksen kasvusijoista, maistui hedelmä yön yli tekeydyttyään taivaalliselle. Matkalippu tropiikkiin maksaa alle viisi euroa: tarvitset vain ananaksen, limetin ja pari oksaa minttua.

minttua ja ananasta

Minttua ja ananasta

1 ananas
kourallinen vahvaa minttua
1 tl sokeria
puoikkaan limen raastettu kuori ja mehu

Pilko ananas suupaloiksi ja sekoita silputtu minttu, limen kuori, sokeri ja limemehu keskenään. Kaada liemi ananaspalojen päälle, sekoita ja anna seistä vähintään 30 min jääkaapissa. Tarjoa sellaisenaan tai vaikka vaniljajäätelön tai jugurttikerman kanssa.

minttua ja ananasta

Kevään merkit – räntää, loskaa ja hernerisottoa

Miten minusta tuntuu, että säiden herra ei ole kanssani lainkaan samalla aaltopituudella. Kun fiilistelen blogissa ilmatieteenlaitoksen ennustamia pakkaspäiviä, punaisia poskia ja lämmittävää linssikeittoa, lumet sulavat loskaksi ja posket punehtuvat lähinnä väärien ulkovaatevalintojen vuoksi. Maaliskuun viimeisinä päivinä talitintit tuuttaavat tityytä ja katuja harjataan puhtaaksi pölystä. Suunnittelen postaavani kevään kunniaksi ihanan vihreän hernerisoton reseptin. Kuinkas sitten käykään – lunta tupruttaa taivaan täydeltä. Oh well.

On jännä juttu, miten lapsuuden inhokit muuttuvat aikuisena suosikeiksi. Valkosipuli oli kamalaa, etenkin valkosipuliperunat olivat inhokkilistan kärjessä. Samoin kaikki liha, jossa oli luuta, rasvaa tai mitä tahansa muuta epämääräistä. Pinaattikammo piti pintansa parikymppiseksi asti, varsiselleristä en pidä vieläkään. Tuoreita herneitä rakastin, mutta pakasteesta sulatettuina ne olivat pahoja. Syytän herne-maissi-paprikaa, jota tarjottiin koululounailla ja kotikeittiössä turhan usein. Mutta minkäs teit, muita vihanneksia pakastealtaasta sai kultaisella 80-luvulla turhaan etsiskellä.

Kolmekymppisenä löysin pakasteherneet uudelleen. Tein tuttavuutta niihin ruokapiirin illallispöydässä ja lappasin lautaselleni hernepestoa. Raikasta ja suuhun sopivaa, taisin santsata kaksi kertaa. Sen jälkeen pakasteherneillä on ollut vakiopaikka pakastimessani. Alin vetolaatikko, oikea etukulma.

lampaankyljys minttuöljy

Tammikuisena sunnuntaina laitoimme lampaankyljyksiä Jamie Oliverin oppien mukaan. Lisukkeiksi loihdittiin paahdettua munakoisoa ja tomaattia, koko komeuden päälle valutettiin hehkuvan vihreää minttuöljyä. Lihaa oli niin paljon, että soitin naapurikaupungiosassa asuvan siskoni syömäpuuhiin. Kaikkea ei kovasta yrityksestä huolimatta saatu tuhottua, varsinkin minttuöljyn määrä oli reilusti ylimitoitettu. Sille piti siis keksiä käyttöä.

Ideoita etsiessäni opasti google minut Fanni & Kaneli -blogiin minttu-hernerisoton äärelle. Täydellistä, vihreää ja keväistä. Risotto valmistuu perusohjeella, herneet, voi, parmesaani ja tilkka sitruunamehua lisätään vasta, kun riisit ovat syötävän kypsiä. Sekoita minttuöljy risottoon viimeisenä tai tarjoile erillisessä astiassa, jolloin jokainen voi annostella öljyä makunsa mukaan. Minä tarjosin risoton alkupalana, avokadotahnan ja lohipastramin seuralaisena. Kuvanottohetkellä minttuöljy oli unohtunut jääkaappiin, se muistettiin ottaa pöytään vasta santsikierroksella.

hernerisotto minttuöljy

Fannin & Kanelin minttuöljyohje on aavistuksen verran simppelimpi, etikan ystävänä tykästyin kuitenkin Alastoman kokin onnenpäivät -keittokirjaan painettuun reseptiin. Öljy on riittoisaa, joten puoletkin alla olevasta määrästä riittää maustamaan risoton. Pääsiäislampaalle kannattaa sekoittaa koko satsi, varsinkin jos pöydän ympärille kokoontuu isompi porukka.

Jamie Oliverin minttuöljy

Runsas kourallinen tuoretta, vahvaa (marokon) minttua
ripaus suolaa ja sokeria
2 rkl punaviinietikkaa
6 rkl laadukasta oliiviöljyä

Murskaa mintut morttelissa tai käytä sauvasekoitinta. Lisää suola ja sokeri ja sekoita tasaiseksi. Lorauta joukkoon viinietikka ja oliiviöljy. Maistele ja lisää tarvittaessa suolaa ja/tai sokeria sekä etikkaa.

Jääköön takatalvi omaan arvoonsa. Annostelen lautaselle kauhallisen kevättä myräkästä huolimatta tai ehkä juuri siksi. Onhan huomenna jo huhtikuu!