Haapala BnB – majatalomajoitusta ja mainiota lähiruokaa Sotkamossa

Muistatteko meidän häämatkan? Viiden päivän Kainuun kierroksen, jonka tunnelmista tarinoin muutama kuukausi sitten? Ai ette? Eipä hätää, vielä ehditte hypätä mukavasti matkaan mukaan!

Juuan porttilouhen satumaisista maisemista kaarsimme lainakaaran keulan kohti Nurmesta. Nälkä piti jo melkoista meteliä ja pieni kiukunpoikanen nosti päätään, mutta halusin silti kurkata kirkonkylän kirppisten valikoiman, ihan varmuuden vuoksi vain. Kallista oli, joten kirppiskierros jäi köyhäksi ja jatkoimme suosiolla eteenpäin etsimään lounaspaikkaa, joka huolisi meidät pöytäänsä vielä kolmen jälkeenkin.

haapala bnb

haapala bnb

Sateen yltyessä päädyimme Bomban paksujen hirsiseinien suojaan. Seisovan pöydän perinnelounas oli pienoinen pettymys, mutta kyllä siitä vatsansa täyteen sai. Tarjoilija puhui paremmin venäjää kuin Suomea ja palvelu oli jokseenkin tympeää. Sörkimme lautasiamme suut mutrussa, kun vieressä lounastaan lopetteleva seurue kysäisi, voisivatko he jättää puolikkaan, juomatta jääneen punaviinipullon pöytäämme. Vaikka emme voineet autollisina nauttia yhtä lasia enempää, sai pieni ele meidät hymyilemään. Kiitos vaan, sinä tuntemattomaksi jäänyt vanhempi herrasmies, pelastit tietämättäsi lounashetkemme!

Sotkamoon startatessa suunnitelma oli selvä. Ensin keskustaan ostamaan iltapalaa ja sitten loikoilemaan laiskana Haapala BnB:n lakanoihin. Matka kuitenkin tyssäsi sotkamolaisen marketin parkkipaikalle. Ruokakassit käsissämme seisoimme vesisateessa auton vieressä ja yritimme noin kahdettakymmenennettä kertaa saada etuovia auki. Sähköinen avain ei inahtanutkaan. Varttia myöhemmin tajusimme, että luottokortin oloisen avaimen sisältä paljastuu mekaaninen versio. Vielä piti ymmärtää ottaa kuskin ovenkahvasta pieni muovinen suoja irti ja matka oli valmis jatkumaan.

Onneksi olimme osanneet alitajuisesti varautua ja kerätä ostoskoriin naposteltavan lisäksi myös muutaman kylmän oluen. Haapala BnB:n oma ravintola ei ollut tiistaisin auki, joten ensimmäisenä iltana oli tyytyminen omiin eväisiin. Mikään ei kolean ja kostean päivän jälkeen houkutellut enemmän kuin kuuma suihku ja viileä, hermoja hellivä juoma. Paksusta täkistä, jonka uumeniin voi kääriytyä lämmittelemään, päätin antaa lisäpisteitä.

Haapala Bnb – majatalo täynnä lämpöä, lempeä ja lunastettuja lupauksia

Odotukset olivat korkealla. Olin lukenut jo aikaa sitten Hannan blogipostauksen mukavasta aittamajoituksesta ja Veeran kiittelevän kirjoituksen ravintolan tarjonnasta. Monen muunkin vaikuttajan kanavissa olin Haapalaan törmännyt ja vannonut, että tuonne minäkin vielä matkustan yöpymään ja syömään hyvin. Ja täällä sitä nyt sitten oltiin.

haapala bnb

haapala bnb

haapala bnb

Olisimme voineet yöpyä myös tilan kauniissa, vanhassa päärakennuksessa, mutta tällä kertaa varasimme majoituksen edellisenä vuonna pellon laitaan valmistuneista aitoista. Aittamajoitus oli varattu kahdeksi yöksi, sillä halusimme herkuttelun lisäksi haahuilla lähiluonnossa ja Vuokatin ympäristössä maisemissa, missä kumpikaan ei ollut aiemmin ehtinyt käymään.

Noukimme avaimet Haapala BnB:n sovitusta paikasta ja pian köllöttelimmekin jo leveässä parisängyssä kylmät juomat käsissämme. Haapalan aitat ovat moderneja, sisustus on minimalistinen ja seinäpinnat ovat käsittelemätöntä puuta sisältä ja ulkoa. Elävien pintojen lisäksi ihastelen jokaisen aitan terassille viritettyä riippumattoa, mahtava idea!

haapala bnb

haapala bnb

haapala bnb

Käymme suihkussa, napostelemme eväitämme ja tutkailemme kartalta alueen patikointireittejä. Illemmalla havahdumme seinän takaa kuuluviin erikoisiin ääniin. Hetken hämmästeltyämme tajuamme, mitä naapuriaitassa tapahtuu. Seinät taitavat olla aavistuksen liian ohuet äänekkäämpiin lemmenleikkeihin.

haapala bnb

haapala bnb

Aamiaisella vanhaan talliin rakennetussa ravintolasalissa on rauhallinen tunnelma. Seisovaan pöytään on katettu paikallisia tuotteita, pitkään haudutettua puuroa, tuoreita marjoja, itse leivottua leipää ja laseihin annosteltuja smoothieta. Kahvi ja tee valmistetaan toivomusten mukaan. Istumme aamiaisella pitkään lehtiä lueskellen. Saatamme ehkä myös vilkuilla ympärillemme ja arvailla, ketkä majoittuivat seinämme takana.

Vatsat täynnä pakkaamme reppuihin litroittain vettä, hedelmiä ja muutaman suklaapatukan. Vaellamme Vuokatin vaaroilla 7 kilometriä pitkää Eino Leinon polkua pitkin. Reitti lähtee urheiluopiston pihapiiristä, kulkee ensin laskettelurinteiden poikki ja katoaa sitten metsään muuttuen kapeaksi poluksi. Kiipeämme korkeille kallioille, syömme eväitä ja ihailemme vaaramaisemaa. Metsä on mustikoita sinisenään. Harmittelemme, ettei mukana ole edes muovipussia, ja kummastelemme miten marjat vielä voivat olla tallella, keskellä Vuokattia, ihan merkityn polun varrella.

vuokatti

häämatka kainuussa

vuokatti

Kymmenen kilometrin patikoinnin jälkeen päätämme vielä kurvailla hetken mäkiautoilla. Minä olen kisannut niillä aiemminkin, miehelle kerta on ensimmäinen. Rata on vauhdikkaampi ja epätasaisempi kuin mihin olen tottunut, spinnaan joka toisella kierroksella, enkä pääse lähellekään omaa tavoitettani. Mies sen sijaan ajaa päivän parhaan ajan.

Haapala BnB – makuja Kainuusta ja maailmalta

Palattuamme vaaroilta takaisin istumme hetken Haapalan terassilla ja maistelemme tuopilliset pienpanimon omia oluita. Suihkun ja iltapäiväunien jälkeen vaihdamme astettaa parempaa ylle, marssimme pihapiirin halki ravintolaan, ja kiitämme itseämme, että olemme ymmärtäneet tehdä pöytävarauksen. Ilta on hektinen, ja joudumme odottelemaan palvelua kerran jos toisenkin. Meidän kiireemme loppuu kuitenkin siihen, kun alkupalaksi tilattu maistiaislauta saapuu pöytään. Kaiken kukkuraksi baarista tarjotaan meille ylimääräiseksi jäänyttä drinkkikannua, jonka ilomielin otamme vastaan.

haapala bnb

haapala bnb

Maistelupaketti sisältää neljä pientä ruokaa, joille on paritettu parin desin annokset neljää Haapalan panimon olutta. Maut alkupalalautasella ovat hyviä, mutta fish & chipsien ranskalaiset olisivat saaneet olla rapeampia ja sinapin kanssa tarjottu makkara mehevämpää. Nyhtöpossuhodari oli napakymppi, samoin suomalainen cheddar, joka sopi loistavasti yhteen Korpikuusen kuiskaukseksi nimetyn oluen kanssa. Oluita enemmänkin harrastava mieheni äänesti parhaimmaksi juomaksi Vaarojen vaalean. Minä, joka en yleensä juo muita kuin hapanoluita, en pitänyt näistäkään sellaisenaan, mutta ruuan kanssa juomat maistuivat oivallisilta.

haapala bnb

haapala bnb

haapala bnb

Päivän kala osoittautui valtavaksi annokseksi. Lisukkeet ovat maistuvia, mutta jotain raikastusta annos olisi minun makuuni kaivannut. Miehen pihvi on oikein kelpoinen. Ruoan kanssa maistelemme Vuokatin viinitilan tuotantoa, punainen Erland on varsin mainio marjaviiniksi. Jälkkäriksi tilaamme suklaakakun palan kahdella haarukalla, ja sitten vyörymme matalaan majaamme yöpuulle. Mies kehuu, että sänky ovat hänen selälleen sopivampi kuin kotona odottava peti. Kieltämättä unet olivat molempina öinä varsin makoisat.

Seuraavana aamuna nautimme aamiaisherkuista toistamiseen, shoppailemme panimopuodissa, pakkaamme kamppeemme auton takakonttiin ja jatkoimme kohti Kainuun sydänmaita. Suomussalmi ja Hossa odottavat jo.

haapala bnb

haapala bnb

haapala bnb

Avaimia palauttaessa nappaan mukaan Haapala BnB:n esitteen. Siihen on painettu mieleenpainuva markkinointiteksti, jonka löydän myöhemmin myös Haapalan nettisivuilta. Se alkaa näin: “Siellä missä itä kohtaa lännen ja pohjoinen etelän. Siellä missä vaarat kohoavat korkeuksiin ja vesi virtaa vapaana. Sieltä löytyy tienoo vailla vertaa, palanen puhdasta luontoa ja aitoja elämyksiä. Tila täynnä toimeliasta porukkaa ja paikka, johon on aina mukava matkustaa.” Totta joka sana, kokeilkaa itse, jos ette muuten usko.

Peti ja puuro – aittamajoituksessa maatilalla

Joka kesä olen törmännyt samaan ongelmaan: missään ei listata kattavasti kotimaan bed & breakfast -paikkoja. Viljantähkä-symbolilla merkittyjä peti ja puuro -kylttejä näkee kyllä teiden varsilla ainakin savon suunnalla hyvinkin taajaan, mutta etenkin moottoripyörällä matkatessa useamman kilometrin pituisen hiekkatien jyrääminen on turhauttavaa, jos määränpäässä ei olekaan petipaikkoja vapaana. Mielelläni soittaisin etukäteen ja tiedustelisin majoituksen saatavuutta, jos vain tietäisin minne soittaa.

majoitusaitta edestä

Yöpymispaikkoja voi tutkailla esimerkiksi eri kaupunkien ja seutukuntien nettisivustoilta, mutta pienemmillä kirkonkylillä ei tällaisia palveluita välttämättä ole ja suurempienkin kattavuus on täysin majoitusta tarjoavan yrittäjän omasta aktiivisuudesta kiinni.

Inkeri-kissa

Lisäksi pitää tietää mistä etsii. Vaikka olenkin liikkunut Savon suunnalla useammin kuin kerran, en olisi ilman googlen apua osannut etsiä esimerkiksi Juvan majoitusmahdollisuuksia Visit Mikkelin sivuilta.

päärakennus omenapuiden katveessa

Viimekin suvena etsimme kuumeisesti netistä aamiaismajoitusta itäiseltä uudeltamaalta, mutta vaihtoehtojen puuttuessa päädyimme kartanoon, joka illallisineen ja kuohuviineineen oli toki tervetullutta luksusta, mutta aika kaukana alkuperäisestä ideasta.

mansikkapellolla

Viikko sitten kävi parempi tuuri. Visit Mikkelin kautta löysimme useitakin vaihtoehtoja, mutta ne joissa oli idyllisimmät kuvat ja romanttisimmat aitat olivat päivän varoitusajalla tietysti täysin buukattuja. Lopulta löysin internetin uumenista Suomen luomumatkailuyhdistyksen sivut, jolta bongasin Häyrilän maatilamajoituksen. Sivusto piiloutuu ECEAT-kirjainyhdistelmän taakse, joka ei kyllä ainakaan meikäläiselle kerro yhtään mitään. Äskettäin törmäsin myös Suomen maaseutumatkailuyhdistyksen sivuun, joka ei jostain syystä näkynyt google-haussa reissun päällä ollessame. Täytyypä tutustua tarkemmin siihenkin.

aitan ovella

Halusimme nimenomaan aittamajoitukseen ja onneksemme tilaa pihapiirin laidalla sijainneessa hirsiaitassa oli. Saapuessamme iltakuuden jälkeen, olimme ensimmäiset vieraat, joten saimme valita aittahuoneista mieleisimmän ja esittää toiveen myös aamiaisen ajankohdasta. Myöhemmin illalla päärakennuksen huoneisiin löysi tiensä muutama muukin pariskunta.

laituri ja järvi
varpaat laiturilla

Häyrilän nettisivuilla olleet kuvat eivät tehneet oikeutta paikalle. Inkeri-kissan vartioima pihapiiri oli kaunis ja hyvin hoidettu. Muutaman kympin lisämaksua vastaan saimme saunoa puolitoista tuntia rantasaunalla ja pulahtaa kirkasvetiseen Tuusjärveen uimaan. Löylyt olivat lempeän tuliset ja järvivesi kuin linnunmaitoa.

saunan pukuhuone
sauna
järvimaisema

Iltapalaksi olimme tuoneet mukanamme lanttukukon, pienen paketin voita ja pullon punaista. Saunan jälkeen istuimme ilta-auringossa, veistelimme kukosta palasia ja sipaisimme päälle voita. Chileläinen pinot noir pariutui savolaisen perinneruuan kanssa yllättävän hyvin, kuin olisivat olleet keskenään parempiakin ystäviä.

ulpukkakoru
varjot hiekkatiellä
iltapalaksi lanttukukkoa

Aamulla puoli kymmenen tallustimme pihan poikki isoon tupaan hitaasti haudutetulle kaurapuurolle. Kyytipoikana oli talon mansikkapeltojen tuotoksia, ruisleipää päällysteineen sekä kahvia ja teetä. Proteiini puuttui pöydästä, mutta ilmankin pärjättiin. Aamiaisen aikana saimme tilan isännältä selvityksen luomuviljelyn periaatteista ja tilallisen arkipäivästä.

aamiaispuuro
tuvassa
isäntäväen olohuone

Ensimmäinen aamiaismajoituskokemus ylitti ennakkokuvitelmat. Rantasaunasta ropisi lisäpisteitä, samoin aitan sänkyjen päälle ripustetusta hyttysverkosta, joka toi tropiikin keskelle Savon sydäntä ja antoi väsyneille matkaajille yörauhan. Yhden toiveen voisin silti emännälle esittää: aamiaispöydässä olisi ollut mahtavaa maistaa navetan päädyssä asustaneiden kotkottajien tuoreita munia!

postilaatikolla

Ehkä seuraavalla kerralla opimme myös kumartumaan astuessamme ulos aitasta kalauttamatta pääkoppaa kipeästi karmeihin. Sillä seuraava kertahan tulee, aivan varmasti!