Kotitoimistopäivän kohokohta – arkilounaaksi sieni-punajuuriohratto

Viidestä arkipäivästä kolmena teen töitä kotona. Yleensä istun huonossa ryhdissä sohvalla, läppäri sylissäni ja villasukat jaloissani. Muuttaessani nykyiseen kotiini, askartelin asentamattomien kaappien paikalle työpisteen. Isä höyläsi pöytälevyn mittojen mukaan ja minä sisustin, sen minkä taisin.

Tuossa pienessä syvennyksessä kirjoitin loppuun myös graduni. Se oli hidasta, sillä en tahtonut nähdä tietokoneen näyttöä kyyneleiltäni. Elämänmittaisen parisuhteen päättymisestä oli pari kuukautta. Gradumuistiinpanot ovat edelleen siistissä pinossa nurkkauksessa, mutta läppäriä ei pöydälle enää mahdu laskemaan.

sieni-punajuuriohratto

Työsyvennyksestä on tullut nykyisen mieheni valtakunta. Pöydän pintaa koristavat sulassa sovussa fillarin paikkausvälineet, varakännykät, suksivoiteet ja muut tarpeelliset tavarat, joita diplomi-insinööri voi vapaa-ajallaan tarvita. Minä kasaan keittiön pinnatuoleille tyynypinoja, jotta ergonomiset edellytykset täyttyisivät edes joten kuten. Sohvalla vedän viltin korviini, valun makuuasentoon ja siristelen silmiäni. Ikänäkö on alkanut hiipiä tähänkin talouteen.

Etätyöläisen päivä on hiljainen. Radiota kuuntelen vain aamupalan aikana, sen jälkeen se on pakko sulkea, sillä puhe ja biisit häiritsevät keskittymistä vaativaa kirjoitustyötä. Ensimmäiseksi tarkistan sähköpostit ja siirrän kalenteriin tai muistivihkon to do -listalle reagointia vaativat viestit. Sitten sormet alkavat juosta näppiksellä, kirjaprojektit etenevät, tarjouksia syntyy ja päivän blogipostauskin alkaa hahmottua. Puolen tunnin välein pidän mikrotaukoja, juon lasin vettä, vilkaisen facebookiin ja pelaan ehkä yhden erän candy crushia.

Normaalien ihmisten lounasaikaan tekeminen on yleensä kesken, siksi nautin keskipäivällä vain pienen välipalan. Rouskutan porkkanaa tai parsakaalia ja syön keitetyn kananmunan. Kahden kolmen maissa murina vatsassa yltyy ja on ryhdyttävä etsimään jääkaapista tuhdimpaa tarjontaa. Usein sieltä löytyy aiemmin samalla viikolla kokattua ruokaa, sillä teen aina isomman annoksen kerralla, kun kauhan varteen tartun.

sieni-punajuuriohratto

Tällä kertaa valmista lounasta ei ole, joten päädyn penkomaan pakastimen ja jääkaapin sisältöä, jotta ei tarvitsisi lähteä lähikauppaan. Vihanneslaatikosta löytyy vajaa punajuuripussi, kuivakaapista avattu ohrasuurimopaketti ja pakkasesta pussillinen mustatorvisieniä. Upouutta reseptikansiota selaillessani silmiin tarttuu työväenopiston suomalaista superruokaa -kurssin monistenipusta repäisty sieni-punajuuriohratto. Siispä tuumasta toimeen.

Punajuurien pinnassa on hiukan hometta, mutta päätän kokeilla onneani ja pesen homeen pois. Mukulat ovat kiinteitä, eivätkä kuorimisen jälkeen haise maakellarille vaan raikkaalle punajuurelle. Raastan juurikkaat karkeaksi raasteeksi ja pyörittelen niitä pannulla yhdessä sipulin ja sienten kanssa. Maku on oivallinen. Välillä kannattaa luottaa omiin aisteihin, eikä tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä parasta ennen -päivämääristä tai viikkotolkulla jääkaapissa majailleiden ainesten ulkonäöstä. Hävikki muuttuu herkuksi käden käänteessä!

Sieni-punajuuriohratto

5 dl vettä
1 dl esikypsennettyjä ohrasuurimoita
1 tl suolaa
oliiviöljyä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
3 pientä punajuurta
3-4 dl tuoreita sieniä tai vastaava määrä pakastettuja tai kuivattuja
puolikkaan sitruunan mehu
(parmesaania tai pecorinoa)
suolaa ja pippuria

Keitä ohrasuurimot pakkauksen ohjeiden mukaan. Ohrasuurimot kypsyvät hitaasti, varaa tähän ainakin 30 min. Silppua sillä aikaa sipulit, kuori punajuuret ja raasta ne karkealla terällä. Jos käytät tuoreita sieniä, paista ne ensin, kunnes kaikki neste on haihtunut pannulta. Siirrä sienet hetkeksi syrjään ja kuullota pannulla sipuleita hetki oliiviöljyssä ja lisää sitten sekaan punajuuriraaste. Hauduttele 5–10 minuuttia ja lisää paistetut (tai sulatetut/liotetut) sienet. Lisää kypsät ohrasuurimot ja pyöräytä sekaisin. Mausta sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla. Valkosipulin ystävänä pyöräytin päälle vielä pari kierrosta kuivattua valkosipulirouhetta myllystä. Jos haluat, raasta päälle parmesaania tai pecorinoa.

sieni-punajuuriohratto

Myöhäinen lounas on etätyöpäivän kohokohta. Lautasella on itse tehtyä ja omaan makuun maustettua, ja jos jää nälkä, santsata saa. Viime viikolla helmikuinen aurinko lämmitti lasitetun parvekkeen reiluun 20 asteeseen – luksusta, jota ei toimiston työpaikkaruokala todellakaan tarjoa. Sitten onkin aika pienen päivälevon, puolen tunnin nokosten jälkeen vatsa on täynnä ja akut ladattuna. Sekatyöläisen iltavuoro voi alkaa.

Minne syömään heinäkuisessa Helsingissä?

Kauempana asuva ystävä kutsui minut kesälounaalle Helsingin keskustaan ja pyysi ehdottamaan paikkaa. Ruokaihmiselle tehtävä on helppo. Tai olisi, jos ei elettäisi keskellä kuuminta koleinta kesälomakautta. On heinäkuu, siis suomalaisen yhteiskunnan silmissä sydänkesä. Suurin osa työssäkäyvistä kaupunkilaisista on lomalla, niin myös ravintoloitsijat henkilökuntineen. Kerrankin olisi aikaa harrastaa pitkiä lounaita ja istahtaa terassille illastamaan, mutta mihin mennä?

toca raviolit

Etenkin lounaskattaukset ovat harvassa. Moni hyväksi havaittu illallisravintolakin on pannut heinäkuun ajaksi pillit pussiin. Ravintola Toca on kiinni, samoin BasBas, kuten myös Lyon, Smyg, Muru, Carelia ja Aito. Finnjävel on myös kesälomalla. Myös Demo ja Bystro ovat suljettuina heinäkuun kaksi viimeistä viikkoa. Emo muuttaa heinäkuun aikana Kasarminkadulta Kluuvikadulle ja avaa uudessa paikassa elokuussa. Kolmon3n remontoi, Gastro Cafe Kallio on suljettuna 18.7. asti.

passio makkaraperunat

toca mustekala

Harmittelen etenkin Tocaa, jonka Taste of Helsingissä tarjoilemaan mustekalaan ihastuin ikihyviksi. Onneksi kananmaksakreemillä ja kuusenkerkkäjälkkärillä sydämeni sulattanut Grön sekä makkaraperunoilla ja gazpachosorbetilla seurueemme hurmannut Passio ovat kuitenkin auki, vaikka lounasta paikoista ei saakaan. Suosittelen molempia suurella lämmöllä.

grön jälkiruoka

passio gazpacho

Lounaspaikaksi ehdotin ystävälleni Aleksanterinkadun Torikortteleihin vastikään avautunutta Chapteria. Ravintolan ovat pystyttäneet Kalasatamassa viime syksynä operoineen Aan Tafel et Maannos -ravintolan tekijät, joten innolla odotan mitä tuleman pitää. Chapter aukeaa koko komeudessaan vasta elokuussa, mutta jo nyt baarin puolella saa lounasta ja illallakin baariannoksia.

oranssi viini

Heinäkuiselle lounaalle suosittelen myös Tukkutorin Kalaa ja Kampin Korttelin ravintolataivasta. Tukkutorin kalan merenelävistä koostuvat lounaskattaus ja salaattipöytä ovat ilahduttava ilmestys. Kalatiskin ääressä syödessä saa lautaselleen taatusti tuoretta tavaraa ja hinta-laatusuhde etenkin salaattipöydässä on kaupungin parhaita. Kampin Korttelissa taas on varaa mistä valita ja ikkunapöydistä voi ihailla Helsinkiä yläilmoista. Ihan kaikkia ravintoloita en ole ehtinyt testaamaan, mutta ainakin Hoku, Jord ja Fisken på Disken pääsevät omalle lounaslistalleni.

ludu hauki wallenberg

Testaamatta ovat vielä myös Kapteeninkadun Paulette sekä Bulevardin alkupään Werner. Salven entiselle paikalle avattu Hieta on sekin saanut kehuja sosiaalisessa mediassa. Jos haluaa syödä kesälounasta pitkän kaavan kautta ja arvostaa erinomaista palvelua, kannattaa ottaa osoitteeksi Vinkkeli tai Olo.

taste of Helsinki cartizze

Illallisravintolaa valitessa iskee runsauden pula. Jos koko kesän auki olevat Grön, Passio tai Passion italialainen pikkuveli Corso eivät kiinnostele, kokeile vaikka Kasarminkadun Spisiä tai Pikkuroban Oxia. Klassikkoravintoloista heinäkuun auki ovat ainakin Kappeli, Sea Horse, Elite ja Kosmos sekä Katajanokan venäläinen Bellevue. Myös Fleminginkadun Wino on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen!

grön villi kananmaksa

Jos taas etsit edullisempaa vaihtoehtoa, kävele Kallioon ja testaa Tenhon pizzoja tai Social Foodin purilaisia, jotka vievät ainakin minun kieleni. Harjutorin Vihreästä holvista olen kuullut paljon hyvää, mutta minua paikka ei kahden kerran perusteella ole vielä vakuuttanut. Ehkä olen sattunut paikalle huonoina päivinä?

ludu valkosuklaa

Me päädyimme loppujen lopuksi salaattilounaalle Kiasman terassille. Harvinaisen aurinkoinen päivä houkutteli ulos, joten Chapterin lounas sai jäädä toiseen kertaan. Jälkiruokadrinksut nautittiin Stockmannin uudella kattoterassilla, jossa perjantaina alkuiltapäivästä oli mukavan väljää ja aurinkoista.

ludu maissigrits

Ps. Jos kesääsi kuuluu visiitti Turkuun, tsekkaa Ravintola Ludu, joka Taste of Helsingissä lumosi minut Luomumaissigritsillä, Lahna Wallenbergillä ja Valkosuklaa-suolaheinäjälkkärillä! Kaikki postauksen kuvat muuten ovat tuolta kesäkuiselta kaupunkipiknikiltä, joka ylitti odotukset myös tänä vuonna.

Montmartren makuja

Vuosi sitten olin täpinöissäni. Takana oli ensimmäinen yhteinen ulkomaanmatka, helteinen Pariisi, viiniä, patonkia, puistopiknikkejä ja päättymätöntä pussailua puistonpenkeillä. Eiffel, Louvre, Notre Dame, Sacre Couer, ruokaretki Montmartren kukkuloille. Helppoa ja vaivatonta. Ihan kuin olisimme reissanneet koko elämämme yhdessä.

Kun miehen jokavuotinen työmatka lähestyi, pohdimme pitäisikö sen yhteyteen tälläkin kertaa yhdistää pitkä viikonloppu rakkauden kaupungissa. Edellinen reissu oli niin täydellinen, ettei sitä mitenkään voisi peitota. Mietin, odotammeko liikaa ja mitä tapahtuu, jos odotukset eivät täyty. Päätimme kuitenkin lähteä ja katsoa miten käy.

näkymä bellevillestä

Ruokaintoilijoiden reissuissa on puolensa ja puolensa. Ruoasta nautitaan, parhaita ravintoloita metsästetään ja hyvän ruokakokemuksen vuoksi taivalletaan pitkiäkin matkoja. Vatsan kurniessa tämä ei välttämättä ole paras mahdollinen yhdistelmä.

Pidän vieraan kaupungin kaduilla päämäärättömästä vaeltelusta, mutta ruokapaikkani haluan valita huolella. Parasta on, jos ennen matkaa ehtii tehdä listan kehutuista paikoista ja ravintolavinkeistä. Jos listaa ei ole, suorituspaineet löytää paras mahdollinen paikka kasvavat lomapäivinä liian suureksi. Listaa ei tarvitse orjallisesti noudattaa, vaan siltä voi valita sopivan paikan, jos sellaiseen ei sattuma sopivasti ohjaa.

Onneksi ensimmäisen illan kuppila oli valittu etukäteen jo Helsinki-Vantaalla, enää piti toivoa, että sinne mahtuu. Marcelissa oli opiskelukaverini mielestä maailman paras juustokakku ja sitä piti päästä maistamaan. Paikka oli täyteen pakattu, mutta pöytä vapautui muutaman minuutin odotuksen jälkeen. Ranskalaiseen tapaan pienet pöydät olivat aivan kylki kyljessä, eikä istumaan päässyt, ennen kuin tarjoilija vetäisi pöydän paikoiltaan.

fish & chips jämät

Minun teki mieli rapeaa ja rasvaista, niinpä valitsin listalta Fish & Chipsit ja tartar-kastikkeen. Ei kovin ranskalaista, tiedän. Mies sai eteensä kanaa ja korianteria. Ruoka oli rouheaa ja runsasta, juuri sitä, mitä tihkusateessa vaeltaneet väsyneet matkalaiset perjantai-iltana kaipasivat. Viereisen pöydän juustokakku oli niin muhkea, että päädyimme suosituksista huolimatta tilaamaan yhteisesti kipollisen suolakinuskia jonkinlaisen rasvaisen jugurtin kera (fromage blanc de campagne). Loppulasku viineineen oli 50 euron luokkaa.

jälkiruoka

Restaurant Marcel
1 Villa Léandre, 18. arr
Metro: Lamarck-Caulaincourt & Abbesses

Kun Pariisissa ollaan, aamiaisenkin pitäisi olla täydellinen. Petit déjeuner – tuore croissant, kuppi hyvää kahvia tai teetä ja iso lasillinen tuorepuristettua appelsiinimehua. Hotellien aamiaiset ovat usein hinnakkaita, eikä niiden taso ole välttämättä mikään erikoinen.

petit dejeuner

Sen sijaan, että olisimme ensimmäisenä aamuna lähteneet kadulle etsimään lähintä aamiaispaikkaa, vietimme reilun tunnin selaillen lähiseudun kuppiloita netistä. Hukkaan heitettyä aikaa, sillä usein se paras paikka löytyy sattumalta, eikä mikään netistä bongattu kuitenkaan kelpaa. Tästä tavasta on päästävä eroon, muuten aamut venyvät ja päivä on puolessa, ennen kuin murua saadaan rinnan alle. Voin kertoa, että nälkäkiukku ehtii tiuskia ennen aamiaista useamman kuin kerran.

luomuaamiainen

Viimeisen aamun kahvila nousi suosikikseni. Le Pain Quotidien tarjosi luomuaamiaista (10,90e), joka oli hieman ympäröiviä kuppiloita kalliimpi, mutta laadultaan erinomainen, vaikka onkin ketjukahvila. Brunssiakin olisi saanut, mutta lähtöpäivän kiireessä tyydyimme nopeampaan vaihtoehtoon. Myös vegaanisia vaihtoehtoja löytyi listalta. Kahvila oli Montmartrelle kipuavan kadun varressa, mutta ei pahimmassa turistikulmauksessa.

Le Pain Quotidien
mm. 31 rue Lepic, 18. arr
Metro: Blanche

kauppahallin sisäänkäynti
kalatiski

Lauantaina kuljeskelimme Bellevillen kautta 3. kaupunginosaan lounaalle. Marché des Enfants Rouges on Pariisin vanhin katettu kauppahalli, joka on täynnä pieniä ravintoloita. Kadulta katsottaessa kauppahallin hulinasta ei saanut mitään käsitystä, kun astui sisään, piti väistellä paikasta toiseen ryntäileviä tarjoilijoita ja lounasta saalistavia paikallisia. Valinta oli vaikea: ranskalaista, karibialaista, japanilaista, italialaista ja libanonilaista safkaa vieri vieressä, kala- ja hedelmätiskien lomassa, kukkakauppiaiden kainalossa.

simpukoita
bentolaatikko

Päädyimme bento-lounaaseen (12,90e). Pääraaka-aineen sai valita kahdeksasta vaihtoehdosta, meidän bentolaatikkoon valikoituivat makrilli ja sardelli. Asiakkaat vaihtuivat tiheään tahtiin ja jono oli pitkä. Kaikista pisin jono oli muodostunut Le Traiteur de Marocain -ruokakojun eteen, se kiemurteli koko hallin pituudelta.

bento

Marché des Enfants Rouges
39 Rue de Bretagne, 3. arr
Metro: Filles du Calvaire

Lounaan jälkeen käänsimme nokkamme kohti 10. kaupunginosaa ja Saint Martinin kanaalia. Kanaalin varrelta oli tarkoitus etsiä baari, jota meille oli suositeltu. Le Comptoir Général löytyi pienen kujan päästä. Ainoa opaste oli pieni laatta seinässä kujan portilla, ovelle osoitti neonpunainen nuoli, eikä oven avaamisenkaan jälkeen ollut ihan varma mihin oli juuri astunut.

vastaanottotiski
vanha kirjoituskone

Paikka on näkemisen arvoinen. Sen sisustus on erikoinen: yhden tilan täytti puolikas purjelaiva keulakuvineen, toisessa oli vanhoja kirjoituskoneita ja karttatauluja, kolmas huone oli tapetoitu Baby Disney -tapetilla ja neljänteen oli sisustettu levykauppa. Viherkasvit rönsyivät köynnöksinä huoneesta toiseen. Kahdesta huoneesta löytyi rommibaari, jonka tiskin takana hääräsivät kuubalaiset herrasmiehet selvästi illan bileitä valmistellen. Päivän drinkissä oli inkivääriä ja passionhedelmää ja rutkasti rommia. Seinällä oli Tom Cruisen tähdittämän elokuvan valomainos: Cocktails & Dreams. Upposimme kuluneen sohvan uumeniin ja annoimme katseemme kiertää omituisessa ympäristössä. Sisään virtasi jatkuvalla syötöllä vanhoja herroja ja upeita leidejä havannalaisissa vermeissään. Rommi kihisi päässä ja tunnelma oli kuin David Lynchin leffassa.

drinkki
nimikyltti

Le Comptoir Général
80 quai de Jemmapes, 10. arr
Metro: République tai Goncourt

Illaksi oli varattu ravintola Montmartren pohjoispuolelta. La Belle-mère qui Fume on työkaverini kantapaikka. Hän viettää kaikki lomansa Ranskassa ja Montmartre on yksi hänen suosikkikaupunginosistaan. Nimensä bistro on saanut tupakkaa alituiseen tupruttavasta omistajarouvasta, jota emme onnistuneet ainakaan tällä kerralla bongaamaan.

ravintolan ikkuna
fenkolisalaatti

Ravintola oli pieni ja viihtyisä, myös ruoka oli mainiota. Etenkin fenkolisalaatti ja suklaaparfait jäivät kutkuttamaan kieltä. Hinta-laatusuhde oli erittäin hyvä, kahden hengen 3 ruokalajin illallinen viineineen maksoi 102 euroa.

La Belle-mère qui Fume
13 rue des Cloys, 18. arr
Metro: Jules Joffrin

Sunnuntaina kolusimme muutaman kauppahallin, ostimme mansikoita, juustoja, makkaraa ja patongin sekä pullon pinot noiria ja istahdimme pikniklounaalle Bastillen kanavan tietämille. Eväät vatsassamme kiertelimme Montmartren kukkulan katuja.

Suunnitelmana oli illastaa viimeisenä iltana VizEat-sovelluksen kautta ranskalaisessa kodissa. Emäntämme ei kuitenkaan koskaan vahvistanut varausta, joten kotiravintolan testaaminen jäi seuraavaan kertaan.

le grand 8

Myöhemmin illalla peruuntuminen tuntui kohtalon oikulta. Osuimme nimittäin reissun ylivoimaisesti parhaaseen ravintolaan, tyypilliseen ranskalaiseen bistroon, joka sijaitsi vain kivenheiton päässä Sacre Coerista. Astuessamme sisään syömässä oli sukua ja tuttavia, yhdessä isossa pöydässä, samppanja virtasi ja poskipusuja vaihdettiin tiuhaan.

latva-artisokan lehdet

Ravintolan menu vaihtuu päivittäin ja oli sinä iltana niin selkeä, että pärjäsimme vajavaisella keittiöranskallamme mainiosti. Keittiöstä kannettiin eteemme alkupaloiksi linsseistä ja karitsasta tehtyä terriiniä ja kokonaisena keitettyä latva-artisokkaa, jota dipattiin sinappiseen vinegrettiin. Kun artisokan sydän tuli vastaan, se vietiin takaisin keittiöön, kuutioitiin ja haudutettiin hetki toisessa vinegretissä ja tarjoiltiin uudestaan.

sinisimpukat
jälkkärit

Pääruokalautasilla oli papuja ja lampaankaretta sekä sinisimpukoita, laseissa punaviinia ja samppanjaa. Välijuustot olivat taivaallisia ja kolmen tunnin täydellisen illan kruunasivat luumupiiras ja mansikka-mascarponekeksi. Tunnelma ravintolassa oli ainutlaatuinen. Sopivasti rosoinen, lämmin ja kotikutoinen. Annokset olivat yksinkertaisia ja jumalaisen maukkaita, ja lautasliinojen virkaa toimittivat keittiöpyyhkeet.

keittiöpyyhkeet lautasliinoina

Parasta oli kuitenkin palvelu. Tuntui siltä, kuin olisi ollut kotona, jonka ruokapöydän ääreen kuka tahansa on tervetullut. Keittiössä, jossa emäntä häärää ja huiskii mutkattomasti menemään, halaa tuttuja ja tuntemattomia, hymyilee kaiken kiireen keskellä ja tekee Pariisin parasta ruokaa. Lasku neljästä ruokalajista ja kolmesta reilusta viinilasillisesta (joista yksi samppanjaa) kahdelle oli 120 euroa.

ravintolan emäntä

Le Grand 8
8 rue Lamarck
Metro: Anvers tai Chateau Rouge (kiinni kesään 2017 saakka)

Hyvin siis kävi, kannatti ottaa riski. Ensi vuonna palaamme jälleen ja otamme haltuun seuraavan kaupunginosan!