Maailman makeimmat raparperileivokset

Viime kesänä kävi köpelösti. Kaupunki tuli ja siivosi Teurastamolla majaa pitäneet viljelysäkit roskalavalle, ilmoittamatta ja yllättäen. Onnistuin pelastamaan säkkivuoren uumenista vuosia sitten Jyväskylästä saadun perinneraparperin poikasen, jonka istutin ämpäriin parvekepuutarhani paraatipaikalle. Raparperin juurakko ei ollut muutosta moksiskaan. Se kukoisti ja tyrkkäsi vartta kuin vanha tekijä. Kesä 2017 oli pelastettu.

raparperi

Talvi tuli ja sitten viimein kevätkin. Eräänä kauniina iltana mies innostui siivoamaan parveketta. Vanhat mullat roskiin, kuolleet kasvit biojätteisiin ja uutta tilalle. Minä istuin sohvalla ja näpytin tietokonetta, sillä luvattu blogijuttu oli taas myöhässä. En kiinnittänyt juurikaan huomiota parvekkeella kolisteluun, ehkä mumisin jotain epämääräistä vastaukseksi, kun jotain kysyttiin. Sen jälkeen raparperipuska katosi.

makeimmat raparperileivokset

Mies väittää kivenkovaan, ettei ole koskenutkaan ämpäriin, enkä minäkään myönnä mitään. Miksi ihmeessä olisin heittänyt menemään vaivalla parvekkeelle istutetun punavartisen aarteen? Vaikka en kyllä mene vannomaan, muistissani on viime viikoilta aukkoja, joten mistä sitä tietää. Ajatuksissaan voi toimittaa tyhmiäkin tekoja.

Tilanne on joka tapauksessa se, että raparperiämpäriä ei enää ole. Uutta juurakkoa odotellessa on turvauduttava lähikaupan vihanneshyllyn antimiin, sillä muuta mahdollisuutta ei ole. Kesä ei tule ilman raparperipiirakkaa. Niinpä marssin tänä aamuna Alepaan ja ensimmäistä kertaa koskaan kerään koriini nipun vihreitä ja punaisia varsia. Nippu maksaa noin kaksi euroa.

makeimmat raparperileivokset

makeimmat raparperileivokset

Raparperipiirakan sijaan teki mieli leivoksia, sillä olihan eilen tärkeä merkkipäivä (ja huomenna kuninkaalliset häät!). Kolme vuotta sitten aloitin kirjoittamaan ruuasta. Samana kesänä rakastuin, ja kuinka ollakaan, ruokablogissa ryhdyttiin hempeilemään. Pian repertuaari laajeni reissuihin ja tässä sitä nyt ollaan. Määrittelemättömässä genressä ja tilassa, sydän edelleen ruoka-, reissu- ja parisuhderakkautta täynnä. Vähemmästäkin on syytä juhlaan. Tässä tulevat maailman makeimmat raparperileivokset!

Raparperileivokset (12 kpl)

Pohja:
125 g jääkaappikylmää voita
2 rkl sokeria
2,5 dl vehnäjauhoja

Täyte:
2 dl sokeria
3 rkl vehnäjauhoja
ripaus muskottipippuria
1 dl kermaa
2 munaa
3 vartta raparperia

Kuorrute:
100 g maustamatonta tuorejuustoa
3 rkl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 limen raastettu kuori
1,5 dl vispikermaa

Jos omistat silikonisen muffinssivuoan, pääset helpommalla, mutta jos sinulla on vain tavallinen muffinssipelti (kuten minulla) voitele kupit ja aseta niiden pohjalle vielä pohjan kokoinen leivinpaperin pala, että saat valmiit leivokset helpommin irti pellistä. Tee sitten pohjataikina. Sekoita sokeri ja jauhot keskenään ja nypi joukkoon kuutioitu voi. Puristele tasaiseksi taikinaksi, jaa 12 osaan ja painele levyksi kuppien pohjalle leivinpaperikiekkojen päälle. Esipaista 180-asteisessa uunissa 8 minuuttia.

makeimmat raparperileivokset

Tee sillä aikaa täyte. Sekoita sokeri, jauhot ja muskottipippuri, lisää sitten kerma ja munat. Pilko raparperi pieniksi kuutioiksi ja ripottele kuutiot muffinssipellin kuppeihin esipaistetun taikinan päälle. Valuta päälle täyteseos. Ei haittaa, vaikka raparperit eivät peity seoksen alle. Paista 190-asteisessa uunissa 35 minuuttia ja jäähdytä. Jos raparperileivokset ovat tarttuneet laidoistaan vuokaan, irrota ne varovasti lastaa tai veistä apuna käyttäen.

Sekoita kuorrute maustamattomasta tuorejuustosta, sokereista ja limenkuoriraasteesta. Vatkaa kerma ja nostele se varovasti kuorrutteen joukkoon. Levitä kuorrute jäähtyneiden leivosten päälle ja koristele raparperileivokset mielesi mukaan raparperisuikaleilla, nonparelleilla, marjoilla tai vaikka raastetulla limenkuorella.

makeimmat raparperileivokset

makeimmat raparperileivokset

Raparperin ostaminen kaupasta tuntuu hölmöltä. Kauppareissusta puuttuvat kaikki ne olennaiset elementit, jotka kuuluvat kesään. Saappaiden sujauttamainen jalkaan, yökasteisen pihan poikki käveleminen, sopivien varsien valitseminen ja irrottaminen juurakosta varovasti, niin, ettei koko nippu lähde kerralla mukaan. Varsien katkaiseminen lehden alapuolelta, tuoreen varren tuoksu, sen puraiseminen tuoreeltaan ja se kirpeä happamuus, joka leviää ikeniin. Mökkikesä ilman raparperia kuulostaa köyhältä. Niinpä pyysin äitiäni jakamaan rehottavasta raparperipenkistään yhden juurakon. Jospa se suostuisi asettumaan punaisen mökin seinustalle ja tuottamaan runsaan sadon jo ensimmäisenä vuonna. Toivoa on.

Kansallisrunoilijan uudet vaatteet – helpot Runebergin leivokset

Kevättalven juhlaputki alkoi tänään. Kauppojen ja kahviloiden tiskit notkuvat ensin Runebergintorttuja, sitten laskiaispullia. Pääsiäinenkin on jo saapunut marketteihin. Suklaamunia ei vielä näy, mutta mämmituokkoset täyttävät jo kylmäaltaat. Viimein koittaa vappu ja piknik-koreihin pakataan suuret kasat sokeroituja munkkeja ja perinteisiä tippaleipiä.

runebergintortut

Joka vuosi pyörittelen päässäni ideoita perinteisten paakelsien uudesta ulkonäöstä – tuloksetta. Muut ruokablogit sen sijaan pursuilevat luovia ratkaisuja, Runebergintorttukin on muuntautunut moneksi. Liemessä-blogissa paistettiin aineksista vohveleita, Perinneruokaa Prkl -blogin käsissä tortut taipuivat kerroskekseiksi ja tiramisuksi, Pata porisee puki klassikon ylle marenkihunnun ja Ruoka-alkemisti keitteli Fredrikan torttureseptiin perustuvan puuron, joka sai Kasper Strömmaninkin tolaltaan. Myös kääretorttuja, kuivakakkuja ja piiraita on nähty.

helpot runebergin leivokset

Olin luvannut leipoa torttuja työkavereiden kahvipöytään. Tarkoitus oli kaivella reseptiarkistoa ja valita modernin version sijaan tuttuja ja turvallisia makuja. Karvasmantelia ja vadelmaa, kosteaa ja sopivan mureaa. Kävi kuitenkin niin, että istahdin ensin tunniksi Helsingin kaupungin yritysneuvojaa vastapäätä (siitä lisää myöhemmin) ja sitten pää innostuksesta pyörällä tulin toisiin aatoksiin. Kieppasin kotimatkalla kaupan kautta ja ostin mantelijauhetta, pakastettuja vadelmia ja amarettoa. Kotona löysin jääkaapista lauantain illalliselta ylijääneen appelsiinilla maustetun moussen, vajaan jugurttipurkin ja eilisellä päivämäärällä varustetun kermapurkin. Sotkin ainekset yhteen, sujautin vuoan uuniin ja väänsin sormet ristiin.

helpot runebergin leivokset

Yleensä tällaiset spontaanit kokeilut eivät keittiössäni tuota kovin mairittelevia lopputulemia, mutta tällä kertaa onni ja leivontajumalat olivat puolellani. Tuloksena oli muhevan mehevä sokerikakkulevy, josta oli helppo painella muotilla sopivan pieniä pyörylöitä. Resepti on helppo ja täytettä voi modailla oman maun mukaan. Myös perinteinen sokerikuorrutus vadelmahillolla toimii taatusti!

Helpot Runebergin leivokset n. 15–20 kpl

100 g pehmeää voita
1 1/4 dl sokeria
1 muna
1/2 dl maustamatonta jugurttia
1/2 dl kermaa
1 dl grahamjauhoja
1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 dl piparimurua
1/2 dl mantelijauhetta
1/2 dl korppujauhoja
1/2 tl soodaa
loraus amarettoa

Täyte:
1 dl kuohukermaa
1 1/2 dl turkkilaista jugurttia
1/4 dl tomusokeria
n. 1/4 appelsiinin kuori raastettuna

Tee ensin täyte. Käytä paksua ja rasvaista jugurttia, tavallinen maustamatonkin käy, mutta sitä pitää valuttaa yön yli, jotta jugurtti paksuuntuu. Raasta appelsiini varoen, ettei valkoista, kitkerää kuoren osaa pääse raasteen sekaan. Yhdistä kaikki ainekset ja vatkaa sähkövatkaimella vaahtomaiseksi. Anna jähmettyä kylmässä torttupohjan leipomisen ajan.

helpot runebergin leivokset

Vaahdota voi ja sokeri, lisää sitten muna ja vatkaa kunnolla sekaisin. Sotke joukkoon jugurtti ja kerma. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinaan. Kaada mukaan vielä tilkkanen amarettoa ja levitä taikina sitten leivinpaperoituun n. 20 x 20 cm vuokaan. Paista 200 asteessa 20 minuuttia.

Ota kypsästä torttupohjasta pyöreällä muotilla tai vaikka viskilasin laidalla läpimitaltaan 3–4 sentin pyörylöitä. Lusikoi päälle täytettä ja koristele vadelmilla. Jos tykkäät näperrellä, voit tehdä pyörylöistä myös monikerroksisia ja näyttäviä mininakukakkuja.

helpot runebergin leivokset

Tuossa ne nyt ovat, keittiön pöydällä houkuttelevina kuin mitkä. Yhden maistoin ja totesin toimivaksi. Enempää en saisi syödä, koska hipaton helmikuu, mutta voi olla, että tänään joutuu tekemään poikkeuksen. Keittämään kupillisen teetä ja kunnioittamaan kansallisrunoilijamme ja hänen kirjailijavaimonsa työtä.

Kansallinen pullapäivä – korvapuustit omenalla ja mantelilla

Tänään liputetaan. On laskiaistiistai, Kalevalanpäivä ja suomalaisen kulttuurin päivä. Sosiaalisessa mediassa jaettujen kuvien perusteella voisi kyllä kuvitella, että on kansallinen pullapäivä. Pullaa, hilloa, mantelimassaa, kermavaahtoa, nutellaa, suklaakastiketta ja tomusokeria kaikki kanavat pullollaan.

Olen minäkin muutaman kermavaahtounelman viime päivinä syönyt, vaikka en niistä kuvia olekaan instagramiin tai facebookiin postannut. Kotikeittiössäni päätin olla vastarannan kiiski ja jättää laskiaispullat leipomatta, mutta kuinkas kävikään. Sunnuntai-iltana kipaisin lähikauppaan, ostin litran maitoa ja ryhdyin taikinantekohommiin.

korvapuustit

Sitten seuraa tunnustus: en ole koskaan osannut tehdä pyöreitä pikkupullia. Silloin tällöin kokeilen, mutta aina epäonnistun. Vehnäsistä tulee likilaskuisia tai liian tiiviitä. Päältä kauniin ruskeita, mutta sisältä raakoja. Siksi nokitan korvapuusteilla. Ne minä osaan, puusteista on tullut ajan myötä bravuurini, jolla on hurmattu eräätkin anoppikokelaat.

Laskiaispullien sijaan leivoin siis korvapuusteja. Halusin kuitenkin tehdä jotain tavanomaisesta poikkeavaa, niinpä jaoin taikinan kahtia. Toinen puustitaikinan puolikas sai sisuksiinsa kanelia, sokeria ja voita, mutta toiseen taiteilin täytteiksi mantelimassaa ja omenahilloa. Siis korvapuustit laskiaistwistillä!

korvapuustit

Pullataikinan vaivaan aina ja ikuisesti Anna-Leena Härkösen vähän helvetin hyvällä ohjeella (sanavalinta Anna-Leenan, ei minun), tosin hieman tuunaten, kuten tapoihini kuuluu. Vähennän hiukan rasvaa ja sokeria ja lisään teelusikallisen suolaa. Yleiskonetta en omista, joten käsipelillä mennään. Vaivaan ja maistelen, joskus vähän liikaakin. Huomaamattani saatan syödä taikinaa useamman desin.

Mantelimassan tein itse Kokit ja potit -blogin ohjeella. Resepti on helppo, mutta aiheutti silti hieman päänvaivaa. Kaupassa pähkäilin, ovatko mantelijauho ja mantelijauhe samaa tavaraa eri nimellä pussitettuna. Ostin mantelijauhetta, sillä sitä sai pienemmässä paketissa. Kuiva-ainekaapissani ei myöskään ollut erikoishienoa sokeria, tavallinen hieno sokeri sai kelvata. Mantelirouheen rouhin kokonaisista manteleista. Jääkaapissa seisottamiseen ei ollut aikaa kymmenen aikaan illalla, joten läiskin mantelimassan sellaisenaan kaulitulle ja voidellulle korvapuustitaikinalevylle. Puolet kaulitusta taikinasta sai päälleen purkillisen viime vuonna keiteltyä omena-inkiväärihilloa.

tuunaa mun korvapuusti

Leikkasin rullatusta taikinasta sekä perinteisiä puusteja että tasaisia kiekkoja ja asettelin ne pellille. Kohottamisen jälkeen työnsin pellin uuniin ja jäin odottelemaan. Jokseenkin kokemattomana pullapirkkona jännitin, pysyvätkö täytteet korvapuustien sisällä vai valuvatko ne kokonaan ulos.

Valuivathan ne, mutta eivät onneksi kokonaan. Ulkonäkö oli lähes kuvauskelvoton, mutta maku veti suun muikeaan hymyyn. Omenahillo oli karamellisoitunut uunissa ihanan tahmaiseksi massaksi ja omenaiset korvapuustit olivat ihanan meheviä vielä seuraavanakin päivänä. Eipä löytynyt moitteen sanaa toisestakaan versiosta. Molemmat mainioita kerrassaan!

omenapuustit

Olen huomannut, että luomuaineksista tehdyllä taikinalla on oma tahto, johon ei voi millään keinolla vaikuttaa. Se käyttäytyy miten parhaaksi kullakin kerralla näkee. Reseptin jauhomäärä on syytä unohtaa heti kättelyssä ja ottaa käyttöön näppituntuma. Luomutaikina kohoaa miten sattuu ja uuniin päästyään laajenee kaikkiin suuntiin täysin holtittomasti. Kahdesta pellillisestä pullia vain muutamaa voi kutsua hyvällä tahdolla kuvaukselliseksi korvapuustiksi. Mutta maku, se on täydellinen.

Perinteiset (laskiais)korvapuustit

1/2 l luomumaitoa
40 g tuorehiivaa tai 2 ps kuivahiivaa
2 luomumunaa
2 dl ruokosokeria
1 tl suolaa
1 rkl vaniljasokeria
1 dl mantelijauhetta
12–15 dl luomuvehnäjauhoja
150 g voita sulatettuna
kananmunaa voiteluun

Täytteiksi:
Kanelia, sokeria ja voita
Mantelimassaa ja voita
Omena(-inkivääri)hilloa ja voita

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi tai 42 asteeseen, jos käytät kuivahiivaa. Liuota hiiva lämpimään maitoon (tai sekoita kuivahiiva pieneen määrään jauhoja ja lisää maitoon). Vatkaa munat ja sokeri erikseen löysäksi vaahdoksi ja kaada hiivamaidon joukkoon, lisää suola. Lisää sitten mantelijauhe/o ja osa vehnäjauhoista. Älä missään nimessä kumoa kaikkia jauhoja leivinkulhoon kerralla, vaan tunnustele milloin liika on liikaa. Sulata voi ja vaivaa se taikinan sekaan. Lisää vielä jauhoja, jos siltä tuntuu. Vaivaa taikinaa, kunnes se irtoaa kulhon reunoista. Kohota vedottomassa paikassa, kuten mikrossa tai sähköuunissa, vähintään tunti.

korvapuustit

Ota voi jääkaapista pehmenemään ja lämmitä uuni 225 asteeseen. Jaa taikina sopiviin osiin ja kauli se ohueksi. Miten ohut sitten määritellään, on jokaisen oma asia. Minä tykkään kaulita taikinan noin puolen sentin paksuiseksi, siten korvapuustiin tulee mahdollisimman paljon kierroksia. Levitä pehmennyttä voita kaulitulle taikinalle ja lisää sen päälle haluamasi täytteet. Kieritä tiiviille rullalle ja leikkaa kiekoiksi tai korvapuustikolmioiksi.

Anna pullien kohota pellillä vielä kymmenisen minuuttia, voitele ne kananmunalla, ripauta päälle (rae)sokeria ja työnnä uuniin. Paista 10–15 min, vaalean tai vähän tummemman ruskeiksi. Kaada lasiin kylmää maitoa ja nautiskele korvapuusti kierros kerrallaan.

korvapuustit

Kansallista korvapuustipäivää vietetään vasta lokakuussa. Minusta tämän ruotsista lainatun kanelbulle-perinteen voisi hyvin siirtää laskiaistiistaille. Pulla kuin pulla, niin miksei sitten kanelipulla!