Joulukalenteri – luukku 16: lakritsitoffee

Uh, oh. Muutamana vuonna olen yrittänyt väsätä pukinkonttiin jouluisia karkkeja. Tiedättehän, tryffelipalloja, vaahtokarkkeja, puolukkamarmeladia ja suklaafudgea. Paperilla ja kuvissa niin herkullisia ja helppoja valmistaa. Voin kertoa, että oikeassa elämässä joulumakeisten kokkaaminen on ihan jotain muuta. Hermoja raastavaa ja pirullisen vaikeaa.

luukku 16

Valkoisia tiiviistä kökkäreistä ei saanut ilmavia vaahtokarkkeja kirveelläkään. Tryffelipallot sulivat ensin pieneen sievään rasiaansa ja lopulta sormien lämpöön. Suklaafudgesta tuli jostain syystä niin kovaa, että pelkäsin hampaitteni puolesta ja puolukkamarmeladi – se päätti olla hyytymättä lainkaan.

Kaikkia nameja keitellessä seurasin reseptiä pilkuntarkasti ja silti meni vikaan. Lehtien ja (oikeiden) ruokablogien kuvissa karkit näyttivät onnistuneen täydellisesti. Ei vellinä notkuvaa marmeladivuokaa, ei suklaasta tahmaisia sormia ja kaapinovia eikä pöllähteleviä tomusokeripilviä. Vain joulunpunaisia nauhoja ja ihania lasipurkkeja, jotka kätkevät sisäänsä suussasulavia aarteita.

lämpömittari

Viimejouluisen puolukkamarmeladikatastrofin jälkeen päätin etten koskaan enää edes yritä. Never say never, sillä viime viikolla bongasin Hesarin Kielenvievää -blogista lakritsitoffeen reseptin. Kaikki ainekset löytyivät kaapista, siispä kerta kiellon päälle. Varmistaakseni selustan shoppasin keittiötarvikeliikkeestä lämpömittarin, jonka avulla reseptinmukaisen 124-asteisen toffeeseoksen keittelemisen pitäisi olla lasten leikkiä.

Lakritsitoffee

2½ dl kuohukermaa
3½ dl sokeria
1 dl siirappia
50 g voita
¾ tl suolaa
3 rkl lakritsijauhetta

Vuoraa leivinpaperilla n. 20 cm x 20 cm vuoka. Tipauta pari pisaraa öljyä paperin alle, jotta paperi pysyy paikoillaan. Ota sitten paksupohjainen, vähintään kahden litran kattila ja kaada kerma, sokeri, siirappi, voi ja suola kattilaan. Kuumenna seosta välillä sekoitellen. Kun seos kiehahtaa, laske lämpöä ja keitä sitä keskilämmöllä, kunnes seoksen lämpötila on 124 astetta. Minulta tähän kului noin 25 minuuttia.

Varaudu siihen, että lämpö ei ensin meinaa millään nousta ja että seos kiehahtaa helposti yli. Ota pöytäluuttu hollille. Viimeisillä minuuteilla lämpö nousee niin nopeasti, että kun selkänsä kääntää, mennään jo parilla asteella yläkanttiin. Kannattaisi etsiä lakritsijauhe kaapista ENNEN kuin aloittaa kokkaamisen. Nosta sitten kattila liedeltä, anna seoksen hetki rauhoittua ja jäähtyä. Lisää lakritsijauhe ja vatkaa massaa sähkövatkaimella noin kaksi minuuttia.

vatkauksen jälkeen

Kaada vatkattu massa vuokaan leivinpaperin päälle. Kun toffee on jäähtynyt huoneenlämpöiseksi, siirrä se jääkaappiin. Kovettuneen levyn voit leikata kuutioiksi, paloiksi tai pötköiksi ja kääriä leivinpaperiin. Lopuksi voit etsiä kivan lasipurkin ja koristella sen punaisilla nauhoilla. Kuin aito ruokabloggaaja.

valmiit karkit

Kiitos HS, kun palautit uskoni itsetehtyihin joulukaramelleihin. Minä nimittäin onnistuin, vihdoinkin!

Kahden kakun synttärit

Kolmivuotissynttärien lähestyessä siskoni varovaisesti kysyi haluaisinko tehdä heidän poikansa juhliin kakun. Epäröin, sillä en ole koskaan ollut taitava kakkutaikuri. Toki minäkin olen täytekakkuni vääntänyt. Kestittänyt anoppiehdokkaita, keittänyt kahvia ja leikannut lakkakakkua lautasille. Leiponut mansikkakermakakkua sukulaisten iloksi ja kierittänyt kääretorttua tupperwarekutsuilla tarjottavaksi.

Kakkujen maailma on kuitenkin muuttunut. Enää eivät kermakakut kelpaa. Pitää olla Salamaa, Ryhmä Hauta ja Hello Kittyä, Annaa, Elsaa ja Olofia. Sillä sellainen oli tarhakaverinkin synttäreillä. Mitä huikeampi kakku, sitä onnistuneemmat juhlat. Täydellisyys ennen kaikkea – tai niin ainakin tuntuvat monet äidit ajattelevan.

sirkuskakku

En tykkää marsipaanista ja kokemukseni sokerimassoista tai vaahtokarkkikuorrutuksista rajoittuvat instagramin käsittämättömiin kakkukuviin ja blogileipureiden saavuttamattomiin taideteoksiin. Koristekukkasten väkrääminen ja tomusokeripitsin nyplääminen ei ole minun juttuni.

Minulla ei ole omia lapsia, mutta voisin kuvitella, että pienille ihmisille on tärkeintä se mikä meille aikuisillekin. Perhe ja kaverit, yhdessä oleminen, mielekäs tekeminen ja se, että juhlissa on jotain makeaa tarjolla. Sellaista spesiaaliherkkua, jota ei muulloin saa.

kukkaiskakku

Sitä paitsi: kuka aidosti pitää sokerimassan tai marsipaanin mausta?! Jos maku ratkaisisi, olen varma, että kolmivuotias valitsisi sokerikuorrutetun superluomuksen sijaan yksinkertaisen jäätelökakun. Taaperoikäinen tuskin edes osaa odottaa synttäreinäkään karkkia kummempaa eikä saa itkupotkuraivareita, vaikka kuorrutuksessa ei olisikaan täydellistä kiiltoa ja hiki otsalla muovailtu marsipaanihevonen näyttää lähinnä ylensyöneeltä porsaalta.

Sen tähden minäkin uskalsin kääriä hihat ja tarttua toimeen. Tiesin, että tädin tekele otetaan joka tapauksessa riemulla vastaan.

Kun siskoni poika opetteli puhumaan, yksi kielenkäyttöön nopeasti vakiintuneista sanoista oli metro. Poika perheineen asui itäisessä Helsingissä ja matkusti vähintään kerran viikossa metrolla kaupunkiin. Tädin luo Tapiolaan, Sörnäisiin tai Kalasatamaan. Metro oli pienen miehen mielestä parasta maailmassa. Kakun mallia ei siis tarvinnut kaukaa hakea. Piti kehittää metrokakku.

sokerikakku

Sokerikakkupohjan paistoin leipävuoassa Pullahiiren ohjeiden mukaan. Siitä tuli kuohkea ja korkea. Täytteitä googlettelin pitkään ja päädyin mansikkaan, rahkaan ja valkosuklaaseen. Kuorrutteen alle levitin internetin kakkugurujen neuvosta voikreemiä eristeeksi. Kuorrutteen virkaa toimitti valmiiksi värjätty sokerimassa, ikkunoita ja ovia markkeerasivat lakritsinauhat.

sokerimassakuorrutus

Sokerimassan työstäminen oli yllättävän helppoa ensikertalaisellekin. Puoli kiloa riitti mainiosti, taikinaa jäi jopa yli. Kaulitun massan nostaminen suorakaiteen muotoisen kakkupohjan päälle olikin sitten vähän hankalampaa – kulmiin tuli väistämättä ruttuja ja ryppyjä. Myös lakunauhojen liimaaminen valkuais-tomusokerimassalla oli jokseenkin sottaista puuhaa, mutta lopputulos muistutti kuitenkin esikuvaansa riittävässä määrin.

valmis metrokakku

Nähdessään metrokakun synttärisankari päästi ilmoille riemunkiljahduksen ja juoksi pari kierrosta asunnon ympäri silkasta ilosta. Metro, metro, mun metro! Maku ei ollut häävi, mutta eipä se menoa tuntunut hidastavan. Sen verran parantamisen varaa kuitenkin jäi, että täytteiden reseptit jäävät tällä kertaa salaisuudeksi.

kynttilöitä puhalletaan

Aikuisille tein erikseen kakun aikuiseen makuun. Lakritsi ja suklaatryffeli päätyivät täytteeseen sulassa sovussa, vaikka onnistuinkin ensin kuumentamaan sulan suklaan rakeiseksi. Raivoisa vispaaminen notkeutti suklaamassan takaisin valuvaksi ja valmis kakku ylitti kaikki itselleni asettamat odotukset. Vaikka täydellisyyttä en tavoitellutkaan, lähelle päästiin. Kakun resepti on Dr. Sugarin, mutta jaan sen nyt tässä häikäilemättä. Kun maistatte, niin tiedätte miksi.

alumiininen kakkuvuoka

Tee kakkupohja ja täytä se jo edellisenä päivänä, jotta täyte ehtii asettua ja kakkupohjasta tulee kostea. Pohja tehdään 15 cm vuokaan, jos teet isomman kakun (vuoan halkaisija 24–26 cm) tee taikina tuplana!

Suklaa-lakritsikakku (10-12 palaa)

Kakkupohja:
3 dl erikoisvehnäjauhoja
3/4 dl tummaa kaakaojauhetta
2,5 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 tl vaniljasokeria
50g voita, sulatettuna(/ tai öljyä mikäli haluat mehevämmän pohjan)
1,5 dl turkkilaista jugurttia
3/4 dl maitoa, lämmitettynä
1 kananmuna

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Voitele ja jauhota halkaisijaltaan 15 cm korkea kakkuvuoka. Jos käytät irtopohjavuokaa, saattaa olla hyvä idea vuorata se leivinpaperilla (pohja ja reunat erikseen). Näin moni neuvoi netissä tekemään, tuloksista en tiedä, sillä minulla oli kiinteäpohjainen vuoka. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään isoon kulhoon.

Sulata voi ja lämmitä maito mikrossa, sekoita keskenään. Lisää sitten jogurtti niiden sekaan ja viimeisenä kananmuna. Sekoita kunnolla ja lisää seos kuivien aineiden joukkoon. Käytä vispilää ja sekoita ainekset juuri ja juuri keskenään. Älä vaivaa. Kaada taikina vuokaan ja paista 175 asteessa 35–45 minuutin ajan uunin tehosta riippuen. Kokeile kypsyyttä puutikulla: jos taikina tarttuu tikkuun, jatka paistamista vielä viisi minuuttia ja kokeile uudestaan. Anna kakun vetäytyä hetken, sen jälkeen sen pitäisi irrota vuoasta helposti.

valmis suklaakakkupohja

Lakritsi-suklaamousse:
150g Brunbergin sinivalkoisia suklaatryffeleitä
200g maustamatonta tuorejuustoa
2 dl vispikermaa
½ dl sokeria
2 tl lakritsijauhetta

Sulata suklaatryffelit vesihauteessa. Notkista tuorejuusto. Vatkaa kerma ja sokeri yhdessä kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita hellästi joukkoon tuorejuusto. Lisää lopuksi nuolijalla joukkoon sulatettu suklaatryffeliseos, kääntele hellästi. Lisää vielä lakritsapulveria maun mukaan, voit laittaa enemmänkin kuin reseptissä lukee.

suklaatäytekakku sisältä

Leikkaa kakkupohja kolmeen osaan. Kelmuta kakun paistovuoka ja laita pohjalle ensimmäinen kakkupohjalevy. Levitä sille puolet moussesta, paina päälle seuraava levy ja loput täytteestä. Paina päällimmäiseksi viimeinen levy ja käännä kelmut sen päälle. Laita kakku jääkaappiin vuoassaan ja jatka hommia seuraavana päivänä. Ota silloin kakku vuoasta, irrota kelmut ja kuorruta:

4 ½ dl tomusokeria
1 dl tummaa kaakaojauhetta
115 g voita
1 tl vaniljasokeria
½ dl vispikermaa

Vatkaa syvässä kulhossa pehmeää voita kunnes se vaalenee vähän. Lisää tomusokeri ja kaakao siivilän läpi vähän kerrallaan. Sekoita kunnolla, äläkä pelästy, jos massa tuntuu paksulta. Lisää vaniljasokeri ja kerma, vatkaa sekaisin. Jos kuorrute on vielä kuivan oloista, lisää kermaa. Vatkaa vielä minuutin verran, kunnes kuorrute on kuohkea ja valmis. Käytä kuorrutteen tasoittamiseen palettiveistä tai tavallista isoteräistä veistä. Veitsen pitäisi taipua vähän, jotta saat kuorrutteen painettua tasaisesti pintaan. Koristele suklaapaloilla ja lakritsikarkeilla.

valmis suklaatäytekakku

Kuulostaa monimutkaiselta, tiedän. Kokeile silti, sellaisena päivänä, kun sinulla on aikaa. Maku todella on kaiken vaivan arvoinen. Jos minä onnistuin, onnistut sinäkin!

Lakritsi ja vuohenjuusto – yllättävä makupari!

Keittokirjahaasteen päätähtenä on tänään Kiertokeittokirja. Sen tarina on lyhyt ja ytimekäs. Siskoni mies on töissä markkinointiviestintätoimistossa, joka keräsi vuonna 2011 yhteen työntekijöidensä parhaat reseptit ja kokosi niistä kirjan. Siskonmies kääri sen lahjapakettiin ja lähetti Korvatunturille, josta se kulkeutui minun käsiini.

Ajatus on nerokas. Heti keittokirjan ensimmäisillä sivuilla kerrotaan, että kirja ei ole minun. Sen on tarkoitus kiertää kokkaajalta toiselle, kokemusten kera. Kommentit ja omat reseptit ohjataan jättämään kirjaa varten tehdyille nettisivuille. Kirja on numeroitu, joten oman kirjan kiertoa kotikeittiöissä on ollut mahdollisuus seurata reaaliajassa. Siis siinä tapauksessa, että kirjan haltijat vaivautuvat merkintöjä sivuille tekemään.

Kiertokeittokirjan kansi

Häpeäkseni myönnän, etten ole avannut kirjaa sitä pikaisesti jouluaattona selailtuani. Nettisivukaan ei näytä enää olevan pystyssä, harmillista. Mitenköhän projektin kävi? Kirjasiko kukaan kokemuksiaan sivustolle? Lähtivätkö kirjat kiertoon? Minun hallussani oleva kappale ei ole kiertänyt kuin korkeintaan Ullanlinnasta Kalasatamaan muuttokuorman mukana.

Reseptien joukossa on vanhoja tuttuja. Karjalanpiirakoita ja kurpitsapiirakkaa, siskonmakkarapastaa ja porokeittoa. Sitten on vähän oudompia tapauksia, kuten laku-vuohenjuustopasta. En ole koskaan kokeillut lakritsin yhdistämistä mihinkään suolaiseen. Siispä tuumasta toimeen.

laku-vuohenjuustopasta

Ohje on ilmeisesti alun perin Pandan, mutta minun käsissäni se muuntui sen verran, että laitan kattilassani syntyneen version nyt omiin nimiini. Alkuperäiset pinjansiemenet korvasin auringonkukansiemenillä, punaisen peston aurinkokuivatuilla tomaateilla ja lakritsakastikkeen Halvan vanhan ajan lakuilla. Yhdistelmä on mielenkiintoinen, mutta yllättävän toimiva! Makean ja suolaisen liitto toimii juuri niin kuin pitää.

lakritsi pannulla

Lakritsi-vuohenjuustopasta (kahdelle)

3 valkosipulinkynttä
1/2 dl oliiviöljyä
ripaus chilirouhetta
muutama rouhaisu mustapippuria
2 rkl auringonkukansiemeniä
2 rkl aurinkokuivattuja tomaatteja silputtuna
60 g vuohenjuustoa
2–3 rkl lakupaloja
suolaa

Jos käytät kuivapastaa, laita vesi ensimmäiseksi kiehumaan, sillä tämä on nopea ruoka. Lorauta öljy pannulle ja kuullota siinä silputtu valkosipuli. Lisää chilirouhe ja mustapippuri sekä auringonkukansiemenet. Paista muutama minuutti. Heitä sekaan aurinkokuivatut tomaatit, kuutioitu vuohenjuusto ja pieniksi pilkotut lakupalat. Anna porista viitisen minuuttia. Maista ja lisää suolaa sen verran kuin hyvältä tuntuu. Kaada kypsä pasta pannulle ja sekoita. Raasta päälle parmesaania ja koristele vaikka basilikalla.

valmis annos

Kirjassa on myös punajuurisherryn resepti. Heti kun saamme kylpyhuoneen nurkkaan ilmalukollisen ämpärin, pannaan punajuuret pulputtamaan. Jouluksi ei taida enää ehtiä, mutta uudeksi vuodeksi ehkä?