Taste of Helsinki – makumuistoja ja maistiaisia

Tammikuussa asetin itselleni tavoitteeksi syödä vain sellaisissa ravintoloissa, joissa en ole koskaan syystä tai toisesta käynyt, vaikka yritys on ollut kova. Listalla komeilevat ainakin Savoy, Grön, Toca ja vasta kuukausi sitten tietoisuuteeni noussut Passio. Ranskalaisia viivoja rustatessani en todellakaan voinut aavistaa, että voisin raksia kaikki nämä ravintolat listaltani yhdellä kertaa vain muutamaa kuukautta myöhemmin.

Ravintola Grön Taste of Helsinki

Kerrankin satuin paikalle oikeaan aikaan. Taste of Helsinki Safarille* oli vapautunut peruutuspaikka ja minä nopeanäppisenä onnistuin varaamaan sen itselleni. Hurmioituneena kiertelin tulevan kesän ruokafestarin ravintolasta toiseen, hullaannuin kerta toisensa jälkeen makunhermojani hellivistä maisteluannoksista, vertailin samppanjalaatuja, huljuttelin viiniä lasissa ja suussa, huumaannuin tuoksuista, väreistä ja esteettisistä esillepanosta. Pääsinpä kurkkaamaan myös kaikkein pyhimpään – Ravintola Savoyn keittiöön!

Savoy Vorsmack

Savoyn keittiössä

Savoyn keittiö

Hiukan hävettää myöntää, mutta olen kokenut Taste of Helsingin vain yhden ainoan kerran. Syitä on lukuisia. Ensimmäisinä vuosina matkustin milloin mihinkin juuri tapahtuman aikaan, seuraavina sinkkuvuosina en löytänyt itselleni syömäseuraa ja yksin osallistuminen oli korkean kynnyksen takana.

ravintola grön tartar

Vuoden 2016 keväällä ostin liput illalliskattaukseen heti, kun ne tupsahtivat myyntiin. Onneksi, sillä ilman ennakkolippua tuskin olisin spontaanisti kävellyt sisään alueelle. Satoi nimittäin vettä. Kaatamalla. Maksetut tiketit oli kuitenkin käytettävä, niinpä vedimme kumisaappaat jalkaan ja sadetakit niskaan. Hoimme itsellemme, että asenne ratkaisee.

ravintola passio

ravintola passio

Kansalaistorilla marssimme suoraan sisään. Jonoja ei ollut, ei portilla, ei juomapisteissä eikä edes ravintoloissa. Muutamia kymmeniä muitakin rohkelikkoja tungeksi telttakatoksien suojissa, jazzbändi oli sulloutunut parin neliön katetulle ”lavalle” ja istuskeluryhmien sohvat, säkkituolit, baarijakkarat ja tarjoilupöydät valuivat vettä läpimärkinä. Näpit jäätyivät kylmän viinilasin kylkeen kiinni. Tunnelma oli kostea, mutta jollain tavalla mukavan kodikas.

Roskakalakroketti taste of helsinki

Annoksista parhaiten makumuistiin painuivat Grönin kuusenkerkkäjälkkäri ja tamperelaisen Hella & Huoneen roskakalakroketti. Mies nautiskeli antaumuksella Restoran Ö:n selleriannoksesta ja minä tuhlasin viimeiset valuuttani manselaiseen herukkapensaaseen.

kuusenkerkkä taste of helsinki

Tänä kesänä (jos sellainen vielä näiden lumipyryjen jälkeen joskus vielä tulee) kattaus on subjektiivisesta näkökulmastani ehdottomasti vieläkin houkuttelevampi, vai mitä sanotte näistä?

Kokonaisena grillattu keltasipuli, kananmaksakreemiä, viljaa ja rapeaa kanan nahkaa (Grön) – Lahna Wallenberg, varhaisperunaa Rymättylästä, bouillabaissemajoneesia ja herneenversokastiketta (Ludu) – Gazpachosorbet ja vähän vegeä (Passio) – Metsäsieni-emmervehnäpuuroa, parapähkinäpyreetä ja sienivinegretellä maustettua itusalaattia (Shelter) – Sitruuna, valkosuklaa, kamomilla (Toca)

Ravintola Toca

Ravintola Toca ravioli

Ravintola Toca jälkiruoka

Toca tuo ensimmäisenä Taste of Helsingin historiassa pöytään pastaa. Aika kunnianhimoista ja aavistuksen hullua, arvostan! Näitäkin suussa sulavia juustotäytteisiä ravioleja pääsin maistamaan eilisellä Taste of Helsingin tarjoamalla ruokasafarilla. Valitsen italian väreihin sävytetyn pastaruuan jo nyt koko tapahtuman visuaalisimmaksi annokseksi, vaikka olen nähnyt tarjolle tulevista annoksista vain murto-osan.

rusty auringolasku

Shelter raparperi

Taste of Helsinki on matalan kynnyksen paikka. Uskomaton ulkoilmapiknik, jonka vilteillä annoskateus ei vaivaa. Missään muualla ei pääse tutustumaan Helsingin parhaimpien ravintoloiden tarjontaan pikkurahalla. Kaikki annokset maksavat 5–12 euroa, keskihinta asettuu tänä vuonna 6 euron tienoille. Maksuvälineinä käytetään muovisia markkoja, joita voi vaihtaa useissa pisteissä. Ei siis korttien ja käteisen kanssa sähläystä, vaan nopeaa ja varsin kätevää rahanvaihtoa!

ravintola pastor

ravintola pastor perinnetomaatti

Ja nyt, ilmainen vinkki kaikille äitienpäivälahjaa etsiville. Lopettakaa pähkiminen ja pään raapiminen, tässä tulee ratkaisu, jonka tarjoilen teille hopeatarjottimella. Paketoi äidille, vaimolle, asuinkumppanille tai vaikka mummolle lippu Taste of Helsinkiin! Sopii muuten myös elämykselliseksi valmistujaislahjaksi tai ylioppilaan lahjapöytään, varsinkin jos lunastat samalla paikan vaikkapa prosecco-tastingiin. Problem solved!

*Osallistuin safarille Taste of Helsingin bloggaajavieraana.

ravintola passio makkaraperunat veripalttu

ps. Ennakkomaistelussa olleista suolaisista annoksista suosikikseni nousi yllä olevassa kuvassa patsasteleva Passion Makkaraperunat, lammasmakkaraa, veripalttua ja uutta perunaa. Makean nälkään suosittelen Tocan sitruunaista valkosuklaa-kamomillajälkkäriä. Nam!

Joulukalenteri – luukku 16: lakritsitoffee

Uh, oh. Muutamana vuonna olen yrittänyt väsätä pukinkonttiin jouluisia karkkeja. Tiedättehän, tryffelipalloja, vaahtokarkkeja, puolukkamarmeladia ja suklaafudgea. Paperilla ja kuvissa niin herkullisia ja helppoja valmistaa. Voin kertoa, että oikeassa elämässä joulumakeisten kokkaaminen on ihan jotain muuta. Hermoja raastavaa ja pirullisen vaikeaa.

luukku 16

Valkoisista tiiviistä kökkäreistä ei saanut ilmavia vaahtokarkkeja kirveelläkään. Tryffelipallot sulivat ensin pieneen sievään rasiaansa ja lopulta sormien lämpöön. Suklaafudgesta tuli jostain syystä niin kovaa, että pelkäsin hampaitteni puolesta ja puolukkamarmeladi – se päätti olla hyytymättä lainkaan.

Kaikkia nameja keitellessä seurasin reseptiä pilkuntarkasti ja silti meni vikaan. Lehtien ja (oikeiden) ruokablogien kuvissa karkit näyttivät onnistuneen täydellisesti. Ei vellinä notkuvaa marmeladivuokaa, ei suklaasta tahmaisia sormia ja kaapinovia eikä pöllähteleviä tomusokeripilviä. Vain joulunpunaisia nauhoja ja ihania lasipurkkeja, jotka kätkevät sisäänsä suussasulavia aarteita.

lämpömittari

Viimejouluisen puolukkamarmeladikatastrofin jälkeen päätin etten koskaan enää edes yritä. Never say never, sillä viime viikolla bongasin Hesarin Kielenvievää -blogista lakritsitoffeen reseptin. Kaikki ainekset löytyivät kaapista, siispä kerta kiellon päälle. Varmistaakseni selustan shoppasin keittiötarvikeliikkeestä lämpömittarin, jonka avulla reseptinmukaisen 124-asteisen toffeeseoksen keittelemisen pitäisi olla lasten leikkiä.

Lakritsitoffee

2½ dl kuohukermaa
3½ dl sokeria
1 dl siirappia
50 g voita
¾ tl suolaa
3 rkl lakritsijauhetta

Vuoraa leivinpaperilla n. 20 cm x 20 cm vuoka. Tipauta pari pisaraa öljyä paperin alle, jotta paperi pysyy paikoillaan. Ota sitten paksupohjainen, vähintään kahden litran kattila ja kaada kerma, sokeri, siirappi, voi ja suola kattilaan. Kuumenna seosta välillä sekoitellen. Kun seos kiehahtaa, laske lämpöä ja keitä sitä keskilämmöllä, kunnes seoksen lämpötila on 124 astetta. Minulta tähän kului noin 25 minuuttia.

Varaudu siihen, että lämpö ei ensin meinaa millään nousta ja että seos kiehahtaa helposti yli. Ota pöytäluuttu hollille. Viimeisillä minuuteilla lämpö nousee niin nopeasti, että kun selkänsä kääntää, mennään jo parilla asteella yläkanttiin. Kannattaisi etsiä lakritsijauhe kaapista ENNEN kuin aloittaa kokkaamisen. Nosta sitten kattila liedeltä, anna seoksen hetki rauhoittua ja jäähtyä. Lisää lakritsijauhe ja vatkaa massaa sähkövatkaimella noin kaksi minuuttia.

vatkauksen jälkeen

Kaada vatkattu massa vuokaan leivinpaperin päälle. Kun toffee on jäähtynyt huoneenlämpöiseksi, siirrä se jääkaappiin. Kovettuneen levyn voit leikata kuutioiksi, paloiksi tai pötköiksi ja kääriä leivinpaperiin. Lopuksi voit etsiä kivan lasipurkin ja koristella sen punaisilla nauhoilla. Kuin aito ruokabloggaaja.

valmiit karkit

Kiitos HS, kun palautit uskoni itsetehtyihin joulukaramelleihin. Minä nimittäin onnistuin, vihdoinkin!

Joulukalenteri – luukku 12: joulun parhaat kirjalahjat

Kirjahyllyni pullistelee ja joka vuosi kiertoon lähtee kymmeniä kirjoja, jotta tilalle saadaan uusia. En ainakaan vielä osaa tarttua sähkökirjaan. Muutaman kerran olen yrittänyt, mutta aina on opus jäänyt kesken. Tässä asiassa olen varsin vanhanaikainen. Perinteinen kirja, kovakantinen tai pokkari, sitä minä suosin.

12. luukku

Painetun paperin tuoksu ja sen karheus sormien alla, suojapaperin alta paljastuva kluuttikangas ja selkään painetut kultaukset – kirja esineenä on kaunis ja käteen sopiva. Kahdeksansataasivuinen taivas, jonka kirjaimet tanssivat kellastuvalla paperilla, ottavat kädestä kiinni ja johdattavat maailmaan, jota eivät realismin rajoitukset määrittele.

Kirjan käyttöliittymä on täydellinen. Se ohjaa käyttäjäänsä alusta loppuun ilman hämmentäviä nuolia tai nappuloita. Sivu toisensa jälkeen kääntyy kuin itsestään, sivunumerot jatkavat juoksuaan ja kädet tuntevat koko ajan kuinka paksulti tarinaa on vielä jäljellä.

Kokoelma karttuu syksyn kirjamessuilla, mutta joululahjakirjojen hankinnan jätän aina marras-joulukuulle. Siihen on syynsä, sillä lähes kaikki kustantajat järjestävät joulun alla ystävämyynnin, jossa laatukirjallisuutta on kaupan polkuhintaan.

Alma ja Kristallipalatsi

Vuosi 2016 on ollut hieno kirjavuosi. Olen onnistunut saamaan käsiini useampia kerralla ahmittavia tiiliskiviä, upeita esikoiskirjailijoita ja täysin uusia tuttavuuksia. Viimeisimpinä mieleeni ovat jääneet Joël Dickerin Totuus Harry Quebertin tapauksesta, Hanna Weseliuksen Alma! ja Anna-Kaari Hakkaraisen Kristallipalatsi.

Dicker on pakkohankinta murhamysteerien ja erinomaisten tarinoiden ystävälle. Kirja on todella paksu, mutta sitä ei kannata pelästyä, juoni ja kirjaimet kantavat kyllä loppuun saakka, joka nitkauttaa lukijan äkkiarvaamatta sijoiltaan. Weseliuksen Alma! voitti ansaitusti Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon. Siinä on kirja, jonka jokainen kappale panee ihmettelemään, miten rikasta on suomen kieli ja miten taitavasti sitä voikaan käyttää. Hakkaraisen Kristallipalatsi on ehdoton ostos bloggaajalle. Kertomusta kuljetetaan eteenpäin useista näkökulmista, joista yksi on lifestyle-blogia kirjoittavan Doran.

kirjapino

Ja nyt seuraa pro-vinkki: tänään ja huomenna 12.–13.12. klo 10–19 Otavan kivilinnan kirjakaupassa Uudenmaankadulla kaikki kirjat (siis kaikki!) myydään puoleen hintaan. Ystävämyynnissä kaupataan paitsi Otavan myös Liken, Atenan, F-Kustannuksen, Moreenin, Nemon, Poesian, Siltalan ja Teoksen kirjoja.

Omaan koriini haalin huomenna ainakin Juha Itkosen Palatkaa perhoset, Miika Nousiaisen Juurihoidon ja Johannes Ekholmin Rakkaus niinkun. Myös Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjan uusin osa on pakko saada, samoin Riikka Pulkkisen viimeisin luomus. Leena Parkkista en ole vielä lukenut, on siis ehkä tutustuttava Säädylliseen ainesosaan, jossa ruoka on isossa roolissa. Isälle pakettiin kääritään perinteinen Sääpäiväkirja ja siskolle Solidaarisuuskalenteri.

joel dicker

Pyhinä kääriydyn vilttiin, sytytän kynttilät, kaadan itselleni pienen lasin portviiniä, käärin hopeaisesta paperista esiin levyn tummaa suklaata ja avaan lahjapinon ensimmäisen kirjan. Joulu, mikä ihana tekosyy!