Puolikuivia tarinoita ruoasta, reissuista ja vähän rakkaudestakin
Lunta pyryttää joka suunnasta. Ikkunan ulkopuolella lumiraja nousee ja lasin pintaan on muodostunut kuurankukkien seuraksi metsän siluetti. Pakkaslumi narskuu huopatossujen
Kalaonni on kadoksissa. Katiskaan on kiivennyt vain yksinäinen täplärapu ja virvelin vieheseen tarttunut pikkuruinen ahven. Niistä ei ateriaksi ollut, eikä
Mökkiruokia miettiessä on tullut selailtua kaikenlaisia julkaisuja. Pidän silmällä somehittejä, etsin houkuttelevia reseptejä instagramista, plärään kirjaston keittokirjoja ja tsekkaan lehtien