Ravintolapäivän jälkimainingeissa – täydellinen Khao Soi Curry

Palasin tänään päivätöideni pariin. Lounaalla kollega kertoi nähneensä työmatkansa varrella ammattivaatteisiin erikoistuneen kaupan ja sen ikkunassa tarjouksen: valkoiset kokintakit jopa 75 prosentin alennuksella. Sitten hän ehdotti, että kävisin ostamassa sellaisen itselleni. ”Sinä kun olet tuollainen puoliammattilainen, näyttäisit varmasti hyvältä valkoisessa takissa.”

Pudistelin naureskellen päätäni. Minusta ei ikipäivänä olisi pyörittämään oikeaa ravintolaa, vaikka kotiravintolaa silloin tällöin emännöinkin. Nostan kuvitteellista hattuani kaikille , jotka valitsevat uran keittiössä. Tunteja ei lasketa, työtä on aamusta yöhön, työtila on yleensä ahdas, ergonomia usein huono ja lämpötilat hipovat hikisiä hellelukemia. Kun omaisuus on unelmassa kiinni, ei palkallista lomaakaan tunneta.

ainekset khao soi curry

Ravintolapäivinä keittiössäni on yleensä häärinyt useampi pari apukäsiä. Ensimmäisillä kerroilla kauhan varressa oli joku siskoistani, sittemmin kattiloita on kolistellut samaan talouteen majoittunut insinöörismies. Ihanat ystävät ovat tarttuneet tiskiharjaan ja kantaneet kyselemättä kerhohuoneen kattoterassille kaiken kalusteista lähtien.

Tällä kertaa tilanne oli toinen. Mies oli jo kuukausia sitten buukannut ravintolapäivän aatoksi kalenteriinsa äijien sauna- ja kebab-illan. Kahdeksan kiloa lihaa, kahdeksan isoa miestä ja itse kyhätty kebabvarras, joka kypsennettiin avotulella. Minä muistin kyseisen kalenterivarauksen vasta torstaina, kun raaka-aineet oli jo tilattu ja kaveritkin kutsuttu ravintolapöydän ympärille. Päätin pärjätä yksin. 18 litraa Khao Soi Currya, 50 sämpylää ja saman verran jälkiruokia, siinähän ne syntyvät, onhan minulla koko lauantai aikaa.

valkosipuli chili inkivääri lime

Paistoin luomubroileria ja kanttarelleja, riivin lihat irti luista, pilkoin viisi ananasta, hakkasin yrtit silpuksi, siivosin siemenet chileistä, kuorin 70 valkosipulinkynttä, jauhoin korianterinsiemeniä, silppusin sipulia ja survoin kaiken currytahnaksi. Kurkuma ja chili kirvelivät käsiä ja silmistä valui vesi. Yhden aikaan yöllä keittojen pohjat olivat valmiit, kuutioitu ananas marinoitumassa ja keittiö kaaoksessa. Sitten alkoi sämpylätaikinan vaivaaminen. Kahden aikaan mies kömpi kotiin ja suuntasi suoraan sänkyyn. Minä siivosin vielä keittiön. Kun painoin pään tyynyyn kello näytti puoli kolmea.

Aamukahdeksalta lusikoin jääkaapissa kohonneen taikinan sämpylöiksi ensimmäiselle pellille ja samantien uuniin. Söin banaanin, päivitin facebook-tapahtuman tiedot ja herätin miehen. Hänen vastuullaan oli viime hetken kauppareissu, krapulaa tai ei. Minä jäin nyppimään korianteria, siivuttamaan chiliä ja lohkomaan limeä. Keittokattilat oli nostettu hellalle, vielä puuttui kana- ja kasvisliemi, kookoskerma, kalakastike ja soija.

Väänsin paniikki-itkua ja kirosin erinomaiset ideani, jotka paperilla toimivat loistavasti, mutta joiden toteutus jäi tälläkin kertaa viimeisimpään tinkaan. Kun ravintolan aukeamiseen oli puoli tuntia, yhtäkään astiaa ei ollut roudattu ja viimeinen sämpyläpellillinen odotti edelleen uunia. Onneksi pelastus rimpautti ovikelloa. Sisko partiokavereineen riensi apuun ja tarttui välittömästi toimeen. Partio, tuo panikoivan kotikokin viimeinen oljenkorsi.

täydellinen khao soi curry

Tasan kello 11 nelisenkymmentä lautasta, saman verran jälkiruoka-astioita, lukematon määrä syömäpuikkoja, lusikoita, haarukoita ja laseja, pari pöytää, vedenkeitin, kolme suurta kattilaa, jättikulhollinen jälkiruokaa, kymmenen paketillista nuudeleita, sämpylävuori, ruokajuomat, rahalipas ja kokki oli kannettu taloyhtiön kattoterassille ja Kalasataman kestikievarin tarjoilu sai alkaa.

Kerhohuoneen pienessä keittiössä on tilaa vain yhdelle, joten seuraavat viisi tuntia kauhoin, koristelin, kypsensin ja kannoin kulhoja ja lautasia pöytään. Ruokavieraiden virta oli tasainen, vasta kolmen tunnin jälkeen ehdin vilkaisemaan vessan peiliin ja kaatamaan itselleni lasillisen viiniä. Sen jälkeen ovipumppu kävi tasaiseen tahtiin, kunnes puolta tuntia ennen sulkemisaikaa näpyttelin pikaisen viestin facebook-tapahtumaan: vihoviimeiset riisinuudelit olivat kypsymässä ja ravintola siltä sunnuntailta suljettu.

juhlan jälkeen

Viimeiset vieraat eivät olleet vieraita lainkaan. Sisko kavereineen, isä, ihana ystävä ja edellisen päivän kemmakoista toipunut mies, joka hieroi jalkojani. Hyvinhän se meni, kaikesta huolimatta. Avasimme vielä yhden viinipullon ja kaavimme keittokattiloiden pohjat lautasille. Oli pakko todeta, että asiakkaat olivat oikeassa. Khao Soi Curry maistui täydelliseltä. Ei liian tulista, mutta täynnä makua ja voimaa.

Kamera tönötti kerhohuoneen kirjahyllyssä tapahtuman ajan, eikä kukaan ei muistanut ottaa yhtään kuvaa. Rättiväsynyt ravintoloitsija päätti silti kirjoittaa aiheesta ja lisätä kuvitukseksi testiannoksen kuvat, jotka oli otettu pari päivää aiemmin. Kuvailla kiirettä, maksimisykettä, tuskanhikeä, paniikkia, itkua ja hammastenkiristystä, mutta myös hyvää mieltä, ylpeyttä omasta osaamisesta, helpottuneita huokauksia ja sydäntä, joka läikkyi onnesta kerta toisensa jälkeen, kun annoksen asettelu sai aikaan ihastuneita huokauksia, kun lautaset lusikoitiin tyhjiksi ja kun ruokavieras lähtiessään totesi: ”Olipa hyvä, että tultiin, ruoka oli ihanaa!”

Kanaversion reseptin nappasin Hannan sopan arkistoista, metsäsienisopan kehittelin kasvisvaihtoehdoksi sen pohjalta. Reseptin skaalaaminen kymmenkertaiseksi ei aina ole pala kakkua, tälläkin kertaa sovelsin lennossa mm. kalakastikkeen, kurkuman, curryjauheen ja soijan määrää. Autenttista annosta en ole vielä koskaan päässyt maistamaan, joten alkuperäistä makua en takaa, mutta hirmuisen herkullista Khao Soi Curry joka tapauksessa on!

täydellinen khao soi curry

Luomubroilerin lihat lahjoitti Luomunokka, jonka tuotteita testasin ja maistoin nyt ensimmäistä kertaa. Pakkasessa odottaa vielä muutama siipipaketti, rottinkirintaa ja juhlafilettä, jotka pääsevät lautaselle lähiaikoina. Erinomainen vaihtoehto tehotuotetulle broilerille, jos tykkää kanasta ja haluaa sen lihan ruokavaliossaan säilyttää.

Täydellinen Khao Soi Curry

Currytahna:
3 tuoretta punaista chiliä, sellaisia lähikaupasta saatavia
1/2 sipuli
5 valkosipulinkynttä
1 rkl raastettua inkivääriä
2 tl korianterinsiemeniä morttelissa jauhettuna
2 rkl curryjauhetta
2 rkl kurkumaa
loraus rypsiöljyä

Khao Soi Curry:
2 rkl rypsiöljyä
400 g Luomunokan luomubroileria jauhettuna, suikaleina tai fileinä
TAI
1 litra kanttarelleja, suppiksia tai mustatorvisieniä
2 dl kookoskermaa
7 dl gluteenitonta kana- tai kasvislientä
2 rkl kalakastiketta (korvaa soijalla, jos välttelet kalaa)
1 rkl gluteenitonta soijakastiketta
1/2 rkl ruokosokeria

Lisäksi:
nuudeleita
limelohkoja
korianteria
punasipulia ohuina siivuina
silmusalaattia
tuoretta chiliä

Tee ensiksi tahna. Poista chileistä siemenet ja pilko ne pienemmiksi paloiksi. Kuori ja lohko sipuli sekä valkosipulinkynnet. Murskaa korianterinsiemenet morttelissa ja lisää ne muiden mausteiden kanssa chilien ja sipulien kanssa samaan kulhoon. Lorauta sekaan rypsiöljyä ja aja karkeaksi tahnaksi sauvasekoittimella tai blenderissä. Jos teet sieniversion ja käytät tuoreita sieniä, haihduta tässä vaiheessa sienistä nesteet kuivalla pannulla. Jos taas käytät pakastettuja aiemmin kerättyjä ja käsiteltyjä, kuten minä, voit siirtyä seuraavaan vaiheeseen.

Paista tahnaa öljyssä pannulla muutama minuutti, kunnes tahna hieman paksuuntuu ja saa väriä. Lisää pannulle broilerinliha tai sienet ja paista ne tahnan seassa kypsiksi. (Jos olet tekemässä isompaa satsia, joka ei mahdu jääkaappiin, voit tehdä kaiken aiemmin mainitun jo edellisenä päivänä ja lisätä nesteet vasta lähempänä h-hetkeä.) Lisää sitten kana- tai kasvisliemi sekä kookoskerma. Kiehauta ja anna porista noin vartti. Viimeiseksi holautetaan kattilaan kalakastike ja/tai soija sekä sokeri.

Riisinuudelit valmistuvat nopeasti, kiehauta reilusti vettä ja nosta nuudelivyyhdit veteen. Ota kattila liedeltä ja anna kypsyä kannen alla nuudelipaketin ohjeiden mukaan. Annostele nuudeleita lautaselle tai kulhoon ja kauho päälle Khao Soi Currya. Koristele annos silmusalaatilla, korianterilla, ohueksi siivutetulla sipulilla ja chilirenkailla. Asettele päällimmäiseksi vielä pari lohkoa limeä. Täydellinen Khao Soi Curry on valmis!

täydellinen khao soi curry

ps. Ystävät ja lukijat rakkaat. Seuraavalla kerralla, kun intoilen kotiravintolasta tai ravintolapäivästä, muistuttakaa minua, että kutsun paikalle apukokin tai kaksi. Terveisin, väsynyt, mutta onnellinen.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty

Olen mestari suunnittelemaan. Listaan ideoita post-it-lapuille, kirjaan tavoitteita ja to do -luetteloita vihkoon, muistikirjaan, kännykkään tai satunnaisille paperilapuille – siihen mikä käsillä juuri sillä hetkellä sattuu olemaan. Stressi hellittää samaa tahtia kuin ideat piirtyvät paperille. Ajatukset eivät enää sinkoile päässäni sattumanvaraisesti sinne tänne, syke tasaantuu ja kierrokset laskevat.

tulppaanikimppu

Tiedän, ettei oikeastaan mikään ole mahdotonta, jos niin päättää. Ottaa päivän kerrallaan, eikä haukkaa liian suurta palaa kerralla. Etenee kohti tavoitetta, pienin askelin. Epävarmasti, mutta päättäväisesti. Helposti sanottu, hiukan hankalammin tehty. Etenkin niinä päivinä, kuin sisäinen ääni alkaa epäillä ja kyseenalaistaa tai käskee ripustamaan hanskat naulaan.

Tämän vuoden aikana aion silti saada paljon aikaan. Niin paljon, ettei minun enää tarvitse vuoden osittaisen opintovapaan jälkeen palata kokoaikaiseen päivätyöhön. Suunnitelmilla on tapana toteutua silloin, kun niistä uskaltaa puhua ääneen. Kun avaa suunsa, maailma vastaa. Siksi uskaltaudun jakamaan tavoitteeni tässä ja nyt, vaikka se pelottavaa onkin.

tulppaanit

Aion aloittaa podcastin. Puhua asioista, jotka minulle ovat tärkeitä. Haastateltavat vieraat ja näkökulmat on jo mietitty ja käsikirjoituksen runko lähes valmis. Samalla mietin, miten ihmeessä otan haltuun tarvittavan tekniikan? Kysymysmerkkejä on kymmenittäin, kuten millainen mikrofoni pitäisi hankkia? Entä alusta ja jakelukanava? Opinko editoimaan? Ja kuuntelisiko ohjelmaa ylipäänsä kukaan?

Aion avata kotiravintolan. Kokata muillekin kuin meille kahdelle. Tavata uusia ihmisiä, tutustuttaa ulkomaalaisia suomalaiseen ruokakulttuuriin ja syödä yhdessä tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Mutta keksinkö helposti toteutettavan, riittävän edullisen ja houkuttelevan menukokonaisuuden? Miten testaan ruokalistaa ja missä mainostan? Rajoittaako Suomen alkoholipolitiikka toimintaa? Tuleeko kukaan? Tulisitko sinä?

Aion kehittää blogia ja ansaita osan toimeentulostani sen avulla. Tavoilla, jotka sopivat blogini henkeen ja nojaavat alan eettiseen koodistoon. Panostan sisältöön, tekniseen toimivuuteen ja hakukoneoptimointiin, verkostoidun ja luon hyödyllisiä kontakteja. Astun mukavuusalueeni ulkopuolelle ja olen yhteydessä yrityksiin, joiden tuotteet tai palvelut saattaisivat sopia blogini pirtaan.

Aion päivittää työkalut. Ostaa valovoimaisemman objektiivin kameraan, hankkia vihdoinkin jalustan ja tarvittavat valot. Aion kierrellä kirpputoreja ja ostaa ruokakuvausrekvisiittaa. Ja elää säästeliäästi, että kaikkeen edellä mainittuun olisi varaa.

Aion siivota kotini tavaroita pursuavat nurkat. En konmarita, mutta hankkiudun eroon turhasta tavarasta – opiskeluaikaisista muistiinpanoista, kulahtaneista vaatteista ja kirjoista, joita en koskaan tule toista kertaa lukemaan.

aamupala

Suunnittelussa saatan olla mestari, mutta toimeen tarttuminen on välillä tahmeaa, kun ei oikein tiedä, mistä mikin urakka pitäisi aloittaa. Tänä vuonna olosuhteet ovat erityisen otolliset, aikaa on riittämiin ja motivaatio kohdallaan. Tammikuussa aloitettu bullet journal täyttyy pienistä, mutta merkityksellisistä askelista. Sanokaa minun sanoneen: tänä vuonna tapahtuu hyviä asioita.

Jos kuitenkin kävisikin niin, ettei yksikään yllä luetelluista tavoitteista täyttyisi, aion siitä huolimatta tehdä edelleen hyvää ruokaa, reissata ja rakastaa. Kertoa tarinoita ja jakaa elämäni lyhyitä hetkiä teidän kanssanne. Siitä olen sataprosenttisen varma.

Kotiravintolan ensimmäinen kattaus

Kolme viikkoa sitten sain siskoltani puhelun. Hän halusi tietää, onnistuisiko minulta kolmen ruokalajin illallinen 12 hengelle. Myöntelin varovaisesti, olenhan pyörittänyt pienimuotoista ravintolaa kotonani ennenkin. Mutta että kaksitoista nälkäistä samaan aikaan? Ravintolapäivänä pöydässä on istunut enintään kahdeksan syömämiestä kerrallaan ja useimmissa kattauksissa heitä on ollut vain kuusi. Selviäisinkö tuplamäärästä ruokavieraita?

Muutaman minuutin asiaa makusteltuani vastasin kyllä. En tiennyt mitä tarjoaisin ja missä, mutta päätin yrittää. Jos en tähän pystyisi, olisi turha tehdä tulevaisuuden suunnitelmia kotiravintolan varaan.

aterian ainekset

Seuraavana päivänä menu oli jo paperilla ja budjetti laskettu. Sisko tykästyi menuehdotukseen ja hintakin saatiin sopivaksi. Alkuperäinen suunnitelma oli syödä ravintolassa, mutta koska juhlapäiväksi valikoitui sunnuntai, valinnanvaraa oli yllättävän niukalti. Uskalsin siis pyytää vähän vaivanpalkkaakin, olivathan vieraat varautuneet oikeaan ravintolaillalliseen, joka pitkällä kaavalla juomineen olisi maksanut vähintään 30–40 euroa.

Vielä piti ratkaista tilaongelma, sillä ruokapöydän ympärille mahtuu vain kahdeksan ja silloinkin ollaan kuin sillit suolassa. Parvekkeen pöytä toisi kaksi lisäpaikkaa ja hätätapauksessa viimeiset kaksi ruokailijaa voisi istuttaa sohvapöydän ääreen. Ekstratuolit voisi varmaan lainata taloyhtiön kerhohuoneesta. Sisko lupasi roudata lisäpöydän mukanaan, jos muuta ratkaisua ei keksitä.

Valitsin ruokalajit, joista osan voi valmistaa etukäteen. Alkuun appelsiininen porkkana-inkiväärikeitto, pääruuaksi nyhtökaurapilahvi ja jälkiruuaksi inkivääripannacotta. Tilanne oli otollinen, sillä laktoosivammaa lukuunottamatta koko seurue oli kaikkiruokainen.

nyhtökaurapilahvi

Nyhtökaurat eli nyhtikset hankin jo perjantaina päivällä, sillä niiden saatavuus on edelleen kiven alla. Pari viikkoa aiemmin piipahdin sattumalta Anton & Antonissa ja huomasin heidän hyllyssään kymmenkunta pakettia tuota harvinaista herkkua. Silloinkin oli perjantai ja ilmeisesti nyhtiksen toimituspäivä. Osuin oikeaan, sillä myös tänä perjantaina tiski oli täynnä. Astelin kassalle neljä pakettia sylissäni. Pienenä vinkkinä muuten: nyhtis on kyseisessä kaupassa melkein puolet halvempaa kuin isojen ketjujen marketeissa!

Keitto syntyi lauantaina, vain ranskankermainen loppusilaus jäi sunnuntaille. Resepti on keittiöni vakiokalustoa ja kopioitu käyttöön Eeva Kolun edesmenneestä Kauhaa ja rakkautta -blogista. Kanafondin korvasin luomukanaliemikuutiolla, inkivääriä lisäsin hieman reilummin ja koristeluun käytin thaibasilikaa, mutta muuten mentiin alkuperäisen ohjeen aineksilla. Ohjeen olen kirjannut myös tämän postauksen loppuun, niin kuin ruokavieraille lupasin.

(Jälkiruokakin oli lauantain ohjelmassa, mutta jäi lopulta seuraavaan aamuun, sillä karkasimme miehen kanssa iltapalapiknikille Mustikkamaan kallioille. Viikunoita, juustoja, maksapasteijaa, erilaisia hilloja ja punaviiniä lyhtyjen valossa – ahhh!)

inkivääripannacotta

Inkivääripannacotta on sekin yksi kestosuosikeistani, enkä enää muista mistä sen resepti on peräisin. Sellaisenaan se kuitenkin löytyy Tillin ja Pullan taannoisesta blogista, johon he sen kirjasivat käytyään luonani päivällisvieraina.

Kun ovikello viiden aikaan soi, pääruoka oli jo hyvässä vaiheessa, pannacotat hyytyneinä ja keitto kuumana kattilassa. Pöydän kattaminen jää tässä keittiössä yleensä viimeiseen tinkaan, mutta ilmeisesti alan vähitellen oppimaan virheistäni, sillä tällä kertaa katoin pöydän jo puolitoista tuntia ennen hoohetkeä. Ruokavieraat pääsivät kerrankin valmiiseen pöytään.

vieraat pöydässä

Jännittyneet perhoset lepattelivat ovikellon soidessa kiivain siiveniskuin. Kun kaikki vieraat olivat löytäneet paikkansa pöydästä, asettuivat siivekkäätkin. Seurue viihtyi rennosti keskenään ja minä sain touhuta keittiössä ilman häiriötekijöitä. Ruokalajit seurasivat toisiaan, lasit täyttyivät ja tyhjenivät tasaista tahtia. Kaikki oli ihmeellisen vaivatonta ja helppoa. Keittiö oli kaaoksesta kaukana ja kokki ilmeisen tyytyväinen työhönsä.

Kiitokset olivat vuolaita. Siivosin astiat tiskikoneeseen ja katoin itselleni kolmen ruokalajin illallisen. Saatoinpa lasin viiniäkin nauttia. Onnelliset hymyt, tyhjät lautaset ja täydet vatsat ovat parasta palautetta. Tällä kertaa suurin ja tärkein palkkio oli kuitenkin oivallus omasta osaamisesta. Vahvistus sille minkä tavallaan jo tiesinkin. Tähän minä kykenen ja tätä tahdon. Tästä kotiravintolasta kuulette vielä.

*****

Appelsiininen porkkana-inkiväärikeitto (12 hlölle alkukeitoksi)

1,5 kg porkkanaa
2 sipulia

6 valkosipulinkynttä
2 rkl voita
3 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna tai pilkottuna
4 dl appelsiinimehua
1,2 l vettä
2 kanaliemikuutiota, myös kasvis passaa
3,5 tl curryjauhetta
2 prk ranskankermaa
mustapippuria
suolaa
koristeluun (thai)basilikaa

Kuori ja pilko porkkanat, sipuli ja valkosipuli. Ota vähintään 4 litran kattila, kuumenna siinä voi ja kuullota sipulia, valkosipulia ja inkivääriä hetken verran. Lisää sitten porkkanat ja kuullottele pari minuuttia. Kaada kattilaan vesi ja mehu. Lisää lopuksi liemikuutiot ja curry. Kiehauta ja anna porista hiljalleen noin 45 minuuttia tai kunnes porkkanat ovat riittävän pehmeitä soseutettaviksi. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Tähän asti keiton voi tehdä vaikka edellisenä päivänä.

Kuumenna keitto ennen tarjoilua ja hämmennä joukkoon purkillinen ranskankermaa. Mausta suolalla ja pippurilla. Annostele keitto lautasille tai pieniin kulhoihin ja nosta nokare huoneenlämpöistä ranskankermaa pinnalle. Odota hetki, että kerma alkaa sulaa ja pyöräytä sitten lusikalla keittoon kauniit kermakaaret. Ripottele päälle silputtua (thai)basilikaa.

porkkanakeitto

ps. Nyhtökaurapilahvin reseptin kirjaan ylös myöhemmin tällä viikolla, kun testikeittiössä porisevat vertailun vuoksi sekä nyhtis että härkis.