Strömforsin ruukilta Ruotsinsalmen taisteluun – elämyksellinen lähiloma Loviisan ja Kotkan seuduilla

Kaupallinen yhteistyö: Visit Kotka-Hamina

Kotka on kesäkaupunki, tokaisi puolisoni, kun tiedustelin häneltä, kiinnostaisiko marraskuinen miniloma Kotkan kainalossa. Nyökkäilin, sillä myös minun mielikuvani kaakkoisesta merenrantakaupungista oli kesäinen. Mieleen putkahtavat meripäivät, saaristo, runsaslukuiset rantapuistot ja sataman kesäravintolat. Mutta, jatkoin, eikö juuri siksi olisikin mukavaa matkata kesästään kuuluisaan kaupunkiin ja tutkia mitä siellä voi vuoden pimeimpänä aikana puuhata?

lähiloma Kotka Loviisa

Puolisoni puisteli pitkään päätään päähänpistolleni, mutta kun matka viimein häämötti horisontissa hänkin alkoi innostua. Vuokrasimme retkeä varten sähköauton, pakkasimme reppuun kuksat, taukotakit ja termospullon, vetäisimme päällemme vedenpitävät pukineet ja käänsimme sähköisen menopelimme keulan kohti Loviisaa. Kahdeksan kilometrin pituinen Kukuljärven kierros Ruotsinpyhtäällä odotti jo reippaita retkeilijöitä. Tämä on matkakertomus lähilomasta Kaakkois-Suomen rannikkoseudulla, vain reilun tunnin matkan päässä pääkaupunkiseudulta.

Eväsretkellä Kukuljärven kierroksella

Ennen pitkospuille astumista oli etsittävä evästä patikointipolulle. Pysähdymme Loviisaan tankkaamaan sähköä ja kuljeskelemme sillä välin pitkin keskustan puutalokortteleita maistuvien eväiden toivossa. Tunnelmallisen Favorit Cafe & Teashopin vitriinit näyttävät juuri siltä, mitä olimme tulleet hakemaan. Tuoretta leipää, toinen toistaan herkullisimpia houkutuksia, leivoksia, pullaa ja kokonainen seinällinen erilaisia teelaatuja. Himoitsen kauniita kakkupaloja ja päätän, että aikuinen voi joskus valita lounaakseen palan kakkua. Varsinaisiksi retkieväiksi pakataan pari vuohenjuustolla ja viikunalla täytettyä leipää sekä tuoreita kanelikierteitä. Kotoa kannettu termari täytetään kuumalla kaakaolla. Autokin on saanut sähköä syödäkseen, joten olemme kaikki kolme valmiita Kukuljärven kierrokselle.

lähiloma Kotka Loviisa

lähiloma Kotka Loviisa

Kukuljärven kierroksen lähtöpiste sijaitsee vain muutaman sadan metrin päässä Strömforsin ruukilta, joten patikoimaan olisi voinut lähteä suoraan majapaikan ovelta. Halusimme kuitenkin säästää hieman aikaa ja pysäköimme kullankeltaisen kaaramme varsinaiselle nollapisteelle urheilukentän laitamille. Kello on ehtinyt iltapäivän puolelle, joten vaelluskenkää on pantava toisen eteen rivakkaa tahtia, jotta ehtisimme pois polulta ennen pimeää. Jumitumme kuitenkin kymmeneksi minuutiksi parkkipaikalle, sillä taivaalta tulee vettä kaatamalla. Tihrustamme sadetutkaa, mietimme matkan pituutta ja pohdimme lähituntien ennustetta. Maastokartan mukaan kolmen kilometrin päässä olevalta laavulta pääsisi pois myös tietä pitkin, joten päätämme lähteä matkaan kenkien alla loiskuvista lätäköistä huolimatta.

lähiloma Kotka Loviisa

lähiloma Kotka Loviisa

Reitti on mukavan monipuolinen ja vastaan tulee niin pitkospuita, avohakkuita, jyrkkiä kallioita, järvimaisemaa kuin suonsilmäkkeitäkin. Jyrkimpiin paikkoihin on rakennettu rappusia, mutta kallioita pääsee halutessaan kiipeilemään reitille kiinnitettyjen köysien varassakin. Toisia ihmisiä sen sijaan ei vastaan kävele yhtäkään. Suosituskiertosuunta on myötäpäivään ja reitin kyltitys on tehty sen mukaan. Me halusimme kuitenkin laavulle nopeammin ja siksi vaelsimme kapinallisina vastapäivään.

lähiloma Kotka Loviisa

lähiloma Kotka Loviisa

Kukuljärven laavu on erityisen hyvin varusteltu. Kuivia puita löytyy liiteristä, tulipaikalla on jos jonkinmoista ruoanlaittovälinettä, huussit ovat siistissä kunnossa ja rannasta löytyy laituri ja jopa uimakoppi. Teemme tulet, korkkaamme kaakaotermarin ja lämmitämme ritilällä eväsleivät.

lähiloma Kotka Loviisa

Kun sade loppuu ja aurinko alkaa maalata taivaanrantaa pastellisävyillä, tulee reippaille retkeläisille kiire. Seuraavat kilometrit taitetaan hämärän laskeutuessa hiljaiseen metsään. Viimeinen kilometrin pätkä polulla jätetään suosiolla väliin, sillä taivaltaminen pimeällä asfalttitiellä tuntuu turvallisemmalta vaihtoehdolta.

Strömfors Bed & Bistro ja Bistro & Butik Kronan

Kostein kengin kapuamme Strömforsin Bed & Bistron portaita pitkin vanhan kartanon tunnelmalliseen lämpöön. Huoneessa on hirsiseinät, sängyssä puhtaat lakanat ja alakerran sauna sopivan kuuma vain meitä varten. Saunomme antaumuksella pehmeissä löylyissä, pujahdamme lauteilta vilpolan puolelle kerran jos toisenkin ja viivyttelemme huoneeseen palaamista viimeiseen asti.

lähiloma Kotka Loviisa

lähiloma Kotka Loviisa

lähiloma Kotka Loviisa

Illalliselle köröttelemme Loviisaan, Bistro & Butik Kronan -ravintolan hellään huomaan. Pitkän patikointipäivän jälkeen burrata, suppilovahverorisotto ja tarte tatin katoavat lautasilta liukkaasti. Tunnelmallinen ilta päätetään kahteen kannulliseen vihreää teetä, ja yhdeksän aikaan olemme jo onnellisesti  vällyjen välissä.

lähiloma Kotka Loviisa

lähiloma Kotka Loviisa

lähiloma Kotka Loviisa

Pitkien ja rauhallisten yöunien jälkeen tassuttelemme villasukissamme kartanon saliin. Päivän ensimmäisenä retkikohteena on Valkmusan kansallispuisto, joten runsas, osittain pöytiin tarjoiltu aamiainen tulee reippailijoille todelliseen tarpeeseen.

Valkmusan kansallispuisto: Läntisen keitaan lenkki

Yöllä on ollut pakkasta ja pitkospuita peittää kuurakerros. Eteneminen 2,3 kilometrin rengasreitillä on hidasta, sillä kengät lipsuivat vauhdikkaammalla tahdilla. Keidassuo on käsittämättömän kaunis. Vesilammikot ovat riitteessä ja maaruskan sävyt hehkuvat rahkasammalikossa edelleen oranssinpunaisina vaikka eletään jo marraskuuta.

lähiloma Kotka Loviisa

lähiloma Kotka Loviisa

Puolessa välissä matkaa metsälämpäreen suojista nousee luontotorni, josta suota voi ihailla lintuperspektiivistä. Keväisin, kesäisin ja syksyisin suolla käy varmasti melkoinen vilske ja siipien suhina, kun linnut palaavat pesimäpaikoilleen ja lähtevät lopulta muuttomatkalleen. Marraskuussa maisema on hiljainen. Lyhyellä lenkillä vastaan kävelee yksi lenkkeilijä ja kaksi retkeilijää nelijalkaisen ystävänsä kera, mutta muuten saamme nauttia luonnon kauneudesta kahdestaan.

lähiloma Kotka Loviisa

lähiloma Kotka Loviisa

Hitaastikin taivaltaen ja luontotornissa hyvän tovin nättiä näkymää ihmetellen kierrokseen kului vain 45 minuuttia. Lähtöpaikalle kurvaa Kotkasta puolessa tunnissa, sama matka on myös Ruotsinpyhtäältä. Valkmusan kansallispuistoon ehtii siis kiireisempikin kaupunkilomalalainen!

Lounasta Ravintola Torissa ja historiaa Merikeskus Vellamossa

Pikaisen vaatteidenvaihdon jälkeen on aika tankata takaisin kalorit, jotka kansallispuistossa kulututettiin. Kotkan torin laidalle vastikään avatun Ravintola Torin perjantainen lounasmenu ilahduttaa nälkäisiä retkeläisiä, sillä listalla on neljä erilaista burgeria lisukesalaatteineen! Ravintola on juuri sopivan kokoinen ja viihtyisästi sisustettu. Ihaieimme ikkunasta komeaa betonikolossia, jota kaupungintaloksikin kutsutaan. Torille on rakennettu jouluvaloin koristeltu kuusimetsä, joka päiväsaikaan ei oikeuksiinsa päässyt, mutta on varmasti hieno näky illan hämärtyessä.

lähiloma Kotka Loviisa

Kotkan mittasuhteet ovat oikein sopivat kaltaisillemme kävellen kaupungissa liikkuville. Kaikkialle on korkeintaan 20 minuutin kävelymatka ja merellisyys kaupungin kaikilla kulmilla läsnä. Jos kaipaa kokonaisvaltaisempaa kokemusta meren merkityksestä alueen historialle, kannattaa ehdottomasti viettää tunti jos toinenkin Merikeskus Vellamossa. Pelkkä rakennuskin on näkemisen arvoinen, kuin suuri kaikissa sinisen ja vihreän sävyissä kuohuva aalto, jonka harjalle pääsee ihailemaan merelle avautuvia maisemia. Olen päässyt tutustumaan perusnäyttelyyn kerran aikaisemminkin ja siitä lähtien olen hehkuttanut paikkaa kaikille, jotka ovat jaksaneet ylisanojani kuunnella.

merikeskus vellamo

lähiloma Kotka Loviisa

lähiloma Kotka Loviisa

Kahden tunnin visiitin aikana uppoudumme historiallisiin meritaisteluihin kertakaikkisen upeasti rakennetussa Kohtalona Ruotsinsalmi -näyttelyssä. Aikansa suurin taistelutantere on esitetty tavallisten ihmisten tarinoiden kautta. Kokemus on niin intensiivinen, että kamera unohtuu reppuun ja näyttely jää ikuistamatta. Ehkä parempi näin, spoilaamiseen sijaan suosittelen syvästi perehtymistä aikalaisten tarinoihin ja tekemään retken Kotkaan vaikka vain tämän näyttelyn takia. Aikaa on, sillä Kohtalona Ruotsinsalmi on esillä Merikeskus Vellamossa aina vuoteen 2027 saakka. Jos kuitenkin retkiseurueessa on pikkuihmisiä, kannattaa kipaista Kotkaan viimeistään tammikuun alkupuolella, sillä valtamerien hirviölegendoihin perustuva, mainio Merimonsterit-näyttely uiskentelee väljemmille vesille jo kuun puolessa välissä. Psst. Merikeskuksella käy museokortti!

Ravintola Vausti – piirun verran parempi illallinen

Päivän pimennyttyä päälle puettiin parempaa seppälää, sillä illallispöytä on varattu Ravintola Vaustista. Kun meille osoitetaan pöytä puoliympyrän muotoisesta loosista, vaihdamme katseita keskenämme. Siitä saakka, kun vietimme iltaa erään ranskalaisen ravintolan pehmeällä sohvalla vuosia sitten, tuon kaltaisesta illallispöydästä on tullut suosikkimme. Sen sijaan, että istuisimme kaukana toisistamme pöydän vastakkaisilla puolilla, saamme syödä vierekkäin omassa rauhassa ja seurata ravintolasalin tapahtumia herkuttelun lomassa. Myös puolison melukuulo kiittää, sillä tarvittaessa keskustelua voi käydä vaikka kuiskimalla toisen korvaan. Melko täydellinen treffipaikka siis!

lähiloma Kotka Loviisa

lähiloma Kotka Loviisa

lähiloma Kotka Loviisa

Ruoka ansaitsee yhtä lailla kiitoksen. Alkupalojen kampasimpukat on kypsennetty juuri niin kuin pitää, läheiseltä Ahvenkoskelta kalastettu siika kastikkeineen maistuu muikealta ja jälkiruoan veriappelsiinisorbetti on ihanan raikasta. Palvelu on mutkattoman mukavaa ja viinien paritus huolella tehty, vaikka lista on kuulemma upouusi. Pikkuruinen miinus merkitään seinän takana jumputtavalle olutravintolan basson jytkeelle, joka sekoittui tunnelmallisen ravintolasalin ranskalaisiin chansoneihin varsinkin illan alkuvaiheessa.

Suloiset unet Sokos Hotel Seurahuoneen 7. kerroksessa

Vuonna 2019 remonteeratussa ja uudelleen sisustetussa Sokos Hotel Seurahuoneen 7. Kerroksen huoneessa näkyy Remppa vai muutto -ohjelmastakin tutun Marko Paanasen pettämätön kädenjälki. Hillityt sävyt ja rauhallinen muotoilu ovat juuri sitä, mitä hotellihuoneelta toivon. Kirsikkana komean kakun päälle ovat lähes koko seinän kattavat ikkunat, jotka avautuvat viereiseen puistoon. Kyllä tällaisessa huoneessa kelpaa köllötellä! Antoisan aamiaisen jälkeen kipuamme takaisin muhkeiden peittojen alle pötköttelemään, kunnes on aika kirjautua ulos hotellista.

lähiloma Kotka Loviisa

Possojahdissa, kirpputorikierroksella ja kalasoppalounaalla

Pikkulinnut olivat laulaneet, että Kotkassa on erityisen hyvä kirpputorivalikoima. Karttaa tutkimalla laskin, että muutaman kilometrin säteellä on yhteensä yksitoista kirpparia ja kierrätysmyymälää. Tässä vaiheessa aamuinen köllöttely alkoi kaduttaa. Kello nimittäin käy jo puolta päivää, emmekä mitenkään ehtisi suoriutua kaikista kirppareista, kuten oli suunniteltu. Teimme pikaisen sotasuunnitelman iltapäivälle. Ensimmäiseksi listalle raapustettiin possojahti, sitten kaksi kirppistä keskustassa, pikainen pyörähdys Sapokan vesipuistossa, soppalounas Kuusisen Kalamajalla ja viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisempänä Hovinsaaren Kaarikirppis sekä Jussin jättikirppis Kyminlinnan tietämillä.

Siispä kohti toria ja possomaistiaisia! Luulimme olevamme ajoissa liikenteessä, mutta mitä vielä, possojen myyntikärryllä lyödään jo lappua luukulle. Myyjällä on myytävänään vain ei-oota, mutta hän vinkkaa, että Itäkadun leipomopuodista possoja saattaisi vielä saada. Nopea piti kuitenkin olla, sillä myymälä sulkeutuisi 10 minuutin kuluttua. Kurvaamme Itäkadulle viittä vaille yksi.

Samaan aikaan leipomon eteen parkkeeraa toinenkin matti myöhäinen. “Onko possoja?”, hän huudahtaa jo ennen kuin pääsee ovesta sisään. Myöntävän vastauksen kajahtaessa ilmoille me molemmat huokaisemme helpotuksesta. Kun myyjä katoaa takahuoneeseen toimittamaan tilausta, miekkonen kääntyy minun puoleeni ja pyyhkii hikeä otsaltaan. “Vähän jäi viime tippaan tänään,” hän hengähtää. “Ajoin Helsingistä asti posson perässä ja olisi harmittanut vietävästi, jos ne olisivat olleet loppu.” Nyt oltiin selvästi tärkeän asian äärellä. Jos joku ajaa Helsingistä asti pelkästään posson perässä, on herkun oltava parempaa kuin hyvää. Saatuaan lämpimän posson paperipussissa käsiinsä, mies astuu ulos, istuu autonsa etupenkille ja aloittaa herkuttelun. Hetkeä myöhemmin minäkin upotan hampaani sokeriseen herkkuun. Rapean kuoren ja lämpimän omenahillon yhdistelmä on kieltämättä vertaansa vailla!

lähiloma Kotka Loviisa

lähiloma Kotka Loviisa

Kun makeat alkupalat on nautittu suuntaamme Sapokan vesipuiston kautta legendaariselle Kuusisen Kalajamalle, joka sijaitsee nimensä mukaisesti entisellä Kuusisen saarella. Kirkkaan lohikeiton lisäksi hauskasti meriaiheisilla esineillä sisustetussa kalamajassa tarjoillaan viiden euron lohileipiä. Soppa on maukasta, mutta shown varastavat vaatimattoman oloiset parilalla paahdetut ruisleivät, jotka ovat syntisen rapeita ja rasvaisia. Nam!

lähiloma Kotka Loviisa

Kirpputorikierrokselta kotiin lähtee kassillinen tarpeellista tavaraa. Kuvausrekvisiittakaappi saa uutta sisältöä alpakkaisista lautasista, lusikoista ja haarukasta sekä pienestä lasimaljakosta. Mökille löytyy pieni puutarhahara, kunnon sahalaitaiset ruokailuveitset sekä Viktorinoxin hyväksi havaittu hedelmäveitsi. Viinilasikokoelma kasvoa kahdella kaiverretulla lasilla, jotka erehdyttävästi muistuttavat paikallisen Karhulan lasin tuotantoa. Puoliso tekeee hänkin löytöjä: yhdeksän euron sähköhöylä, Iittalan klassikkotuoppi sekä karvavuorelliset talvikengät vaihtavat omistajaa. Kaiken kaikkiaan oikein hyvä saalis.

Tuliaisia Malmgårdin maalaisputiikista

Ajaessamme kotia kohti harmittelen ääneen ajankulua. Olisin halunnut piipahtaa vielä parilla kirpputorilla, miksi ihmeessä niiden ovet suljetaan lauantaisin niin aikaisin iltapäivällä. Harmitus unohtuu, kun vilkaisen auton mittaristoja. Siis hetkinen, Helsinkiin on matkaa 130 kilometriä. Eikös vuokraamosta sanottu, että täydellä latauksella ajaa varmuudella vain 120 km? Aikaa lataamiseen ei ole, joten väännämme lämmityksen minimiin ja tiputamme nopeutta yhdeksäänkymppiin satasen alueella. Tarkoitus on kiepata vielä Malmgårdin kautta, joten jännäksi menee.

Jostain syystä olimme molemmat jääneet käsitykseen, että Malmgårdin kartanon putiikki olisi auki kuuteen saakka. Epäilykset heräävät, kun kaarramme hiljaiseen pihaan vähän vaille neljä. Mies marssii ovelle, joka onneksi on auki, ja huudahtaa heti myymälän menevän muutaman minuutin päästä kiinni. Huh. Se siitä rauhallisesta tuotteisiin tutustumisesta ja joulutunnelmoinnista sitten. Kokoamme tiskille nopeasti pari pussia jauhoja, glögipullon, viikunaviinietikkaa, pussillisen emmervehnästä valmistettua lakritsaa sekä pari pulloa olutta ja siideriä. Joululahjaostokset jäävät hoidettavaksi paremmalla ajalla.

lähiloma Kotka Loviisa

lähiloma Kotka Loviisa

Auto jaksaa kuin jaksaakin kotiin saakka ja vaikka varpaita paleltaa, pääsemme kunnialla perille. Miniloma melkein naapurissa on tehnyt tehtävänsä – on ihanaa olla taas kotona! Päässä pyörii uusia ideoita ja suunnitelmia, joista ensimmäiseksi todennäköisesti toteutetaan päivän mittainen retki takaisin Kotkaan. Aion koota siskot samaan autoon, istuttaa siskontytön keskelle takapenkkiä ja startata kohti kaakkoa. Merimonsterit, Maretarium ja monipuoliset makuelämykset, täältä tullaan!

Ps. Jos Kotkan ja Loviisan seutu alkoi kiinnostella, kurkkaapa Visit Kotka-Haminan verkkokauppaan. Sieltä voit hankkia elämyksiä, aktiviteetteja tai kokonaisen matkapaketin kuusen alle. Suosittelen!

Pps. Myös Hamina ja Virolahti ovat visiitin arvoisia, suosittelen syvästi niitäkin!

Ensikertalainen Kiilopäällä – matkalla maailman katolle

Puuskutan. En uskalla pysähtyä hetkeksikään, sillä epäilen, etten pääsisi enää liikkeelle. Kivet muljuvat kenkieni alla. Matkaa on jäljellä vain reilu kilometri, mutta se kulkee suoraan korkeuskäyrältä toiselle. Jyrkimpään kohtaan on rakennettu rappuset. Yritän keskittyä niiden laskemiseen, mutta sekoan luvuissa jo parinkymmenen askelman jälkeen. Jatkan puuskuttamista ja nousen muutaman rappusen selkä menosuuntaan päin. Saan maisemasta virtaa ja jatkan eteenpäin. Olen ensimmäistä kertaa Kiilopäällä.

Pyhä-Nattanen

Pyhä-Nattanen

Pyhä-Nattanen

Kaksikymmentä minuuttia sitten makoilimme vielä hotellihuoneen mukavalla sängyllä. Olimme aiemmin päivällä huiputtaneet Pyhä-Nattasen ja sivulauseessa sopineet, että illalla olisi kiva kiivetä Kiilopään puuttomalle laelle. Suunnitelma oli kuitenkin haudattu, sillä ehdimme takaisin hotellille myöhemmin kuin kuvittelimme. Illalliskattaus oli jo alkamassa Suomen Ladun päämajan suuressa ruokasalissa. Oli valittava rehdin ruoan ja Kiilopäälle kapuamisen välillä.

Rumakuru

Pyhä-Nattanen

Kiilopäällä

Sitten siskoni alkaa laskeskella ääneen. Kilometrejä on suuntaansa kaksi. Jos nyt lähtisimme, ehtisimme kyllä illallisellekin. Ei huipulle mene kuin puoli tuntia, kun reippaasti kävellään. On kevyempi kulkea, sillä reppua eikä eväitä tarvita. Eikö olisikin hienoa olla auringonlaskun aikaan Kiilopäällä ja katsella pastellinsävyistä taivasta tunturin laelta? Eihän se huippu tietenkään mihinkään täältä katoa, yritän ensin toppuutella. Pitäisikö kuitenkin jättää reippailu seuraavalle kerralle? Samaan hengenvetoon jatkan, että en tiedä tuleeko toista kertaa ja jos tulee, niin milloin. Näin pohjoisessa en ole koskaan ennen ollut. Päätös on lopulta helppo. Vetäisemme hotellikäytävän kuivauskaapissa puoli tuntia pöhisseet vaelluskengät takaisin jalkaan, heitämme kuoritakit niskaan ja lähdemme matkaan.

Pyhä-Nattanen

Pyhä-Nattanen

Pyhä-Nattanen

Reitti Kiilopään huipulle alkaa Urho Kekkosen Kansallispuiston lähtöportilta. Se seuraa Kiirunan poluksi nimettyä rengasreittiä, nousee ensin loivasti ja tasaisesti tunturin kylkeä pitkin, jyrkkenee sitten ja päätyy karun kiviselle laelle 546 metrin korkeuteen. Kiilopään palvelut sijaitsevat jo valmiiksi yllättävän korkealla merenpinnasta, joten nousua tulee yhteensä “vain” reilut 200 metriä.

Pyhä-Nattanen

Pyhä-Nattanen

Rumakuru

Laella polku loivenee ja hengitys alkaa tasaantua. Huipulla vastaan kävelee perhe, jonka isä on pukeutunut t-paitaan. Pyörittelemme päitämme, sillä ihan noin lämmin maailman katolla ei ole. Oikeastaan päinvastoin: Kiilopäällä tuivertaa niin, että korvissa humisee ja kameraa näpräävät näpit alkavat tuntua kohmeisilta. Pieni poika keräilee kiviä ja asettelee niitä päällekkäin. Emme henno huomauttaa, että niin ei oikeastaan saisi tehdä.

Pyhä-Nattanen

Pyhä-Nattanen

Kiilopäällä, kansallispuistoissa ja kaikkialla muuallakin luonnon keskellä maastoon tai sen muodostelmiin kajoaminen on lailla kielletty. Se mikä saattaa näyttäytyä vierailijalle epämääräisenä kivikasana, kuoppana tai kallionmuotona saattaa alkuperäiskansojen pyhä paikka, säilytyskuoppana käytetty purnu tai historiasta kertova muinaisjäänne. Piirrä siis puumerkkisi ainoastaan autiotuvan, lintutornin tai laavun vieraskirjaan ja jätä koskematon luonto edelleen koskemattomaksi.

Pyhä-Nattanen

Pyhä-Nattanen

Pyhä-Nattanen

Aurinko piilottelee taivaalla kiitävien pilvien takana, mutta valkoisen väleistä näkyy sentään silloin tällöin sinistä. Suoraan etelässä siintävät Sompion luonnonpuiston terävähuippuisten Nattastunturien ääriviivat. Urho Kekkosen kansallispuisto avautuu idässä ja pohjoisessa. Pieni ihminen on ihmeiden äärellä kuin maailman katolla, huomaamattomana hiekanjyvänä ikiaikaisen luonnon keskellä.

Kiilopäällä

Kiilopäällä

Lähdemme laskeutumaan lumoutuneina karun maiseman kauneudesta. Hämärä hiipii tunturin juurelle, kengät rahisevat soralla ja sormiin palailee pikkuhiljaa lämpö. Ehdimme hyvin illalliselle, ja seuraavana yönä näemme unta horisontissa hiljaisina seisovista jättiläisistä, sinisenä siintävistä tuntureista ja niiden liikuttavasta luonnosta. Aamun valjetessa pakkaamme tavarat ja lähdemme liikkeelle. Kiilopää on peittynyt pilviverhon taa. Rumakuru odottaa.

Kuvat on otettu Kiilopäällä, Pyhä-Nattasella sekä UKK-puiston Ahopään rengasreitillä. Osa otoksista on siskoni Miian kaunista käsialaa.

Parasta juuri nyt: kotimaanmatkailu!

Istun junassa matkalla Helsingistä Etelä-Savoon. Olen lunastanut muutamalla kympillä aitiopaikan, jonka ikkunan takana levittäytyy syyskuinen luonto käsittämättömässä kauneudessaan. Kiskot kiitävät kannaksella, jonka molemmin puolin kimmeltää Repovesi. Sininen taivas, vihreitä niittyjä, humisevia honkia, koivikkoja, puimureita kullankeltaisilla pelloilla, vanhoja asemarakennuksia, jokia, puroja ja koskia.

kotimaanmatkailu vaihelan tila

Tämä maa on täynnä maisemia, joita ei löydy mistään muualta. Vaaroja, kuruja, mäntymetsiä, kuusikoita, leveitä lakeuksia, suuria suoalueita, koskemattomia metsiä, tunturikoivikoita, puuttomia tuntureita ja pitkospuita, joiden ympärillä huokuu suopursun huumava tuoksu. Hillat on jo poimittu parempaan talteen, mutta karpalot vielä odottavat ottajiaan ja ensimmäisten pakkasöiden puraisua. Kurjet harjoittelevat lähtöä, joutsenet laulavat haikeita säveliään.

kotimaanmatkailu vaihelan tila

kotimaanmatkailu vaihelan tila

Juuri nyt kotimaanmatkailu on parasta mitä tiedän. Siksi hätkähdin Laura Frimanin kolumnin otsikkoa, enkä tainnut olla ainoa. Seurasin somessa vellovaa keskustelua ja ymmärsin molempia mielipiteitä. Tiedän silti tarkalleen millä puolella seison. Patsastelen siellä, missä maatilamajoitus panee parastaan, missä aamiaispuuro on haudutettu pehmeäksi varta vasten meitä varten ja missä tuoksuu vasta lämmitetty savusauna. Iloitsen asiakaspalvelusta, joka kumpuaa rakkaudesta kotiseutuun ja sen ruokakulttuuriin.

Seison kädet puuskassa kotiseutumuseon satavuotiailla portailla, ihailen harmaantuneita hirsiseiniä ja ihmettelen kohisevaa koskea, jonka kautta on virrannut vettä vuosisatojen ajan. Istun keskellä savolaista toria suu sokerilla kuorrutettuna ja tilaan vielä toisenkin lörtsyn. Ostan kotileipomossa riuskoin rantein leivottua ruisleipää ja pyydän pakettiin puoli kiloa Puruveden muikkuja. Tilaan tötteröjätskin, pysähdyn kahvilaan, jossa kaikki tehdään itse. Seisahdun vanhan kartanon seinille ripustetun modernin taiteen eteen, yövyn puuhun rakennetussa majassa ja kipristelen varpaitani Ärjänsaaren valkoisessa hiekassa. Hyppään maksuttoman kyläfillarin selkään ja melon peilityynen järven rantoja pitkin. Tuijotan öiselle taivaalla etsien revontulia, vedän jalkaani huopatossut ja lähden pulkkamäkeen.

kotimaanmatkailu vaihelan tila

kotimaanmatkailu vaihelan tila

kotimaanmatkailu vaihelan tila

Ei Suomi ole hirvittävä matkailumaa. Se on sydämellinen, palvelualtis ja persoonallinen. Saattaa olla, että historia ei vedä vertoja kreikkalaisille antiikkipylväille, ja voi hyvinkin olla, että italialaisetkin vetävät tässä kategoriassa pidemmän korren. Mutta tämän maan menneisyys, se on kirjoitettu meihin tavalla, joka saa sydämen hakkaamaan kiivaammin keskellä maalaismaisemaa. Se ei ole ahtaan luokkayhteiskunnan historiaa eikä ylimystön luoksepääsemättömiä linnoja ja lukaaleita. Suomen historia on muutaman sukupolven päässä, isoäitien äitien ja isoisoisien hallussa, hartiavoimin ja hiki selkää pitkin noruen rakennettuna.

kotimaanmatkailu vaihelan tila

kotimaanmatkailu vaihelan tila

Lienee jo tullut selväksi, että minun kokemukseni kotimaanmatkailusta ovat järjestään hyviä. Välillä intoudun käyttämään ylisanoja ja viljelen lauseissani loistavaa, mahtavaa, ihanaa, liikuttavaa ja joskus jopa unohtumatonta. Näkymä Jättiläisenmaan panoraamaikkunasta on piirtynyt ikuisiksi ajoiksi silmieni eteen. Paukkupakkasissa koettu Kajaani jätti kulttuuritarjonnallaan lähtemättömän jäljen. Ihastuttava Kvarnbo Gästhem Ahvenanmaan itäkolkassa sai minut kyynelehtimään onnesta. Pessimismin päämajaksi brändätty Puolanka naurattaa vieläkin. Paltamolla majoitus kuitattiin kaivamalla kuoppa pihamaalle. Uuden pihavalon asennuksen jälkeen mukaamme pakattiin isännän ampumaa riistaa ja emännän keräämiä metsän antimia. Ruunaan koskilla mökkimajoitus oli turhankin yksinkertainen, mutta aamiainen ja asiantuntemuksella vedetty uskomaton koskenlasku perinteisellä puuveneellä korvasi heittämällä ohuen patjan ja huonosti nukutun yön. Kansallispuistot saavat minut häkeltymään aina uudelleen. Pohjoisen tuntureista en edes uskalla aloittaa, liikutun pelkästä ajatuksesta. Avarasta maisemasta, hiljaisuudesta ja kaamoksen sinisestä hämärästä.

kotimaanmatkailu ravintola gösta

kotimaanmatkailu mänttä

kotimaanmatkailu mänttä

Olen syönyt hyvin syrjäisissäkin Suomen kolkissa aina tunturilapista syvään itään ja leppoisalle länsirannikolle. Viimeisimpänä minut hurmattiin Mäntässä. Serlachiuksen taidemuseon yhteyteen pystytetyn ravintola Göstan menu viiniparituksineen oli melkoista makujen tykitystä alusta loppuun.

Myönnetään, kotimaanmatkailun markkinoinnissa on paljon parantamisen varaa. Piilotetut aarteet jäävät löytämättä, kun majoituksesta ei mainita missään, aukioloajat vaihtelevat ja ruokalistaakaan ei ehditä nettiin latoa. Palvelupakettien konseptointi on laiminlyöty, somekanavat unohdettu, tarinat jätetty kertomatta ja hinnoittelukin hihasta ravistettu. Ovetkin paiskataan säppiin jo heinäkuun lopulla. Elokuussa lomiaan viettävä matkailija saa tyytyä lappuihin luukulla ja joutuu kääntymään kolmikirjaimisen huoltoasemaketjun buffet-lounaiden puoleen. Opittavaa on, sitä ei käy kieltäminen.

Siitä huolimatta Suomineito kätkee helmoihinsa huolella säilytettyjä salaisuuksia. Seikkailuja, jotka odottavat sitä, joka ei tartu siihen ensimmäiseen ja ilmiselvään, vaan jaksaa pikkuisen penkoa.

kotimaanmatkailu mänttä

kotimaanmatkailu ravintola gösta

kotimaanmatkailu ravintola gösta

Kun odotukset ovat korkealla, pettymyksiltä ei voi välttyä. Minulla on luultavasti erilainen käsitys siitä, mitä kotimaanmatkailu pitää sisällään. Matkustan yksin tai kaksin, eikä minulla ole kokemuksia lasten kanssa reissaamisesta. Viihdyn alkeellisemmissakin olosuhteissa, tyydyn vähään enkä odota muskeliveneitä, porealtaita, paksuja kylpytakkeja, pellavalakanoita, viiden tähden hotelleja enkä kultaisia hanoja. Luksus on minulle jotain aivan muuta. Se koostuu tarinoista, historian hiljaisesta havinasta, elämää nähneistä seinistä, hämäristä aittahuoneista, järvimaisemasta, luonnon käsittämättömästä kauneudesta, lempeistä löylyistä, rakkaudella valmistetusta ruoasta ja intohimonsa äärellä työtä tekevistä ihmisistä. Ja hyvästä seurasta. Sillä hyvässä seurassa ne huonommatkin kokemukset tuntuvat paremmilta. Kokeilkaa vaikka!

kotimaanmatkailu mänttä

kotimaanmatkailu mänttä

ps. Kuvat ovat kolmen päivän Keski-Suomen turneelta. Kiersimme Kangasniemen kautta Joutsaan, majoituimme Vaihelan tilalla, patikoimme Leivonmäen kansallispuistossa, tyydytimme (kulttuurin)nälän Mäntässä ja kaarsimme Jyväskylän ja Hankasalmen kautta takaisin mökkimaisemiin.