Mielettömien maisemien Arctic Giant – vieraana Jättiläisenmaassa

Yhteistyössä: Arctic Giant – Jättiläisenmaa

”Jos tulet Paltamoon, sinun on ehdottomasti yövyttävä Arctic Giantin linnunpesässä”. Seison Kainuun matkamessuosastolla, ja olen todennäköisesti huvittava näky, sillä tuijotan matkailuorganisaation edustajaa pöllämystyneenä. Aivojeni muodostama mielikuva on niin vahva, että sulkiessani silmät muutamaksi sekunniksi singahdan suoraan jonnekin korkealle. Turvalliseen ja lämpimään pesään, josta kavala maailma on kaukana. Ympärillä vain hiljainen metsä ja kauaksi horisonttiin kasvava korpimaisema. Ennen kuin ehdin ajatella asiaa sen pitemmälle, vastaan: ”Totta, mutta miten Paltamoon pääsee?” Minulla ei ole mitään käsitystä, missä Paltamo sijaitsee, mutta olen päättänyt matkustaa sinne silti.

Käykin ilmi, että Paltamoon pääsee Helsingistä junalla seitsemässä tunnissa. Ei mikään mahdoton matka, sopivasti työpäivän mittainen. Siispä kone kainaloon, huopatossut jalkaan, untuvatakki niskaan ja kohti rautatieasemaa. Jättiläisenmaa, täältä tullaan!

arctic giant paltamo

arctic giant paltamo

arctic giant paltamo

Jättiläisenmaan isäntä, Vesa Homanen on vastassa asemalla. Hän kysyy tarvitseeko käydä kyläkaupan kautta, mutta minä olen varautunut omilla eväillä. Auton nokka käännetään siis saman tien jättien kortteeria kohti. Matkaa Paltamon rautatieasemalta on reilut 20 kilometriä.

Ehdimme vaihtaa kuulumisia ja ihailla auton valokeilassa vilahtavia tykkylumisia puita. Vesa kertoo tarinoita Arctic Giantin alkutaipaleelta. Siitä, miten hän vuonna 2007 päätyi vaimonsa Anjan kanssa puolukkaan melkein kymmenen vuotta aiemmin hylätyn Kivesvaaran laskettelukeskuksen rinteille ja havahtui unohtumattomiin maisemiin.

Satumaiset maisemat lumosivat pariskunnan, eikä aikaakaan kun he lunastivat entisen hiihtokeskuksen huipun itselleen. Vanhat rakennukset saivat uuden elämän, remontoinnissa vain mielikuvitus oli rajana. Sopivia osia säilytettiin ja hyviä rakenteita hyödynnettiin. Hissin yläasemasta muokkautui näköalasauna ja päärakennuksesta luksuslinnunpönttöjen kotipesä. Arctic Giant eli Jättiläisenmaa vietti avajaisiaan vuonna 2012.

arctic giant paltamo

arctic giant paltamo

Paljon on rakennettu myös uutta. Tarina kertoo, että Vesa, jolla ei ollut aiempaa kokemusta timpurinhommista, selviytyi valtavasta urakasta entisaikojen jättiläisten henkien avustuksella. Henget pitelivät nauloja ja minä vasaraa, isäntä naurahtaa ja iskee silmää.

Ihan tuulesta temmattuja vanhat tarut eivät ole, sillä jo 100 vuotta sitten Eino Leino istui Kivesvaaran laella ja kirjoitti jättiläisistä, jotka asuvat vaaran suurissa saleissa. Ja onpa alueella asunut kirkonkirjojenkin mukaan kolme kainuulaista jättiä, 2,5-metrisiksi kasvaneita. Heistä yhden kunniaksi on sävelletty oopperakin, joka esitetään Paltamon metsissä kesällä 2019.

Jättiläiset ovat edelleen vahvasti läsnä, ja rakentaminenkin jatkuu. Uudet aivan rinteen partaalle pystytetyt pöntöt ovat loppusilausta vaille valmiit. Vastavalmistuneita mökkejä ei ole vielä ehditty lisätä edes Arctic Giantin nettisivuille. Ne on nimetty suurten lintujen mukaan. Minun pari viikkoa sitten avatun asumukseni nimi on Tuulihaukka. Pelkkä nimi nostaa käsivarteni ihon kananlihalle.

arctic giant paltamo

arctic giant paltamo

arctic giant paltamo

Vesa esittelee pienen, mutta kotoisan mökin varustusta. Tuore puu tuoksuu ihanalta. Tuossa on pieni keittiöseinämä, tuossa kylpyhuone ja sauna. Takaseinä on käytännössä yhtä suurta ikkunaa, ja moottoroidut sängyt on sijoitettu niin, että niissä loikoillessa voi ihailla maisemaa, joka jatkuu kymmenien kilometrien taakse. Siis jos ei ole pimeää. Nyt on, enkä vielä osaa kuvitella, millainen satumaa minua aamulla odottaa.

Mökin ovenpielessä nojailee pari sauvakävelysauvoja ja yhdet lumikengät. Naulassa roikkuu otsalamppuja, joita isäntä kehottaa käyttämään jo samana iltana. Laita kuule sauna lämpiämään, käy kävelyllä ja kuuntele, kun jättiläiset kuiskuttelevat pakkasen sokerihuurruttamissa puissa, hän ehdottaa.

Minä teen työtä käskettyä. Revin itselleni palasen kainuulaista rieskaa, höylään päälle juustoa ja levitän reilusti voita. Sitten puen päälleni paksuimmat vaatteet, mitä laukustani löydän. Pakkasta vaaran laella ei ole läheskään niin paljon kuin tasamaalla, mutta kylmä ulkona silti on. Taivas on mennyt pilveen, ja lumi leijailee timantteina otsalampun valossa.

Alueella olevasta 70 majoituspaikasta on sesongin ulkopuolella olevana torstaina käytössä vain muutama. Rauhassa saa olla, yksin omien ajatusten armoilla. Jättiläisten tarinat alkavat elää mielessäni omaa elämäänsä ja sydän havahtuu hakkaamaan tiheämmin. Toppahousut kahisevat ja huopatossut painautuvat puuterilumeen. Lenkki jää lyhyeksi, sillä vaikka Vesa on vakuutellut henkien olevan arkoja ja ystävällismielisiä, mielikuvitukseni kasvattaa pimeyteen kummajaisia, jotka vaanivat tykkylumeen kääriytyneiden kuusten takana. Kiristän askelteni tahtia ja palaan turvalliseen linnunpesään, saunon ja nukahdan nopeasti kaiken kokemani jälkeen.

arctic giant paltamo

arctic giant paltamo

Kello soi jo ennen kahdeksaa. Kiire ei ole mihinkään, paitsi ihailemaan auringonnousua. Avaan silmäni ja ehdin päästää suustani pari voimasanaa. Ilman silmälaseja maisema näyttää hunnuttuneen harmaaseen hernerokkasumuun. Se niistä huimaavista näkymistä, huokaan. Sitten ujutan lasit päähäni ja olen pudota hämmästyksestä sängyltä. Näkymä on järisyttävä.

Mitään tällaista en ole elinaikanani nähnyt. Kainuulainen korpimaisema on maalattu valkoisen ja sinisen eri sävyillä, ja se näyttää jatkuvan loputtomiin. Aurinko on vielä horisontin takana, mutta värjää jo taivaanrantaa punaisellaan. Hengästyttää ja harmittaa hurjasti, etten voi jakaa kokemusta kenenkään kanssa. Kaappaan kameran syliini ja otan kymmeniä kuvia, vaikka tiedän, ettei yksikään otoksista anna oikeutta sille hengästyttävälle kauneudelle, jota olen päässyt todistamaan.

arctic giant paltamo

arctic giant paltamo

arctic giant paltamo

Juon nopeasti lasin mehua ja hyppään toppavaatteisiini. Aamiainen saa nyt unohtua, tärkeämpää on päästä kokemaan maisema kaikilla aisteilla. Pakkanen on kiristynyt, aamun sininen hetki on jo alkanut kurottaa kohti päivänvaloa. Otan juoksuaskelia, ryntäilen hangessa päättömästi kohti nousevaa aurinkoa. Kipuan lumilämpäreen päälle ja viritän kamerani valmiiksi.

Hädin tuskin ehdin painaa laukaisinta kahta kertaa, kun isäntä huutelee panneensa kahvin porisemaan. Mutta sitä ennen hän johdattaa minut päärakennuksen keskellä kohoavaan torniin. Annan kameran laulaa.

arctic giant paltamo

arctic giant paltamo

Sydän tahtoo jälleen kerran pakahtua. Miten paljon kotimaassa onkaan nähtävää, uskomattomia paikkoja, jotka salpaavat hengen! Miten ihmeellinen luonto, joka saa leuan loksahtamaan sijoiltaan ja miten käsittämättömiä kokemuksia, jotka jättävät syvän jäljen. Mikä meitä vaivaa, miksi me emme näe metsää puilta, vaan hyppäämme koneeseen planeetan hyvinvointia uhmaten, ja kiidämme Kaukoitään?

Ravistelen itseni irti ahdistavista ilmastonmuutosajatuksista ja laskeudun tornista maan tasalle. Vesa kertoo, että jälkikasvu on hänen onnekseen ilmoittanut innokkuudestaan jatkaa vanhempien työtä. Yksi heistä on rakentanut päärakennuksen läheisyyteen snowtube-radan. Kikatan ja kiljun, ja lasken mäen kolme kertaa. Punaisin poskin ja hymy huulilla astun sisään saliin, jossa kuuma teekupponen höyryää ja emännän leipoma lämmin nokkospulla tuoksuu.

Vilkaisen kelloa. Juna puksuttaa jo Oulusta kohti Paltamoa ja lähdön hetki on väistämättä edessä. Lumikenkäilemään en ehtinyt, mutta onneksi maisemia sai ihailla sisätiloistakin. Vajaa vuorokausi jättiläisten kotikonnuilla riitti vakuuttamaan minut, tahdon tänne takaisin, ehkä jo kuluvana keväänä. Nyt kuitenkin pakkaan haikeana laukkuni ja heitän sen isännän auton takakonttiin. Arctic Giant ja sen jättiläiset jäävät odottamaan uusia vieraita.

arctic giant paltamo

Kun katsoo maailmaa jättiläisen silmin, näkee kauas ja tuntee isosti. Kiitos unohtumattomasta kokemuksesta, Arctic Giant. Olen lumoutunut.

Tervemenoa Turkuun! – mainioita makuelämyksiä ja kielenvievää kasvisruokaa

Kesän korvilla, kun sain kutsun tulla tutkimaan mitä Tampereella on ruokamatkailijalle tarjolla, aloin ymmärtää, kuinka pienessä kuplassa olin vuosikausia syönyt ja juonut. Ajatukseni kulki suurin piirtein seuraavaa loputonta luuppia. Helsinki on kuitenkin Helsinki, ruokaihmisen mekka, jonne syntyy uusia ravintoloita kuin suppilovahveroita sateisena syksynä. Miksi siis lähteä kalastelemaan kokemuksia kauemmaksi, kun lähivedet ovat täynnä mehukkaita saaliita. Oletin, että kovimmat tekijät hakeutuvat Helsinkiin ja maakunnat jäävät nuolemaan näppejään. Kuinka väärässä olinkaan.

Syksyn mittaan olen suhannut Turussa sekä kirjamessuilla että ruuan tulevaisuutta tutkivan FoodiEX-hankkeen projektiryhmän tapaamisissa. Ensin ajattelin piipahtaa riennoissa päiväseltään, mutta sitten päähän pälkähti hyödyntää reissuja muuhunkin tarkoitukseen. Niinpä matkustin paikan päälle aina edellisenä iltana ja varasin pöydän ravintolasta. Mikä mahtava yhden illan ja yön miniloma kertaa kolme!

Ennen seuraavien suositusten lukemista suosittelen käymään jääkaapilla ja tekemään vaikka voileivän, sillä näiden annosten edessä vesi saattaa herahtaa kielelle pyytämättä ja yllättäen. Sitten on aika astua sisään turkulaisiin ravitsemusliikkeisiin.

Tunnelmallinen E. Ekblom

Onnekseni minun ei tarvinnut suunnistaa vieraan kaupungin ravintolamaailmassa yksin. Kompassia käsitteli taannoisesta tv-sarjasta tutuksi tullut turkulainen morsiankollega, ja minun tarvitsi vain seurata kuuliaisesti perässä pitkin Aurajoen rantaa. Oltiin täl puol jokkee, jos nyt oikein alkuperäisväestön puheenpartta tulkitsin. Idea ravintolaillasta syntyi vain viikkoa ennen syksyn ensimmäistä Turku-visiittiä, joten parhaimpien ravintoloiden pöydät olivat jo kiven alla. Edellisenä iltana onnistuimme kuitenkin varaamaan viimeiset kaksi paikkaa E. Ekblomin tunnelmallisesta ravintolasalista.

e.ekblom turkuun

Kaupungissa oli meneillään pienimuotoinen Voillá-ravintolafestivaali, jossa tiettyjen raflojen keittiön olivat vallanneet vierailevat kokit ja keittiömestarit. E. Ekblom osallistui tapahtumaan, niinpä illan menu oli ennalta päätetty. Se sopi meille oikein hyvin, sillä kaikkiruokaisina aioimme syödä ja juoda kaiken, mitä eteen kannetaan.

e.ekblom turkuun

E. Ekblomin komentokeskusta pyöritti tuona iltana Suomen kokkimaajoukkueen johtaja Kristian Vuojärvi. Mestari itse kantoi annoksia pöytään kahteenkin eri otteeseen. Muistiinpanot illalta ovat kadonneet bittitaivaaseen ja kuvatkin sisältävät hämärän valaistuksen takia lähinnä pikselimössöä, mutta onneksi Instagram Stories oli tallentanut arkistointia ruokailun yhteydessä otetut videopätkät annoskuvauksineen. Lautasille annosteltiin muun muassa minttusokerisuolattua siikaa ja kirjolohta, pikkelöityä kurkkua ja kukkakaalia sekä marmorifilettä, savustettua häränkieltä, kanttarelleja ja tattikastiketta.

e.ekblom turku

e.ekblom turku

Juustolautanen oli ihanan persoonallinen – se sisälsi metsurinjuustoa kolmella eri tapaa. Myös juustojen ja jälkiruoan välissä tarjoiltu suunraikastaja yllätti. Höttöistä humalavaahtoa ja hapanta kermaviiliä en todellakaan olisi osannut itse yhdistää samaan annokseen. Jälkkäri hipoi sekin täydellisyyttä, mutta mitä muutakaan voi puolukan ja karamellin taivaalliselta liitolta odottaa.

e.ekblom turku

Illallinen oli mitä parhain aloitus Turun ravintolaturneelle. Toki täytyy samaan hengenvetoon todeta, etten tiedä vastasiko tarjoilu normaalia perjantai-illan serviisiä, vai pistikö kokkimaajoukkueen kapu parempaa pöytään. Paikkana E. Ekblom oli kuitenkin hurmaava, ja koska palvelukin oli esimerkillistä, uskallan suositella sitä lämpimästi muillekin.

Kauan odotettu Kaskis

Illallisesta Kaskiksessa olen haaveillut siitä lähtien, kun tuo turkulaisravintola tömähti tietoisuuteeni turkulaisten ystävien vahvojen suositusten saattelemina pari vuotta sitten. Pöytää on turha kuvitella saavansa samalle, seuraavalle tai sitä seuraavallekaan viikolle, joten olin iloinen, että varaus oli tällä kertaa tehty FoodiEX-hankkeen vetäjien puolesta. Illallinen seurasi pitkää workshop-päivää, ja tuli todelliseen tarpeeseen.

kaskis

kaskis

Harmillisesti unohduimme hotellilla läppäreittemme ääreen niin, että myöhästyimme sovitusta kellonajasta kymmenisen minuuttia. Niinpä saimme tyytyä pöydän pimeään päähän, joten ruokakuvauksen sai käytännössä tälläkin kertaa unohtaa. Pimeyden keskellä saattaa kuitenkin olla havaittavissa keittiön tervehdyksenä saapunutta friteerattua kukkakaalia, alkupalojen kalamoussea ja lehtikaalien alle piiloutunutta, puolukalla ryyditettyä, sopivan hapokasta tartaria.

kaskis

kaskis

Puolet pöytäseurueesta tilasi kasvismenun. Possunkylkiannoksen saavuttua pöytään olisin minäkin halunnut valita viereisen lautasen. Vaikka annoksen raaka-aineet olivat superlaadukkaita, oli makumaailma lähinnä hernekeittomainen. Possun kainaloon aseteltu kurpitsa oli vetinen ja possu taas jyräsi savustetun hauenmädin hienovaraisen maun täysin. Kun viinikin oli paritettu huonosti, harmitti, mutta ei onneksi kauaa. Kotimainen kuha kolmen erilaisen perunan kanssa vei kielen mennessään, samoin lammas, joka tarjoiltiin sienten, kaalin ja kikherneitten kera.

kaskis

Jälkiruoka oli nappisuoritus. Päivän työpajassa olimme kehitelleet ja ideoineet mustaherukanlehtien käyttötapoja keittiössä ja kuinka ollakkaan, nyt eteemme kannettiin mustaherukanlehtivaahtoa, paahdettua maitoa, päärynää ja piimää. Ihan kuin Kaskiksen keittiömestari Erik Mansikka olisi lukenut ajatuksemme. Seurueemme lopetellessa ruokailua ravintola oli jo tyhjentynyt muista asiakkaista ja mestarilla oli aikaa istahtaa seuraksemme pöydän päähän. Sommelier kantoi pöytään vielä jättimäisen pullollisen grappaa. Minä kieltäydyin kohteliaasti ja siemailin sen sijaan kupillisen vihreää teetä.

kaskis

kaskis

Kaskis oli kieltämättä elämysten ilotulitusta, mutta odotin silti sen ruokalistalta ehkä vieläkin enemmän. Kaksi vuotta jatkuvaa hehkutusta oli nostanut riman niin korkealle, että sitä oli todennäköisesti mahdoton ylittää. Seuraavalla kerralla jätän suosiolla odotukset omaan arvoonsa, istun puhtaaseen pöytään ja annan keittiön tehdä taikojaan.

Kuori – kasvisravintoloiden kiistaton kuningatar

Joulukuun puolessa välissä, kun matkasin viimeiseen tutkimushankkeen työpajaan, odotin paitsi projektin paketoimista, myös edeltävän illan pöytävarausta. Kasvisruokaan erikoistunut Kuori on onnistunut saavuttamaan jo lajissaan niin jämäkän jalansijan, että ravintola tunnetaan varsin hyvin myös pääkaupunkiseudulla. Kaveripiirissäni jokainen, joka vähänkään Turkua tunsi, suositteli astumaan Kuorin kynnyksen yli. Niinpä pöytä varattiin tällä kertaa hyvissä ajoin. Saman päätöksen olivat tehneet myös ruokabloggaajaystäväni, Hanna ja Nanna. Toisistamme tietämättä, täysin sattumalta, olimme varanneet viereiset pöydät, ja siitäkös riemu repesi.

kuori turku

kuori turku

kuori turku

kuori turku

kuori turku

Kuori tarjoaa kaksi erilaista menuvaihtoehtoa: ison (6 annosta) ja pienen (3 annosta) makumatkan, ja molemmat voi halutessaan tilata silmät sidottuina. Silloin pöytään tuodaan puinen kuori (heh), johon menu on jemmattu. Paperin voi vetäistä esiin, jos siltä tuntuu tai jättää niille sijoilleen koko ruokailun ajaksi. Me päätimme pitää itseämme jännityksessä pidemmän menun ajan ja avasimme kuoren vasta illallisen jälkeen. Viinipaketin pyysimme puolikkaana, kuten minulla nykyään aina tapana on. Silloin pääsee maistamaan tarkoin harkittuja makupareja, mutta humaltuu silti vain hymyilyttävään hiprakkaan.

kuori turku

kuori turku

kuori turku

kuori turku

kuori turku

Jo keittiön tervehdys antoi ymmärtää, että nyt on tosi kyseessä. Edessämme lepäsi nimittäin kaksi sipsiä ”kaviaarilla”, punasipulilla ja friseesalaatilla. Voittokulku jatkui käsittämättömän ihanilla grillatuilla babypunajuurilla ja vuohenmaitorahkalla, joita seurasi hullun hyvä barbequeporkkana mustan dukkahin kera.

Eikä siinä todellakaan vielä kaikki. Seuraavaksi makuhermojamme hemmoteltiin myskikurpitsakeitolla, seitanilla täytetyllä kimchi-hodarilla sekä speltillä ja siitakesienillä täytetyllä savoijinkaalikääryleellä. Laatusanat loppuvat tässä kohtaa taas kesken, vaikka edessä on vielä jälkkäri: misojäätelöä ja omenaa. En enää tiedä mitä sanoa.

kuori turku

kuori turku

kuori turku

kuori turku

Naapuripöytä oli suunnitellut syövänsä lyhyemmän kaavan kautta, mutta eivät lopulta halunneet jäädä Piaa pahemmaksi. Niinpä viihdyimme ravintolassa jälleen kerran niin pitkään, että kaikki muut asiakkaat ehtivät kadota koteihinsa. Ihanan punainen, rosmariinein koristeltu Sweet Cherry Pie ja talon oma omenainen glögi saivat kunnian päättää mielettömän makumatkan.

kuori turku

Siinä missä ruoan maku veti vertoja minkä tahansa Michelin-tähditetyn ravintolan annoksille, lisäsivät annosten värit – punaisena hehkuva punajuuri, vihreä yrttiöljy ja intensiivisen oranssi – kurpitsa ruokailuun korostetun moniaistillisen ulottuvuuden. Jos joku tämän jälkeen vielä tulee sanomaan, että illallinen ilman lihaa ei ole illallinen, tartun häntä kauluksista ja raahaan omin käsin Kuorin pöytään. Tämä on ravintola, jonka jokaisen ennakkoluuloisen sekasyöjän pitäisi ehdottomasti kokea. Siis menkää hyvät ihmiset Turkuun, ja todistakaa ennakkoluulonne turhiksi!

Tunnelmia tunturin juurelta – valkea joulu Iso-Syötteellä

Tein joulukuulle tarkan julkaisukalenterin. Halusin vinkata helpoista ruokalahjoista ja ehdottaa erilaista jouluateriaa. Halusin viedä teidät tuoreeltaan nojatuolimatkalle Kanarialle ja kertoa kuinka Atlantti ylittyi alle kolmessa viikossa. Halusin myös manata mennyttä vuotta ja suunnitella tulevaa.

joulu iso-syöte

Kaksi ensimmäistä viikkoa sujui hyvin. Sitten kävi, kuten joulun alla usein käy. Maailma oli saatava valmiiksi muutamassa päivässä ennen lomaa. Kaikki kohkaavat stressipalloina pitkin seiniä, hyppivät holtittomasti, heiluttavat käsiään ja yrittävät viimeiseen asti kaikkensa – kunnes antavat hanskojen pudota. Maailma ei valmistunut tänäkään vuonna, ja se on ihan okei.

joulu iso-syöte

Kaikkein eniten halusin jakaa teille stressittömän joulun aakkoset, kunnes tajusin, etten itsekään osaa niitä. Tai no, saatan osatakin, mutta en ole sisäistänyt yhtäkään. Ainakaan niin hyvin, että olisin oikeutettu jakamaan neuvoja eteenpäin. Ainoa asia, jossa olen hyvä, on siivoamisen unohtaminen. Sitä suosittelen lämpimästi kaikille. Kukaan ei vietä (toivottavasti) jouluaan keittiön kulmakaapissa tai sängyn alla, joten miksi turhaan puunata ja puleerata. Vähennä sen sijaan valoja ja sytytyä muutama kynttilä. Väitän, että kukaan ei huomaa mitään. Jouluna tai minä tahansa muunakaan juhlapyhänä.

Palataan niihin stressinvälttelyvinkkeihin joskus toiste, ja pysähdytään sen sijaan hetkeksi tunnelmoimaan kauan odotetun tunturijoulun äärelle.

joulu iso-syöte

Tämä joulu oli toden totta erilainen. Koskaan aiemmin en ole viettänyt vuoden suurinta juhlaa erossa vanhemmistani. Juuri nyt he ovat Karibialla siemailemassa kaiverrettuun ananakseen annosteltuja drinkkejään auringon paahtamalla rannalla. Se heille suotakoon, sillä kahden vuoden urakka on vihdoinkin takana. Atlantti on ylitetty kunnialla.

joulu iso-syöte

Me kahlaamme sisarusteni kanssa polvenkorkuisessa hangessa Suomen eteläisimmän tunturin juurella. Joulu Iso-Syötteellä on vaatinut valmisteluja. Pelkkä matka metron, junan, bussin ja autokyydin yhdistelmällä kesti yhteensä 16 tuntia. Kahteen autoon pakattiin 11 hengen kamppeet laskukamoista ja lahjakasseista lähtien. Oulussa mukaan ujutettiin vielä kaksitoista kassillista ruokaa sekä muutama alkoholiliikkeestä hankittu juoma. Kuuden kilon luomukinkku, kasa purkitettuja joulukaloja, useampi kilo rusakkoa sekä valurautapata matkustivat tunturiin etelästä saakka. Toim. huom.: auton katolla kulkevat suksipussit ovat erinomainen keino kuljettaa pakasteita.

joulu

Kaikki vaiva kannatti. Ympärillä on satumaisen kaunista. Mittari oli aattona miinuksella 20 astetta, aamuyöstä lukema laski alle 25 asteen. Mökin uunissa muhi aattoyönä lanttulaatikko. Kinkku paistui naapurissa, hirsiseinän takana, jossa majailevat siskot perheineen. Aattona yhdistämme voimamme ja kannamme kalusteet saman katon alle, jotta mahdumme kaikki saman pöydän ääreen. Ennen joulusaunaa nousen hissillä tunturiin ja lasken kissanjälkiä pitkin takaisin alas. Mökillä odottaa kuuma glögi ja vastapaistetut piparit. Nurkassa rätisee takkatuli, ja karjalanpiirakat ovat vielä niin lämpimiä, että voi sulaa ja valuu sormia pitkin, ennen kuin kansallisherkku ehtii suuhun asti.

joulu iso-syöte

Lahjojen jakamisen jälkeen mökkiin laskeutuu vähitellen hiljaisuus ja rauha. Makuuhuoneista kuuluu tasaista tuhinaa. Kiskon kolme kerrosta vaatteita päälleni ja astun öiseen pakkaseen. Poskia alkaa pian nipistellä, mutta varpaita suojaavat punaiset huopatossut. Katson tummalle taivaalle ja hengitän kylmää ilmaa. Täällä minä olen, omieni joukossa, keskellä valkeaa unelmaa.

iso-syöte kuva: Miia Alapeteri

ps. Aurinko painui mailleen ennen kuin ehdimme aattona rinteeseen. Sisko oli nopeampi, ja onnistui tallentamaan kameraansa komean valoilmiön. Viimeisen kuvan krediitit kuuluvat siis hänelle.