#kuukaudenruokahaaste: Hulluna sitrushedelmiin eli värikäs veriappelsiiniceviche

Tammikuun ensimmäisinä päivinä se iskee – sitrushedelmähulluus! Kaupasta kannetaan keittiöön kilokaupalla klementiinejä, appelsiineja ja punaisenkirjavia veriappelsiineja. Siitä lähtien aamiaisella on aina tuorepuristettua mehua tai lautaselle ladottuja appelsiinilohkoja.

veriappelsiiniceviche

Sitruksilla voi hyydyttää kerman, maustaa kastikkeen, piristää pastasoosin, höystää cocktailin, viimeistellä salaatin tai vaikka kruunata kakkutaikinan. Appelsiinit sopivat jälkiruokaan ja yhtä lailla suolaiseen sosekeittoon. Vitamiineja niissä on valtavasti ja makukin on vertaansa vailla. Monipuolisia kavereita, sillä koristeiksikin niitä voi kuivata!

veriappelsiiniceviche

Appelsiiniajasta ei voi olla puhumatta ilman, että pään sisäisellä kelanauhurilla pyörii tuttu mainos parinkymmenen vuoden takaa. Tiedättehän, se, missä huivipäinen mamma kiitää halki kylänraitin punaisella potkukelkalla kori täynnä appelsiineja ja huudahtaa: Jahvat tulloo – ja helemat paukkuu! (Jälkimmäisen huudahduksen esittää itse asiassa karvahattuun pukeutunut harmaantunut herra raitin varrelta. Se tuskin menisi nykypäivän #metoo-hengessä läpi..)

#kuukaudenruokahaaste

Ammoisina aikoina, kun Lyhyenä hetkenä oli vasta pilke silmäkulmassani, ruokablogeissa kiersi kuukauden ruokahaaste, jossa kokattiin tietyllä teemalla tai tietyistä raaka-aineista. Osallistujat ryhmittyivät starttiviivalle ja kilpailu sai alkaa. Voittaja valittiin äänestämällä, ja luvassa oli roppakaupalla virtuaalista kultaa ja kunniaa. Nyt haaste on tehnyt paluun. Tosin tällä kertaa ei taistella verisesti voitosta, vaan pidetään hauskaa ja jaetaan hyvää mieltä. Kuukauden ruokahaaste ei ole enää myöskään ruokabloggaajien sisäpiirin juttu, sillä tähän leikkiin voi osallistua kuka tahansa, siis myös sinä!

Helmikuun haaste kuuluu näin: ”Kuukauden ruokahaasteen teemana on helmikuussa sitrukset. Kokkaa siis jotain sitrusta sisältävää, ja jos haluat, jaa luomuksesti häshtägillä #kuukaudenruokahaaste. Tavoitteena on saada aikaan hyvää mieltä, yhteisiä kokemuksia ja jaettuja ideoita. Voit osallistua kuukauden ruokahaasteeseen Instagramissa, Facebookissa tai vaikka ihan vain omaksi iloksesi omassa keittiössäsi.” Kuukauden ruokahaasteen herättivät henkiin Hannan soppa ja Kokit ja potit -ruokablogi – syviä kumarruksia molempiin suuntiin!

veriappelsiiniceviche

veriappelsiiniceviche

Ihanan raikkaaseen ja värikkääseen veriappelsiiniceviche-reseptiin törmäsin internetin ihmeellisessä maailmassa, kun kehittelin kokattavaa kolmen ruokalajin illalliselle. Muokkasin sitä hieman omaan suuhun sopivaksi ja muutin mitat kotimaisiksi. Veriappelsiinit ostin tällä kertaa Hakaniemen hallin luomupuodista. Jos käytät tavallisia veriappelsiineja, muistathan pestä kuoren perusteellisesti ennen appelsiinin leikkaamista, sillä hedelmät on yleensä käsitelty myrkyllisillä säilöntäaineilla.

veriappelsiiniceviche

veriappelsiiniceviche

Reseptistä riittää neljälle alkupalaksi ja vähän useammalle vaikka tacojen täytteeksi tai maissinachojen kanssa syötäväksi. Kalaa voi kypsyttää limemehussa pidempäänkin, mutta varaudu kypsyttelemään sitä vähintään vartti.

Veriappelsiiniceviche

200 g tuoretta siikaa tai kuhaa
0,6 dl limemehua
nippu korianteria
1/4 fenkoli
1-2 veriappelsiinia
1/2 rkl oliiviöljyä
suolaa

Purista limemehu kulhoon. Pilko kala suuhun sopiviksi kuutioiksi ja upota limemehuun kypsymään. Anna kypsyä jääkaapissa vähintään 15 minuuttia. Leikkaa sillä aikaa fenkoli ohuiksi siivuiksi ja silppua korianteri pienemmäksi.

Ota kulho ja fileoi veriappelsiini sen päällä, jotta mehu ei valu hukkaan. Leikkaa molemmat päät irti ja kuori terävällä veitsellä kaikki valkoinen osa pois. Fileoi jokainen appelisiininlohko erikseen irti, niin että lohkoihin ei jää kalvoja.

Valuta limemehu kypsyneiden kalojen joukosta, lorauta paloille oliiviöljyä ja mausta suolalla. Lisää fenkoli ja korianteri. Sekoita, lisää tarvittaessa öljyä ja suolaa. Koristele veriappelsiinilohkoilla.

veriappelsiiniceviche

Tiesittekö muuten, että sesongissa ovat juuri nyt veriappelsiinien lisäksi puoliveriappelsiinit? En minäkään, mutta huomenna otan asiakseni etsiä kilon tai kaksi. Muutaman reseptinkin aion ehtiä kehittelemään, niin kauan kuin niitä riittää!

Tutustu myös muihin helmikuun ruokahaasteen resepteihin:
Gluteenittomat crepes suzette
Veriappelsiini gin tonic

Suolaan säilötty veriappelsiini


Nousevan auringon salaatissa maistuvat appelsiini ja mozzarella

Parisuhteen laatuaikaa – kolme ruokalajia kotikeittiössä

Loma loppui ja arki alkoi. Lipsahdimme liiankin nopeasti raivostuttaviin rutiineihin. Kännykkä kädessä käydään nukkumaan ja kapula kädessä myös herätään. Ryhti kärsii, niskaa särkee ja silmiä väsyttää. Päivätyön puurtamisen jälkeen kutsuvat sohva ja läppäri – blogihommat velvoittavat ja freelance-sähköpostit on pakko käydä läpi. Kahdeksan aikaan nostamme katseemme älylaitteista ja keitämme iltateet. On jokapäiväisen MasterChef Australia -annoksen aika.

Pötkötämme puoliksi päällekkäin ja ahdistumme, kun jäätelömassa ei jähmety tai kahvihyytelö hyydy ja iloitsemme, kun romahtanut kotikokki tsemppaa sittenkin ja voittaa itsensä lisäksi koko haastekilpailun. Mainoskatkoilla käsi hapuilee kännykkää. Sitten kutsuukin jo tyyny ja vuorokausi alkaa alusta. Missä liikunta, missä yhteinen tekeminen (telkkarin töllötystä ei lasketa), missä kokkaaminen, missä ainutkertainen elämä? Tämäkö muka on sitä parisuhteen laatuaikaa?

Perjantaina teimme korjausliikkeen. Saunan jälkeen pannulla sihisivät jättikatkaravut, sitruunamehu, inkivääri, chili ja valkosipuli. Kaadoimme itsellemme lasilliset rose-viiniä ja istuimme pöydän ääreen. Siis ruokapöydän. Ei sohvaa, ei kännyköitä, ei muitakaan ärsykkeitä. Vain me kaksi ja hyvä ruoka.

parisuhteen laatuaikaa

Lauantaina jatkoimme hyväksi havaitulla linjalla. Suunnittelimme kolmen ruokalajin illallisen kahdelle hengelle. Jotta laskeutuminen uudenlaiseen päivärytmiin kävisi pehmeästi, annoimme australialaisten kotikokkien innoittaa meitä. Alkuun koskemattomuuskaksintaistelusta tuttua sashimia ja pääruuaksi Gary Mehiganin perunafondantteja ja grillattua ahventa. Jälkiruoassa oli hyödynnettävä jääkaapin vihanneslokeroon unohtuneet raparperin varret, niinpä kotikeittiön masterchefit kehittivät raparperipiirakan inkivääri-crumblella.

Kun minä lähdin lähialepaan, mies kiersi Hämeentien etnisten kauppojen kautta. Kaffirlimen lehdet ja korianteri juurineen löytyivät helposti, mutta Yuzu-hedelmän mehu esitti vaikeasti tavoiteltavaa. Kaikki kauppiaat pyörittelivät päätään ja yksi vinkkasi, että Itäkeskuksessa saattaisi mahdollisesti olla ehkä. Emme lähteneet tarkistamaan huhun paikkansapitävyyttä vaan korvasimme yuzumehun internetin ohjeiden mukaan limen, mandariinin ja sitruunan mehulla suhteessa 1:1:1.

ahven

Kalat haettiin kaupungin parhaasta kalakaupasta, Tukkutorin Kalasta. Keskustelimme kalakauppiaan kanssa pitkään tonnikalan eettisyydestä ja päädyimme lopulta Inarinjärvestä pyydettyyn siikaan, josta tulisi loistavaa sashimia. Pääruuaksi kaavaillut ahvenet olivat niin muhkeita, että yksi sai riittää täyttämään molempien vatsat.

Alkupalalautaselle aseteltiin siis oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla nopeasti maustettua ohuen ohutta inarinjärven siikaa, avokado-korianteripyreetä, kevätsipulisiivuja ja kastiketta, jonka pohjana oli siian perkuujätteistä keitetty liemi. Alkuperäisen ohjeen lehtikaalisipsien sijaan paistoimme sashimin seuraksi jääkaapissa jo pitempään majaillutta mustakaalia. Pipertäminen palkittiin, sillä ihan hetkeen en ole vastaavaa makuelämystä ravintolassakaan eteeni saanut. Sommelierin taidoissa olisi tosin ollut toivomisen varaa. Satunnaisesti valittu Gewürztraminer maistui sashimin kanssa lapsuuden sormiväreille, yyh.

sashimi siiasta

Vaikka resepti ensi hätään vaikuttaa monimutkaiselta, se ei sitä millään muotoa ole. Kastiketta tulee alla olevasta määrästä suhteettoman paljon sashimiin verrattuna, joten ohjeen voi myös puolittaa. Maistele silloin, että suhteet pysyvät oikeina.

Sashimi Inarinjärven siiasta kahdelle

Yksi tuore siika
laadukasta oliiviöljyä
suolaa ja pippuria

Kastike:
1/4 dl rypsiöljyä
Siian ruodot ja pää pilkottuina
1 tl raastettua inkivääriä
1 murskattu valkosipulinkynsi
3 kaffirlimen lehteä
nippu korianterin varsia juurineen
1/2 dl soijaa
1/4 dl kalakastiketta
1/2 dl vettä
1 rkl punaista currytahnaa purkista
1/2 dl yuzumehua (tai mandariinin, limen ja sitruunan mehua yhteensä)
(suolaa)

Avokado-korianteripyree:
1 avocado
nippu korianteria
1/2 sitruunan mehu
1/2 dl vettä
suolaa ja valkopippuria

Koristeluun:
Musta- tai lehtikaalisipsejä
kevätsipulia ohuina siivuina

Fileoi siika ja poista ruodot tai pyydä kalakauppiasta tekemään nämä työvaiheet. Muista pyytää pää ja ruodot mukaan, jotta voit keitellä niistä maukkaan kastikkeen. Nosta fileet jääkaappiin odottamaan. Paista roippeita pannulla öljyssä 8–10 minuuttia, lisää sitten inkivääri, valkosipuli, korianteri ja kaffirlimen lehdet. Pyöräyttele näitä pannulla minuutin verran ja kaada joukkoon soija, kalakastike, vesi ja currytahna. Anna kiehahtaa ja keitä minuutin ajan. Ota sitten pannu pois levyltä, laita kansi päälle ja anna makujen tasaantua 10 minuuttia. Siivilöi kastike, lisää yuzu-mehu ja tarkista suola. Anna kastikkeen jäähtyä.

kastike sashimille

Surauta avokado, korianterinlehdet, sitruunamehu ja vesi sauvasekoittimella tasaiseksi pyreeksi. Jos haluat, voit vielä paseerata pyreen siivilän läpi. Mausta suolalla ja myllystä rouhitulla valkopippurilla. Paista musta- tai lehtikaalinpalat runsaassa öljyssä rapeiksi ja pilko kevätsipuli ohuiksi viipaleiksi.

Leikkaa siikafilee 45 asteen kulmassa mahdollisimman ohuiksi paloiksi. Valuta päälle hieman hyvää oliiviöljyä ja pyöräytä pippuri- ja suolamyllystä muutama kierros. Nostele lusikalla avokado-korianteripyreetä lautasille, asettele sashimipalat nätisti pyrepilkkujen väliin ja nostele kalapalojen päälle sipulia. Koristele musta- tai lehtikaalilla. Valuta vielä lopuksi lusikalla jäähtynyttä kastiketta jokaisen kalapalan päälle. Avot, kolmen tähden michelin-annos on valmis!

ahven grillissä

Pääruuan ahvenen ja lisäkkeet voit grillata makusi mukaan, meillä kalan kaverina oli sitruunaa, timjamia ja kirsikkatomaatteja. Perunafondantit tehtiin MasterChef-Garyn oppien mukaan. Helppoa sekin, tarvitaan vain perunaa, voita, timjamia, vettä ja kanalientä.

raparperi-valkosuklaapiirakka

Raparperipiirakka pyöräytettiin yksinkertaiseen pohjaan, johon saatiin piilotettua myös kaksi kuukautta vanha, mutta edelleen täysin käyttökelpoinen kermaviili. Piirakan päälle kaipailimme jotain rouskuvaa, joten sekoittelin muscovado-sokerista, voista, raastetusta inkivääristä, neljänviljanhiutaleista ja vehnäjauhoista muruseoksen, jonka ripottelin päällimmäiseksi. Taikina nousi leivinjauheen ja soodan voimin niin hyvin, että se peitti lopulta viettelevästi alleen sekä valkosuklaan että suurimman osan raparpereista.

Raparperi-valkosuklaapiirakka

1/2 dl öljyä
purkillinen kermaviiliä
1 kananmuna
1 dl ruokosokeria
3 dl luomuvehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl soodaa
1/2 tl suolaa
100 g valkosuklaata
400 g raparperia

Inkivääricrumble:
2 rkl pehmeää voita
1/2 dl ruokosokeria
1 tl raastettua inkivääriä
1/2 dl neljänviljanhiutaleita
1/2 dl vehnäjauhoja

Lämmitä uuni 180 asteeseen. Paloittele raparperi ja valkosuklaa pieneksi. Sekoita kaikki taikinan ainekset nopeasti tasaiseksi ja kaada voideltuun irtopohjavuokaan. Heittele pinnalle raparperit ja valkosuklaapalat. Tee crumble ja ripottele se mukaviksi sattumiksi raparperien päälle. Paista uunissa noin 35 minuuttia, piirakka on kypsä kun taikina ei enää tartu tulitikkuun kypsyyttä kokeillessa. Tarjoile sellaisenaan tai annostele kylkeen vaikka vaniljajäätelöä.

raparperi-valkosuklaapiirakka

Meille yhdessä kokkaaminen on parisuhteen laatuaikaa, jota ei oikein voi korvata millään. Viihdymme keittiössä, maistelemme kastikkeita, sovellamme ja säädämme, testaamme makuhermoja, analysoimme käsiemme jälkeä ja mietimme jo pöytään istuessa suunnitelmia seuraavalle kerralle. Ei-niin-anonyymit introvertit insinöörit kokoontuvat keittiöön viimeistään ensi viikonloppuna. Pastakone on jo kaivettu kaapin perältä, mutta seurueen koko on vielä avoinna, tarkkailkaa siis viestintävälineitänne.

parisuhteen laatuaikaa

Jäitkö miettimään miten liikunnan kanssa kävi? Sunnuntaina suunnistimme metsään, seurasimme pitkospuita ja kompastelimme juurakoihin viisi ja puoli tuntia. Lupaamme pyhästi, ettei tämä jää tähän. Rutiineja on rikottava muulloinkin kuin viikonloppuna!