Unelmahommissa – uraopas, jonka sinäkin tahdot lukea!

Ahdistaa. Tuntuu siltä, että rintalastan päällä lepää satakiloinen betonipaino. Tunne on tuttu viime vuosilta, se on vakiovieras silloin, kun tekemistä on liikaa. Kun riittämättömyys saavuttaa huippunsa ja arjen tunnit loppuvat kesken.

Työjonossa on ruuhkaa. Kahden kirjan toimittaminen, kolmannen käännösprosessin valvominen, neljännen opuksen kirjoittajan motivoiminen, verkkokaupan ongelmien selvittäminen, kirjamessuosaston ja -ohjelman suunnittelu, somesuunnitelman viilaaminen ja sen täytäntöönpano taistelevat vuorokauden rajallisista minuuteista.

Siinä sivussa koetan puhkua ja puhaltaa lisää voimaa blogin kitkutellen palaviin liekkeihin, hioa sivuston tulevaa visuaalista ilmettä, suunnitella käyntikortteja, neuvotella blogiyhteistöistä, tehdä tarjouksia, visioida podcastia, pähkiä kotiravintolan ruokalistaa, vastata sähköposteihin, verkostoitua, kirjoittaa, päivittää, kommentoida, tykätä ja jakaa.

unelmahommissa kirja

Jäljelle jäävällä ajalla yritän tukea avioeron suossa rämpivää ystävää, ehtiä edes joka toisiin kuorotreeneihin, juosta tanssitunnille, hoitaa parvekepuutarhaa, matkustaa ja syödä hyvin tai edes riittävästi. Ja lukea kirjoja. Sellaisia, kuten Satu Rämön ja Hanne Valtarin Unelmahommissa.

Salamatkustaja– ja Lähiömutsi-blogien takaa tutut voimanaiset ovat kirjoittaneet oppaan, jonka jokaisen työuransa kanssa tuskailevan pitäisi lukea. Kun kirja kolahti postiluukusta, ajattelin vilkaista sitä hieman, selata sivun tai pari. Neljäkymmentä sivua myöhemmin havahduin. Seisoin edelleen keskellä keittiön lattiaa, enkä voinut laskea kirjaa käsistäni. Ahmin verotustietoutta, uratarinoita, budjettilaskelmia sekä yrittäjyyden huippuhetkiä ja pohjamutia. Samaistuin, liikutuin ja innostuin.

Työ ei tunnu työltä, pullasta poimitaan vain rusinat ja tahti määrätään itse. Intohimo lyö leiville ja päivittäin saa tehdä sitä, mitä rakastaa. Houkuttelevaa, eikö? Pikavoittoja Unelmahommissa ei lupaa. Sen sijaan se tarjoaa 352 sivua ajattelemisen aiheita, konkreettisia tehtäviä ja lukuisia tarinoita unelmahommien tekijöistä. En edes yritä pusertaa kirjan sisältöä tiiviiseen pakettiin, mutta muutaman neuvon rohkenen kuitenkin jakaa.

unelmahommissa kirja

Haaveile ja unelmoi. Mutta jos olet tosissasi ja haluat saavuttaa unelmasi, on niiden eteen ahkeroitava määrätietoisesti. Lyötävä välillä päätä seinään ja yritettävä uudelleen. Sohvaperunana lojumalla elämä ei muutu, eikä haaveista tule totta. Välttämättä. Sillä kyllä sohvaltakin käsin voi hoitaa unelmahommia. Riippuu siitä unelmasta.

Heitä rohkeusrotsi niskaan ja uskalla kokeilla. Saattaa olla, että epäonnistut, mutta mitä sitten? Jos ja kun kaadut, nouse ylös ja jatka matkaa. Näytä pitkää nenää niille tyypeille, jotka tulevat viisastelemaan ja ovat tietävinään paremmin. Ainakaan et jää harmittelemaan, kun ei koskaan tullut kokeiltua. Lujaa tahtoakin tarvitaan, sillä kultalusikoita jaetaan vain harvoille.

Älä sulje silmiäsi mahdollisuuksilta. Verkostoidu, vaikka se vaatisi mukavuusalueen ulkopuolelle astumista. Koko maailmaan ei tarvitse tutustua heti, kohtaa ihminen kerrallaan. Pidä häpeilemättä meteliä siitä, mikä sinua kiinnostaa. Et nimittäin voi koskaan tietää, milloin haaveesi kantautuvat oikeisiin korviin. Joku tuntee jonkun, jonka hyvä ystävä etsii juuri sinunlaistasi osaajaa tai innokasta oppijaa.

Vielä yksi asia. Jos ahdistaa, pysähdy hetkeksi. Älä polta itseäsi loppuun. Pidä siis huolta itsestäsi, myös unelmahommissa.

unelmahommissa kirja

Vuoden alussa tein tietoisen päätöksen ja jätin puolet päivätyöstäni. Hirvitti ja pelottikin. Kun tänään palasin lukemaan helmikuussa kirjoittamaani vuoden 2017 tavoitteiden listaa, hämmästyin. Neljässä kuukaudessa olen saanut aikaan paljon enemmän kuin osasin toivoakaan. Työstressistä johtuva ahdistuskaan ei enää ole kuukausitolkulla piinaava kuokkavieras, vaan selätettävissä oleva, ohimenevä olotila.

Yhdessä kirjan uratarinoista Linda Liukas kertoo omista idoleistaan. Hän mainitsee Steve Jobsin, joka aikanaan oivalsi, että katsomalla elämää taaksepäin voi todeta, että kaikilla päätöksillä, pienillä ja suurilla on lopulta ollut merkitystä. Samaistuin vahvasti, sillä kolme korkeakoulututkintoa, työpaikkojen muodostama ketju, rakkaat harrastukset, hurjatkin heittäytymiset ja uskaliaat askeleet, ne ovat johtaneet minut siihen, missä olen nyt. Kun katsoo kaukaa, näkee miten yksittäiset pisteet yhdistyvät kuvioksi. Punaiseksi langaksi, joka johdattaa eteenpäin. Kohti unelmahommia.

Joulukalenteri – luukku 12: joulun parhaat kirjalahjat

Kirjahyllyni pullistelee ja joka vuosi kiertoon lähtee kymmeniä kirjoja, jotta tilalle saadaan uusia. En ainakaan vielä osaa tarttua sähkökirjaan. Muutaman kerran olen yrittänyt, mutta aina on opus jäänyt kesken. Tässä asiassa olen varsin vanhanaikainen. Perinteinen kirja, kovakantinen tai pokkari, sitä minä suosin.

12. luukku

Painetun paperin tuoksu ja sen karheus sormien alla, suojapaperin alta paljastuva kluuttikangas ja selkään painetut kultaukset – kirja esineenä on kaunis ja käteen sopiva. Kahdeksansataasivuinen taivas, jonka kirjaimet tanssivat kellastuvalla paperilla, ottavat kädestä kiinni ja johdattavat maailmaan, jota eivät realismin rajoitukset määrittele.

Kirjan käyttöliittymä on täydellinen. Se ohjaa käyttäjäänsä alusta loppuun ilman hämmentäviä nuolia tai nappuloita. Sivu toisensa jälkeen kääntyy kuin itsestään, sivunumerot jatkavat juoksuaan ja kädet tuntevat koko ajan kuinka paksulti tarinaa on vielä jäljellä.

Kokoelma karttuu syksyn kirjamessuilla, mutta joululahjakirjojen hankinnan jätän aina marras-joulukuulle. Siihen on syynsä, sillä lähes kaikki kustantajat järjestävät joulun alla ystävämyynnin, jossa laatukirjallisuutta on kaupan polkuhintaan.

Alma ja Kristallipalatsi

Vuosi 2016 on ollut hieno kirjavuosi. Olen onnistunut saamaan käsiini useampia kerralla ahmittavia tiiliskiviä, upeita esikoiskirjailijoita ja täysin uusia tuttavuuksia. Viimeisimpinä mieleeni ovat jääneet Joël Dickerin Totuus Harry Quebertin tapauksesta, Hanna Weseliuksen Alma! ja Anna-Kaari Hakkaraisen Kristallipalatsi.

Dicker on pakkohankinta murhamysteerien ja erinomaisten tarinoiden ystävälle. Kirja on todella paksu, mutta sitä ei kannata pelästyä, juoni ja kirjaimet kantavat kyllä loppuun saakka, joka nitkauttaa lukijan äkkiarvaamatta sijoiltaan. Weseliuksen Alma! voitti ansaitusti Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon. Siinä on kirja, jonka jokainen kappale panee ihmettelemään, miten rikasta on suomen kieli ja miten taitavasti sitä voikaan käyttää. Hakkaraisen Kristallipalatsi on ehdoton ostos bloggaajalle. Kertomusta kuljetetaan eteenpäin useista näkökulmista, joista yksi on lifestyle-blogia kirjoittavan Doran.

kirjapino

Ja nyt seuraa pro-vinkki: tänään ja huomenna 12.–13.12. klo 10–19 Otavan kivilinnan kirjakaupassa Uudenmaankadulla kaikki kirjat (siis kaikki!) myydään puoleen hintaan. Ystävämyynnissä kaupataan paitsi Otavan myös Liken, Atenan, F-Kustannuksen, Moreenin, Nemon, Poesian, Siltalan ja Teoksen kirjoja.

Omaan koriini haalin huomenna ainakin Juha Itkosen Palatkaa perhoset, Miika Nousiaisen Juurihoidon ja Johannes Ekholmin Rakkaus niinkun. Myös Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjan uusin osa on pakko saada, samoin Riikka Pulkkisen viimeisin luomus. Leena Parkkista en ole vielä lukenut, on siis ehkä tutustuttava Säädylliseen ainesosaan, jossa ruoka on isossa roolissa. Isälle pakettiin kääritään perinteinen Sääpäiväkirja ja siskolle Solidaarisuuskalenteri.

joel dicker

Pyhinä kääriydyn vilttiin, sytytän kynttilät, kaadan itselleni pienen lasin portviiniä, käärin hopeaisesta paperista esiin levyn tummaa suklaata ja avaan lahjapinon ensimmäisen kirjan. Joulu, mikä ihana tekosyy!

Lomalukemista ja kirjatärppejä

Sade hakkaa ikkunaan. Ukkosen alasin jymisee jossain kaukana. On aika sytyttää takkaan tuli, vetää villasukat jalkaan ja ottaa käteen pinon päällimmäinen kirja. Seurana kupillinen hyvin haudutettua, höyryävää teetä tai lasillinen punaviiniä.

takkatuli

Poutapilvet heijastuvat järven peilityynestä pinnasta. Aurinkorasvaa on kulunut jo puoli purkillista. Laiturilla rantapyyhe ja kasa tyynyjä. Kannussa raparperimehua tai sangriaa ja jäitä. Sormet lehteilevät pokkarin karheita sivuja. Välillä on pakko heilutella varpaita viileässä vedessä.

riippumatossa

Riippumatto on viritetty saaren korkeimmalle kohdalle. Tuuli suhisee puissa ja viilentää auringon paahtamaa ihoa. Kaksi onnellista, jalat toistensa lomassa, lippikset silmillä. Sammalmättäällä kesken jäänyt dekkari.

Kesä on kirjaihmisen parasta aikaa. Lukuloma, kirjatoukan unelma. Aika pysähtyy, sirkat soittavat, pokkaripino hupenee.

kirjapino

Minun suositukseni kirjakesään ovat tässä. Valitse vapaasti tai lue vaikka kaikki.

Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe
Älä pelästy kirjan sivumäärää, sillä tarina kaappaa mukaansa ensimetreiltä. Erilainen näkökulma toisesta maailmansodasta lasten kertomana. Saksasta, Ranskasta, radioaalloista ja jalokivistä. Tämä on juuri sellainen opus, jota ei voi laskea käsistään ennen viimeistä sivua.

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys ja Lopotti
Välillä vähän karuakin kertomusta Kainuun maisemista ja seudun ihmisistä. Rakkaudesta, erilaisuudesta ja sukupolvien välisistä suhteista.

Ernest Cline: Ready Player One
Jos olit nörtti 1980–90-luvuilla, lue tämä. Äärimmäisen koukuttava ja ihanan paksu.

Jonas Hassen Khemiri: Kaikki se mitä en muista
Ruotsin arvostetuimman kirjapalkinnon voittaja, tämän kesän trendikirja. Omat tähteni kolme kautta viisi, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen, jo ennakkoluulottoman kerrontatavan vuoksi.

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
Mitä tapahtuu, kun maailmasta loppuu makea vesi? Rakastan hiukan nyrjähtäneitä dystopiakuvauksia, etenkin Itärannan ja Sinisalon kertomina.

Carl Ruiz Zafón: Tuulen varjo
Jotkut kirjat tekevät niin suuren vaikutuksen, että ne muistaa vielä 12 vuoden jälkeenkin. Tämä on yksi niistä. Seikkailu pölyisissä kirjavarastoissa – ystävyyttä, petoksia, väkivaltaa ja rakkautta juuri sopivassa suhteessa.

lopotti luvussa