Gluteeniton omenapaistos suolakinuskilla

Mikään etelän punaposki ei vedä vertoja kotimaiselle omenalle. Vanhempien puusta pudonnut omppu ei ehkä ole kaikkien kaunein, eikä sieltä kiinteimmästä päästä, mutta rakenne tai ulkonäkö eivät tässä kilpailussa ratkaisekaan, vaan tärkeintä on maku.

Sille tunteelle, joka valtaa ajatukset, kun puraisee syksyn ensimmäistä omenaa, ei ole sanaa, vaikka pitäisi kyllä ehdottomasti olla. Hampaat iskevät kiinni kuoreen ja suupieliin purskahtaa maukasta mehua. Rouskahtava ääni, jonka kuvitteleminenkin herauttaa veden kielelle. Pieni kirpeys, riemukas raikkaus ja sopiva happamuus kilpailevat kielen kärjellä ja huulet hamuavat jo seuraavaa suupalaa.

gluteeniton omenapaistos

Ei siis ihme, että hedelmäkorissa hehkuvat omenat hupenevat meillä hurjaa tahtia. Ne katoavat sellaista vauhtia, etten lokakuun loppuun mennessä ole ehtinyt leipoa edes yhtä omenapiirakkaa, enkä kokata ainuttakaan omenapaistosta. Yhden satsin uuniomenahilloa Annin ohjeella olen sentään saanut aikaiseksi.

Tämäkin Jotain maukasta -blogista bongattu omenapaistos on odottanut toteuttamistaan kohta kolme viikkoa. Ensin sitä piti kokata hääjuhlien jatkojen jälkiruuaksi, sitten yrittäjäystävien kokoontumisajojen iltapalaksi. Aineksetkin ostettiin kahteen kertaan, joten nyt kuivakaapissa majailee kaksi pakettia muscovadoa ja toinen mokoma ruskeaa sokeria. Omenat sen sijaan on syöty pois aikoja sitten.

gluteeniton omenapaistos

Viikonloppuna, kun edessä olivat 6 vuotta täyttävän siskonpojan syntympäpäivät, päätin vihdoin ottaa reseptin käsittelyyn. Alkuperäisestä ohjeesta poiketen omasta paistoksestani tuli gluteeniton ja laktoositon, jotta koko vierasjoukko voisi herkutella sillä.

Riippuen lajikkeesta omenoista saattaa irrota uunissa runsaastikin nestettä. Omenalohkojen lomaan voikin halutessaan ripotella hiukan gluteenittomia kaurahiutaleita mehua imemään. Maidon sijaan myös kerma käy, ja gluteenittomat jauhot voit korvata millä tahansa jauhoilla, jos gluteeni ei ole ongelma. Omenalajikkeella ei ole suurta väliä, minä upotin paistoksen kolmea eri lajia. Yksi niistä kulki keittiööni Raumalta asti, kiitos vaan Saana!

gluteeniton omenapaistos

Ja sitten hommiin:

Gluteeniton omenapaistos

4 isoa omenaa
3 dl mantelilastuja
100 g voita
1 dl ruokosokeria
1 dl tummaa muscovadosokeria
2 1/2 rkl gluteenittomia kaurajauhoja
3/4 dl laktoositonta maitoa, kermaa tai gluteenitonta kauramaitoa
ripaus suolaa

Pane uuni lämpiämään 200 asteeseen Paloittele sitten omenat. Kotimaisia omppuja ei tarvitse kuoria, riittää, että ne huuhtaisee hanan alla. Levitä omenapalat uunivuokaan, perinteinen pyöreä piirakkavuokakin käy.

Sekoita ja kuumenna kattilassa kaikki muut ainekset. Anna voin sulaa miedolla lämmöllä, väännä sen jälkeen nupit kaakkoon ja keitä kuorrutusta pari minuuttia.

Kaada kuorrute omenoiden päälle ja viimeistele gluteeniton omenapaistos ripauksella sormisuolaa. Paista uunissa n. 25 minuuttia tai kunnes omenat ovat pehmenneet ja mantelit saaneet kunnolla väriä. Anna jäähtyä hetken ja lusikoi päälle vaniljajäätelöä tai lorauta lautaselle vaniljaista kastiketta. Jos vuoan pohjalle jää kinuskia, voit nautiskella sen sellaisenaan tai vaikka puolukoiden kanssa.

gluteeniton omenapaistos

Gluteeniton omenapaistos suolakinuskitwistillä lunasti kerrasta paikkansa meidän keittiössä. Kirpeän makea suositus!

Kurkkaa myös seuraavat omenasesonkiin sopivat reseptit:
Mummoystävän omenapiirakka
Hävikkiviikon omena-salviapiirakka
Tarte tatin – se paras resepti?
Astetta hienompi omenamuru
Omenapaistos, joka kesytti kaaoksen

Rakas matkapäiväkirja!

Kustavi–Turku–Tampere–Seinäjoki–Soini–Karstula–Jyväskylä–Helsinki

Torstai 4.8.2016

11:30 Taivassalon liikenteen bussi starttaa Kustavin kirkonkylältä. Kyydissä on minun lisäkseni läpimärkiä saariston rengasreitin pyöräilijöitä ja muutama teini. En kehtaa snäpätä, koska teinit istuvat vain parin penkkirivin päässä. Mussutan dragstereitä ja katson maalaismaisemaa. Torkahdan, herätys oli tänään aikaisin. Sade jatkuu koko matkan, mutta Turussa paistaa aurinko.

Iniön aukolla sataa

12:58 Onnikka saapuu Turkuun kymmenisen minuuttia myöhässä. Heitän laukun selkään ja taivallan Humalistonkadulle Gaggui Kaffelaan. Ajattelin syöväni päivän toisen aamiaisen, mutta koska aikaa on vain 20 min, luovun ajatuksesta ja valitsen vitriinistä leivän ja lasillisen mehua. Lataan läppäriä ja kännykkää vartin. Vessan peilin paikalla oleva teksti ”You look pretty today” naurattaa, sillä tukka hapsottaa joka suuntaan ja muutenkin olen vielä mökkimoodissa.

13:45 Hyppään Turku–Tampere-linja-autoon ja otan esiin läppärin. Siirrän kuvat kamerasta ja luonnostelen Kustavi-postausta. Bussissa on väljää ja unettavan rauhallista. Istun väärällä puolella, aurinko paistaa suoraan näyttöön, mutta en jaksa vaihtaa paikkaa. Loppumatkasta pilvet alkavat kasautua, saderintama lähestyy. Googlaan Tampereen keskustan ruokapaikkoja, tekee mieli sushia.

dragsterit

15:55 Astun ulos bussista ja suuntaan suorinta tietä kohti rautatieasemaa. Matkalla törmään sushi-buffettiin, jossa ei ole ketään, mutta nälkä saa astumaan sisälle siitä huolimatta. Buffet on todennäköisesti lounaan jäljiltä, maksan silti kympin ja kerään lautaselle muutaman nigirin ja makin. Luen vanhaa Hesaria. Riisi on oudon makeaa, mutta menettelee.

16:42 Kävelen asemahalliin, tarkistan lähtölaiturin ja istun odottamaan. Ympärillä pyörii lauma japanilaisturisteja, mistäköhän he ovat tulossa ja minne menossa? Selaan instagramia ja laitan ystäville viestin: tulossa ollaan, junakin näyttää olevan aikataulussa. Hahmottelen mökkimenua ja teen kauppalistan. Väsyttää jo vähän, matkaa on tehty jo melkein 8 tuntia.

17:00 IC 27 Rovaniemelle lähtee raiteelta 1. Kipuan vaunun yläkerrokseen ja kaivan laturit kassista. Toivon, ettei viereistä paikkaa ole myyty, koska painavan laukun nostaminen ylähyllylle on hankalaa. Kirjoitan blogia ja säädän kuvien rajaamisen kanssa. Viereisellä penkkirivillä katsotaan elokuvaa, pitäisiköhän itsekin ostaa tuollainen kuulokeliitännän jakoplugi? Ennen Seinäjokea taivas tummuu ja alkaa sataa.

whatsapp

18:04 Etsin katseellani vastaanottokomiteaa, jota ei näy. Ehdin melkein sisätiloihin, kun näen sivusilmällä tutut kasvot. Halaamme pitkään. Vesisade on tauonnut.

18:15 Haahuilemme Citymarketin leluosastolla: erä lautapelejä vain 5 euroa! Mökkipeliksi valikoituu Hooop!-sammakkopeli 2–4 pelaajalle, ikäraja 7+, sopii meille. Ruokaosaston hyllyiltä etsimme ainekset aamiaiseen, savulohilettuihin, tuorehernekeittoon, pollo limonelloon ja rommikinuskiin. Ostan yhden saunasiiderin ja pussillisen pähkinöitä.

19:14 Alkupala vaatii proseccoa. Minimanin Alkon valikoima on yhtä rajallinen kuin Kustavissa, mutta onneksi Fiorellinoa on hyllyssä. Pohdimme kassarouvan kanssa sitä, voisiko ostoksistamme tehdä päätelmiä siitä, millaisia ihmisiä olemme. Yhdellä on korissa vain Kyrön lonkeroa, toisella puolikas rommipullo ja kolmannella skumppaa. Kaikkia naurattaa. Ulkona sataa taas.

19:35 Ohitamme Minimanin houkutukset ja starttaamme mersun moottorin. Eksymme hetkellisesti ja google mapsin mukaan olemme keskellä metsää, vaikka alla on asfalttia. Uusi Seinäjoen ohitustie on valmistunut. Sade yltyy ja ajonopeutta on pakko hidastaa. Soinin keskusta on hiljainen. Kauppa olisi auki vielä 5 minuuttia, mutta emme keksi mitään ostettavaa.

20:40 Käännymme hiekkatielle. Katson kelloa ja laskeskelen, että kohta matkaa on tehty 12 tuntia. Onneksi kohta ollaan perillä.

21:00 Mökin pihalla. Puramme kauppakassit, ensimmäinen pesällinen puita saunassa palaa jo. Iso-Punsalla tuulee ja sataa, lujaa. Pilvinen taivas pimentää maiseman. Syön puolikkaan banaanin, että jaksan saunoa.

mökkilaituri

22:13 Sauna on lämmin. Sataa, mutta ei enää niin kovaa. Lauteilla on hämärää, hiki helmeilee iholla ja puut kipinöivät tulipesässä. Vaihdamme reissukuulumisia, minä kerron mökkielämästä, he reppureissaamisesta Balkanin maissa. Uimaan ei tee mieli mennä, järvi on liian musta ja pimeä. Istumme saunan terassilla ja kuuntelemme, kun tuuli natisuttaa puita ja haavan lehdet läiskivät toisiaan vasten. Vastapäisellä mökillä palavat kaikki valot.

23:30 Iltapalapöytään katetaan viinilasit ja vanhaa leipää. Juustoa ja metukkaa, vähän kurkkua ja tomaattia. Hihittelemme Facebookin Tänä päivänä -muistoille. Isäntä lähtee turvaksi pimeyteen, pari viikkoa sitten on nähty karhun käpälän jälki sadan metrin päässä mökin pihasta. Huussin edessä kurnuttaa iso sammakko. Levitän sohvan ja petaan itselleni yösijan. Toivotan Helsinkiin hyvää yötä.

Perjantai 5.8.2016

10:40 Nousen ja hiippailen laiturille aamupesulle. Isäntäväki nukkuu vielä. Tuulee ja tummat pilvet purjehtivat järven yllä. Veden lämpötila on sama kuin ilman, 17 astetta. En uskalla uimaan.

aamutaivasvesilämpömittari

11:30 Aamiainen on katettu: voileipiä, kahvia, kananmunia, jogurttia, mysliä, ananasta ja banaania. Istumme pöydän ääressä pitkään, luemme lehteä, kirjaa ja nettihesaria. Kolmas kuppia kahvia. Lähetän pankkitädille tiedustelun tapaamisesta. Miia soittaa, puhumme yhteisistä suunnitelmista. Tutkailen lauantain matkustusvaihtoehtoja, Onnibus, Matkahuolto, VR?

13:45 Aurinko kurkistaa pilven takaa. Ryntään ulos kameran kanssa, mutta myöhästyn. Taivas on kuitenkin selkenemään päin. Poimin pihalta muutaman mustikan ja puolukan. Palaan sisälle, täytän japanilaisia ristikoita. Emäntä lukee, isäntä selaa somea.

puoliksi pilvessä

16:15 Lounas: pinaattilettuja savulohitäytteellä. Ulkona on lämmin, veneretki houkuttelee, mutta soutuveneen sähkömoottorin akku on tyhjä. Retki siirtyy parilla tunnilla etiäpäin.

keula kohti Hankakoskea

17:55 Vene työnnetään vesille, vaikka akku on vasta puolillaan. Onneksi on airot. Liikkuminen on lähes äänetöntä, kuin purjeveneessä lipuisi. Iso-Punsa on suojärvi ja rantojen maisemat ovat suoraan lappilaisilta hillasoilta. Kitukasvuisia mäntyjä, pieniä vaivaiskoivuja ja tuoksuvia suopursuja. Järveen laskeva Hankakoski on kuin toisesta maailmasta. Vaikutun. Puolet paluumatkasta suoritetaan miesvoimin. Mökeille on ilmaantunut elämää, saunojen savupiiput tupruttavat, koirat juoksentelevat pihoissa ja lapset ilakoivat rantavedessä. Työviikko on päättynyt.

suojärvi

soutuvene suolla

19:17 Hikinen soutaja lähtee saunan lämmitykseen. Valmistelen tuorehernekeittoa illallista varten. Emäntä tiskaa. Nautimme myöhästyneet satamaryypyt rommia.

satamaryypyt

19:48 Star Warsin käyrätorvistemmat kaikuvat mökin parvelta.

20:15 Lämpimän saunan tuoksuun en kyllästy koskaan. Jäähyllä ihailemme laskevan auringon värjäämäää pastellitaivasta. Kylmä siideri maistuu taivaalliselta. Nousen ja kiipeän takaisin lauteille. Saunan portaille jää sydämenmuotoinen jälki.

pastellinvärinen taivas

21:30 Laulujoutsen huutaa järvellä. Emme saa näköhavaintoa, mutta joutsenen laulusta inspiroituneena etsimme spotifysta vastikään menehtyneen säveltäjän Einojuhani Rautavaaran Cantus arcticus -teoksen tallenteen – konsertto linnuille ja orkesterille. En ole kuullut sitä koskaan aiemmin, liikutun ja melkein itken.

22:05 Illallinen on valmis. Tällä mökillä on työnjako on selvä: minä kokkaan, isäntäpari syö ja tiskaa. Alkukeitto on lusikoitu ja pollo limonellotkin katoavat tyytyväisiin suihin. Muikeista ilmeistä ja onnellisista huokauksista ei voi erehtyä. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Emäntä kaataa laseihin lisää skumppaa.

ananakset pannulla

23:10 Rommikinuskia* en ole kokeillut aiemmin, mutta kermasta, sokerista, voista ja rommista ei voi tulla mitään pahaa. Ei niin, tuli aivan järisyttävän hyvää! Niin hyvää, että jälkiruokakulhot nuollaan ja kattila kaavitaan viimeiseen pisaraan.

00:50 Korkkaamme mökkipelin. Parin viinilasillisen jälkeen säännöt ovat hepreaa, mutta yrittänyttä ei laiteta. Aikaa Rion olympialaisten avajaisten alkuun on vajaa tunti. Sammakot pomppivat ja katkovat siltoja takanaan. Kaadamme laseihin pienet yömyssyt. Minun sammakkoni selviytyvät voittajina maaliin.

hyvää yötä

01:45 Niki Juusela ja lakoninen naistoimittaja toivottavat meidät tervetulleiksi Rio de Janeiroon. Mökkitelkkari on postimerkin kokoinen, eivätkä jumppanumerot pääse oikeuksiinsa. Silmät ristissä istumme lattialla teeveen edessä ja tuijotamme maiden marssia stadionille. Bahrainin kohdalla luovutamme, huomenna tulee uusinta. Aamu alkaa jo valjeta ja uskallan yksin iltatoimilleni.

Lauantai 6.8.2016

10:30 Kello soi. Väsyttää. Liian monta lasia viiniä, liian myöhäiset olympilaisten avajaiset. Kahvinkeitin ruplattaa. Kotimatkalle pitäisi lähteä jo kahden tunnin kuluttua. Pakkaaminen on aina yhtä ärsyttävää puuhaa. Sää on puolipilvinen.

taivas

11:15 Syömme aamiaista. Googletamme kuka sytytti olympiatulen ja millainen oli öljytty mies, joka varasti yleisön huomion. Suomen urheilijoiden edustusvaatteet ihmetyttävät meitä. Vastarannan mökkilaiturilla liikkuu jotain valkoista. Tarkemmin katsottuna laiturilla seisoo hääpari täydessä tällingissä. Oi kesähäät!

12:20 Laukut odottavat jo eteisessä lähtöä. Kirjoitan vieraskirjaan ja toivon pääseväni tänne pian uudestaan. Laitan ripsiväriä ensimmäistä kertaa viikkoon.

kesävarpaat laiturilla

12.31 Ajamme kohti Karstulaa. Mökkitie on pitkä ja kulkee useiden soiden ohi. Kunpa olisi enemmän aikaa, jäisin poimimaan hilloja ja etsimään mäntymetsistä sieniä. Ison tien varressa on opasteita hääpaikalle, ovatkohan R ja I se mökkilaiturin hääpari?

13:07 Nostan automaatilta rahaa bussimatkaa varten. Talous on tiukilla, kun sapattivapaa lähenee loppuaan. Tämän kuun olen kuitenkin virallisesti kesälomalla ja viikon kuluttua normaali palkkapussi tipahtaa tilille. Onneksi.

13:20 Bussi Jyväskylään tekee lähtöä. Halaan ystäviäni ja kiitän lämpimästi. Tällä mökillä ja näiden ihmisten seurassa saan olla juuri sellainen kuin olen. Hapsottavissa hiuksissani ja lököhousuissani. Etsin varjoiselta puolelta tyhjän penkin ja suljen silmäni. Mietin mielessäni miten tästä kirjoittaisin. Keksin matkapäiväkirjaidean ja torkahdan hetkeksi.

14:50 Jyväskylän matkakeskuksella syön pekonihampurilaisen. Ostan evääksi mustikkajogurttia ja granolaa. Täytän vesipullon. Olen ostanut perjantaina netistä lipun Matkahuollon Jyväskylä–Helsinki-pikavuorolle. Matka kestää puoli tuntia pidempään, mutta on halvempi kuin Onnibussin vastaava.

jugurttieväät

15:10 Astun bussiin ja yllätyn iloisesti. Meitä on bussissa neljä. Matkan hintaan sisältyy Wi-Fi, USB-latausmahdollisuus, päivän sanomalehdet ja todella leveät istuimet. Tämähän on luksusta! Otan läppärin eteeni ja alan kirjoittaa.

19:06 Ohitamme Viikin. Puolen tunnin päästä olen kotona.

——–

*Rommikinuskikastike ja paistettu ananas (3 annosta)

kinuski:
1,5 dl kuohukermaa
1 dl valkoista sokeria
0,5 dl muscovadosokeria
25 g voita
1 rkl tummaa rommia

paistettu ananas:
n. 1/3 tuore ananas
nokare voita
vähän sokeria

Pilko ananas sopiviksi suupaloiksi. Aloita sitten kinuskin keittely. Kaada kattilaan kerma ja sokerit ja anna kiehua, kunnes kinuski sakenee (n. 15 minuuttia). Varo, ettei homma karahda kiville eli ota pohjaan. Sekoittele siis useasti. Kinuskin tekeytyessä laita pannulle nokare voita ja lado ananaspalat päälle. Ripottele niille vähän sokeria. Seuraile paistumista ja käännä, kun palaset ovat saaneet väriä. Ota kinuskikattila liedeltä ja lisää voita ja rommia. Sekoita tasaiseksi. Nosta ananaspalat jälkkärikulhoihin ja kaada perään kaikki pannulla oleva neste. Lusikoi päälle kinuskia. Vie kielen, vuorenvarmasti.

paistetut ananakset

Karkkipäivän suolainen kinuskikastike

En muista koskaan olleeni karkkilakossa. Popsin hyvällä omallatunnolla silloin tällöin suklaapatukan tai pari palaa tummaa suklaata. Rakastan salmiakkia, lakritsaa ja kirpeitä hedelmänameja. Turkinpippureista en tykkää, enkä muistakaan imeskeltävistä karamelleista, ne rikkovat kitalaen. Täytelakuja en ymmärrä. Viinikumit on nekin aika ällöttäviä. Suolainen kinuskikastike, siitä en sen sijaan voi saada tarpeekseni!

Kuopion mummolan naapurissa oli maailman isoin leikkipuisto ja sen vieressä kioski. Se oli sitä aikaa, kun irtarit olivat lasin väärällä puolella ja piti sormella osoitella, että 20 pennillä tuota ja markalla tuota toista. Silloin tutit maistuivat paljon paremmalle ja merkkaritkin olivat tuplasti isompia ja sitkeämpiä. Vasta vuosien jälkeen merirosvorahojen halkaisijaa pienennettiin, koska joku meinasi tukehtua niihin. Serkkujen kanssa tungettiin paketillinen Hubbabubbaa kokonaan suuhun ja jauhettiin sitä loppupäivä, kunnes nukkumaan mennessä asetettiin ne kirjahyllylle odottamaan aamua (yyh). Sallan mummolassa keittiön kulmakaapissa oli aina jemmassa suffelipatukoita ja Kuukkaselta ostettiin joka kerta rasiallinen suklaarusinoita. Joskus mummi osti Fazerin parhaita, mutta lapsen suussa niiden maut olivat outoja. Tykkäsin vain ruskeassa käärepaperissa olleesta Toscasta ja niistä jääkarhukarkeista.

suolainen kinuskikastike

Kotona meidän siskokatraan karkkipäivää vietettiin lauantaisin. Ison tavaratalon alakerrassa oli kassan yhteydessä ihmeellinen irtokarkkipiste, josta sai kauhoa itse pussiin jos jonkinlaista toffeekuutiota ja vaahtokarkkia. Jos karkkipussit ostettiin ruokakaupasta, niiden sisältö jaettiin tarkasti tasan keittiön pöydän ääressä. Jokaiselle ihan yhtä monta ja jos jäi yli, pistettiin ne puoliksi tai neljään osaan. Minä säästin omiani ja kun pienemmät olivat ahmineet kaiken, saatoin syödä omani siinä nenien edessä. Julmana isosiskona piilottelin myös suklaapatukoita patjani alla, ja sieltä sitten niitä nakersin muiden nuoleskellessa huuliaan.

Isona en ole karkkipäiviä harrastanut. Syön suklaata ja salmiakkia, jos siltä tuntuu, mutta muuta karkkia en kovin usein kotiin edes osta. Leffaan toki varustaudun isohkolla irtaripussilla, mutta yleensä en ehdi syödä edes neljäsosaa, kun tulee paha olo. Makeanhimon (harvoin) yllättäessä kokkaankin mieluummin jotain oikeasta sokerista kuin napostelen jättipussillisen keinotekoisilla makeutus- ja väriaineilla pumpattuja karamelleja. Tällä viikolla se jotain oli suolainen kinuskikastike ja jäiset puolukat, maustettuna Ensitreffit alttarilla -kauden ensimmäisellä jaksolla. Pala taivasta maan päällä.


Suolainen kinuskikastike

1 dl ruokosokeria
0,5 dl muscovadosokeria
2 dl kuohukermaa
50 g voita
sormisuolaa

Sulata kuumalla pannulla sokerit, paahda vähän, jos haluat tummemman maun ja sekoittele joukkoon kerma. Normisokerikin käy, itse tykkään käyttää valkaisemattomia sokereita, niissä on enemmän makua. Älä säikähdä, jos sokeri kiteytyy uudestaan kylmän kerman vaikutuksesta, se sulaa kyllä kun vähän kapustalla heiluttelet. Keittele hetkinen, kunnes kinuski on ihanan kullanruskeaa, eikä enää niin litkua. Lisää voi. Ripottele lopuksi päälle vielä sormisuolaa. Ota puolukat (tai karpalot) pakkasesta ja kaada päälle kinuskia. Jos jotain jää (as if), kaavi suolainen kinuskikastike purnukkaan ja nosta jääkaappiin. Käy seuraavina päivinä lusikoimassa salaa suoraan suuhun. Ommmmmm.

Jokaisessa lusikallisessa maistuu elämä, sen suola ja kirpeät hetket.