Onni on oma saari

Kun tilaisuus pienen kalastajatorpan vuokraamiseen käveli toukokuun lopulla vastaan, emme aikailleet. Miehellä oli lomapäiviä viime vuodelta rästissä ja minulla – noh, ei muuta kuin aikaa. Seuraavan viikon sääennuste oli hyvin kesäinen ja lämmin. Oli vain valittava lähteäkö ulkomerelle, vedettömään ja sähköttömään ympäristöön vai vähän lähemmäksi rannikkoa, vesijohtoveden ja sähkön ulottuville, mökkiin, josta oli soutumatka kyläkauppaan.

venevaja

Vaikka emme periaatteessa sähköstä tai juoksevasta vedestä haaveilleetkaan, tuntui makean veden roudaaminen mantereelta hieman haastavalta, etenkin kun liikuimme kaksipyöräisellä, emmekä omistaneet kokoon taitettavia vesikanistereita. Niinpä ulkoluoto jäi odottamaan seuraavaa kertaa ja kanisterien hankintaa.

Vuokraisännän kyyditettyä meidät veneellä perille, valinta osoittautui oikeaksi. Tiedättekö sen hetken, kun ihastuu johonkin ensisilmäyksellä? Kun tuntee välittömästi olevansa kotonaan? Intuitio huutaa, että tämä ihminen, tämä paikka, tämä on minun heimoani ja minun sielunmaisemaani. Sydän heitti rinnassa volttia, sillä mökki oli kuin meille varta vasten rakennettu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kolme laituria, joilla istuskella, onkia, pestä perunoita ja tiskata. Lännessä silokalliot ja näkymä aavalle merelle, idän puolella mökki ja huumaavan tuoksuvat syreenipensaat, kivenheiton päässä joutsenpariskunnan pesä. Pohjoislaidalla rantasauna, jonka laskeva aurinko värjäsi säteillään. Keskellä saarta, korkeimmalla kohdalla, puunoksaan viritetyt keinut ja täydellinen paikka riippumatolle. Venevajassa airot ja saunarannassa soutuvene. Joka kallion kolossa ruohosipulia ja suolaheinää. Viereisessä saaressa metsäkaurisperhe.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mökissä sisällä valoisa makuuhuone ja tupa, niiden välissä keittiö. Tuvassa tuolit eriparia ja nurkassa takka. Puisella patiolla merituulten harmaannuttama pöytä ja penkit. Uutuudenpunainen huussirakennus kulman takana, merinäköalalla tietenkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joka aamu avasimme makuuhuoneen verhot, pötköttelimme sängyssä hyvän tovin ja ihailimme käsittämättöntä maisemaa. Joutsenien aamurutiineja, tiirojen syöksyjä rantaveteen, lokkien pesintää, vesilintujen poikueita. Vesi oli tyyni ja aurinko liian kirkas juuri heränneiden silmiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Alkuun kaipailimme radiota, mutta pian huomasimme sen olevan tarpeeton. Luonto piti huolen äänimaisemasta ja hyvin pitikin. Haapojen lehdet havisivat, vesi ropisi kattoon. Pihalla tepastelevat lokit ja pesäpuussaan livertävät pikkulinnut riemuitsivat kesästä. Kauempaa väylältä kantautui veneen moottorin ääni. Jossain koira haukkui.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikka paikka hipoi täydellisyyttä, mökkirytmiin tottuminen otti aikansa. Hiljensin tietoisesti kaikki somekanavat ja pyrin välttämään netin selaamista silloinkin, kun mieleen tupsahteli kinkkisiä kysymyksiä. Kuinka pitkä on lokin elämä? Ovatko vesilinnut pariuskollisia? Mitkä lokkilajit olivatkaan rauhoitettuja? Mistä tunnistaa kalasääksen?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun vielä toisenkin päivän iltana käsi hamusi kännykkää, tajusin kehittäneeni itselleni jonkinlaatuisen addiktion ja pahan tavan. Loppuviikon kännykkä pysyi visusti käyttökiellossa, siitä katsottiin vain kelloa ja tarkistettiin päivittäinen sääennuste. Riippuvuus herätti ajattelemaan ja päätin määrätä itselleni somesäännöt, jotten lipsuisi samaan tilanteeseen uudelleen. Jotta olisin enemmän läsnä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Päivät seurasivat toisiaan samanlaisina, mutta kuitenkin niin erilaisina. Aamupala, lounas, päiväkahvit, illallinen ja iltapala. Sauna lämpesi, joskus kaksikin kertaa päivässä. Makasimme lämpimillä kallioilla nenä kiinni kirjassa. Uitimme varpaita 16-asteisessa vedessä ja heitimme talviturkit. Tuijottelimme riippumatossa poutapilviä ja päivittelimme lintujen reviiritaistelua. Kuuntelimme saunan lauteilla ukkosen jylyä. Saatoimme kuljeskella puoli päivää ilman rihman kiertämää ihan vaan koska voimme.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vieraskirjan mukaan vedet vilisivät ahvenia. Yritimme narrata kaloja, mutta siinä taisi käydä toisinpäin, sillä yksikään ei tarttunut tarjoiltuun matoon tai vieheeseen. Myöhemmin meille kerrottiin, että paikallisetkaan eivät ole pariin viikkoon saaneet kalaa yhtä pientä haukea enempää. Syyksi epäilivät merivirtoja ja lintuja. Kuulemma merimetsot ovat joinain vuosina ryövänneet kalavedet tyhjiksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Saariston ilmanala on arvaamaton. Merellä on aina vilpoisempaa kuin maalla, mutta meillä kävi tuuri. Lämpö nousi reilusti yli parinkymmenen asteen heti ensimmäisenä mökkipäivänä. Viimeinen vuorokausi oli viileä, mutta sekään ei haitannut. Takkatuli räiskähteli, letut paistuivat hellalla ja syli oli lämmin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ensimmäisen yhteisen mökkiviikon jälkeen unelma elää entistäkin vahvempana. Tätä me haluamme, tällaisessa ympäristössä tahdomme kesämme viettää. Vuokraisännän kanssa sovittiin jo pitkästä viikonlopusta elokuussa, tällä kertaa ulkoluodolla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Paluu kivikaupunkiin tuntui oudolta ja vähän masentavaltakin. Viikon hiljaiselon jälkeen jopa radion kuunteleminen aiheutti levottomuutta. Ikkunasta näkyy vain toinen kerrostalo ja joka paikka tuntuu olevan täynnä turhaa tavaraa. Pari taivaalla liitelevää kaupunkilaislokkia eivät täytä tyhjiötä. Kaipaan takaisin toimettomaan mökkimoodiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaksi reipasta kesärenkiä etsii siis tositarkoituksella vakituista vuokratupaa tai lainamökkiä viikoksi tai kahdeksi. Veden ääreltä, enintään parin tunnin ajomatkan päässä Helsingistä. Lupaamme niittää pihanurmen, hakata saunapuut ja muutenkin pitää kesäkotia hyvänä. Yhteydenottoja odotellessa korvaushoidamme itseämme Mustikkamaan poluilla ja Kalasataman asfalttirannoilla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mökkiunelmia

Jo ensimmäisillä treffeillä puhuimme siitä, kuinka olisi ihanaa omistaa mökki. Sellainen perinteinen, jossa vesi kannetaan kaivosta ja pihan perällä on pieni punainen ulkohuussi, jonka ovessa on sydämenmuotoinen reikä. Kaikki turha on karsittu pois, jäljellä on vain auringossa kimmeltävä vedenpinta, puulämmitteinen sauna, rantakalliot ja soutuvene. Pihalla itse muurattu hiiligrilli ja tuvassa keinutuoli. Mökin takana metsä, josta kerätään mustikat aamiaispöytään.

WP_20150804_11_22_17_Pro

Sateella luetaan peiton alla vanhoja aku ankkoja ja aikakauslehtiä. Illalla sytytetään öljylyhdyt ja keitetään puuhellalla kannullinen teetä. Pelataan korttia tai monopolia. Astiat tiskataan laiturilla, samassa paikassa missä uudet perunat pestään. Jonain päivänä soudetaan kyläkauppaan jäätelölle ja takaisin tullessa pysähdytään luodon kupeeseen mato-ongelle. Maataan kalliolla ja ahmitaan kirjoja, joita ei muuten ole aikaa lukea.

Palataan perusasioihin. Valmistetaan ruoka avotulella – grillataan, savustetaan ja loimutetaan. Jälkiruuaksi riittää lakupötkö. Saunotaan ja uidaan ja saunotaan ja sitten taas uidaan. Kuunnellaan kuikan huutoa ja käen kukuntaa. Nautitaan ehkä muutama saunaolut tai lasillinen kylmää kuohuvaa. Suljetaan puhelimet ja unohdetaan blogit, snäpit ja muu sosiaalinen media. Ollaan vaan.

WP_20150804_20_04_29_Pro

Suomi on täynnä hylättyjä tai hyvin vähäisessä käytössä olevia mökkejä. Vanhukset eivät enää jaksa ja seuraavaa polvea ei kiinnosta. Yksi niistä mökeistä on joskus meidän. Etsintää ei ole vielä aloitettu, mutta suunnitelma on selvä. Sitä ennen harjoittelemme mökkielämää muiden mailla.

Tänä kesänä olemme vuokranneet kokonaisen saaren. Pakkaamme moottoripyörän selkään viikon kamat ja ruuat ja ajamme Porvooseen. Perillä hyppäämme veneeseen, joka kuljettaa meidät seitsemäksi päiväksi kesäparatiisiin. Makuukamarin ikkunasta aukeaa aava meri, eikä naapureita ole. Hengitän syvään, katkaisen virran kännykästä ja laskeudun mökkirauhaan.

Ollaanko tämä kesä näin?

Loma! – se on täällä ja näkyy myös postausten tahdissa. En halua istua koneen ääressä etenkään silloin, kun aurinko paistaa ja kaupunki on täynnä koettavaa. Sadepäivätkin vietän mieluiten kylki kyljessä peiton alla, bonusseurana hyvä kirja ja irtokarkkipussi. Sallittakoon siis satunnainen blogihiljaisuus meille kaikille. Menkää tekin ulos, kesä ei odota!

taivas

Kaveriksi voitte ottaa vaikka termarillisen punaista juomaa.

Red Sangria (by NY Times)

1 pullo punaviiniä
1,5 appelsiinin mehu
1 sitruunan mehu
1 limen mehu
1,2 dl espanjalaista brandya (myös Jallu käy)
0,6 dl Triple seciä tai muuta sitruslikööriä
1 omena
1 päärynä
1 kanelitanko
puolikas pullo cavaa tai vaikka kuivaa siideriä (0,33 riittää)
jäitä

Punkkuna toimii erinomaisesti n. 8 euron espanjalainen Radio Boca (tämä ei ole mainos, viiniä vain sattuu olemaan omassa kaapissani ja rypäle on alkuperäisen reseptin suosittelema garnacha). Kuori ja pilko hedelmät, purista sitrusten mehu. Yhdistä kaikki muut ainekset paitsi skumppa/siideri ja anna muhia kylmässä ainakin 4 tuntia, yönkin yli voi makuja tasata. Lisää ennen tarjoilua jäät ja kuplat. Kielenvievää, tämäkin!

mopo

Tää jättää nyt blogin hetkeksi oman onnensa nojaan ja hyppää moottoripyörän pakkarille reilun viikon ajaksi. Pois alta risut ja männynkävyt!