Mökkirakkaus koetuksella

Pesukone pyörii ja eteinen on puoliksi purettujen laukkujen esterata. Takana on kahden viikon mökkiturnee itäisessä Suomessa. 1133 kilometriä ja neljä majapaikkaa. Ylämäkiä, alamäkiä, pitkiä suoria ja paljon mutkia.

Niskajärven laituri iltahämärässä

sateen jälkeen

kumpupilvet

tikkataulu

Tällä kertaa mökkirakkaus joutui koetukselle, sillä pieniä vastoinkäymisiä piisasi. Kolme ensimmäistä yötä itikoiden armoilla aitassa, jonka jokaisen hirren raosta ryömi lisää piinavasti iniseviä öttiäisiä. Ensimmäisen mökkiaamun kurkkukipu, joka yltyi viiden päivän kesäflunssaksi. Kuudentoista asteen lämpötila ja kova tuuli, joka tuntui vievän katon mennessään. Ukkonen ja kaatosade, joka kasteli kaiken. Kahden tunnin lämmityksen vaativa saunankiuas. Katiskasta karannut iso ahven. Kiukkuiset kusiaiset, jotka olivat vallanneet koko saaren. Epäilyttävästi sinilevää muistuttavan hiutaleiston ajelehtiminen rantaveteen. You name it.

peilikuva

sorsat Niskajärvellä

Sulkavan laituri

auringonottolaituri

Toisessa vaakakupissa painoivat henkeäsalpaava savolainen maisema, pitkät aamiaiset laiturilla, tyyni järvenselkä iltahämärässä, joutsenten kaihoisa laulu ja kuikan haikea huuto, mökin pihalta kerätyt kypsät mustikat, kylmä roseeviini ja avotulella itse tehty mökkiruoka. Huolella lämmitetyn rantasaunan lempeät löylyt. Hiljaisuus ja seura, jota parempaa en voisi kuvitella. Arvaatteko kumpi vaakakuppi vei voiton?

myrskylaituri

sorsat Sulkavalla

ulpukka

Oikein arvattu. Paluuta ei ole, sillä nähtävästi meidät on luotu mökkielämää varten. Ensi viikoksi etsimme vapaan mökin, hinnalla millä hyvänsä.

Bloggaaja kesälomalla

Déjà-vu – olemme vuokranneet saaren. Eri saaren kuin viimeksi ja tällä kertaa Savon sisävesiltä, mutta saaren kuitenkin, ja mökin. Jälleen on edessä ihanaa toimettomuutta, pitkiä yöunia, laiskoja aamuja, yksinkertaisia päiviä, valoisia iltoja. Lukumaratoneja, grillausta, souturetkiä, saunomista ja mielen ajelehtimista poutapilvien lailla. Kuikan huutoa ja käen kukuntaa. Kaukana kavala maailma.

köysi laiturilla

Janoan somepaastoa ja radiohiljaisuutta monella tapaa. Kaipaan kaupungin äänien taukoamista. Oman ääneni kuulemista ja läsnäolemista. Samaan aikaan haluaisin kirjoittaa teille, itselleni, maailmalle. Joka päivä, joka viikko. Olen saanut teistä monelta valtavan kannustavaa palautetta ja arvostan sitä enemmän kuin arvaattekaan. Alan vähitellen uskoa, että olen oikealla tiellä.

Haluaisin oppia kirjoittamaan niin, ettei jokaista lausetta tarvitsisi miettiä erikseen. Että teksti soljuisi kuin itsestään ja viheltelisi mennessään. Ettei tarvitsisi miettiä viidettä synonyymiä tai kirjoittaako aktiivissa tai passiivissa, menneessä vai tulevassa. Että voisi luottaa siihen mitä suusta pääsee ja sormista nousee.

vanhankaupunginlahti

Siksi pitäisi kirjoittaa joka päivä. Hankkia oikeanlainen rutiini. Uskaltaa antaa sanojen tulla ja mennä omia aikojaan. Olla takertumatta jokaiseen pilkkuun tai erikoiseen sanamuotoon. Voinko sanoa näin, kuulostaako tämä minulta?

Välillä olen toivonut, että sataisi vettä viikon verran. Että taivas olisi musta, eikä aurinko houkuttelisi saareen, uimaan, terassille ja piknikille. Että malttaisin pysähtyä kirjoittamaan.

varpaat lautalla

Tiedän olevani malttamaton. Haluaisin kaiken heti tässä ja nyt. Ja samalla tiedän, että hitaammin hyvää tulee. Vuokrasaari odottaa jo. Seuraavan parin viikon postaukset on kirjoitettu etukäteen ja niiden julkaisutahti on laiska kuin medestä humaltuneen mettiäisen lento keskikesän yöttömässä yössä.

kaiverrukset kalliossa

Ps. Tämä blogimerkintä on kirjoitettu puolessa tunnissa. Noin viidennesosassa siitä ajasta, jonka normaalisti yhden tekstin kirjoittamiseen käytän. Intuitiolla ja perstuntumalla, tuli mitä tuli. Kohdelkaa armollisesti ja jatkakaa lomaa, me kaikki olemme sen ansainneet. Hymyillään, kun kohdataan!

Lomalukemista ja kirjatärppejä

Sade hakkaa ikkunaan. Ukkosen alasin jymisee jossain kaukana. On aika sytyttää takkaan tuli, vetää villasukat jalkaan ja ottaa käteen pinon päällimmäinen kirja. Seurana kupillinen hyvin haudutettua, höyryävää teetä tai lasillinen punaviiniä.

takkatuli

Poutapilvet heijastuvat järven peilityynestä pinnasta. Aurinkorasvaa on kulunut jo puoli purkillista. Laiturilla rantapyyhe ja kasa tyynyjä. Kannussa raparperimehua tai sangriaa ja jäitä. Sormet lehteilevät pokkarin karheita sivuja. Välillä on pakko heilutella varpaita viileässä vedessä.

riippumatossa

Riippumatto on viritetty saaren korkeimmalle kohdalle. Tuuli suhisee puissa ja viilentää auringon paahtamaa ihoa. Kaksi onnellista, jalat toistensa lomassa, lippikset silmillä. Sammalmättäällä kesken jäänyt dekkari.

Kesä on kirjaihmisen parasta aikaa. Lukuloma, kirjatoukan unelma. Aika pysähtyy, sirkat soittavat, pokkaripino hupenee.

kirjapino

Minun suositukseni kirjakesään ovat tässä. Valitse vapaasti tai lue vaikka kaikki.

Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe
Älä pelästy kirjan sivumäärää, sillä tarina kaappaa mukaansa ensimetreiltä. Erilainen näkökulma toisesta maailmansodasta lasten kertomana. Saksasta, Ranskasta, radioaalloista ja jalokivistä. Tämä on juuri sellainen opus, jota ei voi laskea käsistään ennen viimeistä sivua.

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys ja Lopotti
Välillä vähän karuakin kertomusta Kainuun maisemista ja seudun ihmisistä. Rakkaudesta, erilaisuudesta ja sukupolvien välisistä suhteista.

Ernest Cline: Ready Player One
Jos olit nörtti 1980–90-luvuilla, lue tämä. Äärimmäisen koukuttava ja ihanan paksu.

Jonas Hassen Khemiri: Kaikki se mitä en muista
Ruotsin arvostetuimman kirjapalkinnon voittaja, tämän kesän trendikirja. Omat tähteni kolme kautta viisi, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen, jo ennakkoluulottoman kerrontatavan vuoksi.

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
Mitä tapahtuu, kun maailmasta loppuu makea vesi? Rakastan hiukan nyrjähtäneitä dystopiakuvauksia, etenkin Itärannan ja Sinisalon kertomina.

Carl Ruiz Zafón: Tuulen varjo
Jotkut kirjat tekevät niin suuren vaikutuksen, että ne muistaa vielä 12 vuoden jälkeenkin. Tämä on yksi niistä. Seikkailu pölyisissä kirjavarastoissa – ystävyyttä, petoksia, väkivaltaa ja rakkautta juuri sopivassa suhteessa.

lopotti luvussa