Suomen kesä – vaihteleva ja vähäluminen

Istuimme eilen ystäväni kanssa Mustikkamaan sillan kupeessa ja pohdimme maailman tilaa. Puheeksi tuli meneillään oleva kolea kesä – mikäpä muukaan, kun suomalaisia ollaan. Lööpit ovat julistaneet hurjia sademääriä ja kylmintä heinäkuuta miesmuistiin. Kuitenkin ilmatieteenlaitos raportoi vastikään, että hellepäiviä on ollut enemmän kuin viime kesänä. Lyhyt on ihmisen muisti.

laituri

Olen sääennusteiden suurkuluttaja. Seuraan silmä kovana sadetutkaa, vertailen Ilmatieteenlaitoksen ja Forecan ennusteiden eroja ja päivitän tabletille ladattua appia puolen tunnin välein. On ennusteiden alituisesta kyttäämisestä hyötyäkin. Moottoripyörällä liikkuessa on järkevämpää odottaa sadetutkassa näkyvän voimakkaan kuuron päättymistä kuin kastua kaatosateessa läpimäräksi. Ajoreitinkin voi valita säärintamien liikkeiden mukaan.

punaviiniä ja mökkiruokaa

Tänä kesänä sääkarttojen laatiminen olisi ilmeisesti vaatinut meteorologian opintojen sijaan kristallipallloa ja selvänäkijän taitoja. Ilosaaressa piti sataa perjantaista sunnuntaihin ja Saimaan aalloillakin oli määrä ukkostaa neljän päivän ajan. Sateiden sijaan paistoi aurinko. Joka ikinen päivä ja kuumasti. Muutama pisara tuli, mutta nekin öisin tai niin lyhyinä kuuroina, ettei sadekamppeita edes ehtinyt kaivaa esiin.

Jos minulta kysytään, kesä on mielentila. Kesäloma ei ole ilmoista kiinni ja rentoutua voi vaikka sataisi rakeita viisi päivää putkeen. Kirjaan voi tarttua pilvipoudalla, metsässä kuljeskella kostealla kelillä ja mölkkyä pelata 10 asteessa, kunhan päällä on untuvaa ja jalassa villasukat. Sisäisestä villapaidastakin saattaa olla apua.

mölkkyturnaus

Etenkin mökillä mieleni saavuttaa tilan, jossa vallitsevalla säätilalla ei ole mitään merkitystä. Jos tummat pilvet pimentävät taivaan, sytytetään kynttilät, poltetaan muutama pesällinen puita takassa ja nukutaan päiväunet pisaroiden ropistessa kattoon. Jos paistaa aurinko, loikoillaan kirjapinon kanssa lepotuolissa tai laiturilla ja lillutellaan varpaita linnunmaidossa. Pääasia on, että ollaan mökillä, kaukana kivikaupungista ja ahdistavista aikatauluista. Sitä paitsi mikä olisikaan parempi grillauskeli kuin 16-asteinen pilvipoutainen päivä. Ei liian kuuma, eikä liian kylmä, siis juuri sopiva sää hengailla hehkuvien hiilien äärellä.

lukulomalla

Saunakin lämpiää, oli keli mikä tahansa. Mitä kylmempi ulkona, sitä lämpimämmältä järvivesi tuntuu. Parhaassa tapauksessa käy niinkuin meille kesän ensimmäisellä mökkiviikolla. Vettä tuli taivaan täydeltä, mutta vilvoitellessa viileässä vedessä pilvet lipuivat auringon edestä ja tumman taivaankannen väritti tuplasateenkaari.

aurinko paistaa ja vettä sattaa

Oli pakko kirmata pihan poikki hakemaan sisältä kamera ja sen suojaksi sadetakki. Onneksi kukaan ei ollut näkemässä, kun alaston bloggaaja kyykisteli keltaisen vahakankaan alla omituisissa asennoissa ja koetti saada ikuistettua mielettömän sääilmiön. Ilman koleuden huomasi vasta saunan lauteille palattua. Veri kohisi suonissa, kuin avannossa olisi käynyt.

aurinko paistaa ja vettä sattaa

Mustikkamaan lämpimillä rantakallioilla oivalsimme pian olevamme samalla sääkartalla. Kummallekaan ei ole väliä sataako vai paistaa, jokaiseen keliin löytyy kyllä lomatekemistä. Hyvän sään perään haikaileminen ja koleasta kesästä mielensä pahoittaminen vie vain turhaa aikaa ja energiaa, jonka voisi käyttää murehtimisen sijaan vaikka roadtripin suunnitteluun tai sateisen päivän museokierrokseen.

tuplasateenkaari

Tällä hetkellä istun Etelä-Pohjanmaalla, suojärven rannassa. Mökissä on lämmin, ulkonakin 19 astetta, mutta järveltä puhaltaa kylmähkö tuuli. Puen päälleni villapaidan ja vedän jalkaan lainasaappaat. Mustikat ovat alkaneet kypsyä, poimin perintökahvikuppiin maistiaiset ja istun terassin rappusille aurinkoon. Suomen kesää on jäljellä vielä ainakin puolitoista kuukautta. Lomalainen aikoo nauttia jokaisesta päivästä, satoi tai paistoi.

Ensimmäinen lomapäivä – suorituspaineita ja sielunmaisemia Uunisaaressa

Päätä särkee ja silmiä kirvelee. Olen nukkunut huonosti tämänkin yön. Aamuyöstä havahduin useamman kerran miehen kuorsaukseen, enkä saanut unta sen jälkeen. Ensimmäisen loma-aamun auvo on jonkun muun makuuhuoneessa, täällä makaa vain kiukkuinen ja työputken väsyttämä nainen.

Suunnitelma ensimmäiselle lomapäivälle oli selvä. Heti herättyämme fillarit alle ja hitaalle aamiaiselle Kankurinkadun Levainiin – jumalaisesta hapanjuurileivästään tunnettuun, uuteen kahvila-ravintola-baariin. Sitten piknik-eväät kainaloon ja täksi kesäksi avattuun Isosaareen koko päiväksi. Täydellinen kesäpäivä! Kuten arvata saattaa, väärällä jalalla alkanut aamu ei todellakaan jatkunut suunnitelmien mukaan.

kalliot sielunmaisema

Joku toinen olisi ehkä ottanut selvää käytännön asioista aiemmin, mutta ei, en minä. Tarkistan Isosaaren lautan aikataulut vasta samana aamuna. Äimistyn, sillä saaren maanantaipäivät on varattu golfille, eikä lauttaan pääse ilman 65 euron pelimaksua. Siis varattu golfille? Lajille, joka tinderkuvissa sai minut painamaan punaista rastia välittömästi. Kuka sitä edes enää harrastaa? Ilmeisesti aika moni, vaikka kukaan kaveripiirissäni ei golfariksi tunnustaudukaan.

Okei, ei siis Isosaareen. Pihlajasaaren väentungos ei houkuttele ja Suomenlinnakin tuntuu valjulta varasuunnitelmalta. Arvomme eri saarten välillä niin kauan, että nälkä kasvaa sietämättömäksi. Päätämme jättää Levainin väliin ja syödä aamupalaa kotona. Se siitä luksusaamiaisesta sitten.

Verensokerin kivuttua normaalilukemiin alkavat aivotkin raksuttaa. Hyppäämme pyörien selkään ja hurautamme sittenkin Levainin ovelle. Ostamme retkieväiksi täytetyt leivät ja pari pasteis de nata -leivosta. Enää puuttuvat mansikat ja kylmä piknikjuoma. Vuorimiehenkadun Alkon kylmäkaapeissa on jopa kolmee eri roseeta, kerrankin on mistä valita!

retkieväät

Mansikat suunnittelen ostavani Caruselin edustalla olevasta irtomyynnistä. Paitsi että kun kurvaamme fillareilla paikalle, myyntipiste loistaa poissaolollaan. Koska määränpääksi on valikoitunut Uunisaari, päätän käydä hakemassa mansikat entisestä lähikaupastani Pietarinkadulta. Mies jää odottamaan Kompassiaukiolle, josta lautta Uunisaareen lähtee.

Jo kaukaa näen, että kaupan ovessa on iso lappu. Manailen mielessäni, mutta ei auta, putiikki on remontissa ja kiinni koko kesän. Suustani pääsee pari kirosanaa. Ei siis mansikoita ensimmäisenä lomapäivänä. Olkoon sitten niin.

lomapäivä uunisaari

Laiva kuljettaa meidät Uunisaareen. Mielessäni olen kuvitellut piknikviltin viereisen HSS:n saaren laakeille kallioille, mutta silta onkin suljettu. Tai ainakin sen molemmissa päissä on esteet, joiden yli pääsee kyllä kävelemään, kuten myöhemmin näen rohkeampien tekevän. Emme uskalla uhmata kieltoja, mutta onneksi löydämme lopulta vesirajasta riittävän suuren kolon, johon ei juurikaan tuule.

Tumma kivi on ihanan lämmin paljaiden säärien alla. Aallot lyövät rantakiville kohisten ja välillä muutama pisara lennähtää varpaille. Purjeveneet lipuvat ääneti selällä ja lokit pitävät konserttia yläilmoissa. Aurinko on korkealla ja niin kirkas, että silmiin sattuu. Mutta sielu lepää, viimeinkin.

ulappa sielunmaisema

Tämä on minun sielunmaisemani, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Aamupäivän ensimmäisen maailman ongelmat pyyhkiytyvät vaahtopäiden mukana kauas merelle ja hymy pyrkii suupieliin. Unohdan kameran olemassaolon ja sen, että tarkoitus oli ottaa kuvituskuvia blogiin. Jään tähän, vaikka loppuelämäksi. Kuuden viikon kesäloma saa alkaa.

Mökkiviikon seitsemän sattumaa

Mökillä sattuu ja tapahtuu. Miehen viimeinen lomaviikko vietettiin Asikkalassa, ilta-auringossa kylpevässä pienessä torpassa. Vaikka mökkivuorokausi etenee samalla kaavalla verkkaista vauhtiaan ja täyttyy lähinnä saunan lämmityksestä, laiturilla loikoilusta ja ruuanlaitosta, mahtuu mukaan myös yllättäviä käänteitä.

violetti taivas

1. Puhdas pieni järvi

Mökin sijainti pohditutti etukäteen. Pikkuruisen järven läpimitta oli vain parisataa metriä. Mitä, jos se onkin seisova, rehevöitynyt mutalammikko, jossa ei elä mikään? Kartta ei kertonut koko totuutta, sillä järven molemmissa päissä oli pieni joenuoma, joista vesi kulkeutui Päijänteeseen saakka. Näkyvyys oli pari metriä ja pohjahiekkaan oli kaivautunut järvisimpukoita. Lämpömittaria ei ollut, mutta valistunut arvaukseni on 24 astetta. Olimme osuneet paratiisiin.

lumme supussa

2. Sienet ja marjat

Ensimmäisenä iltana grillasimme paketillisen makkaraa. Siinä hiilloksen hehkua odotellessa otin muutaman askelen pitkin vanhaa, ruohottunutta tien pohjaa. Edessäni oli rykelmä kanttarelleja. Kun käänsin katseeni sivuun, silmät osuivat tatteihin. Mökkirinne oli mustanaan kypsää mustikkaa ja 30 metrin päästä huussin kulmalta alkoi vatukko. Ruokaintoilija alkoi välittömästi haaveilla kanttarellirisotosta ja mustikkapiirakasta.

sienet
näkymä saunan ovesta

3. Rantasauna

Sitten kun hankimme oman mökin, saunan tulee olla pystytetty nykyisten rakennusmääräysten vastaisesti aivan rantaviivalle tai korkeintaan viiden metrin päähän vesirajasta (kunhan pesuvesien imeyttämisestä on huolehdittu ympäristöä ja puhdasta järvivettä kunnioittaen). Saunasta järveen ja järvestä saunaan, siinä on agendaa riittämiin vaikka koko mökkiviikolle. Omalla mökillä uskoisin oppivani väistämään myös epäinhimilliselle korkeudelle laskeutuvia kattoparruja. Nimimerkillä hiukset takussa, koska harjaaminen tekee edelleen kipeää.

rantasauna
löylyhuone
saunan jälkeen

4. Rupikonna

Hyvin tuuletetussa puuceessa voi kohdata itikoiden ja kärpästen lisäksi muitakin luontokappaleita. Sillä kerralla kun reiästä tuijottaa kookas rupikonna, ei välttämättä tee mieli istua alas tarpeilleen. Kiljuminen ei tuota toivottua tulosta, niinpä tartun karikelapioon. Konna ei tee elettäkään, vaikka viskon sahanpurua, mölisen ja hakkaan huussin seiniä halolla. Mieskin lähti juuri kylille kauppaan. On pakko uskaltaa. Noustessani istuimelta eläin istuu edelleen paikallaan ja mulkoilee minua päälleen lennähtäneen vessapaperiarkin takaa. Onnea vaan, toivottavasti kärpässaalis on kärsimyksesi arvoinen.

vaaleanpunainen taivas
kalliolla

5. #avovesihaaste

Iltana eräänä istuksimme ilkosillaan laiturilla. Muilla mökeillä ei näy liikettä, sauna lämpiää eikä helteinen kesäpäivä vaatteita kaipaa. Kurkottelen juuri laiturin laidan yli, kun metsästä pölähtää paikalle vanhempi rouvashenkilö iloisesti tervehtäen. ”Anteeksi, tiedättekö mistä täältä pääsisi uimaan? Kun jokaisessa rannassa on mökki ja uimaan pitäisi päästä?” Peittelemme häveliäästi itseämme, minkä nyt käsillä kykenemme, emmekä tiedä, olemme vain vuokralla tässä. ”Minä haluan uida mahdollisimman monessa järvessä ja neljän edellisen rannoille tein jo turhan reissun, koska siellä oli mökkejä vieri vieressä”, sanoo nainen ja kahlaa jo grillipaikkamme vierestä rantaveteen. ”Minä ihan nopeasti vaan tästä käyn, onpa lämmintä vettä!” Myöntelemme hämmentyneinä ja pakenemme löylyihin. Olin lukenut pari päivää aiemmin Hesarista Johanna Vuoksenmaan avovesiuintiprojektista, ilmeisesti tämä täti oli ottanut haasteen vastaan.

koivu taipuneena veteen

6. Ilkeilevät ampiaiset

Himputti sentään, miten kiukkuisia ne loppukesästä ovat. Syöksyilevät sinne tänne kadonneen kuningattaren jättämässä tyhjiössä. Tunkevat suuhun, nenään ja viinilasiin, jopa kuollut kala ämpärissä kiinnostaa. Häiritsevät riippumatossa, laiturilla ja terassilla. Kuokkavierailevat jokaisella aterialla, änkeytyvät ruokalautasille ja leikkaavat terävillä leuoillaan palasiksi kaiken savukaloista ja sudenkorennoista lähtien. Jopa mustikat häviävät parempiin suihin. Sitten yksi niistä kävelee neuletakin hihaan, ei osaa enää takaisin ja paniikissa pistää kainaloon. Onneksi en ole allerginen.

kalassa

7. Ahvena

Viattomalla souturetkellä virveliin tarttuu iso ahven. Saatan jälleen hieman kiljahtaa, kun vapa taipuu ja körmyniska taistelee hetken vastaan. Kun pääsemme rantaan, minun käy saalista sääliksi. Kala on irronnut koukusta itsekseen veneeseen nostettaessa ja haukkoo nyt henkeään. Koska yhdestä raitakyljestä ei ateriaksi ole, eikä tämä yksilö saanut näkyviä vaurioita, päätän nostaa kaverin vapisevin käsin takaisin järviveteen. Lihakset ovat ymmärrettävästi hapoilla ja ahvena tyytyy heiluttelemaan eviään paikallaan ollen. Vähitellen se ui hitaasti kauemmaksi ja jatkaa toivottavasti eloaan vielä pitkään. Toisella lajitoverilla kävi hiukan huonompi mäihä, se päätyi pannulle ja lötköttelee nyt lomalaisten vatsahapoissa.

ahvena ämpärissä

Bonusraita: vanhat naistenlehdet!

Tämä oli vuokramökeistämme ensimmäinen, jonka hyllyistä löytyi edellisten asukkien jättämiä menaisia ja kodinkuvalehtiä. Olipa joukossa mökkiklassikko Alibikin, Seiskasta nyt puhumattakaan. Oli lähes koomista lukea vuoden 2014 lehdestä vastarakastuneesta Toni Niemisestä, jolla tätä kirjoitettaessa on jo uusi vaimo tai Janna Hurmerinnasta, joka eleli kyseisenä kesänä sinkkuna ja kertoi rakastuvansa aina vääriin miehiin tai Maria Kuusiluomasta, joka kolmen vuoden takaisessa lehdessä kertoi lopettavansa Kirjurinluodon kesäteatterin pyörittämisen, koska se vei kesällä kaiken ajan. Kannoin oman korteni kekoon ja jätin pinon päällimmäiseksi lehden, jossa sama nainen kertoo kuluvan heinäkuun olevan kiireinen, koska Kirjurinluodon kesäteatteri.

naistenlehdet hyllyssä

ps. Saatte vielä eteenne yhden mökkiruokaspesiaalin, sitten se aihe on tältä kesältä loppuun kaluttu.