Mittumaari mökkikeittiössä – juhannusmenu vuosimallia 2018

Muistan viime vuonna vannoneeni suureen ääneen, että seuraavaa juhannusta vietetään jossain muualla kuin kaupungissa. Mökkikuume taisi tehdä tuloaan jo silloin, ja tuntui siltä, että kaupunkijuhannus Kuudennen linjan tansseineen, Kivinokan kokkoineen ja holtittomasti päihtyneine juhlavieraineen oli nähty. Edellisestä järven rannalla vietetystä mökkijuhannuksesta oli jo kulunut vuosikymmen. Halusin takaisin yöttömän yön, peilityynen järvenpinnan, yöuinnin hiljaisuuden, lintujen laulun ja pikkutunneilla lämmitetyn savusaunan.

Asian eteen en tietenkään tehnyt elettäkään, sillä ajattelin, että kyllä elämä järjestää. Ja järjestihän se, vaikka viime tippaan jättikin organisoinnin. Koko kesän vuokramökki Rantasalmella on juhannuksen ajan vuokraemännän omassa käytössä, mutta mepä matkaammekin vanhan ystävän kutsumina Saimaan aalloille Anttolaan. Saareen, josta löytyy paitsi perinteinen sähkötön mökki, savusauna, palju, sekä erinomainen kesäkeittiö. Vesikin juoksee järvestä tiskialtaaseen.

peilityyni järvi

Selaillessani vuokramökillä vanhoja aikakauslehtiä, löysin avotakkojen ja omatalojen seasta yhdeksän vuotta vanhan Viini-lehden. Ruoan ja viinin yhdistämiseen erikoistunut numero piti sisällään grilliherkkuja sekä ohjeet omatoimiseen suklaan ja viinin tastingiin. Nappasin aviisin mukaani ja päätin kokeilla ainakin muutamaa sen resepteistä, ehkäpä järjestää myös yllä mainitun maistelun. Etenkin, jos juhannus joudutaan viettämään sisätiloissa.

sitruunainen graavisiika

Juhannusmenua hiotaan siis vielä, mutta todennäköisesti se koostuu seuraavan kaltaisista kesäklassikoista – yksinkertaisista ja helpoista, mutta ah, niin maistuvista. Poimi listasta omat suosikkisi ja taio yhdessä perheen, ystävien tai suvun kanssa juhannuksen juhlapöytä. Jos juhlit yksin tai kahdestaan, suosittelen kokeilemaan ainakin sitruunaista graavisiikaa ja uusia perunoita. Vaikka resepti on tuttu jouluisesta kalapöydästä, se sopii erinomaisesti myös keskikesän kohokohtaan.

Juhannusmenu 2018

Mansikkagazpacho ja basilikakreemi

Sitruunainen graavisiika

Halstratut tai paistetut muikut, ahvenet tai pikkusiiat

Kevätsipuli-tsatsiki

Uudet perunat ja voi-sipulikastike

Savulohi ja kurkku-retiisisalaatti

Mintulla marinoitua ananasta

Jos et omista halsteria, kalat valmistuvat hyvin myös muurikassa, pannulla, pellillä tai uunivuoassa. Kaikki muutkin ruuat ovat toteutettavissa kaikenmoisissa keittiöissä, sisällä tai ulkona. Sauvasekoitintakaan ei välttämättä tarvita, jos pienet mansikka- ja basilikasattumat eivät syöjiä haittaa. Joten ilmoista viis, vaikka juhannuksena räiskisi taivaan täydeltä kissankokoisia rakeita, ainakin ruoka on hyvää.

juhannusmenu mansikkagazpacho

Mansikkagazpachon ohjeen löysin samaisesta Viini-lehdestä. Mansikan ja basilikan liitto on loppuiäksi luotu, mutta suolaisena alkuruokana tämä yhdistelmä oli ainakin minulle uusi, mutta mielenkiintoinen tuttavuus. Minä kokeilin reseptiä pakastetuilla mansikoilla, jolloin keittoajaksi riitti 10 minuuttia. Juhannuksena tätä kuitenkin kokeillaan tuoreista suomalaisista mansikoista, kuten alkuperäisessäkin ohjeessa on tehty. Resepti on neljälle.

Mansikkagazpacho ja basilikakreemi

1/2 litraa mansikoita
1/2 sitruunan mehu
2 tl balsamicosiirappia
5 rkl sokeria
1/2 tl suolaa
ripaus jauhettua kardemummaa
2 dl vettä

Kreemi:
1 nippu tuoretta basilikaa
1 dl ranskankermaa
mustapippuria myllystä

Perkaa ja puolita mansikat. Pane kaikki gazpachon ainekset kattilaan ja keittele miedolla lämmöllä n. 25 min tai kunnes mansikat ovat täysin pehmeitä ja niistä on irronnut nestettä. Jäähdytä ja surauta sauvasekoittimella tasaiseksi. Anna gazpachon viilentyä kunnolla jääkaapissa. Minä aion kokeilla tätä myös valmiiksi kylmänä keittona, siis tuoreista mansikoista soseutettuna. Tekotapahan on samanlainen kuin smoothieissa, nyt kyseessä on vain suolainen soppa, joka ei aineksiensa puolesta vaadi kypsentämistä.

Tee ennen tarjoilua kreemi. Irrota basilikan lehdet ja sekoita ne ranskankermaan sauvasekoittimella. Voit myös silputa lehdet käsin ja sekoittaa ne ranskankermaan yksinkertaisesti sellaisenaan. Kaada mansikkagazpacho pieniin laseihin tai kippoihin ja valuta lusikalla keskelle kreemisilmä. Rouhi päälle vielä mustapippuria ja lusikoi menemään.

kevätsipuli-tsatsiki

Tsatsiki on meidän perheen ikuinen kestosuosikki. Sitä on tarjolla piknikillä, pääsiäisenä ja uutena vuotena – oikeastaan aina, kun haluamme herkutella. Suosion syy juontaa juurensa 90-luvulla Kreikan merellä vietetyille jokavuotisille lomaviikoille. Jokainen pikkukylä teki jugurttisoosin omintakeisella tavallaan. Niinpä mekin uskalsimme soveltaa alkuperäistä reseptiä ja sotkimme mukaan sesongissa olevaa kevätsipulia ja pienen palan raastettua inkivääriä, joka oli jäänyt yli edellisen päivän ruuasta.

Kevätsipuli-tsatsiki

2 dl paksua turkkilaista jugurttia
pieni pala tuoretta inkivääriä
2 valkosipulinkynttä
reilu 10 cm pätkä kurkkua
kevätsipulin varsi
ruohosipulia
oliiviöljyä
suolaa ja pippuria

Raasta ja valuta kurkku. Silppua valkosipuli, ruohosipuli ja kevätsipulin vihreä varsi. Raasta inkivääri. Sekoita jugurttiin valutettu kurkku ja sipulit, mausta suolalla ja pippurilla. Kaada päälle ennen tarjoilua hyvää oliiviöljyä. Syö kalan ja perunoiden lisukkeena tai vaikka sellaisenaan leivän päällä. Maistuu erityisesti tumman saaristolaisleivän tai ruisleivän kaverina.

juhannusmenu kevätsipuli tsatsiki

Näillä mennään, jos muuta ei keksitä. Vielä on neljä päivää aikaa selailla reseptiarkistoja, muotoilla juhannusmenua ja pitää peukkuja sille, että perinteinen juhannussää väistyy ja antaa tilaa auringolle. Jos kuitenkin suomen vähäluminen kesä pitää pintansa, täytyy pukeutua villapaitaan, kumisaappaisiin ja oikeaan asenteeseen. Sillä suomalainenhan juhlii, vaikka väkisin.

Halstrattua siikaa, uusia perunoita ja pieniä puhdetöitä

Istuessani jälleen kerran mökkimatkalla moottoripyörän tarakalla haaveilen muikuista. Rapeista, muurikassa paistetuista, pienistä muikuista. Kaarramme toiveikkaina Mikkelin Graanin kauppakeskuksen pihaan, riisumme kypärät, hanskat ja huput ja lompsottelemme ajokengissä markettiin. Kalatiski tuottaa kuitenkin pettymyksen. Vaikka omapa on vikamme, olemmehan auttamattomasti myöhässä. Muikut eivät kauaa tiskissä odottele, iltaseitsemältä ne ovat uineet vikkelämpien asiakkaiden ostoskärryihin.

tyyni järvi

Kalamyyjä ehdottaa silakoita, mutta eiväthän ne ole ollenkaan sama asia. Sinnikäs mies alkaa kysellä, miten olimme ajatelleet muikut valmistaa. Kun kerromme mökin kesäkeittiöstä hän ehdottaa, että kokkaisimme halstrattua siikaa. Kauaa ei tarvitse miettiä, sillä halstraamista emme ole vielä tänä kesänä ehtineetkään kokeilla. Myyty!

kivipuutarha

keittiöpuutarha

keittiöpuutarha

Ennen kuin päästään halstraushommiin, on agendalla muutamia puhdetöitä. Naapurissa asusteleva multamoguli on tuonut meille viikon aikana pari kuutiota multaa. Miehen rakentamat viljelylaatikot saavat ensin muovivuorauksen ja sitten syliinsä multalastin. Tomaatit, chilit, kesäkurpitsa, avomaakurkku, korianteri, minttu, salvia, rosmariini ja salaattifenkoli saavat uuden kodin laatikoiden uumenista. Eniten käytetyt yrtit, kuten persilja, tilli, basilika ja ruohosipuli istutetaan lähemmäksi keittiötä, kivillä reunustettuun matalampaan penkkiin, joka on sopivasti seisomakorkeudella. Samaan syssyyn kylvetään pari riviä salaattia ja rucolaa, ja toivotaan, että ne itävät itsekseen parin seuraavan viikon aikana, kun emme mökille pääse.

viljelylaatikot

viljelylaatikot

Hikeä pukkaa jo, vaikka päivä on pilvinen ja asteita mittarissa vain vähän päälle kymmenen. Mies testailee raivaussahaa ja trimmeriä, joka mökin perusvarusteita. Hyvin näyttää toimivan – eiköhän noilla vehkeillä saada tontti uuteen uskoon vielä tämän kesän aikana. Vieläkään ei päästä siikaherkkujen ääreen, sillä ensin pitää pestä terassi. Tai oikeammin osa siitä. Laudat ovat vuosien saatossa pikeentyneet pinnaltaan niin paksusti, että yksi pesukerta ja viiden litran biopesuaine eivät riitä mihinkään. Seuraavalla kerralla on ostettava suosiolla vähintään kaksi kanisteria.

halstrattua siikaa

halstrattua siikaa

Saunan uuniin tehdään tulet. On pakko pestä hiki iholta pois, muuten itikoilta ei saa mitään rauhaa. Muutama halko vielä klapeiksi, myrskytuulen riuhtoma aurinkotuoli käyttökuntoon ja muutamien muiden ruuvien kiristelyä, sitten päästään saunaan. Ja sen jälkeen viimein halstraamaan. Onneksi pikalounaaksi syötyjen lihalörtsyjen energia pitää mökkiläiset pystyssä vielä hetkisen.

halstrattua siikaa

Halstrattua siikaa, uusia perunoita ja voi-sipulikastiketta

Sopiva määrä pieniä siikoja
Tuoretta tai kuivattua timjamia
Sitruunaa viipaleina
Merisuolaa
Pippuria myllystä
Voita

Laita grilliin tulet ja tarkista, että halsteri on käyttökuntoinen. Meillä siitä puuttui saranat, mutta eipä hätiä mitiä, insinööri keksii kyllä keinon. Työkaluvajasta löytyi rautalankaa, jolla halsterinpuolikkaat sidottiin löyhästi yhteen. Jos haluat nauttia halstrattua siikaa uusien perunoiden kera, etenkin vanhanmallisen hellan nupit kannattaa vääntää kaakkoon perunoiden keittämistä varten jo tässä vaiheessa. Voi-sipulikastikettakin on hyvä alkaa keitellä, ennen kuin siioille tulee liian kuumat oltavat.

Huuhtele ja kuivaa peratut siiat. Rouhi niiden sisään suolaa ja pippuria, lisää jokaiseen oksa timjamia, sitruunasiivu ja muutama nokare voita. Lado siiat halsteriin ja purista kalat tukevasti sen sisään. Jälkiviisaana suosittelen halsterin öljyämistä ja sitruunaviipaleiden asettamista kalan ja halsterin väliin, jotta siika ei tartu nahastaan kiinni metalliin. Halstraa molemmin puolin, kunnes kalat ovat saaneet pintaansa kullanruskeaa väriä. Irroita kalat halsterista ja nauti.

halstrattu siika

Me kupsahdamme aterian ja parin viinilasillisen jälkeen reporankoina petiin. Seuraava päivä valaisee jo peilityynen järvenpinnan.

Kadonnut raastinrauta ja muita tarinoita mökkiläisen keittiöstä

Vuokramökin kesäkeittiön varustus on aina etukäteen mysteeri, eikä kaikkea viitsi roudata kotoa ihan vaan varmuuden vuoksi. Veitset ovat usein tylsiä, paistinpannut kuluneita, patalaput ovat kadonneet, viinilaseja ei ole, eikä kunnon pallovispilää varustukseen kuulu, sähköisistä vempeleistä puhumattakaan.

avotuli grillissä
kanavartaat lautasella

Niinpä järvestä noussut ahven fileerataan Marttiinin massiivisella puukolla. Majoneesia vatkataan sormet rakoilla, juusto ”raastetaan” pilkkomalla, porkkanat kuoritaan juustohöylällä ja kasvisliemikuutioiden puuttuessa kanttarellirisottoon tarvittu liemi keitellään itse niistä kasviksista, mitä kaapissa sattuu olemaan. Onneksi veitsenteroitin kulkee helposti mukana repun sivutaskussa.

sienet pannulla
risotto lautasella

Yksi asia löytyy aina ja se on mikro. Toinen, hiukan tarpeellisempi, on pullonavaaja. Niitä on ripusteltuna saunan ulkoseinään, pukuhuoneeseen, mökin terassille, grillikatokseen ja keittiön naulaan. Poikkeus vahvisti tämänkin säännön Sulkavalla, kun rantasaunan varustus oli puutteellinen. Minä kätevänä emäntänä yritin näyttää siskolleni, kuinka kruunukorkki lähtee kun sitä vähän kämmenpohjalla kopauttaa vaikkapa penkinkulmaa vasten. No ei lähtenyt kymmenennenkään yrityksen jälkeen, piti huutaa miehet grillikatokselta apuun. Muistoksi jäi mojova mustelma kämmenessä ja miehen hymähdellen antama lupaus opettaa, miten pullo oikeaoppisesti avataan.

siideri saunan rappusilla

Viimeisimmästä mökkikeittiöstä ei löytynyt raastinrautaa. Sen sijaan kaapissa komeili kokonainen kahviastiasto kuudelle, kolme foliorullaa, saman verran suolasirottimia ja aterimia vaikka naapureille jakaa. Parvekepuutarhan rehottavat basilikapuskat oli kuitenkin ennen reissua latvottu ja pakattu mukaan. Miettimättä sen pidemmälle ruokalistalle oli lisätty lounaspesto.

sitruunankuori silputtuna

Tutkittuani mökkikeittiön kaapit kolmannen kerran seisoin hämmentyneenä keskellä tupaa ilman raastirautaa ja sauvasekoitinta. Pohdin itsekseni kuka muka on päättänyt, että peston pitäisi olla sauvasekoittimella sileäksi surautettua? Miksi pesto ei voisi yhtä hyvin olla rakenteeltaan karkeampaa? Sitten ryhdyin tuumasta toimeen.

Sitruunalla höystetty pesto (2–3 mökkiläiselle)

Ruukullinen basilikaa (minä käytin kreikkalaista, genovalaista ja thai-basilikaa)
puolikkaan sitruunan kuori ja mehu
n. 1 dl pinjansiemeniä
2 valkosipulinkynttä
n. 1 dl oliiviöljyä
n. 1 dl parmesaania raastettuna
suolaa ja pippuria

Silppua basilika, valkosipuli ja pinjansiemenet, karkeusasteen valitset itse. Pese sitruuna ja raasta sen kuori tai jos raastinta ei ole, höylää perunankuorimaveitsellä tai vaikka juustohöylällä kuoresta isoja suikaleita ja silppua ne veitsellä ”raasteeksi”. Vältä sitruunan valkoista osaa, se tekee pestosta kitkerän. Purista puolikkaan sitruunan mehu. Raasta parmesaani samalla tekniikalla tai käytä valmista raastetta.

pestoainekset kulhossa

Laita nämä kaikki samaan kulhoon ja kaada päälle noin desi hyvää oliiviöljyä. Sekoita, mausta suolalla ja pippurilla ja anna makujen tasaantua ainakin puolisen tuntia. Keitä sopiva määrä pastaa ja kaada kastike valutetun pastan päälle. Kastikkeen ei tarvitse kypsyä, se lämpenee riittävästi kuuman pastan joukossa. Onnittele itseäsi, sait aikaan aterian välineinäsi vain leikkuulauta, veitsi, juustohöylä ja kattila.

pesto lautasella