Värikästä vegeruokaa ja parhaita kalareseptejä – katsaus kesäkeittiön kirjahyllyyn

*Kirjat on saatu kustantajilta pressikappaleina

Joka kevät kuljeskelen kirjakauppojen keittokirjahyllyillä ja hypistelen uutuusopusten kansia. Olohuoneeni nurkassa oleva keittokirjahylly on ääriään myöten täynnä, mutta haluan siitä huolimatta pysyä kärryillä siitä, millaisia paperille painettuja taideteoksia ruokamaailmassa syntyy. Selaillessani värikkäitä sivuja ja ruokahalua kiihdyttäviä kuvia heräävät haaveet omasta ruokakirjasta henkiin. Ehkä jonain päivänä minunkin hengentuotteeni päätyy uutuuskirjojen osastolle, eihän sitä koskaan tiedä!

vegesato värikästä vegeä

Kiinnostavimmista keittokirjoista pyydän kustantajalta pressikappaleet, jotta voin testata reseptejä ja arvioida niiden käyttökelpoisuutta omasta näkökulmastani. Pakkaan parhaat opukset mukaan mökille ja selailen niitä lasiverannan lämmössä. Viime kesänä ihastuin silmittömästi Liemessä-blogista tutun Jenni Häyrisen ja Viimeistä murua myöten -blogin Saara Atulan Brunssikirjaan sekä Lotta Viitaniemen blogin mukaan nimettyyn Syötävän hyvät -salaattikirjaan, joista molemmista kokkasin lukuisia kertoja. Molemmat ansaitsevat paikkansa mökkihyllyssä tänäkin kesänä. 

Kesällä 2019 loppusuoralle selviytyivät Sanna Autereen ja Sanna Peurakosken viehättävä Vegesato, Ninarose Maozin ja Robert Segerin kokoama Värikästä vegeä sekä Peggy Thomasin vähän perinteisempi Parhaat kalareseptit. Kovin montaa ruokaa en kirjoista ole vielä ehtinyt kokkaamaan, mutta sen verran kuitenkin, että voin hyvin seistä opusten takana ja vinkata niistä myös muille.

Vegesato – maailman parhaat maut satokauden kasviksista (vegaaninen)

Kahden Sannan kirjoittama Vegesato* on kesän kolmesta suosikista kompaktein. Sivuja on 135 ja reseptejä 78. Se on samalla sekä kirjan vahvuus että heikkous. Opus on jaettu neljään osaan vuodenaikojen mukaan, oikea satokausi on siis helppo löytää, mutta reseptejä ei ole kovin montaa per satokausi. Kirja on tekijöidensä näköinen, joten sen kaikki reseptit ovat vegaanisia.

vegesato

Vegaanius tosin paljastuu vasta ohjeita selatessa. Tieto on toki kirjattu myös takakannen viimeiseen lauseeseen, mutta hakusessa olisi vegaaninen keittokirja, en välttämättä osaisi tarttua tähän. Toisaalta on hyvä, ettei Vegesato tee tästä numeroa, sillä suurempien kaupunkien kuplan ulkopuolella v-sanakannessa saattaisi herättää enemmän eripuraa kuin innostusta. Jospa valittu taktiikka madaltaiskin myös sekasyöjän kynnystä kokeilla kirjan reseptejä!

vegesato

Vegesato on varsin monipuolinen. Yksien kansien välistä löytyy säilöntäsuosituksia, suolaisia sapuskoja, naposteltavaa, mehujääreseptejä, siirappiohjeita, makeita herkkuja ja vinkkejä vierasvaraan. Maantieteellisesti liikutaan Suomineidon helmoista Koreaan, Kreikasta Vietnamiin ja Karibialta Peruun. Ruokaisia aterioita on valikoitunut kirjaan vähänlaisesti, mutta laatu kompensoi määrän. Hiirenkorvalla ovat arepat ihanine täytteineen, injera-leipä, kimchi-perunaröstit ja vegaaninen hatsapuri. Vietnamilaisia kesärullia ehdin kokeilla jo, mutta ensikertalaisen käärimät kääryleet eivät täyttäneet kuvauskriteereitä, vaikka sekä rullien että kastikkeiden maku olikin hyvinkin maukas. Harjoittelu jatkuu.

Värikästä vegeä – Lähi-idän keittiö

Tutustuin Värikästä vegeä* -kirjan kirjoittajaan, Ninarose Maoziin eräällä työväenopiston ruokakurssilla kolme vuotta sitten. Siitä lähtien olemme seuranneet toistemme tekemisiä somemaailmassa ja kun Ninarose kysyi, tahtoisinko saada arvostelukappaleen, hihkaisin innoissani kyllä. Postin ilmoitus saapuneesta paketista tuli pari päivää myöhemmin, lappusta tutkaillessani ajattelin, että mukaan on pakattu vähintään kaksi opusta, sillä painoksi oli merkitty 2,5 kiloa. Olin väärässä. Pahveista nimittäin kuoriutui jättimäinen, yli 400 sivun ja reilun kahden kilon järkäle, joka lumosi minut värikkäillä kuvillaan välittömästi.

värikästä vegeä

Kirjaan on koottu reseptejä yli 20 eri Israelissa asuvalta tai sieltä kotoisin olevalta ruokaihmiseltä. Joukossa on keittiömestareita, kokkeja ja bloggaajia, mutta myös meitä tavallisia talliaisia, joita yhdistää rakkaus ruokaan, ja jotka jakavat sukunsa reseptit meidän kaikkien kokattavaksi. Ihanaa!

Kuvat ovat mielettömiä, mutta kun kirjassa on sivuja yli 400 ja paperi paksua, neljä peräkkäistä kuva-aukeamaa on ehkä liioittelua. Resepti- tai raaka-ainehakemistoa ei ole, ja ohjeita on hankala löytää runsaasti kuvitetun kirjan uumenista. Shakshoukan resepti on kirjassa peräti kolme kertaa, mutta kuten kirjoittaja kertoo, jokaisella kotikokilla on tähän lähi-idän aamiaisklassikkoon oma ohjeensa.

värikästä vegeä

Kustannustoimittaja minussa harmittelee myös painovirhepaholaisia ja toistoa, joka olisi ollut helposti karsittavissa tarkan toimittajan käsissä. Reseptien soveltaminen Suomen oloihin on paikoin jäänyt puolitiehen, kun valmiiden annoksen kuvia katsoo. Esimerkiksi yksi israelilaiselta torilta ostettu tomaatti vastaa kooltaan helposti 3–4 suomalaista kasvihuonetomaattia, joten reseptissä mainittu yksinäinen punaposki ei riitä mitenkään. Pikkuinen miinus tulee myös kirjoitettua arabiaa mukailevasta otsikkofontista, jota on etenkin eksoottisempien ruokalajien yhteydessä vaikea lukea.

Kirjaa ei voi silti olla selaamatta ilman veden herahtamista kielelle. Värikkäät mausteet, lähi-idän lämpö, perinteiset astiat ja tuoreena torilta hankitut raaka-aineet hurmaavat paatuneimmankin kotikokin. Olen valmistanut yllä olevassa kuvassa näkyvää paistettua halloumia jo kolme kertaa. Kirjasin sen myös blogiini, joten jos suusi ehti jo vettyä, kurkkaa resepti ja ryhdy tositoimiin vaikka saman tien. Ainekset ovat yksinkertaiset, ja maku mahtava.

Parhaat kalareseptit – by Peggyn pieni punainen keittiö

Lihansyönti on vähentynyt taloudessamme minimiin. Lihaproteiini on korvattu mm. herneillä ja pavuilla, nyhtiksellä sekä uudella suosikillani Yosan kaurapaloilla. Sisäelimiä syömme edelleen, sillä ne syntyvät lihantuotannon sivutuotteena, ja kalaa ja äyriäisiä ostamme ja syömme viikoittain muodossa tai toisessa. Omat ideat kalankäsittelyyn ja valmistukseen on jo käytetty ja kierrätetty moneen kertaan, joten otin erityisellä ilolla vastaan tiedon Peggy Thomasin ensimmäisen, kalaan keskittyvän keittokirjan ilmestymisestä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Parhaat kalareseptit* on sekin varsin tuhti tapaus. Reseptejä on lähes 100 ja sivumäärä kolminkertainen. Jälleen kerran tunnelmalliset kuvat herättävät ruokahalun ja kuola alkaa valua suupielistä heti ensimmäisien reseptien kohdalla. Ohjeet on jaettu käyttötarkoituksensa mukaan: on suupaloja, arkireseptejä, juhlavampia aterioita sekä sooseja ja lisukkeita. Hakemistokin on kunnossa.

parhaat kalareseptit

Totuuden nimissä kerrottakoon, etten ole ehtinyt vielä kokeilemaan yhtäkään Peggyn reseptiä, mutta hiirenkorville olen kääntänyt silti tämäkin kirjan sivut. Olen säästänyt kirjaa mökkimaisemiin veden äärelle ja nyt kun täällä ollaan, aion testata ainakin ahvenella ryyditettyä aasialaista nuudelisalaattia, särkipyöryköitä ja pinaatti-perunapyreetä sekä paholaisen dippimuikkuja. Enää tarvitsisi etsiä eväkkäät käsiinsä. Pitäisköhän laskea katiska vesille vielä tänään?

*Kirjat on saatu kustantajilta pressikappaleina

Perustetaan keittokirjaklubi!

Joskus vuoden 2019 alkumetreillä Haarukkavatkain-blogin Minna heitti somessa ilmaan kutkuttavan kerhoidean. Mitäpä jos perustaisimme porukan, joka kokoontuisi kuukausittain kokkaamaan ja syömään yhdessä? Noin sekunnin sadasosassa nostin molemmat käteni ilmaan, ja ilmiannoin innokkuuteni osallistua sosiaalisiin syöminkeihin. Niin teki muutama muukin ja kappas vain, pian oli koossa kymmenkunta kokkaamiseen ja keittokirjoihin hurahtanutta keittiövelhoa – keittokirjaklubi oli syntynyt!

keittokirjaklubi

Tyhjästä emme ideaa nyhjäisseet. Esimerkkiä näytti Tara Austen Weaver, joka kirjoitti ilmiöstä jo vuonna 2015 artikkelin Serious Eats -verkkosivustolle. Samaisessa tekstissä annetaan myös yksityiskohtaisia vinkkejä keittokirjaklubin perustamiseen ja käytännön kokkaamiseen. Minna törmäsi artikkeliin internetin ihmeellisessä maailmassa ja istutti idean siemenen Facebookin hedelmälliseen maaperään.

keittokirjaklubi

keittokirjaklubi

Ensimmäisessä tapaamisessa kahvittelimme ja söimme idean äidin leipomaa laskiaispullakakkua. Yhdeksästä ilmoittautuneesta kahvileipää ehti mutustelemaan vain neljä, mutta silläkin saatiin aikaiseksi. Parin tunnin pallottelun ja päivämäärien pähkäilyn jälkeen loimme ensimmäisen tapahtuman sosiaaliseen mediaan. Ihka ensimmäiseksi keittokirjaklubin testiopukseksi valikoitui suomalais-kyproslais-kreikkalaisen Tessa Kiroksen Hillasoilta oliivilehtoihin, joka sattumalta löytyi useamman klubilaisen keittokirjahyllystä. Minulle kirja oli täysin vieras, mutta selasin emännän kappaleen nopeasti läpi ja tallensin kännykkääni kiinnostavimmat ohjeet. Tapaamispaikaksi sovitun taloyhtiön kerhotilan minikeittiössä ei ollut kokkausmahdollisuutta, joten valitsimme kirjasta ruoat, jotka voi tarjoilla kylmänä tai lämmittää mikrossa.

keittokirjaklubi

keittokirjaklubi

Keittokirjaklubin ensimmäinen kokoontuminen oli menestys. Huhtikuisena iltapäivänä pöytään kannettiin feta-kikhernesalaattia, tabboulehia, kirkasta perunasalaattia, tryffelillä maustettuja pinaattipasteijoita, ricottakakkua sekä minun käsialaani olevaa appelsiininmakuista tuhatlehtitorttua (resepti on tulossa blogiin tulevalla viikolla!). Laseihin kaadettiin kevään ensimmäisten päivien kunniaksi roséviiniä. Vatsat täynnä ja pää hienoisessa hiprakassa totesimme, että ruokaan keskittyvän klubin perustaminen oli paras idea ikinä. Tätä tekstiä kirjoittaessani harmittaa niin vietävästi, että joudun jättämään seuraavan kokkauskerran väliin ja kuolaamaan Yotam Ottolenghin Jerusalem -kirjan reseptien toteutuksia vain somen välityksellä.

Keittokirjaklubi – miten se perustetaan?

Alkoiko oman keittokirjaklubin perustaminen kiinnostaa sinuakin? Eikun tuumasta toimeen! Kerää kasaan joukko ystäviä, tuttuja tai tuntemattomia, pääasia on, että he ovat kiinnostuneita kokkaamisesta ja innostuvat aidosti ideasta. Keittokirjaklubi pyörii yhdessä tehden, sillä jos vastuu vyörytetään yhdelle, lopahtaa uusi harrastus todennäköisesti alkuunsa. Pienemmällä poppoolla saa helpommin sovittua tapaamisien aikataulut, mutta toisaalta jos osallistujia on enemmän, pääsee paikalle todennäköisemmin vähintään kourallinen ja maisteltavaakin on enemmän. Kun porukka on kasassa kannattaa sopia yhteiset käytännöt.

Kenen luona tai missä tilassa kokoonnutaan? Oman ruokapöydän koko tai asunnon neliöt saattavat äkkiseltään ajateltuna käydä pieniksi, mutta sopu sijaa antaa. Aina ei ole pakko istua katetun pöydän ääressä, sillä ruoka maistuu yhtä hyvälle, jollei jopa paremmalle sohvalla lojuen tai lattialle levityillä tyynyillä istuen. Jos tuntuu, ettei halua antaa kotiaan tai keittiötään keittokirjaklubin käyttöön, voi aina hyödyntää vaikka taloyhtiön kerhohuonettaa, työpaikan toimistotiloja tai vaikka iltaisin harvoin käytössä olevia koulujen kotitalousluokkia. Kesällä on ihana kokoontua pihalle, puistoon tai vaikka rantakallioille.

Kuka emännöi tai isännöi seuraavalla kerralla – sovitaanko se aina erikseen, vai onko vuoro kiertävä? Kokoontumiset voi tietysti koordinoida aina samaankin paikkaan, varsinkin, jos tila sijaitsee kaikille helppojen kulkuyhteyksien varrella, mutta vastuuhenkilöä kannattaa silti vaihdella, ettei homma kuormita ketään liikaa.

Miten seuraava keittokirja valitaan – pidetäänkö huutoäänestys, arvotaanko opus vai saako illallisen järjestäjä valita? Jos kaikki jäsenet eivät ole yhtä fanaattisia keittokirjojen keräilijöitä kuin me, kannattaa valita kirja, jota on myös kirjaston hyllyssä saatavilla. Toinen vaihtoehto on kuvata kännykällä tai kirjoittaa muistikirjaan mielenkiintoiset reseptit, jos jollain porukasta on kyseinen kirja hallussaan.

Kuinka päätetään, kuka kokkaa mitäkin? Tekeekö joku alkupalat, toinen pääruuan, kolmas lisukkeet ja neljäs jälkiruuan vai nautitaanko suloisesta sekamelskasta, joka saattaa koostua milloin mistäkin kokoonpanosta? Tuovatko osallistujat valmiit ruuat mukanaan vai kokataanko yhdessä? Jos kirjassa on kymmeniä tai jopa satoja reseptejä, todennäköisyys valita sama resepti on pieni. Yhteinen facebook-ryhmä tai vaikka pilveen perustettu excel-taulukko takaa kuitenkin sen, että pöydässä ei ole kolmea kulhollista fetasalaattia ja neljää jumalaista juustokakkua.

Kuka huolehtii juomapuolesta? Onko se emännän/isännän vastuulla vai tuovatko vieraat mukanaan virvokkeita? Maailman parasta juomavettä tulee hanasta, mutta kaikki muu täytyy kantaa kaupasta tai tehdä itse. Jos keittokirjassa on juomasuosituksia, niitä on hauska kokeilla, mutta myös alkoholiliikkeen myyjän taidot voi laittaa testiin. Joka tapauksessa kannattaa sopia, onko ilta opm vai investoiko jokainen vuorollaan ruokajuomiin.

Keittokirjaklubi on rentoa yhdessäoloa, ei kilpavarustelua varten

Tarkoitus ei todellakaan ole arvostella tai analysoida muiden aikaansaannoksia, vaan kokoontua maistuvan ruuan äärelle ja hengailla hyvällä fiiliksellä yhdessä. Jos joku ruoka epäonnistuu, se on keittokirjan, ei suinkaan tekijän vika. Kritiikin sijaan kehutaan ja kannustetaan ja odotetaan jännityksellä, mitä pöydästä seuraavalla kerralla löytyykään!

keittokirjaklubi appelsiininen tuhatlehtitorttu

Olen aiemminkin kirjoittanut paljon siitä, kuinka haikailen yhä enemmän yhdessä syömisen ja yhteisöllisyyden perään. Sellaisten iltojen (tai iltapäivien!), jossa istutaan pöydässä tai piknikillä pitkään ja hartaasti. Ruuasta hitaasti nauttien, viiniä sopivasti siemaillen ja joskus syvällisiäkin keskusteluja käyden. Kahdestaan komeamman puoliskon kanssa kokkaaminen ja syöminen on sekin ihanaa, mutta suuremmissa seurueissa puhe pulppuilee ja aiheet vaihtuvat tiuhaan tahtiin. Yllättäviä näkökulmia on jatkuvasti jaossa, ilmapiiri on luottamuksellinen ja kipeistäkin asioista uskalletaan välillä puhua.

keittokirjaklubi

Suurin osa keittokirjaklubin kymmenestä jäsenestä on toistaiseksi uppo-outoja toisilleen. Ainoat yhteiset nimittäjät ovat rakkaus ruokaan ja kerhon perustaja, jonka kavereita me kaikki muut olemme. Tutustuminen on siis vasta käynnissä, mutta jo muutaman tapaamisen perusteella tuntuu siltä, että klubista saattaa hyvinkin kasvaa juuri sellainen yhteisö, jota olen pitkään etsinyt. On mahtavaa puhua tuntikaupalla ruuasta, raaka-aineista, kokkaamisesta, ravintoloista, syömisestä ja näihin kaikkiin liittyvistä ilmiöistä. Ja eletystä elämästä, siitä meillä kaikilla on kokemuksia vaikka muille jakaa.

keittokirjaklubi

Ps. Olisipa muuten mahtavaa, jos joku muukin innostuisi perustamaan vastaavan keittokirjakerhon – millaisen ruokaihmisten verkoston saisimmekaan aikaan! Kesällä kaikkien klubien yhteinen piknik Kaivopuistossa tai synkronoitu instagram-illallinen ympäri Suomen yhtä aikaa. Kaikki on mahdollista!

Kesän parhaat keittokirjat ja parsa-vuohenjuustosalaatti

Istun aamupalapöydässä edessäni kasa keittokirjoja. Tuuli on nostanut järvelle vaahtopäät, mutta aurinko lämmittää niin, että on pakko siirtyä varjoon. Siemailen teetä ja lehteilen kirjojen sivuja. Kirjaan muistilehtiöön reseptejä, joita haluan tänä kesänä kokeilla. Listassa on jo kaksi sivua, vaikka olen päässyt vasta kolmanteen kirjaan.

aamiainen

mökkimaisema

Kaksi viikkoa sitten, kun meillä oli laina-auto käytössämme, roudasimme mökille erinäisiä tarpeellisia tavaroita. Kuten tomaatintaimia, viinilaatikoita, vessapaperia, sirkulaattorin, vakuumikoneen ja kaksi kassillista kirjoja. Toiseen oli pakattu romaanit ja toiseen kesäiset keittokirjat. Suunnitteletpa grillibileitä, juhannuskekkereitä tai muuten vain kesäjuhlia, näistä kirjoista kannattaa aloittaa!

Brunssikirja – Brunch All Day

Liemessä-Jennin ja Viimeistä murua myöten -Saaran upea opus on täynnä mitä erilaisimpia brunssi-ideoita. Ne sopivat hyvin mökkiolosuhteisiin ja antavat inspiraatiota myös muihin tilanteisiin. Saadessani opuksen käsiini ensimmäisen kerran, hämmästyin sen paksuutta – painavaa tavaraa ja vielä nätisti paketoituna! Kirjan kuvitus on arvattavasti ihana, tunnelmallinen ja viimeisen päälle viilattu, ovathan molemmat tekijät tunnettuja valokuvaustaidoistaan ja pieteetillä käsitellyistä kuvistaan. Erittäin lämmin suositus vaikkapa mökkituliaiseksi!

brunssikirja

savustetut uudet perunat

Muistikirjani sivuille listasin kokonaiset kahdeksantoista reseptiä, joista kahta ensimmäistä kokeiltiin tänä viikonloppuna. Savustetut, ruotsalaiset uudet perunat olisivat todennäköisesti onnistuneet erinomaisesti savustuspussissa, mutta me kapinalliset heitimme ne savustuspönttöön. Kerrasta viisastuneina kypsennämme perunoita seuraavalla kerralla 5–10 minuuttia keittämällä ja vasta sitten haemme halutun aromin kesäkeittiön savustusosastolta. Tällä kertaa jouduimme mikrottamaan potut syötäviksi, kun savulohi osoitti jo ylikypsymisen merkkejä. Suosittelen silti kokeilemaan, savustus tuo tuttuihin uusiin perunoihin täysin uuden ulottuvuuden!

brunssikirja

Iltapalaksi kokattu shakshouka sen sijaan onnistui erinomaisesti, vaikka pääkokki vähän valittelikin tuoreen chilin tuomaa tulisuutta. Reseptissä kehoitettiin käyttämään chilijauhetta, mutta meidän mökkikeittiössä päätettiin soveltaa. Juustokuminakin puuttui, joten se korvattiin kaapin nurkasta löytyneellä garam masalalla. Shakshouka menee sekin jatkoon ja kunhan saadaan hiottua oma versio tuosta itämaisesta herkusta, se ilmestyy vuoren varmasti myös näille sivuille. Pysykäähän siis kuulolla!

Ihan ulkona – Syö, juo, nauti!

Punavuori Gourmet -blogin Anikó Lehtisen viime syksynä ilmestynyt keittokirja puhutteli minua pelkällä ideallaan. Että on tehty kirja ulkona syömisestä! Ei ravintoloissa, vaan pihalla – piknikillä, pihalla, grillijuhlissa, festareilla, puutarhabileissä, uimarannalla ja pyöräretkellä, vain muutamia tilanteita mainitakseni. Kirjaan tutustuminen paljasti, että reseptit ovat aika yksinkertaisia, mutta mikäs sen parempaa! Kun retkelle lähdetään, vähemmän on enemmän.

ihan ulkona

ihan ulkona

Omaan makuhermoon osuivat mm. halloumi-vesimelonisalaatti ja lukuisat drinkkireseptit, joissa useissa oli käytetty lempimaustettani rosmariinia. Opus onkin käännetty hiirenkorville juuri juomaosionsa kohdalla. En malttaisi odottaa niitä mökkiviikkoja, jolloin saan vieraakseni rakkaita ystäviä. Silloin ideat aperitiiveihin otetaan tästä kirjasta. Suosittelen Ihan pihalla -kirjaa erityisesti lapsiperheisiin, jossa simppeleitä ruokaohjeita varmasti arvostetaan!

Herkkuja ihan kaikille – leivo ilman munaa, maitoa ja margariinia

Olin alkukeväästä työn puolesta mukana someprojektissa, jossa törmäsin @myberryforest-instatiliin. Tilillä on yli 80 000 seuraajaa, eikä ihme. Hillittömän herkullisten ja silmää hivelevien annoskuvien takana seisoo ylpeänä Tiina Strandberg, joka on ottanut projektikseen kehitellä kasvipohjaisia makeita syötäviä. Ihan vielä en ole ehtinyt testaamaan kirjan reseptejä, mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun keliaakikko-siskoni saapuu mökkivisiitille, tämän kirjan ohjeet tulevat käyttöön.

herkkuja ihan kaikille

Syötävän hyvät – 38 salaattia ja kulhoa

Olen tunnetusti sitä mieltä, että lounaan tulee olla lämmin. Kylmä salaatti tai trendikäs kulhoruoka ei riitä ravinnoksi varsinkaan marraskuun synkkyydessä tai tammikuun pakkasissa. Mutta kesällä asia on aivan eri. Helle vie nälän mennessään, eikä todellakaan tee mieli rasvaista lihaa tai raskasta pastalautasellista. Silloin syödään salaatteja.

syötävän hyvät

Ja salaatit, ne ovat Syötävän hyvä -blogia kirjoittavan Lotta Viitaniemen ominta alaa. Värikkäät, monipuoliset ja yllättävätkin yhdistelmät saavat suun vettymään heti kirjan ensimmäisillä sivuilla. Sivulta 19 löytyy parsa-vuohenjuustosalaatti, joka pääsi lautasillemme tänään. Helppo, raikas ja kuitenkin erittäin täyttävä, joka sopii myös alkupalasalaatiksi näin parsa-aikana. Ja näyttäväkin tämä salaatti on, myös mökkiolosuhteissa!

parsa-vuohenjuustosalaatti

Säädimme reseptin määriä kahdelle sopivaksi, tosin alkupalaksi annoksesta riittää varmasti neljälle. Parsat ja tomaatit paahdoimme kesäkeittiön grillissä ja pannulla käytettyjän pinjansiementen sijaan viimeistelimme annokset Pirkan salaattisiemensekoituksella. Kastikkeessa sokeri korvasi hunajan ja perussinappi dijonin. Varsin maistuvaa tuli silti.

Parsa-vuohenjuustosalaatti (mökkiversio)

Puolikas nippu vihreää parsaa
100 g kirsikkatomaatteja
puolikas vuohenjuustopötkö
1 dl (pakaste)herneitä
1–2 rkl salaattisiemensekoitusta
vihreää salaattia

kastike:
2 rkl oliiviöljyä
1/2 tl sokeria tai hunajaa
1/4 tl sinappia
1/2 tl sitruunamehua
suolaa ja pippuria

Asettele laakean salaattivadin pohjalle vihreää salaattia ja tee kastike sekoittamalla kaikki ainekset hyvin keskenään. Grillaa vihreää parsaa ja kirsikkatomaatteja parilalla viitisen minuuttia. Heitä sekaan herneet ja jatka vielä hetkinen paahtamista. Halutessasi voit paahtaa siemeniä kuivalla pannulla, mutta salaattisiemensekoitus kelpaa mökkiolosuhteissa sellaisenaankin. Siirrä parsat ja tomaatit salaattipedille, ripottele päälle murennettu vuohenjuusto ja siemenet. Kaada viimeiseksi joukkoon kastike. Nauti, ennen kuin salaatti jäähtyy.

parsa-vuohenjuustosalaatti

En malttaisi odottaa heinäkuuta, jolloin asettaudumme mökille kokonaiseksi kuudeksi viikoksi. Silloin nämä kirjat pääsevät todelliseen testiin – ja tuloksista, niistä tiedotetaan näillä sivuilla. Kuten tapana on.