Perustetaan keittokirjaklubi!

Joskus vuoden 2019 alkumetreillä Haarukkavatkain-blogin Minna heitti somessa ilmaan kutkuttavan kerhoidean. Mitäpä jos perustaisimme porukan, joka kokoontuisi kuukausittain kokkaamaan ja syömään yhdessä? Noin sekunnin sadasosassa nostin molemmat käteni ilmaan, ja ilmiannoin innokkuuteni osallistua sosiaalisiin syöminkeihin. Niin teki muutama muukin ja kappas vain, pian oli koossa kymmenkunta kokkaamiseen ja keittokirjoihin hurahtanutta keittiövelhoa – keittokirjaklubi oli syntynyt!

keittokirjaklubi

Tyhjästä emme ideaa nyhjäisseet. Esimerkkiä näytti Tara Austen Weaver, joka kirjoitti ilmiöstä jo vuonna 2015 artikkelin Serious Eats -verkkosivustolle. Samaisessa tekstissä annetaan myös yksityiskohtaisia vinkkejä keittokirjaklubin perustamiseen ja käytännön kokkaamiseen. Minna törmäsi artikkeliin internetin ihmeellisessä maailmassa ja istutti idean siemenen Facebookin hedelmälliseen maaperään.

keittokirjaklubi

keittokirjaklubi

Ensimmäisessä tapaamisessa kahvittelimme ja söimme idean äidin leipomaa laskiaispullakakkua. Yhdeksästä ilmoittautuneesta kahvileipää ehti mutustelemaan vain neljä, mutta silläkin saatiin aikaiseksi. Parin tunnin pallottelun ja päivämäärien pähkäilyn jälkeen loimme ensimmäisen tapahtuman sosiaaliseen mediaan. Ihka ensimmäiseksi keittokirjaklubin testiopukseksi valikoitui suomalais-kyproslais-kreikkalaisen Tessa Kiroksen Hillasoilta oliivilehtoihin, joka sattumalta löytyi useamman klubilaisen keittokirjahyllystä. Minulle kirja oli täysin vieras, mutta selasin emännän kappaleen nopeasti läpi ja tallensin kännykkääni kiinnostavimmat ohjeet. Tapaamispaikaksi sovitun taloyhtiön kerhotilan minikeittiössä ei ollut kokkausmahdollisuutta, joten valitsimme kirjasta ruoat, jotka voi tarjoilla kylmänä tai lämmittää mikrossa.

keittokirjaklubi

keittokirjaklubi

Keittokirjaklubin ensimmäinen kokoontuminen oli menestys. Huhtikuisena iltapäivänä pöytään kannettiin feta-kikhernesalaattia, tabboulehia, kirkasta perunasalaattia, tryffelillä maustettuja pinaattipasteijoita, ricottakakkua sekä minun käsialaani olevaa appelsiininmakuista tuhatlehtitorttua (resepti on tulossa blogiin tulevalla viikolla!). Laseihin kaadettiin kevään ensimmäisten päivien kunniaksi roséviiniä. Vatsat täynnä ja pää hienoisessa hiprakassa totesimme, että ruokaan keskittyvän klubin perustaminen oli paras idea ikinä. Tätä tekstiä kirjoittaessani harmittaa niin vietävästi, että joudun jättämään seuraavan kokkauskerran väliin ja kuolaamaan Yotam Ottolenghin Jerusalem -kirjan reseptien toteutuksia vain somen välityksellä.

Keittokirjaklubi – miten se perustetaan?

Alkoiko oman keittokirjaklubin perustaminen kiinnostaa sinuakin? Eikun tuumasta toimeen! Kerää kasaan joukko ystäviä, tuttuja tai tuntemattomia, pääasia on, että he ovat kiinnostuneita kokkaamisesta ja innostuvat aidosti ideasta. Keittokirjaklubi pyörii yhdessä tehden, sillä jos vastuu vyörytetään yhdelle, lopahtaa uusi harrastus todennäköisesti alkuunsa. Pienemmällä poppoolla saa helpommin sovittua tapaamisien aikataulut, mutta toisaalta jos osallistujia on enemmän, pääsee paikalle todennäköisemmin vähintään kourallinen ja maisteltavaakin on enemmän. Kun porukka on kasassa kannattaa sopia yhteiset käytännöt.

Kenen luona tai missä tilassa kokoonnutaan? Oman ruokapöydän koko tai asunnon neliöt saattavat äkkiseltään ajateltuna käydä pieniksi, mutta sopu sijaa antaa. Aina ei ole pakko istua katetun pöydän ääressä, sillä ruoka maistuu yhtä hyvälle, jollei jopa paremmalle sohvalla lojuen tai lattialle levityillä tyynyillä istuen. Jos tuntuu, ettei halua antaa kotiaan tai keittiötään keittokirjaklubin käyttöön, voi aina hyödyntää vaikka taloyhtiön kerhohuonettaa, työpaikan toimistotiloja tai vaikka iltaisin harvoin käytössä olevia koulujen kotitalousluokkia. Kesällä on ihana kokoontua pihalle, puistoon tai vaikka rantakallioille.

Kuka emännöi tai isännöi seuraavalla kerralla – sovitaanko se aina erikseen, vai onko vuoro kiertävä? Kokoontumiset voi tietysti koordinoida aina samaankin paikkaan, varsinkin, jos tila sijaitsee kaikille helppojen kulkuyhteyksien varrella, mutta vastuuhenkilöä kannattaa silti vaihdella, ettei homma kuormita ketään liikaa.

Miten seuraava keittokirja valitaan – pidetäänkö huutoäänestys, arvotaanko opus vai saako illallisen järjestäjä valita? Jos kaikki jäsenet eivät ole yhtä fanaattisia keittokirjojen keräilijöitä kuin me, kannattaa valita kirja, jota on myös kirjaston hyllyssä saatavilla. Toinen vaihtoehto on kuvata kännykällä tai kirjoittaa muistikirjaan mielenkiintoiset reseptit, jos jollain porukasta on kyseinen kirja hallussaan.

Kuinka päätetään, kuka kokkaa mitäkin? Tekeekö joku alkupalat, toinen pääruuan, kolmas lisukkeet ja neljäs jälkiruuan vai nautitaanko suloisesta sekamelskasta, joka saattaa koostua milloin mistäkin kokoonpanosta? Tuovatko osallistujat valmiit ruuat mukanaan vai kokataanko yhdessä? Jos kirjassa on kymmeniä tai jopa satoja reseptejä, todennäköisyys valita sama resepti on pieni. Yhteinen facebook-ryhmä tai vaikka pilveen perustettu excel-taulukko takaa kuitenkin sen, että pöydässä ei ole kolmea kulhollista fetasalaattia ja neljää jumalaista juustokakkua.

Kuka huolehtii juomapuolesta? Onko se emännän/isännän vastuulla vai tuovatko vieraat mukanaan virvokkeita? Maailman parasta juomavettä tulee hanasta, mutta kaikki muu täytyy kantaa kaupasta tai tehdä itse. Jos keittokirjassa on juomasuosituksia, niitä on hauska kokeilla, mutta myös alkoholiliikkeen myyjän taidot voi laittaa testiin. Joka tapauksessa kannattaa sopia, onko ilta opm vai investoiko jokainen vuorollaan ruokajuomiin.

Keittokirjaklubi on rentoa yhdessäoloa, ei kilpavarustelua varten

Tarkoitus ei todellakaan ole arvostella tai analysoida muiden aikaansaannoksia, vaan kokoontua maistuvan ruuan äärelle ja hengailla hyvällä fiiliksellä yhdessä. Jos joku ruoka epäonnistuu, se on keittokirjan, ei suinkaan tekijän vika. Kritiikin sijaan kehutaan ja kannustetaan ja odotetaan jännityksellä, mitä pöydästä seuraavalla kerralla löytyykään!

keittokirjaklubi appelsiininen tuhatlehtitorttu

Olen aiemminkin kirjoittanut paljon siitä, kuinka haikailen yhä enemmän yhdessä syömisen ja yhteisöllisyyden perään. Sellaisten iltojen (tai iltapäivien!), jossa istutaan pöydässä tai piknikillä pitkään ja hartaasti. Ruuasta hitaasti nauttien, viiniä sopivasti siemaillen ja joskus syvällisiäkin keskusteluja käyden. Kahdestaan komeamman puoliskon kanssa kokkaaminen ja syöminen on sekin ihanaa, mutta suuremmissa seurueissa puhe pulppuilee ja aiheet vaihtuvat tiuhaan tahtiin. Yllättäviä näkökulmia on jatkuvasti jaossa, ilmapiiri on luottamuksellinen ja kipeistäkin asioista uskalletaan välillä puhua.

keittokirjaklubi

Suurin osa keittokirjaklubin kymmenestä jäsenestä on toistaiseksi uppo-outoja toisilleen. Ainoat yhteiset nimittäjät ovat rakkaus ruokaan ja kerhon perustaja, jonka kavereita me kaikki muut olemme. Tutustuminen on siis vasta käynnissä, mutta jo muutaman tapaamisen perusteella tuntuu siltä, että klubista saattaa hyvinkin kasvaa juuri sellainen yhteisö, jota olen pitkään etsinyt. On mahtavaa puhua tuntikaupalla ruuasta, raaka-aineista, kokkaamisesta, ravintoloista, syömisestä ja näihin kaikkiin liittyvistä ilmiöistä. Ja eletystä elämästä, siitä meillä kaikilla on kokemuksia vaikka muille jakaa.

keittokirjaklubi

Ps. Olisipa muuten mahtavaa, jos joku muukin innostuisi perustamaan vastaavan keittokirjakerhon – millaisen ruokaihmisten verkoston saisimmekaan aikaan! Kesällä kaikkien klubien yhteinen piknik Kaivopuistossa tai synkronoitu instagram-illallinen ympäri Suomen yhtä aikaa. Kaikki on mahdollista!

Kesän parhaat keittokirjat ja parsa-vuohenjuustosalaatti

Istun aamupalapöydässä edessäni kasa keittokirjoja. Tuuli on nostanut järvelle vaahtopäät, mutta aurinko lämmittää niin, että on pakko siirtyä varjoon. Siemailen teetä ja lehteilen kirjojen sivuja. Kirjaan muistilehtiöön reseptejä, joita haluan tänä kesänä kokeilla. Listassa on jo kaksi sivua, vaikka olen päässyt vasta kolmanteen kirjaan.

aamiainen

mökkimaisema

Kaksi viikkoa sitten, kun meillä oli laina-auto käytössämme, roudasimme mökille erinäisiä tarpeellisia tavaroita. Kuten tomaatintaimia, viinilaatikoita, vessapaperia, sirkulaattorin, vakuumikoneen ja kaksi kassillista kirjoja. Toiseen oli pakattu romaanit ja toiseen kesäiset keittokirjat. Suunnitteletpa grillibileitä, juhannuskekkereitä tai muuten vain kesäjuhlia, näistä kirjoista kannattaa aloittaa!

Brunssikirja – Brunch All Day

Liemessä-Jennin ja Viimeistä murua myöten -Saaran upea opus on täynnä mitä erilaisimpia brunssi-ideoita. Ne sopivat hyvin mökkiolosuhteisiin ja antavat inspiraatiota myös muihin tilanteisiin. Saadessani opuksen käsiini ensimmäisen kerran, hämmästyin sen paksuutta – painavaa tavaraa ja vielä nätisti paketoituna! Kirjan kuvitus on arvattavasti ihana, tunnelmallinen ja viimeisen päälle viilattu, ovathan molemmat tekijät tunnettuja valokuvaustaidoistaan ja pieteetillä käsitellyistä kuvistaan. Erittäin lämmin suositus vaikkapa mökkituliaiseksi!

brunssikirja

savustetut uudet perunat

Muistikirjani sivuille listasin kokonaiset kahdeksantoista reseptiä, joista kahta ensimmäistä kokeiltiin tänä viikonloppuna. Savustetut, ruotsalaiset uudet perunat olisivat todennäköisesti onnistuneet erinomaisesti savustuspussissa, mutta me kapinalliset heitimme ne savustuspönttöön. Kerrasta viisastuneina kypsennämme perunoita seuraavalla kerralla 5–10 minuuttia keittämällä ja vasta sitten haemme halutun aromin kesäkeittiön savustusosastolta. Tällä kertaa jouduimme mikrottamaan potut syötäviksi, kun savulohi osoitti jo ylikypsymisen merkkejä. Suosittelen silti kokeilemaan, savustus tuo tuttuihin uusiin perunoihin täysin uuden ulottuvuuden!

brunssikirja

Iltapalaksi kokattu shakshouka sen sijaan onnistui erinomaisesti, vaikka pääkokki vähän valittelikin tuoreen chilin tuomaa tulisuutta. Reseptissä kehoitettiin käyttämään chilijauhetta, mutta meidän mökkikeittiössä päätettiin soveltaa. Juustokuminakin puuttui, joten se korvattiin kaapin nurkasta löytyneellä garam masalalla. Shakshouka menee sekin jatkoon ja kunhan saadaan hiottua oma versio tuosta itämaisesta herkusta, se ilmestyy vuoren varmasti myös näille sivuille. Pysykäähän siis kuulolla!

Ihan ulkona – Syö, juo, nauti!

Punavuori Gourmet -blogin Anikó Lehtisen viime syksynä ilmestynyt keittokirja puhutteli minua pelkällä ideallaan. Että on tehty kirja ulkona syömisestä! Ei ravintoloissa, vaan pihalla – piknikillä, pihalla, grillijuhlissa, festareilla, puutarhabileissä, uimarannalla ja pyöräretkellä, vain muutamia tilanteita mainitakseni. Kirjaan tutustuminen paljasti, että reseptit ovat aika yksinkertaisia, mutta mikäs sen parempaa! Kun retkelle lähdetään, vähemmän on enemmän.

ihan ulkona

ihan ulkona

Omaan makuhermoon osuivat mm. halloumi-vesimelonisalaatti ja lukuisat drinkkireseptit, joissa useissa oli käytetty lempimaustettani rosmariinia. Opus onkin käännetty hiirenkorville juuri juomaosionsa kohdalla. En malttaisi odottaa niitä mökkiviikkoja, jolloin saan vieraakseni rakkaita ystäviä. Silloin ideat aperitiiveihin otetaan tästä kirjasta. Suosittelen Ihan pihalla -kirjaa erityisesti lapsiperheisiin, jossa simppeleitä ruokaohjeita varmasti arvostetaan!

Herkkuja ihan kaikille – leivo ilman munaa, maitoa ja margariinia

Olin alkukeväästä työn puolesta mukana someprojektissa, jossa törmäsin @myberryforest-instatiliin. Tilillä on yli 80 000 seuraajaa, eikä ihme. Hillittömän herkullisten ja silmää hivelevien annoskuvien takana seisoo ylpeänä Tiina Strandberg, joka on ottanut projektikseen kehitellä kasvipohjaisia makeita syötäviä. Ihan vielä en ole ehtinyt testaamaan kirjan reseptejä, mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun keliaakikko-siskoni saapuu mökkivisiitille, tämän kirjan ohjeet tulevat käyttöön.

herkkuja ihan kaikille

Syötävän hyvät – 38 salaattia ja kulhoa

Olen tunnetusti sitä mieltä, että lounaan tulee olla lämmin. Kylmä salaatti tai trendikäs kulhoruoka ei riitä ravinnoksi varsinkaan marraskuun synkkyydessä tai tammikuun pakkasissa. Mutta kesällä asia on aivan eri. Helle vie nälän mennessään, eikä todellakaan tee mieli rasvaista lihaa tai raskasta pastalautasellista. Silloin syödään salaatteja.

syötävän hyvät

Ja salaatit, ne ovat Syötävän hyvä -blogia kirjoittavan Lotta Viitaniemen ominta alaa. Värikkäät, monipuoliset ja yllättävätkin yhdistelmät saavat suun vettymään heti kirjan ensimmäisillä sivuilla. Sivulta 19 löytyy parsa-vuohenjuustosalaatti, joka pääsi lautasillemme tänään. Helppo, raikas ja kuitenkin erittäin täyttävä, joka sopii myös alkupalasalaatiksi näin parsa-aikana. Ja näyttäväkin tämä salaatti on, myös mökkiolosuhteissa!

parsa-vuohenjuustosalaatti

Säädimme reseptin määriä kahdelle sopivaksi, tosin alkupalaksi annoksesta riittää varmasti neljälle. Parsat ja tomaatit paahdoimme kesäkeittiön grillissä ja pannulla käytettyjän pinjansiementen sijaan viimeistelimme annokset Pirkan salaattisiemensekoituksella. Kastikkeessa sokeri korvasi hunajan ja perussinappi dijonin. Varsin maistuvaa tuli silti.

Parsa-vuohenjuustosalaatti (mökkiversio)

Puolikas nippu vihreää parsaa
100 g kirsikkatomaatteja
puolikas vuohenjuustopötkö
1 dl (pakaste)herneitä
1–2 rkl salaattisiemensekoitusta
vihreää salaattia

kastike:
2 rkl oliiviöljyä
1/2 tl sokeria tai hunajaa
1/4 tl sinappia
1/2 tl sitruunamehua
suolaa ja pippuria

Asettele laakean salaattivadin pohjalle vihreää salaattia ja tee kastike sekoittamalla kaikki ainekset hyvin keskenään. Grillaa vihreää parsaa ja kirsikkatomaatteja parilalla viitisen minuuttia. Heitä sekaan herneet ja jatka vielä hetkinen paahtamista. Halutessasi voit paahtaa siemeniä kuivalla pannulla, mutta salaattisiemensekoitus kelpaa mökkiolosuhteissa sellaisenaankin. Siirrä parsat ja tomaatit salaattipedille, ripottele päälle murennettu vuohenjuusto ja siemenet. Kaada viimeiseksi joukkoon kastike. Nauti, ennen kuin salaatti jäähtyy.

parsa-vuohenjuustosalaatti

En malttaisi odottaa heinäkuuta, jolloin asettaudumme mökille kokonaiseksi kuudeksi viikoksi. Silloin nämä kirjat pääsevät todelliseen testiin – ja tuloksista, niistä tiedotetaan näillä sivuilla. Kuten tapana on.

Joulun loistavimmat lahjavinkit

Tänäkin vuonna olemme käyneet saman keskustelun. Lahjamäärää on vähennettävä, eihän tässä muuten ole mitään järkeä. Silti joka joulu käy niin, että paketit eivät mahdu kuusen alle, eivätkä pienet jaksa edes aukaista kaikkia aattoiltana.

Paketteja saattaa olla määrällisesti paljon, mutta ne ovat ajatuksella annettuja. Suurin osa aineettomia, syötäviä tai juotavia. Muutama kirja ja pari toivottua pehmeää pakettia. Palapeli, joka kootaan yhdessä joulunpyhien aikana ja pieniä rahallisia avustuksia isoihin hankintoihin.

joulun loistavimmat lahjavinkit valkosipuli

Lahjojen hankkiminen on vaikeaa, etenkin, jos ei tunne vastaanottajaa erityisen hyvin. Siksipä päätin koota pienen vinkkivaraston, johon voi palata aina juhlapäivän koittaessa. Nämä lahjat käyvät paitsi pukinkonttiin myös muiksi muistamisiksi. Ruokaihminen liputtaa tietysti ruokaan liittyvien lahjojen puolesta, mutta on joukossa muutama muukin idea. Olkaapa hyvät!

Valkosipulimylly

Sappion luomutilan omistaa pariskunta, jonka molemmat osapuolet ovat aikanaan laulaneet samassa kuorossa kanssani. He kasvattavat luomutilallaan suomalaista kyyttökarjaa ja viljelevät siinä sivussa valkosipulia. Sekä kyytönliha että valkosipulit ovat parasta A-luokkaa, sen uskallan usean vuoden kokemuksella vannoa.

valkosipulirouhe sappion luomutila

Valkosipulimylly nousi perheessämme viime joulun hittituotteeksi. Mylly on täytetty kuivatulla valkosipulirouheella, joita on helppo rouhaista ruokaan tai vaikka leivän päälle. Saatavilla on myös täyttöpakkaus, jonka voi sujauttaa mihin tahansa maustemyllyyn. Tällä viikolla verkkokaupasta tilatut tuotteet ehtivät vielä mainiosti kuusen alle ja jos tuuri käy, jäljellä on vielä kokonaisia valkosipuleita, joiden aromi peittoaa kaupan valkosipulit mennen tullen. Erittäin vahva suositus!

valkosipulirouhe sappion luomutila

Pellavaiset lautasliinat

Vuosi sitten siskoni sai loistoidean. Hän marssi lähimpään kangaskauppaan ja osti puoli metriä harmaata pellavaa. Muutama minuutti ompelukoneen ääressä ja pellavaiset kangasservetit olivat valmiit. Ruokaihminen arvostaa! Jos olet näppäräsorminen, voit askarrella lautasliinoille kauniit mansetit paperinarusta tai silkkinauhasta.

kattauskoristeet

Keittokirjojen aatelia

Kirjahyllyyni on ilmestynyt tänäkin vuonna uusia upeita keittokirjoja. Kymmenien opusten joukosta nostan lahjavinkeiksi kaksi omaa suosikkiani.

kasvis keittokirja

kasvis keittokirja

Hannan soppa -blogin Hanna Hurtan Kasvis-keittokirja on ensimmäinen kokonaan kasviksiin keskittyvä kirja, josta olen koskaan innostunut. Resepteistä olen ehtinyt testaamaan vasta mustapapubrowniet ja harissa-papupyörykät, mutta kirjan sivut on taiteltu moneen kertaan hiirenkorville, joten lisää kokeiluja on luvassa. Toimivien reseptien lisäksi kirja on kaunis kuin karamelli ja sopii vaikka sisustuselementiksi vaaleaan skandinaaviseen keittiöön!

Modernia maakuntaruokaa keittokirja

Modernia maakuntamuokaa keittokirja

Toinen suosikkini vuoden 2017 tarjonnasta on Modernia maakuntaruokaa, Juuli Hakkaraisen ja Kaisu Joupin kunnianhimoinen keittokirja, jonka reseptit kattavat kaikki Suomen maakunnat. Tunnelmalliset valokuvat vievät lukijansa Lapin pakkasiin ja Pohjanmaan lakeuksille. Paitsi ruokaa, kirjassa on kuvattu myös maakuntien ihmisiä, eläimiä ja sielunmaisemia. Kokeile ainakin Lappi-lukuun sisältyvää nieriä-reseptiä. Ehdoton opus kotiseutuaan kaipaavalle!

Kaunokirjallisuutta

Loppuvuoden kirjatapauksia yöpöydälläni ovat olleet Annastiina Stormin Me täytytään valosta ja Nathan Hillin Nix. Suuria lukuromaaneja molemmat, vaikka kirjojen laajuudessa on lähes 500 sivun ero. Stormin esikoisen, HS:n kirjallisuuspalkintoehdokaskaartiinkin valitun kirjan ahmin yhdeltä istumalta. Luen paljon ja enää harvoin törmään lukukokemukseen, joka pysäyttää sille sijoilleen. Me täytytään valosta teki sen pyytämättä ja yllättäen. Lykkäsin kirjan heti sen luettuani miehen käsiin. En ollut ainoa, joka vaikuttui.

Nathan hill nix annastiina storm

Nathan Hillin Nixiä on luonnehdittu suureksi amerikkalaiseksi lukuromaaniksi. Sitä se onkin kaikissa määritelmän merkityksissä. Nix on norjalaisten kansantarujen näkki. Hahmo, johon rakastutaan, mutta joka viiltää syvemmät haavat kuin mikään tai kukaan muu. Teema kantaa viimeisille sivuille saakka ja näkki saa muotonsa isän, äidin, rakastetun ja videopelin hahmossa, vain muutaman mainitakseni. 700-sivuinen Nix on tiiliskivi, jota oli koostaan huolimatta pakko kantaa mukana niin ensilumireissulla kuin työmatkoillakin.

Bonusvinkki: Joulumyyjäiset ja suomalainen muotoilu

Jos et muuta keksi, sijoita nuorten suomalaisten muotoilijoiden tuotteisiin. Löydät niitä lukuisista myyjäisistä ympäri Suomen. Helsingissä kannattaa tsekata ainakin Teurastamon joulumarkkinat 16.–17.12., Vanhan joulutori 15.–22.12., Kuvataideakatemian opiskelijoiden joulumyyjäiset 15.-17.12.2017, Lapinlahden joulumyyjäiset 16.–17.12.2017 sekä perinteiset Tuomaan markkinat, jotka levittäytyvät 22.12. saakka Senaatintorin ylvääseen ympäristöön.

ps. Nuorkauppakamarien organisoima Joulupuu-kampanja kerää lahjoja lapsille ja nuorille, joiden perheet ovat taloudellisessa ahdingossa. Minun paketteihini on kääritty muutama lastenkirja, lastenlaululevy sekä kosmetiikkaa vähän vanhemmille tytöille. Lahjasi voi pelastaa jonkun lapsen tai nuoren joulun, harkitse siis lahjoittamista. Helsingissä voi paketit voi viedä 14.-17.12. kauppakeskus Forumin keräyspisteelle, oman paikkakuntasi lahjoituspaikat ja -ajat voit tarkistaa täältä.