Joulukalenteri – luukku 19: tuunaa mun joulutorttu!

Lapsena joulutortut olivat puolikuun muotoisia. Torttumuotti oli pyöreä ja keltainen: pyörylän toiselle puoliskolle lusikoitiin luumuhilloa, jonka jälkeen puolikuu suljettiin muotin reunoja kiertävällä hammastuksella. Tähtitortut tulivat kehiin vasta myöhemmin. Täytyykin joulunpyhinä tarkistaa, onko tuo aito ja alkuperäinen torttumuotti vielä tallessa?

19. luukku

Äiti tekee voitaikinan itse. Kaulitsee sen ohueksi, leikkaa taikinapyörällä neliöiksi ja pyöräyttää vielä sakarat paikoilleen. Joulutorttuja leivotaan useampi pellillinen, mutta osa jätetään paistamista vaille valmiiksi. Kylmältä verannalta haetaan uusi pellillinen aina tarpeen tullen ja taas on tuoretta torttua iltapäiväkahvipöytään.

tortut ennen paistoa

Minun joulutorttuni syntyvät kaupan voitaikinasta. Siis voitaikinasta, ei lehtitaikinasta, jota torttutaikinanakin markkinoidaan. Lehtitaikinassa on turhia lisäaineita, palmuöljyä, aromeita ja liian vähän voita. Vertailevaa tutkimusta tehdessäni huomasin, että valmiisiin lehtitaikinalevyihin lisätään myös porkkanoista tuttua beta-karoteenia eli väriainetta, miksi ihmeessä?

valmiit tortut

Voitaikinaiset tortut ovat syntisen hyviä. Päältä rapeita, mutta sisältä vielä aavistuksen raakoja ja pehmeitä. Torttuja syödessä sormet kiiltelevät rasvasta ja syli on täynnä rapsakan lehteviä murusia. Omatekoisesta taikinasta leivotut tortut ovat tiiviimpiä ja vaatimattomamman näköisiä, mutta maku on niissäkin kohdallaan.

tähtianikset

Hillon sentään keittelen itse. Kaikkina menneinä jouluina olen tyytynyt yksinkertaisimpaan mahdolliseen versioon. Vettä ja kuivattuja luumuja. Keitetään pehmeäksi ja revitään haarukalla hillomaiseksi massaksi. Tänä vuonna päätin kokeilla jotain uutta. Heitin luumujen seuraksi pari kanelitankoa, tähtianiksen, muscovado-sokeria ja vaniljaa. Lopuksi lorautin sekaan aavistuksen portviiniä.

luumuhillon ainekset kattilassa

Hyvää tuli, etten sanoisi herkullista! Luumut voi maustaa omaan suuhun sopivilla mausteilla, esimerkiksi kardemumma ja neilikka toimivat varmasti mainiosti. Uskaliaimpia usutan kokeilemaan lakritsijauhetta ja pientä tömpsyä konjamiinia. Seuraavan kerran kun tekee torttua mieli, taidan testata viineriversiota: voitaikinaneliön päälle luumuhilloa ja rahkakreemiä.

Mausteinen luumuhillo

300 g kuivattuja luumuja
1 kanelitanko
1 tähtianis
2 rkl muscovadosokeria
1/2 tl vaniljasokeria
2 dl vettä
1–2 rkl portviiniä

Mittaa kaikki ainekset kattilaan ja kiehauta. Annan sen jälkeen porista hiljaisella tulella vähintään puoli tuntia tai kunnes luumut ovat pehmenneet ja alkavat hajoilla. Poimi kanelitanko ja tähtianis pois, lisää portviini ja soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi.

Maailman paras omenaglögi

Pimenevä ja tuulinen lokakuu. Vaahteroissa vielä riemukas ruska. Uunissa vuoden ensimmäiset joulutortut, hellalla tekeytymässä lämmin omenaglögi. Koti tuoksuu anikselta, neilikoilta ja inkivääriltä.

omenaglögi

Märkä, sysimusta ja kolea marraskuu. Takana yli kuuden tunnin bussimatka ja kolme pitkää  konserttia. Kulkunen kilisee lakissa ja kimallepaperiin kääritty munankeitin sujahtaa joulupukin turhakelahjakonttiin. Mukien pohjalle mätetään manteleita ja rusinoita, kattilassa kuplii punainen pikkujoulu, yhden tähden terästeellä.

omenaglögi

Loskainen, säkkipimeä ja tuulinen joulukuu. Sisäpiha Helsingin keskustassa, lyhtyjen hento valo pienessä telttakatoksessa. Vastapäätä silloinen aviomies, kädessä mukillinen kaupungin parasta glögiä. Mieli täynnä kiitollisuutta, levollisuutta ja lämpöä.

omenaglögi

Kylmän kalsea ja jäinen tammikuu. Aamuyö, kirkas tähtitaivas ja oudin hiljainen kaupunki. Kaapin perukoilla pullo vuosikertaglögiä. Paksu viltti ja kuuma yömyssy omalla parvekkeella jouluvalojen himmeässä hohteessa kaupungin nukkuessa ympärillä.

Myönnetään, glögivatsani on pohjaton. Ensimmäiset kuumat juomat keitellään lokakuussa, sesonki pyörähtää täysillä käyntiin marraskuussa ja joulukuussa glögiä juodaankin jo melkein päivittäin. Vinkiksi vain loppuvuoden vieraille, glögipullo on aina tervetullut tuliainen!

Jos nautit samasta vaivasta, ota talteen tämä Hesarin vuosia sitten julkaisema omenaglögin resepti. Kaupan valmisglögit ovat minulle yleensä aivan liian makeita, ja niitä täytyy taittaa punaviinillä tai jollain vahvemmalla. Tämä omenaglögi on sopivan napakka. Sokeria on, muttei missän nimessä liikaa, vaan juuri sopivasti. Käytä glögissä suodattamatonta omenamehua, jos mahdollista. Sellainen kolmen litran tönikkä on tähän glögiin ihan omiaan.

Omenaglögi

1,5 l omenamehua
1 dl ruokosokeria
1 vaniljatanko
2 cm:n pala tuoretta inkivääriä
2 kanelitankoa
1 rkl vihreää kardemummaa
1 pullo valkoviiniä
(1 dl calvadosta tai konjakkia)
keltaisia rusinoita
pistaasipähkinöitä

Hauduttele ensin makuliemi. Halkaise vaniljatanko puoliksi ja kaavi siemenet, kuori inkivääri ja paloittele se. Kiehauta omenamehu ja kaikki mausteet, anna hautua noin tunti. Tämän liemen voi tehdä jääkaappiin valmiiksi vaikka paria päivää ennen. Kun on glögihetken aika, siivilöi mausteet pois ja laita liemi takaisin kattilaan. Lisää kattilaan viini ja lämmitä varovasti kuumaksi, älä kiehuta. Lisää lopuksi calvados tai muu mieleinen teräste, jos siltä tuntuu. Ropsauta rusinat ja pähkinät mukin pohjalle ja kaada kuuma juoma päälle.