42-vuotias keski-ikäisyyden kynnyksellä

Vuonna 2016 vastasyntyneiden tyttöjen tilastollinen elinajan ennuste on 84 vuotta. Minun, kuten muidenkin 42 vuotta sitten syntyneiden naisten, on 70-luvulla ennustettu elävän keskimäärin 76-vuotiaiksi. Tilastot ovat tilastoja, ne ottavat huomioon yleiset elintavat, sukupolven sairaudet ja muut mitattavissa olevat seikat. Jos tupakoit askin päivässä tai tissuttelet viikkokaupalla, vaikuttaa se eittämättä terveyteen. Perintötekijöille ei voi mitään, ja joskus kierrepallo kolahtaa kohdalle, vaikka eläisi kaikkien mittareiden mukaan maailman terveellisintä elämää.

42 vuotta elämän tarkoitus

Netti on pullollaan elinikään liittyviä testejä. Google valitsi minulle muutaman, joista ensimmäiseen päätin huvikseni vastata. Jos rehellisiä ollaan, lähestyvällä syntymäpäivällä saattoi olla osuutta asiaan. Iän, sukupuolen, painon ja pituuden jälkeen kerroin kyselylle, etten ole koskaan edes maistanut tupakkaa tai huumeita, että juon alkoholia kohtuudella, että verenpaineeni on normaali ja että vanhempani ovat yli 70 ja edelleen terveitä. Olen fyysisesti jossain määrin aktiivinen, perintötekijäni ovat tietääkseni puhtaat ja liikennekäyttäytymisenikin moitteetonta, eikä stressikään vaivaa, ainakaan joka päivä.

Tulos ilahdutti, sillä elintapojeni perusteella saatan elää jopa 95-vuotiaaksi. Huimaa ajatella, että en välttämättä olekaan vielä puolimatkassa! Olin otsikoinut tämän tekstin luonnoksen “42-vuotias – virallisesti keski-ikäinen”, mutta testin tekemisen jälkeen päätin muuttaa suunnitelmia. Minähän olekin vasta keski-iän kynnyksellä!

Viimeksi viikko sitten puhuimme ystävien kanssa siitä, kuinka emme haluaisi vanheta. Kuinka ulkokuori rapistuu, vaikka sisällä asuu se sama lapsi, joka sinne aikanaan asettui. Se haluaa edelleen leikkiä, tanssia, laulaa, pelleillä, kokeilla rajojaan, rakastaa ja tulla rakastetuksi. Harmaa, paikalleen pysähtynyt arki ei ole sitä varten. Silti se käyttäytyy ikänsä mukaisesti ja tanssii ympäröivän yhteiskunnan pillin mukaan. Käy töissä yhdeksästä viiteen, rakentaa talon, maksaa velkaa ja veroja, hankkii farmarin ja kaksi lasta. Puurtaa läpi elämän vain harmitellakseen kiikkustuolissa, miksi unelmat jäivät unelmiksi.

Olen aina taistellut tuulimyllyjä vastaan. Alkuun vain pääni sisällä, nykyään näkyvämmin. Ei minua enää kiinnosta mitä muut ajattelevat. Yhteiskunnan normeille nauran ja Sipilän synnytystalkoilla heitän sotkapariskuntaa, joka kuhertee ruovikossa. Mitä sitten, jos jonkun mielestä pukeudun ikääni sopimattomasti, mitä sitten jos tukkani on sekaisin ja punainen kynsilakka halkeilee rumasti. Mitä sitten, vaikka joku rypistää kulmiaan vapaaehtoiselle lapsettomuudelleni ja toinen haukkuu, kuinka edesvastuutonta on olla tuottamatta uusia veronmaksajia, sillä kenen oikein luulen eläkkeeni tulevaisuudessa maksavan. Tiedoksi vaan tällekin solvauksia viljelleelle herralle, että älä hikeenny, sinä et ainakaan niitä maksa (eikä todennäköisesti kukaan muukaan). Eläkejärjestelmä romuttuu taatusti ennen kuin minun ikäluokkani edes lähentelee eläkeikää. Aion elättää itseni ja kustantaa unelmani myös silloin.

42 vuotta elämän tarkoitus

Kynttilät eivät enää mitenkään mahdu kakun päälle, ja tiimalasin hiekanjyväset valuvat väistämättä hiljalleen alaspäin. Rajallisten päivien sijaan ajattelen mielummin, että lähestyvä keski-ikä on kuin keskipäivä. Aurinko paistaa suoraan etelästä ja edessä on liuta ennustamattomia seikkailuja. Ja rakkautta, käsittämättömän paljon rakkautta. Sillä se on elämän tarkoitus, jos minulta kysytään.

Ihanaa juhannusta ihmiset! Pysykää pinnalla ja ruuhkassa rauhallisina. Ja jos jossain välissä ehditte, skoolatkaa elämälle!

Mittumaari mökkikeittiössä – juhannusmenu vuosimallia 2018

Muistan viime vuonna vannoneeni suureen ääneen, että seuraavaa juhannusta vietetään jossain muualla kuin kaupungissa. Mökkikuume taisi tehdä tuloaan jo silloin, ja tuntui siltä, että kaupunkijuhannus Kuudennen linjan tansseineen, Kivinokan kokkoineen ja holtittomasti päihtyneine juhlavieraineen oli nähty. Edellisestä järven rannalla vietetystä mökkijuhannuksesta oli jo kulunut vuosikymmen. Halusin takaisin yöttömän yön, peilityynen järvenpinnan, yöuinnin hiljaisuuden, lintujen laulun ja pikkutunneilla lämmitetyn savusaunan.

Asian eteen en tietenkään tehnyt elettäkään, sillä ajattelin, että kyllä elämä järjestää. Ja järjestihän se, vaikka viime tippaan jättikin organisoinnin. Koko kesän vuokramökki Rantasalmella on juhannuksen ajan vuokraemännän omassa käytössä, mutta mepä matkaammekin vanhan ystävän kutsumina Saimaan aalloille Anttolaan. Saareen, josta löytyy paitsi perinteinen sähkötön mökki, savusauna, palju, sekä erinomainen kesäkeittiö. Vesikin juoksee järvestä tiskialtaaseen.

peilityyni järvi

Selaillessani vuokramökillä vanhoja aikakauslehtiä, löysin avotakkojen ja omatalojen seasta yhdeksän vuotta vanhan Viini-lehden. Ruoan ja viinin yhdistämiseen erikoistunut numero piti sisällään grilliherkkuja sekä ohjeet omatoimiseen suklaan ja viinin tastingiin. Nappasin aviisin mukaani ja päätin kokeilla ainakin muutamaa sen resepteistä, ehkäpä järjestää myös yllä mainitun maistelun. Etenkin, jos juhannus joudutaan viettämään sisätiloissa.

sitruunainen graavisiika

Juhannusmenua hiotaan siis vielä, mutta todennäköisesti se koostuu seuraavan kaltaisista kesäklassikoista – yksinkertaisista ja helpoista, mutta ah, niin maistuvista. Poimi listasta omat suosikkisi ja taio yhdessä perheen, ystävien tai suvun kanssa juhannuksen juhlapöytä. Jos juhlit yksin tai kahdestaan, suosittelen kokeilemaan ainakin sitruunaista graavisiikaa ja uusia perunoita. Vaikka resepti on tuttu jouluisesta kalapöydästä, se sopii erinomaisesti myös keskikesän kohokohtaan.

Juhannusmenu 2018

Mansikkagazpacho ja basilikakreemi

Sitruunainen graavisiika

Halstratut tai paistetut muikut, ahvenet tai pikkusiiat

Kevätsipuli-tsatsiki

Uudet perunat ja voi-sipulikastike

Savulohi ja kurkku-retiisisalaatti

Mintulla marinoitua ananasta

Jos et omista halsteria, kalat valmistuvat hyvin myös muurikassa, pannulla, pellillä tai uunivuoassa. Kaikki muutkin ruuat ovat toteutettavissa kaikenmoisissa keittiöissä, sisällä tai ulkona. Sauvasekoitintakaan ei välttämättä tarvita, jos pienet mansikka- ja basilikasattumat eivät syöjiä haittaa. Joten ilmoista viis, vaikka juhannuksena räiskisi taivaan täydeltä kissankokoisia rakeita, ainakin ruoka on hyvää.

juhannusmenu mansikkagazpacho

Mansikkagazpachon ohjeen löysin samaisesta Viini-lehdestä. Mansikan ja basilikan liitto on loppuiäksi luotu, mutta suolaisena alkuruokana tämä yhdistelmä oli ainakin minulle uusi, mutta mielenkiintoinen tuttavuus. Minä kokeilin reseptiä pakastetuilla mansikoilla, jolloin keittoajaksi riitti 10 minuuttia. Juhannuksena tätä kuitenkin kokeillaan tuoreista suomalaisista mansikoista, kuten alkuperäisessäkin ohjeessa on tehty. Resepti on neljälle.

Mansikkagazpacho ja basilikakreemi

1/2 litraa mansikoita
1/2 sitruunan mehu
2 tl balsamicosiirappia
5 rkl sokeria
1/2 tl suolaa
ripaus jauhettua kardemummaa
2 dl vettä

Kreemi:
1 nippu tuoretta basilikaa
1 dl ranskankermaa
mustapippuria myllystä

Perkaa ja puolita mansikat. Pane kaikki gazpachon ainekset kattilaan ja keittele miedolla lämmöllä n. 25 min tai kunnes mansikat ovat täysin pehmeitä ja niistä on irronnut nestettä. Jäähdytä ja surauta sauvasekoittimella tasaiseksi. Anna gazpachon viilentyä kunnolla jääkaapissa. Minä aion kokeilla tätä myös valmiiksi kylmänä keittona, siis tuoreista mansikoista soseutettuna. Tekotapahan on samanlainen kuin smoothieissa, nyt kyseessä on vain suolainen soppa, joka ei aineksiensa puolesta vaadi kypsentämistä.

Tee ennen tarjoilua kreemi. Irrota basilikan lehdet ja sekoita ne ranskankermaan sauvasekoittimella. Voit myös silputa lehdet käsin ja sekoittaa ne ranskankermaan yksinkertaisesti sellaisenaan. Kaada mansikkagazpacho pieniin laseihin tai kippoihin ja valuta lusikalla keskelle kreemisilmä. Rouhi päälle vielä mustapippuria ja lusikoi menemään.

kevätsipuli-tsatsiki

Tsatsiki on meidän perheen ikuinen kestosuosikki. Sitä on tarjolla piknikillä, pääsiäisenä ja uutena vuotena – oikeastaan aina, kun haluamme herkutella. Suosion syy juontaa juurensa 90-luvulla Kreikan merellä vietetyille jokavuotisille lomaviikoille. Jokainen pikkukylä teki jugurttisoosin omintakeisella tavallaan. Niinpä mekin uskalsimme soveltaa alkuperäistä reseptiä ja sotkimme mukaan sesongissa olevaa kevätsipulia ja pienen palan raastettua inkivääriä, joka oli jäänyt yli edellisen päivän ruuasta.

Kevätsipuli-tsatsiki

2 dl paksua turkkilaista jugurttia
pieni pala tuoretta inkivääriä
2 valkosipulinkynttä
reilu 10 cm pätkä kurkkua
kevätsipulin varsi
ruohosipulia
oliiviöljyä
suolaa ja pippuria

Raasta ja valuta kurkku. Silppua valkosipuli, ruohosipuli ja kevätsipulin vihreä varsi. Raasta inkivääri. Sekoita jugurttiin valutettu kurkku ja sipulit, mausta suolalla ja pippurilla. Kaada päälle ennen tarjoilua hyvää oliiviöljyä. Syö kalan ja perunoiden lisukkeena tai vaikka sellaisenaan leivän päällä. Maistuu erityisesti tumman saaristolaisleivän tai ruisleivän kaverina.

juhannusmenu kevätsipuli tsatsiki

Näillä mennään, jos muuta ei keksitä. Vielä on neljä päivää aikaa selailla reseptiarkistoja, muotoilla juhannusmenua ja pitää peukkuja sille, että perinteinen juhannussää väistyy ja antaa tilaa auringolle. Jos kuitenkin suomen vähäluminen kesä pitää pintansa, täytyy pukeutua villapaitaan, kumisaappaisiin ja oikeaan asenteeseen. Sillä suomalainenhan juhlii, vaikka väkisin.

Vuoden vanhempi ja viikon verran viisaampi?

Tuolta se tuli ja tuonne se meni. Keskikesän juhla, vuoden valoisin yö. Kokko syttyi ja sammui, kuohuviinipullot palautettiin tyhjinä lähikauppaan ja jääkaappi on täynnä tähteitä. Ja juhannuslapsikin on jälleen vuoden vanhempi.

hiipunut kokko

Rypyt silmien ympärillä ovat naurusta syviä, iho auringosta hehkuva. Vyötärö vielä kapea, lantio vuoden verran leveämpi. Valon vaalentamat hiukset ovat venähtäneet pituutta, joukossa muutama harmaa ja hartioilla kaksihaaraisten armeija. Varpaat on maalattu punaisiksi, ranteessa hohtaa hopeinen koru. Kaiverretut kirjaimet muistuttavat elämästä. Se on tässä ja nyt, ei sitten kun tai eläkkeellä.

skumppaa kiitos!

Kaksitoista tuntia ennen vuorokauden vaihtumista syntymäpäivän puolelle sankaritar painiskelee tuttujen kysymysten äärellä. Ei ole viisastunut vuodessa piiruakaan. Jos kutsun esittää nyt, tuleeko kukaan? Onko kaupungissa ketään, ovatko kaikki karanneet mökille? Onko mökkikutsu kadonnut bittitaivaaseen? Miksi emme kuulu yhteenkään mökkijuhannusporukkaan? Miksei meillä vieläkään ole mökkiä? Juhannuslapsen ainainen angsti hipoo ennätyslukemia.

skumppaa kiitos

Olen vuosikausia liputtanut stressittömän kaupunkijuhannuksen ja spontaanien puistopiknikkien puolesta, mutta tänä kesänä tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että mittumaari kaupungissa on nyt nähty. Helsinki ei ole enää hiljainen, se on täynnä juhannusjuhlia, toikkaroivia teinejä, jytkyttäviä bassoja ja keskustan katuja tallaavia turisteja. On pakko myöntää, että keski-ikäinen tahtoo jotain muuta. Rikkumatonta rauhaa, lintujen konsertteja, punaiseksi värjääntyviä horisontteja, kuikan huutoa, lämpiävän puusaunan tuoksua, järvivedessä heiluvia varpaita ja laiturilla nautittuja aamiaisia, jotka loppuvat siihen, mistä lounas alkaa.

villasukat suomen kesä

saimaa jamit teurastamolla

Avoin kutsu heitettiin lopulta ilmoille. Varoitusaika oli olematon, eikä kukaan tullut, mutta ei maailma siihen kaatunut. Rankkasateen päätyttyä korkkasimme kuplivan kahdestaan, sitten pakkasimme viltin, untuvatakin ja villasukat reppuun ja istahdimme Teurastamon nurmikolle toistemme kainaloon. Lavalle nousivat Matti Mikkola ja Saimaa. Kaikki oli hetken tässä.

skumppaa kiitos

Tarkastin juuri kalenterista, että ensi vuonna ikääntymistä juhlitaan juhannusaattona. Silloin aion olla mökillä tai ainakin poissa Helsingistä. En vielä tiedä kenen mökkirantaan tai omakotitalon takapihalle aion itseni änkeä. Ehkä ostamme oman pikkumökin tai alamme mökkitalkkareiksi, ehkä lainaamme ystävien tiluksia, ehkä meidät kutsutaan juhannusvieraiksi. Mene ja tiedä, kyllä hätä keinot keksii tässäkin tapauksessa. Mökkijuhannus 2018, täältä tullaan!